Niinpä niin. Mila aloitti juoksut joka tietää taas pakollista kuukauden taukoa koirakentältä. Harmi, juoksut tulee kyllä ihan oletettuun aikaan mutta ois saanu tulla vaikka vähän aiemmin kun ei oltais joka tapauksessa päästy harkkaamaan.
Kerettiin käydä onneksi pari kertaa ennen kuin alko juoksut. Ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen oltiin kentällä puoltoista viikkoa sitten. Tai käytiin me kai kerran tammikuussa pakkasten välissä, mutta ei sitä voi sanoa harjoittelemiseksi kun ei ite pystyny juoksemaan, muutaman kerran putkeen ja muutama hyppy ja kotia huilaa :)
Mutta nyt siis oltiin ihan kunnolla tekemässä. Ekalla kerralla käytin törkeästi hyväksi pientä lasta, joka sopivasti heräs autossa (mummo mukana apuna kylläkin) ja peräsin oikeutta mennä eka kun 2 viikkonen parkuu :) Rata meni kivasti, taidettiin peräti päästä puhtaasti läpi heti ekalla yrityksellä. Mila oli ihan intona, irtosi erittäin hyvin ja koko ajan oli meno päällä "minne, minne, kerro jo tai päätän ite!!!" Rataa en muista enää miten meni, mutta hyvä fiilis jäi ja kaikkea ei oltu unohdettu tauon aikana. Eka keinu tais olla lentokeinu, mutta sen jälkeen meni ihan täydellisesti senkin, myös kepit oli hyvät!
Nyt perjantaina käytiin kans ja silloin ratana taisi olla peräti kolmosen rata. Vähän liian vaikeaa meille, vaikka menikin ihan hyvin. Mila jälleen ihan intona, lukee pienestäkin kropan liikkeestä minne pitäis mennä, ja sit jos ite näyttää vähän väärin vartalolla niin siellä oltiin jo :) Kepeille oli vaikea kulma tulla kun käytännössä olivat renkaan kanssa lähes vierekkäin ja renkaan jälkeen siis 180 astetta takaisin päin kepeille. Hyvin käänty eikä ajautunut vieressä olleelle hypylle, mutta pujottelu meinas alkaa vasta 2 välistä. Kova käskytys niin ekakin väli taittui :)
Lopussa huomas että mammalla taitaa olla kunto vähän kehno, ja sit kun ei ite jaksa, ohjaus herpaantuu ja koira on ihan kysymysmerkkinä.
Mutta oli se niin kivaa :) Nyt vaan ootellaan se pakollinen tauko jotta päästäs jatkaa. Mä edelleen haaveilen sitä kisauran aloittamisesta, milloinkahan uskaltaisin...
Onneksi agility ei ihan ole kokonaan tauolla. Nemin alkeiskurssi alkaa ens su. Katotaan miten ipanan kanssa pärjätään, pitäis alkaa vahvistaa sitä paikalla odottamista.... :)
-mervi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti