Lepää rauhassa rakas ystävä
CANINE ARANYOS GEREZD
"CZEENE"
18.3.1996-22.10.2009
CANINE ARANYOS GEREZD
"CZEENE"
18.3.1996-22.10.2009
Ikävä on kova, mutta nyt sun on hyvä olla.
Kiitos kaikesta.
torstaina 22. lokakuuta 2009
torstaina 13. elokuuta 2009
Kesän kuulumiset
Hieman on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, mihinkähän tää kaikki aika menee? Joku vähän mainitsikin jo etten ole blogia päivitellyt... katotaas mitä meille kuuluu...
Mila:
Milan kanssa on harkkailtu agia säännöllisesti viikottain. Keväästä on tapahtunut joku napsahdus tytön pääkopassa ja keinu ollut hyvä, siis ei mikää lemppari mutta suorittaa. Tosin nyt juuri on pitkä aika edellisestä keinusta, mutta elän toivossa että homma jatkuu niin kuin tähänkin asti. Lisäksi kepit on alkanut sujumaan, pujottelee jopa sen viimeisenkin välin! On alkanut todella mietityttää jospa kisattaisiin, ite taidan vaan nostaa riman niin korkealle että näinköhän uskalletaan...
Ikävämpi juttu on että Mila on ollu todella jumissa. Perus liikkumistapa on oikeastaan aina ollut lenkeillä peitsaaminen, ravaa vain pieniä pätkiä ja sit siirtyy peitsille, nyt on sit siitä, Nemin kanssa riehumisesta ja ehkä myös elämän muista muutoksista johtuen lanne jumissa. Pari kertaa ollaan nyt käyty hierotuttamassa ja vaikka oli todella kipee rentoutui silmin nähden ja lähes nukkui käsittelyn aikana. Muut jumit oli toiselle kertaa hyvin lauennut mutta lanne jumii, takareidetkin on epätasapainossa kun käyttää oikeaa huonommin. Seuraillaan miten kehittyy, koitetaan lisätä ravia lenkkeihin ja back on trackin kesäloimi on ostoslistalla.
Toinen ikävä juttu Milalla on että nyt kun koti on vaihtunut rivarista kerrostaloon on alkanut panikoida täällä ääniä. Rappukäytävästä kuuluvat ovien pamahdukset saavat aikaan tärinää ja läähätystä. Ääniherkkä Mila ei ole normaalisti ja muualla ei ressaa ei edes kovista äänistä, eli täysin paikkasidonnaista on jännittäminen. DAP haihdutin on kans hankinnassa, jospa se saisi päivät tuntumaan siedettävimmiltä...
Niin ja nyt juoksut meneillään ja neito vielä herkempi...
Nemi:
Nemppu kasvaa ja kehittyy. Aktiivinen ja hyvin kerkeäväinen, ei kuitenkaan pahantahtoinen. Hepuleita saa pitkin päiviä ja päivisin on lukenut paljon lehtiä = paljon paperisilppua kotia tultaessa lattioilla. Pissaillu sisälle hyvällä mallilla toisin sanoen vähentynyt olemattomiin. Muuton jälkeen oli pissat oikeastaan aina sisällä mutta nyt ollu jo parempi, ainut että kotia tultaessa ei enää malta iloissaan pidätellä sitä hetkeä että saisi pannan kaulaan ja pääsisi ulos, mutta se pienelle vielä sallitaan.
Mä olen sanonutkin että Nemistä taitaa tulla luonnonlapsi, pellossa kasvanut :) liian vähän olen touhunnut sen kaa mitään järellistä. Maahan osaa mennä ja jotenkin sivulle tulla, tosin vaan namin avulla. Tarkoitus olisi nyt alkaa käydä hallilla avoimissa tokoiluissa tekee juttuja niin että on vieraita koiria, työt vaan sotkeneet sitäkin aikomusta... Mutta muuten ihan järkevä nuori likka, vähän puffailee kaikelle jännälle (vertaistukea Anne-Marille) ja varsinkin vastaantulijat joille Mila rähähtää säestää sujuvasti..
Kaikki kulmurit on irronneet ja korvatkin jotakuinkin oikein päin, vaikka leirillä tuomari sanoikin että urosta valitessa pitäisi olla hyvin asettuneet korvat ja ei ruskeaa manttelia. Nemihän oli leirin VSP pentu :) ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa ja pöydällä. Luonnonlahjakuus siis :) ehkä tulevia kehiä varten pitää kuitenkin hieman harjoitella...
Hepukka:
Voi hyvin ja paksusti, kolmen pojan laumassa viettänyt kesä yötä päivää ulkona laitumella. Ratsastanut olen varmaan kuukausi sitten, silloin oli ihan kiva. Pellossa kasvanut sekin siis :)
Muu elämä:
Totta tosiaan mullistuksia tapahtuu, oma rivarikämppä vaihtui kaupungin vuokrakämppään heinäkuussa (mä inhoan muuttamista, tämä oli toinen muuttoni ja toivottavasti enää yksi edessä, vanhainkotiin joku muu saa muuttaa minut!). Ite en viihdy täällä kämpäs mikä heijastuu varmaan Milaankin, Nemi onneksi ottaa ihan relasti vaikka toinen panikoi.
Se miksi kämppä vaihtui on että sitä omaa kotia rakennetaan. Talon seinät tulee kuun lopussa ja muutetaan sitten kun on valmista, ei täksi jouluksi mutta viimeistään seuraavaksi :) toivottavasti kuitenkin jo keväällä...
Töitä riittää, seuraavat lomat ensi vuonna... niitä odotellessa.. Tosin nyt saikulla, toivotaan että ihan tavan flunssassa eikä missään sikamaisessa.
Kiitos muuten kaikille tosi kivasta leiristä, etenkin Ansku, Heppu ja Svingi, harmittaa kun tätä välimatkaa on näin älyttömästi!
Nempun kasvugalleriaan lisätty 4 kk ja 5 kk kuvat.
Mä painun huilii, jospa tää päänsärky joskus loppuis :)
-mervi-
Mila:
Milan kanssa on harkkailtu agia säännöllisesti viikottain. Keväästä on tapahtunut joku napsahdus tytön pääkopassa ja keinu ollut hyvä, siis ei mikää lemppari mutta suorittaa. Tosin nyt juuri on pitkä aika edellisestä keinusta, mutta elän toivossa että homma jatkuu niin kuin tähänkin asti. Lisäksi kepit on alkanut sujumaan, pujottelee jopa sen viimeisenkin välin! On alkanut todella mietityttää jospa kisattaisiin, ite taidan vaan nostaa riman niin korkealle että näinköhän uskalletaan...
Ikävämpi juttu on että Mila on ollu todella jumissa. Perus liikkumistapa on oikeastaan aina ollut lenkeillä peitsaaminen, ravaa vain pieniä pätkiä ja sit siirtyy peitsille, nyt on sit siitä, Nemin kanssa riehumisesta ja ehkä myös elämän muista muutoksista johtuen lanne jumissa. Pari kertaa ollaan nyt käyty hierotuttamassa ja vaikka oli todella kipee rentoutui silmin nähden ja lähes nukkui käsittelyn aikana. Muut jumit oli toiselle kertaa hyvin lauennut mutta lanne jumii, takareidetkin on epätasapainossa kun käyttää oikeaa huonommin. Seuraillaan miten kehittyy, koitetaan lisätä ravia lenkkeihin ja back on trackin kesäloimi on ostoslistalla.
Toinen ikävä juttu Milalla on että nyt kun koti on vaihtunut rivarista kerrostaloon on alkanut panikoida täällä ääniä. Rappukäytävästä kuuluvat ovien pamahdukset saavat aikaan tärinää ja läähätystä. Ääniherkkä Mila ei ole normaalisti ja muualla ei ressaa ei edes kovista äänistä, eli täysin paikkasidonnaista on jännittäminen. DAP haihdutin on kans hankinnassa, jospa se saisi päivät tuntumaan siedettävimmiltä...
Niin ja nyt juoksut meneillään ja neito vielä herkempi...
Nemi:
Nemppu kasvaa ja kehittyy. Aktiivinen ja hyvin kerkeäväinen, ei kuitenkaan pahantahtoinen. Hepuleita saa pitkin päiviä ja päivisin on lukenut paljon lehtiä = paljon paperisilppua kotia tultaessa lattioilla. Pissaillu sisälle hyvällä mallilla toisin sanoen vähentynyt olemattomiin. Muuton jälkeen oli pissat oikeastaan aina sisällä mutta nyt ollu jo parempi, ainut että kotia tultaessa ei enää malta iloissaan pidätellä sitä hetkeä että saisi pannan kaulaan ja pääsisi ulos, mutta se pienelle vielä sallitaan.
Mä olen sanonutkin että Nemistä taitaa tulla luonnonlapsi, pellossa kasvanut :) liian vähän olen touhunnut sen kaa mitään järellistä. Maahan osaa mennä ja jotenkin sivulle tulla, tosin vaan namin avulla. Tarkoitus olisi nyt alkaa käydä hallilla avoimissa tokoiluissa tekee juttuja niin että on vieraita koiria, työt vaan sotkeneet sitäkin aikomusta... Mutta muuten ihan järkevä nuori likka, vähän puffailee kaikelle jännälle (vertaistukea Anne-Marille) ja varsinkin vastaantulijat joille Mila rähähtää säestää sujuvasti..
Kaikki kulmurit on irronneet ja korvatkin jotakuinkin oikein päin, vaikka leirillä tuomari sanoikin että urosta valitessa pitäisi olla hyvin asettuneet korvat ja ei ruskeaa manttelia. Nemihän oli leirin VSP pentu :) ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa ja pöydällä. Luonnonlahjakuus siis :) ehkä tulevia kehiä varten pitää kuitenkin hieman harjoitella...
Hepukka:Voi hyvin ja paksusti, kolmen pojan laumassa viettänyt kesä yötä päivää ulkona laitumella. Ratsastanut olen varmaan kuukausi sitten, silloin oli ihan kiva. Pellossa kasvanut sekin siis :)
Muu elämä:
Totta tosiaan mullistuksia tapahtuu, oma rivarikämppä vaihtui kaupungin vuokrakämppään heinäkuussa (mä inhoan muuttamista, tämä oli toinen muuttoni ja toivottavasti enää yksi edessä, vanhainkotiin joku muu saa muuttaa minut!). Ite en viihdy täällä kämpäs mikä heijastuu varmaan Milaankin, Nemi onneksi ottaa ihan relasti vaikka toinen panikoi.
Se miksi kämppä vaihtui on että sitä omaa kotia rakennetaan. Talon seinät tulee kuun lopussa ja muutetaan sitten kun on valmista, ei täksi jouluksi mutta viimeistään seuraavaksi :) toivottavasti kuitenkin jo keväällä...
Töitä riittää, seuraavat lomat ensi vuonna... niitä odotellessa.. Tosin nyt saikulla, toivotaan että ihan tavan flunssassa eikä missään sikamaisessa.
Kiitos muuten kaikille tosi kivasta leiristä, etenkin Ansku, Heppu ja Svingi, harmittaa kun tätä välimatkaa on näin älyttömästi!
Nempun kasvugalleriaan lisätty 4 kk ja 5 kk kuvat.
Mä painun huilii, jospa tää päänsärky joskus loppuis :)
-mervi-
lauantaina 13. kesäkuuta 2009
Kuvakulmia...
Tässäpä kuvia meidän neidoista. Mistähän syystä pennusta saa kuvia vain sen nukkuessa? Muutamia kuvia myös yhteiselosta Milan ja Nemin välillä, se sisältää painia, painia ja vähän lisää painia höystettynä lelujen repimisellä ja toistensa perässä juoksemisella.
Yhteiselokin alkaa muotoutua.. Hihna käytös on ihan ok, jos ei tule koiria vastaan. Mila on ärsyttävä, ainahan se on haukkunu ja käyny kierroksilla, mutta nyt kun et voi vain keskittyä siihen tuntuu että homma leviää. En tahtois että Nemistä tulee yhtä idiootti (= yhtä huonosti opetettu). Mutta tehdään töitä ja katsotaan mitä saadaan aikaan, toivottavasti ei kahta rääkyvää koiraa hihnan päässä. Sitä paitsi on tosi turhauttavaa, kun joka lenkillä ei edes tule koiria vastaan. Toistot ne auttais varmaan tähänkin mutta, miten ihmeessä harjoitella kun ketään ei näy missään!
Mutta keskenään tytöt menee hyvin, alusta asti on ollut sääntönä että hihnassa ei riekuta ja leikitä. Se on tainnut mennä perille :) Nemi on tosi hieman puffaillu myös juoksijoille, pyöräilijöille, mutta niihin Mila ei onneksi reagoi niin eiköhän saada Nemppukin niihin tottumaan.
Hienosti myös Nemi on oppinut että ulos pääsyyn ja sisälle tuloon joutuu odottaa ja hakee katsekontaktin. Välillä yrittää karata ennen aikojaan, mutta jutun juoni taitaa pikkuhiljaa valjeta. Maahanmenoa harjoitellaan myös ja samoin sivulle tuloa. Katsotaan milloin osataan :)
Milan kanssa ollaan käyty harkkailee agia ja nyt on pari kertaa ollu tosi kivat harkat. Ratoja ollaan otettu ja ne on menny ihan hyvin. Itehän siellä aina jotain sotkee, viimeksikin tein saman virheen varmaan 5 kertaa, Mila tuli putkesta ja ite ennakoin ja jätin aina selän taa niin että sain menemään hypyn ohi. Eihän se hyppy ollut edes koiran linjalla kun tuli putkesta mutta kun hätäilee ja ei ohjaa kunnolla niin sen siitä saa.
Keinukin on ollut nyt ihan jees. Eilen otti ekaksi ihan älyttömän lentokeinun, ja sit taas hirvitti mennä. Muutaman kerran nosti keinulle ja keinautin alas ja viimesellä kerralla nousi jo ite pysähtyi hyvin, paljon nakkia naamaan ja toivotaan että onnistunut suoritus jää muhimaan päähän että muutaman viikon tauon jälkeen se on mielessä. Ehkä meillä on sittenkin mahdollisuus... :)
Mut nyt niitä kuvia :)
-mervi-
Yhteiselokin alkaa muotoutua.. Hihna käytös on ihan ok, jos ei tule koiria vastaan. Mila on ärsyttävä, ainahan se on haukkunu ja käyny kierroksilla, mutta nyt kun et voi vain keskittyä siihen tuntuu että homma leviää. En tahtois että Nemistä tulee yhtä idiootti (= yhtä huonosti opetettu). Mutta tehdään töitä ja katsotaan mitä saadaan aikaan, toivottavasti ei kahta rääkyvää koiraa hihnan päässä. Sitä paitsi on tosi turhauttavaa, kun joka lenkillä ei edes tule koiria vastaan. Toistot ne auttais varmaan tähänkin mutta, miten ihmeessä harjoitella kun ketään ei näy missään!
Mutta keskenään tytöt menee hyvin, alusta asti on ollut sääntönä että hihnassa ei riekuta ja leikitä. Se on tainnut mennä perille :) Nemi on tosi hieman puffaillu myös juoksijoille, pyöräilijöille, mutta niihin Mila ei onneksi reagoi niin eiköhän saada Nemppukin niihin tottumaan.
Hienosti myös Nemi on oppinut että ulos pääsyyn ja sisälle tuloon joutuu odottaa ja hakee katsekontaktin. Välillä yrittää karata ennen aikojaan, mutta jutun juoni taitaa pikkuhiljaa valjeta. Maahanmenoa harjoitellaan myös ja samoin sivulle tuloa. Katsotaan milloin osataan :)
Milan kanssa ollaan käyty harkkailee agia ja nyt on pari kertaa ollu tosi kivat harkat. Ratoja ollaan otettu ja ne on menny ihan hyvin. Itehän siellä aina jotain sotkee, viimeksikin tein saman virheen varmaan 5 kertaa, Mila tuli putkesta ja ite ennakoin ja jätin aina selän taa niin että sain menemään hypyn ohi. Eihän se hyppy ollut edes koiran linjalla kun tuli putkesta mutta kun hätäilee ja ei ohjaa kunnolla niin sen siitä saa.
Keinukin on ollut nyt ihan jees. Eilen otti ekaksi ihan älyttömän lentokeinun, ja sit taas hirvitti mennä. Muutaman kerran nosti keinulle ja keinautin alas ja viimesellä kerralla nousi jo ite pysähtyi hyvin, paljon nakkia naamaan ja toivotaan että onnistunut suoritus jää muhimaan päähän että muutaman viikon tauon jälkeen se on mielessä. Ehkä meillä on sittenkin mahdollisuus... :)
Mut nyt niitä kuvia :)
-mervi-
torstaina 28. toukokuuta 2009
Loma lähenee loppuaan..
Niin vaan lomakin alkaa olemaan lusittu, työt alkaa maanantaina ja silloin koittaa arki koirillekin.
Tähän asti on menny ihan hyvin. Tytöt tulee juttuun, ainakin möykästä päätellen.. Nujutaan ja leikitään kera kauhean metelin (ja meteli on länderimäiseen tyyliin kaikkea muuta kuin haukkumista). Varsinkin juniori on kauhea kiljukaula :)
Mila on toipunut jotakuinkin perhekoon kasvusta, muutama päivä meni niin että meni muualle missä Nemi, muakaan ei yhtään pussaillu vaan osoitti mieltään. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan leikitään jatkuvasti, oikeastaan niin että kun Nemi jo väsyneenä hakeutuu jonnekin lepää niin Mila menee tökkii ja tuuppii niin että kakara rähähtää ja alkaa taas paini.
Mitenkään älyttömän isosiskomaisia otteita Milalla ei ole, kertaakaan ei ole alistanut Nemiä komentamalla pois vaan aina kun Nemppu tulee pyytää leikkiin niin lähtee. Eli käytännössä Nemi hieman hallitsee leikkimistä, kun kovin väsyttää se rupee vaan makaa jolloin leikki menee tylsäksi ja Mila aikansa tuupittua lopettaa ja sit taas kun itellä on virtaa ja Mila on nukkuu niin käydään pyytää toinen mukaan. Vielä Mila toki on leikissä niskan päällä koko eron takia, mutta sen verran kiihkeää on ärinä pienemmän suunnasta että tulevaisuutta odotellessa mitä tapahtuu...
Muutenkin Nemi on aika itsepäinen ja itsenäinen, kynsien leikkuuta saa todella harjoitella että se ei olis taistelua eikä pienen päätä huimaa vaikka jää yksin ulkona, mikäs siellä tonkiessa ja ruohoo syödessä! Yritetään siis tehdä paljon käsittelyharjoituksia sekä luoksetuloa jotta saatais lapsesta kunnon kansalainen :)
Mutta on se kyllä ihku :) Tosi vähän pureskelee käsiä ja pissailut ja kakkailut on onnistunut ulos suurimmalta osalta. Nyt olin Nemin kanssa muutaman päivän serkun luona ottamassa kontaktia lapsiin (lapset oli 6, 3 ja 1 kk + naapurien lapset). Hyvin meni, ei pureskellu lasten leluja tai muutenkaan lapsia, pikku paniikki saatiin 3-vuotiaalle tytölle kun Nemi meni pyytää leikkimään haukkuen... Mutta siis mun mielestä käyttäytyi hyvin 11 viikkoiseksi pennuksi. Toki se iteltä vaati aika paljon kun piti jatkuvasti vahtia missä on ja mitä tekee... Mutta ainakin kuultiin lasten ääniä ja pikkuiset silittelivät eikä siitä hätkähdetty.
Huomenna onkin vuorossa ensimmäinen rokotus ja matolääkekuuri syötiin viikko sitten. Niin se lapsi vain kasvaa silmissä ja aika menee nopsaan :)
Kuvia on tullu otettua luvattoman vähän, mutta yritetään parantaa sen osalta ja katotaan jos vaikka niitä saisin tännekin esille.
-mervi-
Tähän asti on menny ihan hyvin. Tytöt tulee juttuun, ainakin möykästä päätellen.. Nujutaan ja leikitään kera kauhean metelin (ja meteli on länderimäiseen tyyliin kaikkea muuta kuin haukkumista). Varsinkin juniori on kauhea kiljukaula :)
Mila on toipunut jotakuinkin perhekoon kasvusta, muutama päivä meni niin että meni muualle missä Nemi, muakaan ei yhtään pussaillu vaan osoitti mieltään. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan leikitään jatkuvasti, oikeastaan niin että kun Nemi jo väsyneenä hakeutuu jonnekin lepää niin Mila menee tökkii ja tuuppii niin että kakara rähähtää ja alkaa taas paini.
Mitenkään älyttömän isosiskomaisia otteita Milalla ei ole, kertaakaan ei ole alistanut Nemiä komentamalla pois vaan aina kun Nemppu tulee pyytää leikkiin niin lähtee. Eli käytännössä Nemi hieman hallitsee leikkimistä, kun kovin väsyttää se rupee vaan makaa jolloin leikki menee tylsäksi ja Mila aikansa tuupittua lopettaa ja sit taas kun itellä on virtaa ja Mila on nukkuu niin käydään pyytää toinen mukaan. Vielä Mila toki on leikissä niskan päällä koko eron takia, mutta sen verran kiihkeää on ärinä pienemmän suunnasta että tulevaisuutta odotellessa mitä tapahtuu...
Muutenkin Nemi on aika itsepäinen ja itsenäinen, kynsien leikkuuta saa todella harjoitella että se ei olis taistelua eikä pienen päätä huimaa vaikka jää yksin ulkona, mikäs siellä tonkiessa ja ruohoo syödessä! Yritetään siis tehdä paljon käsittelyharjoituksia sekä luoksetuloa jotta saatais lapsesta kunnon kansalainen :)
Mutta on se kyllä ihku :) Tosi vähän pureskelee käsiä ja pissailut ja kakkailut on onnistunut ulos suurimmalta osalta. Nyt olin Nemin kanssa muutaman päivän serkun luona ottamassa kontaktia lapsiin (lapset oli 6, 3 ja 1 kk + naapurien lapset). Hyvin meni, ei pureskellu lasten leluja tai muutenkaan lapsia, pikku paniikki saatiin 3-vuotiaalle tytölle kun Nemi meni pyytää leikkimään haukkuen... Mutta siis mun mielestä käyttäytyi hyvin 11 viikkoiseksi pennuksi. Toki se iteltä vaati aika paljon kun piti jatkuvasti vahtia missä on ja mitä tekee... Mutta ainakin kuultiin lasten ääniä ja pikkuiset silittelivät eikä siitä hätkähdetty.
Huomenna onkin vuorossa ensimmäinen rokotus ja matolääkekuuri syötiin viikko sitten. Niin se lapsi vain kasvaa silmissä ja aika menee nopsaan :)
Kuvia on tullu otettua luvattoman vähän, mutta yritetään parantaa sen osalta ja katotaan jos vaikka niitä saisin tännekin esille.
-mervi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
