Milan ja Nemin kuulumisia...

Hyvää Joulua!

2010-12-23T22:37:00.002+02:00

Iloista Joulunaikaa ja Onnea Vuodelle 2011!

Ekat kisat

2010-05-17T12:12:00.003+03:00

Juhuu!! Nyt se on tehty, eka startti agiradalla Milan kanssa :)
Kisaura korkattiin omissa kisoissa helatorstaina. Tuomarina oli Minna Räsänen ja radat oli oikein kivat. Aika lailla suoraa linjaa, ei oikeastaan sellaisia kohtia joista olisi joutunut tosissaan miettimään miten selvitään. Just hyvät ekoihin kisoihin :) Mulla vaan jännitys oli melkoinen, ilmottautuimisessa vielä kyselin saako karata kotia :)
Rataan tutustuminen meni ihan hyvin, sain jopa keskityttyä ja kerkesin muutamat minien radat katsoa ennen kuin alkoi keskittyminen omaan rataan. Ja niin kuin arvasin itse radalla ei enää miettinyt jännitystä tai muuta vaan sitä mitä tehtiin. Muutama aika täpärä pelastus kiljahtamalla, keinulta hätäisesti alas ja kepeiltä pujotteluvirhe ja kielto kun aloitti uudestaan 2 välistä. Mutta saatiin kuitenkin tulos ja sijotuttiinkin kolmanneksi.
Toinen rata oli sama mut toisinpäin, ja virheetkin samat. Keinulta kielto ja pujottelusta 2 kieltoa, tulos siis Hyl. Pääasia että nyt ollaan ekan kerran kisoissa käyty ja hengissä selvitty! ja tiedetään ainakin mitä pitää harjotella lisää..

Nemppukin on hieman aksaillu. Se on vaan uskomattoman herkkis, ei kestä toistoja tai painostamista. Eli ite pitää keskittyä siihen mitä tekee, jos ite sählää niin sit on pikkulikka sekasin. Vielä ei ole suurta paloa syttynyt esteitä kohtaan, mut koitetaan edetä pikkuhiljaa positiivisella fiiliksellä.

Muuten tää aika vaan menee uskomattoman nopeasti. Päivä menee yhdessä hujauksessa, ilman että tekee ees ihmeempiä. Iida työllistää kiitettävästi, tai ei mitenkään pahasti mut miten tuollainen 3 kuinen nyt työllistää. Syömistä, vaipanvaihtoa, nukkumista, vähän itkua ja kiukkua. Nukkuu yöt, päivällä sit vähemmän. Kiltti se oikeesti on, ja ihana :)
Eka äitienpäiväkin meni, ja en saanut aamupalaa sänkyyn. Vähän isi muisti, mut parasta oli ehkä kuitenkin päästä ratsastaa! Ensimmäinen kerta sitten elokuun, niin mulla kuin hevosella. Hienosti meni :) Vähän jänskätin onko virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta ei edes ollut. Molemmat muistettiin kuinka juttu toimi, ja oisin voinut lähteä vaikka heti maastoon. Kun on tarpeeksi kauan yhdessä tehty niin luotto on niin kova toiseen että ei tommoset kuukausien tauotkaan saa tilannetta kaaokseen!

Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan että tytöt ovat päässeet talviturkeistaan, ihan konkreettisesti siitä karvamäärästä mikä oli yllä + kävivät jo uimassakin. Karvaa siis riitti ihan kiitettävästi, pikkasen pitäs vielä siistiä saksilla, tassut ja Milan pylly. Nemi vaan inhoaa maailmassa kai eniten että tassuja, etenkin etutassuja räplätään. Pitänee saada lohduttaja/kiinni pitäjä kun rupeen niitä tuunaamaan. Ja tietenkin vois ottaa kuvat siisteistä tyttösistä ehkä myös julkaista :)

Ja niin raksakin edistyy :) kodinhoitohuoneessa on jo muutama kaappikin laitettuna! Muut kalusteet odottaa vielä asennusta, laminaatti laittoa, tapetit seinille pääsyä, pari seinää maalia... eli vielä tekemistä riittää, mutta kyllä se kai siitä. Mä niiiiiin odotan omaa kotia!!!!

-mervi-

Ai niin, Nemi kävi silmäpeilauksessa ja rokotuksissa, terveet silmät, painoa 9,5kg ja hienosti käyttäytyi!

Agilityn extra-innostus!

2010-04-20T13:02:00.003+03:00

Viime lauantaina käytiin meidän hallilla agilityvalmennuksessa. Ja kylläpä tykkäsin :)
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...

Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...

Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)

Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...

Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..

-mervi-

Nemin ekat agit ja hormonihuurua...

2010-04-08T13:15:00.002+03:00

Puoltoista viikkoa sitten oli Nempun ekat oikeat agility harkat. Ollaanhan me jotain tehty aiemminkin, putkea, yksittäistä hyppyä, puomia...
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)

Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.

-mervi-

Parit harkat ja tauolle...

2010-03-22T18:26:00.002+02:00

Niinpä niin. Mila aloitti juoksut joka tietää taas pakollista kuukauden taukoa koirakentältä. Harmi, juoksut tulee kyllä ihan oletettuun aikaan mutta ois saanu tulla vaikka vähän aiemmin kun ei oltais joka tapauksessa päästy harkkaamaan.

Kerettiin käydä onneksi pari kertaa ennen kuin alko juoksut. Ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen oltiin kentällä puoltoista viikkoa sitten. Tai käytiin me kai kerran tammikuussa pakkasten välissä, mutta ei sitä voi sanoa harjoittelemiseksi kun ei ite pystyny juoksemaan, muutaman kerran putkeen ja muutama hyppy ja kotia huilaa :)
Mutta nyt siis oltiin ihan kunnolla tekemässä. Ekalla kerralla käytin törkeästi hyväksi pientä lasta, joka sopivasti heräs autossa (mummo mukana apuna kylläkin) ja peräsin oikeutta mennä eka kun 2 viikkonen parkuu :) Rata meni kivasti, taidettiin peräti päästä puhtaasti läpi heti ekalla yrityksellä. Mila oli ihan intona, irtosi erittäin hyvin ja koko ajan oli meno päällä "minne, minne, kerro jo tai päätän ite!!!" Rataa en muista enää miten meni, mutta hyvä fiilis jäi ja kaikkea ei oltu unohdettu tauon aikana. Eka keinu tais olla lentokeinu, mutta sen jälkeen meni ihan täydellisesti senkin, myös kepit oli hyvät!

Nyt perjantaina käytiin kans ja silloin ratana taisi olla peräti kolmosen rata. Vähän liian vaikeaa meille, vaikka menikin ihan hyvin. Mila jälleen ihan intona, lukee pienestäkin kropan liikkeestä minne pitäis mennä, ja sit jos ite näyttää vähän väärin vartalolla niin siellä oltiin jo :) Kepeille oli vaikea kulma tulla kun käytännössä olivat renkaan kanssa lähes vierekkäin ja renkaan jälkeen siis 180 astetta takaisin päin kepeille. Hyvin käänty eikä ajautunut vieressä olleelle hypylle, mutta pujottelu meinas alkaa vasta 2 välistä. Kova käskytys niin ekakin väli taittui :)
Lopussa huomas että mammalla taitaa olla kunto vähän kehno, ja sit kun ei ite jaksa, ohjaus herpaantuu ja koira on ihan kysymysmerkkinä.
Mutta oli se niin kivaa :) Nyt vaan ootellaan se pakollinen tauko jotta päästäs jatkaa. Mä edelleen haaveilen sitä kisauran aloittamisesta, milloinkahan uskaltaisin...

Onneksi agility ei ihan ole kokonaan tauolla. Nemin alkeiskurssi alkaa ens su. Katotaan miten ipanan kanssa pärjätään, pitäis alkaa vahvistaa sitä paikalla odottamista.... :)

-mervi-

Nemi 1 v

2010-03-08T15:24:00.003+02:00

Eilen tuli meidän kakaralla vuosi täyteen, ei kyllä uskoisi :) vielä on kovin lapsi mieleltään :)
Paljon on mahtunut tähän vuoteen yhteistä, enemmänkin olisin toivonut jaksavani tehdä mutta on ollut näitä muita projekteja..

Kaikesta huolimatta vaikka aika lailla pellossa on kasvanut niin Nemistä on tullut ihan järkevä nuori koira, äärettömän ihmisrakas, ei missään nimessä ilkeä tai pahantahtoinen, vähän ehkä riehakas ja malttamaton. Malttia tulee kai aikanaan iän myötä, mutta toivottavasti pilke silmäkulmassa säilyy..

Paljon onnea siis Nempulle ja kaikille sisaruksille myös :)

-mervi-

Lauma kasvaa...

2010-03-04T10:10:00.004+02:00

Niin se kuukausi taas vaihtui ja nyt ollaan jo kovasti menossa kohti kevättä :) päivät on valoisempia ja pakkasetkin lauhtuneet.

Koirien flunssakin taitaa olla ohi ja nyt leudoimmilla säillä ovat päässeet lenkillekin normaalimmin.
Loppujen lopuksi myös Nemi alkoi hieman oireilla, ei yhtä selvää rohinaa hengityksessä, mutta aivastelua tavallista runsaammin.
Milanhan käytin lääkärissä heti ensimmäisellä viikolla jolloin oli oireita. Mitään ei löytynyt, tai siis kuulunut keuhkoista, imusolmukkeet hieman turvoksissa, mutta ei mitään vakavia tulehduksen merkkejä. Diagnoosi lievä ylähengitystieinfektio, hoitona lepo. Eli maksoin sen 50 turhaan, no sainpahan mielen rauhan.. viikonloppukin oli tulossa ja muutenkin siinä vaiheessa oli kovin epävarmaa olisinko ite viemässä lääkäriin tarvittaessa seuraavalla viikolla, jos oireet pahenisivat...
En olisi ollut viemässä.

Seuraavalla viikolla sain elämäni haastavimman ja ihanimman työn. Tiistaina 23.2.2010 klo 6.47 musta tuli äiti. Tytön tylleröinen, 3250g, 48,5cm syntyi vahvistamaan perheemme naisvaltaa :)

Perjantaina saavuttiin kotia ja nyt on harjoiteltu yhteiseloa :) ihan kivasti menee, eihän noin pieni tee juuri muuta kuin nukkuu ja syö, hieman seurustellaan mutta pääsääntöisesti keskitytään noihin kahteen ensimmäiseen. Itsekin olen saanut ihan kiitettävästi nukuttua, enemmän pitäisi malttaa huilailla päivällä, eikä touhuta kotitöitä tai netissä surffailla...

Koirat on ottaneet tyttösen vastaan varsin hyvin, vähän tuotiin peitossa ennakkoon hajuja kotia ja kovastihan tuota nuuskuteltiin. Ja mä sain muutaman päivän poissaolon jälkeen iloisen vastaanoton, hyvä etteivät kiivenneet lahjetta pitkin syliin :)
Tottakai pitää pitää kolmikkoa silmällä eikä voi jättää vahtimatta, mutta hyvin tytöt käyttäytyy. Käydään haistelemassa, mutta kumpikaan ei ole tainnut edes yrittää käydä nuolaisemassa.
Nemi on enemmän kiinnostunut ja käy kurkkimassa kun ääniä kuuluu että mikä siellä on. Mila on enemmän kylmän viileä, ehkä jopa vähän mököttää kun tuli taas yksi lisää joka vie huomiota.
Tasasesti yritetään kaikille antaa huomiota, ja kunhan ikää tulee pienimmälle lisää niin mäkin pääsen ulkoilemaan. Nyt on ollu koirien lenkitys täysin muiden hoidossa (ei tässä kyllä vielä hurjan kovasti kävellä edes...) Mutta harjoitellaan ja katsellaan mitä yhteiselo tuo tullessaan :)

Nemi vartioi tytön unta :)

-mervi-

Lepoa lepoa...

2010-02-16T10:43:00.002+02:00

Tällä kertaa Milalla (ei sen puoleen kyllä mäkin olen viime aikoina ottanut ton lepäämisen huolella). Tytöllä on ollut nyt pari päivää jonkinlaista rohinaa kurkussa/nielussa. Su-ma välisenä yönä piti ääntä nukkuessaan, eli hengitys ei kulkenut ihan normaalisti ja eilen sit ulkoillessa rohis ja vinku. Etenkin kun haistelee kovasti, vetää, yrittää riekkua Nemin kanssa tuntuu että ensin pitää kakostella kurkkua selväksi. Sama jatkui viime yönä, hengitys raskaampaa ja ikään kuin kuorsas, mitä ei normaalisti tee ja aamulenkillä taas kurkun selvittelyä.

Soitin sit eläinlääkärille ja sovittiin että seurailen tilannetta vielä pari päivää ennen kuin tutkitaan tarkemmin. Mila on kuitenkin aivan virkeä (nimenomaan yritää hihnassa riekkua Nempun kaa), syö just niin hyvin kuin länderi syö (vaihtelevasti siis) eikä lämpöä ole, nyt vaan otetaan hetki rauhallisemmin jotta menisi kurja tauti pois. Jos muutoksia tulee, niin sit tottakai lääkärin luo.

Toivottavasti menee tällä tauti ohi, hieman mietin mistä vois olla tullu. Toki ihan vilustuminen ja sitä kautta tulehdus aina mahdollista. Koirakontakteja ei meillä ole nyt ollut, ainut linkki suurempaan koiratapahtumaan on Nemin reissu Turkuun, missä ilmeisesti sit on ollu kennelyskää, kun Svingi ja Heppu tässä välissä ovat oireilleet. Nemi on kuitenkin ollut oireeton, olisiko voinut tuoda tartunnan kuitenkin? Toisaalta huonolla tuurilla tauti tarttuu varmaan ihan ulkoakin, Mila ainakin on viime viikot ollut super kiinnostunut hajuista ja nuuskuttelee joka jäljen tarkkaan... taitaa juoksuja tehdä myös...

Nyt siis vaan lepoa ja toivotaan että päästään helpolla. Ehkä vähän ekstra kainalohoitoa potilaalle päiväunilla siis tiedossa :)

-mervi-

Blogin päivitystä...

2010-02-09T18:47:00.000+02:00

No niin, päivittämisestä on kulunut jo luvattoman kauan. Hävettävän kauan :( Hyviä tekosyitähän voisi keksiä loputtomiin, tunnustan kuitenkin olleeni vain laiska ja syytän hieman huonossa kunnossa ollutta konettani.
Nyt kone on kuitenkin tyhjennetty kaikesta turhasta ja asennettu Windows uudestaan ja taas toimii, enää ei mene tuntia että saa koneen auki ja toista että netti aukeaa. Ja nettitikkukin tuli hommattua kun modeemi sanoi itsensä irti, eli nyt rupee olemaan välineet bloggailuun jälleen kunnossa :)

Mitään suuren suurta ei ole elämässämme tapahtunut. Edelleen asutaan vuokra-kerrostalo kaksiossa, johon koirat sopeutuneet ihan ok. Nemille on loppupelissä ihan sama missä on, Mila stressaa enemmän ja ilmoittaa edelleen öisin kun postinjakaja käy rapus (nyt on sitäpaitsi varmasti vaihtunut postipoika, tää uus tömistelee paljon kuuluvammin rapussa!).
Talo rakentuu koko ajan, toivottavasti kesäksi päästään sinne. Ah, mä niiiiin haaveilen omasta talosta, aidatusta pihasta missä koirat saa olla irti... Vielä on kuitenkin paljon tekemistä ja päättämistäkin, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...

Milan kanssa ollaan koko syksy treenailtu agia innolla. Nyt rupee olla jotakuinkin sellaista että vois sitä kisaamista ajatella tänä vuonna. Kaikki esteet menee jo ja loppu onkin ohjaajasta kiinni :) Nyt on ollu tosin pidempi tauko, pakkaset, työt ja muut esteenä mutta kevään myötä palataan kentälle innosta puhkuen :)
Mä kyllä olen todella kateellinen harrastajille suuremmissa kaupungeissa, mahdollisuudet harjoitteluun ovat paljon paremmat. En välttämättä edes itke lämpimän hallin perään, mutta kunnon opetusta ohjauskuvioihin ja treenausta enemmän tosissaan. Sitä kaipaisin. Mutta näillä kai on vaan mentävä...

Muutenkin Mila on kaikinpuolin kunnossa, huomaa että on aikuinen ja paljon rauhallisempi kuin tuo juniori. Iän myötä on tullut myös hieman varautuneisuutta luonteeseen, tietyille ihmisille varsinkin haukutaan ja purrataan pitkäänkin ennen kuin hyväksytään että on ihan ok.
Syksyllä käytin Milan myös kuvattavana, tyttö unille ja otettiin lonkka-, kyynär- sekä selkä kuvat. Kuvat eivät olleet virallisia, mutta kaikki näytti hyvältä. Eniten itseäni kiinnosti selän kuvat, Milahan liikkuu tosi paljon peitsaten ja silloin varsinkin selkä menee köyryyn, monesti myös huomannut että lenkin lopulla kävellään häntä alhaalla. Selästä ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään mikä eläinlääkärin mukaan estäisi normaalin harrastamisen. Viimeinen selkänikama on hieman erimuotoinen kuin muut, oppikirjojen mukaan kaikki ovat samanmuotoisia, mutta eläinlääkärin mukaan tämä on normaalia yksilöllistä anatomista vaihtelua ja ei siis tarvitse olla huolissaan. Eli hyvillä mielin voidaan harrastella tästäkin eteenpäin :)
Silmätkin peilattiin Milalta ja niistä puhtaat paperit, toisessa oli pinnassa joku naarmu, mutta sillä ei ollut vaikutusta näköön. Eli terveyspuolen suhteen eletään Milan kanssa rauhallista aikuisikää :)

Meidän juniori sitten, Nemppu-Pemppu :) Teinityttö on edelleen luonnonlapsi, vähän on sille tullut mitään opetettua. Perus käytöstapoja, kohtalaisella menestyksellä. Tulee luokse, odottaa kun käskee, tietää mitä on "ALAS" kun ollaan riekkumassa sängyllä... Nyt on kuitenkin tarkoitus panostaa perusjuttuihin, sivulle tulo, maahan meno, odottaminen paikalla... Hitaasti hyvä tulee :)
Nemi on kaiken kaikkiaan aktiivinen ja ihmisrakas :) jos Milasta on tullut varautunut niin Nemi rakastaa kaikkia! Moni kaverikin on saanut pikkusen naamalle pussailemaan ja hymyilemään ihanalla länderihymyllä :) Milan kanssa lenkillä on isotyttö ja räyhää muille kun mikäkin, mut sit jos on yksin mukana niin tullaan jalan viereen ja ollaan et äiti älä jätä... Eli hyvin menee Milan huonot tavat perille :(

Parit näyttelyt on käyty Nemin kanssa. Marraskuussa Jyväskylässä KV-näyttelyissä oli ensi esiintyminen kehissä ja meni varsin mukavasti. ROP-pentu palkinto saatiin :) Tyttö käyttäytyi varsin hienosti, vaikka selkeästi jännitti suurissa ympyröissä. Myyntikojuja kun kierteli lähestulkoon kiipesi syliin ihmispaljoutta piiloon :) Toinen matka suureen maailmaan ja näyttelykehiin tehtiin tammikuussa Turkuun. Anne-Mari ystävällisesti majoitti meidät viikonlopuksi, noin kauas kun ei tulisi ihan päivän reissua kyllä tehtyä... Sieltä ei suurta menestystä saatu, ERI ja junnunarttujen 3. Tärkeimpänä antina kuitenkin uusia kokemuksia tytölle, junamatkustusta, vieraassa paikassa majailua, koiratapahtumia. Hienosti pää kestää maalaistytöllä näköjään :)

Agilityä Nemi ei vielä ole aloittanut, muutaman kerran on putkeen mennyt ja puomia kokeiltu, mut tarkotus olisi nyt kevään myötä mennä alkeiskurssille niin tulisi opetettuakin asioita :) Näyttelyistä seuraavat on varmaan vasta kesällä, paikkakunnalla olisi ainakin ryhmänäyttely mihin taidan ilmoittaa. Saa nyt kuitenkin kasvattaa kunnon karvan, minkä kerkee hyvin nyppiä ennen seuraavia kehiä.

Mä yritän oikeasti nyt päivitellä vähän tiiviimmin, jospa kevään myötä taas tulisi enemmän aktiivista toimintaa koirien kanssa niin olisi mitä kertoakin :) Mutta en uskalla päätäni pistää pantiksi, kuinka aktiivista tulee olemaan. Muutoksia elämään on luvassa, mutta niistä lisää tulevaisuudessa ;)

-mervi-

Näyttely tuloksia

2010-02-09T18:43:00.003+02:00

Turku 23.1.2010
Tuomari: Tino Pehar, Kroatia
Luokka: juniori

ERI, JUK3

10 months old. Good head, expression and proportions. Excellent body for her age. Very good angulations on front, slightly open in back. In movement could have more drive. Good coat and colour.

Jyväskylä 22.11.2009
Tuomari: Norman Deschuymere, Belgia
Luokka: pentu

ROP-PENTU, KP

Complete scissorbite. Nice femine head with good prop, little snipy in nose. Good ear set. Good body. Medium angulations. Good movement.

2009-12-21T15:30:00.005+02:00

Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2010!

Mervi, Mila ja Nemi

ensi vuodelle luvataan päivityksiä useammin, jos oman koneen saisi jälleen toimintakykyiseksi :)

Yksi on joukosta poissa...

2009-10-22T18:19:00.004+03:00

Lepää rauhassa rakas ystävä

CANINE ARANYOS GEREZD
"CZEENE"
18.3.1996-22.10.2009

Ikävä on kova, mutta nyt sun on hyvä olla.
Kiitos kaikesta.

Kesän kuulumiset

2009-08-13T12:13:00.004+03:00

Hieman on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, mihinkähän tää kaikki aika menee? Joku vähän mainitsikin jo etten ole blogia päivitellyt... katotaas mitä meille kuuluu...

Mila:
Milan kanssa on harkkailtu agia säännöllisesti viikottain. Keväästä on tapahtunut joku napsahdus tytön pääkopassa ja keinu ollut hyvä, siis ei mikää lemppari mutta suorittaa. Tosin nyt juuri on pitkä aika edellisestä keinusta, mutta elän toivossa että homma jatkuu niin kuin tähänkin asti. Lisäksi kepit on alkanut sujumaan, pujottelee jopa sen viimeisenkin välin! On alkanut todella mietityttää jospa kisattaisiin, ite taidan vaan nostaa riman niin korkealle että näinköhän uskalletaan...
Ikävämpi juttu on että Mila on ollu todella jumissa. Perus liikkumistapa on oikeastaan aina ollut lenkeillä peitsaaminen, ravaa vain pieniä pätkiä ja sit siirtyy peitsille, nyt on sit siitä, Nemin kanssa riehumisesta ja ehkä myös elämän muista muutoksista johtuen lanne jumissa. Pari kertaa ollaan nyt käyty hierotuttamassa ja vaikka oli todella kipee rentoutui silmin nähden ja lähes nukkui käsittelyn aikana. Muut jumit oli toiselle kertaa hyvin lauennut mutta lanne jumii, takareidetkin on epätasapainossa kun käyttää oikeaa huonommin. Seuraillaan miten kehittyy, koitetaan lisätä ravia lenkkeihin ja back on trackin kesäloimi on ostoslistalla.
Toinen ikävä juttu Milalla on että nyt kun koti on vaihtunut rivarista kerrostaloon on alkanut panikoida täällä ääniä. Rappukäytävästä kuuluvat ovien pamahdukset saavat aikaan tärinää ja läähätystä. Ääniherkkä Mila ei ole normaalisti ja muualla ei ressaa ei edes kovista äänistä, eli täysin paikkasidonnaista on jännittäminen. DAP haihdutin on kans hankinnassa, jospa se saisi päivät tuntumaan siedettävimmiltä...
Niin ja nyt juoksut meneillään ja neito vielä herkempi...

Nemi:
Nemppu kasvaa ja kehittyy. Aktiivinen ja hyvin kerkeäväinen, ei kuitenkaan pahantahtoinen. Hepuleita saa pitkin päiviä ja päivisin on lukenut paljon lehtiä = paljon paperisilppua kotia tultaessa lattioilla. Pissaillu sisälle hyvällä mallilla toisin sanoen vähentynyt olemattomiin. Muuton jälkeen oli pissat oikeastaan aina sisällä mutta nyt ollu jo parempi, ainut että kotia tultaessa ei enää malta iloissaan pidätellä sitä hetkeä että saisi pannan kaulaan ja pääsisi ulos, mutta se pienelle vielä sallitaan.
Mä olen sanonutkin että Nemistä taitaa tulla luonnonlapsi, pellossa kasvanut :) liian vähän olen touhunnut sen kaa mitään järellistä. Maahan osaa mennä ja jotenkin sivulle tulla, tosin vaan namin avulla. Tarkoitus olisi nyt alkaa käydä hallilla avoimissa tokoiluissa tekee juttuja niin että on vieraita koiria, työt vaan sotkeneet sitäkin aikomusta... Mutta muuten ihan järkevä nuori likka, vähän puffailee kaikelle jännälle (vertaistukea Anne-Marille) ja varsinkin vastaantulijat joille Mila rähähtää säestää sujuvasti..
Kaikki kulmurit on irronneet ja korvatkin jotakuinkin oikein päin, vaikka leirillä tuomari sanoikin että urosta valitessa pitäisi olla hyvin asettuneet korvat ja ei ruskeaa manttelia. Nemihän oli leirin VSP pentu :) ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa ja pöydällä. Luonnonlahjakuus siis :) ehkä tulevia kehiä varten pitää kuitenkin hieman harjoitella...

Hepukka:
Voi hyvin ja paksusti, kolmen pojan laumassa viettänyt kesä yötä päivää ulkona laitumella. Ratsastanut olen varmaan kuukausi sitten, silloin oli ihan kiva. Pellossa kasvanut sekin siis :)

Muu elämä:
Totta tosiaan mullistuksia tapahtuu, oma rivarikämppä vaihtui kaupungin vuokrakämppään heinäkuussa (mä inhoan muuttamista, tämä oli toinen muuttoni ja toivottavasti enää yksi edessä, vanhainkotiin joku muu saa muuttaa minut!). Ite en viihdy täällä kämpäs mikä heijastuu varmaan Milaankin, Nemi onneksi ottaa ihan relasti vaikka toinen panikoi.
Se miksi kämppä vaihtui on että sitä omaa kotia rakennetaan. Talon seinät tulee kuun lopussa ja muutetaan sitten kun on valmista, ei täksi jouluksi mutta viimeistään seuraavaksi :) toivottavasti kuitenkin jo keväällä...
Töitä riittää, seuraavat lomat ensi vuonna... niitä odotellessa.. Tosin nyt saikulla, toivotaan että ihan tavan flunssassa eikä missään sikamaisessa.

Kiitos muuten kaikille tosi kivasta leiristä, etenkin Ansku, Heppu ja Svingi, harmittaa kun tätä välimatkaa on näin älyttömästi!

Nempun kasvugalleriaan lisätty 4 kk ja 5 kk kuvat.
Mä painun huilii, jospa tää päänsärky joskus loppuis :)

-mervi-

Kuvakulmia...

2009-06-13T23:26:00.004+03:00

Tässäpä kuvia meidän neidoista. Mistähän syystä pennusta saa kuvia vain sen nukkuessa? Muutamia kuvia myös yhteiselosta Milan ja Nemin välillä, se sisältää painia, painia ja vähän lisää painia höystettynä lelujen repimisellä ja toistensa perässä juoksemisella.

Yhteiselokin alkaa muotoutua.. Hihna käytös on ihan ok, jos ei tule koiria vastaan. Mila on ärsyttävä, ainahan se on haukkunu ja käyny kierroksilla, mutta nyt kun et voi vain keskittyä siihen tuntuu että homma leviää. En tahtois että Nemistä tulee yhtä idiootti (= yhtä huonosti opetettu). Mutta tehdään töitä ja katsotaan mitä saadaan aikaan, toivottavasti ei kahta rääkyvää koiraa hihnan päässä. Sitä paitsi on tosi turhauttavaa, kun joka lenkillä ei edes tule koiria vastaan. Toistot ne auttais varmaan tähänkin mutta, miten ihmeessä harjoitella kun ketään ei näy missään!
Mutta keskenään tytöt menee hyvin, alusta asti on ollut sääntönä että hihnassa ei riekuta ja leikitä. Se on tainnut mennä perille :) Nemi on tosi hieman puffaillu myös juoksijoille, pyöräilijöille, mutta niihin Mila ei onneksi reagoi niin eiköhän saada Nemppukin niihin tottumaan.

Hienosti myös Nemi on oppinut että ulos pääsyyn ja sisälle tuloon joutuu odottaa ja hakee katsekontaktin. Välillä yrittää karata ennen aikojaan, mutta jutun juoni taitaa pikkuhiljaa valjeta. Maahanmenoa harjoitellaan myös ja samoin sivulle tuloa. Katsotaan milloin osataan :)

Milan kanssa ollaan käyty harkkailee agia ja nyt on pari kertaa ollu tosi kivat harkat. Ratoja ollaan otettu ja ne on menny ihan hyvin. Itehän siellä aina jotain sotkee, viimeksikin tein saman virheen varmaan 5 kertaa, Mila tuli putkesta ja ite ennakoin ja jätin aina selän taa niin että sain menemään hypyn ohi. Eihän se hyppy ollut edes koiran linjalla kun tuli putkesta mutta kun hätäilee ja ei ohjaa kunnolla niin sen siitä saa.
Keinukin on ollut nyt ihan jees. Eilen otti ekaksi ihan älyttömän lentokeinun, ja sit taas hirvitti mennä. Muutaman kerran nosti keinulle ja keinautin alas ja viimesellä kerralla nousi jo ite pysähtyi hyvin, paljon nakkia naamaan ja toivotaan että onnistunut suoritus jää muhimaan päähän että muutaman viikon tauon jälkeen se on mielessä. Ehkä meillä on sittenkin mahdollisuus... :)

Mut nyt niitä kuvia :)

-mervi-

Loma lähenee loppuaan..

2009-05-28T10:38:00.003+03:00

Niin vaan lomakin alkaa olemaan lusittu, työt alkaa maanantaina ja silloin koittaa arki koirillekin.
Tähän asti on menny ihan hyvin. Tytöt tulee juttuun, ainakin möykästä päätellen.. Nujutaan ja leikitään kera kauhean metelin (ja meteli on länderimäiseen tyyliin kaikkea muuta kuin haukkumista). Varsinkin juniori on kauhea kiljukaula :)

Mila on toipunut jotakuinkin perhekoon kasvusta, muutama päivä meni niin että meni muualle missä Nemi, muakaan ei yhtään pussaillu vaan osoitti mieltään. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan leikitään jatkuvasti, oikeastaan niin että kun Nemi jo väsyneenä hakeutuu jonnekin lepää niin Mila menee tökkii ja tuuppii niin että kakara rähähtää ja alkaa taas paini.
Mitenkään älyttömän isosiskomaisia otteita Milalla ei ole, kertaakaan ei ole alistanut Nemiä komentamalla pois vaan aina kun Nemppu tulee pyytää leikkiin niin lähtee. Eli käytännössä Nemi hieman hallitsee leikkimistä, kun kovin väsyttää se rupee vaan makaa jolloin leikki menee tylsäksi ja Mila aikansa tuupittua lopettaa ja sit taas kun itellä on virtaa ja Mila on nukkuu niin käydään pyytää toinen mukaan. Vielä Mila toki on leikissä niskan päällä koko eron takia, mutta sen verran kiihkeää on ärinä pienemmän suunnasta että tulevaisuutta odotellessa mitä tapahtuu...

Muutenkin Nemi on aika itsepäinen ja itsenäinen, kynsien leikkuuta saa todella harjoitella että se ei olis taistelua eikä pienen päätä huimaa vaikka jää yksin ulkona, mikäs siellä tonkiessa ja ruohoo syödessä! Yritetään siis tehdä paljon käsittelyharjoituksia sekä luoksetuloa jotta saatais lapsesta kunnon kansalainen :)
Mutta on se kyllä ihku :) Tosi vähän pureskelee käsiä ja pissailut ja kakkailut on onnistunut ulos suurimmalta osalta. Nyt olin Nemin kanssa muutaman päivän serkun luona ottamassa kontaktia lapsiin (lapset oli 6, 3 ja 1 kk + naapurien lapset). Hyvin meni, ei pureskellu lasten leluja tai muutenkaan lapsia, pikku paniikki saatiin 3-vuotiaalle tytölle kun Nemi meni pyytää leikkimään haukkuen... Mutta siis mun mielestä käyttäytyi hyvin 11 viikkoiseksi pennuksi. Toki se iteltä vaati aika paljon kun piti jatkuvasti vahtia missä on ja mitä tekee... Mutta ainakin kuultiin lasten ääniä ja pikkuiset silittelivät eikä siitä hätkähdetty.

Huomenna onkin vuorossa ensimmäinen rokotus ja matolääkekuuri syötiin viikko sitten. Niin se lapsi vain kasvaa silmissä ja aika menee nopsaan :)

Kuvia on tullu otettua luvattoman vähän, mutta yritetään parantaa sen osalta ja katotaan jos vaikka niitä saisin tännekin esille.

-mervi-

Yhteiseloa

2009-05-11T18:34:00.004+03:00

Kertoiskohan yksi video enemmän tän hetkisestä elosta enemmän kuin sanallinen selvitys?

Demians Genevieve "Mila" vs. Demians Hermione "Nemi"

Eli leikkiin ollaan päästy jo :)
Muuten nopeasti pääpiirteittäin hyvin menee, kerran on tullut pissa sisälle, yöt nukutaan hyvin ja käytöstapoja opetellaan.
Mila möksähteli alkuun nyt alkaa jo leppymään, hieman osoittaa mieltään kun penska vie huomioo.. mut koitetaan pysyä sulassa sovussa ja antaa isommalle hieman etuoikeuksia kuten sohva ja sänky mihin ei pikkarainen vielä pääse..

palataan toivottavasti pian tarkemmin...

-mervi-

Kasvugalleria

2009-05-10T11:25:00.004+03:00

Kasvugalleria Nemin kehityksestä.
Kuvat on otettu kuukauden välein alkaen 2 kuukaudesta vuoden ikään saakka ja siitä eteenpäin harvemmin

Nemi 1 v

Nemi 11 kk

Nemi 10 kk

Nemi 9 kk

Nemi 8 kk

Nemi 7 kk

Nemi 6 kk

Nemi 5 kk

Nemi 4 kk

Nemi 3kk

Nemi 2 kk

Kokoonpano vahvistuu...

2009-05-08T20:14:00.003+03:00

HÄN ON TÄÄLLÄ!

Pikkarainen saapui riemuksi ja riesaksi! kaikesta tästä lisää toivottavasti lähipäivinä... :)

-mervi-

Pohdintaa..

2009-04-03T21:07:00.002+03:00

Tässä on nyt pyörinyt niin monta asiaa päässä että alkaa toi isoratas käymään jo liika kierroksilla. Pirusti pitäs tehä päätöksiä. Isoja päätöksiä.

Lähinnä on pohdinnan alla että otetaanko härkää sarvista ja riskiä että ruvetaan rakentamaan. Omakoti, piha ja perunamaa. Tosin perunamaa vois vaihtua vaihtua vaikka aksaesteisiin :)
Tarkottas sitä että pitäs lykätä kämppä myyntiin, toivoa että molemmilla riittää töitä tulevaisuudessakin. Omasta ei huoli mutta toi rakennusala... No niinhän se on että jos palkkahommaa ei ole niin on aikaa rakentaa omaa :) ja kai sitä aina jotain töitä on, ja liiton rahatkin jo hetken auttais jos iskis lomaa pidemmälle ajalle. Ens viikolla pitäs käydä kunnassa ja pankissa. Katsellaan...

Ja jotta ei olis liian helppoa niin mä käyn jatkuvaa sisäistä painia yhden ja kahden koiran välillä. VOI ELÄMÄ!! Meneekö kaksi siinä missä yksi? Olishan niistä seuraa ja niin kuin joku sano ei tarttis jatkuvasti olla ohjelmatoimistona kun touhuavat yhdessä. Mutta entä jos penikka oliskin ihan tuholainen, syö kaiken ja saa Milan hermot raunioiksi? Entä jos ite ei jaksaiskaan kaiken rakentamisen ohella panostaa lapseen ja siitä tulis vapaan kasvatuksen tulos :) Toisaalta Milakin varmaan omalta osaltaan vaikuttais kasvatukseen, jos sille ei kasvaisi noin suuri ego kun olisi joku jota kunnioittaa? Ja olishan se ihana nähdä metsälenkillä kun koirat nauttis täysin siemauksin juoksemisesta ja leikkimisestä. Niinhän sitä sanotaan että ensimmäinen koira muuttaa elämää enemmän, nyt on jo aamulenkit tullu tutuksi ja menot suunnitellaan niin että koira tulee otettua huomioon.
Mä olen päättänyt monta kertaa että joo, kyllä, Milalle seuraa, hyvin se menee. Ja ainakin yhtä monta kertaa että ei... onko nyt liian montaa rautaa tulessa, olisko penikalla parempi tulevaisuus jossain muussa kodissa.. tuskaa...

Kaiken tän pohdinnan ohella ollaan tehty töitä (omat pohtimiset sielläkin viitehintajärjestelmän kanssa..), lenkkeilty (hieman innostuttu juoksemaan) ja aksailtu.
Viime viikolla oli huipputreenit kun ketään muita ei tullu ja pääsi yksin harkkaa tunnin ajan kahden ohjaajan opastuksessa :)
Mentiin rataa jossa oli melkein kaikki esteet, keinu ja kepit sekä rengas jota harvemmin on ollu radalla. Kontaktit puomilla ja aalla super, Mila ei kai ole niistä koskaan hypänny, vielä. Rengas oli alkuun hakua ja meni välistä, mutta parani. Keinu oli ehkä se mitä eniten pelkäsin. Ei olla menty koskaan ennen radalla ja viime aikoina on otettu vielä hihnassa. Eka oli järkky lentokeinu, tuli sairaan lujaa ja huusin pirusti mutta ei pysähtynyt. Tässä vaiheessa ajattelin että kiva, puolen vuoden työ hukkaan. Tän jälkeen ei eka kiivenny ees keinulle, mutta nostin puoleen väliin ja palkkasin keinun laskeutumisen jälkeen. Loppu ajan meni paremmin, houkuttelemalla (irti oli) kiipesi ja keinua hidastettiin laskeutumisessa mutta ei hypänny pois :) Taisi olla ihan hyvä että keinu yhdistettiin muuhun tekemiseen, ei ollu vaan kökköä keinahtelua :) Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli keinusta.
Toinen pohdinnan paikka oli kepeillä. Kotona kesällä ollaan menty verkkojen kanssa ja hallillahan niitä ei ole... Kokeiltiin eri tavoilla kun ongelmana oli että Mila jättää pujottelemasta välejä. Parhaiten toimi kun menin noin yhden välin perässä ja käskytin pelkällä äänellä kep-kep-kep. Kun oli ääni sekä käsi ohjaamassa, alkoi kiirehtiä ja jäi taas väliin, pelkällä käsiohjauksella meni kans ok, mutta ite sai olla tarkkana etten sössi rytmiä. Sit kun kokeiltiin että vain menen rinnalla ilman ääntä tai kättä niin pujotteli kaksi väliä ja jäi kattoo että missä oon :) Paras oli siis kun äänellä autoin ilman että sohlin edessä, ainut vaan että aina kääntyi ennen viimeistä keppiä kattomaan missä oon, se väli piti käydä kädellä tyrkkää. Eli mene perässä äänellä käskyttäen, mutta ole tökkää viimeseen väliin, helppoa eikö? Mutta tätä treenataan lisää, ja parempi niin ettei tartte käsi ohjausta, mun ääni kyllä kantaa kauempaakin :)

Treenit antoi myös vähän toivoa tulevasta, päästäsköhän joskus kisaakin?

-mervi-

Pitäiskö joskus päivittääkin?

2009-03-11T20:26:00.002+02:00

mihin kaikki aika menee? tuntuu että ei kerkee ikinä päivittää edes kuulumisiaan tänne... tai tekemään ruokaa, pyykkäämään, siivoomaan puhumatta edes isommista projekteista kuten vaatekaapin siivous? mut kummasti sitä kerkee kuitenkin lukee muiden blogit, facebookit, vakkari nettisivut sekä kattoo töllöö... hmmm.. ehkäpä kuitenkin aikaansaamattomuutta vain eikä ajanpuutetta...

Meillä mennään jota kuinkin normaalisti, agissa käydään kun työvuoroilta päästään. Keinu on ollu nyt ihan jees, kaiken varalta mennään hihnassa ja yritän malttaa pysyä muutamassa toistossa per kerta, ettei tule stoppia. Nyt onneksi pääsee kentälle sen pari kertaa viikossa kun alkeisryhmä alkaa... mitähän siitäkin tulee...

Kaiken kaikkiaan musta tuntuu että Mila on himpun aikuistunut. Lenkillä vetäminen vähentynyt, enää oikeastaan alku matkan hurmio pistää hihnan kireelle. Plus tietty hyvät hajut ja toiset koirat. Niitä ei ohiteta edelleenkään kauniisti, ehkä paremmin kuitenkin. Parhaimmillaan äänettömästi :)

Ja kun toinen aikuistuu pitäiskö ottaa uutta pentusta tilalle? Pentukuume vaivaa... Lunan pennut teki tiukkaa, varsinkin kun kysellään sijoituskotia niin teki mieli huutaa Hep, meille! nyt sit Pela-äipällä on uusi lauma kauniita pentusia... Arghhh...

Kahden koiran taloutta pääsin taas kokeilee pari viikkoa sitten kun porukat oli reissussa ja Czeene huollettavien listalla. Kivasti onnistui lenkkeilly kahdenkin kanssa, tosin mitään pitkiä lenkkejä ei enää vanhuksen kanssa voi kiertää. Molemmat kulki kauniisti vetämättä, ainut vaan että mummeli haukkui jatkuvasti. Ei millekään erityisesti, kunhan haukahteli. Raivostuttavaa! ja oma lukunsa oli vastaan tulevat koirat.. kaksi urpoa, toinen kuuro ja toinen vaan idiootti :)

Mutta nyt mä siirryn kattoo töllöä ja lukee muiden blogit... ehkä huomenna pesen sit pyykkiä:)

-mervi-

Perjantaiharkat

2009-02-13T20:20:00.004+02:00

Tänään oli meidän ekat perjantain harkat. Harkkapäivä siis vaihtui keskiviikolta perjantaille ja tottahan toki heti ens viikolla ja seuraavassa listassakin on perjantai iltavuoro... tietenkin. Sanoin kyllä että jatkossa harkat perjantaisin, jos voi huomioida listoissa joten saas nähdä miten käy..

Tänään kuitenkin päästiin paikalle ja ihan kivaa oli vaikka otettiin vaan yksittäisiä esteitä. Hyppy -rengas-hyppy, puomi, keinu ja kepit. Teki oikeastaan ihan hyvää saada toistoja vaikeista jutuista. Helpoimmat oli rengas ja hypyt sekä puomi. Renkaan haki hyvin vähän vinostakin ja puomin kontaktit otti aina. Jotakin olen siis joskus osannut opettaa kun kontaktit puomilla ja myös aalla hyvät (tosin aata ei olla otettu aikoihin, mutta kotona treenailtu ja siellä hyvä). Ei hyppää yli, toisinaan meinaa lähteä luvatta palkan jälkeen kontaktilta. Nyt siis otin erityisesti sitä että kontaktin jälkee odotetaan lähtölupaa. Hyvä mieli näistä :)

Kepeiltäkin jäi hyvä mieli. Rytmi oli yllättävän hyvä vaikka pujottelua on otettu viimeksi varmaan 2 kk sitten. Muutaman kerran jätti muutaman kepin jälkeen pujottelematta, mutta tahdittamalla kep-kep-kep sain menemään oikein. Jotenkin onnistuin olemaan ryssimättä itsekin! Täytyy kyllä todeta että kotona verkotetuista kepeistä on varmasti ollut hyötyä vaikka niitä ei hetkeen olla otettukaan, on saanut onnistuneita toistoja ja itsenäistä tekemistä sekä vauhtia. Ja heti kun hanki häviää treeniä jatketaan!

Suurin murhe tällä hetkellä on siis keinu. Edelleen. Ehkä pitäs vaan malttaa hihnassa toistaa uudestaan ja uudestaan. Saatiin onneksi hyviäkin suorituksia, kehumalla ja nakkien avulle kiipeemään ja kontaktin kautta vapautus pallon perään. Päästin välillä hihnasta niin sitten teki taas sen että kiipee puoliväliin ja hyppää pois. Ohjaaja oli sitä mieltä että ei pelkää estettä, häntä pysyy koko ajan ylhäällä, Mila ei vaan tykkää. Itse asiassa nyt en kertaakaan edes hidastanut keinun laskeutumista vaan pamahti joka kerta, kynnys kysymys onkin ehkä se keinahtaminen. Kun viimeisellä kerralla ei olisi tahtonut kiivetä ja itse keinautin keinun, niin johan mentiin iloisesti alaspäin. Jotakin edistystä on siis tapahtunut, jossain vaiheessa kun oikeasti pelkäsi. Nyt vaan itelle malttia ja paljon toistoja niin jospa se alkais sujua ja pitää hihnassa että ei oppis sitä että voi poistua paikalta jos ei haluakaan.

No jospa tähän saatais kevään myötä toistoja useammin kun nyt sit lupaudin alkeiskurssille avuksi :) tuleepahan ite otettua yksittäisiä esteitä edes useammin kun kentälle pääsee kahdesti viikossa.

-mervi-

Loman jälkeen

2009-02-07T19:26:00.003+02:00

Tammikuu vaihtui helmikuuksi lomailun merkeissä. Kaksjalkaiset lomailivat Vuokatissa perjantaista keskiviikkoon. Kieltämättä kiva piristys :)
Äkkinäinen kun lähtee lomailee tulee paikat kipeeksi :) keilailu sai vasemman pakaran huutamaan hoosiannaa (ilmeisesti venähti, kun vihlas kerran iloseen) kuten myös oikean käden. Eikä laskettelu sitä helpottanut.. Onneksi kylpylän porealtaat rentouttivat ihanasti. Hiihdin myös ensimmäistä kertaa 10 vuoteen, ainakin kilometrin :) Kaiken kaikkiaan kiva loma!
Mila ei päässyt lomalle mukaan, tai no, oli kai tuo jonkinlaisella lomalla "mummolassa". Ei ollu tyttö rauhoittunut nukkumaan häkissä joten yöt oli päässyt viettämään sängyssä... Karu paluu arkeen koitti siis kaikille kun kotia palattiin :)

Keskiviikkona palattiin kotia niin että kerkesin agilityharkkoihin illaksi. Ensimmäiset kahteen kuukauteen, ja oikeastaan mitään ei olla tässä välissä tehty.
Tehtävä oli ihan hauska, sopivan yksinkertainen tauon jälkeen. Aloitus oli hypyn jälkeen putkeen joka meni mutkalla puomin nousun alta, siitä puomille, hyppy, putki, toinen putki ja hyppy, takaisin puomille ja viimeinen hyppy. Monelle tuntu tuottavan hankaluutta eka putki puomin alla, mutta meillä meni ihan simppelisti, putkeen sujuvasti ja siitä helposti puomille :) mukavaa :)
Vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui 2. ja 3. putken väli. Molemmat mutkalla ja Mila ampui niin kovaa putkesta ulos että seuraavan putken lähempi pää = oikea pää, meni ohi hujauksessa ja väärästä sisään. Tän sai onneksi korjattua ottamalla putkesta Mila vastaan niin että olin selkä menosuuntaan ja sain vauhtia pois himpun että kerkes bongata oikean pään.
Tätä hiottiin hetki ja ärsyttävintä on että kun joutuu samaa kohtaa korjailee usemman kerran, ite väsyy ja koira väsyy ja alkaa ennakoida ja tuloksena on kämmiminen niissä simppeleissä kohdissa. Mulle on sanottu varmaan miljoona kertaa että joka este pitää ohjata, vaikka olisivat muka "helppoja"... milloinkahan se onnistuu.. Nyt en meinannut saada Milaa ekan putken oikeaan päähän kun hätäilin ottamaan vastaan..
Mutta kivaa oli harkoissa ja Mila oli kans silmin nähden innostunut :)

Meillä vaihtuu myös harkkojen vetäjä kevään aikana kun nykyinen jää masua kasvattaa. Nyt uusi ohjaaja oli katsomassa treenejä. Tulevalla on hyvin samantyyppinen koira, nopea, joten jään innolla odottaa saanko treeneistä tulevaisuudesta enemmän :)

Lisäksi Riikka kysyi lähtisinkö vetää agin alkeisryhmää keväällä...
Jäin vähän monttu auki ihmettelee onko tosissaan.. Enhän mä mitään osaa niin että pystyisin toisia ohjaa! Ei tarvitsisi yksin vetää vaan toisen kaverina, mutta ei ole oikeen käsitystä miten kokenut ohjaaja tämä toinen olisi..
Toisaalta ihan alkuun varmaan onnistuisi, yksittäisten esteiden opettaminen, mutta kai sitä jossain vaiheessa pitäis osata sit opettaa ohjaamistakin.. Ja jos tulee joku ongelma, en tiedä osaisinko neuvoa ratkaisua..
Meillä täällä ei agility ole ehkä niin vakavaa kuin muualla, tai siis alkeisryhmään pääsee kaikki, ei ole mitään "pääsykokeita", käytännössä ilmaista, jäsenmaksu + olisko joku 10 €, kaikki otetaan messiin oli sitten tavoitteet mitä... Toki vaaditaan että sit käydään säännöllisesti mutta muuta ei sit vaaditakaan.. Meitäkin oli alkuun ihan tosi paljon, varmaan parikymmentä jaettuna kahteen ryhmään, ekalla kerralla varmaan kolmekymmentä... pikkuhiljaa väki kuitenkin vähenee, nyt käy säännöllisesti varmaan yhteensä 10 kahdessa ryhmässä...
Mutta niin, en tiedä... Toisaalta kyllähän siinä varmaan itsekin oppis, mutta vähän hirvittää jos jo alkujaan onnistun jonkun ohjaa metsään! Ja kyllähän se myös sitoo, pitää mennä kentälle sunnuntaisin, jakso tai ei :) Kinusin harkinta-aikaa, mutta kai sitä pitäs kohta ilmottaa lähdenkö mukaan vai en.. voi apua!

-mervi-

yritin ladata ohjelman millä vois piirtää agility ratoja, vois ymmärtää paremmin mitä on tehty, mut en mä osannutkaan... voi piru. neuvoja?

Juoksun vaikutuksia

2009-01-19T19:53:00.003+02:00

Milan juoksuja on nyt kohta lusittu jo 3 viikkoa. Eka viikko meni niin ettei näkynyt käytöksessä, mutta sitten ollaankin menty laidasta laitaan.. Toka viikko vinkuiltiin, käveltiin perässä ja kaivattiin hellyyttä erityisesti.
Kohtuu rasittavaa.
Kolmas viikko alkoi sitten sillä että roudailtiin leluja ja vinguttiin. Ei se pesää rakenna tai hoivaa leluja pentuina, tai ainakin pennut saa aika rajua kyytiä... Mutta kantaa niitä suussa ja vinkuu, tuo syliin että leikittäisiin ja kiihtyy yli kierroksille jolloin vaan täristään ja läähätetään.
Super rasittavaa.
No nyt on alkamassa viimenen viikko ja vuoto alkaa vähentyä ja ehkä vähän käytöskin normalisoitua.. Ehkäpä se tästä sittenkin :)

Kovin on ollu ankeaa Milan elämä kun lenkit on ollu lähinnä taajaman tallaamista ympäri ilman suurempaa ohjelmaa. Jonkun verran on pelaillu aktivointilaudalla tai pallolla, konginkin täytin pitkästä aikaa.
Ajattelinkin täs yks päivä että meen tohon viereisen koulun pihalle touhuamaan. Vähän seuraamista, paikalla oloa, jalkojen ali pujottelua, pallo leikkiä. Paikan valitsin siksi etta on vähän valoa ja jalkakäytävät vähän kauempana että on enemmän reagointi aikaa jos ohi menee koiria.

Ylimääräisiä sydämenlyöntejä sain kyllä kun koulun pihan poikki päätti tulla myös yks poika, tai no mies, saksanpaimenkoira uroksensa kanssa jolla ei ole mitään käytös tapoja. Mila siis irti ja lähti haukkuen hyppien koiraa kohti joka luojan kiitos kiinni (ei sitä kyllä irti vois pitääkään). Mä karjuin TÄNNE! niin kovaa kun pystyin ja ihme että pää kesti ja kävelin pois päin Milasta ja sakemannista hihnan luo joka oli vähän sivussa. Onneksi Mila tuli ja nakkia naamaan ja hihna kaulaan kädet täristen. Koira meni ohi flexin päässä riekkuen ja haukkuen ja jätkä vaan vetää röökii... Yritin Milan kanssa touhuta senkin ajan normisti että ei tulis ylimääräisiä kierroksia enää.
Huh, kyllä taas säikäytti. Ei olis varmaan kun rukkanen jälellä jos olis menny lähelle. Vikaa myös Milassa tai sen opetuksessa että reagoi koiriin noin ja lähtee röyhistelee, mutta sitä työstetään ja onnellinen olen että tiukan paikan tullen tuli luo, ja sain palkattua hyvin :)

Mä en vaan voi ymmärtää minkä ihmeen takia ihmiset hommaa saksanpaimenkoiria tai muita isoja ja aktiivisia koiria sohvaperunoiksi ja munan jatkeeksi jos ei ole ajatustakaan että niiden kanssa harrastaa! Tuokin kyseinen koira on kerran jo purrut pyöräilevää tyttöä selkään kun ei pysynytkään käsissä. Onhan se varmaan tosi räyheen näköistä pitää auton takapenkillä huoltoaseman pihassa isoa saksanpaimenkoiraa, mutta kuka siitä elosta nauttii siinä perheessä, koira, isäntä, emäntä vai ne kaksi lasta?

Muutenkin raivostuttaa ihmiset koirien kanssa lenkeillä jos ne ei pysy kurissa ja järjestyksessä. Okei, ei Milakaan mikään kultaisen käytöksen mestari ole, mutta kyllä mä sen pidän sen verran etäällä muista että ei tarvii miettiä pystyykö ohittaa..
Muutenkin ohittaminen rähjäämättä sujuu jo paremmin, monet koirat mennään jo ohi ilman että haukutaan, hyppii ja vetää mutta ei hauku. Mutta sitten on ne muutamat jotka saa kiihtymyksen nollasta sataan jo heti kun näkee.. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.. tavoitteena että Mila osaa kulkea nätisti kaikkien koirien ohi veteraani-iässä :)

-mervi-

Vuosi 2008 paketissa

2009-01-03T17:01:00.003+02:00

Niin vaan meni joulu ja uusivuosikin. Tässä tuntuu ihan kuin olisi ollut lomalla kun vähän väliä pidemmät vapaat :) ihan positiivista :)

Joulu meni niin kuin aina ennenkin, juostiin paikasta toiseen ja syötiin masut pullolleen, lähinnä kaksjalkaiset, koirilla peruseväät parilla puruluulla. Milalle pukki toi lautapelin jota on jo kerran kokeiltu, hetken joutui ihan tuumailee miten sais nakit :)
Juoksutkin tyttö aloitti, 30.12 juoksuväli 231 vrk, viime väli oli 235 vrk, melko tarkkaa :) housut oli ensimmäiset 5 minuuttia ihan kamalaa, mutta sitten tottui taas ja nyt ei enää ongelmaa.

Uusi vuosi vietettiin niin kuin edellisetkin, Kimmon työkaverilla saunottiin, syötiin ja ammuttiin raketteja.
Mila on tähän asti ollu aina ulkona kun on ammuttu raketteja, tosin hieman etäämmällä mutta ollut kuitenkin samassa paikassa. Niin tänäkin vuonna... aluksi. Pamahdukset eivät tyttöä hetkauttaneet, mutta kun läheltä lähti raketti ja suhahti se sai Milan reagoimaan. Haukahteli ja hyppi, yritti kai hätyyttää ääntä pois. Fiksuna tyttönä ajattelin että otan syliin rauhoittumaan ja tuloksena oli hampaan jälki poskessa. Oma vika.
Loppujen rakettien ampumisen ajan olin sisällä Milan kanssa ja siellä oli ihan normaali, lähinnä ihmetteli että miks me tultiin tänne... Eikä mullekaan tullut kuin pieni haava joka ei onneksi edes tulehtunut tai mustunut.
Olin kyllä mielessäni varautunut että edellisten vuosien pelkäämättömyys ei ole tae tulevasta, mutta silti yllätti miten voimakkaasti reagoi ja se että Mila voi todella purra mua. Tosin ei se ollut ollenkaan vihamielinen enkä sitä pätkääkään tilanteesta syytä, se vaan reagoi niin kuin reagoi. Onneksi Milalla toimintakyky edelleen säilyi ja silloin kun raketteja ei ammuttu ihan läheltä ei ollut mitään ongelmaa ulkonakaan, haisteli ihan normaalisti, mitään läähätystä, tärinää tai vinkumista ei ollut.

Joka tapauksessa vuosi saatiin vaihdettua ja kun katsotaan taaksepäin paljon on tähän vuoteen mahtunut.
Helmikuussa kosintaani suostuttiin, mikä on mulle iso asia vaikkei jokapäiväsessä elämässä mitenkään näykään, lähinnä siinä että nykyään käytän kahta korua yhden sijaan :)
Isoin muutos oli ehkä opintojen päättyminen ja työpaikan saaminen, vihdoin ammatti ja työ missä ainakin nyt viihdyn :)
Yksi iso muutos oli myös hepukan muuttaminen appiukolle. Tää oli henkisesti mulle raskasta ja muutti mun jokapäiväistä elämää paljon. Kuitenkin kaikki on mennyt ja sopeutuminen sujunut hyvin, niin mulla kuin hepsulla :)
Milan suhteen isoin asia oli Muotovalion arvon saaminen (virallisesti myönnetty 17.12.08), yksi tavoitteistamme saavutettu ja näillä näkymin kehät jätämme tulevaisuudessa muille.

Ja johan on tänäkin vuonna kerennyt tapahtumaan, jos meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia on niillä jälleen yksi serkku enemmän :) potra poika päätyi maailmaan aika tarkkaan 2 vuorokautta sitten, huomenna ehkä pääsee jo nuuskuttelee vastasyntyneen tuoksua...
Tulevaa odotellessa mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan :)

-mervi-

Joululoma!!

2008-12-22T22:00:00.005+02:00

Vihdoin täällä niin odotettu JOULULOMA!! Kokonaiset 4 päivää vapaata, tai oikeastaan 4,5 kun menen lauantaina vasta kolmeen iltapäivällä töihin.
Tekee terää. Nyt on ihan puhki olo, tää päivä oli ihan hullua töissä, viime viikko jo kiristi tahtia ja kuun loppua kohden kuulemma vaan meininki kiihtyy. Mummot hamstraa lääkkeitä jotta pärjää pyhät ja jos kelakatto on paukkunut yli niin sit otetaan kaikki mikä irtoo vaikkei niin tarviskaan. Ja Kela kustantaa. Ei mee mun jakeluun että kaikkee otetaan vaikka niitä ei olis vuoteen käyttänyt vaan siksi kun se on "ilmasta". No työpurnaus sikseen, epäilen että kolleegat ymmärtää :)

Muuten kaikki menee niin kuin ennenkin. Agi on nyt tauolla ja Milan kanssa on lähinnä taajamalenkkeilty ja pihahengailtu. Kunnon mettälenkistä on jo liian kauan, jospa nyt kerkeis panostaa laatuun tossa lenkkeilyssäkin kun on vapaat. Toisaalta epäilen kun koko joulu menee ravatessa paikasta toiseen syömässä. Ei pääse laihtumaan ei,varmaan vyöryn vapaiden jälkeen töihin...

Milakin syö nykyään kohtalaisesti. Vaihdoin muutama kuukausi ruokamerkkiä Advancesta Nutro Choicen Sensitiveen. Siihen siksi että se on aina maittanut porukoilla kun Czeene syö samaa. Jossain vaiheessa kun oli sekasin molempia ruokailun jälkeen löyty lattioilta Advancet ja Nutrot oli mahas. Ai miten niin ronkeli?
Toisaalta laatu ei tässä kai niin hyvää, ainakin jos kattoo määrää mikä poistuu elimistöstä. Paskan määrä tuplaantunut, samoin juo enemmän, toisaalta myös syökin kyllä lähes tuplaten kun nykyään menee melkein aina sekä aamu- että iltaeväs. Tällä mennään ainakin nyt jonkin aikaa, katotaan sit uudestaan kun alkaa taas tökkiä.

Painoakin on tyttöseen kertynyt. Eläinlääkärin puntari näytti 9.85 :) Eläinlääkärissä käytiin hakemassa stronghold kun Mila on syksyn aikana ryystänyt ilmaa, aivastellut ja hangannut nenää enemmän kuin ennen. Kieltämättä viime länderilehden luettua alko kauhukuvat nousta silmille, mutta suljetaan pois nenäpunkit ennen kuin enemmän huolestutaan. Milahan aina aika ajoin myös oksentelee keltaista vaahtoa, itse olen sen ajatellut johtuvan herkästä vatsasta, ja niin uskon edelleen. Kun ollaan reissussa tai muuten ei syönti maista tulee herkemmin oksu. Toisaalta aina välillä on tullut mieleen olisko takana muutakin... Ja viime lehden tultua katoin ensimmäiseksi tuon kitusiin ja kyllä kitalaki sekä kieli ovat yksiväriset :) eli "hyvällä tuurilla" on ongelmana nenäpunkki ja herkkämaha ja huonoa tuuria ei ajatella vielä.

Kaikin puolin meillä elämä jatkuu ennallaan, elukat terveitä ja itekin lähes. Silmä oireillut kohta 2 viikkoa ja huomenna meen lääkäriin kun ei kerran menny itestään ohi, sunnuntaina oli yläluomi turvoksissa jälleen aika kiitettävästi...

Joulumielikin alkaa olla tulollaan, maassa on jo ehkä 15 cm tai ainakin 10 cm lunta ja Kauneimpia Joululauluja kävin laulaa sunnuntaina vuosien tauon jälkeen. Lisäksi kuusia on koristeltu niin mummolla kuin porukoilla, porkkana- ja lanttulaatikot tehty mummon kanssa, piparit leivottu ja lahjat paketoitu.... Eli ollaan valmiina joulun viettoon :)

Joten haluamme toivottaa kaikille tasapuolisesti

Kaikenlaista...

2008-12-04T20:11:00.003+02:00

Viime kirjoituksesta on taas kulunut sikana aikaa ja kaikenlaista mahtuu tähän väliin...
Toisaalta ei mitään ihmeempiä :)

Oon käyny farmasiapäivillä Helsingissä, hyvää ruokaa, paljon tuote-esittelyjä, koulukavereita ja hotelliyö. Siinäpä tiivistetysti :) Ei ees jaksettu lähtee iltarientoihin vaan illalla ajoissa syönnin päätteeksi hotellihuoneeseen lepää..

Meillä oli myös työpaikan pikkujoulut, ihan kivat kemut :) Tanssilattialla näkyi niitäkin kenen en ikikuunan päivän olis uskonu siellä viihtyvän :) Hyvä ruoka, hyvä seura ja ilmanen juoma, mitä muuta pikkujouluun tarvitaan? Kiellän kuitenkin olleeni humalassa. Mut kivaa oli. (ja illan päätteeksi vain yksi sairaslomalle murtuneen olkapään kera :)

Ollaan myös "lomitettu" appiukolla muutamaan otteeseen. Hoidettu heidän ollessa reissussa 5 hevosta, muutamat kissat ja kanit. Ja niin käyty töissä siinä ohella :) Täytyy sanoa että onneksi ei tarvitse joka päivä, ehkä en jaksais sitä kuitenkaan jatkuvasti... tai ainakin eläimiä pitäs olla vähemmän ja vaan omia. Maalla sinänsä oli ihan mukavaa, kuten sanonta kuuluu. Yksi kissa palasi noin puolen vuoden reissultaan takaisin (kaikki oli varmoja että on jääny auton alle tai suden syötiksi) ja vessanpöntöstä löytyi hiiri uimasta. Elävänä kuin mikä, ja pitihän hiirulainen pelastaa sieltä ja viedä heinälatoon toipumaan uintireissusta (se on sitten herranhaltuun milloin kissat sieltä sen listii, mut toisen mahdollisuuden sai, oli aika reppana polskutellessaan)..

Agility jäi tauolle joulu- ja tammikuuksi. Toivottavasti sattuu nyt Milan juoksut samalle aikaa, ettei tule megataukoa. Agi menee kai jotenkin, nyt on vähän semmonen fiilis ettei ole otetta siihen touhuun. Tai jotenkin en tiedä miten menee, osataanko mitään, ollaanko kehitytty yhtään vai mikä tilanne... Keinu on ottanut askeleen eteen ja muutamia onnistuneita suorituksia siltä, hullusti yllytystä ja palloa palkaksi. Keppejä olen kotona ottanut verkoilla, mutta niiden treenaus jäänyt vähälle, aina pimeetä ja märkää. Ennen taukoa olis toivunut saavan yhden onnistuneen harjoituksen niin että olis uskoa siihen mitä tehdään, jotenkin tuntuu että ei olla puolessa vuodessa opittu mitään...

Näyttelyissäkin käytiin Jyväskylässä. Se oli ns ylimääräinen kun ilmottautuminen oli ennen Seinäjoella valioitumista. Päätettiin kuitenkin mennä kuuntelee saksalaisen tuomarin mielipide. Yllätykseksi kukaan muu ilmottautuneista (yht. 4) ei tullut paikalla, niinpä Mila pääsi tarkkaan syyniin ja korjas potin kotiin. Toisaalta vähän tylsää saada näin mitään, tosin eihän se mikää tae ole että sieltä mitään tulis.

Tässä välissä Milasta on tullut vielä täti. Super paljon onnea sisko-likka Lunalle pentusista!!! Olen kovin seurannut kuulumisianne, mutta en vaan ole saanu aikaseksi kommentoida.. Kyllä teillä siellä on muutaman viikon päästä jo vilinää :) Niin ja tottakai onnitelut isi-Rytille kotiväkineen myös :)

Mitäpäs muuta, ei kai ihmeitä. Hieman joulustressiä kai ja aikaan saamattomuutta havaittavissa.. Toivottavasti huominen vapaapäivä saa tilanteen paremmaksi kun lähetään pukin apulaiseksi katsastaa paketteja.. ja niin jos jaksais siivota viikonloppuna...
Miten sitä voikaan olla näin laiska... yritän kuitenkin edelleen tsempata päivitysten suhteen (mikäli täällä enää edes ketään käy...)

-mervi-

ps. lisätty Jyväskylän arvostelu

Viimeisen sertin metsästys

2008-10-28T21:28:00.004+02:00

Milan kanssa aloitettiin viimeisen sertin metsästys valion arvoa varten viikonloppuna Seinäjoelta.
Matkaan startattiin jo perjantaina, kun töiden jälkeen suuntasimmen kera isin ja kummipojan sukulaisiin Kauhavalle.

Perjantai-ilta ja lauantai vietettiin lepposasti. Pikku-Anni aijaili Milaa ja perheen isäntä syötti samalla lusikalla kun itse söi maitorahkaa Milalle vain serkkuani ärsyttääkseen :) Hän ei ole koiraihminen, vaikka Mila on ansainnut paikkansa kyläilemässä.

Sunnuntai aamuna kehnosti nukutun yön jälkeen kello soi aikaisin (tuuli yöllä niin pirusti että olin varma että kattopeltejä on irti). Pikainen aamupala, pikkujätkä hereille, viimeiset pikaiset leikit ja autoon ja nokka kohti Seinäjokea. Onneksi matka ei ollut pitkä, puolen tunnin ajon päästä oltiin perillä hyvissä ajoin. Ei kun sisälle ja kehän laidalta hyvä paikka johon leiriytyä odottelemaan.

Odotellessa käytiin testailee kehää ja pöytää. Kehän pohja oli hyvä, ei ollut mattoja mutta hyvä alusta, ei luistanut. Pöytäkin oli oikea trimmauspöytä eli mallia tukeva. Mila vaan oli taas niin ujopiimä että oksat pois. Ei uskaltanut kulkea häkkien välistä ja ahdisti tungos. Kehässä harjoitellessa onneksi aina pikkaisen piristyi kun höpötin hullun lailla ja koitin saada innostumaan.

Kummasti se aina ennen kehää kuitenkin rupee jännittää. Kehän laidalta bongasin myös muut länderit. 3 kaiken kaikkiaan oli ländereitä ja Toto-poika pääsi ekana kehään. Kolmiota juoksutti tuomari ja Toton taisi kattoa lattialla. Petra vinkkaskin onneksi että pyydä että saa laittaa pöydälle, Milaa kun ei ole koskaan katottu maassa. Toto tuli kehästä sertin ja cacibin kera ja Enni lähtii hurmaamaan seuraavaksi. Mun mielestä niilläkin meni varsin kivasti, paljoa en kerennyt seurailla kun tsemppasin Milaa. Olin kuitenkin näkevinäni että sai punaisen nauhan eli EH:n..

Milan kanssa kehässä eka ympäri ja sit pöydälle jossa oli tosi jännittynyt, tuomarikin höpötti ettei tartte jännittää. Alas ja muutama kolmio, ja sit alko tulla ruusukkeita :) Kiittäen otin vastaan neljännen sertin sekä ekan Cacibin ja totesin että valioksi tuli ja mielellään otetaan palkinnot vastaan:) Nopeasti perään Rop-kehä, kerran ympäri ja Rop Totolle ja meille Vsp, oli tehnyt varmasti päätöksen jo valmiiksi niin nopeaa oli toiminta.

Kehän jälkeen oli hetken kyllä niin sekava olo, onnellinen että näin nopeasti saatiin tavoite muotovaliosta täyttymään, ensimmäinen näyttely missä oli mahdollista onnistui :) Nopeasti kerkesin muutaman sanan vaihtamaan Toton porukan kanssa ja onnittelemaan menestyksestä, Enni ja Petra hävisivät jonnekin, onnittelu kuitenkin teillekin, toivottavasti arvostelu oli hyvä :)

Sitten vaan hakemaan palkinnot ja pihalle, en pahemmin kierrelly kojuja, ei nää mun matkakumppanit ollut täysin hurmaantuneita näyttelymeiningistä vaikka mielellään katselivat suuren suuria ja pienen pieniä koiria. Serkutkin olivat tulleet moikkaamaan ja kannustamaan, paljoa ei keretty vaihtaa kuulumisia mutta mukavaa että kävivät varsinkin kun menestys oli tällainen :) Kerkesin kuitenkin pikaisesti täyttää valionarvon hakemuksen, se kai sit joskus tulee kotia.

Ennen kotimatkaa käytiin moikkaa vielä Paappaa joka oli Seinäjoella kuntoutuksessa ja evästettiin ennen kuin käännettiin nokka kohti kotia. Täytyy kyllä sanoa että oli sitä itse kukin aika väsyny, isin ajaessa me kaikki 3 muuta vedettiin sikeitä :)

Mutta siis onnellisen väsyneitä, mamman oma pieni kaunis koira oli saanut Muotovalion arvon :)

-mervi-

Milankin kuulumisia...

2008-10-16T21:14:00.002+03:00

Juu, kyllä se koiruuskin on hengissä :) vaikkei kuulumisia ole juuri tullut...

Mitään ihmeellistä ei tosin kuulu, lihottaa yritän ettei kylkiluut paistas. Aamuruuan kyytipoikana tarjoillaan kermaviiliä toiveissa että maistuis paremmin, iltaruuan seassa öljyä sekä koiranmakkaraa tuomaan makua lisää. Vaihtelevasti uppoo :)

Hierottavana käytin Milan viime viikon maanantaina ja tulevana maanantaina mennään uusiksi. Mila peitsaa tosi paljon, tai siis kiinnitän ainakin siihen tosi paljon taas tällä hetkellä huomiota. En sit tiedä onko se vaan sen tapa liikkua, kun tekee sitä kävely kuin juoksu vauhdissa kuten myös vapaana.. Toisaalta näyttelyhihnassa osaa ravata kyllä, siis hakeutuu siinä paremmin raville kun normihihnassa. Pitäisköhän alkaa lenkittää sillä :)

Jumissakin tuo vähän oli, selkä sekä takajalat. Varmaan tyyppivika näillä kun tulee aika herkästi kylmiltään valtavia loikkia ylöspäin. Täysin ei kuitenkaan rentoutunut vieraiden käsien alla. Hetkittäin häntä hieman laskeutui eikä ollut koko ajan koipien välissä.. No jospa ensi kerralla olisi rennompi kun tutumpaa ja toivottavasti jumit vähän hellittänyt. Kotiohjeiksi saatiin saunan jälkeen selän sivelyä muutaman päivän välein sekä suositeltiin Osteomax-K:ta sekä oluthiivaa syöttämään. Osteomax-K:sta saa mm. magnesiumia sekä kalkkia ja olut hiivasta B-ryhmän vitamiineja... vielä en ole saanut aikaseksi hommattua mutta suunnitelmissa on. Lisäksi aion hankkia myös Back on Track loimen, katsotaan päästäänkö sovittelemaan vai tilataanko mittojen mukaan...

Czeene kävi myös hierojalla ja vanha rouva päätti nauttia ja oli kuulemma oikein kuorsannut käsittelyn aikana :) Se ainakin rentoutui kunnolla.

Agiakin ollaan harrasteltu. Kotona ollaan tehty silloin tällöin niin hyppyjä kuin A:takin (ottaa nykyään kontaktit hyvin, itseasiassa ei taida olla koskaan hypännyt yli!). Keppeihin olen virittänyt kotona verkot. Mulla on joku ongelma noitten keppien suhteen, paremminkin ne on mennyt mut nyt varmaankin ite saan sählättyä ne aina. Liekö omasta käskytyksestä ohjauksesta vai mistä kii, mut Mila usein pujottelee niin että menee joka toisen välin?! Jospa noilla verkoilla saatais onnistuneita suorituksia paljon jotta rytmi löytyy jälleen, ja mä taidan opetella pujottelun ajan olee hiljaa jotten sotke.

Keinu on menny ehkä askeleen oikeaan suuntaan. Olen nyt vaan vouhottanut paljon pallon kanssa keinua niin että siitä tulee superjuttu ja sinne on kiva kiivetä. Ite keikautan keinun ja samalla tuen milaa jottei pakene ja kehujen kera alas ja palkka pallolla. Nyt ainakin näyttää toimivan, katotaan milloin tulee takapakkia. Kun vaan nyt ite muistais sen maltin!!!
Toki harkoissakin ollaan käyty, aina kun töiltä pääsee. Viime kerrasta sen verran että positiivin juttu oli varmaan keinun ohella että Mila haki renkaan hyvin. Mentiin puomi - hyppy - rengas, ite olin varmaan reilun metrin sivussa kun hypyltä käskytin renkaalle ja hienosti haki sinne vaikka joutui muuttaamaan omaa linjaansa. Hienoa! :)

Hevosesta sen verran että pissa kulkee jälleen paremmin. Antibiootti loppu tänään ja hevonen on koko ajan pysynyt virkeänä. Nyt toivotaan että tilanne ei pahene kuurin loputtua. Varmuuden vuoksi syötellään C-vitamiinia + suolaa jotta joisi tarpeeksi. Huvittavaa tässä kaikessa on se että monena iltana mut on voinut bongailla karsinan oven takana höpöttelemässä "piss.. piss.. pissaa nyt... piss. piss.. tee pissa...." Se kun on ollut paras hoidon seuranta, miten paljon tulee, tuleeko paineella, pitääkö pinnistellä ja tiputella monta kertaa peräkkäin vai onnistuuko kerralla :)

-mervi-

Pissaongelmia ja pommiin nukkumista

2008-10-09T20:33:00.002+03:00

Tää viikko alkoi lahjakkaasti pommiin nukkumisella. En myönnä että pitkästä aikaa tyttöjen kanssa hippaaminen lauantai-iltana olis ollut syynä, mut maanantai aamuna heräsin siihen kun puhelin soi 10.30 ja töistä soitettiin "Hanna tässä apteekilta terve, oletko tulossa töihin..." vähän aikaa kelailin ja tuumasin et "Juu, olen. Mä taisin nukkua pommiin. Hetki pieni mä tuun kohta..."
Kympiltä siis olis työt alkanut ja lopulta 11 olin paikalla, ja pikkasenko hävetti!!!! No onneksi kaikki otti tilanteen hyvin, eikä pahemmin ole vittuiltu, flunssan piikkiin meni osittain :)

Pissaongelmia ei onneksi ole itellä ollut vaikka viikon olenkin sairastanut räkätautia silmätulehduksella, ja tietenkäähän ei nouse kuume että vois kotia jäädä lepää...
Pissaongelmat on ollut tuolla mun hepukalla.
Hepsukkahan vaihtoi pari kuukautta sitten tallipaikkaa appiukon luo ja kaikki on sujunut hyvin. Nyt se on parisen viikkoa ollu samalla laitumella nuoren, ihanan, hemaisevan ja kiimaisen tamman kanssa. Ja juu, muna kasvo samontein korvien väliin! Aina tuo on naisten päälle ymmärtänyt ja huudellu niille mutta tämä on ollut entinen potenssiin 100!! Siis älytöntä huutamista, kiljumista, pullistelua, tärinää ja pörinää.. Ensimmäistä kertaa tallissa on saanu miettiä että karkaako avoimesta ovesta pihalle kun pyörii ja hyörii...

Siitä tai jostain muusta syystä johtuvat pissaongelmat havaittiin viikonloppuna.. Ei saanut tyhjennettyä rakkoa kunnolla, lirutteli tippa kerrallaan koko ajan. Tiistaiaamuna oltiin sovittu että soitetaan eläinlääkärille, tai no Jaana soitti kun oli vapaalla. Antsa-kuuri ja kipulääkettä. Sinänsä tuli varmaan viimeseen hetkeen, kun virtsa näytti jo punertavan.. Mä menin töihin ja isi haki multa töistä lääkkeet ja kuskas ne tallille jossa Jaana sitten syötti lääkkeet :) Lisäksi päätettiin syöttää c-vitamiinia, jos syynä olisikin virtsakivet.. Ammoniumkloridia elikkäs salmiakkia kuulemma ravipiireissä syötetään pissavaivoihin, mutta eläinlääkäriltä varmistettuani c-vitamiini hapettaa virtsaa samalla tavalla ja siihen päädyttiin, jotenkin tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta...

Nyt on muutama päivä mennyt kuuria, pissaaminen edelleen niin ja näin.. tulee paremmalla paineella mutta vähän kerrallaan. Pääasia kuitenkin että poika on ollut koko ajan pirteä, syö, juo, liikkuu, makaa täysin normaalisti. Eli vähän huojentaa mieltä, vaikka en ole eläissäni miettinyt hevosen kusemista näin paljoa!!! Ja siinä vaiheessa kun tuo ahne elukka lopettaa syömisen mä heitän pyyhkeen kehään, sit ollaan todella kipeitä. Mutta nyt siis kädet ristissä, iltarukouksessa toivon että anibiootti tehoo, se oli pelkkä tulehdus ja paranee pian. Hevosesta on pirun vaikee tietää onko olo parempi, huonompi, sama vai mikä...

Mutta tässä tän hetken akuutit kuulumiset, ensi kerralla Milankin kuulumisia, viime ajat on vaan nyt ollu nuo hevosen munat mieles :)

-mervi-

Keinu

2008-09-23T21:21:00.002+03:00

No niin, nyt toivoisin hieman vinkkiä kokeneemmilta kuinka opettaisin Milalle keinun?

Keinua on harjoiteltu ja jossain vaiheessa se jo sujui ihan ok kotona. Koirakentällä kerran keinu pääsi kuitenkin pamahtamaan kovasti alas ja Mila säikähti todella, häntä koipien välissä mulkoili keinua. Oma moka, luotin liikaa että homma on jo hanskassa.
Tällä hetkellä menee kotikeinua jotenkin, välillä rohkeammin ja välillä niin että pitää nostaa keinulle. Hallin keinulle ei itse kiipee.

Tähän asti ollaan harjoiteltu niin että itse keinauttaa keinun puolen välin jälkeen (noin kontaktin yläreunalla) ja siitää sit kävelty kontaktin kautta pois. Hallilla ollaan tehty niin että nostettu puoleen väliin tai vähän ennen ja siitä sitten kun keinu keikahtaa, hidastettu keinun liikettä ja alasmeno. Nyt kuitenkin agilitypäivillä kehotettiin opettamaan tulemaan suoraan päähän josta sitten vauhdilla alas.

Kumpi on kannattavampi tapa. Suoraan päähän ja ryminällä alas on tottakai nopeampi, toisaalta taas nivelille rajumpi. Entä ottaako Mila siitä kuitenkin herkemmin nokkiinsa kun tumahtaa alas.
Ja kuinka tuo pitäs opettaa? Ymmärsin että eka opetetaan tulee suoraan päähän, niin että, pidetään keinua ylhäällä, oppii luottaa että ei keinu keikahda. Mutta kuinka siitä edetään, miten opetetaan että se keinu todellisuudessa keinahtaakin. Vääntäkää rautalangasta.

Toisaalta en tiedä onko se nopeus kuinka oleellinen, tai siis miten hidas keinu on jos oppii niin että keinauttaa pehmeämmin ylempää ja siitä sitten kontaktin kautta alas. Helpommin tietty jää himmailemaankin...

Toivoisin nyt siis ihan käytännön vinkkejä, muuten voisi suunnitella sitä kisaamista mutta.. Jos ei kaikkia esteitä osaa niin turha lähtee yrittää..

Apua ystävät hyvät apua!! :)

-mervi-

Annalle tsemppiä viikonloppuun, mä pidän peukut kohti kattoo ja päivittelen töissä ahkeraan tulospalvelua :)

Kuvia..

2008-09-19T21:29:00.001+03:00

Ai mikä päivitystauko?
Juu, hieman on venähtänyt kuulumisten kirjoittelujen väli. Olis ehkä helpompi kirjottaa vähän ja useammin kuin yrittää jaksaa kerralla muistaa mitä kaikkea on tapahtunut..

Tärkeimpänä tapahtumana kuitenkin oli Miikkulaisen syntymäpäivät :) Kummemmin ei lapsosta muistettu, 2 nakkia tuli iltaherkkuna ja uusi peti vähän myöhemin.

Yritin ottaa neitosesta kauniita poseerauskuvia mutta homma meni ihan käpyjen kaa keikkumiseksi...

Onneksi edes yksi onnistunut otos:
Nyt kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää päivittää kuulumisia useammin.
Lupaan yrittää :)

Nyt kuitenkin töihin agikisoihin ja huomenna itse harrastelee Mikkeliin :)

-mervi-

Peukalo on päivän sana!

2008-09-01T20:27:00.003+03:00

Tänään on ollu vapaapäivä, itseasiassa jo kolmas päivä putkeen :) Tästä alkaakin sitten 10 päivän työputki, kun sunnuntaivuoro napsahti. Onneksi ei tarvii vielä olla ainoana farmaseuttina, vaan oon toisen kaverina :) muutaman illan olen jo yksin tehnyt.. onneksi olivat rauhallisia ja kokeneita farmanomeja seurana :)

Viikonloppu meni varsin mukavasti ja lepposasti, porukat oli reissussa joten oltiin Czeenen seurana porukoilla...
tää päivä onkin sit menny persiilleen. Aamulla jätin peukalon autonoven väliin ja se on ollu koko päivän ihan pirun kipee. Älkää kysykö miten on mahdollista että jätän oikean käden peukalon kuskin oven väliin kun suljen sillä kädellä itse oven!!! juu ja tukanväri on sitä mitä epäilettekin :) Joka tapauksessa kynsi on musta ja peukku kipee, onneksi jo taipuu huomenna kun pitäs pystyä kirjottamaan....
Ja jotta ei koskis vaan peukaloon, potkaisin varpaan oveen niin että nahkat rullalla ja koskee varpaiden taittaminen... Jospa mä jotenkin säilyisin hengissa huomiseen...

Milaa olen aloittanut nyppimään, tai oikeastaan vaan jalat ja mahanalunen vielä jälellä, jostain syystä tänään ei ole oikein edennyt :) Persuuskarvat tuntuu olevan tiukassa vielä, lähtee paljon huonommin kun selästä ja rinnasta... no eiköhän tuo kaljuks saada synttäripäiväksi :)
Jos vaikka veis joihinkin näytelmiin kun aikusen ikä täyttyy ja viimesen sertin metsästys alkaa... Hittolainen kun työt vaan haittaa harrastuksia! lauantait pitää erikseen pyytää vapaaks ja ilmottautumiset niin hiton aikasin että ei listoja oo vielä niin pitkälle ajalle... Jos nyt muutamat käytäs ainakin :)

Agia ollaan harrasteltu vähän kotona ja kentällä kun töiltä pääsee... Keinu menee kotona välillä innolla kun pallolla ärsyttää, toisaalta joskus tekee ihan yllättäen jumin eikä nouse enää. Kovin epävarmaa vielä, pitäis aina saada palkattua tosi superilla että tulisi huippujutuks! Keppejäkin ollaan yritetty saada jälleen kivaksi ja tempoa hyväks lyhentämällä 8 keppiin ja pallopalkalla. Välillä tulee tosi hyviä pujotteluja, nopeaa ja tahdikasta ja kaikki kepit menee oikein, välillä menee taas ihan sähläykseksi ja keppejä jää välistä...
Mutta treenaillaan... ilmottauduttiin jo agipäivään mikkeliin, jännittää kyllä mennä vieraiden silmien alle koheltaa. Mutta eiköhän siellä ymmärretä että ei vielä järin osata... kai sitä kaikki on joskus ollut aloittelijoita...

Nyt nauttimaan vapaapäivän viimesistä hetkistä :) ja jos kimmo tulis pian kotiin, niin hakemaan sääliä peukalon kanssa :)

-mervi-

Päättämisen sietämätön vaikeus

2008-08-20T20:50:00.004+03:00

Niin sitä viime viikonloppuna muutettiin hepukka asumaan uuteen kotiin.. Kovin on ollut rankkaa, etenkin mulle.

Hevonenhan on ollut meillä 10 vuotta ja aina asunnut tuolla yhdellä ja samalla tilalla. Vuosi sitten keväällä alkoi esiintyä kuitenkin yskimistä ja viime talvi oli jo kovin vaikeaa... Kuten olen aiemminkin kirjoittanut en ole aina hyppinyt riemusta ja ymmärtänyt täysin tuon entisen tallipaikan ratkaisuja, varsinkaan kun niillä on ollut vaikutus hevosen terveyteen.
Talvella otin sitten ekan kerran puheeksi appiukon kanssa (=uusi paikka) mahdollisuuden siirtää hevonen tarvittaessa... pitkään on tätä asiaa työstetty ja nyt se vihdoin on tullut päätökseen..

Vanhan paikan puolesta puhui lähempi etäisyys (6 km), tuttu ympäristö ja hevosen oma lauma. Lisäksi viime talveen verrattuna kuivikkeet ja heinä muuttuneet vähemmän pöliseviksi. Olosuhteet olisivat siis muuttuneet paremmiksi. Toisaalta ei ne ratkaisevat asenteen kuitenkaan olisi muuttuneet, henkilökohtainen pyyntöni suoraan perheen vanhemmille että veisivät hevosen ulos aamusta jotta sen on parempi hengittää niin ei ole toteutunut.
Uudessa paikassa taas voin olla 100 % varma siitä että hevonen saa hyvää hoitoa, huolehditaan ruokinnasta ja vesistä ulos, saa olla aamusta alkaen ulkona, otetaan huomioon yskiminen... Toisaalta taas siellä en pysty käymään joka päivä (matka 33 km) ja joku muu joutuu huolehtimaan mun hevosesta, tämä jos joku on syöny naista. Toisaalta tuonne paikkaan maksetaan selkeästi riihikuivalla rahalla, ei selkänahasta niin kuin edellisessä.

Yksi iso syy mikä puolsi paikan vaihtoa oli nimenomaan tuo kustannus juttu, nyt joudutaan maksamaan, mutta siihen hintaan kuuluu sitten kaikki hoito, karsinat, ruuat ja muu. Enää en siis lapa paskaa päivittäin edes omalta, kun viimeset vuodet olen hoitanut siinä sivussa lisänä myös talon oman väen ponia. Ja nyt ei tarvitse enää isin joka hiton vapaapäivä olla kyselemässä että olisiko jotain mitä pitäisi tehdä... Ne kun on ollut aina nimenomaan ne paskahommat jotka jäänyt meille..

Nyt kun tallityöt käytännössä poistuneet multa (ennen siis siivosin päivittäin oman kopun + tallin ponin karsinan, huolehdin että heinää haettu ylisiltä, kauraa tallissa, vettä ulkona, lisäksi kisaviikonloppuna kotiin jääneet hevoset 2 - 4 + oma..) niin nyt on motivaatiotakin alkanut löytymään. Ratsastus on taas ihan kivaa :) Viimeisenä puolen vuoden aikana päivät jolloin en ite ole käynyt tallilla voidaan laskea sormin... Kai sitä kaikkeen väsyy vaikka tykkääkin...
Ja nyt kun en käy päivittäin (pyrin käymään 3 - 4 kertaa viikossa) jää aikaa muuhunkin! Jaksaa ja kerkeää lenkkeillä kunnolla ja ehkä jopa nähdä kavereita!!! Niin ja jos meitä joskus tässä perheessä on enemmän kuin 2 kaksjalkaista niin käytännössä ei olisi mahdollista että kävisin päivittäin tunnista kahteen tallilla (ja ei, en ole raskaana, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa kyllä).

Kaikesta tästä huolimatta että tiesin uuden paikan olevan paremman ja oman elämän helpottavan niin jumaliste on ollu vaikee päätös. On ollut helpompaa olla tekemättä päätöstä kuin tehdä suuri muutos. Oon jahkannut, päättänyt, katunut, surkutellut, odottanut, itkenyt, toivonut, pelännyt ja vielä vähän miettinyt ja itkenyt..
Tuntu tosi pahalta viedä hevonen omasta tutusta ympäristöstä pois, pois oman lauman luota, omien tammojen keskeltä joiden kanssa kulki rintarinnan laitumella. Samalla murehdin miten talon ponista huolehditaan, kuinka hylkään sen, käytännössä kun minä olen sen jo vuosia hoitanut. Muut sielä tulee varmasti huolehdittua, mutta poni on ns. ylimääräinen, turha ja tarpeeton, riesa. Kai ne sen huolehtii, hoitaa ja rakastaa, siihen mun on vaan nyt pakko luottaa..

Mutta joskus kai on vaan pakko tehdä päätöksiä, vaikka se onkin vaikeaa.
Nyt siis totutellaan uuteen ympäristöön, uusiin tapoihin, uuteen elämään... ja minä yritän keksiä tekemistä tälle uudelle vapaa-ajalleni...

-mervi-

Pentujako?

2008-08-12T21:26:00.002+03:00

Leirillä ajatus Milan pennuttamisesta heräsi taas voimallisemmin eloon. Kovin monta kysymystä pyörii vaan mielessä..

Ensinnäkin suurin murhe on varmaan mistä hitosta mä revin 2 kuukauden loman? KeTyn paikkaa olen tarjonnut jo muutamalle ;) mutta oikeasti, miten sen sais järkättyä? No voishan sitä pyytää viikon palkatonta synnytyksen tienoille ja sit 4 viikkoa lomaa ennen pentujen luovutusta. Suunnitelma hyvä mutta entäs toteutus? Kuinka saada loma sovittua 20 akan työyhteisössä niin että "käykö jos ilmoitan millon mulle käy, sitten kun tiedän miten alkaa koiralla juoksut ja onnistuko astutus?"... juu uskokaa vaan unelmiinne...

No vaikka saisinkin vapaat tai jonkun hoitajan järjestettyä niin jäljelle jää monta kysymystä.
Ensinnäkin kuka isäksi? Okei, kasvattajakollegiolta asiaa voi tiedustella, ja sinne kai kyselyn joskus vielä suuntaankin. Itsellä on kovin suppea näkemys vielä mitkä on hyviä sukulinjoja ja mistä taas tulee mitäkin sairautta enemmän tai vähemmän... Tottahan toki luotan että kasvattajakolleegio osaa suositella sitä parasta vaihtoehtoa, mutta olishan se kiva että itelläkin olis joku mielipide..

No vaikka vapaat sais ja isäkin järjestys niin tietty mietityttää myös mitä kaikkea voi tulla odotusaikana ja synnytyksessä. Entä jos kaikki ei mene hyvin? Itellä ei ole pätkääkään kokemusta koirien synnytyksestä, kerran olen nähnyt kun hevonen varsoo (silloinkin tulos oli kuollut varsa) ja pari kertaa vasikoinnin.. siinä mun kokemukset synnytyksistä. Kyllähän usein luonto hoitaa, mutta poikkeuksiakin on...
Toisaalta uskoa luo onnistumiseen viesti minkä sain viikko sitten ti aamuna 5.45. Kaverin sijoitus russelinarttu oli omatoimisesti pyöräyttänyt 2 pentua yllätyksenä yöllä. Tai en käsitä miten ne voi tulla yllätyksenä kun synnytys oli kuitenkin 58 vrk kohdalla. Kasvattaja oli kai "pikkasen" vikaan laskenu päivät kun oli pyytänyt koiran tuomaan itselleen penikoimaan vasta seuraavana viikonloppuna... Ja sitä myöten kaverini luuli synnytyksen olevan aikaisintaan viikon päästä... Se kyseinen kasvattaja on muutenkin vähän.. erikoinen, mutta se on eri juttu se.. Niin ja heillähän kaikki on sujunut täysin ongelmitta :)

Ja jos kaikki olisi siihen asti sujunut hyvin että pennut olisi onnellisesti maailmassa ja valmiita lähtemään uusiin koteihin, niin mistä minä saisin pennuille hyvät kodit? Ei ole kovin suuria saavutuksia meillä, että kovin tunnettuja oltaisiin ja sitä kautta pennuista oltaisiin kiinnostuneita. Ensikertalais kasvattajana olisi kiva saada pennuille kodit valmiiksi hyviksi tiedetyistä koiraperheistä. Sopiva pentuekoko olisi ehkä kaksi narttua, kotia yksi ja yksi vaikka kohti turkua. Ja jos joku tahtois 2 sheltin kaveriksi niin ehkä sit kuopioonkin :)

Voi elämä miten monta kysymysmerkkiä tässäkin asiassa on!
Niin ja se kasvattajanimi hakemuskin kannattaisi ehkä laittaa jo menemään, kunhan sen nimen keksis, tai lähinnä ne vara vaihtoehdot...

-mervi-

Länderileiri 08

2008-08-06T22:06:00.018+03:00

Leiristä ollaan pikkuhiljaa jo toivuttu. Toipuminen on mennyt yllättävän hyvinkin, viime vuonnahan Milalta meni useampi viikko totutella syömiseen, kun leiri stressas niin kovasti että syömisestä seuras oksentelua ja taas tyhjästä mahasta seuras oksentelua...
Nyt siis ruoka maittaa niin kuin ennenkin (huonosti kylläkin) vaikka leirillä evästys jäikin nakkipalkkaan.

Leiri oli jälleen todella mukava, ihana oli päästä pikkaraisen kanssa reissuun :) Matkaan lähdettiin jo torstaina ja perille löydettiin hyvin, edes Jyväskylän ralli-ruuhkat eivät olleet pahoja.

Kämppikseksi samaan huoneeseen saatiin loisto seuraa, kun jo torstaina saapui Anne-Mari ja Heppu-isi meille seuraksi :) Torstai-ilta olikin ainut kun mökissä oltiin vain me, lauantaina tupa alkoi täyttymään ja loppujen lopuksi samassa mökissä meitä majaili 7 kaksjalkaista ja 10 nelijalkaista :) Hyvin kuitenkin mahduttii ja suuremmilta rähinöiltä vältyttiin, kiitos vaan kaikille mökkiläisille sujuvasta majoittautumisesta :)

Ohjelmassa viikonlopun aikana meillä oli niin agilityä, pk-jälkeä, näyttelyä kuin yleistä oleilua. Mila ja Heppu kunnostautuivat uimalla jokapäivä, itsekin uskalsin heittää talviturkin saunasta käsin :) Päivät meni ulkona ollessa eri aktiviteeteissä, ei sen puoleen aurinko paistoi koko viikon lopun ja sää oli mitä mainioin, ei kuuma mutta silti aurinkoinen :) Ja illat venyi pitkäksi nuotiolla makkaraa paistellessa (tai odottaessa että makkaranpaistaja niitä meille tarjoili).

Väsy iski lauantaina niin itelle kuin koiralle ja otettiin pikku päikkärit Anne-Marin ja Hepun kansa ja niin sitä taas sitten jaksoi :) Mila ei tainnut levätä juuri ollenkaan kun en ollut itse paikalla, ikkunasta kurkki aina kun mökkiä kohti tultiin... Loppujen lopuksi niin väsy oli koira että aina kun hetki oltiin paikallaan kiipesi syliin tai jalkoihin nukkumaan... meidän pieni matkaaja :)

Paljon oli jo viime leiriltä tuttuja ihmisiä joihin nyt taas tutustui vähän paremmin ja paljon oli uusia kasvoja :) Kaikkien kanssa ei tietenkään heti ole niin paljon yhteistä juttua, mutta pikkuhiljaa alkaa porukka käydä tutummaksi. Kaikin puolin oli kiva leiri, ensi vuoden kalenteriin pitänee jälleen siis järkätä tilaa leirille :)

-mervi-

Vanhenemista ja velkaantumista

2008-07-25T22:01:00.002+03:00

Kummasti tuo aika vaan kuluu ilman että kuulumisia kerkeis kirjoitella.
Tosin eipä tänne ihmeempiä, kun ei lomaa tällä kesälle ole tarjolla niin arki on kovin samanlaista.

Viime viikonloppuna ikää karttui taas lisää, tosin viiskymppiset jäi meiltä kuitenkin pitämättä. Velkaa hankin kuitenkin synttärien kunniaksi!
Lauantaina Kimmon innokkaan esityön tuloksena varattiin matka etelään ja karautettiin Tuusulaan :) 3 vuotta ja 110 000 kilometriä uskollisesti palvellut Bora (jätti vain muutaman kerran mut Kuopioon muttei kertaakaan kuitenkaan välille) jätettiin etsimään uutta hyvää kotia ja matkaan tarttui himpun uudempi ja isompi. Avensis, mallia farmari, muutti meille, ja nyt saan Milalle kaivatun häkin takakonttiin ja karvojen imurointi penkiltä jää ainakin hetkeksi historiaan (tai toivottavasti ainakin vähentyy) :) Nyt kun vielä muistas että entisen kutosvaihteen paikalla onkin pakki ja tankkiin laitetaan bensaa eikä dieseliä (talvikelejä odotellessa kun entinen oli vielä nelikko)...
Ja koska etelään oli päädytty, käytiin loput rahat tuhlaa Ikeaan :)

Milan kanssa on ollut pientä hiljaiseloa agin puolella. Tällä viikolla en päässyt kun olin töissä ja kotonakaan ei ole kauheasti jaksettu touhuta. Keinu on edelleen kamalaa Milasta. Ekasta kolahduskerrasta kentällä toipui kotona aika nopeasti ja oma keinu taas sujui, kentälläkin sain seuraavalla viikolla otettua muutaman kerran ihan hyvin. Mutta kerran pääsi keinu kolahtamaan pahasti ja taas pelottaa, kotonakin.... näinköhän koskaan opitaan keinuvarmaksi. Nyt ollaan vähän taukoiltu koko keinusta, katotaan ensi viikolla mitä uskalletaan.
Viimeksi harjoiteltiin hyppyjen ja putkien avulla persjättöä ja täytyy sanoa että en osannu pätkääkään. Aina sain Milan tulemaan joko hypyn ohi tai sitten meni valssiksi. Sinänsä jäi vähän harmittaa kun ei onnistunu, mutta lämmin ilma eikä koiraakaan voi ikuisesti höykyttää tumpelon ohjaajan kanssa niin piti lopettaa kun kerran edes sai sinne päin... opettelemista siis riittää...

Mutta nyt painuttava nukkumaan kun duunivuoro huomennakin, tällä viikolla 6 päivää töitä :( Toisaalta sen tekee ihan mielellään kun sen ansiosta on ensi pe vapaa ja nokat suunnataan kohti Virtoja jo torstaina :) leiriä odotellessa....

-mervi-

Heinäkuu

2008-07-09T21:08:00.003+03:00

Nyt on jo siis heinäkuu ja viimepäivitykset kuulumisista on pitkälti viime kuulta... en jaksa edes keksiä mitään hyvää syytä miksi en ole saanut aikaseksi kirjoitettua, en vaan ole..
Mutta eipä meidän elämään ihmeitä kuulu.
Perusarki on sitä perusarkea, töitä, tallia ja minimaalisia lenkkejä. Lenkit on jäänyt todella vähäisiksi, pihalla oleilulla kuitataan suurin osa ulkoilusta.

Työt alkaa jo sujumaan, panikointi itsenäisestä työskentelystä on jäänyt taka-alalle ja pikku hiljaa alkaa vastuutakin saamaan (tai no, en mä riemusta kilju että mun vastuulla on kaiken maailman hörhöjen lääkkeet. paska valuu alaspäin, niin tuumas joku kaverini...)
Iltavuorot ja viikkovapaat tuo vaihtelua työvuoroihin, tosin tänäänkään en vapaalla ole saanu mitää järellistä aikaseksi...

Jos jotakuta kiinnostaa, hepukkakin on vielä. Kyrsii enemmän ja vähemmän päivän mukaan tuo tallipaikka, voikun joku kertois mulle mikä olis paras ratkaisu sen suhteen. Vointi on sillä päivän mukaan parempi tai huonompi. Tammoja huudattaa iloisesti laitumella ja muutenkin pirtee, elämäniloa siis on vaikka köhinää riittää...

Lomaakin pääsin pitämään pikkaisen, viime viikonloppuna oli vapaat pe-su ja jo torstaina lähdin pohjanmaalle serkun luo (kyllä, olisin päässyt osallistumaan agirotuun, mutta vapaat sain tietoon vasta ilmottautumisen jälkeen). Oli tunne että pakko päästä pois kotoa, pois tallilta, olemaan hetken huolehtimatta siitä mitä kaikkee pitäis tehdä (taidan stressata aina välillä aika herkästi). Onneksi ei sattunut heinän tekoa ja ystävä hyvä lupasi olla suuttumatta vaikka skippasin sen valmistujaiset ja mä pääsin Miikkulaisen kanssa reissuun.
Viikonloppu oli mukava ja rentouttava, ei tehty mitään ihmeellistä, serkun lasten kanssa (2 + 5v) leikittiin, nautittiin auringosta ja touhuttiin mukavia. Semmosta perussimppeliä olemista, sitä mitä kaipasin.
Mila oli taas superihana reissussa. Matkustamisen suhteen ei ongelmia ja lapsia jaksettiin loistavasti. Se on kuitenkin niin rauhallinen, malttaa rauhottua vieraassakin paikassa, ei juokse karkuun tai jahtaa lapsia, antaa pienten paijata. Serkku ei ole mikään koiraihminen, mutta Mila on lunastanut paikkansa vierailuille mukaan :) Nätisti oli ollut myös kun lähdettiin la iltana katsoo leffaa kahdestaa ja lapset + Mila jäi isän hoiviin. Korvat luimussa oli katellut oville, mutta viimein rauhoittunut nukkumaan :)

Agilityn sarallakin ollaan vähän taas harrasteltu. Treeneissä ollaan oltu sen mukaan mitä työt antaa periksi. Viime kerralla oli ykkösen rata, meni ihan hyvin mitä nyt ite vähän kämmin. Vielä ei ole sellaista rutiinia radoissa että kun joku menee eri tavalla kuin piti niin osaisi jatkaa. Heti menee oma ajatus sekaisin ja matka tyssää. Kontaktit meni hyvin, kun vaan siinäkin muistasin antaa käskyn odottaa lähtölupaa sujuisi paremmin. Ja turhan paljon pyydän koiran lähelle itteeni kun pitäisi vain kannustaa jatkamaan matkaa.
Tänään oli hyppy-putki rata jossa harjoiteltiin pakkovalssia sekä persjättöä, meni ihan hyvin. Pakkovalssi hypyltä hypylle oli aika vaikee, jos lähdin ennakoimaan käännöstä oma vauhti pysähty ja pysäytti koiran. Mut muuten oikeen kiva :)
Tänään otettiin myös keinua ja siinä tuli takapakkia hurjan paljon! Meillä on kotona ollut nyt keinu ja sitä ollaan treenailtu ja menee mielestäni varsin hyvin, onnistuu jo ilman hihnaa. No, tänään otin hallilla sitten keinua (hihnassa) ja Mila meni oikein hyvin kunnes keinu pamahti maahan. Mila säikähti todella ja hyppäs alas. Yritin ottaa vielä uudestaan rauhallisemmin, mutta kovin epäileväinen suhtautuminen jäi keinuun. Harmi, kotona se jo sujunut ilman jännitystä. Nyt pitää vaan saada koti keinu taas turvalliseksi Milan mielestä jotta liike pysyy tuttuna ja palata taaksepäin harjoittelussa kentällä... Masentaa vähän, kun ajattelin jo että nyt alkaa olla kaikki esteet hallussa, ja kun tuota pelottavaa keinua kun ei pääse treenaa usein..

Kotitreeni olosuhteet alkaa olla hyvällä mallilla :) Rengaskin ollaan saatu ja risukko on raivattu meille hajoittelualueeksi. Eilen kylvin siihen nurmikon ja kunhan se siihen kasvaa saa sinne esteet leväytettyä. Eivät ole enää varsinaisen pihan koristeena (tokikin heti sen jälkeen..) Jotain iloa on siis isin sairaslomasta :)

-mervi-

Agilityn huumaa

2008-06-19T11:57:00.002+03:00

Viime viikonloppuna käytiin haistelee tunnelmia isommista agi kisoista Varkaudessa. SM-kisoissa nähtiin niin onnistumisia, pettymyksiä, kyyneleitä, naurua kuin yllätyksiäkin, kaikkea mitä kunnon kisameininkiin kuuluu.
Ite kävin katselee kisoja sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai päivä oli varsin hyvä säänsä puolesta, nahkaakin sain vähän punottamaan. Sunnuntai puolestaan olikin kovin märkää, ja siitä riemusta Milakin sai osansa. Lauantaina en ottanut sitä mukaan, kun olin ymmärtänyt ettei muilla kuin kilpailivilla koirilla ole asiaa kentälle... no, ei se nyt tainnut ollakaan niin tarkkaa ja Mila pääsi moikkaillee sunnuntaina mm. isiä :) Heppu-isillä menikin varsin loistokkaasti sunnuntain skabat. Nollat molemmilta radoilta ja yhteistuloksissa 11, länderikoirakoista paras :) Hienoa Heppu ja Anne-Mari, se oli erittäin hyvä suoritus!

Vähänhän ite on vielä pihalla tuommosesta kisameiningistä, kaikki tuntuu tuntevan toisensa, ainakin ne kellä on samanrotuinen tai kiertää saman seudun kisoja, ja mä en tunne juuri ketään.. Mutta mukana hengailtiin, kiitokset vaan Annalle että Anne-Marille.

Ja täytyy kyllä sanoa että olen jälleen tyytyväinen Milan käyttäytymiseen isoissa tapahtumissa, ei mitää vetämistä, riuhtomista, toisten koirien kyttäilyä tai purraamista. Siellä se hengaili narun jatkona tyyneesti, näytti välillä vähän siltä että miksi minä olen täällä sateessa kun voisin nukkua lämpimällä sohvalla... Varautuneesti moikkaili ihmisiä ja loppuajan nukku sylissä radan reunalla :) ihana pirpana (ja niin isänsä näköinen)!

Ollaan mekin päästy vähän agilityn tunnelmia kokeilee juoksujen jälkeen. Viime viikolla käytiin ekaa kertaa tauon jälkeen, ja varsin kivasti meni. Olin varma että Mila sinkoilee käsistä, mutta tehtävä meni mukavasti.
Tällä viikolla meillä oli rataharjoitus johon oli yhdistetty kaikkea viime aikoina opeteltuja juttuja, persjättö, sylikäännös, putkeenmeno pimeästä kulmasta. Meni ihan kivasti... Tai no, mun käskytys on mitä sattuu, en näytä ajoissa enkä tarpeaksi selkeästi. Ite en hokaa tota ollenkaan vaikka on siitä mulle ennenkin sanottu. Mila kyllä irtoais jos antaisin luvan, mutta kun joku on idiootti eikä anna. Sylkkäri oli ehkä vaikeinta, en meinannu millään saada pyörimään oikein, kun en ite peruuttanut tarpeeksi. Puomin kontakteihin olen kyllä tyytyväinen, kun vaan ajoissa käskytin pysähtyi hyvin :)
Itsenäisesti mentiin lisäksi keppejä, niissä on nyt havaittavissa hieman motivaation laskua. Pitää kotona palkkailla taas reilummin pallolla ja tarvittaessa ottaa vain 6 kepillä.

Ja täytyy vielä vähän hehkuttaa... meillä on nyt myös keinu :) Isi teki sen vihdoin ja maalasinkin sen jo. Tosin maalata pitää vielä uudelleen kun sade tuli ja vei osan pois... ja painottaa lisäksi että on edes suunnilleen virallisen mukainen. Nyt päästään treenaa sitä vihdoin kunnolla, ja jos se opitaan ehkäpä me voitais uskaltautua kisoihin tänä vuonna... ehkä...

-mervi-

Hyvä viikko :)

2008-06-07T22:04:00.002+03:00

Tää viikko on kaikin puolin ollu kiva.
Maanantaina sain kun sainkin todistuksen, isi kiikutti sen mulle töihin ja lisäksi vielä vei laillistushakemuksen postiin. Tiistaina sit soittelin iltapäivälle TEO:lle joko paperit olis perillä, kuuleman perusteella joillekin on tullut laillistus jo seuraava päivänä. Ja juu, mun paperit löyty sihteerin pöydältä ja oikeus toimia laillistettuna farmaseuttina myönnettin 3.6.08 :)
Pikkasen jännitti aluksi, ja edelleenkin, toimia itsenäisesti, kukaan ei tarkasta kaikkea mitä annat asiakkaille.. Tokikin edelleen saa ja kysynkin paljon, millään ei vielä kaikkia lääkkeitä tiedä...
Huisia, mulla on ammatti!!!!
-onnittelut kaikille ystäville hyville jotka tätä lukee ja on saanut paperit, HYVÄ ME-

Milan juoksutkin lähenee loppua ja housut on jo heitetty pois tältä erää, ensi viikolla suuntaamme jo treeneihin taas.

Tänään oli sitten näytelmät täällä Pieksussa. Tuomari oli vaihtunut Marjatta Pylvänäinen-Suorsaan ja kehä oli vuorossa viimeisten joukossa. Tuomari oli sama mikä oli Milan ensimmäisissä näyttelyissä Ristiinassa vuosi sitten. Paikalle saapui lopulta vaan 2 länderiä, Ryti ja Mila. Odottelun jälkeen koitti meidänkin vuoro, onneksi ilma oli aika miellyttävä, aurinko paistoi mutta tuuli kuitenkin eikä ilma ollut paahtava. Ryti kiersi oman rinkinsä ja seisoi hienosti pöydällä vaikka mittakin siellä taisi vilahtaa. Meillä meni kans kivasti, etenkin pöytään olen tyytyväinen, jännitin miten siinä jaksaa seistä kun tuomari kattoi koirat tosi tarkasti pöydällä, ja vielä jos mittatikkua heilutellaan.. Mila seisoi kuitenkin tosi kivasti, ei ollu ahdistuneen olonen vaikka vähän olikin selkä köyryllä, ja mittaa ei meille näytetty :) Liikkeet meni kans kivasti, hyvin ravas, kerran taisi laukalla aloittaa käännöksen jälkeen mutta korjaus onnistui helposti.
Eri ja serti saatiin ja ROP:n valinnassa Ryti vei voiton, ansaitusti kylläkin. Mila vähän vilkuili siinä vaiheessa kehän ulkopuolelle...

Kaikin puolin olen tyytväinen. Viime näyttelystä on puol vuotta ja ei paljoo kyllä olla treenattu.
Ja Mila käyttäytyi jälleen vallan asiallisesti vaikka koiria ja ihmistä riitti... mitenkähän tuon saman tyyneyden saisi siirrettyä näillä oman taajaman kaduille...

Nyt kuitenkin kakun tekoon, huomenna tulee mummo ja muut kahveelle valmistumisen kunniaksi :)

-mervi-

Odottelua..

2008-06-02T11:59:00.002+03:00

sitä tää on viimeajat ollut.

Odotellaan että Milan juoksut loppuis. Kivuttomasti tää on mennyt, mutta saisivat jo loppua. Hyvin huomas juoksujen ehkä 10-12 pv käytöksen muuttuvan, vinkuili omiaan koko ajan ja kaipas lämpöä ja läheisyyttä.. olisko mieli halannut poikia katastamaan :)

Vielä enemmän taidan kuitenkin odottaa todistuksen saapumista, harjoittelu päätty jo toukokuun alussa jaa harjoittelun suoritusmerkinnänkin sain jo parin päivän päästä siitä. Normisti todistuksen kirjoittamiseen pitäisi mennä pariviikkoa, mutta mä olen odotellut sitä jo 4... Viime viikolla sitten jo soitin yliopistolle että kai mulla kaikki on suoritettu vai mikä maksaa, no dekaani ei ollutkaan muistanut/huomannut allekirjoittaa mun paperia.. Siellä se sitten seikkaili yliopistolla muutaman ylimääräisen päivän osastolta toiselle. Nyt rimpautin taas yo:lle ja todistuksen pitäis saapua tänään, viimeistään huomenna!! Paperit laillistuksen hakemista varten odottavat jo valmiina ja isi on palkattu postipojaksi, kun ite oon töissä (lähen siis tuota pikaa iltavuoroon).. ehkäpä pääsen jo tällä viikolla vaihtamaan oppilas kyltin rinnasta farmaseutiksi :) jos kaikki menee hyvin, sunnuntaina pääsee ehkä tarjoamaan kahvit mummolle papereiden kunniaksi!

Sitä ennen on kuitenkin la näyttelyt täällä, kokonaiset 3 länderi ilmoitettu. Tuomarikin oli vaihtunut, joten katotaan ilmaantuuko paikalle sittenkään muita kuin me..
Toivottavasti Milan massu paranee ennen sitä, oltiin tekee eilen hevosille laidunta ja Mila viipotteli pellolla mukana. Mäkäräisiäkin sattui olemaan paikalla ja milan mahan alunen oli aivan täynnä kirkkaan punaisia läikkiä. Onneksi ei tunnu kutittavan...

Mutta nyt kurkkii joko postipoika olisi suvainnut tuoda mulle kirjeen ja sitten duuniin...

-mervi-

Juoksun tuoksua

2008-05-15T20:17:00.002+03:00

Vihdoinkin!! Milan juoksut alkoi maanantaina, eihän niitä onneksi yhtään odoteltukaan... Juoksujen alkamispäivien väli oli nyt 235 vrk kun edellinen väli oli 179vrk... Ihan kiva sitten joskus tulevaisuudessa ennustaa milloin voisi pentuja ajatella.. Nyt juoksut on just loppumaisillaan kun on Pieksun näytelmät.

Vihdoinkin tuli myös uudet työvuorolistat, ja ylläri ylläri mulla olikin kesäkuun puolivälis viikonloppu vapaa!! Eli agi-sm:n olisi nyt tarjolla kannustusjoukkoihin yksi lisää ja tarvittaessa vaikka KeTy jollekin! Odotan innolla että näkis naamoja blogien takaa :) ja tietty ihania ländereitä... Miikkulaisenkin voisi harkita ottaa hengailee mukaan...

Juoksutauko tarkoittaa myös taukoa agiharkoista. Isillä alkaa kyllä loma ens viikolla, joten jos pikku painostuksella saisin seuraavan kolmen viikon aikana keinun kotia ja ehkä jopa renkaan..

Muuten elämä menee samaa rataa.. Nyt on jopa työvuoroissakin jo esiintynyt muutakin kuin ma-pe 9-17. Paperit on vetää yliopistolla, toukokuun vimpalla viikolla toivottavasti olis jo farmaseutti :)

Tontista käydään painostusta ja haavekuvia kasvatellaan.. Hepukka köhii välillä ja sit siltä puuttuu pala jalastakin, jes. Ei paha haava, ei tulehtunu tai turvonnu, kasvattelee vaan iloisesti liikalihaa... Voi hittovie mä tahtoisin sen omaan pihaan.

Mutta tällä mennään kohti kesää ja odotellaan lämpimiä kevätpäiviä (tänään nimittäin sato lunta)...

-mervi-

Hengissä?

2008-05-02T21:16:00.003+03:00

Juu, kyllä ollaan hengissä vaikka viime kuussa en saannut mitään kirjoitettua... hävettää kyllä joo... Aika menee vaan niin nopeesti!

Työharjoittelu loppu tänään, tai virallisesti sunnuntai on viimeinen harkkapäivä, mutta viikonloppu on vapaa. Maanantaina vaan todistus harkasta postiin ja odottelee tutkintotodistusta. Muutama viikko ja sitten pitäisi olla ammatti :) Huisia!!

Miikkulaisen kanssa ollaan käyty ahkeraan edelleen agiharkoissa, kun ei ne juoksut ala kai ikinä! Todennäköisesti onnistuu tekemään ne just sillon kun on pieksämäen näytelmät, herkkuperseenä sit härnätään poikia siellä. Sinne ollaan siis nyt ilmottauduttu, pitäis kai vähän harjoitella taas ravaamista ja seisomistakin...

Agiharkat on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Mulla on vähän paha tapa yrittää liikaa ennakoida ja kiirehtiä vaikeampiin kohtiin ja unohdan ohjata kaikki esteet. Malttia malttia ja selkeyttä niin Milakin vois tietää mitä tarkoitan...
A:takin ollaan päästy kotona harjoittelee kun lumet sulaneet ja piha lähes kuiva. Nyt sekin alkaa jo sujua paremmin. Lyhyeltä matkalta lähettämällä onnistuu jo ilman hihnalla jarruttamista, mutta yhtään jos tulee vauhtia liikaa niin menee pitkäksi eikä onnistu pysähtymään alas niin että takajalat jäis kontaktille. Mutta hyvin on homma edennyt ja nopeastikin kun vaan pääsee usein ottamaan toistoja. Nyt olenkin laittanut toivelistalle isille keinun. Se kun on vielä täysin alkutekijöissä ja aika pelottavakin :) sitä kun päästäis kesä treenaa vois harkita ehkä kisoja... tai ehkä ei... katotaan.. :)

Muuten elämä menee samaa rataa, aamulla töihin, kotia, tallille, lenkille, sauna ja nukkuu... Ei ole mulla kyllä vapaa-ajanvietto ongelmia näitten elukoitten kanssa. Haaveissa siintääkin kovasti oma talo ja talli siihen pihaan niin vois joskus helpottaakin.. Pankissa kyllä ottavat meidät velkavankeuteen tuleviksi vuosiksi jos halutaan. Meillä vaan ei ole ihan täysin kohdanneet Kimmon kanssa ajatukset siitä missä asuttas ja onko mulla sitä tallia vai ei. Mutta keskustellaan, (taivutellaan, uhkaillaan,) keskustellaan, (vaaditaan, itketään,) keskustellaan.. kyllä se tästä vielä voitoksi kääntyy :)

Meillä on muuten kans tehty ekat havainnot punkeista. Tänään ostin ite Exspottia ja kai Mila pitäis "myrkyttää". Kovasti on kysyntä jo kasvanut töissäkin... Kesä tulee :)

-mervi-

Luikku koira ja iloinen emäntä

2008-03-31T21:57:00.003+03:00

Milasta tuli sutjakka tyttö viikonloppuna, herkkujen avulla kakara on kynitty ja kutistuhan tuo puoleen.. :) mahan alunen lähti suhkoht kivuttomasti, mutta tassuista käytiin tällä kertaa aika taistoa. Lopputulos tässä :

Ja emäntä on kohtuu iloinen.. allekirjoitin työsopparin tänään tuohon "meidän" apteekkiin, eli siis sinne missä tällä hetkelläkin olen, joka on voimassa toistaiseksi :)
Tyytyväisiä ollaan! uusi apteekkari aikanaan tietty miettii henkilökunnan tarpeen, mutta kyllähän tuossa töitä taitaa riittää... tänään ollaankin sit hiihelty menemään aika hymyissä suin :)

-mervi-

ja noihin edellisiin kommentteihin...
Mirekin: juu eil tultu kevätpäiville, olis ollu kiva mutta matkaa tosiaan vähän liikaa. Katotaan miten saan työvuorot sovittua, jospa pääsis käymään leirillä, olisi kiva tavata..
Tsemppiä teille näytelmiin ja tuleviin agikoitoksiin.. meillä niistä ei vielä edes puhuta :)

Ansku: juu työjutut välillä hymyilyttää ja välillä v..tuttaa... ja TOSI harmi jos ei nähdä SM aikoihin.. Olis tosi kiva tavata, yhteistä kun meillä on useampi juttu :) Toivotaan että joskus jossain törmätään!!

Anne-Mari: Toivon todella että nähdään jossain vaihees, jos ei muuta niin koitetaan treffailla muuten? Meillä kun todella oli yhteisiäpiirteitä paljon, ja muutenkin synkkas hyvin heti :)
Kukas sitä Milan pentusta haaveilee??
te olette siis menossa leirille? entäs SM tänä vuonna? Varkaus kun on 40 km päässä meiltä... jotenkin väkisin mä sinne tulen..prkl..(tai sit en..)
ja isille kans pusuja :)

Terhi + poppoo: Welmulle antoisia lomia :) jospa tuo meidän tyttönenkin seuras perässä juoksuja, aina on tainnu mennä aika tasatahtia Lunan kanssa.. Ja lykkyä tuleville pentusuunnitelmille, kyllähän ne hoituu vaikka häitten lomassa tarpeen tullen :)

Uusia kuvia...

2008-03-29T23:57:00.002+02:00

Vihdoin ja viimein kasvugalleriassa Milasta 1 v 6 kk kuva...
Lisäsin myös albumin jossa kuvia Miimukasta, linkki löytyysivupalkista. Osa kuvista blogissa jo aiemmin julkaistuja osa muita...

Laiska? myönnetään..

2008-03-28T23:08:00.004+02:00

Jep, täytyy myöntää että musta on tullu superlaiska blogin päivittäjä. Päivät menee duunis ja hyysätes elukoita ja illat lukiessa muitten blogeja...

No nyt kuitenkin aattelin jotain meidän kuulumisia kertoa...

Alotetaan Milasta, se kai ehkä teitä eniten kiinnostaa?!
Se voi hyvin. ja seuraavaan aiheeseen... ei vaan, siis voi kyllä hyvin, ei mitään ihmeellistä, juoksuja olen odotellut, ekat tuli reilu 6 kk iässä, toiset 179 vrk päästä ekoista ja nyt ootellaan kolmansia... sais tulla.. tai ei me niillä juoksuilla varsinaisesti mitään tehdä, mutta olisivat sitten pois päiväjärjestyksestä taas hetkeksi. Pissaillaan ja merkkaillaan joka lumikökkö ja hieman on ruuan kanssa nirppaillu, ehkäpä ne sieltä.
Olis vaan kiva että ne olis aika säännölliset jos joskus pentuset tulis meille ajankohtaiseksi..

Pentusista puheen ollen kävin tuossa pari viikkoa sitten suorittamassa hyväksytysti Kasvattajan peruskurssin. Kuopiossa järjestettiin viikonloppu rupeamana luennot joilla kävin kuuntelee. Ei muuten nukuttanut yhtään niin hyvin kuin koulun luennoilla!!! Paljon tuli uutta tietoo mutta vielä jäi enemmän ite selvitettäväksi siihen hetkeen kun pentuset tulee enemmän ajankohtaiseksi. Porukkaa kurssilla oli paljon, reippaasti yli sata. Ja osa oli aika konkareita jo koira-asioissa ja pennutuksissa, ei aina oikeen tiennyt ees mitä kysellään.. ja osa oli sit niitä jotka oli puhtaasti vain mielenkiinosta paikalla ja joille omat pennut on vasta tulevaisuutta... mutta sovussa siellä kaikki istuttiin ja kuunneltiin luentoja.
Eli nyt pitäis vaan sit allekirjoittaa kasvattajasitomus ja laittaan kennelnimi hakemus vetää, tai siis ainakin keksiä nimi vaihtoehdot. Meillä ei taida toimia länderi piireissä perinteinen omistajan ja koirien kaksi ekaa kirjainta... Memi tai Mime. No katellaan mitä keksitään ja mitä mahtaa jotkut isot herrat sitten aikanaan hyväksyä. Pentusia on ajatus tasolla ajateltu aikasintaan vuoden tai puolentoista päähän. Ja sitä ennen toivon epilepsiatutkimuksesta tulevan jotain tietoja ja niin, pitäis myös keksiä miten ihmeessä sitä järkkää itelleen sen 8 viikkoa lomaa.

Niin, tai mistä sitä tietää onko tulvaisuudes työtilanne mikä, että tarviiko miettiä miten sais lomaa. Farmaseuteille töitä on kyllä, mutta tää mun komppania ei järin helpolla liiku lähemmäs niitä kaikkia avoimia paikkoja. Pari viritystä tässä on tekeillä, ehkä ens viikolla ollaan jo viisaampia. Yks jäi meiltä töistä mamalomalle eilen. Tosin sijaisuutta ei apteekkari mulle aiemmin luvannut, nyt pitäs tingata paikkaa uudemman kerran. Ainut vaan että meidän apteekkari laskettiin viikko sitten maan mustiin multiin. Kaikki kunnioitus hänen muistolleen. Mutta niin, kovin on monta kysymysmerkkiä töissä tällä hetkellä...

Töistä puheen ollen. Onkohan niskat/selkä sillon jumis jos katsoo alaspäin ja sattuu sääreen? Koneella istuminen + ilmastointi ei taida tehdä terää mun niskoille (ja tää sohvalla rönöttäminen kannettavan kanssa varmaan parantaa ainakin).. Saiskohan itestään niin paljon irti että kun eka vapis viikolla parin viikon päästä niin menis hierojalle?

Vapaista puheen ollen, vituttaa.
Esitin kesällä muutamat viikonloppuvapaa-toiveet. Kesäkuussa Pieksämäen näyttely, se lauantai kai nyt onnistuu. Seuraavana viikonloppuna Agi-SM varkaudes, sanoin että voin olla la-aamuna töis jos ilta ja su vapaa ja mitä mulle napsahtaakaan: la ilta + sunnuntai. Kiitti v...sti! No, ehkä pe silloin vapaa ja eikös silloin jo kisat varkaudes? Tahtois kovasti nähdä länderi väkeä...
Sit heinäkuussa olis Mikkelissä näytelmät, ei mitään tietoa saako vapaata. Ja elokuun alussa länderi leiri ja siihen pyysin pe-su... ja mitä mulle sanotaan: todennäköisesti pe ei ainakaan onnistu! Kiitti v...sti!
Tulkaa siis kaikki kesäkuussa tänne näytelmään meitä tapaamaan!!!! kun me ei pr...le mihinkään päästä!

Agilitystä puheen ollen, viikottain edelleen treenailtu kun ei niitä juoksujakaan ole kuulunut. Tosin viime harkkojen tilalla oli talkoot, mitä ei meille etukäteen infottu. no tulipahan porukkaa paikalle ehkä paremmin ja kerettiin lopuksi kuitenkin ottaa joitekin yksittäisiä esteitä. Kepit meni hyvin, lähtee jo hyvin itsenäisesti pujottelee. Rengas meni kans jees, kerran hyppäs päin kyllä, ja muutaman kerran meni väärästä välistä. Tarvitsisi siis lisää vahvistusta, ehkä isi pääsee rakentaa kesäksi... Hypyt jees, mentiin 4 hyppyä ympyrällä, tulee hyppyjen välissä aina sisemmäksi mun lähelle ja käskyllä taas menee hyppää. Paremmin menee kun ohjaan riittävän selvällä kädellä ja en ala ite edistää.
Aiemmissa harkoissa on nyt ollut aika paljon ohjausharjoituksia, jotka sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä luulen liikoja Milasta ja omasta ohjauksesta ja en ohjaa loppuun asti. Pitäisi vaan malttaa tehdä asiat kunnolla, eikä pitää turhaa kiirettä. Ei hyödytä yrittää koiran edelle jos omalla hätiköimisellä saa sen esteiden ohi. Idiootti. Kai se joskus tästä... ehkä... tai sit ei... :)

Mitäpä muuta. Lunta on taas aika hillittömästi. Niin kuin kai kaikkialla keskiviikon jälkeen. Mä oon ootellu että kelit lämpenis että sais nyppiä tuon turjakkeen. Lämpeni tai ei niin nyppiminen aloitettu. Toinen korva, posket, jalat ja perse on suhteettoman muhkeet verrattuna kroppaan tällä hetkellä. Kyllä loppu koirakin ohenee viikonlopun aikana, jos käsi kestää. Ja kylkiluut paistaa, pitäis saada vähän massaa pieneen. Vaikka syö jo painoonsa nähden isoja annoksia. Auttaisko ihan öljyn lisääminen ruuan sekaan? Mä olen super huono tekemään mitään omia sävellyksiä aterioihin, nappulaa vaan kippoon ja napaan. Ja olen myös todennut että kovin on herkkämassuinen Mila, ihan pelkkä riisi ruuan seassa useampana päivänä peräkkäin saa toisen oksentamaan... Eli jämäherkkuja tarjoillaan harvakseltaan.

Että tämmöstä meillä tällä hetkellä. Odotellaan kevättä, juoksuja, työjuttuja...
ja nyt painutaan petiin. Kimmo ei ole kotona ja taitaa Mila päästä mamman kaikkuun... ei saa kertoa kellekään :)

-mervi-
ja juu niitä kuvia laitan joskus...

12 vuotta!

2008-03-18T20:43:00.005+02:00

Mummelimme karttui jälleen vuosi lisää, 12 vuotta pykälässä!! Nykyään saa olla todella onnellinen ja kiitollinen jokaisesta lisä vuodesta, jokaisesta yhteisestä kesästä ja joulusta. Vanhuus ei tule yksin.

Viikko sitten Czene kävi lääkärissä, edellisellä viikolla oli kaksi kertaa oksentanut. Eka kerta oli ollut iltaruuan jälkeen ja oli ollut kovin huonovointinen, ei tullut omalle paikaleen nukkumaan vaan maannut eteisen lattialla hengästyneenä ja tärisevänä. Toinen kerta oli pari päivää sen jälkeen, ja ilmeisesti ei niin voimakkaasti vaikuttanut silloin(ite en ollu paikalla kummassakaan tilanteessa). Kuitenkin eläinlääkäriin aika ja verikokeisiin että löytyykö mitään mistään.
Päällisin puolin kaikki ok, olivat sitä mieltä että ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa, lihaksiakin vielä jälellä. Sydän ja keuhkot kuulostivat normaalilta. Maanantaina tuli sitten verikokeiden tulokset ja niissäkään ei ollut mitään hälyttäävää. Muutama arvo poikkesi viitearvoista mutta heitot oli pieniä. Eli onneksi ei syytä huoleen. Ruokaa tarjoillaan nykyään Czeenelle kolmesti päivässä, aina vaan kuin mahdollista järkätä. Annokset pysyy vähän pienempinä eikä välit veny pitkiksi, ja nyt on taas eväät pysyny sisällä.

Täytyy kyllä olla onnellinen että Czene on pysynyt noinkin terveenä, 12 vuotta ja vaivoina on oikeastaan vaan niveloireet, ja niihinkään ei mene Rimadylia kuin satunnaisesti. Toivotaan että jatkosskin Mummeli pysyy terveenä ja jaksaa pitkään vielä leikittää Milaa!

Onnittelut siis Czenelle!!

Onnittelut myös Heppu-iskälle huomisen johdosta! Komiat 5 vuotta täyteen!

-mervi-

Milan 1,5 vuotis kuvatkin on otettu, jos vaan saisin ne muokattua julkaisu kuntoon niin tekin näkisitte :) ehkä pääsiäisen vapaina saa aikaseksi.. ehkä...:)

Mun seittämän totuutta

2008-03-09T21:03:00.004+02:00

Mä sain haasteen Chocolta kertoa seittämän asiaa ittestäni... tovin olen tässä asiaa pohtinut ja nyt kun tuo Mamikin jaksoi koneelle vääntyä niin saan ne vihdoin tuotua myös julki

1. Mä olen tän perheen rakas lapsi, ainakin jos vanha sananlasku "rakkaalla lapsella on monta nimeä" pitää paikkansa. Mila on mun oikee nimi, tai no, on mulla se hieno nimi siellä papereissa mutta Mila on nimi jolla kutsutaan.. useimmiten. Mami ja muutkin on antanut mulle muitakin nimiä... Miltsu, Miltsu-Piltsu, Milanen, Miimu, Miikkulainen, Turre, Pomppu... ja kaikkia eri viersioita niistä.. ja laiska taitaa olla tuo meidän Mami kun välillä kutsuu pelkästään Mi!

2. Mun paras leikkikaveri on tuo mummeli-Czeene. Asuu tossa "mummolassa" jossa vieraillaan päivittäin. Se on kyllä jo aika vanha ja raihnanen eikä aina jaksa innostua vaikka kuinka houkuttelen painimatsiin. Mutta kyllä se välillä aina intoutuu! Musta on kiva painia sen kanssa, roikkua kaulassa, järsiä jalkoja, taklata ja pyöriä kinttujen seassa, mä kun mahdun sujuvasti vaikka sen takajalkojen välistä kulkemaan mahan alle!!

3. Parhaat lelut onkin sitten Vingut, niitä on kiva vinguttaa varsinkin kun toiset yrittää kattoo telkkuu :) ja jos ei muuteen saa huomioo niin ottaa vingun ja painuu sen kanssa pyörimään sänkyyn niin johan kohta kuuluu kutsu huuto! Toisaalta mä kyllä tykkään retuttaa semmosta riepua ja pehmoleluja.. ja tennispallot on ihan pop ulkoleikeissä!!

4. Mä olen myös onnistunut aika hyvin jo kouluttamaan tuon isäntä väen. Kokeilkaa vaikka, semmonen tasanen aika hiljanenkin öninä saa huomiota aikaan. Varsinkin kun siihen lisää tiukan tuijotuksen ja harrastaa sitä sillon kun katotaan telkkua. Ja heti kun katse on luotu suhun niin ota lelu ja tyrkytä sitä ja önise vähän kovempaa. Toimii! ja kun tarpeeksi treenaa ja osaa ajoittaa oikein tällä taktiikalla voi päästä sänkyyn nukkuu. Jep jep, totta!! Valitsee vaan sopivan hetken että Mamilla on syvässä unessa, önisee, se ei jaksa kattoo kelloa ja arpoa kuinka aamu on ja kappas käsi heilahtaa ja sänkypaikka vapautuu!! Suosittelen lämpimästi kaikille joiden "pitäisi" nukkua muuallakuin sängyssä!

5. Mulla on myös tosi vallottava hymy. Sitä täytyy väläytellä aina sillon tällöin jos pitää varmistella että saa rapsuttelua ja mahdollisesti herkkuja. Kotiväellä tottakai pepsodent-hymy välähtelee kotia tulon yhteydessä, mutta tarpeen tullen myös nuo Iskän kaveritkin saa nauttia mun valloittavasta hymystä. Tosin ne eka luuli että mä irvistelen nille... mokomatkin moukat, eivät ymmärrä kauniin hymyn päälle...

6. Mulla on kotona oma kyttäyspaikka. Toinen meidän sohvista on ikkunan alla, joten sen käsi nojalla istuen tarkkailen mitä Mun Taajamassa tapahtuu. Siitä näkee takapihan männyn jossa oravia keikkuu, bussipysäkin ja sen ketä siitä kyytiin nousee, jalkakäytävän ja siellä kävelät koirat, jotka haukutaan pystyyn. Muutenkin mä oon ehdottomasti sitä mieltä että tää Taajama on mun ja kaikki vastaan tulevat koirat on syytä haukkua maan rakoon. Piruako ne mun alueella pyörii! Mami ei oo samaa mieltä ja välillä sen mieliksi oon hiljaa ja vaan mulkoilen, silleen saa namia. Mut välillä sitten muistutan muita ihan ääneenkiin että kenen alueella sitä hengaillaan.

7. Viimesenä seikkana voisin kertoa vaikka että mä en pelkää koviakaan ääniä. Iskä kuljettaa mua aina välillä tuolla halleilla mukana jossa ne rassaa autoja. Eilenkin päätiin siinä ottaa pikkutorkut vaikka siellä joku rälläkällä hurruutti ja joku hitsas. Ei paljoo kato nappaa, tää mimmi kato ottaa osaa lungisti. Sitäpaitti siellä on niitä kivoja iskän kavereita jotka syöttää mulle keksejä :)

Semmoset totuudet musta tällä kertaa.
Ja tottahan toki haaste pitää laittaa myös eteen päin. Mä haluisin laitta tän Isi-Hepulle, mut sen emäntä ei oo vielä tehnyt blogia mistä voitais lukea kuulumisia (vink vink).. niin mä laitan tän eteenpäin Adalle kenen kanssa me treenailtiin kerran Kuopios ja sit tottahan toki pitää olla myös rotu uskollinen ja haaste lähtee myös siskolikan isoveljelle Helsinkiin eli Peetulle.

-mila-

Karkauspäivä

2008-03-01T19:35:00.004+02:00

Karkauspäivähän on perinteisesti ollut poikkeuksellinen päivä. Päivä jota vietetään neljän vuoden välein. Päivä jolloin naisetkin saavat kosia.

Koitin onneani ja tällä kertaa en saanut hamekankaita :)

Eihän se vaatinutkaan kuin vähän reilut 6 vuotta ja sen karkauspäivän...

-ehkä joku päivä rouva-

Agility kuulumiset

2008-02-23T22:01:00.002+02:00

okei, nyt kyllä jo vähän hävettää miten laiska olen päivittämään kuulumisia. Itse kuitenkin kyttään päivittäin läpi kaikki länderi-blogit jospa jollakin olisi jotain uutta kerrottavaa, ja sit ite on näin saamaton. Puolustaudun tähän hätään vaikka töillä. Kelpaako?

Kieltämättä päivät kuluvat nykyään aika rutiininomaisesti. Aamulla herätyskello soi 7.00 ja ylös kammetaan torkun tai kahden jälkeen, riippuen Milan öninän vaativuudesta. Toppakuteet niskaan ja aamulenkille silmiä aukaisemaan. Aamutoimet lenkin jälkeen ja töihin ysiin. Viideltä kotia, kotoa koiruus mukaan ja porukoille. Siitä tallille ja siitä sitten taas porukoitten kautta kotia. Ja kas, kello on jotakuinkin puol kasi. Milan iltalenkki, sauna ja peti. Ja aamulla sama alkaa alusta. Eli todella vaihtelevaa :)

Keskiviikko päivät tuo kuitenkin rutiiniin vähän vaihtelua, silloin töitten jälkeen tukkaputkella suoraan porukoille ja tallille, Kimmo tulee kotia päästää Milan yksinäisyydestä. Tallin jälkeen taas tukkaputkella vaihtaa vaatteet ja koirakentälle seiskaksi. Nyt olen saanut sovittua että pääsen keskiviikkosin puol viisi, jää siis aikaa minunkin syödä vähän ja koiran lämmittelylle enemmän ennen agility harkkoja.

Viime viikon keskiviikkona harkoissa oli tehtävä jossa oli suora hyppyjen linja ja joka hypyn välissä oli putki mutkalla johon koira piti saada. Eli hyppy, putkeen (sinne kauempaan päähän), hyppy ja toinen putki samalla tavalla ja hyppy jonka jälkeen suora putki. Meni miten sattu. Koiraa ei pitänyt hukata selän taakse, minkä minä tein ja useasti. Ei mennyt siis mitenkään loistokkaasti, ja ei jäänyt hyvää mieltä. Ärsytys jäi ehkä päällimmäisenä pintaan, ei ärsytys Milaa, sehän tekee mitä kerron sille vaan siihen että en osannut ohjata eikä tehtävää harjoiteltu niin että oisin saanut onnistuneen suorituksen. Parin epäonnistuneen jotenkin sujuneen suorituksen jälkeen seuraavan vuoro, tuntu että en oppinut mitään. No, ymmärrän kyllä että ei ole aikaa jankata jokaisen onnettoman ohjaajan kanssa useita kertoja vaan kotiläksyjä on tehtävä. Mut silti ärsytti.
Toisena harjoituksena oli hyppy-puomi-hyppy-puomi-hyppy. Hypyn jälkeen siis puomille, ennakoiva käännös seuraavalla hypylle, takas puomille ja viimeinen hyppy. Tämä menikin sitten jo paremmin. Kontaktit olivat hyvät. Treeneistä jäi siis puoli hyvät fiilikset.

Tällä viikolla taas harjoituksena oli kuuden hypyn tehtävä. Hypyt olivat kolme peräkkäin ja kaksi aina rinnakkain (six pack ikään kuin), ja tarkoitus oli mennä siksakkina aina toiselta reunalta toiselle (oik. reunan eka, vas toka, oik kolmas, vas kolmas, oik toka, vas eka). Matkaan lähdettiin koiran kaa yhtä aikaa, valssi toisen hypyn jälkeen, takaa kierrolla takaisin päin, taas valssi ja viimeinen este. Muuten meni ihan hyvin paitsi meidät ohjattiin tekemään valssi pitkälle toisen ja viidennen hypyn taa, no sinne kun tein valssit niin Mila oli jo kahden metrin päässä josta sain huutaa ensin "tässä" komennolla takaisin luo mistä jatkettiin matkaa. Eli Mila teki aivan turhia lenkkejä koska itse olin myöhässä tilanteista. No rämmittiin kuitenkin harjoitus kohtalaisesti läpi. Ärsytti jälkeen päin se että mitä teen väärin kun jouduin aina valssin kohdalla ensin komentamaan Milan takaisin luo ennen kuin voitiin jatkaa matkaa. Kysyinkin sitä että missä teen väärin ja vastaus oli että et missään, Mila vaan on niin nopea etten voi keretä tekemään valssia neuvottuun kohtaan vaan se pitäisi tehdä jo aiemmin hypyn kohdalle eikä sen taakse. Ärsytti. Toisaalta oli kiva tietää että en tehnyt mitään väärää mutta miksi mua ei sitten ohjattu tekemään valssia aikaisemmin! Juuri sitä kaipaisin enemmän treeneihin, yksilöllistä ohjausta. Me ollaan kuitenkin kaikki ohjaajat vielä aloittelijoita eikä osata itse ehdottaa mikä meistä tuntuu parhaalta ratkaisulta... Jatkossa kyllä aion kyseenalaistaa enemmän ja kysymään aiemmin jos itestä tuntuu että ei tuu onnistuu...

Tänään käytiin myös harrastamassa agilityä. Aamulla oli jälleen Ihalaisen Tarjan pitämä valmennus. Harjoiteltiin putkeen lähettämistä pimeistä kulmista, eteen irtoamista sekä otettiin A:ta. Putkeen lähettäminen onnistu kivasti, pikku hiljaa lisättiin vaikeutta ja lopuksi lähetettiin hypyn takaa putkeen jonka suu ei näkynyt ollenkaan. Mila irtosi hyvin, itse asiassa yllätyin miten hyvin. Joskus on jäänyt himmaamaan tai kääntynyt takaisin jos mun askeleet pysähtyy, tässäkin mun pitäis vaan muistuttaa käskyttää tarpeeksi. Meinaan jättää käskyttämisen aina turhan vähälle, mikä tyhmää koska Mila tekee ja irtoo kyllä kun vaan kerron että saa mennä ja tehdä.
Toisena harjoituksena olikin eteen irtoamista mikä oli kyllä hyvä harjoitus meille. Ensin otettiin pätkä ilman palkkausta ja kellotettiin aika ja sit harjoittelun jälkeen uusiksi kellotus. Pätkä oli siis pelkkiä hyppyjä jotka aloitettiin ensin käännöksellä ekan hypyn jälkeen ja siitä sitten suoraa linjaa hallin toiseen päähän hyppyjen yli. Itekin joutu oikeen juoksee kun palkattiin irtoamista lisäämällä matkaa aina hyppy hypyltä, ensin yhden hypyn takaa, toisen ja lopuksi linjassa taisi olla 4 hyppyä. Mekin saatiin aikaa puristettua sekunti pois, vaikka eka kerta ilman harjoittelua menikin jo ihan hyvin. Tässäkin mun pitäis taas muistaa vaan käskyttää reippaasti ja juosta ite lujaa eikä jarrutella, taitaa joutua siis emäntä juoksukouluun ettei jää ihan jälkeen koirasta tai ainakaan omalla hitaudellaan hidasta koiraa.
Viimeisenä harjoiteltiin vielä A:ta, saatiin muutama vinkkin kuinka voin sitä treenata ja se menikin aika hyvin. Mila oli hihnassa ja sillä jarrutin alastulossa pysähtymään kontaktille jossa palkka. Nyt vaan kun jaksais ton porukoitten pihassa olevan A:n kaivaa lumen alta niin voisi alkaa treenaa sitä taas lisää.
Näistä treeneistä jäi ihan hyvä mieli, vaikka mitään kovin uutta tai vaikeaa ei otettu. Mutta onnistumisia tuli ja niistä tulee aina hyvä mieli.

Loppupäivän Mila onkin tänään nukkunut, taisi kahden tunnin hallilla olo tehdä tehtävänsä ja viedä voimat. Otettiin yhessä kunnon parin tunnin päikkärit, on se kyllä ihanaa kun saa kerrankin nukkua päivällä hyvällä omalla tunnolla ilman kiirettä. Suosittelen :)

-mervi-

Lomalta töihin..

2008-02-08T20:49:00.000+02:00

Viime viikonloppuna vietettiin siis minilomaa pohjoisemmassa.
Perjantaina matkattiin kohti Vuokattia Kimmon kanssa mökkeilemään Anopin + hänen miehen sekä miehen pojan ja tyttöystävän kanssa. Kiva viikonloppu, ikinä en ole ollut hiihtokeskuksessa lomailemassa ja ainahan mulle kylpyläkäynnit maittaa joten ei valittamista, varsinkin kun oma kustannusosuus oli minimi..

Perjantai meni vain olellessa ja mökillä saunoessa, mutta heti lauantaina oli sitten tosi kyseessä kun suunnattiin rinteisiin. Meikäläinen ei ole lasketellut viimeisen 10 vuoden aikana kertaakaan ja tavan hiihtosukset on ollu jalassa viimeksi yläasteella... 9 vuotta sitten. Että tällä kokemuksella kohti rinteitä. Onneksi maan vetovoima vie alas vaikka mitä tekis niinpä en jäänyt rinteiden huipulle keikkumaan koko päiväksi. Oikeastaan oli tosi kivaa, alkuun jännitti ja alas tultiin tukevasti auraamalla :) loppuajasta jo vähän uskalsi vauhtiakin antaa kertyä. Ja kerran vain heitin kumoon!! mutta täytyy sanoa että 3 tuntia oli kyllä maksimiaika, aika hyvin jalat jo siinä ajassa sai jumiin :)
Ja kun kerran selvittiin rinteistä ehjänä suunnattiin vielä keilaamaan sekä Kimmon kanssa uimaan. Mukavahan sitä oli lillua lämpimissä porealtaissa urheilun jälkeen. Illaksi vielä Katinkullan karaokebaariin kuuntelee sulosointuja, itse emme siis laulaneet ;)
Sunnuntaina vielä ennen kotia lähtöä käytiin pari tuntia keilaamassa, ja mä jopa onnistuin siinä, ainakin paremmin kuin edellisenä päivänä.. Ja vaihtelevassa säässä köröteltiin kotia... Kiva viikonloppu vaikka Miimukkaa olikin välillä ikävä, oikeasti muutaman kerran kattoi vaistomaisesti takapenkille kuinka siellä matka sujuu. Hyvinhän pussillinen vaatteita siellä matkusti.
Hyvin Milalla oli menny porukoilla, Czenee oli leikittänyt niin että olivat suoneet sille jo sunnuntaina tovin huilia ja tuoneet Milan kotiin siksi aikaa kun kävivät Mummolla...

Maanantaina koittikin arki samantien, kello pärähti seitsemältä ja eikun töihin ysiin. Nopeasti viikko on mennykin töissä. Apteekki on sama tuttu missä olen ollut useasti aiemminkin, paikat on siis tutut joten aika nopeasti on sulautunut joukkoon taas. Vähän on tietenkin muistelemista kuinka hommat sujuvat, mutta kyllä se tästä. Parit voiteet ja yskiksetkin olen jo päässyt tekemään.

Keskiviikkona jatkuikin meillä agi treenit 2 kuukauden tauon jälkeen, kiva oli kyllä mennä taas hallille vaikka saikin sitä ennen paahtaa pää kolmantena jalkana että kerettiin. Ohjaajana oli eri kuin meillä tavallisesti ja tällä kertaa harjoiteltiin itsenäisesti A:ta, puomia, keppejä, rengasta, putkeen lähettämistä sekä hyppy ja putki -harjoitus jossa oli sylikäännös.

Kepit meni hyvin, muistin antaa itse aloittaa, tosin kun yritin vähän lisätä tempoa edistämällä ja kannustamalla "Tule, tule", Mila jätti pujottelematta ja tuli perässä pää kalleen "Ai minne Tule?". Kun maltoin kannustaa vierellä pujotteli kyllä sujuvasti. Puomi oli ok, pari kertaa lipsahti kontaktilta alas asti, mutta muutama oli tosi hyvä. A:ta otin vain alastulolla, niin että nostan kontaktin ylä reunaan ja siitä käskyllä Mila tulee alas niin että takajalat jää kontaktille, tämä ok. Rengas kans ihan jees, pari kertaa tais mennä väärästä välistä. Putkeen lähettämisessä Mila kääntyy herkästi takas, aika suljetusta kulmasta menee sisään, mutta ei jatka ja kun itse menen meno-suun ohi kohti tulo-päätä (putki mutkalla), pyörähtää takasin, tiukalla käskytyksellä ja kannustamisella meni kuitenkin. Sylikäännöskin onnistu kunhan vaan ite menin oikeaan paikkaan, ajauduin usein putken suun kohdalle itse ja siitä sitten väärälle puolelle putkea, koira kyllä osaa, minä en.
Mutta taas innolla kohti ensi viikon treenejä, lisäksi odotan että tulisi kesä ja saisin A:an pihaan niin että pystyisin ottaa sitä vaikka päivittäin, nyt se on lumen ja pressun alla.. ei jaksa kaivaa kovinkaan usein esiin... laiska...

-mervi-

Agilityä Kuopijos

2008-01-29T20:59:00.000+02:00

Tiistaina käytiin hakemassa taas vähän tuntumaa agin harrastamiseen Kuopiosta Annan opastuksella. Aamulla ajoissa ylös, ei tosin mitenkään hirmu aikasin mutta kellolla kumminkin :) ja ysin jälkeen nokka kohti Kuopiota. Anna ja Ada odottelikin meitä jo parkkiksella ja kävelylenkin jälkeen Lemmikkiareenalle treenaa.

Kivaa oli vaikka Mila olikin outo, vieras paikka hämmensi kovasti. Kun jätti istumaan niin näytti siltä että pelkää että joku tulee ja puree pyllystä, muutenkaan ei oikein syttynyt. Meni kyllä tehtävät, mutta muuten haahuili lahjakkaasti. Ei antanut kiinni vaan haisteli mattoa ja nurkkia. Kiva, näin kauniisti minun koira tottelee.. ja ei hävetä yhtään. Käyttäytyminen oli kyllä outoa, ei se hallilla käydessä miihaile vaan on kyllä kärppänä mukana jutussa, ja syttyy eri tavalla tehtäviin. Tosin sielläkin jos jään ite kuuntelee ohjeita nappaan kyllä kainaloon just tuon haahuilun ehkäisemiseksi. Nyt ei innostunut narusta joka oli leluna (ja joka sai taas kotona kyytiä) tai nakeistakaan suuremmin. Taisi uusi paikka olla kovin jännä.

Tehtäväksi Anna laittoi meille pari erilaista, ekassa harjoiteltiin linjoja kuinka ohjata koira sinne minne halutaan, ja toisena oli sitten pyörimistä putken ja hyppyjen kanssa mm. ennakoivien käännösten avulla. Hyvin kyllä sai mut miettimään (ainakin näin jälkeenpäin kotona) sitä että millä liikkeellä ja missä vaiheessa saat koiran sinne minne pitää. Ennen estettä tehty käännös saattaa olla parempi ratkaisu seuraavalla esteelle mentäessä, kun taas ennen toista estettä tehty ratkaisu. Ja vielä se että ennemmin ohjaa koiraa haluttuun suuntaa kuin estää vääriä reittejä. Voi kun itse oppis joskus ajattelemaan noin, nyt vielä tekee kiltisti niin kuin käsketään eikä osaa tehdä omia ratkaisuja, vähän jotain mutta ei paljoa.
Lisäksi meillä oli kepit tehtävään liitettynä, mitä ei siis ennen ole ikinä ollut. Tähän mennessä keppejä on otettu vain yksittäisenä esteenä. Hyvin Mila jo pujottelee, pari kertaa meni kakkos väliin kun ite änkäsin tielle. Kun annoin itse aloittaa, meni oikein. Siinäkin pitäisi lisää harjoitella itsenäistä aloittamista, ilman että tungen aloitukseen mukaan.

Oli kyllä tosi kiva hakee taas tuntumaa agiin, vähän on jäänyt kotona tekemisetkin vähälle vaikka ennen taukoa luuli että jaksaa jatkuvasti kotona harjoitella. Nyt vaan odotellaan ensi viikolla alkavia harkkoja :)

Muuten tämä viikko on menny leppoisasti, käytännössä lomaillen. Koulua ei ole kun se pirun nettikurssi, johon pari vastausta tällä viikolla lähetin. Ensi viikolla alkaakin sitten harjoittelu. Kuinka mä jaksan nousta taas aamulla???

Nyt kuitenkin vielä lomailua viikonloppu, lähdetään Kimmon kanssa Anopin + muiden matkaan Vuokattiin huomenna ja sunnuntaina kotiudutaan. Milanen menee porukoille hoitoon, ekaa kertaa on ilman meitä hoidossa näin pitkään. Koskaan ei ole tainnut olla edes koko yötä... Kellekähän tämä erossa olo on vaikeinta? :)

-mervi-

Ai niin, mitä hepukkaan tulee niin tilanne sama. Sama paikka sama yskä. Välillä parempi välillä pahempi. En ole vielä keksinyt mikä olisi se järkevin ratkaisu, taidan yrittää eka painostaa tuolla alusen vaihtoon ja sitten että kaikki söisi tuorerehua. Ahdistaa kovasti edelleen, siis mua tää tilanne. Toisaalta Appiukolle olisi hyvä, siinä on vaan se välimatka ja toisella teettäminen. Niin ja tuolla nykysen paikan liepeillä on nähty karhu, hereillä. Ja appiukon seuduilla kait susia... Very nice :(

Epätodellista

2008-01-23T21:13:00.000+02:00

siltä elämä tuntuu, ainakin koulun osalta. Ihan kohta se on ohi. Huomenna ja perjantaina vielä käyn Kuopiossa yhdessä purkutilaisuudessa sekä kirjoittaa kypsyysnäytteen ja sit ei olis muuta kuin harjoittelu ja yhden nettikurssin pari tehtävää tehtävänä. Aika hurjaa. Mä olen tuotapikaa saamassa ensimmäisen ammatin, ei siinä mitään monelle tuo on varmasti se eka, mutta kun itse on tehnyt jo töitä useamman vuoden ja ollut kerran jo vakituisenakin niin tuntuu hurjalta. Vihdoinkin on paperi josta oikeasti hyötyä, lukion tai yo paperien en koe antaneen juuri mitään.. no koulupaikan ehkä, ehkä ei sitäkään...

Todellisuus on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan kun koulupäivät käy vähiin ja potkijaisetkin oli. Työmarkkinaseminaarissa viime pe kovasti kerrottiin mitä tulevaisuudessa ehkä tiedossa ja mitä papereita pitää mistä pyytää ja minne lähettää jotta sais laillistuksen. Viimeset bileetkin vietettiin opiskeluporukalla, ne potkijaiset toisin sanoen siis ilmaisen viinan bileet. Boolia riitti, kuten myös hauskaa... yksityiskohdat jääköön kertomatta :) Pahemmin en ole juossut noissa yleisissä opiskelukekkereissä, omien opiskelukaverien kanssa kuitenkin joitakin kertoja. Onneksi pääsee eroon noista rappiokavereista jotka johdatelleet minut siveellisen ihmisen humalan tielle parin otteeseen :)

Ei vaineskaan, ikävä niitä tulee. Epätodellista on ollut myös se että nyt on jo ensimmäisille näistä tovereista toivottanut hyvää loppuelämää ja toivotaan että joskus nähdään. 2,5 vuotta ollaan nähty melkein päivittäin ja nyt sitten ajaudutaan eri teille... Itestähän se on täysin kiinni miten paljon jatkossa tulee pitämään yhteyttä, itse vaan olen himpun laiska... Onneksi on sähköpostit, meset, facebookit sun muut, että yhteydenpitokeinoja on kyllä tarjolla. Pääseeköhän perjantaina ihan itkut kun lopuille sanoo heipat?

Onneksi Annaa näkee jo seuraavalla viikolla, kun se lupasi mua ja Milaa opastaa agilityn saloihin... Mennään käymään Kuopiossa, jossa päästään lämpimään tilaan saamaan palautetta siitä osataanko vielä mitään. Mielenkiintoista :)

-mervi-
lisäilin parin uuden länderiblogin linkit

Viikonloppu

2008-01-15T15:49:00.000+02:00

se tuli ja meni, kuten myös arki palas meidän elämään... tai no arki ja arki. Viikko sitten maanantaina kävin Kuopiossa 2 luennolla ja päätin heti lintsata tiistain ja torstain luennot. Ei niissä olisi kuitenkaan kerrottu mitään mitä en kavereilta sais tietää ja ei kannata ajaa kahden tunnin takia kahta tuntia tuolla dieselin hinnalla.

Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...

Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.

Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.

Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)

Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)

Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...

Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)

-mervi-

Joulua ja ale-shoppailua

2007-12-31T16:07:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni ja hyvin tuli syötyä. Aatto oli perinteisesti paikasta toiseen kiiruhtamista ja ylensyöntiä :) jos vetää kahteen kertaan jouluruuan samana päivänä 5 tunnin sisään niin voisi sanoa että ei ollut kyllä enää nälkä :) tosin illalla piti jo napsia ruisleipää kinkulla...

Pukkikin kävi ja kukin sai pakettinsa, meitä muistettiin mm. 6 pyyhkeellä, keppijumppakepillä ja Maija Mehiläinen DVD-llä... Koiruudetkin sai oman osansa tietysti. Czeene vinku pakettien perään, kun pukki vasta niitä jakoi, että sain pitää ihan kunnolla pannasta kiinni ettei käy varastamassa... meinasi esimerkiksi yhden meidän paketeista repiä kun se oli siinä lattialla vieressä, eli ei niiden tarvitse edes haista millekään herkulle niin toinen käy ylikierroksilla. Koirille paketeista paljastu herkkuja ja Milalle vielä aktivointi pelilauta -juttu. Sen verran meni Milalla maha sekasi herkuista että maharulla oottaa kaapissa parempaa aikaa :) vaikka ei kyllä mitenkään erikoisen paljon koirat herkutellu..

Muuten aika on menny lepposasti joulun jälkitunnelmissa, uutta vuotta vuotta odotellessa. Koulu tehtäviin en ole koskenutkaan yli viikkoon, tällä viikolla pitää kyllä sitten saada jotain jo valmiiksi...
Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.

Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.

Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...

Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Mervi ja Mila

Hyvää joulua!

2007-12-22T14:11:00.001+02:00

Puhkuri

2007-12-20T14:17:00.000+02:00

Siinäpä päivän sana ja viime aikojen päänvaiva. Koko syksyn olen ollut huolissani ruunastani, mutta samalla olen varmaan halunnut kieltää tosiasian ja nähnyt joka asiassa sen olemattoman toivon kipinän, tänään taisi yskiä vähemmän kuin eilen..

Eilen sen oikeastaan itselleni myönsin ja tänään eläinlääkärikin sen totes. Hengittäminen ei ole helppoa, pumppaa pallealla ja muilla lihaksilla ilmaa eli käyttää lihaksia mitä terve ei käytä. Waittinen on siis sairas, sillä on puhkuri.

Tilanne ei nyt onneksi ole se että suoraan pitäs monttua alkaa kaivaa. Mutta faktaa on että tuossa ympäristössä tilanne ei helpota, pysyy korkeintaan tuollaisena, todennäköisesti pahenee. Talliympäristö on liian pölyinen, ei auta että itse teen kaikkeni, pidän purualustan mahdollisimman pölyttömänä (mahdoton yhtälö että puru olis pölytön), kastelen heinät, enkä lakaise tai siivoa karsinoita kun Waittinen sisällä. Näin pitäisi kaikkien tehdä ja kaikkien hevosten kohdalla että ilmassa ei olisi pölyä.
Mutta minkäs teet kun tallissa on 6 hevosta ja niistä on 1 sinun ja muut tilan omien tyttöjen ja ne ei nää asiaa niin. Jotta olisi mahdollista pitää kopu tuossa tallissa pitäisi kaikille vaihtaa aluseksi esim. turve ja kaikille syötää kasteltua heinää tai tuorerehua... ja kun tallinylinen täynnä kuivaa heinää (joka huonompaa kuin vuosiin) ja puru samaa mitä navetassa käytetään on mahdollisuudet muuttaa kaikki olematon, ei niiden rahallisestikaan kannata. Ja sitten kun lisätään tyttöjen ajattelu että turve on paskin alusta, niin sottasen näkönen ja tumma (pimentää kyllä tallia musta alusta) ja meidän hevoset ei tykkää kastellusta heinästä (?????) ja että hevoset tulee ajella karvattomiksi ja loimittaa ja tallin ei saa päästää ulkoa raikasta, viileä ilmaa.. Sama kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan...

Tässä on nyt sit menny pari päivää siinä kun mua itkettää, hevonen on sairas eikä sen ole tuolla hyvä. Olen miettinyt mistä sille paremman paikan saan. Pitää varmaan appiukolle soittaa ja kysyä mitä maksaa että tekee omien hevosten seuraksi pihattokarsinana mun hevoselle... Sinnekin vaan semmonen matka että päivittäin en pysty käymään itse...

-mervi-

Nirppikset

2007-12-15T21:54:00.000+02:00

Aikaa on taas kulunut viime kirjotuksesta, mut eipä täs ihmeitä ole tapahtunutkaan... Lopputyö lähentelee loppusuoraa, jos se ohjaaja vaan joskus antais jotain kommenttia... Tän talven ainoot pikkujoulut kävin viettää kuopios opiskelukavereitten kanssa tiistaina. Juu, vapaa ehtoisesti ajelen Kuopioon, ja sitä ennen käytiin vielä jouluostokset tekee lauantaina, Kuopiossa. Paketteja ei tänäkään vuonna tule muille kuin lapsille, kummipenskoille Joonakselle ja Nooralle sekä Kimmon siskonpojalle Anssille. Ja tietty tolle omalle kakaralle Miltsulle :) ja lisäksi herkut molemmille koirille aatoksi.

Maistuiskohan jouluherkku-maharulla paremmin Milalle kuin ruoka, se ei nimittäin maistu. Oikeastaan koko syksyn, juoksuista asti on ollu älytöntä nirppailua ruuan suhteen. Mulla alkaa mennä hermo. Tähän mennessä on syöny tosi hyvin. Nyt kun on ruoka-aika saa todella pyytää syömään. Tutkailee kuppia, maistelee ja sylkee lattialle nappuloita... Kyllä se osan syö, mutta lähes joka kerta jää osa syömättä ja enemmän tai vähemmän nappuloita löytyy lattialta.
En sit tiedä eikö sillä oikeasti ole nälkä, onko ruoka sen mielestä pahaa vai mikä. Eväs on sitä samaa Advancen kana-riisi nappulaa mitä on syöny koko ajan, en ole viittinyt ruveta mitään ekstroja laittaa sekaan että ettei oppis nirppailee lisää. Yhteen ruokaan per päiväkään en ole siirtynyt kun tuntuu että Mila oksentaa tosi helposti jos maha liian tyhjä... Piimän seassa meni jossain vaihees paremmin, mutta nyt saattaa jättää senkin syömättä..
Toisaalta en ole hirveän huolissani, lenkille lähtee mielellään, koulutustilanteissa herkut kelpaa, muutenkin terveen oloinen, pissaa ja kakkaa normaalisti, eikä ole laihtunut. En sit tiiä nukkuuko enemmän kuin tavallisesti, paljonhan tuo koisaa kun olen kotona mutta mistä tiedän mitä se päivät tekee kun olen ollut koulussa..
Rasittaa vaan itseäni kun ei tiedä miksi ei ruoka kelpaa. Oon kyllä ajatellut että pitäisikö käydä eläinlääkärissä varmistamssa että ei ole mitään suurempaa vikaa, mistä tuo ruokahaluttomuus johtuu. Ja varsinkin kun välillä oksentaakin, ei mitenkään päivittäin tai viikottainkaa, ehkä kuukausittain. Varsinkin kesällä kun oli tallilla mukana niin oksennus tuli helposti..

Ja ettei elämä olis helppoa tuo ruunan-retkukin protestoi ja ei syö. Sille ei kyllä pahaa tee että vähän laihtuis, mutta sais se kyllä syödäkin. Syynä siinä taitaa olla kun on nyt saanut yrttirehua jonka toivon helpottavan yskään. Ei taida olla herran makuun, kuukauden söi hyvin mutta nyt sekin nirppailee... Heinät vetää iloisesti joten en siitäkään järin huolissaan, paitsi siitä yskästä. Pitää varmaan kutsua eläinlääkäri kattomaan että onko mitään tehtävissä vai eletäänkö näin ja toivotaan ettei pahene.

Mutta mulle maistuu ruoka, joten edes joku tässä perheessä pysyy kyllä hyvissä lihoissa :) (Kimmo viettää pikkujouluja ja mä kävin hakee kaupasta vähän popcornia, suklaata, jätskiä ja namia... ja pipareiden määrää ei lasketa näin joulu alla :)

-mervi-

Viimeiset liidot ennen taukoa

2007-11-29T18:41:00.000+02:00

Eilen oli viimeiset agiharkat ennen parin kuukauden taukoa. Ohjaajat halusivat pitää joulu ja tammikuun taukoa harkkojen pitämisestä. Toisaalta ihan ymmärrettävää, keväästä asti harkat olleet joka viikko. Samalla menee joulutauko ja toivottavasti pakkastauotkin. (Tietty helmikuu pakkasia ja sit alkaa meillä juoksu kun kelit lämpenee...toivotaan että ei).

Kuitenkin ensin jotain viime viikon harkoista. Silloin otettiin taas yksittäisiä esteitä. Pussi meni ihan hyvin, alkuun jänskätti ja piti vähän nostaa kangasta että uskalsi läpi tulla. Mutta siitäkin saatiin muutamia hyviä toistoja tehtyjä.
Rengas oli kans treenattavana. Ensin ajattelin koittaa meniskö ilman että hyppysiivekket olisi estämässä että ei menisi renkaan ohi. Meni ohi ja laitoin siivekkeet takas, parempi kai treenata vielä noin. Sinänsä renkaassa ei muuta ongelmaa, tosin kerran hyppäs päin rengasta, kopsahdus vaan kävi, meni kyllä uudestaan heti ettei mitään kammoo ainakaan jääny.
Kepeissä oli ensimmäistä kertaa kaikki 12. Mila meni hyvin, ei välttämättä tarvii kädellä näyttää kuin aloitus ja kulkea rinnalla ja käskyttää. Jotakin me osataan :) Täytyyhän sen jossakin kyllä näkyäkin että ollaan jos ei päivittäin niin viikottain treenattu kotona. Mutta lisää treeniä vaan siihenkin, ja nyt sit sitä että alkaa hakemaan itse aloitusväliä.
Lisäksi aloitettiin sylikäännöksen harjoitteleminen, pyöräyteltiin koiraa molemmilla sivuilla namin voimalla. Mila pyörii hyvin molempiin suuntiin, oli vaan niin ahne nakkien perään että multa meinäs mennä sormet.

Tällä viikolla meillä oli taas radan pätkä johon ite suunniteltiin ohjaus. Alku oli hyppy ja puomi, Mila menee puomin jo aika vauhdikkaasti. Pysähtyy kontaktille, mutta saattaa lähteä maahan ilman lupaa, tätä toivottavasti pääsen treenaa joskus kotona jos vaan isi mulle sen A:n tekis.
Sitten 3 hyppyä jotka 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden muodostaen puoli ympyrän. Meni hyvin, ekalla kerralla menin ite turhan lähelle keskimmäistä hyppyä jolloin kiersi sen hypyn takaa, toisella kerralla näytin vain kädellä ja meni oikein.
Hyppyjen jälkeen valssi ja koira putkeen, meni ok, en muista tais tulla vähän kiire. Putki teki lopussa 90 asteen kulman ja takasin putken alkuun päin hyppy ja pussi suorana linjana. Vähän jänskätin meneekö pussiin mut hyvin tuli jo ekalla kerralla läpi.
Pussin jälkeen muuri ja kahden aiemman hypyn kautta takaisin puomille ja viimeiselle hypylle.
Ihan kiva tehtävä, joutuu jo vähän ite miettimään mitä tekee. Tosin ohjaajat kerto ennen toista kierrosta mitä korjata. Mila irtoaa hyvin sivusuunnassa mutta ei taas eteenpäin, sen takia en esim. uskalla putkeen lähettää niin että ite tekisin takaa leikkauksen. Sitä pitäisi nyt tauon aikana kotona treenata samoin kuin niitä kontakteja. Ihan hyvä mieli jäi treeneistä, kyseltiin kyllä että mitä me nyt tehdään kaikki keskiviikko illat, kuulemma levätään ja kerätään motivaatiota. Siitä ei kyllä ole ollut pulaa meistä kummallakaan.
Tosin nyt su olis möllikisat jossa meille olis varmaan oma aloittelijoiden luokka, katsotaan mennäänkö...jos vaikka ääni olisi siihen mennessä palautunut, nyt mä lähinnä pihisen. Eikä ole edes kurkkukipeä tai yskä.

Muuten arki menee varsin lepposasti. En ole enää juurikaan Kuopios käyny, huomenna tod.näk. viimesen kerran opiskelujen takia. Lopputyötä oon aamupäivät vääntäny ja Mila käy vähän väliä vieressä kerjää huomiota. Nyt kun olis ahkera voisi ehkä päästä oikeasti viettämään joululomaa...:)

-mervi-
ai niin, tutun koira oli saanu Jyväskylästä kennelyskän :( Onneksi meille ei tainnut tautia sieltä tarttua. Armille paranemisia :)

Jyväskylän tunnelmia...

2007-11-19T20:25:00.000+02:00

Totta tosiaan lauantaina vietettiin kaikkine matkoineen yhden työpäivän verran aikaa Jyväskylän KV-näyttelyssä.. ja ihan hyvä reissu oli.

Lähtö kohti jyväskylää oli onneksi vasta puolen 10 aikoihin, saatiin nukkua totuttuun tapaan aamulla :) Ajoissa oltiin kuitenkin paikalla, joten hyvin kerettiin tottua näyttelyhälinään. Meidän kehät oli sivummalla jossain sivuhallissa joka oli kyllä aika ahdas, kehien välissä oleva käytävä oli tosi tukkoinen. Häkki oli vetoisassa paikassa ulko-oven lähettyvillä, ja vähän jännitin meneekö lihakset jumiin Milalla siinä ootellessa. Ei kai sit menny, hyvin nimittäin liikku.

Kehä alko jotakuinkin silloin kuin ajattelinkin, ekana ainoa pentu Kuje-kepponen kävi pokkaamassa itselleen KP:n sekä ROP-pennun tittelin. Onnittelut! Sitten urokset kehään, tulokset jäi niiden osalta vähän hämäräksi (jännitys taisi hiipiä silloin kylään). Kaikki tais saada ERI:n ja Rönni oli lopulta Roppi.
Me mentiinkin sitten ekana kehään nartuista ainoina junnuina kun toinen junnu oli jääny pois. Ensiksi kehää ympäri nätisti ravaten. Mila liikku kyllä tosi hyvin, kertaakaan ei peitsannut tai edes lähtenyt peitsaamaan vaikka sitä jännitin etukäteen paljon, ravas hyvin pitkällä askeleella kuitenkin mun vierellä niin etten joutunu hihnalla yhtään muuttamaan liikettä (ainakin mun mielestä) :)
Pöydällä oli taasen kovin jännittynyt, korvat nurinpäin kuunteli eikä seissyt mitenkään rennon ja varman oloisesti. Tuomari pyysi näyttämään hampaat, ja mä sit niitä yritin jotenkin näyttään. Eka kerta että pyydetään näyttää, tosin nyt on liikkeellä paljon kennelyskää ja tuomareilla oli käytössä käsidesit ja kai ohjeistettu suosimaan sitä et handleri näyttää hampaat. Erittäin positiivista ja ajatteleveista koiria kohtaan !!! Tuomari vielä vähän aikaa katteli pöydällä ja mä yritin saada Milan rentoutumaan, en edes muista koskiko tuomari ollenkaan koko koiraan.
Lopuksi vielä edestakaisin ravia, ERI nauha ja luokkavoitto ja odottelemaan paras narttu kehää. Kaikki muutkin nartut kävi vuorollaan napsimassa ERI:t ja kaikki pääsi siis osallistumaan paras narttu kehään.
Eka taas koko joukolla pari kierrosta ympäri ja seisomista. Mila ei olisi jaksanut enää ollenkaan seistä vaan meinasi koko ajan istahtaa, olinkin varma että tässä meni meidän mahikset kun keskittyminen oli mitä oli. Toisin kuitenkin kävi, Ruuti oli PN1 ja me 2, Vanda PN3 ja Caro PN4. Ruutin ollessa jo valio me saatiin sitten myös serti, vähän aikaa kesti ennen kuin tajusin ollenkaan :)
Lopuksi vielä Toton kanssa junnu kehään valitsemaan ROP-junnu, Royal Canin järkkäs siellä jonkun spesiaali junnu kisan johon valittiin noita ROP-junnuja. Mila sai myös sen kunnian, vaikka toisaalta oisin luovuttanut sen mielellään Totolle, se kun tiesi odottamista :)
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, erityisesti liikkeisiin. Turhaan panikoin peitsaamista, tosin ei passaa tuudittautua siihen ettei enää ikinä muka peitsais. Korvat nyt oli mitä oli, vaikka niitä teippailinkin. :)

Jäätin siis odottelemaan junnukehän alkua. Ite sekä Mila oltiin molemmat jo aika väsyjä, Mila kiipesi syliin nukkumaan ja kun häkkiin pääsi huilaamaan ei meinannut enää pois tulla. Kokemusta kuitenkin nuo ryhmäkehät joten sinne mentiin. Esiarvostelukehä oli täynnä koiria ja ei missään järellisessä järjestyksessä, siellä sitten yritettiin olla joukossa mukana. Milaa ahdisti kovaa moinen väenpaljous, eihän siinä voi seistä jos toisen nenä on omassa hännässä ja oma nenä toisen hännässä. Olen todennut että Milaa tarvii tietyllä tavalla rauhaa ja tilaa ympärilleen voidakseen keskittyä, se että toinen on ihan kiinni saa sen jännittyneeksi ja jos suostuu seisomaan seisoo häntä koipien välissä. Uskoisin että moni länderi tämmöinen, ei ihan luotuja siihen että nostetaan seisomaan rivin jatkoksi, pölläytetään karvoja ja siinä ollaan vaikka mitä tapahtus.
Iso kehä oli siis mitä odottaa saattoi, siellä ravattiin kyllä taas oikein sievästi villakoiran jälkeen, seisty ei oikein ollenkaan, ja vielä kun kaikki pois tiputetut juos meidän vierestä ulos kehästä ei seisty sitäkään vähää enää. Nopea poistumisreitti meille myös :) en edes tiedä kuka korjas potin, nopeesti vaan häkki kasaan ja kohti autoa ja kotia.

Rankka päivä oli kyllä, Mila nukku koko automatkan kotia, eikä illallakaan liiemmin riehuttu. Ite painelin suoraan tallille ja siitä vielä 1 vuotissyntymäpäiville. Kieltämättä aika uupunu olin minäkin, mutta tyytyväinen. Epäilin jo että tointaako ollenkaan lähteä, ja kyllähän se kannatti. Ja tietyllä tavalla tuntuu paremmalta kuin eka serti, nyt oli useampi "vastustaja" mitkä tuomari laittoi mieleiseensä järjestykseen ja tänään tykättiin myös meistä :)
Hyvä taso oli kyllä ländereissä, kaikki tais saada erinomaisen arvostelun!

Nythän puuttuu valion arvoon enää yksi serti, joka tarvitaan yli kaksivuotiaana. Tässä välissä voisi käydä muutamat näyttelyt, tosin taitaa mennä ensi keväälle tai kesään ennen kuin seuraavan kerran ollaan kehässä, ehkä seuraavaksi kotinäyttelyssä Pieksämäellä.. katsotaan innostutaanko sitä ennen, ei kuitenkaan ihan lähiaikoina varmaankaan.

-mervi-
ja kuviahan ei siis ole, kameraa ei tietenkään silloin satu mukaan kun menestystä vähän ropisee :)

Lääkärissä

2007-11-16T17:43:00.000+02:00

Tää viikko on kyllä menny lääkärien kanssa asioidessa. Maanantaina siis yhteydessä elukkalääkäriin hevosen vuoksi. Yskä jatkuu edelleen, eilen käytiin 40 minsaa metsässä kävelee ja yski kyllä niin että mun sydäntä riipi. Ei kuulosta hyvälle.

Keskiviikkona kävin ite lääkärissä. Vihdoin vaivauduin syksyllä lääkäriin jatkuvan nuhan takia, allergiatestien ja röntgenin kautta erikoislääkärille. En ole testien mukaan millekään allerginen mut oikea poskiontelo täynnä jotain... No keskiviikkona siis erikoislääkärillä ja se päätti huuhdella poskiontelon. Juu kuulostaa just niin kauheelta kun on. Ei sattunut kun puudutti hyvin, mutta eihän se korvaan kivalta kuulosta kun ruston läpi jotain tikkua työnnetään nenässä :) antibiootti ja nenäsumute hoidoksi ja viikonpäästä uusi huuhtelu. Kivaa.

Tänään oli sitten Miltsun vuoro. Virallinen silmätarkastus ja rokotukset. Heti kun mentiin lyötiin tipat silmään, Milaa vähän jänskätti. Joku pikku jeppe räkytti vieres ja namitkaan ei kelvannu. Päästiin hetkeksi odottelemaan ja täyttämään lappusia. Mila rauhottu ja odotti kiltisti, sylistä katseli kun kääpiösnautseri poika vinku vieressä koko ajan. Silmätarkastus oli kyllä nopeesti ohi, huone pimeeksi katto parilla lampulla ja sano et terveet on. Me kaarrettiin vielä rokotuksiin, ne meni kans kivasti, huomasi kyllä kun pisti mutta ei ruvennut pistämään vastaan. Kassan kautta kiitos ja hei.

2 vuoden päästä sitten uusiksi, rokotukset ja silmät, viimestään. Tai mistä sitä tietää vaikka pikku-milasia sitä ennen tulisi ja silmät pitäs tarkastuttaa aiemmin... no ei nyt ihan hetkeen kuitenkaan vielä :)

Huomenna sitten kohti Jykylää. Vähä jänskättää tuleeko mitään, kunhan saisin edes liikkumaan oikein..

-mervi-

Astmaatikko hevonen

2007-11-12T16:36:00.000+02:00

Tämä päivä on menny eläinlääkärien kanssa puhelimessa (tai ainakin hyvä syy olla tekemättä ruotsin tehtäviä ;)

Meidän hepukka on jo pitempään yskinyt, viime keväästä oikeastaan ja heiniä olen kastellut läpi kesän pölyn vähentämiseksi. Nyt syksyllä oireet alkoivat paheta ja kevyen liikunnan jälkeen (en ole pahemmin liikuttanut ja kunto nollassa) hengitys alkoi vinkumaan. Tää tapahtu ekan kerran muutama viikko sitten. Puhelimessa juttelin hevosia harrastavan eläinlääkärin kanssa ja ohjeisti mm. heinien kastelussa ja että ottaa yhteys kunnan lääkäriin. Oireet kuitenkin pysy kurissa (ei siis vinkunu vaikka rasitin) niin en heti ottanut yhteyttä tohtoriin. Nyt kuitenkin viikonloppuna hengitys oli taas tosi raskasta ja tänä aamuna soitin lääkärille.

Kortisoni kuuri ja hengitysteitä avaava lääkettä. Toivotaan että auttaa, tai sit pitää alkaa ottaa kokeita, miettiä klinikka käyntiä ja sitä pystyykö se enää asumaan tallissa vai tarviiko pihatto tarhan...:( 9 vuotta on ollu ja tähän asti aina terve, eläinlääkäri on käyny rokottaa vaan. Toivotaan että noilla kuureilla olo helpottaa (ja ei kovin usein tarvita lisää hintaa kun oli "vain" 130€ ja lääkettä riittää pariksi viikoksi). Lisäksi taidan hommata semmosta yrttirehua jota suositellaan yskiville hevosille.
Aika hevos annos kyllä kortisonia, alkuannos 2 päivän ajan 13 tabl. 40 mg:n tabletteja josta annos pienenee asteittain 2 viikon aikana...:)

Kortisoni tabletit meni kädestä syöttämällä ja illalla menen antaa ruuan seassa jauhemaisen avaavan lääkkeen ja kattoo syökö sen miten. Ja matolääkkeen samalla tungen kurkusta alas.

Milakin sai tänään matolääkkeen. Viimeksi kesällä oon madottanut ja nyt saatiin tietää että päästään pe pieksämäellä silmäpeilaukseen. Olin jo varannut Kuopioon ajan, mutta tänään tuli soitto että perjantaina on Pieksämäellä joukkotarkastus. Samalla otetaan sit rokotuksetkin. Piti vielä varmistaa että helähtääkö niistä antidoping, mutta niin väittivät ettei. Luotetaan siihen, lauantaina kun ois jyväskylän reissu.

Mitenkähän käy korvien teippauksen, en taida kehata viedä koiraa teipit korvissa lääkäriin...Pitää varmaan ainakin siksi aikaa ottaa pois :)

-mervi-

Möllikisoja ja muita touhuja..

2007-11-09T20:35:00.000+02:00

Juu, hetki on menny taas viimepäivityksestä. Käyköhän täällä enää ketään lukemssa kun kerran kuussa tulee jotain...

Kovin koulupainotteista on edelleen, nyt onneksi helpottaa. Tai helpottaa ja helpottaa, Kuopiossa ei tarvitse käydä joka päivä mutta lopputyö tehtävänä, nyt olen sentään jo aloittanut. Olisko jo 5 sivua!!!

Jotain koiratouhuja on keretty vaikka peruslenkitys on hävettävän pientä. Varsinkin kun pimeä tulee 4 jälkeen, metsälenkit jääny väliin. Tallillekaan en ole uskaltanut ottaa mukaan kun siellä häädetään rottia myrkyn avulla.

Pariviikkoa sitten kävin Kuopiossa (ihan kun en koulun puolesta sinne tarpeeksi aja) viikonloppuna kuuntelee pienimuotoisen koirien ea ja hieronta luennon. Tilaisuuden järkkäs Kuopion russeli porukka ja luennon piti koiranomiksi opiskeleva russelisti. Parin tunnin luento monisteiden kustannus hintaan. Käytiin läpi perus ea-juttuja, myrkytyksiä ym...
Siellä oli yksi nainen jonka koirille oli kyllä sattunu kaikki mahdollinen, mutta ilmeisesti koirat elossa vielä. Russeli oli nielly solmuluun niin että toinen pää tuntu kurkus ja toinen mahas, sai vedettyä sen pois, sama koiruus (ilmeisesti) oli syöny kärpässienen, kokonaan ja valkoisen eli sen myrkyllisemmän. Yhtä koiraa oli purru käärme (kaiken kaikkiaan sen koiria oli kai kyy purru 8 kertaa) ja koira syöny sen käärmen sen jälkeen...kaikki kuunteli kauhulla kun se kertoi "esimerkkejä"..
Lopuksi käytiin hierontaa ja venyttelyä. Luennoitsija kannusti hieromaan koiria, mitään haittaa siitä ei olisi. Ja venyttely tekisi hyvää. Milaa olen vähän yrittänyt, hieroa, tai sivelyä miten vaan, antaa kyllä tehdä, mutta kun yritän venytellä niin ei rentoudu... Pitäis jatkaa harjoituksia että antaisi mun venyttää eikä jännittäisi vastaan.
Kiva luento oli, joskus vois mennä ihan hierontakurssille minne saisi ottaa oman koirankin mukaan.

Viime viikonloppuna harrasteltiin oikein molempina päivinä. Lauantaina oli Pieksämäellä mätsärit, ja pitihän meidän mennä avustamaan omaa seuraa. Hallissa pidettiin ja oli aika kylmä. Mila ei seiso kunnolla kylmässä, vaan häntä koipien välissä kyyhöttää. Siihen olin tyytyväinen että sain ravaamaan kehässä (peitsaa edelleen kauheen herkästi, aika lottoomista saanko ravaamaan) ja Mila keskitty muhun eikä etsinyt maasta nameja tai haikaillu muuta toimintaa tutussa hallissa. Menestystä ei niitetty vaikka punainen nauha saatiin. Luokat oli vaan pennut, yli 10 kk ja veteraanit, koon puolesta kaikki ole siis samassa sarjassa. Tuomari oli tykästänyt selkeesti isoihin koiriin kun 4 parasta punasista oli vihikoira, suursnautseri, rotikka ja joku vinttikoira... oli kuulemma rotikkakasvattaja (ei mitenkään läpinäkyvää että pikkukoirat ei silmää miellyttänyt :)
Se suursnautseri oli kyllä ihana, 10 kk ikäinen uros, tohottaja ja tosi leikkisän oloinen. Semmosen mä haluisin jos joskus on iso koira.

Sunnuntaina käytiin sit möllikisoissa :) meille alkeiskurssillaisille oli erikseen oma mölli-mölliluokka, tais olla 7 estettä lähes samanlainen kuin oltiin samalla viikolla harkoissa tehty. Hyppy-hyppy-puomi-hyppy-hyppy jonka jälkeen valssi-putki-hyppy. Olis voinu kyllä olla jotain vähän haastavampaa, johon ois pitänyt tehdä joku oma ratkaisu. Ihan kivasti meni, kaks kertaa mentiin rata ja molemmat kerrat virheettömästi (puomille palkka kädestä) ja toisiks nopeimpia oltiin. Kiva oli että agilityä pääs ottaa toisen kerran viikossa, maksulliset harkat oikeastaan.

Tällä viikolla agilityssä oli yksittäisiä esteitä. Kepit menee jo hyvin, kotona on 12 ja välttämättä ei tartte joka väliä osottaa kädellä enää. Harkoissa on vaan puolet ja ne meni pelkällä käskyttämisellä. Pussi meni kans eka jännäämisen jälkeen hyvin. Aika hitaasti tulee läpi mutta vauhti parani joka toistolla. Renkaalle hakee jo kans kivasti. Nyt olen käskynä korostanut rrrrrengasta enkä käyttänyt hyppyä tai muuta. Tosin siivekkeet on ollu esteenä aina ettei pääse ohi hyppäämään (siis kehikon ja renkaan välistä). Yksittäisen hypyn avulla harjoiteltiin odottamista, kävin palkkaamassa useasti ja välillä pyysin hyppää. Kyllähän se tietty tuossa pysyy, vaikka meinaa joskus harjoitusten yhteydessä karata. Ehkä mä iten hermoilen niissä tilanteissa ohjausta valmiiksi ja se saa Milan ennakoimaan.
Yhtenä esteenä oli A. Se on meille aika vaikee, tai siis Mila menee hyvin yli mutta tulee hidastamatta suoraan alas. Nyt olen ottanut makupaloille alusta jos hahmottas paremmin että namit oottaa alhaalla ja siihen olis pysähdyttävä. Mutta tulee alas asti ja hyppää kontaktilta sivuun syömään namit. Ei siis pysähdy takajalat kontaktille. En tiedä ei kai sitä olis pakko niin opettaa, mutta musta tuntuu että se olis selkein mulle ja Milalle, takajalat kontaktilla ja vasta luvan kanssa pois. Lopuksi otettiin niin että nostin alastulolle suoraan josta hitaasti kädellä vetäen saatiin se pysähtymään kontaktille oikein. Ehkä mä näin yritän nyt sille jankuttaa sitä että siihen pysähdytään ennen kuin otan koko estettä. Ainut vaan että toistoja tulee kerran viikossa treeneillä vähän. Isille olen vihjannut A:n rakentamisesta, tai oikeestaan se lupas jo mutta vielä ei ole toteutusta näkynyt. Jospa talven aikana saisin treenattua kontaktia..
Parasta antia treeneissä taisi kuitenkin olla se että sain Milan pysymään kontaktissa koko ajan vaikka vieressä toiset koirat suoritti toisia esteitä ja Mila oli irti. Erittäin hyvää harjoitusta :)

Mut et semmosta, kierimistä edelleen harjoitellaan ja nyt sujuu molempiin suuntiin jotenkin :) Jykylän näyttely ois ens viikonloppuna ja ilmottautuneita ländereitä on 16!!! taisi siihen mennä meidän mahikset pärjäämiselle :) Tuomarikin oli vaihtunut saksalaisesta unkarilaiseen. Käydään kuitenkin onneamme koittamassa. Vähän jännittää saanko ravaamaan ollenkaan ja mitäs Miltsu tuumaa sisänäyttelystä.

-mervi-

Pirpana kotona vuoden

2007-10-27T21:06:00.000+03:00

Päivälleen vuosi sitten ajeltiin kotia päin anttolasta sylissä pieni tärisevä koira. Sitä hetkeä oltiin odotettu, mietitty, toivottu ja jännitetty pitkään. Muistan kuinka Anne antoi mulle tutun hajuiseen peittoon käärityn tärisevän pikku pennun, jonka sydän läpätti ja katse oli pelokas, mihinkä tässä joudutaan... kotia.

Nyt tuo sama karvaturri nukkuu aamuisin kainalossa (hieman olen lipsunut, mutta sillä saa kivasti siirrettyä herätystä puolesta tunnista tuntiin eteenpäin), hyppii riemusta kun tulee kotia... pikku pirpanasta on tullut meidän koira :)

Pikkasen kokoa kasvettu vuodessa :)

-mervi-

Elossa ollaan...

2007-10-19T15:33:00.000+03:00

..vaikkei mitään olekaan meistä hetkeen kuulunut.
Mä olen vaan ollut aikaan saamaton, tai no en nyt sanos että aikaan saamaton mutta en anna itselleni lupaa tehdä "turhuuksia" niin kauan kun koulu painaa päälle ja ahistaa niin paljon kuin nyt.

Tää on kyllä ollu ihan hullu syksy koulun osalta, ollaan ekat jotka suorittaa tutkintoa tutkintouudistuksen jälkeen eikä ihan suunnittelijoilla ole ollut ymmärrystä kuinka paljon tekemistä.. Vähän joka kurssiin on tullu jotain lisää ja kun pakollisten lisäksi pitää suorittaa enemmän valinnaisia verrattuna aiempiin vuosikursseihin alkaa ahdistaa ja paljon. Jotain kai kertoo että meillä on koko syksynä vain kaksi tenttiä ja sitäkin enemmän ryhmätöitä. Onhan ne kivaa vaihtelua, mutta liika on aina liikaa. Mä luulin opiskelevani yliopistossa enkä yläasteella! ja ihan oikeesti ajankäyttöä rajoittaa paljon nuo ryhmätyöt, pitää olla sopiva aika usealle milloin tehdään.. ja varsinkin kun ite asuu 100 km päässä koulusta... joka viikolle on jotain palautettavaa ja lopputyö odottaa aloittamistaan (ja sehän nyt ei tietenkään yhtään stressaa!!)..
Kuukauden jos jaksan niin sit helpottaa, sitten ei ole enää kuin lopputyö...

Eli kovin koulupainotteista on meidän elämä...
Kotona sit kantaa huonoo omaatuntoa siitä kun Milan lenkkeily jäänyt minimiin, saati sit hevosen liikutus, se vaan lihoo ja jäykistyy.. Tosin Milalla oli tuossa nuo juoksut joten senkään osalta ei kovin aktiivista aikaa olla vietetty. Nyt keskiviikkona oltiin ekaa kertaa 4 viikkoon harrastaa agilitya. Tällä välin on kotona otettu tosi vähän mitään, muutaman kerran keppejä ja joitain hyppyjä...

Kivaa oli siis käydä pitkästä aikaa. Eka tehtävä koostui hypyistä ja putkista. Kaksi hyppyä ja putki suorana linjana, sen jälkeen hyppy oikealle (90 asteen kulmassa putkeen) ennakoivaa käännöstä käyttäen ja sit takaisin päin toinen putki ja hyppy.. Kukaan ei varmaan ymmärrä mitä tarkotin mut ei se mitään, kivaa oli ja hyvin meni.. Hauska huomata että osataan jo jotain! Huomasin myös että mulle tulee herkästi kiirus, Milalla on vauhtia mulle jo ihan tarpeeksi. Hyvin meni, kerran taidettiin vähän törmäillä ja mut kertaakaan en kadottanut koiraa tehtävän aikana :)
Toisena tehtävänä oli sit hyppy-A-hyppy. Mila ei ole hetkeen mennyt A:ta ja eihän se siitä alkuun uskaltnut yli tulla. Lopulta tuli kyllä, mutta kontaktille ei kyllä pysähdy. Ohjaaja neuvo ottamaan jatkossa makupaloille jonkun alustan että hahmottas paremmin minne pitäs pysähtyä syömään. Vaihtoehto olis kuulemma opettaa pysähtymään vasta kontaktin jälkeen maahan. Mut mä vähän epäilen että se on epämääräisempi kuin niin että etutassut maassa takatassut kontaktilla ja helpommin siitä lipsuu... Katotaan saanko sen hokaamaan makupala-alustalla paremmin että pitää jarruttaa, nyt tulee niin vauhdilla että ei pysähdy kontaktille. Puomille muisti ainakin aiemmin jarruttaa kyllä... Pitäs varmaan ruveta käymään itsenäisesti ottaa kontakteja, nyt niitä tulee niin harvoin että toistojen määrä aivan liian vähän. Aa löytyy hallin pihaltakin, eli sitä pystys ainakin ottaa vaikka ei halliin pääsiskään...

Sen verran olen yrittänyt Milaa aktivoida että olen opettanut sitä kierimään. Toiseen suuntaan osaa jo aika hyvin, ja nyt pyörähti toiseen suuntaan jo muutaman kerran... ees jotain tekemistä senkin aivoille!
Ja näyttelyynkin ilmotin, Jyväskylään marraskuussa.. kai sitä jotain elämää pitää olla koulun ulkopuolellakin!

-mervi-

Turilaasta sutjakkaaksi

2007-09-29T21:12:00.000+03:00

Tässä viikona aikana olen sen verran saanu aikaseksi että Mila on muuttanut hieman muotoaan... karvaa lähti aika kasa ja koira pieneni kovasti ja mun jännetupet ilmoittelivat olemassa olostaan :)
Nyt sit kasvatellaan uutta turkkia, jos sitä vielä kävästäs tänä syksynä näyttelyissä..
Ollaan me muutakin vähän tehty, vaikka en ole saanu tänne mitään kirjotettua... Viime viikonloppuna käytii sukuloimassa pohjanmaalla ja kotosalla olen yrittäny opettaa Milalle maahan menoa ja kierimistä.. Vähän aktiviteettiä päänupillekin... Muuten on aika menny ihan peruslenkkeilyssä ja opiskelujen stressaamisessa, tentti tiistaina ja koko ajan päällä jotain mitä pitäis tehdä ja palauttaa... ahdistaa.:(

Milan muodon muutos:

-mervi-

Juoksuista taukoa...

2007-09-19T18:03:00.000+03:00

Joo, niin tuo meidän neiti päätti että harrastukset sikseen ja pojat kehiin :) merkkejä juoksuista on ollu ilmassa jo tovin, jos ei tuolla pissailun määrällä pojat osaa meidän kotiovelle niin sit ei millään :) ja tänäänhän olisi ollut agia, olis oottanu edes viikonloppuun... no, nyt sit on 4 viikon tauko harjoittelusta koirakentällä.. :(

Maanantaina käytiin kuitenkin vielä tokossa. Meininki edelleen ihan sama, vielä kun mentiin hirmu kiireellä ja Mila tais jo vähän vaivata tulossa olevat juoksut ja ohjausta ei taaskaan siis pahemmin tullut niin oli vähän olo et turhaan tultiin. Toisilla on nuo koulutus tavat vähän omista poikkeavat, mulla oli varmaan suu auki kuunnellessa kun viereistä nuorta saksanpaimenkoiraa komennettiin, yhtään ei ois saanu liikkua ja kun lähettiin yhtä aikaa seuraamaan niin käskyt oli sellasia että hyvä etten säikähtäny ite! ja huvittavin ehkä oli kun otettiin luoksetuloa ja jätin Milan odottamaan irti ja kävelin jonkun kymmenen metriä ja kutsuin, tuli hyvin luo, istu sivulle ja palkkasin namilla ja vapautin, otin muutaman askeleen taaksepäin ja kehuin/leikitin samalla kun laitoin kiinni, niin tuli heti että "palaa vaan takaisin tänne riviin".. Mutta urhollisesti käydään sillon tällöin harjottelemassa keskittymistä varmaan jatkossakin...

Kotona olen nyt ottanut kans vähän enemmän maahanmenoa.. Pikkuhiljaa alkaa hokasta mitä haluun, oon tehny nyt muutamia kertoja niin että kourallinen nameja ja maahan - istu jankkausta niin että palkka kun makaa... Hyvin alkaa tarjoamaan jo, kattoo silmiin ja valuu alas :) ja kun sivulla pyytää maasta istumaan aina hypätään ylös päin ennen kuin istutaan sivulle, tähänkin pitäs kai ottaa nami rauhottamaan :) tavotteena on että ens kesänä osais mennä maahan, nousta istumaan ja seisomaan käskystä. Seisoo kyllä paikallaan hyvin käskystä, mutta ei nouse istumisesta seisomaan... no se treeniin seuraavaksi...

Agissakin käytiin viime viikolla. Nyt alkaa tulla ohjausharjoituksia aina vaan lisää, otettiin samaa kuin edellisellä kerralla, ennakoivaa käännöstä, mutta niin että jauhettiin kahdeksikkoa kahden esteen välillä. Se on kyllä ihan törkeen vaikeeta mulla, varsinkin vasemmalla puolella. Mila ei irtoo yhtään sivusuunnassa hypylle, ja heti kun vauhti hidastuu ei hyppää... oma liikkuminen pitäisi saada sujuvammaksi.
Toisena harjoituksena oli 4 esteen tehtävä, 3 hyppyä jotka aina 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja loppuun putki. Koira istutettiin vinosti ekan hypyn taa, jolloin sillä oli suora linja kaikkien esteitten yli. Hyvin meni, ei ongelmia, ainoostaan että mulla meinas ääni loppua... Vielä kun olen semmonen että höpötän koko ajan, niin teki aika tiukkaa loppuajasta :) Mutta kivaa oli että jokin suju hyvin, kai meillä jo jotain yhteispeliä on?

Viikonloppuna oli kuvioissa vielä lisää agilityä..tosin vaan mulla. Olin töissä seuran agikisoissa koko lauantain. Kiva oli kun sain olla ratahankilöstössä, näki kaikki radat ja oppi jotain kilpailu kulusta. Hassua kun alkaa hokata, mitä toiset tekee esim. rataan tutustumisessa ja alkaa nähdä eroja eri ratkaisuissa. Katsomallakin siis oppii, katotaan kerkeenkö sunnuntaina lisää opiskelemaan kun b-maajoukkue leiri pieksämäellä, toivottavasti.

Muuten aika on menny stressatessa koulujutuista, sairastaessa sitkeää flunssaa joka ei nosta kuumetta mutta ääni häviää ja nenä vuotaa... Viikonloppuna suunnataan kohti pohjanmaata Paapan 90 v synttäreille, pääsee tuo ihanan tuoksuin tyttönen hurmaamaan sinnekin naapureiden pojat :)

-mervi-

Viime viikon tekemiset ja aikaan saannokset..

2007-09-10T18:04:00.000+03:00

No niin. Viikko on jälleen mennyt ja mitäs sitä on tullut tehtyä?

Maanantaina kävin Milan kanssa piiiiiitkästä aikaa tokossa. Mentiin suosiolla pentujen ryhmään, vaikka ehkä jo jotain osataankin. Täällä tää koulutus tokon puolella ei mun mielestä ihan toimi. Pari kertaa viikossa on mahdollisuus osallistua ilman mitään sitoutumista, mikä siis toisaalta ihan hyvä, pystyy käymään sillon kerkee eikä ole tavoitteita tai edellytyksiä. Mutta näissä "harkoissa" ei paljoa kyllä neuvota. Tehdään mitä ohjaaja sanoo niin kun osataan. Ohjaajat (ei ainakaan ne kenen ohjattavana me ollaan oltu) ei pahemmin neuvo että miten opettaisit koiraa tai että miten kannattaisi sinun kouluttaa sinun koiraa tai muuta. Kerrotaan mitkä liikkeet on ja sit niitä tehdään. Jos koulutus ois jotenkin johdonmukaisesti etenevää tai kiinnitettäs koiriin yksilöinä huomiota ja siihen mitkä niiden heikkouksia tai vahvuuksia, vois jaksaa vaikka panostaakin tähän, mutta nyt meille riittää yhdes tekeminen ja se että Mila keskittyy muhun kun tehdään.
Maanantaina siis mentiin ja paikalla oli paljon koiria, 20.. yli? Sisälle halliin meni ne jotka jo jotain osaa, mekin päästiin sinne. Yksinkertaisia juttuja, ohjaaja kävi tervehtii koirat, sivulla istumista, maahan menoa, liikkeestä maahan, liikkeestä seisomista, luokse tuloa, seuraamista... Mila on selvästi kasvanut, jaksaa odottaa paljon paremmin, tosin lopussa alko haukkumaan kun ei tapahtunut mitään. Ja muutenkin esim. seuraaminen kehittynyt. Maahanmeno on mitä on ja nyt on ollu havaittavissa myös että kun jätän paikalle ei jääkään! nyt on sit sitäkin vähän taas muisteltu, ja oon yrittänyt ottaa saman loogisen tavan kun Anne-Mari Hepulle, paikka käskyllä tullaan aina vapauttaa viereen kun taas odota käskyllä voi vapautus tulla kauempaa..
Mutta niin, mitään vinkkejä, korjausehdotuksia tai mitään ei sanottu... tuskin me täydellisesti osataan kuitenkaan...
Ymmärrän kyllä että koulutusohjaajista ja aktiivisista sellasista on varmasti pula, ja hyvä että edes jotain järjestetään ilman että tavoitteena kilpailut...Mutta uskoisin silti että osallistujia olis kurssimuotosille koulutuksillekin, jossa päästäs alkuun ja jossa enemmän neuvottas miten koulutat omaa koiraa, vaikka vähän maksasivatkin...

Tiistain olikin sitten sieltä ja syvältä. Olin lähössä yliopistolta pois kun auto päätti ettei käynnisty. Kiva. Soittelin sit omat ja vieraat miehet ja kun kuitenkin starttas (akku ei tyhjä) niin ei voi auttaa. Mun kyydis piti tulla vielä siskonpoikakin (3,5v) jonka kanssa tehtiin sitten junamatka. Oli kyllä tosi paska päivä. Junalla selvittiin kuitenkin kotia, ja autokin haettiin ja onneksi vika ei ollut suuri, joku juotos poikki. Voi pienestä olla kiinni joskus...

Keskviikkona olikin Milan synttärit. Niitä ei kuitenkaan pahemmin juhlittu, käytiin harrastamassa agilityä. Keinua, mikä meni tällä kertaa hyvin. Laskettiin jopa alas asti eikä Mila reagoinut siihen oikeestaan ollenkaan. Ohjaaja yritti laittaa namia pitkin keinua että tulis hitaasti, mutta ei se huomaa kun vasta ne jotka on lopus. Yritin istuttaa alastulokontaktille niin että tassut maassa, ei tainnu vielä hokata jutun juonta, mutta ehkä joku päivä. Positiivista oli kyllä se että nyt ei säikkyny, kun viimeksi hyppäs useamman kerran alas.
Toisena harjoituksena oli kahden hypyn harjoitus johon harjoiteltiin ennakoivaa käännöstä (olikohan niin?). Koira ekan hypyn taa, yli ite kääntyy selin seuraavaan esteeseen ja koira siitä yli, palkka ja eka este uusiksi (selvää?). Tää oli vaikeeta, mulle ainakin. Heti jos oma vauhti pysähty tai menin liian sivuun Mila ei hypänny tokaa hyppyä. Saatiin se jotenkin onnistumaan, kun itse käännyin selin seuraavaan hyppyyn ajoissa ja muistin jatkaa liikettä.. vaatii harjottelua vielä ja paljon.
Itsenäisesti otettiin sitten odotus ajalla keppejä. Ne alkaa mennä jo hyvin, Mila hakee jo vähän itsekin. Toiset katteli kateellisena kun Mila pujottelee niin että mun ei tartte kun vähän näyttää kädellä ja mennä vieres (tosin keppejä vaan puolet, kotona kyllä on ollu jo 10 kepukkaa), osalla kun on homma siinä vaihees että perutellaan ja ohjataan kädellä.. mut kai sen nyt pitää jossain näkyä jos viikottain ellei päivittäin keppejä ollaan harjoiteltu. Kiva huomata et osataan edes jotain :)

Torstaina ei kai tapahtunu mitään ihmeellistä, en muista ainakaan.

Perjantaina pääsin vihdoin aloittamaan ompelemaan Milalle talveksi takkia. Kankaat kävin viikolla ostaa ja edellisenä viikonloppuna tein kaavoja ja saumurin sain anopilta lainaan. Kävin siis viime viikonloppuna kattoo josko löytys tehdastekonen nuttu, mutta ne oli kauheen suuria. Hurtan mantteleista 40cm oli hyvä pituudelta mutta leveyttä oli älyttömästi liikaa, sitä ois joutunu siis fiksailee, joten päätin tehdä ite..
Aluskankaaksi ostin flanellia, väliin villavatiinia (jotain mitä käytetään esim villakangastakeissa) ja päällinen sadetta ja tuulta pitävää kangasta, jossa alapuoli muovin kaltanen mutta ei kuitenkaan mitään kurapukukangasta ja kaulukseksi resoria.
Kaavatkin maltoin tällä kertaa tehdä, yleensä kun teen eka ja sit mietin että miten ois kannattanu... Ja mitään valmiita kaavojahan mulla ei ollu, mutta piirtämällä ja kokeilemalla tein jonkinlaiset, joita muokattu matkan varrella monesti.
Siinä sitten menikin perjantai ilta ja lauantai kun värkkäs. Välillä sai istua ohjekirjan kanssa että mites nää saumurin langat laitetaan kun toi yks katkes...
Tänään sain sitten viimeisteltyä, kun kanttauksesta jäi uupumaan 10 cm lauantaina. Tänään tein myös tassunjälki heijastimet ja laitoin solkikiinnityksen paikalleen.
Onhan se itsetehdyn näkönen jos läheltä tulee kattoo, mutta oon sitä mieltä että ne ompeleet mitkä ei näy metrin päähän ei haittaa :)
Mila oli kyllä urhollinen mannekiini vaikka aina revin sen nukkumasta sovitukseen... Kiltisti seiso kun tuumailin että mites nyt, muutaman kerran lysähti takas nukkuuu..:)

Mut niin tämmönen tuli :)

Nyt vois siis suunnitella kynäsevänsä Milalta karvat kun on jotain lämmikettä tilalle.

Sunnuntai menikin lenkkeillessä, ratsastaessa ja yrittäessä tehdä koulujuttuja. Tämäkin päivä oli tarkoitettu koulutehtäville, mutta heikosti oon mitään saanu aikasiks... pää on kuin olis jossain tynnyrissä, nenä tukos ja varpaat jäässä... meinaa flunssa taas tulla seuraksi...

-mervi-

1 vuotta!!!

2007-09-05T15:15:00.000+03:00

Vuosi sitten sain iloisia uutisia Anttolasta ja siitä alkoikin mahdoton odotus oman tyttösen kotia saamiseksi.
Täytyy sanoo että en ole katunut, en sitä että otin koiran, en sitä että otin länderin, en sitä että Mila oli pennuista se joka meille tuli! en tiedä olisko muistakin pennuista kasvanut MUN koira, mutta Mila ainakin on hyvin minunnäköinen koira!

KIITOS siis kasvattaja-Annelle ihanasta kakarasta (joka vinguttaa koko ajan uutta vinkuaan) ja ONNITTELUT kaikille sisaruksille ja Milalta PUSUT äipälle ja iskälle!!

Muutama kuva vielä päivän sankarista...

-mervi-

Arkea syksyisessä säässä...

2007-08-31T20:39:00.000+03:00

Okei, myönnetään, toivoin Kreikasta tullessa että Suomessa olisi himpun viileempää ettei tarvitsisi jatkuvasti olla hiestä märkänä.. mutta en mä kyllä ihan tätä tarkottanut! On ollut tosi viileää, märkää ja tuulista, syksy tuli kerralla!
Sinänsä ei kyllä harmita istua luennoilla niin paljoa kun ulkona tollanen sää. Milakaan ei taida rakastaa syksy kelejä.. Kakkapaikan ettiminen on vielä vähän vaikeampaa kuin tavallisesti kun kaikki puskat on niin märkiä, ja kun sisälle tullaan joutuu sietämään tassujen pyyhkimistä. Ei se ääneen protestoi, mutta ei kyllä rakastakaan!

Mutta niin, koulu alko keskiviikkona ja matkustaminen sen myötä... päivittäin mulle tulee ajettavaksi siis semmonen 200 kilsaa... onneksi ei ole ollut vielä kuin yksi kasin aamu (aina pitää etsiä niitä positiivisia puolia).
Täytyy kyllä antaa julkinen tunnustus tuolle mun KePolle, tänä aamuna kierti sateessa Milan kaa 20 minsan lenkin 6 jälkeen aamulla (normi pika-aamupissi lenkki on kortteli ympäri, mut sillä ei aina kerkee kakkapaikka löytymään) sillä aikaa kun mä föönailin tukkaa.. :) korvaamaton aamu-pissittäjä se on!!
Varsin arkea on siis ollut, onneksi päivät ollu vielä aika lyhyitä.. nyt kun vaan heti jaksas ryhdistäytyä opiskelun suhteen eikä jättäs kaikkee aina viime tippaan..

Keskiviikkona oltiin intoo täynnä menemässä agility harkkoihin nakit ja pallot palkaksi mukana. Tulin kentälle ja vähän ihmettelin että miksi kentällä on auto... miksi kaikki seisoo auton ympärillä... miksi kentällä ei ole yhtään estettä... miksi kellään ei ole koiria... no, meidät molemmat toivotettiin tervetulleiksi talkoisiin. en sit tienny kun en ollu viime viikolla (sen siitä kuulemma saa kun lomailee etelän lämmössä eikä tuu treeneihin). Laitoin sit Milan autoon ja lähin kattomaan oliko jotain mitä vois tehdä.
Ilmeisesti olivat aloittaneet jo aikaisemmin, kun ei siellä juurikaan ollut hommaa. Joitain esteitä vähän pestiin vielä ja kannettiin aitoja ja juotiin talkoo kahvit pullan kera :) Samalla nakitettiin parin viikon päästä oleviin kisoihin töihin, ihan kiva olis toisaalta mennä, varsinkin jos pääsen ratahenkilökuntaan... näkis ratoja ainakin! Ja treeniliivinkin laitoin tilaukseen, yhen takin oon jo pilannu kun nakit taskun pohjalla rasvanneet kankaan..

Eli meidän harrastus puoli on ollut viimepäivinä kotona maahanmenon harjottelua ja hihnalenkeilyä. Maahan menee jo aika nopsaa, kun näyttää kädellä missä nakki. Samantien melkein pyydän takas istuu, ei siis kestä siellä kauaa. Aattelin että kunhan menee ensin käskystä heti maahan ilman kättä, voi alkaa pidentää aikaa... jos nyt yrittäis opettaa kunnolla ja hitaasti, eikä harppoa eteenpäin.
Hihnalenkit menee jo paremmin ilman vetämistä, lenkin alkuun pari kertaa saa muistuttaa että ei ole sallittua, niin muistaa jo hyvin ite jarruttaa hihnan kiristyessä. Onnistui jopa juosten.

Mulle on iskeny ihmeen into juosta. Tai siis olis kiva käydä juoksu lenkeillä. Tosin en mä jaksa juosta kun tosi lyhyitä pätkiä, mutta kai se on aloitettava siitä mitä jaksaa. Mä vaan tarvittisin kaverin joka patistas lenkille ja tsemppais jaksamaan vielä vähän matkaa.. ei vaan ole täällä oikeen sellasia kavereita kenen kanssa lähtee.. tuolle ukko-kullalle yritin ehottaa, mutta se on sitä mieltä että kerkee kävellenkin, vaikka ei tekis sille kyllä pahaa vähän kuntoo kohottaa ja mahaa pienentää.. En pistäs pahakseni todellakaan jos oma kunto kasvais juostessa ja muutama kilo tippus..
Onhan mulla kyllä innokas juoksukumppani, Mila, mutta se ei pahemmis sparraa mua jaksamaan vielä seuraavaan risteykseen :)

Mila alkaa olla jo aika kauhees turkis. Pää on ihan pieni verrattuna muuhun kroppaan, kun se tuli nypittyä leirillä. Mutta aattelin vielä ainakin pari viikkoo jaksaa katella tuommosena, että karva ois kypsää ja lähtis kunnolla. Ei taida siis olla kovin juhla-trimmis ens viikon synttäreille :)
joku takkikin pitäs käydä ostaa oottamaan sitä kun nykäsen karvat pois, saiskohan huomenna aikasiks et lähtis kattoo tän kylän tarjonnan... vai nukkusko oikeen pitkään ja laiskottelis loppupäivän...:)

-mervi-

Hierojalla

2007-08-28T16:50:00.000+03:00

Eilen kävin molempien koirien kanssa hierojalla.
Czeene kävi nyt kolmatta kertaa ja tiesi jo mikä on homman nimi. Hieroja sanoi että on jumit vähentyneet, mutta kun toisessa takasessa on kulumia niin se aiheuttaa kireyttä toiseen takajalkaan. Mutta kävely on parantanut joten nyt kun akuutti hoito on annettu jatketaan mitä todennäköisemmin 1-2 kk välein ylläpito hieronnalla.

Milakin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun hierotaan. Kyllähän se minun syliin hyvin rauhottuu kun silittelen, mutta miten suhtautuu siihen että pitäisi rentoutua toisen käsiin. Hyvinhän se meni. En olisi uskonut että Mila olisi niin hyvin jaksanut paikallaan, joutui kuitenkin odottamaan tunnin verran autossa kun Czeene hierottiin. Mutta kun kippasin kylelleen ja rapsuttelin päästä jäi hyvin aloilleen. Eka kyllä katto ilmeellä että et kai jätä mua, kun hieroja rapsutteli alkuun. Enhän minä jättänyt, ja tuskin siihen olisi jäänyt paikalleen jos oisin häipännyt. Eikä tullu mulle mieleenkään että veisin koiran hierojalle ja sanoisin et tuun hakee tunnin päästä, jotkut kuulemma tekee niin..
Mutta itse hieronnan otti hyvin vastaan, välillä nosti päätä kattomaan mitä tehdään, mutta ei suuremmin reagoinut. Alkuun vähän jänskätti, mutta hyvin meni. Ja niin kuin epäillä saattoi mitään jumeja ei löytynyt, kai tuossa iässä vielä luulis olevan kunnossa. Tarkotus olikin vain totuttaa Milaa hierontaa, jos joskus kisataan (?) ja tarvitsee lihashuoltoa niin ei mene homma siihen että ihmetellään mitä tapahtuu.. ja mikäs siinä kun vielä oli ilmaista :) lokakuussa alkaa ottaa rahaa, kun valmistunut, mutta epäilenpä että tuosta vanhuksesta tulee vakkariasiakas siitä huolimatta. Jos sen elämänlaatua ja oloa saa näin parannettua, se hälle suotakoon.

Milalla on ollut havaittavissa hieman ylivirtaa. Ei ole enään havaittavissa syömättymyyttä ja ruuan oksentelua jota esiinty melkein viikon leirin jälkeen. Pikkusilla annoksilla useasti päivässä päästiin yli syömisongelmista ja nyt maistuu koko ruoka jo ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänään päästiin purkaa virtaa metsälenkille, ja kylläpä tyttö juoksikin sydämensä kyllyydestä. Ihana nähdä kun toinen nauttii hyppiessä mättäältä mättäälle :) ilma vaan on jo kovin syksyinen, märkää ja kylmää... ei ole tullut laitettua edes keppejä pihalle, kun nurtsi ihan märkä ja liukas.
Hihnalenkeillä on taas hieman keskusteltu kuka määrää tahdin. Kauhee veto päällä ja mennään oikeen etukenos, mutta nyt se loppu! muutaman kerran joutu ottaa tiukasti ja kertoo kuka määrää tahdin ja hihnan pituuden, mutta nyt alkaa jo hokata että ei toinna yrittää. Säännöllisesti saa muistuttaa, mutta hetkittäin menee jo hyvin. Kun vaan itse jaksais olla johdonmukainen ja tiukka jatkossakin tässä niin eiköhän se ala tuottaa tulosta.
Toinen mihin olen taas yrittänyt panostaa on maahan meno. Menee maahan kun näyttää kädellä ja namilla. Kai tässäkin vaan kertaus on opintojen äiti ja toistoa toiston perään, mutta tuntuu turhauttavalta että Mila kyllä tietää mitä käsky tarkoittaa mutta ei mene ilman että nami siinä kädes millä näytän. pitää vaan tehdä maahan menosta sille kannattavaa... kyllä me vielä joskus osataan, toivottavasti...

Viimeinen lomapäivä menossa ja huomenna jatkuu koulu. Toisaalta kiva nähdä kavereita ja aloittaa viimeinen rutistus koulun päättymiseksi, toisaalta lomailuunkin tottuisi :)

-mervi-

Lomatunnelmia

2007-08-27T07:31:00.001+03:00

Reissusta ollaan selvitty ja kotia palattu!

Matka alkoi 16.8 kun eka matkasin junalla Helsinkiin, sieltä sit kaverille ja keskustan kautta lentokentälle ja illalla oltiin jo perillä lämpöisessä Kreikassa Kreetan saarella. Kello taisi puol 2 yöllä kun selvittiin huoneeseemme. Näkymä oli kieltämättä silloin jo lupaava, allas suoraan alapuolella, toisen kerroksen huone, parvekkeen yläpuolella ei siis lisää parvekkeita, eikä toisten parvekkeet ollu kiinni meidän partsissa :)
Aika meni kyllä lomalla mukavasti, lämmintä riitti, eiköhän tuo ollu joka päivä 30 kieppeille, auringossa yli 40... Uitiin altaalla, meressä (altaalla uiminen huomattavasti miellyttävämpää kuin suolaisessa merivedessä), löhöttiin auringossa niin että sain että itteni pariin otteeseen aika punaseksi, kierreltiin kyliä, syötiin iltaisin masut pullolleen.. Käsittämätöntä miten vähällä ruualla siellä selvis, päivä meni syöden hedelmiä ja juoden vettä ja illalla sit käytiin syömässä tavernoissa, täällä on syöny tuplaten varmaan joka päivä sen mitä siellä, ja siellä kuitenkin tuli käveltyä ja uitua! Tosin ruoka-annokset oli siellä ihan kiitettävän kokosia... Pihvi oli kuin grillikyljys luun kera :) ja päälle aina tuotiin vesimelonia ja snapsit.
Ilta elämä oli kyllä aika rauhaisaa, kerran käytiin, mutta ei oikein innostanut kun en kotisuomessakaan juurikaan baareile tai juo itteeni humalaan, niin sai selittää miksi en juo tarjottuja juomia (sitäpaitsi kai joku luontainen suojavaistokin jo sanoo että valmiiksi pöytään tuotuja juomia ei kumota suinpäin) ja yhen pojan ekat kysymykset oli oletteko sisaruksia? oletteko täällä perheen kanssa vai kahdestaan? minkä ikäinen olet? onko sinulla poikaystävää? ei oikein kolahatanut :) sitä paitsi oli paljon kivempaa olla aamuisin tolkuissa ja nauttia päivästä muualla kuin vessassa!Pari "retkeäkin" tehtiin, Haniassa ostoksilla, bussilla Falassarnan rannoilla ja Samarian rotkon vaeltaminen. Falassarnassa tavattiin vuohenkasvattaja joka siis tuottaa Fetajuustoa. Kutsui sisään pieneen kotiinsa (pöytä, sänky, jääkaappi kivirakennuksessa) tarjosi niin alkulähteeltä olevaa fetaa kuin vain voi sekä itse poimittuja oliiveja, oikeeta luomuruokaa. Näytti pieniä vuohen poikasia ja kierrätti katsomassa maisemia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut yhteistä kieltä.. ja sitäpaitsi mä olen kai perusluonteeltani jonkun verran epäilevä, kun vanhan papan seurassakin kävi kaikki epäilykset mielessä.
Matkakumppanini on kuitenkin ollut 3 kuukautta intiassa ja nähnyt kaikenlaista ja selvinny sieltä, joten päättäväisenä se mua vei vaikka vähän jarruttelinkin. Kaikki retket piti tehdä itsenäisesti, ilman Finnmatkoja ja ois halunnu vuokrata auton tai skootterin mut minä ilmoitin siinä vaihees että en suostu, se liikennekulttuuri kun ei ollu kaikkein loogisinta tai hidastempoisinta...
Tietynlainen kohokohta oli Samarian rotkon vaeltaminen, ja sekin tehtiin siis paikallisbusseja käyttäen...tottakai :) Rotko on 13 km pitkä + kävely kaupunkiin josta lautta lähti 5 km. Matkaan lähdettiin aamulla puol seiskan aikaan, bussilla Haniaan, sieltä bussilla rotkon alkupäähän, rotkon kävely, lautalla sitten kaupunkiin josta lähti bussi takas Haniaan ja sieltä sit takas "kotia" Agia Marinaan. Takasin oltiin vissiin puol ysin aikaan illalla... Rotkon alku oli aika jyrkkää laskua, jotkut vanhat paimenten tekemän kiviportaat jotka kiemurteli vuorten rinnettä alas. Kokoajan sai katella jalkoihin kun kivet johon astunu aika moni muukin on todella liukkaita, maisemia piti välillä oikeen pysähtyä kattelee. Kieltämättä aika kaunista. Loppurotko oli vaihtelevaa polkua metsässä, kivikkoa rotkon pohjalla jossa virtasi vesi, mikä oli kyllä todellinen elämän lähde. Älytön hiki, aurinko paahtaa ja pullossa lämmintä vettä, niin onko mitään piristämpää kuin huuhtoo naamaa raikkaalla vedellä! Vesipisteitä ja levähdyspaikkoja oli matkan varrella useampi sekä autioitunut Samarian kaupunki missä pysähdyttiin syömään eväät.
Ihan kiva kokemus, vaikka aika rankkakin, varpaat oli aika hellinä koska reittiä ei ole kyllä tehty yhtään helppokulkuisemmaksi vaan oli hyvinkin luonnontilainen ja kivikkoinen, vieläkun tollot poltettiin jalkapohjat kun ennen lauttaa mentiin mereen uimaan ja aateltiin kipasta nopeesti kuuman rantakivikon yli ilman kenkiä... no tieshän sen mitä siinä kävi.. onneksi ei kuitenkaan rakkoja saatu!

Ihan kiva reissu, mukavaa oli mutta oli tosi ihana palata kotiin, meinasi iskeä koti-ikävä välillä :) onneksi rapsuttelu ikävään sain yhdessä ravintolassa syliini kissanpennun :) tuntui oikeesti että on levännyt ja kivaa tulla kotiin, ja sainhan mä vähän rusketusraitojakin aikaseksi :)
Arki vaan julmasti koittaa keskiviikkona kun koulu alkaa, tänään on vielä sitä ennen hieronnat molemmilla koirilla. Katotaan mitä Mila tykkää, kyllä se ainakin mun syliin nukahtaa kun silittelee, mutta että malttaako rauhottua toisen ihmisen käsiin.. ja keskiviikkona taas agilityä kun viimeviikkoinen jäi väliin, toisaalta ihan hyvä. Pieni hengähdystauko voi tehdä Milallekin hyvää.

-mervi-

Leirillä

2007-08-14T17:44:00.000+03:00

Pikkuhiljaa ollaan toivuttu viikonlopun länderileristä ja palattu normaaliin elämään, tai siis eihän tää nyt arkea ole kun lomaillaan :)

Leiri oli varsin kiva kokemus, paljon toimintaa, paljon ihmisiä, paljon koiria, paljon ulkona olemista ja syömistä ja vähän nukkumista :)

Päästiin kattelee kun toiset treenas agilityä ja itekin kokeilemaan. Osallistuttiin jopa mölli-agi kisaan missä rata koostui pelkistä hypyistä, putkista ja renkaasta. Meni kivasti vaikka Mila menikin putkeen väärässä välissä. Kiva oli kuulla jälkein päin että meno oli sujuvaa ja Mila kuuntelee ohjeitani ja osaa itse jo myös lukea rataa ja hakea seuraava estettä, ehkäpä me jo jotain osataan :)
mä osallistuin vielä huoltajien agi-kisaan, jossa koirat arvottiin. Mulle sattui "vääränrotuinen" Ceci jonka huomion sai helposti makupaloilla :) Oli oikeestaan aika hauska ohjata koiraa joka osaa, riitti kun näytti minne mennään, kiitos vaan koiria lainanneille!

Menestystä ei niitetty agility puolella, sen paremmin kuin juoksukilpailussakaan. Mut osallistuttiin kuitenkin ja hauskaa oli. Leirinäyttelykään ei tuonut suurempaa menestystä, Milasta tykättiin mutta Vandan korvat oli paremmin asettuneet niin ei päästy jatkoon :) mut näyttelypuolella sinänsä saatiin uusia vinkkejä, nyt tiedän miten nypitään pää, tai siis mistä parta alkaa ja että kulmakarvojakin saa siistiä :) Lopputulos trimmauskoulutuksesta oli Milan kalju pää :) ja peitsaamisongelmaankin saatiin vinkkejä, ite kun juoksen hitaasti Mila ravaa varmemmin kuin jos yritän kävellä nopeeta. Eiku treenailee vaan.

Jossakin sentään menestystä tuli, arpajaisissa! Viisi arpaa ostin ja neljällä voitin! Herkkutikkuja, possunsaparoita, pelikortit ja koiran turvavyövaljaat jotka lahjoitin tussipakettia vastaan Ernan Kiiralle!

Ja uskoisin että saatiin uusia ystäviä :) Heppu-isi ja Anne-Mari oli kivaa leiri seuraa, meillä oli paljon yhteistä :) ja Milalla ja Mirjamin Vandalla olisi ollut jatkuvasti virtaa leikkiä keskenään! Ennestään tuttuja mukavia ihmisiä, paljon uusia mukavia ihmisiä. Toisten kaa tulee juteltua helpommin kuin toisten, mutta ei oikeastaan hetkiä että oli vaivautunut olo. Mukavasti otettiin vastaan tälläinen ensikertalainen, taidetaan tulla toistekin!

Kaiken kaikkiaan siis tosi kiva viikonloppu, vaikkakin rankka. Mila hieman stressas ja syöminen jäi vähälle. Pe aamuna söi kotona, pe iltana söi mutta oksensi, la aamuna ei syöny, la iltana en ees tarjonnu, su aamu söi vähän, su iltana kotona söi, ma aamuna kotona söi ja oksensi... no pikkuhiljaa ollaan ehkä pääsemäs normaaliin syömisen suhteen.

Ja mitä vähemään Mila söi sitä enemmän nukku, paljon koko ajan tarkkailtavaa ympärillä vei voimia niin että kun perjantaina kuumu agilityä kattoes ni sunnuntaina kävi nukkumaan näyttelykehään :) pikkutyttö oli tosi väsy ja ainakun pääs syliin nukahti, pikkuhiljaa siitäkin ollaan toivuttu :) ei sen puoleen olin mäkin väsynyt.

Maanantaina kävin meidän vanhuksen, Czeenen kanssa hierottavana. Urheilukoirahierojaksi opiskeleva tarvitsee harjoitushierontoja, joten heti kun tuli mahdollisuus vanhus lihas huoltoon. Czeene antoi hieroa ihan hyvin, kipee lonkka vähän rajoitti ja vastakkaisen puolella löytyikin sitten kipeitä kohtia. Etupään lihaksissa ei löytyny jumeja. Toinen hieronta aika on ensiviikolle, ja sitten seuraavalla viikolla on aika molemmille koirille. Ajattelin totuttaa Milan jo nyt hierontaa, että jos joskus edistytään agilityssä niin että kilpaillaan niin voi lihashuoltoa tehdä hieronnalla ja Mila osaisi jo rentoutua siinä eikä jännitäisi. Nyt vielä hieronnat ovat ilmaisia, mutta luulenpa että molemman koirat pääsevät nauttimaan myöhemminkin. Varsinkin jos siitä on Czeenelle näkyvää hyötyä, uskon että meistä tulee vakkariasiakkaita.

nyt pitäs alkaa pakkailemaan etelänreissua varten.. seuraavat kuulumiset toivottavasti ees hieman ruskettuneena :)

-mervi-

Helteitä

2007-08-07T20:43:00.000+03:00

Jaahas mistäs sitä alkais? Aika menee kauheeta vauhtia ja yhtään ei kerkee kuulumisia päivitellä...

Lauantaina oli Kuopiossa näyttelyt johon mekin osallistuttiin. Kaiken kaikkiaan ländereitä oli paikalla viisi joista kolme oli sisaruksia, Mila, Gabriel ja Luna ja lisäksi Maisa ja Welmu. Lauantaina oli älyttömän kuuma ja kehäkin oli vielä myöhässä. Odottavan aika on pitkä... lopulta kun päästiin itseasiaa, Mila ainakin tuntu jo vähän väsähtäneen, tai ainakaan keskittyminen ei ollut parasta. Ja Maisalla oli vielä juoksut mikä tuntu sekoittaneen himpun myös Milaa, kovasti olis tahtonu sinne kun ois pitäny seistä nätisti :)
Liikkuminen oli taas niin ja näin, ekan kerran kun mentiin kaikki kehäs ympäri tais peitsata koko ajan, jes. Pöydällä seiso nätisti, eikä kummemmin rettelöinnyt kopelointia vastaan. Sit taas alas ja uudestaan liikkeet ensin ees taas. Ja taas peitsataan, onneksi tuomari sanoi että ottaa uusiksi että kun ei lähtenyt oikein eikä tyrmännyt heti ja lopulta Mila ravas, jipii! Siinä vaihees kun ravaa uskaltaa yleensä pyytää jo vähän lisää vauhtia, mut jos lähtee väärin en saa muuten korjattua kun pysähtymällä ja lähtemällä uudestaan liikkeelle ja toivoo et nyt menee oikein. Lopuksi vielä vähän paikalla seisomista, punainen nauha ja pihalle.
Eli loppu tulos oli niin että Mila ja Luna sai punaset ja Maisa joko punasen tai sinisen (ei jääny selväksi kumpi) ja Mila oli ykkönen, paremman pään ansiosta. Eli mitään ihmeellistä ei saavutettu tällä kertaa, arvostelu oli kyllä ihan hyvä, ei pahemmin moitteita, vähän korvista (teipit tuli otettua liian aikasin kun pitivätkin tauon just meitä ennen) ja liikkeestä. Mutta tykkäs kyllä muuten, "runko on mut täytteet puuttuu" :)

Kehän jälkeen lähdettiinkin aika nopsaa kotia päin. Mila koisas tyytyväisenä kyljellään koti matkan :) rento matka kaveri se kyllä on, ja taaskaan ei turhia hötkyilly näyttelyissäkään.
Iltapäivällä käytettiin vielä koirat uimassa ja harjoiteltiin vähän agility juttuja koti pihalla, vihdoin viime viikolla sain ikea-tuliaisena pari tunnelia. Ei ne mitään pitkiä ole, kaks kun liittää yhteen niin reipas 3 metriä... mutta meille kelpaa ja passaa hyvin siihen että Mila oppiin hakeutumaan itse putkeen. Ei ole mitään ongelmia uskaltamisen suhteen, hiihtelee välillä ihan käskemättäkin putken läpi :)

Muuten viikonloppu menikin taas pihalla ollessa, hoitaessa hevosia (taas iski nakki hoitaa oman lisäks pari muuta) ja ommellessa. Milalle värkkäsin metallihäkkiin päälliskankaan. Lähinnä aattelin et jos leirillä mökkiin otan metallihäkin niin saa vähä eristettyä, ja muutenkin jos pihalla pitää siinä häkis niin onpahan auringonsuojaa. Käytännössä kotona metallihäkki on Milan yöpaikka ja mun yöpöytä :) se on vaan liian suuri, tuli ostettua sillonkun Mila oli pentu turhan suuri ja sitä myötä epäkäytännöllinen... Kevyt häkki liikkuu mukana paljon helpommin. Mut onpahan nyt ainakin koiran kestävä häkki kaiken varalle ja mistä sitä ikinä tietää vaikka joskus ois kaks koiraa mitkä sulloo häkkiin tai sit vaikka farmari auto jonka peräloosiin laittas häkin.
mutta niin tuli taas ompelu kiintiö tyydytettyä kun näpräs. tosin syksyllä meinasin tehä Milalle nutun, jos vaan jostain löydän kaavat tai ees saan hommattua sopivan valmiin takin josta sit ottaa mallia, ikinä kun en mitään tee kaavoilla, kassit ja kaikki mitä oon tehny tehdään hetken mielijohteesta ilman mitään ohjeita :) ja anopilla olis kuulemma saumuri, jospa sen sais liisattua vähäks aikaa...

Viikonlppu meni siinä ja nyt on jo vimppa työ viikko yli puolen välin, enää huominen ja sit parin viikon loma :) uunissa paistuu lomalle lähtijäis muffinssin työkavereille, tosin puolen vuoden päästä meen jo takas viimeseen harjotteluun samaan paikkaan... ja toivottavasti syksylle ois viikonloppu töitä :)
Perjantaina suunnataankin sit siilinjärvelle leireilee, kiva kiva!!!

-mervi-
lisäilen kuvia näyttlyistä ja arvostelun, sekä Milan 11 kuukautis kuvan jahka olen ajan kanssa oikean koneen ääres

Kesän loppumista odotellessa...

2007-07-25T20:49:00.000+03:00

Tää on niin ristiriitaista. Kesä on ihanaa aikaa, varsinkin aurinkoiset päivät ovat työn teon ohella oikeita nautinnon hetkiä. Mutta silti odottelen että kesä menis ja työt loppus.

Ennen töiden loppumista on vielä Kuopion näyttely, sitäkin odottaa kun siellä näkee Luna siskon ja muitakin ländereitä. Mutta sekin on jo elokuuta.
9 päivä loppuu työt, ja perjantaina suunnataan heti länderileirille Milan kanssa. Sitä jos jotain on odottanut, siitä lähtien kun sain oman läntsyn tai oikeastaan jo sitä ennen :) ihanaa päästä tapaamaan uusia ländereitä ja toki ihmisiä jotka kulkee niitten kanssa, etunenässä Heppu-isiä!
Kun leiristä on toivuttu torstaina 16 päivä tää tyttö lähtee elämänsä ekalle rantalomalle!!! Kaverin kaa päätettiin pistää elämä risaseksi ja ollaan varattu viikon matka Kreikkaan Kreetalle rannalle lojumaan :) sitä odotellaan kans innolla... ja ne muutama välipäivä menee sit pakatessa ja jännittäessä loman alkua.
Ja sitten kun sieltä palaan seuraavan viikon perjantaina on jäljellä enää 4 lomapäivää ennen koulunalkua :( ja kesä ohi ja rankka syksy edes...

Ensin oottaa että tulis jo elokuu, ja sit toivoo että se ei vielä ois menny ohi...
Mutta kaikkee kivaa on kyllä luvassa sille kahdelle ja puolelle viikolle minkä lomailen, että ehkä taidan kuitenkin odotella sitä elokuuta :)

Tänään käytiin taas agilityä harrastamssa. Otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Ekan kerran Mila meni oikein hyvin, otettiin taas niin että keinu laskeutui pöydälle. Toisella kerralla hyppäs kesken alas, sit hyppäs vielä parikolme kertaa lisää! Kääk, mikä sille tuli? Mun mielestä ekalla kerralla ei sattunu mitää, ei rämähdystä ei mitään... no, saatiin onneksi se menemään pari kertaa hitaasti houkuttelemalle koko keinu ja jätettiin hautumaan seuraavaan kertaan... toivottavasti ei tule mitään ongelmia.
Toisena harjoituksena oli 4 hypyn ja 2 putken irtoamis tehtävä. Esteet muodosti ikään kuin neliön, putket mutkalla eri päissä, ja putken suulta toisen putken suulle kaksi hyppyä. Mila meni oikeestaan tosi hyvin. Liikkeelle lähettiin hyppyjen välistä, hyppy - putki - hyppy - hyppy - putki - hyppy. Ainoastaan toka putkelle tullessa ite ajauduin niin sivuun että meni ohi, ja vikan esteen ohi meni kans kerran, mutta siinä olin ite kans niin sivussa että katto varmaan siitä... oikeesti järkyttävän tarkkaa mitä ite tekee siellä, ja ite kun ei osaa niin koira menee vikaan siks. harjoittelua harjoittelua... onneksi yks kaveri on menos kait ikeaan pe, jospa saisin tuliaiseksi pari tunnelia koti harjoitteluun :)

-mervi-

Viikonloppukatsaus..

2007-07-23T20:24:00.000+03:00

Viikonloppu tai oikeastaan koko viime viikon loppu meni vauhdilla. Keskiviikkona agilityä käytiin harrastamassa. Uutena esteenä oli keinu ja pitkästä aikaa pussia otettiin. Pussi meni hyvin, ja lopulta ei tarvinnut enää näyttää valoa tunnelin päässä :) Keinua otettiin koulutusohjaajan kanssa niin että ite ohjasin keinulle, pysäytettiin kontaktille ja namia syömään, keinu laskeutui pöydälle jonka kautta palkatan pois. Ihan hyvin meni eikä Mila yhtään säpsähdellyt liikkuvaa alustaa :)

Torstaina tuli sukulaisia (täti, serkku + sen kaks lasta 4v ja 1v) kyläilemään viikonlopuksi ja se päivä menikin hevosia hoitaessa (mulla oli 3 + oma kopukka hoidettavana viikonlopun) ja syödessä synttärikakkuja, vuoden päästä voitas pitää Kimmon kans viiskymppiset :)

Perjantaina kans meni siinä kun tuli töistä, kävi hoitaa hevoset, vietti aikaa porukoilla ja illalla vielä pesi pika pikaa Milan tassut ja pyllyn seuraavaa päivää varten ja kattelit tavarat valmiiksi,nukkumaan pääsi jo ennen yhtä :)

Lauantai aamuna kasin pintaan ylös, Milan aamupissat ja ruuat ja jätin sen nukkuu Kimmon kanssa. Ite tallille, puol kympin jälkeen pois suihkuun ja tukkaa selvittää ja puol 11 aikaa kyytiin KeTyksi lähtenyt kaveri ja auton nokka kohti Hankasalmen ryhmänäyttelyä.

Päivä oli sään osalta loistava, ehkä jopa kuuma, mutta ei pidä valittaa sateisen viikon jälkeen. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja kehän alkua odotellessa nähtiin näyttelyn toista länderi-edustajaa Paavoa Oulusta. Kyllä vaan länderi-ihminen toisen tunnistaa, pitkästä matkasta jo Paavo omistajineen (enpä huomannut nimeä kysyä, saati itseäni esitellä, hups :)) meidät bongasi ja viittoi jutuille.
Oman vuoron lähestyessä hiipi esille taas pikkuinen jännitys, Paavon ollessa kehässä tuomari kovasti ohjasi liikkumisesta, reippaammin reippaamin, peitsaa peitsaa... vähän aloin minäkin hermostua että kuinka meidän käy.
Ekat kierrokset kehän ympäri menikin meillä myös peitsatessa. Ei vaikka pysähdyin, hidastin, lisäsin tahtia niin aina vaan peitsas..:( no pöydälle välillä, jonka jälkeen oli luvassa toinen mahdollisuus.
Pöydällä tuomari otti esiin ekana mittatikun jonka kolautti pöytään ja Mila oli hypätä alas. Mila nojas minuun eikä mittaamisesta meinannut tulla mitään, kai se jonkinlaisen mitan sai kun ei siitä enempää kommentoinut. Muuten pöydällä Mila oli nätisti, jännittynyt kylläkin.
Pöydän jälkeen uudestaan liikkeelle näyttämään osataanko ollenkaan ravata ja kyllähän sieltä sitä ravia vihdoin tuli. Helpotuksen huokaus ja uskalsin jo vähän pyytää vauhdikkaampaa liikettä.
Tuomari päätti antaa meille ERI:n ja niin ollen Mila oli ROP ja sai ekan SERTinsä!!!! huraa huraa!!

Toisaalta jäi vähän kaivelee tuo liikkuminen.. Tuomari oli tarkka liikkumisesta ja jos sitä ravia ei olis tullut toisella kerralla olisi meilläkin varmaan ollut tuloksena EVA.. Muuten tuomari kyllä arvosteli molemmat länderit hyviksi, eikä arvostelu papereissa ollut moitteen sanoja juuri lainkaan.

Ja koska oltiin Roppeja jäätiin oottelee ryhmäkehiä, tavoitteita ei enää ollut, mutta kokemusta molemmille halusin (kiitos vaan kasvattaja-Annelle pikaopastuksesta puhelimitse mitä siellä ryhmäkehäs tapahtuu). Odottelua oli parisen tuntia jonka aikana vähän syötiin ja jaloiteltiin ja moikattiin tuttuja ja Mila kerkesi ottaa nokoset sylissä. Ryhmäkehässä taas sitten ehkä palloiltiin missä sattuu.. No oikeassa paikassa oltiin oikeaan aikaan, mutta en mä tajunnu että se tuomari siellä kokoamiskehäs jo niin paljon syynäs koiria. Kyllähän mekin käytiin pöydällä ja vähän ravattiin, mutta siinä kun jonos odoteltiin niin muut puunas niitä pumpuli pyllyjä harjat heiluen ja seisotti koiria kun meidän Mila nuuskutteli nurmikoita :)
No, tulos oli aika odotettu, ekan kiekan jälkeen ulos ja vihdoin kohti kotia.

Mutta mitä jäi käteen päivästä? hyvä arvostelu, eka serti, pari pyttyy, kokemus ryhmäkehästä ja toteamus että Mila keskitty siellä aika hyvin eikä höntyilly muiden koirien luo, stressi siitä että kuinka saan Milan ravaamaan ja väsynyt koira, omistaja ja KeTy. ihan kelpo päivä siis :)

Lauantai ilta ja sunnuntai menikin sitten siinä touhutessa normi juttujen kaa, tallia, ulkona oloa, lasten leikkejä, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Sunnuntaina kärtsäsin itteni, taas :)

Mutta viikonloppu oli vallan mukava, oli tosi kivaa kun oli noita sukulaisia kyläilee ja lapsukaisia touhuamassa. Pikkuinen Anni säikky alkuun koirien haukkumista, mutta loppuajasta paijas jo Milaa aika ronskein ottein ja yritti suukotta koiria :)
Ja täytyypä todeta että Mila osasi käyttäytä pienen lapsen seurassa hyvin, ja on muuten oppinut jo vähän pois siitä että tervehtiessä ihmisiä hypitään vasten :) positiivista :)

-mervi-

Kivaa agilityssä

2007-07-12T20:41:00.000+03:00

Eilen päästiin kentälle agilityä harrastamaan, mikä oli varsin kivaa kun viime viikkoinen kerta jäi väliin kun oli ne heinätyöt...

Innosta puhkuen oltiin kentällä ajoissa, katselemassa edellistä ryhmää, ja iloksemme saimme huomata että meidän ryhmään koiria ei saapunut kuin viisi! normaalista paikalla on kymmenkunta koiraa, ja paljon aikaa menee odotteluun. Alku veryttelyn jälkeen päästiin heti asiaan.
Tällä kertaa Milakin pääsi kokeilemaan A:ta. Alkuun laitettiin nousullekin nameja, mutta kun Mila jäi niitä syömään vauhti pysähty ja hyppäs takas alas. Paremmin meni kun kädellä ohjas vaan suoraa yli ja yritti pysäyttää kontakteille. Hyppää kyllä alas siinä, mutta pääasia kai vielä että edes menee ylös ja tulee alas, niin ettei hyppää korkeuksista. Milalla ei kyllä tunnu olevan mitään pelkoja kiipeilyn suhteen, puomi on pop eikä a:kaan hirvittänyt. Otettiin vaan pari kertaa ja jätettiin asia hautumaan tulevaisuutta varten.

Seuraavaksi otettiin keppejä itsenäisesti, nyt otin ekaa kertaa hallissa palloa palkkana. Kotona olen käyttänyt palloa niin kepeillä kuin hypyilläkin. Tosin kepeiltä pitää varmaan jättää pallo pois, kun niin toheissaan tohotetaan menemään että jättää keppejä väleistä kun koittaa kiiruhtaa. Eli kuumuu liikaa ja pujottelu ei vielä tarpeeksi nopeeta siihen vauhtiin mitä tarjoo. Kepeissä on kyllä tapahtunu kehitystä, välit kyllä pitää näyttää edelleen molemmilta puolilta, mutta muuten sujuvampaa. Kotona keppejä on 8 peräkkäin, kentällä 6, pikkuhiljaa vois taas pidentää kotona yhdellä keppiparilla.

Ulkona harjoiteltiin sitten putkea joka oli mutkalla. Palkka kuppi odotti putken päässä jolle lähetettiin jo vähän kauempaa (pari metriä). Ensin vaan sinkeesti jätin paikalleen ja menin ite eelle lähettämään, vaikka idea oli että saa ohjattua koiran putkeen vaikka ite ei näyttäs sitä vieressä. Ihan hyvin se sinne niinkin meni, onnistuin jopa takaaleikkuksessa kun lähetettiin toiselta puolelta. Odottelen vaan että saisin kotia putkia harjoteltavaksi. Kaverin on pitänyt käydä Ikealta lastentunneleita ostamassa, mutta ei vielä ole käynyt...no, jos en muuten saa elokuussa kun on loman pätkä käyn hakee ite. olis kiva päästä kotonakin harjottelee putkeen lähettämistä ja saadalle Milalle toistoja.

Viimeisenä harjoituksena oli kolmen hypyn tehtävä, jotka oli peräkkäin, tosin ei suorassa linjassa. Koira odottamaan, ite ekan esteen viereen, hyppy, toinen hyppy, kolmas hyppy, valssi ja kaksi ekaa estettä uudestaan toisesta suunnasta ja ohjaaja palkkakupin kanssa auttamassa irtoamaan viimeiselle hypylle. Otettiin pari kertaa. Meni ihan hyvin, ekalla kerralla ajauduin valssissa kolmannen esteen ohi turhan pitkälle, mutta sain Milan vielä hypyille. Toinen kerta meni jo paremmin. Mila kuulemma kuuntelee tarkasti mitä käsken, oli kuulemma meinannu tulla valssin jälkeen välistä pois mutta käskystä hyppäs (ite en kyllä semmosia huomaa, tarpeeks siinä että menee ite oikeaan suuntaan), kuulemma hyvä mutta vaatii multa selkeitä käskyjä että minne pitää mennä.

Hyvä mieli jäi siis kentältä, ens viikolla taas uusiksi :)
Kotona tosin oon ottanut muutaman kerran sitä samaa hyppy sarjaa, koti-esteet vaatimattomampia ja meinaa helposti hypätä siivekkeen yli. Mutta muutaman kerran jälkeen suju ihan hyvin, molemmilta puolilta. Pitää vaan muistaa itellä maltti että ei liikaa höylää kotona ettei ilmene kyllästymistä... vielä ainakaan ei ole havaittavissa, vaan kun kepeille menee, alkaa Mila ettiä palloa palkaksi :) (kun on kaksi pallo-hullua koiraa, on ihan kätsää että vastapäätä on tenniskenttä... on noita palloja kertynyt :) )

Nyt on sitten harjoittelu ohi ja kesätyöt alkanut, käytännossä ei ole työn kuva muuttunut, annan lääkkeitä ulos ja yritän jotain neuvookin :) vielä on paljon oppimista. Ens kevään harjoittelupaikka on varmistettu, samoin kuin ens kesän työt, samassa paikassa pysyn. Vielä kun joku työntekijöistä pamahtas sopivasti paksuks, olis töitä varmaan pidemmällekin... tai jos tätä menoa reseptuuri kasvaa on varmaan muutenkin, toivotaan ainakin :)

mut nyt teho-osaston pariin...

-mervi-

Ei mikään huippu viikko...

2007-07-06T21:27:00.000+03:00

ei tosiaan ei.
Sunnuntai aamupäivä oli vielä oikein mukava. Opiskelu kaveri on Jyväskylässä harjoittelussa ja pistäytyi koirineen, sheltit Elli ja Ada, kyläilemässä. Käytiin yhdessä kiertämässä kunnon lenkki metikössä, jossa koirat saivat juoksennella irti.
Mila yritti haastaa Ada (1,5 vuotias) leikkiin, mutta ei se oikeen syttyny ja juoksi karkuun, Elli (vanhempi reilusti) taas puolusti omiaan ja räkytti mennä kolmantena perässä. Yhteenotoilta onneksi vältyttiin, kun Milakin tajus että ei nää haluu painimatsia ja lopetti painostamisen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, eli oli oikein loistavaa! Kiitos vaan Annalle vierailusta :)

Sunnuntai illasta alkoi sitten koskea nieluun, varsinaisesti kurkku ei ollut kipeä mutta suussa maistu tosi pahalle, limaa valu nieluun ja tosi inhottavaa. Nukkumisesta ei meinannu tulla mitään kun vähän väliä sai hörppiä vettä helpotukseksi. Maanantaina nielu edelleen kipeä ja töissä vuorotellen imeskelin bafucinia tai jotain muuta kurkkukarkkeja jotta suu "raikastuisi". Maanantaina olin melkein valmis harkitsemaan lääkärissä käyntiä, mulla kun on allergisen nuhan oireet ollut koko talven, aamulla aivastuttaa, koko ajan niiskuttelen ym... ostin jotain nenäsumutettakin keväällä, mut siitä kuivu kurkku ja toisaalta kun tähän tottunu en kehtaa syödä allergialääkettä jatkuvasti, sitä paitsi se tulee kalliiksi ilman reseptiä... ja en kai mä nyt nuhan takia lääkäriin mene? ehkä meen syksyllä, tai sit oottelen pari vuotta et sisko valmistuu lekuriksi :) et mitenkäs se oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä..

Tiistai olikin sit jo himpun parempi päivä, söin jo puolet vähemmän bafucineja, tosin flunssanen olo oli, hautasin siis ajatukset lääkäristä..
Keskiviikkona tehtiinkin sitten heinätöitä. Onhan se ihan kivaa, vähän aikaa, mutta ei enää siinä vaiheessa kun olet ollut monta tuntia hiestä märkä, joka paikka täynnä heinän pölyä, jalat naarmuilla heinän pistelyistä ja ihan oikeasti et enää jaksa nostaa paalia. lähin vähän aikasemmin töistä ja kerkesin olemaan pellolla parin kuorman verran ja sit loppu illan heiteltiin heiniä ylisille... kaiken kaikkiaan kai pari tuhatta paalia ja ihmisiä tekemässä yhteensä 9 (+ pari lasta ja pari jotka vaan ajo) itekkään en ollu koko päivää hommissa, mut kun puol ykstoista tulin kotiin niin oli kyl aika puhki, ja edelleen tietää mitä lihaksia on käyttänyt... sanoinkin että heinän teossa ei ole kuin yksi hyvä puoli, se on vaan kerran kesässä!

Heinän teon myötä multa hävis ääni (ai miten niin allergiaa) ja nyt kaks viimestä päivää on saanu rykiä että ääni kulkee, ja vielä tänäänkin tiskissä yks kaks hävis ääni...onneks ei ollu huono kuulonen mummo :) ja limaa riittää niistettäväksi.. niin ja tän kaiken lisäksi on säännöllinen selkä/vatsa kipu päällänsä... ei ole helppoa ei..
Mut kai se tästä, viikonloppu vapaata joten ei kai tässä nyt viittis alkaa enemmin sairastella :)

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen kirjotukseen.
Ehkä se tilanne ei ole niin paha kun sillä hetkellä tuntui, Mila on kyllä tottelevainen, tänään esim. pihalla ollessa bongas jotain tieltä ja oli lähdös niin mun karjasu kyllä palautti nopeesti luo. Kerkesin ennakoimaan.
Nyt olen ottanut aina vaan lisää luokse tuloa ja hyvin tulee, metsä lenkillä tein sitä että vaihdoin suuntaa kun Mila meni kauempana edellä tai saatoin pysähtyä ja en liikkunu ennenkuin tuli "hakemaan" ja otti kontaktin, palkka tulee aina ja kiinni antaa ottaa kaulasta.
Eli ongelma tulee silloin kun menee jonnekin luvattomaan paikkaan ja itse kai hokaa sen myös, nimittäin tallilla, missä irti karkailee joskus pihan puolelle josta sit komennan pois. Silloin ei välttämättä anna kiinni, viimeks sit kyllästyin ja menin jatkamaan hommia kun tiedän kyllä että tilalta ei häviä, kohta Milakin pyöri taas tallissa ja palkkasin kun tuli luo.
Ehkäpä oma käytökseni muuttuu niissä tilanteissa, mikä hämmentää tilannetta lisää. ja ehkä mä en ole mikään johdonmukainen tämmösissä asioissa, ehkä kiirehdin liikaa ja häiriötekijöiden määrä ylittää osaamis kapasiteetin. Kaikista parhaiten olen Milalle onnistunut opettamaan semmoset pikkujutut jotka on jokapäiväsiä, joita ei erikseen tarvii harjotella, sisälle ei mennä eikä ulos tulla ilman lupaa (tosin lipsuu porukoilla siitä näin kesällä kun ovi auki aina), ruokaa ei tule ilman katsekontaktia, tulee eteiseen pyyhittämään jalat vaikka ei tykkääkään, sänkyyn ei edes yritä enää.... mut tommoset asiat missä pitäs edetä hitaasti ja johdonmukaisest mulle hankalia opettaa, ehkä vaan hätäilen ja oletan liikaa että pitäs jo osata... ja tietty hirvittää se että kyseessä on eka koira eikä kokemusta ja et nyt jos jotain pilaa...
Mut katsellaan mihin suuntaan mennään, treeniä lisää ja vapaana ollaan vain harkitusti :)

Kasvugalleriaa taas päivitetty, kun kuukausiakin kertyi yksi lisää :)

-mervi-

Mikset tule mun luo!!

2007-06-29T22:39:00.001+03:00

Nyt tuntuu vähän tökkivän, siis Milan kanssa, tai siis tää meidän kommunikointi.
Mä inhoon eniten sitä kun se ei tule käskystä luo. Tai siis tule kyllä, useimmiten ja mielellään ja saa palkan, mutta ei silloin kuin se olisi ehdotonta.
Porukoitten pihasta oli yks päivä täs juossu tien yli toisen koiran luo, ja ei ollu tullu kun kutsuttiin tai antanu kiinni. Onneksi ei tullut autoja toinen koira ei reagoinu pahemmin ja Czenen perässä juos takas pihalle (ite en siis ollu paikalla)
Aiemmin on multa karannut kans autotien yli kun kävelin porukoille ja Mila irti (kävelytien ja autotien välissä nurmialue). ei tullu kun käskin, oli niin kova kakkahätä että se menee kaikkien asioiden edelle, hätäpäissään pyörii ja tekasee pika pikaa kakan. Mut mun käskyn pitäs olla painavampi kuin hädän (mutta kai se niin on et hätä ei lue lakia, kivaa kun on irti ja menee jonnekin sopimattomaan paikkaa äkistää).
Tänään sit lenkillä pidin taas irti ja hyvin tuli käskystä luo ja aina palkkasin, kunnes aidan takaa haukahti koira ja Mila rähähti sille. No se koira käskettiin aidalta pois ja itse kutsuin Milaa ja lähdin kävelemään pois päin. Tuli kyllä siltä aidalta pois, mutta ei kyllä antanu kiinni. Ei sitten niin millään. Kulki kyllä lähellä kun ite kävelin mutta ei tullu luo vaikka namit oli tarjolla. mä näin jo sinistä, punasta ja vaikka mitä. Onneksi ei tullut muita lisätekijöitä paikalle. varmaan meni 5 min. kun sain kiinni, palkkasin ja hihnaan. Matka jatkui ja taas otin luokse tuloja niin et hihnas, toimi. Koti tiellä päästin vielä irti (pakko mun on luottaa omaan koiraani) ja otin kerran luo, palkka, tuli auto pikanen kutsu, tuli luo palkka ja sit kotiin..

Eli antaa kyllä kiinni ja tulee luo, paitsi silloin kun se olisi ehdottoman tärkeää ja on tehny töllön töitä!
Voi, missä mä teen väärin....:(

Nyt oon ottanu paljon pihalla kesken leikkejen luoksetuloo, ja aina pyydän samalla tavalla sivulle istumaan ja nyt olen lisännyt sen että saan ottaa kaulasta kiinni ennen palkkaa. juuri sen takia että kiinniottaminen olisi normi juttu eikä sitä tarttis paeta. mut miks se ei vaan onnistu sillon kun pitäs? ja ikinä ei olla rankaistu luosetulon jälkeen.

Tottakai ennakoinnilla vois estää tommoset tilanteet pitkälle eikä pitäs päästää irti, jos ei ole varma. Mutta kun se toimii muissa tilanteissa ja aina ei vaan pysty ennakoimaan.. en tiedä auttasko sitten rankaisuna siitä että ei tule luo, että ei huomais vaan kävelis eteenpäin ilman kontaktia, jossain vaihees pyytäis uudestaan ja jos ei edelleenkään kiinnosta totella ei tuu huomiota. tänäänkin tuli siis mukana, ei halunnu kauas musta, mutta ei antanu kiinni. toisaalta usein ne tilanteet milloin pitäs totella on semmosia että pitäs ihan turvallisuus syistä saada kiinni, eikä silloin tommonen huomiotta oleminen onnistu... ja hankala reenata tommosta kun turvallisilla kotialueilla tulee luo....

ahdistaa ja ressaa kieltämättä, yks tärkeimmistä asioista ei onnistu :(

-mervi-

Päivän hyvä työ

2007-06-25T19:37:00.000+03:00

Juhannus tuli juhlittua ja arki ja sateet palasivat...
jussi meni kyllä rauhallisesti, täällä nautittiin loistavasta säästä ja pihalla tuli oltua käytännösä koko ajan, tuli syötyä hyvin ja nukuttuakin, tosin voiko niistä kumpaakaan tehdä liikaa? se ainoa siideri jonka ostin jäi juomatta (taas) ja lauantaina oltiin 10 sängys, kun kummipoika tuli yöksi...eli ei kovin riehakasta, mutta oikein mukavaa! Milakin koisas koko eilis illan, kun taisi väsyttää lämmin ilma, yleinen riekkuminen pihalla ja uiminen vaikka lenkkeilty ei olla ollenkaan.

Tänään pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen suunnitelman ja kävin luovuttamassa verta veripalvelun liikkuvassa pisteessä.
Edellisestä kerrasta oli kulunut jo reilu vuosi, kun syksyllä piinas pitkään yskä ja ei voinu osallistua. Tällä kertaa ei tarvinnut edes juuri odotella ja hemoglobiinikin näytti hyviä lukemia (153, koskaan ei ole tainnu olla alle 145...) joten eikun pötköttelee ja laittamaan hyvä kiertämään.

En tiedä kuvittelenko vaan, mutta veren luovuttamisesta tulee oikeasti hyvä olo. Se on kuitenkin niin pieni vaiva itelle, ja suuri apu kolmelle jotka sitä todella tarvitsee että henkisesti olo on hyvä, vaikka fyysisesti ehkä onkin voimaton. Tää oli mulle 7 kerta, eli oon auttanut nyt 21 ihmistä :)
ja täytyy sanoa, että kaikkeen tottuu. Ekan kerran kun menin luovuttaa jännitti ja pelottikin ihan törkeesti, oikeastaan siksi päätin luovuttaa että tottuisin pistämiseen, äiti kun joutu lähtee mun kaa verikokeeseen vaikka olin parikymppinen kun vaan jännitti niin paljon.
Edelleen sanon joka kerta että saatan säpsähtää, mutta tällä kertaa en kuulemma yhtään nykässy :) ja hemoglobiinin mittaus on kehittynyt aika älyttömästi sitten ala-aste aikojen kun oli jumalaton piikki millä tökättiin, nyt ei satu oikeestaan ollenkaan. Valehtelisin jos sanoisin että pistäminen ei tuntus pahalta, kyllähän se vähän sattuu ja irvistän kyllä joka kerta, ja tuntuuhan se ikävältä kun melkein 10 minuttia on neula kädessä, mutta lopulta aika pieni vaiva ja sen kyllä kestää jos vaan tahtoo...

Haastankin kaikki länderistit ja muut blogin lukijat luovuttamaan verta ja siten auttamaan niitä jotka sitä apua tarvitsee, ikinä kun ei tiedä jos sitä ite on vielä joku päivä tilanteessa että itse tarvitsee moista apua...
kommenttia kehiin kun haasteeseen vastattu :)

-itsestään ylpeä mervi-

Mitäpä meille kuuluu?

2007-06-21T22:50:00.000+03:00

On taas vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi saanut aikaseksi kuulumisia kirjoittaa..
Kangasniemen näyttelystä on toivuttu ja juhannusvapaita aloitellaan.
Tähän väliin on mahtunut ihan perus eloa.
Töitä, hevosen hoitoa, koiran kusetusta, pesemättömiä pyykkejä, imuroimattomia lattioita, vähän auringon ottoa ja himppu agilityä.

Viime viikolla agilityssä oli ehkä vähän tylsää. Vettä tuli kaatamalla, oltiin siis hallissa jossa peltikatto, ei käytännössä kuullut mitään. Oli vain yksi koulutusohjaaja paikalla ja otettiin pelkästään eteen irtoamista kolmella hypyllä, sekä itsenäisesti rengasta ja keppejä. Ei menny mitenkään huipusti. Mila seuraa ilmeisesti mun vartalon ja käsien liikkeitä niin tarkasti että saan sen ohi ihan peräkkäisista hypyistäkin. Pitäs kai hallita ja tajuta paremmin mitä siellä ite touhuaa.. Mutta muutaman haparoinnin jälkeen irtos ihan hyvin (koulutusohjaaja siis namikupin kaa ootteli hyppyjen takana).
Tällä viikolla oli jo taas kivempaa. Otettiin pitkästä aikaa puomia, ja Mila tuntuu kovin tykkäävän siitä. Meinasi taas karata luvatta kiipeilemään. Eka kerran tais hypätä ylösmeno kontaktin yli, joten nameja lisättiin sinnekin ja tietty loppuun kontaktille. Meni ihan kivasti, saan ite juosta että pysyn mukana. Ainut vaan että meinaa usein tipahtaa puomilta lopussa alas, kun tulee niin vauhdilla ja alkaa yks kaks ettii nameja, jospa tuo toistojen myötä oppis.
Toisena harjoituksena oli hyppy-mutka putki-hyppy -irtoamis harjoitusta. Alkuun otettiin vaan pelkkää putkee niin että koulutusohjaaja palkkas kupista putken jälkeen. Ekan kerran meni putkesta ohi, näytin kuulemma kädellä sivuun, mut muuten meni kuitenkin putken suuremmitta ongelmitta. Hyppy putki hyppy meni ihan hyvin, viimesen hypyn käskytin eteen käskyllä, ja taas tuli palkat ohjaajalta. Tuntu että ehkä tää sittenkin voi joskus sujua, paljon vielä matkaa mutta kai suunta on oikea.
Pois lähtiessä yks toinen kurssilainen sanoi että olo on kuin pikkulapsella ja tekis mieli kiukutella että ei vielä lähetä, millon pääsee uudestaan. Kieltämättä agilityä oottaa ja aina on kiva mennä, ja varsinkin jos yhtää sujuu niin nälkä alkaa kasvaa syödessä. Toisaalta on ihan järkevää että ei oteta montaa asiaa kerralla, mutta kun ois vaan niin kivaa...
Onneksi vähän helpotusta tuo isin rakentamat esteet kotia. Lautaa ja rimaa sekä sähkömiehen putkea niin hyppyjä on kasassa 4 + ne aitatolppa kepit. Kaverin pitäs vielä helsingistä kuskailla pari lasten leikkitunnelia putkiksi. Pitää vaan yrittää ite pitää malttia, eikä ruveta tekee mitään mitä ei varmuudella osata. Tänään vähän kokeilin samoja mitä ollaan tehty kentälläkin, vähän valsseja ja irtoamista hypyillä. Kotona yritän panostaa myös leikkimällä palkkaamiseen, kentällä tulee käytettyä nameja, niin kotona panostetaan sit enemmän hauskanpitoon. Ei sen puoleen, kyllä Mila tykkää kentälläkin, vähän on semmonen et "mun vuoro, mun vuoro" :)

Nyt oon myös yrittäny panostaa myös pallon tuomiseen takasin. Mila tykkää pallon heitto leikeistä, Czenehän on automaatti ja palauttaa pallon suoraan käteen kun taas Mila sitten huitelee pallo suussa kunnareita ympäri pihaa. Nyt on sit tullu nami palkka kun tulee luo ja pallo lentää uusiks. toimii kohtuudella, ainakin jos Milan kans leikkii pelkästään. Luoksetuloa on kans panostettu, oon yrittäny huudella kesken touhujen ja palkata aina kun tulee. on nimittäin ollut havaittavissa käskyn tehottomuutta... ainakin sillon kun oikeesti pitäs tulla, ja tehdään jotain ei niin positiivisa juttua... no, kertaushan on opintojen äiti, mutta kun aina olis vaan nami taskus ja ikinä ei turhaan huutelis käsky sanaa..opettelemista siis molemmilla

semmosta meillä, punkkeja on riesaks asti vaikka ex-spot laitettu, nopeesti oppi että sänkyyn ei tulla enää (löyty nimittäin punkki sängystä, elävä! siihen loppu aamulöllöilyt mamin kaikus) sohvalla pääsee kuitenkin kainaloon jos tahtoo. mäkärät onneksi vähentyneet (vaihtuneen itikoihin joita riittää) ja sateetkin kai vaihtuvat auringonpaisteeseen ainakin vähäks aikaa.
Länderi leirille ollaan imottauduttu (tänään lähti s-postia, toivottavasti nähdään monia "nettituttuja") ja parit näyttely ilmot oottelee täyttämistä ja lähtemistä..

toivotamme kaikille oikein lämpöistä Juhannusta, itse nautitaan vapaista toivottavasti hyvin leväten ja syöden :)

-mervi-

Hellettä Kangasniemellä

2007-06-10T00:44:00.000+03:00

Tänään käytiin näyttäytymässä Kangasniemellä Slovenialaiselle tuomarille. Oli siis kyseessä toinen näyttelymme ja eka junnu-luokassa. Matkaan lähdettiin vasta 10 aikaan, joten aamutoimet sai suorittaa rauhassa.
Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja parkkipaikkakin löydettiin, vaikka se olikin aika kaukana ja ei mitenkään tasaisella alueella. Autoja oli vähän siellä sun täällä hiekka tien varrella...

No perille kuitenkin päästiin ja heti näyttely alueelle tullessamme bongasimme velipoika-Gabrielin ja kasvattaja Annen. Häkit vietiin katsomon alle varjoisempaan paikkaan, sillä taivaalta porotti aurinko lähes pivettömältä taivaalta.
Ennen kehää kierrettiin vähän myyntikojuja ja mukaan tarttui tuleville helteille kasteltava takki tuomaan viilennystä, ja kasvattajalta saatiin ihana vaalanpunainen alusta joka päätynee "nukkumishäkin" pohjalle.

Länderien vuoro läheni ja kehän laidalle kerääntyi osallistuvien länderien joukko, 3 narttua ja 2 urosta. Vähän alko taas jännittää, varsinkin kun tuomarina oli sama joka oli aikasemmin seisottanut aiemmassa näyttelyssä Gabrielia pitkään pöydällä ja tietty se että kehässä oli yhtä aikaa myös Caroliina. Teipit irti korvista ja viimeset sipasut kammalla, muutama harjoitus pätkä ravia ja odottelemaan omaa vuoroa. Kun pojat tuli kehästä lähdettin me ja Tiina ja Caroliina kehään. Ensin yhdessä ympäri ja sit pöydälle, Mila seiso nätisti pöydällä, lopussa meinasi istua, mut meni mielestäni ihan kivasti. Liikkumisessa olisi vielä harjoiteltavaa että olis tasaisempaa, Mila hakee vähän ehkä "paikkaansa" missä ravata ja varsinkin jos muita kehässä seurailee mitä muut tekee.
Lopputuloksena oli siis että Mila sai erin, varasertin ja oli pn2. Vähän olin taas pihalla mitä kaikki tarkottaa ja mihin pitää millonkin mennä ja missä järjestyksessä, kiitokset jälleen kaikille jotka opasti hyvä ettei kädestä pitäen mihin mennä :)

ROP Rönni ja VSP Caro

Kehän päätyttyä koirien kanssa huilailee häkkien luo, jossa räpsittiin muutama kuva. Kiersin vielä myyntikojut, josta tarttui siansaparoita matkaan ennen kuin lähdettiin kohti tulikuumaa autoa. Koko näyttäytynyt länderilauma: Opri, Rönni, Caroliina, Mila ja Gabriel
Autohan siis oli täysin auringon paisteessa ja pirun kuuma, ilmastointi täysille ja ikkunoita auki niin selvittiin. Mila oli aika väsy ja nukku lähes koko matkan kotia.
Kotona paistateltiin vähän päivää ja käytiin uittaa koiria.
Milakin on keksiny uimisen riemun. Vielä eilen ei uinu ollenkaan vaan kun ei ylttänyt jalat pohjaan meni kokonaan pinnan alle! Tänään homma jo toimi paremmin ja lelun perässä ui jo ihan oikeesti. Kyllä siitäkin taitaa vesipeto tulla. Czenehän tykkää uida kovasti ja nuorempana hypänny laituriltakin suoraan järveen. Hyvää liikuntaahan se on vanhan jäykille nivelille.
Muutamia kuvia vesileikeistä...

-mervi-

Nirppailua ja kyläilyä

2007-06-05T21:11:00.000+03:00

Viikonloppuna reissattiin pohojanmaalle serkku-likan yo-juhliin. Matkaan lähdettiin la-aamuna, auto täyteen ihmisiä ja takakonttiin Mila häkkeineen. Czene jäi talon vahdiksi, oottelee iskää kotia töistä.
Matkat sujuivat Milalla hyvin, häkkiin meni kiltisti, ja matkan aikana ei kuulunu häkistä mitään. Välillä piti ihan kurkata että ollaanko siellä elossa, mut kaikes rauhas vaan matkusti, hyvä niin. Itekin aika lahjakkaasti nukuin, matkaa on semmonen reipas 350km, mennessä nukuin kai tunnin, tullessa pari... tuota väliä on ajettu säännöllisesti koko ikäni, ja kaiken kaikkiaan koko matkan olen ollut hereillä kai pari kertaa...:)

Perillä sitten meitä ootti kahden norjan harmaan haukku-konsertti. Serkkujen koirat on siis pihassa häkissä, ja räkyttivät koko ajan, vaikka en vienyt Milaa 10 metriä lähemmäksi. Pikainen lenkki ja vaatteitten vaihtoon sisälle, Milakin pääsi sisälle siksi aikaa, mutta itse juhlien ajan joutu viettämään autossa. Vähän oli myrtsillään ja kai stressaantunutkin kun ei suostunut syömään edes purutikkua minkä jätin ajan kuluksi. Kieltämättä ikävää että joutu olee autos yksin, kun toiset koirat haukkuu vähän väliä ja vieraita ihmisiä kulkee ohi, mutta kun ei voinut olla sisälläkään...

Yöksi sitten mentiin vähän matkan päähän toisen serkun luo, ja voi sitä onnea kun Milakin pääsi sisään ihmisten luo. Vielä kun tuotiin oma häkki, niin koira oikein rentoutui silmissä. Ei haitannut edes 1, 3 ja 4 -vuotaiden leikit :)
täytyy kyllä sanoa että hyvin Mila sietää lapsia, kertaakaan ei näyttänyt hermostumisen merkkejä vaikka vanhemmilla lapsilla (pojat) leikit oli välillä vauhdikkaitakin, pikkuinen Anni-tyttönen taas olisi halunnut silitellä Milaa mm. lapiolla...:)
Sunnuntai aamupäivä vielä vietettiin ulkona auringon paisteessa (itellä kärtsäs heti käsivarret) ennen kuin lähdettiin koti matkalle...
Mila on kyllä hyvä reissu kaveri, kun vaan saa olla ihmisten kanssa ottaa aika rennosti paikassa kuin paikassa :)

Kotona onkin nyt sit esiintynyt nirppailua ruuan suhteen. oikeastaan viime viikolla oli viitteitä että ei oikein ruoka maita. Eilen jäi muutama nappula aamuruuasta syömättä ja tänään taas syötiin vaan muutama nappula. Ruoka on samaa kuin ennenkin, eikä kyllä mitään herkkuja ole tulossakaan. Iltasapuskat on menny molempina iltoina, onneksi. Tähän asti on pärjätty koira kentälläkin vaikka pelkillä ruoka palkoilla, siis perusruoka palkoilla. Aina on seassa ollu myös extra herkkua, mutta välillä on palkaks saanu ihan tavallisen nappulan...mut niin näköjään koitti meillekin se päivä että nirsoillaan ruuasta... jospa tämä kuitenkin olisi ohi menevää... huomiselle agilitylle on kuitenkin nakkeja kaapis :)

Agilityssä viime viikolla harjoiteltiin taas valssailua, nyt kolmella esteellä niin että kaks hyppyä peräkkäin, väliin valssi ja sit kolmas. Ihan hyvin meni, vaikka alkuun luuli että ikinä ei kerkee valssia tekee siihen väliin, mut kerkes vaan:) ja hassua miten koirat osaa heti, käsittämätöntä vaan. Uutena juttuna oli A-este, mitä me ei kuitenkaa saatu ottaa, kun ollaan kuulemma vielä liian junnuja, ehkä syksyllä lähempänä vuoden ikää sit. Me sit treenailtiin keppejä ja paikalla odottamista esteen takana, koira siis paikalleen esteen eteen ja itse eteni ja koira odotti. Kun ite käveli niin hyvin odotti, mutta jos juoksi, niin meinas tulla perään. Kertaakaan ei kuitenkaan hypänny estettä.

Tänään on sitten kertynyt Milalle ikää jo yhdeksän kuukautta, ja kasvugalleriaan taas lisätty kuva.. nyt sitä ollaan jo junnuja. lauantaina lähdetään koittamaan onneamme Kangasniemelle, korvatkin taas teipissä, vähän jänskättää että tuleekohan siitä mitään jos kehässä yhtä aikaa muita..
(tässä samalla pahoittelen Milan puolesta, kun ei äippä ja iskä kotijoukkoineen ole saaneet enää sähköpostitse kuulumisia. Musta on tainnu tuolla laiska, ja toisaalta jos käytte täältä käsin lukee kuulumiset, niin aika hyvin tiedättä mitä meille kuuluu.. toivottavasti käytte!)

-mervi-

Häitä ja hevosenhoitoa...

2007-05-26T22:03:00.000+03:00

Viikonloppu on jo puolivälissä ja ohjelmaa riittää.
Mulla on ollu torstaista eteenpäin huomiseen asti hoidettavana oman kopukan lisäksi 3 muuta... Tilan isäntäväki on ratsastuskilpailu reissulla Turuus ja mä vastaan sit loppulauman hoidosta. Tämän kertainen navetan lomittaja ei edes laita hepukoita pihalle aamulla (pelkää hevosia, muttei lehmiä?), mutta onneksi sentään antaa aamu sapuskat. Eli tänäänkin on aamulla kasin aikaa oltu tallilla lykkimässä kopukoita pihalle. Kummasti vaan menee aikaa enemmän tallilla, kun hoito määrä kasvoi nelinkertaiseksi :)
Mila oli kyllä mukana tallilla torstaina, mut eilen ja tänään ei kun ihan oikeesti pitäs tehdä asioita reippaasti jos meinaa joutua poiskin joskus, vaikka siivosti yleensä onkin niin kyllä aikaa menee siihen että vahtii että missä nyt ollaan, ollanko juomassa lantalan vierestä lammikosta vettä vai syömässä kakkakikkareita jossain...

Tänään oli sit vielä tuttavan häät. Kavereita aktiivisilta ratsastusvuosilta. Ihan kivaa oli, morsian oli kaunis, (kauniimpi kuin sää, oli vähän pilvistä ja sateista), ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kakku maistui ja ilmeisesti boolikin oli maittavaa, poistuttiin paikalta siinä vaiheessa, aamulla kun pitää olla taas hoitaa niitä kopukoita... kirkon penkissä tuli kyllä mieleen, kun pappi puhui, että sitten joskus jos ikinä tulee olemaankaan omat häät (ei hätää että hetkeen olis tulossa, ei oo kosintaa näkyny eikä kuulunu) niin varmaan itkeä tihrustan alusta loppuun, nyt jo piti keskittyä ettei liikaa tunteilla...

Että siinä se tää viikonloppu taitaa mennä, yrittää aikatauluttaa että kaikki elukat saa hoidettua suurinpiirtein ajallaan... niin ja mummon synttärit ois huomenna samoin kuin koirahallilla vietetään eläintenpäivää, pyysivät jos alkeiskurssilaisiakin tulisi agility näytökseen että ihmiset näki että helposta alotetaan... en tiiä haluavatko antaa kuvan että jos nää pystyy, pystyy kaikki muutkin.
en tiiä kyllä mennäänkö, ei luvattu, voishan siellä käydä pyörähtää, kun toiveena oli saada eri rotuisia koiria paikalle, ei varmaan olis toista paikalla...

Agilitystä puheen ollen, keskiviikkona käytiin taas reenailee..
Tällä kertaa otettiin puomia niin että edessä oli hyppy jonka jälkeen puomille. Ite jätin Milan esteen taa ja menin puomin alkupään kohdille valmiiksi. Ihan hyvin meni molemmin puolin. Ei oikeestaan mitään ongelmia, nyt oli nameja lopussa sekä kontakteilla että maassa ja hyvin pysähty sinne eikä pompannu pois. niin, ja saan kyllä juosta varsinkin alkupuomin itekin, lopussa vähän jarruttelee enemmän..
Toisena harjoituksena oli sitten valssi. kaksi estettä jota piti sitten ohjata valssaamalla niin että tehtiin kahdeksikkoo, ensin reenattiin ilman koiria ja sit koirien kaa. Ihan hyvin meni, hirveen kiire mulle tulee Milan kaa ja varsinkin toisella puolella oli kaarros kovin laaja, pitää kuulemma reenata kotona, ilman koiraa siis.
Odottelu aika sitten otettiin itsenäisesti rengasta ja keppejä, Mila kauheesti ettii maasta nameja eikä meinaa malttaa seurata sitä namia mikä mulla. no joitakin hyviä suorituksia saatiin kuitenkin molemmille, pitää varmaan ottaa joku vinku mukaan, ne kun ainakin kotona pop-juttuja.

Jotain mäkäräisiä on ilmaantunut kovasti jo ainakin näille seuduille. Eilen säikähdin oikeesti kun otin Milan syliin ja huomasin että masussa oli vajaa kymmenen kirkaan punasta läikkää. Äkkiä tutkimaan vuotaako verta jostakin, mutta ei, eikä ne tuntunu olevan kipeitä edes.. Oli ollu äipän kaa pihan perällä metikössä, jossa oli ollu paljon ötököitä.. toivottavasti vaan nämä ekat aiheuttivat noin kovat reaktiot eikä koko kesää olla maha läikikkäänä. onneksi niitä ei tainnut kutittaa tai muutenkaa häirihtevän Milaa.
Tänään Mila oli sitten linkuttanut, ei tosin aamulla ulkoillessaan mun kaa mut Kimmon kaa päivällä, pitää kattoo löytyykö tassusta mitään kunhan kotiutuvat (on taas jossain autopajalla poikien riemuna).. onkohan nää jalkavaivat tarttuvia, kun lukee näitä blogeja niin useemmalla ilmenny moisia ongelmia..

Mutta niin, tämmöstä meillä täällä... nyt iltapalalle ja miettimään nukkumista, kello kun soi taas aamulla..

-mervi-

Uusi lelu

2007-05-20T10:07:00.000+03:00

Lauantaina kartutin Milan lelu varastoa yhdellä uudella lelulla.
Kaikista parhaat lelut Milasta on kyllä vinkulelut, joiden kanssa jaksaa purrittaa yksinkin hyvän tovin. Halusin kuitenkin lelun millä voisin leikittää Milaa muutenkin kuin heittelemällä, niinpä tein Milalle vetonarun.

Netissa seikkaillessani bongasin Kuopion palveluskoira yhdistyksen foorumilla keskustelun naruleluista, niiden tilaamisesta ja tekemisestä. Ohjeetkin tekemiselle oli, niinpä päätin kiertää kangaskaupan kautta hakemassa vähän trikoo kangasta ja kattoa mitä saisin aikaan.

Ja tämmönen siitä tuli
Ite naru oli kyllä helppo tehdä, tein vielä toiseen päähän letittämällä lenkin, mistä ite hyvä pitää kiinni. Aikaa meni ehkä 10 minsaa ja hintaa kerty kokonaiset 1,70 € :) (kahta eri väriä 150 cm leveetä trikoota 10 cm levyinen pätkä, kestää pesunkin) että ei kyllä jää hirveesti harmittamaan jos lelu ei saakaan suurta suosiota... Myytävät perinteisen solmu-narulelut on kovin tiukkaa punosta, ja meillä ainakaan ei hampaita tahdota semmoseen iskeä, nytkin tuo naru vähän liian "jämäkkää" Milan mielestä, olisi pitänyt jättää ehkä solmut löysemmälle.. ei sen puoleen vielä sen voi vaikka purkaa ja tehdä uusiks.

Narua on kyllä kokeiltu jo tosi toimissa ja kyllä Mila siihenkin syttyy, ei oikein osaa vetää kilpaa kunnolla vaan ennemmin leikkis niin että sitä heitellään. No pääasia että kivaa on!

Pialle vielä kiitoksia vinkistä, miten saada rähjäämiset ohitustilanteista pois. Bliw saippua pullo ostettu ja täytetty vedellä, ja nyt lenkeillä toivotaan että tulis koiria vastaan :) muutaman kerran olen päässy ruuttailee vettä päin näköö, on ehkä hiljentäny mut riekkuu edelleen hihnan päässä... mut katsotaan kuinka asia kehittyy :)
perjantaina lähdin oikeen tarkoituksella kuuden aikaa lenkille että tulisi paljon koiria vastaa ja kiersin koko taajaman, niin kokonaiset 2 koiraa tuli vastaan, molemmat viimeisen puolen kilometrin aikana ja toinen oli vielä niin puskassa että ei ees hokassu Milaa... no, eiköhän niitä vielä tule vastaan :)

-mervi-

Uusia kokemuksia

2007-05-17T20:08:00.000+03:00

Juu, tuli käytyä näyttelyissä Milan kanssa tänään...
Ristiinassa oli ryhmis johon siis lähettii koittamaan onneamme ekaa kertaa.

Aamulla herätys ennen kuutta ja seiskan aikaan matkaan, vähän jännitti jo siinä vaiheessa ja tavarat tuli katottua aika monta kertaa onko kaikki tarpeellinen mukana, vaikka edellis iltana olin jo pakannu repun ja häkin lähtövalmiiksi...

Matkaa Ristiinan on meiltä reipas 100km ja matka sujui hyvin, Mila koisi takapenkillä turvavöissä, kun itse ajelin kohti määränpäätä (vain kerran ajettiin harhaan).
Näyttely alueella oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiin vähän rauhottumaan ja katselemaan ennen tosi toimia.
Paikalla oli kaiken kaikkiaan 7 länderiä, ja paljon sain toisilta neuvoja ja vinkkejä miten kehässä pitäis tehdä(kiitokset etenkin kasvattaja-Annelle, Mallalle ja Merville). ensin meinasi kyllä iskeä epätoivo, kun Mila ei olisi millään halunnu keskittyä ravaamaan ja tekemään mun kaa jotain, kun olis pitäny haistella maata, kattella muita koiria, ehkä vähän pistää leikiksi velipojan kanssa. Aikaa myöten Mila kuitenkin rauhottui ja jaksoi alkaa ottamaan kontaktia muhunkin. Pöydälläkin käytiin vähän harjottelee ennen kuin tehtiin viimeiset kampaukset turkkiin ja partaan ja otettiin teipit pois korvista (5 länderillä 7:stä teipit kehän laidalla korvissa :))

Ite kehässä meni ihan hyvin, vaikka mua jänskättikin aika lailla mikä varmasti vaikutti myös Milaan. Ensin kierros ympäri ja sitten pöydälle. Mila oli mun mielestä tosi nätisti pöydällä, ei yhtään purnannu kopelointia vastaan ja tais jopa seistä koko ajan (en kyllä varmaksi muista...)
Maassa seisottaessa ite ehkä himpun mokasin, kun istui, nostin seisomaan vaikka olisi kannattanu ihan reilusti kiepauttaa seisomaan uudestaan nätisti, eikä yritää seisottaa samassa paikassa väkisin.. en ollu ehkä tajunnu että siinä ei tarvii olla koko ajan tismalleen samoilla jalansijoilla, vaan tarpeen mukaan ottaa uudestaan. No nyt tiedän senkin. Sit vielä edes takas, silloin Mila tais peitsata vähän, mutta sain korjattua takas raville.
Sit tulikin jotain nauhoja käteen ja Anne ja Gabriel kans kehään ja mä olin jo ihan ulalla. Valittiin siis ROP-pentua ja en hokassu/tienny että missä järjestyksessä ois pitäny mennä, niin menin sit eellä vaikka piti mennä vasta jälkimmäisenä. Mila vähän kyttäili Gabrielia takana, ja ei liikkunu enää niin nätisti. ja sit tulikin taas jotain rusetteja. Gabriel oli ROP ja Mila VSP.

Vähän ehkä toikkaroin missä sattui ja en ollu ihan perillä mitä tapahtu millonkin ja kenen pitäs mennä ja missä järjestksessä, mutta mitään katastrofaalista ei onneksi tapahtunut ja nyt taas tiedän enemmän missä pitää tehdä mitäkin (ehkä) :)
Molemmille tuli taas paljon hyvää kokemusta!

Katseltiin vielä kehä loppuun, jossa siis Pela-äippä oli ROP ja Fanni PN2 ja sai sertin ja tuli muotovalioksi! Onnittelut!
sit vielä palkinto pytty hakemaan ja myynti kojun kautta kotia. Matkaan tarttui nahkanen talutus hihna ja vähän herkkuja Milalle.

Kotiin tullessa käytiin vielä pikaisesti kattoo agi-kisoja, jossa kaveri taas kisaamassa, ennen kuin kiiruhdin rippijuhliin, tallille ja taas lenkille. Nyt alkaa olla itse kukin jo aika väsy...

Lyhyesti vielä eilisistä agiharkoista kuitenkin.
Itsenäisesti otetiin keppeja ja rengasta, ihan ok, vähän meinaa keskittyä liikaa ympäristöön kuin itse suorittamiseen, mutta meni kyllä
Puomia mentiin taas, ja nyt saa jo juosta aika reippaasti itekin ainakin puoleen väliin jotta pysyy matkassa mukana, ja tällä kertaa ei haahuillu kertaakaan edestakas.
Uutena esteenä oli pussi, jota mentiin niin että pussia nostettiin niin että läpi näki, meni hyvin kunnes yritettiin mennä niin että pussi oli alhaalla jolloin tuli takas. Kerta otettiin vielä niin että valoa näky tunnelin pääs, ja jätettiin asia hautumaan ensi kertaan. Ihan kivaa oli taas.

Mutta nyt huilimaan...
-mervi-

Näyttely tuloksia

2007-05-17T19:44:00.005+03:00

Jyväskylä 22.11.2008
Tuomari: Peter Machetanz, Saksa
Luokka: valio

ERI, VAK, ROP, CACIB

2 years old champion. Typical for the breed. Correct head. Dark eyes, correct pigmentation. Very good bite. Correct body, very good front. Ver good muscles and angulation. Correct coat and colour. Friendly temperament. Very good movement.

Seinäjoki 26.10.2008
Tuomari: Kirsti Lummelampi
Luokka: avoin

ERI, AVK, VSP, SERT, CACIB

Erit. hyväntyyppinen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko. Köyristää lantiotaan liikkeessä. Hyvä, karkea karvanlaatu. Liikkuu hyvin sivulta, hieman ahtaasti takaa.

Pieksämäki 7.6.2008
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Luokka: nuori

ERI, NUK1, VSP, SERT

Hyvät mittasuhteet, hyvä koko, riittävä luusto. Hyvät pään suhteet, hyvä asentoiset korvat, hyvät silmät, oikea ilma. Vahva pitkä kaula, hieman pyöreä selkälinja. Riittävä rungon syvyys, riittävästi kulmautunu edestä ja takaa. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Liikkeessä selkälinja suorenee, joustavat pitkät sivuliikkeet.

Jyväskylä 17.11.2007
Tuomari: Levente Miklos, Unkari
Luokka: juniori

ERI, JUK1, PN2, SERT, ROP-JUNIOR

Very elegant, well proportioned bitch. Lovely head, keeping of the ears should be more correct. Very good top & underline, too straight upper-arm, slightly soft pastern. Good movement.

Kuopio 4.8.2007
Tuomari: Soile Bister
Luokka: juniori

EH, JUK1

Sopivan kokinen, hyvä luustoinen narttu, jolla varsin hyvä pää ja ilme. Hieman kevyet korvat. Hyvät silmät. Voisi edestä olla paremman kulmaukset. Hyvä takaosa. Teinitytön runko. Erinomainen karva ja väri. Köyristää hieman lanneosaansa. Saisi liikkua takaa tehokkaammin, erittäin hyvä etuaskel. Häntä kaartuu liikkeessä. Hyvä luonne.

Hankasalmi 21.7.2007
Tuomari: Juha Putkonen
Luokka: juniori

ERI, JUK1, ROP, SERT

Hyvänkokoinen, hyväluustoinen narttu. Voisi esiintyä itsevarmemmin. Hyvä pää ja hyvä asentoiset korvat, tummat silmät, hyvä purenta ja pigmentti. Ikäisekseen riittävä eturinta, köyristää selkäänsä seistessä ja liikkeessä. Hyvä karvan laatu ja väri, hyvä häntä, liikkuu hyvin.

Kangasniemi 9.6.2007
Tuomari: Branislav Rajic, Slovenia
Luokka: juniori

ERI, JUK2, PN2, VASERT

9 mnts old, well-developed for the age. Beautiful head, correct ears, eyes, muzzle & teeth. Good pigmentation. Chest still needs to develop & topline to level. Very good coat & colour. Nice temperament. Quite correct angulation. Exellent tailcarriage. The movements not fully co-condinated.

Ristiina 17.5.2007
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Luokka: pentu

VSP-PENTU, KP

Hyvä koko, mittasuhteet ja luusto. Hyvä päänmuoto ja linjat. Hyvät korvat ja silmät. Oikea ilme. Hyvä kaula. Selkä saisi olla suorempi. Hyvä häntä. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvät raajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Sivusta lyhyellä askeleella.

Mitäs sitä on tullut tehtyä...

2007-05-12T20:27:00.000+03:00

Viikko on taas hurahtanut lähestulkoon kokonaan jo ohi, mitäs kaikkee sitä on tullutkaan tehtyä?

Maanantaina saapui postista Milan uusi yksiö :)
Tilasin Milalle kevythäkin, jos sitä vaikka tulis reissattua näytelyissä tai muuallakin Milan kanssa kaksin. Alusta lähtien omana paikkana on ollut Milalla metallinen häkki, jossa nukkuu yönsä (paitsi viimeaikoina on peti ollut päiväpeitto-kasa lattialle), metallinen häkki on vaan pirun painava ja jos kaksin joudutaan reissaamaan Milan kanssa, aattelin että käytännöllisempi on kevythäkki jonka kantaa sujuvasti, vaikka huollettavana olisi muutakin.
Toivottavasti ei nyt kuitenkaan syrjäytä kokonaan metallihäkkiä, ja sitäkin tulisi käytettyä, kun sekin on tullut kerran hommattua... Kotona metallihäkki varmasti, pysyy mutta tuleeko sitä ikinä otettua mihinkään mukaan on eri juttu...

Tiistaina sitten sain toteutettua yhden aika pitkäaikaisenkin unelmani. Maastossa ratsastamassa omalla hevosella, oma koira juoksemassa rinnalla mukana, aurinko paistaa, sopivan lämmin, linnut laulaa... Se oli kyllä lähes täydellistä :)
Mila oli taas vähän hölmönä kun nousin hevosen selkään, aika kivasti pysy mukana. Pari kertaa jäi kattoo että mihin sä meet, ja kun vaan jatkoin matkaa kohta juoksi meidät kiinni. Kerran taisi jotain räkyttää, mutta onneksi ei haukkunu vaikka laukattiinkin, toivottavasti ei kehitä semmosta tapaa jatkossakaan. Vähän enemmän saisi itsesuojelu vaistoa omata, jaloissa pyörii aika surutta, tallissakin. Onneksi ykskään hevosista ei ole semmonen tähtäilijä, että tietoisesti yrittäisivät monottaa. Waittinenkin luimistellen varoittaa jos tulee sen mielestä liian tykö, ennen kuin tekee mitään.
Illalla Mila pääsi sitten pesulle, pahemmin en ole Milaa ikinä pessyt, vaikka ahkera saunoja onkin. Nyt pääsi ihan saippuapyykille. Kaula ja takajalat/häntä oli enemmin harmaat kuin valkoiset. En tiedä laskeeko panta vähän väriä vai onko sitten vaan jätkät pajalla paskasille käsillään silitellyt. Tuolla autohalleilla kulkiessaan Kimmon kanssa tulee kiitettävän harmaana takaisin :)
Mila ei rakastanut pesua, vähän oli sen näkönen et "onks pakko jos ei taho" ei kuitenkaan tapellu vastaan vaan tyytyi kohtaloon... herkku-palkkaa pääsi mutustelemaan pyyhkeeseen käärittynä sohvalle

Keskiviikkona oli sitten taas agilityä vuorossa. Ilma oli sateinen ja koko treenit olivat hallissa sisällä. Alkulämmittelyksi juostiin hallia ympäri ja otettiin spurtteja. Mila yrittää räkyttää koko ajan kun juostaan niin että muutkin liikkuvat yhtäaikaa. Pitäs varmaan saada piettyä kontakti siinäkin paremmin...
Varsinaisia tehtäviä mitä harjoiteltiin oli tälläkin kertaa puomi, joka meni jälleen ihan kivasti vaikka oli ekaa kertaa kokonainen,Mila juoksee reippaasti koko puomin nameilta nameille. Tällä kertaa vain kerran Mila karkas takasin puomin toiseen suuntaan :)
ajattelin opettaa Milan ottamaan kontaktit pysäyttämällä sen niin että etutassut maassa ja takajalat kontaktilla palkan ja käskyn avulla, mutta nyt jo meinaa takapää hypätä pois kontaktilta, pitäisköhön sittenkin opettaa pysähtymään niin että kaikki jalat kontaktilla, mielipiteitä? kokemuksia?
Uutena juttuna oli eteen irtoamista kahden hypyn avulla, hyppyjen toisella puolella oli koulutusohjaajalla namikuppi ja eka hyppy "hyppy"-käskyllä ja siitä jatkettiin "eteen" käskyllä. Mila meinasi taas alkuun käydä haahuilemaan, mutta onneksi sain komennettua takasin. Harjoitus meni ihan hyvin, mitä nyt ite taas juoksin kumarassa, mutta miten kummassa voin juosta, näyttää kädellä, käskeä sanoin ja keskittyä siihen että olen selkä suorana, toki se ehkä olis itelle helpompaa mut... liian monta juttua
Uutta oli myös rengaseste, joka otettiin muutaman kerran ohjaajan avulla. Ohjaaja piti koiraa ja ite kutsuttiin koiraa renkaan läpi. Mila tuli aika rohkeesti läpi eikä pahemmin kummastellut moista estettä. hyvä hyvä.
Lopuksi otettiin vielä kepit kerran niin että ohjaaja kattoi miten menee ja antoi vinkkejä koti harjoitteluun. Mila menee kepit jo ihan jees, nami pitää vielä pitää ohjaavassa kädessä, että pujottelu nopeutuu, meinaa muuten lähtee haahuileen palkan perään. Vasen puoli on mulle se vaikeempi, mutta kyllä se kai siitä pikkuhiljaa, toisinaan sillä puoleltakin ohjaan jo etuperin :)

Torstaina sitten käytiin yhessä tallilla, vaikka olisi ehkä ollu järkevämpää jättää kotiin. Mila nimittäin sai hepulit hevosten tarhassa jossa kävin heinäpaalia aukasemassa. Ja se tarhahan ei ollu mikään kuiva, vaan kunnon paska-kura-velliä... voitte varmaan vaan kuvitella miltä näyttää valkovoittoinen koira juostessaa 5 minuuttiia täysiä siellä... no suihkun kautta kierrettiin kun kotia tultiin.
Ilta sitten meni lätkäpeliä jännätessä, muutama rauhottava olis voinu olla paikallaan... iskältä on varmaan tullut perittyä tuo että pelin aikana pompitaan vähän väliä ylös ja tarvittaessa huudetaan... mitään sm tai nhl lätkää en seuraa, mutta mm-kisat kyllä tuijotetaan jos vaan voi.

Eilen ei Milan kaa touhuttu ihmeitä, tallilla kävin ratsastelee, ja jätin Milan tällä kertaa kotiin kun mentiin kentälle puurtamaan, tiukkaa oli mutta lopulta se ruunan retku antoi vihdoin periksi:) Illalla otin Milan kaa pihalla vähän tokojuttuja keppi-harjoittun lomassa. Paikalla oloa ja maahan menoa. Nykyään Mila osaa jo aika hyvin korjata sivulle istumaan, jos käsken sivulle ja siirryn vähän tai käännyn korjaa perässä. Ja istumalla on paikallaan vaikka kuinka kauan, ja saan ite mennä vaikka kuinka kauas. Makuulla paikallaoloa on harjoiteltu hyvin lyhyillä matkoilla. ja tehostettu maahanmenon kannattavuutta niin että sivulla ollessa istu - maahan - istu - maahan... ja vain maassa tulee palkkaa.. no ei edelleenkään mene pelkästä käskystä, vaan pitää näyttää kädellä ja aina ei meinaa päästä kättä nostamaan maasta ilman että nousisi mukana.. harjoitella vaan pitäs ja paljon..

Tänään aamulla olin Mummon kaa kaupungilla, ostamassa sille äitienpäivän kunniaksi uusia kukkalaatikoita uudelle asunnolleen. Käytiin myös paikkakunnan uudessa Citymarketissa, vielä ei ollu läheskään kaikki paikallaan, mutta Milalle löyty sieltä uusi vinku. Porukoilla oli sitten tänään 3 koiraa, kun siskolla oli kaverin russeli Kerttu hoidossa. Mila ärähti heti Kepalle, jos yhtää yritti kukkoilla. Tämä johti sit siihen että Kerttu jumitteli keittiönpöydän alla eikä tullu leikkiin vaikka Czene ja Mila myöhemmin houkuttelivat... no, onneksi suht lepposasti meni.

Ilta lenkillä meinas taas hermo mennä tuohon räyhääjään. Nykyään joka koiralle pitää räksyttää ihan huolella. liekkö sitten murkkuiän tuomia juttuja, mutta tapa sais kyllä hävitä. Mutta mitä ihmettä teen, kun ei se siinä tilanteessä nää eikä kuule mitään vaikka olis mitä nameja kädessä ja niillä yrittäis houkutella keskittymään minuun. Vaikka ennakoin ja otan kontaktiin ennen kuin haukkuu, niin sitten kun tullaan tarpeeksi lähelle rähähtää ja namit unohtuu. En tiedä pitäskö sitten kerran hermostua sille ihan oikeesti, niin että ei uskaltas sanoo mitään, ja sen jälkeen jatkaa positiivisella vahvistamisella sitä että se turpa kannattaa pitää kiinni kun käsketään.
No, eka aattelin kokeilla jos saisin opetettua hakemaan vapaampaa kontaktia "mukana" käskyllä kuin seuraa, ja treenata sitä ilman että kukaan tulee vastaan ja siten että tulee vastaan ihmisiä, niille kun ei haukuta (onneksi), ja jos sen sais toimimaan koirien kohillakin. jos ei ala onnaa, sit varmaan palaa päreet...

nyt alan kattelee Euroviisuja, ja kuinka Hanna pärjää.. Huomenna on äippien päivä, mikä tietää varmaan taas sukulais kyläilyjä. illalla seiskan aikaan pitää olla kyllä taas töllön äärellä jännää lätkän finaalia..

-mervi-

Kuvia

2007-05-06T17:50:00.000+03:00

Päivät on taas hurahtaneet eikä ole tullu pahemmin kuulumsia kertoilua. Eipä tässä kyllä ihmeitä ole sattunutkaan..

Tänään on pitkästä aikaa ollut kunnolla keväinen sää ja aurinko paistanut eikä ole satanut. oma mieli ollu vaan aikalailla pakkasella, tuntuu taas vaan siltä että koko viikonloppu on menny ja mitään järkevää ei ole tehny ja kun nukkumaan pääsin viime yönä vasta puol 4 aikaan (ei täysin ollu kiinni omasta tahostani) niin on kyllä ollu kiukkupäivä... no, kai se tästä pikkuhiljaa alkaa laantumaan :) jos kävis kaupassa ostaa herkkuja ja kattos lätkää, eikä murehtis vielä ens viikon töitä ja sitä mitä pitäis jo osata...

Mila täytti eilen 8 kk, ja päivän myöhässä on otettu "synttärikuvat" ja kasvugalleriaan on taas lisätty kuva (on nyt vähän siistimmässä turkissa). Tässä vielä muutama poseeraus kuva lisäksi...

-mervi-

Ulkonäköstressiä

2007-05-02T20:58:00.000+03:00

Mä olen kehittänyt itelleni käsittämättömän stressauksen aiheen Milan korvista, ei sentään niin pahaa että harkitsisin kauneusleikkausta, kuten nelosen dokumetissä eilen illalla...(aika hullua, mm. lisko ja kala kävivät kirurgin pöydällä) mutta...

Mun mielestä Mila on nätti, sopusuhtasen olonen eikä kauheen rimpula, tykkään kyllä, mutta jotenkin aattelen jatkuvasti sen korvia..
voi kun nuo korvat asettuisivat, pitäsköhän ne vielä teipata? eikö ne ole asettuneet nätisti siksi että välillä on ollut ilman teippejä (oisko ollu 2 vk pisin aika yhteen putkeen ilman teippejä sitten viime vuoden)? joudunko nyt teippailee pitempään sen takia? miksi en ole hieronut niitä alusta pitäen yhtä paljon kuin nyt? mitenkähän pitkään pitää vielä pitää teippejä? tuleekohan niistä nätit koskaan? mitä oon tehny väärin?

Aina välillä päätän, että en enää teippaa, kun tuntuu että ovat aina samanlaiset kun teipit irtoavat. Ensin ajattelin että sitten loppuu kun hampaat lähteneet, sitten ajattelin että kunhan hampaat kasvaneet varmasti kokonaan, sitten että puolivuotiaaksi teippaan, nyt ekoihin näyttelyihin asti ainakin (ollaan ilmottauduttu siis Ristiinan ryhmikseen 17.5....)
Ei kai näyttely menestys ole yksin korvista kiinni, se on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, ja toisaalta mitä sitten vaikkei menestystä tulisikaan? Mila on mun mielestä silti kaunis ja ihana oma länderini!! mutta silti...
Kai sisälläni elää pieni kilpailuvietti ja menestymisen tahto, ja aina oon ollu semmonen että puolihyvällä ei lähdetä edes yrittämään,
voisinhan mennä tyrkkimään oman hevosen kanssa kisoihin, mutta miksi menisin koska tiedän että joskus olen osannut paremmin kuin nyt ja tiedän etten menestyisi, inttiinkin olisin voinut lähteä, mutta sitten olisi pitänyt kunnon olla niin hyvä ettei itkien oltas menty perässä... miksi siis lähteä näyttelyyn jos korvat höröttävät? (ja koirassahan ei ole mitään muuta kuin korvat!!!!)
Olishan se hienoa pärjätä ja saada vaikka joskus muotovalion arvo, mutta ei kuitenkaan mikään itsetarkoitus...

Muutama kuva hörökorvastani....

Ollaan me muutakin tehty kun murehdittu korvia, tai ei Mila niitä murehdi korkeintaa mököttää mulle kun laitan teipit :)
Viikonloppu tuli ja meni, ei kai tehty mitään ihmeellistä (en siis muista just nyt! dementia!) käytiin tallilla, lenkkeiltiin, möllötettiin kotona... ja ai niin tehtiin vähän puutarha hommia, Mila kaivo kukkapenkkiin (siihen yhteen ja ainoaani) kuoppaa tai häiriköi haravoimista :)
Vappukin tuli ja meni, Mila oli hoidossa illan porukoilla kun "äippä ja iskä" lähti katsastaa Irinan keikkaa... tosin jo kahden aikaan yöllä käytiin hakee Mila ja käpsyteltiin kotia nukkumaan..

Tänä aamuna sitten tulikin lunta, oikein loska keli on ollut, onneksi sade hiipui päivän mittaan ja illalla kun mentiin koirakentällä agilityyn oli tiet jo lähes sulaneet.
Tänään harjoiteltiin jälleen keppejä, puomia ja hyppyä ja putkea peräkanaa.
Keppejä treenattiin itsenäisesti ulkona, 6 keppiä peräkanaa ja meni ihan kivasti. Vasemmalla ohjatessa peruuttelen edelleen, kun olen ite hidas ohjaamaan, oikealta menee jo aika hyvin niin että ite kuljen etuperin. On tainut sittenkin olla hyötyä koti treeneistä, kävin pe ostaa muovisia aita tolppia, jotka sitten tökkäsin pihan perälle, kaipa nuo välttävät. 4:llä kepillä olen kotona harjotellu lähes päivittäin ja en ole kyllä havainnut mitään ahaa-elämystä, mutta tänään kentällä tuli ainakin pieni semmonen :)kyl se kai siitä...

Puomi otettiin taas koulutusohjaajien avustuksella. Päätin opettaa Milan pysähtymään alastulolle ottamaan nameja käskystä, vauhdikkaasti menee puomin yli niin että ite saan ihan juosta (puomi oli vielä semmonen madallettu versio). Tälläkin kertaa Mila juoksi puomin takasin nakin toivossa, vaikka yritin keretä nappaamaan sen kainaloon ettei pääsis haahuilee. ainakaan ei pelkää kipitellä puomia :)

Putki oli taas itsenäistä harjoittelua, nyt putkeen eteen oli laitettu hyppy ja tarkotus oli ensin palkata hypyn jälkeen ja sit putkeen ja palkka. Otin eka pari kertaa pelkän putken, kun ei ole montaa kertaa mennyt omalla ohjauksella. Taas livahti ainakin kerran ohi, mutta meni kyllä reippaasti läpi. Hyppyyn yhdistettynäkin putki meni ihan hyvin, molemmilta puolilta vaikka en palkannutkaan lopuksi välissä. Pitäisi kuulemma vaan ite juosta selkä suorana kun koira putkeessa eikä hiihtää kumarassa.... löytäisinköhän mäkin jostain semmosen lasten teltta-tunnelin koti putki treeneihin, niin kuin Adeina?

Ihan hyvä mieli jäi taas, vaikka Mila räkyttää välillä muille, yks uroskin oli kovin kiinnostunu Milasta ja pari kertaa karkas kepeiltä Milan luo, nostin syliin kun toinen yritti hampsia, onneksi Mila ei reagoinut oikeastaan mitenkään moiseen eikä ite osoittanut kiinnostusta tai karkaillu...

Nyt taitaa olla aika mennä saunaan ja jos vaikka vähän hieroisin Milan korvia ennen kuin menen nukkuu (ja teipithän meillä on taas)....

-mervi-

Lisää agilityä...

2007-04-26T20:23:00.000+03:00

Keskiviikkona käytiin jälleen treenailee agilityn ihmeellisessä maailmassa. Tällä kertaa treenit alko vasta 19, joten ei tarvinnut juosta täysiä että kerkes ajoissa paikalle, riitti että vaan juoksi :)

Alku lämmittelynä oli tervapataa, muunnelluin säännöin. Piti siis juosta kehää ympäri ja läpätä jotain selkään ja se taas lähti juoksee toiseen suuntaan.. koirat piti pitää kontaktissa paikalla sekä juostessa, ei oikein sujunu, Mila ei uskaltanu/tajunnu/osannu juosta mun kanssa kun muita koiria meni ohi ja vastaan... tai sit en osannu ite pitää sitä hyvin kontaktissa. Pitää varmaan harjotella tuota yhessä juoksemista ihan kotona lisää...

Tällä kertaa harjoiteltiin putkea itsenäisesti, tai siis meitä oli kolme koirakkoa yhtä aikaa harjottelee mutta ei koulutusohjaajaa. Aluksi otin putkea niin että yks nainen piti Milaa ja kutsuin toisesta päästä. Muutaman kerran näin, ja vauhti kiihtyi joka läpi menolla. Toisella kierroksella lähetin ite, muutaman kerran meni sivusta, mutta tuli myös näinkin läpi vaikka putki oli vähän mutkalla :) hyvä hyvä

Koulutusohjaajien opastuksella otettii sitten ekaa kontakti estettä, puomia. Puomin päälle laitettiin nameja ja kannustaen kipitettiin yli, pari kertaa näin ja hyvin meni, kertaakaa ei pompannu pois. Otettiin vielä niin että koirat oli irti, ja Mila sinkas puomille niin että ekat namit jäi huomaamatta. Puomi meni siis hyvin, eikä ainakaan kummastellu kapeaa kävelyalustaa vaan ennemmin juoksi yli.
Ainut vaan että en muista ottaa koiraa esteen jälkeen heti kontaktiin vaan annan sen jäädä haahuilee, hiippaili sitten puomin vielä toiseen suuntaankin. Kovasti on sitä painotettu että koirat ei saa jäädä haaveilee ja kuljeskelee ympäriinsä kun ihmisille annetaan ohjeita, vaan ennemmin sit napataan kainaloon..

Nämä otettiin siis hallissa sisällä, ja ulkona taas itsenäisesti harjoiteltiin hyppyjä samalla tavalla kuin viimeksi sekä keppejä. Hypyt menee ok, paikalla olo ja mun siirtyminen vasemmalle puolella alkaa sujua, ainut vaan kun minä tyhmä yritän harppoa eteenpäin kehityksessa ja en palkannu kahden hypyn väliin, ja Mila meni ohi toisesta hypystä. tai siis toisaalta se hakeutuu mun luo hypyn jälkeen, eli pitäskö sittenkin enemmän treenata kahta hyppyä ja sit palkka, ettei joka hypyn jälkeen tuu käteen kiinni... hmm? vai kuitenkin edetä hitaasti ja palkata joka hyppy?

Kepit oli sitten mulle ehkä kaikkein vaikeinta. Kuinka kummassa opin kulkemaan takaperin, ohjaamaan kädellä ja hokemaan kepit, kepit yhtä aikaa?
Taidan viikonloppuna pykätä jotkut kepukat pihan perälle ja treenailla ainakin itestäni.. Mun ohjaukseen nähden Mila meni kait ihan hyvin, vähän meinaa loikkia, eli pitää ohjata alempana... tätä pitää kyllä kotonakin harjotella, etten ryssi sitä heti alkuunsa.

Mutta niin ihan kivaa oli taas, vaikka Mila aluksi räyhkäs taas kaikille. Varsinkin yks snautseri poika taitaa tykätä meidän Milasta yhtä vähän kuin Mila siitä...
ens ke taas uusiks.

Tänään yritin sit mennä pitkästä aikaa tokoon, mutta siellä olikin möllitokot. kerrankin kun oisin kerennyt! no, ei sit osallistuttu, kun viimeks ollaan oltu tokos joskus helmi/maaliskuussa? kannustettiin sit kaveria, joka suoriutuikin oikein hyvin :) hyvä eppu ja miuku!!! Mila käyttäytyi varsin nätisti katselemassa, vaikka taas alkuun ilmotti kyllä kovin kovaan ääneen että on tullut paikalle..:)

Mä meinaan saada ressin noista Milan korvista. Ovat olleet teipeissä lähes jatkuvasti, joitain taukoja on kyllä ollut. Olivat tässä pari viikkoa yhteen putkeen, kunnes irtosivat ja korvat olikin toinen kohti itää ja toinen länttä! no uudet teipit korviin ja nyt laitoin kolikot vielä painoiksi, näin oli kans pariviikkoo. Keskiviikkona taas irtosivat ja nyt ovat paremmin kuin edellis kerralla kun irtos, korvan lehdet vaan kärsii teippien irtoiluista ja en raaski laittaa uusia heti. nyt olen sit koittanut hieromalla saada ne pysymään noin, ja Mila on jo sitä mieltä että niitä on vatkattu ihan riittämiin... jos ne nyt noin jäävät saavat olla niin, mut pelko persiis et taas pian pompsahtavat ylös... voihan ahistus, asettuukohan ne ikinä?

-mervi-

Agilityn maailman tutustumassa

2007-04-20T22:02:00.000+03:00

Keskiviikkona töitten jälkeen tein tutkimusta miten kerkeää ajamaan autolla n. 30 km (yhteensä 4 eri ajoa),
vaihtamaan vaatteet kolmesti (tallivaatteet päälle, tallivaatteet pois, lenkkeilyvaatteet päälle),
tekemään pakolliset tallihommat (mättämään kikkareet, laittamaan ruuat valmiiksi illalle ja aamulle, hakemaan hepukan sisälle ulkoa ja viemään saavillisen vettä pihalle),
syömään yhden piirakan (lennossa tosin) ja kerkiämään ajoissa koirakentälle niin että on koira ja muu tarvittava mukana..

kerkesin kun kerkesin ajoissa paikalle, ensi töikseen meidät jaettiin ensi viikosta alkaen kahteen ryhmään, olen myöhemmässä, jostain syystä sopii paremmin mun aikatauluun :)

sen jälkeen meidät laitettiin alkuverkka lenkille, piti hölkäten JUOSTA tien päähän ja takas, matka muutamia kilometrejä. Mä en ole ikinä tykänny lenkkeily juoksusta ja juoksu kunto sen mukainen, äkkinäinen kun urheili tuollai niin reidet kipeytyi,tietty ois voinu venytellä kotona ja vois toki harkita että jos lenkkeihin lisäis pikku juoksupätkiä niin ei lihakset yllättyis moisesta rasituksesta..

no, jotenkin kuitenkin selvittiin vaikka hiki mulle tulikin. Porukka jaettiin 3 osaan, yhet harjotteli hallissa putkea, toiset ulkona hyppyjä ja kolmannet itsenäisesti paikalla oloa.
Me alotettiin paikalla olosta, Mila kestää kyllä paikalla muidenkin koirien läsnä ollessa, edelleen kun palaa takaisin jommalle kummalle sivulle ennakoi palkkaa ja pomppaa paikaltaan. Pääasia kuitenkin että voin laskee sen irti ja jättää paikalleen vaikka lähistöllä muita koiria.

Seuraavaksi mentiin halliin sisälle harjoittelee putkea. Toisethan oli mennyt putken jo viime kerralla, kun me vielä toivuttiin juoksuista, ja harjottelivatkin nyt pidemmällä putkella ja niin että ohjaaja itse lähettää putkeen ja palkkaa sit toisessa päässä.
Mila ei meinannut uskaltaa mennä putkeen ensin, vaikka se laitettiin lyhyemmäksi ja huhuilin sitä sieltä toisesta päästä kun kouluttaja ohjasi sitä putkeen toisesta päästä... jännä paikka Milasta ja ei tullut ennen kuin ite ryömin putkeen sisälle :)
Tuli kuitenkin läpi ja toisen kerran meni jo paljon rohkeemmin.
Otettiin putki vielä uudestaan myöhemmin ja nyt meni aika rohkeasti kun itse olin valmiin vastaanottamassa... ehkäpä se siitä kehittyy..

Hypyt meni hyvin ajatellen että oltiin ekaa kertaa, ehkä meidän penkki treeneistä on ollu hyötyä. Ensin hypättiin yksi aita ja palkattiin sivuun, tämä tehtiin molemmin puolin ja sen jälkeen hypättiin kaksi aitaa niin että palkattiin välissä ja heti ohjattiin uudelle hypylle. Mila toimi kivasti, vähän ehkä ekaa hyppyä arasteli, mutta menee hyvin käsi ohjauksesta toisenkin aidan...

Lopuksi otettiin keppi harjoittelua ilman koiria, tai siis ne ketkä päättivät opettaa kuja- tai vinokepeillä meni kai koirien kanssa, mutta ne (me päätettiin) jotka päättivät mennä suorilla kepeillä harjoittelivat peruuttelua ja kädellä ohjaamista ilman koiraa...
pitää varmaan pystyttää jotkut kepit pihamaalle että saa ite harjoiteltua miten ohjata koiraa pujottelemaan (blondilla kun kestää toi hahmotus tovin, pitää heiluttaa kättä ja kävellä takaperin yhtäaikaa)...

Ihan kivaa siis oli, Mila vähän räkytteli toisille, liekkö vielä vähän juoksun tuoksuja jälellä kun yks poika ainakin oli meidän perään, ei pahasti mut vähän..
Palkkasin lähinnä nameilla, palloa heittelin sitten odotellessa ettei käy tylsäksi Milalle, ehkä se näin toimii ainakin aluksi, katotaan sitten tarviiko tulevaisuudessa jotain muuta...

Mutta nyt taas kohti viikonloppua, toivottavasti ei sada lunta vaikka joku niin pelottelikin...

-mervi-

Viikonloppu ohi

2007-04-16T20:42:00.000+03:00

Viikonloppu hurahti ohi kovinkin keväisissä tunnelmissa, muutama kuva siitä jäljempänä..
Ja itse asiassa sain kuin sainkin tehtyä jotain!!

Lauantaina kävin kaupungilla, tosin en ostanu Milalle uutta lelua, ei löytyny kivaa.. melkein ostin semmosen hännän (pehmo-seepran häntä) mutta jäi vielä kauppaan, se voisi olla toimiva kapistus retuuttamiseen koulutus tilanteissa. Enkä ostanu sitä myrkkyäkään, mutta tarkoitus on kyllä mitä pikimmiten.
Lauantaina kävin myös Mummon uudella kämpällä maalailemassa hieman, tuloksena lähes maalattu yksi iso seinä ja kädet ihan maalissa, se tela perkules ei ollu yhteistyöhaluinen alkuun...

Lauantaina käytiin myös tallilla Milan kanssa pitkästä aikaa, nyt ollaankin kunnostauduttu sillä saralla ja talleiltu ollaan niin la, su kuin tänäänkin.
Hepat on Milasta aika isoja ja pelottavia, mutta ei se tajua niitä väistää kun tohottaa tulla mun perässä. Aika hyvin uskoo kun kieltää eikä enää edes hauku kun lakaisee lattiaa, tai siis aina haukkuu kerran mutta yhdestä kiellosta uskoo hyvin. Aika tollona pyörii siis jaloissa, ja kun su kävin ratsastelee niin meinas tunkee vähän väliä takajalkoihin. Onneksi oma hepukka tosi pitkä pinnanen koirien kanssa, lähes tulkoon saa hännässä roikkua ennen kun hermostuu oikeesti, varoittelee kyllä luimistelemalla mutta ei tähtäile kintuillaan :)
Milalla oli aika näkemisen arvonen ilme kun kiipesin hevosen selkään, oli et "häh, miks sä sinne meet? tuutko vielä alas?" :)

niin ja lauantaina vielä puunasin auton, niin sisältä kuin ulkoa (tai siis kimmo pesi...) nyt sekin hoidettu päiväjärjestyksestä :)
Lauantaina käytiin myös (kuten tänäänkin) hyppelee koulun pihalla penkkejä, onnistuu ihan ok mun mielestä, katotaan mitä sanovat ke agi-harkoissa.. vähän on kyllä vielä treenamista paikalla olossa, millään ei malttas odottaa paikallaan että palaan viereen, ei oikein kummallekaan puolelle, no treeni jatkuu..

sunnuntaina nukuttiin ensin törky pitkään, käytin kyllä ysin aikaan Milan aamutoimilla mut sit kammettiin koko konkkaronkka takas sänkyyn pitkälleen...
lopulta kun noustiin siivosin kämpän, imuroin pesin lattiat ja pesin pyykkiä. Kimmo ja Mila haravoi sillä aikaa takapihan, tai Mila kärvisteli, olis halunnu sisälle tai naapurin pihaan mutta kumpikin oli kiellettejen listalla, tyytyi kaivelee kukkapenkkejä :)

Sunnuntaina kaks kovaa otti myös yhteen, pallon perään juostessa kopsahti Czene ja Mila aika kovasti yhteen, kumpikin ärähti ja Czene hiippaili varovasti luokse. Czenellä silmäluomessa naarmu, josta tuli vähän verta ja Milalla kuhmu silmäkulmas. Leikit loppu siihen siltäerää, mutta nopeesti olivat taas koirukset kavereita.
Sunnuntaina ekaa kertaa Mila murisi Czenelle, Czene hyppäs mua vasten kun mulla oli nameja kädes, ja Mila tuli ärisee sen pois.. meinaakohan pikku neiti alkaa komentelee enemmänkin vanhaa mummoo?

Mutta niin siinä meni viikonloppu ja arki koitti taas, tänään otin ekan reseptin vastaan töissä :) aika jänskää oli, ja huomenna kait lisää vaan :)

Muutamia kuvia viikonlopun auringonpaisteesta ja tallin tunnelmista

talliltakin muutama kuva...

Minun tallikoira ja hepsukki Waittinen 14v

-mervi-

Viikonloppua kohti

2007-04-13T22:07:00.001+03:00

viikko rupee lähenemään loppua ja arkipäivät on jo onnellisesti takana. Pika katsaus mitä tällä viikolla on touhuttu

Maanantai vietettiin appi-ukon hevosia hoitamassa. Oltiin siis tilan vahtina ja huollettava oli heppaset Simo ja Ilona sekä kissa Pirkko ja puput (joiden nimiä en kyllä nyt muista...)
Mila ei ole pitkään aikaan päässyt mukaani tallille, ensin tallilla oli rotan myrkkyä ja sitten tuli juoksut, enkä viittinyt houkutella koko kylän poika koiria toisten pihoihin...
Oli siis kiva että Milakin näki taas pitkästä aikaa suurempia nelijalkaisia. Aika hyvin tajuaa että karsinoihin ei tulla, ja nyt kun vielä tajuis että isommille ei kannata soittaa suutaan... Sai komentaa ihan tosissaan pois tarhoista ja hevosten jaloista, ehkäpä pikkuhiljaa uskoo, Simppa kun oikein tähtää jos tullaan kinttuihin hyörimään, että ei oikein uskalla odottaa että tajuaa ite että voi vaikka sattua.
Maanantai meni siis aika tiiviisti siellä, illaksi päästiin kuitenkin taas omaan saunaan :)

Tiistaina alkoi sitten mulla 3 kuukauden harjoittelu jakso apteekissa. Aamulla Kimmo käytti Milan taas ulkona ja mä sain nukkua 7 asti, käytin ite vielä pikkulenkillä ennen kuin lähin töihin.
Tää taitaa olla ihan toimiva ratkaisu, talvella kun oli ongelmana että jos ei tullut aamulla kakkaa niin päivä oli joskus liian pitkä aika pidätellä. Tosin päiväkin on nyt lyhyempi, kun ite meen 9 töihin ja Kimmo pääsee neljältä. Mutta siis nyt pääsee uudestaa n. tunnin päästä ruuasta ulos ja silloin tulee viimestää kakat, niin ei ole kauhia hätä koko päivää :) kakka-ongelma poistettu ainakin kesäksi :)

Keskiviikkona kävin sitten töitten jälkeen lyhyellä lenkillä ja lähdin ilman Milaa agilityn alkeis kurssille. Agin alkeet alkoivat viime viikolla infolla ja tällä kertaa siis tosi toimilla. Koirakoita oli reippaasti yli parikymmentä, tosin kokemuksen perusteella väki kuulemma vähenee muutaman kerran myötä ja ensi viikko ollaan koko ryhmä kerralla, mutta sen jälkeen kahdessa ryhmässä.
Alkulämmittelyn jälkeen harjoittelivat juoksemista koiran kanssa, pujottelua muutaman ämpärin ympäri niin että koira juoksee rinnalla. Sen jälkeen oli aidan yli hyppäämistä ja putki-harjoittelua.
Aita piti vaan hypätä yli ja ohjaajan kädellä "heittää" koira yli käyttäen apuna tarvittaessa makupalaa tai lelua ja palkata taas esteen toisella puolella. Tämä piti tehdä molemmilta puolilta, joillekin koirille oli vaikeaa istua ohjaajan väärällä puolella (oikealla) mutta kaikilla taisi onnistua jotenkin. Putki-hajoittelussa mentiin vaan putken läpi,niin että ohjaaja huhuili siellä toisessa päässä, ja osa taisi lopuksi ihan ohjata itse koiran putkeen.
Olen tässä nyt miettinyt mitä ottaisin Milalle palkaksi. Se on kyllä niin ahne että ihan ruokapalkka käy, mutta toisaalta haluisin käyttää leluakin, jos joskus tulee se päivä että ruoka ei ole niin pop kuin nyt. Pallon perään kyllä menee mielellään, mutta siinä on riski että lähtee juoksee kunniakierrosta ja härnäämään muita koiria pallo suussa (se kun Milasta super hauskaa, että nappaa pallon ja juoksee ympäriinsä ja Czene vitutuspäissään räksyttää perässä). Olen yrittäny treenata että tuo pallon mulle, ja tuokin ja vaihtaa sen namiin jos vaan malttaa tulla, kun kuitenkin on kivempi härnätä muita (toimii siis ainakin silloin kuin ei muita koiria). Leluksi olen sitten ajatellu jotain retuutettavaa juttua, mutta ne ei taas ehkä ihan yhtä in kun pallot... oisko hyviä vinkkejä agi-konkareilta miten palkata? nami? lelu? molemmat? mikä lelu?

Torstai meni lapsenvahtina. Vahdin siis siskon kolme vuotiasta poikaa, Joonasta. Käytiin siis yhdessä tallilla. Kaikki asiat on vaan kaksi kertaa hitaampaa kun toinen seuraa kuin varjo ja yrittää selittää jotain niin kovasti että ei muista edes hengittää välillä saati sitten varoa hevosia joiden jalat saman mittasia kun koko jätkä :)
no, tulipa vietettyä laatu-aikaa kummipojan kanssa ja syötettyä heppasille leipiä, katsottua lehmiä, katsottua robottia joka jakaa lehmille rehut, laitettua letkulla vettä saaviin, ajettua kottikärryllä vesisaavi tarhaan (ja Joonas kantoi tyhjän ämpärin, millä lapoin veden saavista toiseen, päässään!!) annettua hevosille heinää ym ihanan ihmeellistä.
Jossain välissä oli Joonas kerennyt vesilammikkoon seisomaan, totesi että lahkeet kastu, no ajattelin että kurahousujen ja että ei hätää on kumpparit, karu todellisuus kuitenkin valkeni kun riisuttiin, sukat, villasukat, haalarit, sisähousut märät polviin asti...:) no onneksi ei enää kylmät ilmat että ei tullu suurta vahinkoo :)

Tänään pääsin töistä jo itsekin neljältä ja tulin eka kotiin ja sain riemupissat tervehdykseksi :) Lenkille jonka päätteeksi käytiin hyppelee koulun pihalta penkkejä (siis sellasia matalia tukkipenkkejä). Ollaan nyt vähän hajoiteltu sitä että kun tulee sivulle ja jää istumaan paikalle saa kierrettyä niin että Mila jää oikealle puolelle josta saa vapautettua ja ohjattua hypyn yli. Treenattiin siis vähän sitä mitä muut teki keskiviikkona, heitin pallon yli ja vaihdoin toisella puolella pallon namiin, sujui ihan ok ekan kunniakierroksen jälkeen. Välillä jätin pallon heittämättä ja "heitin" pelkän käden, ja palkkasin joko pallolla tai namilla hypyn jälkeen.. en tiedä sit miten pitäs toimia, mutta ainakin jotenkin onnistui että kädellä näyttäen hyppää yli.. pitää käydä reenaa viikonloppuna uudestaa ja jatkaa sitä oikealta puolelta harjoittelua...

Viikonlopuksi on taas paljon mitä pitäs tehdä..
auto pitäs pestä ja siivota sisältä (on ihan kammottavassa kunnossa), siivota pitäs kämppäkin ja pestä oikein lattiat, vaihtaa lakanat ja pestä pyykkiä, vois käydä kaupungilla kattooa ainakin koiran leluvalikoimaa ja ostaa jotain myrkkyä jolla pysyis pikkuötökät seinien ulko puolella. minä VIHAAN ja pelkään hämähäkkejä yli kaiken, en koske kuin ehkä pitkällä tikulla ja vain silloin jos ei ole ketään muuta paikalla, useamman paniikki/itkukohtauksen olen niiden takia saanu. ja nyt ne kirotut elukat aikoo tulla meille sisälle ja kohtaa tulee varmaan sokerimuurahaiset, niitä inhoon kans. YÖK! jotain tököttiä pitäs saada laitettua uloskivijalkaan etteivät sieltä ainakaan pääsis. enemmin käytän Milan pissalla kauempana joka kerta (enkä laske vaan ovesta takapihalle) kuin että niitä on yhtään sisällä YÖK!YÖK!YÖK!

jospa ees jotain tekis tänä viikonloppuna olis hyvä, katotaan sunnuntaina teinkö mitään mitä piti...

-mervi-
tulipahan taas tekstiä, jaksaakohan kukaan lukea...:)

7 kuukautta ikää...

2007-04-06T00:08:00.000+03:00

Kuukausi jälleen kulunut ja kasvugalleriaan lisätty jälleen uusi kuva.

Tää päivä on menny aika rauhallisesti, eilen vietettiin koulukaveri-porukalla Kuopiossa päättäjäis iltaa, kun jokainen nyt suuntaa eri puolella Suomea harjoitteluun. Syötiin ja juotiin hyvin ja tanssittiin jalat kipeiksi Suomi-popin tahtiin.
Nyt on hyvä lomailla muutama päivä ennen kuin alkaa se todellinen työ harjoittelun parissa.
Kieltämättä oli aika mieltä lämmittävä vastaanotto kotona kun tulin, voiko pikkuinen koira oli paljoa enempää onnellisempi, ei tiennyt miten päin olisi ollut, hyppi ja pomppi ja nuoli ja hääri ympärillä :) ihanaa olla kaivattu :)

-mervi-

Eläinlääkärissä

2007-04-03T14:47:00.000+03:00

Tänään käytiin Czenen kanssa eläinlääkärissä päivittämässä taas rokotukset.
Valmistelin lähtöö hyvissä ajoin, siis tarvittavat paperit mukaan ja katoin onko takakontissa jotain ylimääräistä ennen kuin koiran sinne lykkää. En kerennyt kuin aukasta takaluukun niin nökötti Czene jo siellä. Ei meinannu tulla ees pois sieltä käymään pissillä ennen lähtöö, päätti kai varmistaa että ei unohdu matkasta...

Vastaanotolla oltiin hyvissä ajoin, eikä siellä näkynyt muita eläimiä laisinkaan. Ilmottauduttiin ja käytiin puntarissa (23,8 kg) ja mentiin hetkeksi odottamaan ennen kuin eläinlääkäri kutsui sisään.
Nostin Czenen pöydälle ja lääkäri tutki päällisin puolin, kurkkas korvat, silmät, hampaat ja kuunteli sydänäänet. Kaikki tais olla ihan kohillaan, hampaat kyllä näyttävät jo aikansa eläneiltä, mutta ei kuulemma syytä poistaa kun eivät ole läpimätiä ja rauhottaminen aina tällä iällä riski...
Kyljestä olevasta patista otti näytteen ja totesi sen edelleenkin olevan vain rasvaa, se vaan on kasvanut aika vauhilla. Toisaalta ei kyllä haittaa menoa, joten eiköhän se mukana tule.
Lopuksi vielä kaksi piikkiä niskaan, joihin ei reagoitu mitenkään ja ohjeita kuinka syöttää särkylääkkeitä ja nivelvalmistetta jotta estettäisiin linkuttamiset. Nivelet kuulemma jäykät myös etujaloissa, uintia suositteli kesälle. Eiköhän se hoidu kunhan vaan jäät sulais pois..

Kassan kautta lasku ja purkki särkylääkettä mukaan, ja vähän ylimääräisiä maistiaisiakin saatiin. Czene olisi jääny mielellään nuuskuttaa lattian hajuja ja nuolemaan koko vastaanotto henkilökunnan naamat, niin päättäväisesti kisko itteään tiskin taakse. No, sain kuitenkin koiruskan mukaani, ettei tarvinnut sinne jättää maskotiksi :)

-mervi-

Kevätpäivillä

2007-04-02T19:05:00.000+03:00

Lauantaina vietetiin Milan kanssa loistavaa kevätpäivää Mikkelin seuduilla länderien kevätpäivillä. Kun kerran rotuyhdistys tällaisen kokoontumisen järjestää ja vielä näin lähellä olihan sinne osallistuttava, vaikka olin kyllä kahden vaiheilla lähdenkö olleenkaan vai lähdenkö ilman Milaa vai otanko Milan mukaan juoksuista huolimatta.
Päädyin sitten lopulta viimeiseen vaihtoehtoon, kun kerran sain porukoilta farmarin lainaan ja häkin Milalle sinne.

Päivä ei ehkä ollut Milan mielestä kaikista kivin, kun joutui katselemaan menoa paljon autosta. Pääsi kuitenkin vähän tutustumaan rotu-tovereihin, silloin kun vähemmän porukkaa paikalla ja pojat oli kiinni..
Muutaman poitsun kanssa kyllä tehtiin tuttavuutta (turvallisesti hihnan päässä)ja joku kävi auton luukullakin haikailee neitosen perään...

Päivän ohjelmassa oli siis yleistä oleilua länderi porukan kesken, alku kahvitelua, lenkki joka me siis jätettiin väliin, ja kierreltiin silloin omia reittejämme, ruoka maittava sellainen, kiitos järjestelyistä vastanneille, vuosikokous jossa mm. palkittiin ländereistä parhaimpia ja jälleen kahvit ja pullat..

Tosi kiva oli nähdä länderiporukkaa ja tutustua ihmisiin, uusia naamoja kun ollaan. Toisaalta hetkittäin oli hieman ulkopuolinen olo, kun tuntui että kaikki tuntee toisensa ja ite on ihan pihalla kuka on kuka. Mutta ei kai sitä opi tuntemaan ihmisiä jos paikalle ei vääntäydy, ja aina onneksi riittää puhumista jos ei muusta niin sitten koirista :)

Päivän jälkeen Mila oli kovin väsynyt, vaikka ei ollutkaan pääsyt osallistumaan yleiseen riekkumiseen, taisi olla niin paljon uutta katseltavaa että illan lenkki meni vallan leppoisasti.

Kiitos kaikille joita tavattiin, ehkäpä uskallaudumme jatkossakin mukaan, ehkäpä sinne leirille, kun sekin kerran täällä päin...

Sunnuntaina kävin sitten katsomassa paikkakunnalla järjestettyjä agi-kisoja. Mila ei päässyt mukaan, kun olisi ehkä turhaan sekoitellu poikien päitä tuoksullaan.
Kävin kannustamassa kaveria Annaa Elli-shelttinsä kanssa ja ihailemassa kuinka hyvin yhteistyö koiran kanssa voikaan sujua... on se helpon näköistä kun sen osaa...
toivottavasti joskus ite vois saada koiran kanssa yhteistyön sen näköiseksi.. (agin alkeisiin ollaan jo ilmottauduttu...)
Paikalla oli myös länderi koirakoita.. on ne kyllä pomppivaisia koiria :)
onnitelut kaikille jotka pärjäs hyvin tai tosi hyvin, itse lähin kesken päivän pois ulkoiluttaa omia elukoita

Ennen kuin tallille kampesin, heittelin koiruuksille hieman palloa...
Tässä kuvasatoa kevätpäivän riemusta

-mervi-