Kesän loppumista odotellessa...

Tää on niin ristiriitaista. Kesä on ihanaa aikaa, varsinkin aurinkoiset päivät ovat työn teon ohella oikeita nautinnon hetkiä. Mutta silti odottelen että kesä menis ja työt loppus.

Ennen töiden loppumista on vielä Kuopion näyttely, sitäkin odottaa kun siellä näkee Luna siskon ja muitakin ländereitä. Mutta sekin on jo elokuuta.
9 päivä loppuu työt, ja perjantaina suunnataan heti länderileirille Milan kanssa. Sitä jos jotain on odottanut, siitä lähtien kun sain oman läntsyn tai oikeastaan jo sitä ennen :) ihanaa päästä tapaamaan uusia ländereitä ja toki ihmisiä jotka kulkee niitten kanssa, etunenässä Heppu-isiä!
Kun leiristä on toivuttu torstaina 16 päivä tää tyttö lähtee elämänsä ekalle rantalomalle!!! Kaverin kaa päätettiin pistää elämä risaseksi ja ollaan varattu viikon matka Kreikkaan Kreetalle rannalle lojumaan :) sitä odotellaan kans innolla... ja ne muutama välipäivä menee sit pakatessa ja jännittäessä loman alkua.
Ja sitten kun sieltä palaan seuraavan viikon perjantaina on jäljellä enää 4 lomapäivää ennen koulunalkua :( ja kesä ohi ja rankka syksy edes...

Ensin oottaa että tulis jo elokuu, ja sit toivoo että se ei vielä ois menny ohi...
Mutta kaikkee kivaa on kyllä luvassa sille kahdelle ja puolelle viikolle minkä lomailen, että ehkä taidan kuitenkin odotella sitä elokuuta :)

Tänään käytiin taas agilityä harrastamssa. Otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Ekan kerran Mila meni oikein hyvin, otettiin taas niin että keinu laskeutui pöydälle. Toisella kerralla hyppäs kesken alas, sit hyppäs vielä parikolme kertaa lisää! Kääk, mikä sille tuli? Mun mielestä ekalla kerralla ei sattunu mitää, ei rämähdystä ei mitään... no, saatiin onneksi se menemään pari kertaa hitaasti houkuttelemalle koko keinu ja jätettiin hautumaan seuraavaan kertaan... toivottavasti ei tule mitään ongelmia.
Toisena harjoituksena oli 4 hypyn ja 2 putken irtoamis tehtävä. Esteet muodosti ikään kuin neliön, putket mutkalla eri päissä, ja putken suulta toisen putken suulle kaksi hyppyä. Mila meni oikeestaan tosi hyvin. Liikkeelle lähettiin hyppyjen välistä, hyppy - putki - hyppy - hyppy - putki - hyppy. Ainoastaan toka putkelle tullessa ite ajauduin niin sivuun että meni ohi, ja vikan esteen ohi meni kans kerran, mutta siinä olin ite kans niin sivussa että katto varmaan siitä... oikeesti järkyttävän tarkkaa mitä ite tekee siellä, ja ite kun ei osaa niin koira menee vikaan siks. harjoittelua harjoittelua... onneksi yks kaveri on menos kait ikeaan pe, jospa saisin tuliaiseksi pari tunnelia koti harjoitteluun :)

-mervi-

Viikonloppukatsaus..

Viikonloppu tai oikeastaan koko viime viikon loppu meni vauhdilla. Keskiviikkona agilityä käytiin harrastamassa. Uutena esteenä oli keinu ja pitkästä aikaa pussia otettiin. Pussi meni hyvin, ja lopulta ei tarvinnut enää näyttää valoa tunnelin päässä :) Keinua otettiin koulutusohjaajan kanssa niin että ite ohjasin keinulle, pysäytettiin kontaktille ja namia syömään, keinu laskeutui pöydälle jonka kautta palkatan pois. Ihan hyvin meni eikä Mila yhtään säpsähdellyt liikkuvaa alustaa :)

Torstaina tuli sukulaisia (täti, serkku + sen kaks lasta 4v ja 1v) kyläilemään viikonlopuksi ja se päivä menikin hevosia hoitaessa (mulla oli 3 + oma kopukka hoidettavana viikonlopun) ja syödessä synttärikakkuja, vuoden päästä voitas pitää Kimmon kans viiskymppiset :)

Perjantaina kans meni siinä kun tuli töistä, kävi hoitaa hevoset, vietti aikaa porukoilla ja illalla vielä pesi pika pikaa Milan tassut ja pyllyn seuraavaa päivää varten ja kattelit tavarat valmiiksi,nukkumaan pääsi jo ennen yhtä :)

Lauantai aamuna kasin pintaan ylös, Milan aamupissat ja ruuat ja jätin sen nukkuu Kimmon kanssa. Ite tallille, puol kympin jälkeen pois suihkuun ja tukkaa selvittää ja puol 11 aikaa kyytiin KeTyksi lähtenyt kaveri ja auton nokka kohti Hankasalmen ryhmänäyttelyä.

Päivä oli sään osalta loistava, ehkä jopa kuuma, mutta ei pidä valittaa sateisen viikon jälkeen. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja kehän alkua odotellessa nähtiin näyttelyn toista länderi-edustajaa Paavoa Oulusta. Kyllä vaan länderi-ihminen toisen tunnistaa, pitkästä matkasta jo Paavo omistajineen (enpä huomannut nimeä kysyä, saati itseäni esitellä, hups :)) meidät bongasi ja viittoi jutuille.
Oman vuoron lähestyessä hiipi esille taas pikkuinen jännitys, Paavon ollessa kehässä tuomari kovasti ohjasi liikkumisesta, reippaammin reippaamin, peitsaa peitsaa... vähän aloin minäkin hermostua että kuinka meidän käy.
Ekat kierrokset kehän ympäri menikin meillä myös peitsatessa. Ei vaikka pysähdyin, hidastin, lisäsin tahtia niin aina vaan peitsas..:( no pöydälle välillä, jonka jälkeen oli luvassa toinen mahdollisuus.
Pöydällä tuomari otti esiin ekana mittatikun jonka kolautti pöytään ja Mila oli hypätä alas. Mila nojas minuun eikä mittaamisesta meinannut tulla mitään, kai se jonkinlaisen mitan sai kun ei siitä enempää kommentoinut. Muuten pöydällä Mila oli nätisti, jännittynyt kylläkin.
Pöydän jälkeen uudestaan liikkeelle näyttämään osataanko ollenkaan ravata ja kyllähän sieltä sitä ravia vihdoin tuli. Helpotuksen huokaus ja uskalsin jo vähän pyytää vauhdikkaampaa liikettä.
Tuomari päätti antaa meille ERI:n ja niin ollen Mila oli ROP ja sai ekan SERTinsä!!!! huraa huraa!!

Toisaalta jäi vähän kaivelee tuo liikkuminen.. Tuomari oli tarkka liikkumisesta ja jos sitä ravia ei olis tullut toisella kerralla olisi meilläkin varmaan ollut tuloksena EVA.. Muuten tuomari kyllä arvosteli molemmat länderit hyviksi, eikä arvostelu papereissa ollut moitteen sanoja juuri lainkaan.

Ja koska oltiin Roppeja jäätiin oottelee ryhmäkehiä, tavoitteita ei enää ollut, mutta kokemusta molemmille halusin (kiitos vaan kasvattaja-Annelle pikaopastuksesta puhelimitse mitä siellä ryhmäkehäs tapahtuu). Odottelua oli parisen tuntia jonka aikana vähän syötiin ja jaloiteltiin ja moikattiin tuttuja ja Mila kerkesi ottaa nokoset sylissä. Ryhmäkehässä taas sitten ehkä palloiltiin missä sattuu.. No oikeassa paikassa oltiin oikeaan aikaan, mutta en mä tajunnu että se tuomari siellä kokoamiskehäs jo niin paljon syynäs koiria. Kyllähän mekin käytiin pöydällä ja vähän ravattiin, mutta siinä kun jonos odoteltiin niin muut puunas niitä pumpuli pyllyjä harjat heiluen ja seisotti koiria kun meidän Mila nuuskutteli nurmikoita :)
No, tulos oli aika odotettu, ekan kiekan jälkeen ulos ja vihdoin kohti kotia.

Mutta mitä jäi käteen päivästä? hyvä arvostelu, eka serti, pari pyttyy, kokemus ryhmäkehästä ja toteamus että Mila keskitty siellä aika hyvin eikä höntyilly muiden koirien luo, stressi siitä että kuinka saan Milan ravaamaan ja väsynyt koira, omistaja ja KeTy. ihan kelpo päivä siis :)

Lauantai ilta ja sunnuntai menikin sitten siinä touhutessa normi juttujen kaa, tallia, ulkona oloa, lasten leikkejä, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Sunnuntaina kärtsäsin itteni, taas :)

Mutta viikonloppu oli vallan mukava, oli tosi kivaa kun oli noita sukulaisia kyläilee ja lapsukaisia touhuamassa. Pikkuinen Anni säikky alkuun koirien haukkumista, mutta loppuajasta paijas jo Milaa aika ronskein ottein ja yritti suukotta koiria :)
Ja täytyypä todeta että Mila osasi käyttäytä pienen lapsen seurassa hyvin, ja on muuten oppinut jo vähän pois siitä että tervehtiessä ihmisiä hypitään vasten :) positiivista :)

-mervi-

Kivaa agilityssä

Eilen päästiin kentälle agilityä harrastamaan, mikä oli varsin kivaa kun viime viikkoinen kerta jäi väliin kun oli ne heinätyöt...

Innosta puhkuen oltiin kentällä ajoissa, katselemassa edellistä ryhmää, ja iloksemme saimme huomata että meidän ryhmään koiria ei saapunut kuin viisi! normaalista paikalla on kymmenkunta koiraa, ja paljon aikaa menee odotteluun. Alku veryttelyn jälkeen päästiin heti asiaan.
Tällä kertaa Milakin pääsi kokeilemaan A:ta. Alkuun laitettiin nousullekin nameja, mutta kun Mila jäi niitä syömään vauhti pysähty ja hyppäs takas alas. Paremmin meni kun kädellä ohjas vaan suoraa yli ja yritti pysäyttää kontakteille. Hyppää kyllä alas siinä, mutta pääasia kai vielä että edes menee ylös ja tulee alas, niin ettei hyppää korkeuksista. Milalla ei kyllä tunnu olevan mitään pelkoja kiipeilyn suhteen, puomi on pop eikä a:kaan hirvittänyt. Otettiin vaan pari kertaa ja jätettiin asia hautumaan tulevaisuutta varten.

Seuraavaksi otettiin keppejä itsenäisesti, nyt otin ekaa kertaa hallissa palloa palkkana. Kotona olen käyttänyt palloa niin kepeillä kuin hypyilläkin. Tosin kepeiltä pitää varmaan jättää pallo pois, kun niin toheissaan tohotetaan menemään että jättää keppejä väleistä kun koittaa kiiruhtaa. Eli kuumuu liikaa ja pujottelu ei vielä tarpeeksi nopeeta siihen vauhtiin mitä tarjoo. Kepeissä on kyllä tapahtunu kehitystä, välit kyllä pitää näyttää edelleen molemmilta puolilta, mutta muuten sujuvampaa. Kotona keppejä on 8 peräkkäin, kentällä 6, pikkuhiljaa vois taas pidentää kotona yhdellä keppiparilla.

Ulkona harjoiteltiin sitten putkea joka oli mutkalla. Palkka kuppi odotti putken päässä jolle lähetettiin jo vähän kauempaa (pari metriä). Ensin vaan sinkeesti jätin paikalleen ja menin ite eelle lähettämään, vaikka idea oli että saa ohjattua koiran putkeen vaikka ite ei näyttäs sitä vieressä. Ihan hyvin se sinne niinkin meni, onnistuin jopa takaaleikkuksessa kun lähetettiin toiselta puolelta. Odottelen vaan että saisin kotia putkia harjoteltavaksi. Kaverin on pitänyt käydä Ikealta lastentunneleita ostamassa, mutta ei vielä ole käynyt...no, jos en muuten saa elokuussa kun on loman pätkä käyn hakee ite. olis kiva päästä kotonakin harjottelee putkeen lähettämistä ja saadalle Milalle toistoja.

Viimeisenä harjoituksena oli kolmen hypyn tehtävä, jotka oli peräkkäin, tosin ei suorassa linjassa. Koira odottamaan, ite ekan esteen viereen, hyppy, toinen hyppy, kolmas hyppy, valssi ja kaksi ekaa estettä uudestaan toisesta suunnasta ja ohjaaja palkkakupin kanssa auttamassa irtoamaan viimeiselle hypylle. Otettiin pari kertaa. Meni ihan hyvin, ekalla kerralla ajauduin valssissa kolmannen esteen ohi turhan pitkälle, mutta sain Milan vielä hypyille. Toinen kerta meni jo paremmin. Mila kuulemma kuuntelee tarkasti mitä käsken, oli kuulemma meinannu tulla valssin jälkeen välistä pois mutta käskystä hyppäs (ite en kyllä semmosia huomaa, tarpeeks siinä että menee ite oikeaan suuntaan), kuulemma hyvä mutta vaatii multa selkeitä käskyjä että minne pitää mennä.

Hyvä mieli jäi siis kentältä, ens viikolla taas uusiksi :)
Kotona tosin oon ottanut muutaman kerran sitä samaa hyppy sarjaa, koti-esteet vaatimattomampia ja meinaa helposti hypätä siivekkeen yli. Mutta muutaman kerran jälkeen suju ihan hyvin, molemmilta puolilta. Pitää vaan muistaa itellä maltti että ei liikaa höylää kotona ettei ilmene kyllästymistä... vielä ainakaan ei ole havaittavissa, vaan kun kepeille menee, alkaa Mila ettiä palloa palkaksi :) (kun on kaksi pallo-hullua koiraa, on ihan kätsää että vastapäätä on tenniskenttä... on noita palloja kertynyt :) )

Nyt on sitten harjoittelu ohi ja kesätyöt alkanut, käytännossä ei ole työn kuva muuttunut, annan lääkkeitä ulos ja yritän jotain neuvookin :) vielä on paljon oppimista. Ens kevään harjoittelupaikka on varmistettu, samoin kuin ens kesän työt, samassa paikassa pysyn. Vielä kun joku työntekijöistä pamahtas sopivasti paksuks, olis töitä varmaan pidemmällekin... tai jos tätä menoa reseptuuri kasvaa on varmaan muutenkin, toivotaan ainakin :)

mut nyt teho-osaston pariin...

-mervi-

Ei mikään huippu viikko...

ei tosiaan ei.
Sunnuntai aamupäivä oli vielä oikein mukava. Opiskelu kaveri on Jyväskylässä harjoittelussa ja pistäytyi koirineen, sheltit Elli ja Ada, kyläilemässä. Käytiin yhdessä kiertämässä kunnon lenkki metikössä, jossa koirat saivat juoksennella irti.
Mila yritti haastaa Ada (1,5 vuotias) leikkiin, mutta ei se oikeen syttyny ja juoksi karkuun, Elli (vanhempi reilusti) taas puolusti omiaan ja räkytti mennä kolmantena perässä. Yhteenotoilta onneksi vältyttiin, kun Milakin tajus että ei nää haluu painimatsia ja lopetti painostamisen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, eli oli oikein loistavaa! Kiitos vaan Annalle vierailusta :)


Sunnuntai illasta alkoi sitten koskea nieluun, varsinaisesti kurkku ei ollut kipeä mutta suussa maistu tosi pahalle, limaa valu nieluun ja tosi inhottavaa. Nukkumisesta ei meinannu tulla mitään kun vähän väliä sai hörppiä vettä helpotukseksi. Maanantaina nielu edelleen kipeä ja töissä vuorotellen imeskelin bafucinia tai jotain muuta kurkkukarkkeja jotta suu "raikastuisi". Maanantaina olin melkein valmis harkitsemaan lääkärissä käyntiä, mulla kun on allergisen nuhan oireet ollut koko talven, aamulla aivastuttaa, koko ajan niiskuttelen ym... ostin jotain nenäsumutettakin keväällä, mut siitä kuivu kurkku ja toisaalta kun tähän tottunu en kehtaa syödä allergialääkettä jatkuvasti, sitä paitsi se tulee kalliiksi ilman reseptiä... ja en kai mä nyt nuhan takia lääkäriin mene? ehkä meen syksyllä, tai sit oottelen pari vuotta et sisko valmistuu lekuriksi :) et mitenkäs se oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä..

Tiistai olikin sit jo himpun parempi päivä, söin jo puolet vähemmän bafucineja, tosin flunssanen olo oli, hautasin siis ajatukset lääkäristä..
Keskiviikkona tehtiinkin sitten heinätöitä. Onhan se ihan kivaa, vähän aikaa, mutta ei enää siinä vaiheessa kun olet ollut monta tuntia hiestä märkä, joka paikka täynnä heinän pölyä, jalat naarmuilla heinän pistelyistä ja ihan oikeasti et enää jaksa nostaa paalia. lähin vähän aikasemmin töistä ja kerkesin olemaan pellolla parin kuorman verran ja sit loppu illan heiteltiin heiniä ylisille... kaiken kaikkiaan kai pari tuhatta paalia ja ihmisiä tekemässä yhteensä 9 (+ pari lasta ja pari jotka vaan ajo) itekkään en ollu koko päivää hommissa, mut kun puol ykstoista tulin kotiin niin oli kyl aika puhki, ja edelleen tietää mitä lihaksia on käyttänyt... sanoinkin että heinän teossa ei ole kuin yksi hyvä puoli, se on vaan kerran kesässä!

Heinän teon myötä multa hävis ääni (ai miten niin allergiaa) ja nyt kaks viimestä päivää on saanu rykiä että ääni kulkee, ja vielä tänäänkin tiskissä yks kaks hävis ääni...onneks ei ollu huono kuulonen mummo :) ja limaa riittää niistettäväksi.. niin ja tän kaiken lisäksi on säännöllinen selkä/vatsa kipu päällänsä... ei ole helppoa ei..
Mut kai se tästä, viikonloppu vapaata joten ei kai tässä nyt viittis alkaa enemmin sairastella :)

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen kirjotukseen.
Ehkä se tilanne ei ole niin paha kun sillä hetkellä tuntui, Mila on kyllä tottelevainen, tänään esim. pihalla ollessa bongas jotain tieltä ja oli lähdös niin mun karjasu kyllä palautti nopeesti luo. Kerkesin ennakoimaan.
Nyt olen ottanut aina vaan lisää luokse tuloa ja hyvin tulee, metsä lenkillä tein sitä että vaihdoin suuntaa kun Mila meni kauempana edellä tai saatoin pysähtyä ja en liikkunu ennenkuin tuli "hakemaan" ja otti kontaktin, palkka tulee aina ja kiinni antaa ottaa kaulasta.
Eli ongelma tulee silloin kun menee jonnekin luvattomaan paikkaan ja itse kai hokaa sen myös, nimittäin tallilla, missä irti karkailee joskus pihan puolelle josta sit komennan pois. Silloin ei välttämättä anna kiinni, viimeks sit kyllästyin ja menin jatkamaan hommia kun tiedän kyllä että tilalta ei häviä, kohta Milakin pyöri taas tallissa ja palkkasin kun tuli luo.
Ehkäpä oma käytökseni muuttuu niissä tilanteissa, mikä hämmentää tilannetta lisää. ja ehkä mä en ole mikään johdonmukainen tämmösissä asioissa, ehkä kiirehdin liikaa ja häiriötekijöiden määrä ylittää osaamis kapasiteetin. Kaikista parhaiten olen Milalle onnistunut opettamaan semmoset pikkujutut jotka on jokapäiväsiä, joita ei erikseen tarvii harjotella, sisälle ei mennä eikä ulos tulla ilman lupaa (tosin lipsuu porukoilla siitä näin kesällä kun ovi auki aina), ruokaa ei tule ilman katsekontaktia, tulee eteiseen pyyhittämään jalat vaikka ei tykkääkään, sänkyyn ei edes yritä enää.... mut tommoset asiat missä pitäs edetä hitaasti ja johdonmukaisest mulle hankalia opettaa, ehkä vaan hätäilen ja oletan liikaa että pitäs jo osata... ja tietty hirvittää se että kyseessä on eka koira eikä kokemusta ja et nyt jos jotain pilaa...
Mut katsellaan mihin suuntaan mennään, treeniä lisää ja vapaana ollaan vain harkitusti :)

Kasvugalleriaa taas päivitetty, kun kuukausiakin kertyi yksi lisää :)


-mervi-