Iloista Joulunaikaa ja Onnea Vuodelle 2011!
torstai 23. joulukuuta 2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Ekat kisat
Juhuu!! Nyt se on tehty, eka startti agiradalla Milan kanssa :)
Kisaura korkattiin omissa kisoissa helatorstaina. Tuomarina oli Minna Räsänen ja radat oli oikein kivat. Aika lailla suoraa linjaa, ei oikeastaan sellaisia kohtia joista olisi joutunut tosissaan miettimään miten selvitään. Just hyvät ekoihin kisoihin :) Mulla vaan jännitys oli melkoinen, ilmottautuimisessa vielä kyselin saako karata kotia :)
Rataan tutustuminen meni ihan hyvin, sain jopa keskityttyä ja kerkesin muutamat minien radat katsoa ennen kuin alkoi keskittyminen omaan rataan. Ja niin kuin arvasin itse radalla ei enää miettinyt jännitystä tai muuta vaan sitä mitä tehtiin. Muutama aika täpärä pelastus kiljahtamalla, keinulta hätäisesti alas ja kepeiltä pujotteluvirhe ja kielto kun aloitti uudestaan 2 välistä. Mutta saatiin kuitenkin tulos ja sijotuttiinkin kolmanneksi.
Toinen rata oli sama mut toisinpäin, ja virheetkin samat. Keinulta kielto ja pujottelusta 2 kieltoa, tulos siis Hyl. Pääasia että nyt ollaan ekan kerran kisoissa käyty ja hengissä selvitty! ja tiedetään ainakin mitä pitää harjotella lisää..
Nemppukin on hieman aksaillu. Se on vaan uskomattoman herkkis, ei kestä toistoja tai painostamista. Eli ite pitää keskittyä siihen mitä tekee, jos ite sählää niin sit on pikkulikka sekasin. Vielä ei ole suurta paloa syttynyt esteitä kohtaan, mut koitetaan edetä pikkuhiljaa positiivisella fiiliksellä.
Muuten tää aika vaan menee uskomattoman nopeasti. Päivä menee yhdessä hujauksessa, ilman että tekee ees ihmeempiä. Iida työllistää kiitettävästi, tai ei mitenkään pahasti mut miten tuollainen 3 kuinen nyt työllistää. Syömistä, vaipanvaihtoa, nukkumista, vähän itkua ja kiukkua. Nukkuu yöt, päivällä sit vähemmän. Kiltti se oikeesti on, ja ihana :)
Eka äitienpäiväkin meni, ja en saanut aamupalaa sänkyyn. Vähän isi muisti, mut parasta oli ehkä kuitenkin päästä ratsastaa! Ensimmäinen kerta sitten elokuun, niin mulla kuin hevosella. Hienosti meni :) Vähän jänskätin onko virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta ei edes ollut. Molemmat muistettiin kuinka juttu toimi, ja oisin voinut lähteä vaikka heti maastoon. Kun on tarpeeksi kauan yhdessä tehty niin luotto on niin kova toiseen että ei tommoset kuukausien tauotkaan saa tilannetta kaaokseen!
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan että tytöt ovat päässeet talviturkeistaan, ihan konkreettisesti siitä karvamäärästä mikä oli yllä + kävivät jo uimassakin. Karvaa siis riitti ihan kiitettävästi, pikkasen pitäs vielä siistiä saksilla, tassut ja Milan pylly. Nemi vaan inhoaa maailmassa kai eniten että tassuja, etenkin etutassuja räplätään. Pitänee saada lohduttaja/kiinni pitäjä kun rupeen niitä tuunaamaan. Ja tietenkin vois ottaa kuvat siisteistä tyttösistä ehkä myös julkaista :)
Ja niin raksakin edistyy :) kodinhoitohuoneessa on jo muutama kaappikin laitettuna! Muut kalusteet odottaa vielä asennusta, laminaatti laittoa, tapetit seinille pääsyä, pari seinää maalia... eli vielä tekemistä riittää, mutta kyllä se kai siitä. Mä niiiiiin odotan omaa kotia!!!!
-mervi-
Ai niin, Nemi kävi silmäpeilauksessa ja rokotuksissa, terveet silmät, painoa 9,5kg ja hienosti käyttäytyi!
Kisaura korkattiin omissa kisoissa helatorstaina. Tuomarina oli Minna Räsänen ja radat oli oikein kivat. Aika lailla suoraa linjaa, ei oikeastaan sellaisia kohtia joista olisi joutunut tosissaan miettimään miten selvitään. Just hyvät ekoihin kisoihin :) Mulla vaan jännitys oli melkoinen, ilmottautuimisessa vielä kyselin saako karata kotia :)
Rataan tutustuminen meni ihan hyvin, sain jopa keskityttyä ja kerkesin muutamat minien radat katsoa ennen kuin alkoi keskittyminen omaan rataan. Ja niin kuin arvasin itse radalla ei enää miettinyt jännitystä tai muuta vaan sitä mitä tehtiin. Muutama aika täpärä pelastus kiljahtamalla, keinulta hätäisesti alas ja kepeiltä pujotteluvirhe ja kielto kun aloitti uudestaan 2 välistä. Mutta saatiin kuitenkin tulos ja sijotuttiinkin kolmanneksi.
Toinen rata oli sama mut toisinpäin, ja virheetkin samat. Keinulta kielto ja pujottelusta 2 kieltoa, tulos siis Hyl. Pääasia että nyt ollaan ekan kerran kisoissa käyty ja hengissä selvitty! ja tiedetään ainakin mitä pitää harjotella lisää..
Nemppukin on hieman aksaillu. Se on vaan uskomattoman herkkis, ei kestä toistoja tai painostamista. Eli ite pitää keskittyä siihen mitä tekee, jos ite sählää niin sit on pikkulikka sekasin. Vielä ei ole suurta paloa syttynyt esteitä kohtaan, mut koitetaan edetä pikkuhiljaa positiivisella fiiliksellä.
Muuten tää aika vaan menee uskomattoman nopeasti. Päivä menee yhdessä hujauksessa, ilman että tekee ees ihmeempiä. Iida työllistää kiitettävästi, tai ei mitenkään pahasti mut miten tuollainen 3 kuinen nyt työllistää. Syömistä, vaipanvaihtoa, nukkumista, vähän itkua ja kiukkua. Nukkuu yöt, päivällä sit vähemmän. Kiltti se oikeesti on, ja ihana :)
Eka äitienpäiväkin meni, ja en saanut aamupalaa sänkyyn. Vähän isi muisti, mut parasta oli ehkä kuitenkin päästä ratsastaa! Ensimmäinen kerta sitten elokuun, niin mulla kuin hevosella. Hienosti meni :) Vähän jänskätin onko virtaa enemmän kuin laki sallii, mutta ei edes ollut. Molemmat muistettiin kuinka juttu toimi, ja oisin voinut lähteä vaikka heti maastoon. Kun on tarpeeksi kauan yhdessä tehty niin luotto on niin kova toiseen että ei tommoset kuukausien tauotkaan saa tilannetta kaaokseen!
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan että tytöt ovat päässeet talviturkeistaan, ihan konkreettisesti siitä karvamäärästä mikä oli yllä + kävivät jo uimassakin. Karvaa siis riitti ihan kiitettävästi, pikkasen pitäs vielä siistiä saksilla, tassut ja Milan pylly. Nemi vaan inhoaa maailmassa kai eniten että tassuja, etenkin etutassuja räplätään. Pitänee saada lohduttaja/kiinni pitäjä kun rupeen niitä tuunaamaan. Ja tietenkin vois ottaa kuvat siisteistä tyttösistä ehkä myös julkaista :)
Ja niin raksakin edistyy :) kodinhoitohuoneessa on jo muutama kaappikin laitettuna! Muut kalusteet odottaa vielä asennusta, laminaatti laittoa, tapetit seinille pääsyä, pari seinää maalia... eli vielä tekemistä riittää, mutta kyllä se kai siitä. Mä niiiiiin odotan omaa kotia!!!!
-mervi-
Ai niin, Nemi kävi silmäpeilauksessa ja rokotuksissa, terveet silmät, painoa 9,5kg ja hienosti käyttäytyi!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Agilityn extra-innostus!
Viime lauantaina käytiin meidän hallilla agilityvalmennuksessa. Ja kylläpä tykkäsin :)
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...
Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...
Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)
Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...
Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..
-mervi-
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...
Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...
Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)
Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...
Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..
-mervi-
torstai 8. huhtikuuta 2010
Nemin ekat agit ja hormonihuurua...
Puoltoista viikkoa sitten oli Nempun ekat oikeat agility harkat. Ollaanhan me jotain tehty aiemminkin, putkea, yksittäistä hyppyä, puomia...
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)
Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.
-mervi-
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)
Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.
-mervi-
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Parit harkat ja tauolle...
Niinpä niin. Mila aloitti juoksut joka tietää taas pakollista kuukauden taukoa koirakentältä. Harmi, juoksut tulee kyllä ihan oletettuun aikaan mutta ois saanu tulla vaikka vähän aiemmin kun ei oltais joka tapauksessa päästy harkkaamaan.
Kerettiin käydä onneksi pari kertaa ennen kuin alko juoksut. Ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen oltiin kentällä puoltoista viikkoa sitten. Tai käytiin me kai kerran tammikuussa pakkasten välissä, mutta ei sitä voi sanoa harjoittelemiseksi kun ei ite pystyny juoksemaan, muutaman kerran putkeen ja muutama hyppy ja kotia huilaa :)
Mutta nyt siis oltiin ihan kunnolla tekemässä. Ekalla kerralla käytin törkeästi hyväksi pientä lasta, joka sopivasti heräs autossa (mummo mukana apuna kylläkin) ja peräsin oikeutta mennä eka kun 2 viikkonen parkuu :) Rata meni kivasti, taidettiin peräti päästä puhtaasti läpi heti ekalla yrityksellä. Mila oli ihan intona, irtosi erittäin hyvin ja koko ajan oli meno päällä "minne, minne, kerro jo tai päätän ite!!!" Rataa en muista enää miten meni, mutta hyvä fiilis jäi ja kaikkea ei oltu unohdettu tauon aikana. Eka keinu tais olla lentokeinu, mutta sen jälkeen meni ihan täydellisesti senkin, myös kepit oli hyvät!
Nyt perjantaina käytiin kans ja silloin ratana taisi olla peräti kolmosen rata. Vähän liian vaikeaa meille, vaikka menikin ihan hyvin. Mila jälleen ihan intona, lukee pienestäkin kropan liikkeestä minne pitäis mennä, ja sit jos ite näyttää vähän väärin vartalolla niin siellä oltiin jo :) Kepeille oli vaikea kulma tulla kun käytännössä olivat renkaan kanssa lähes vierekkäin ja renkaan jälkeen siis 180 astetta takaisin päin kepeille. Hyvin käänty eikä ajautunut vieressä olleelle hypylle, mutta pujottelu meinas alkaa vasta 2 välistä. Kova käskytys niin ekakin väli taittui :)
Lopussa huomas että mammalla taitaa olla kunto vähän kehno, ja sit kun ei ite jaksa, ohjaus herpaantuu ja koira on ihan kysymysmerkkinä.
Mutta oli se niin kivaa :) Nyt vaan ootellaan se pakollinen tauko jotta päästäs jatkaa. Mä edelleen haaveilen sitä kisauran aloittamisesta, milloinkahan uskaltaisin...
Onneksi agility ei ihan ole kokonaan tauolla. Nemin alkeiskurssi alkaa ens su. Katotaan miten ipanan kanssa pärjätään, pitäis alkaa vahvistaa sitä paikalla odottamista.... :)
-mervi-
Kerettiin käydä onneksi pari kertaa ennen kuin alko juoksut. Ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen oltiin kentällä puoltoista viikkoa sitten. Tai käytiin me kai kerran tammikuussa pakkasten välissä, mutta ei sitä voi sanoa harjoittelemiseksi kun ei ite pystyny juoksemaan, muutaman kerran putkeen ja muutama hyppy ja kotia huilaa :)
Mutta nyt siis oltiin ihan kunnolla tekemässä. Ekalla kerralla käytin törkeästi hyväksi pientä lasta, joka sopivasti heräs autossa (mummo mukana apuna kylläkin) ja peräsin oikeutta mennä eka kun 2 viikkonen parkuu :) Rata meni kivasti, taidettiin peräti päästä puhtaasti läpi heti ekalla yrityksellä. Mila oli ihan intona, irtosi erittäin hyvin ja koko ajan oli meno päällä "minne, minne, kerro jo tai päätän ite!!!" Rataa en muista enää miten meni, mutta hyvä fiilis jäi ja kaikkea ei oltu unohdettu tauon aikana. Eka keinu tais olla lentokeinu, mutta sen jälkeen meni ihan täydellisesti senkin, myös kepit oli hyvät!
Nyt perjantaina käytiin kans ja silloin ratana taisi olla peräti kolmosen rata. Vähän liian vaikeaa meille, vaikka menikin ihan hyvin. Mila jälleen ihan intona, lukee pienestäkin kropan liikkeestä minne pitäis mennä, ja sit jos ite näyttää vähän väärin vartalolla niin siellä oltiin jo :) Kepeille oli vaikea kulma tulla kun käytännössä olivat renkaan kanssa lähes vierekkäin ja renkaan jälkeen siis 180 astetta takaisin päin kepeille. Hyvin käänty eikä ajautunut vieressä olleelle hypylle, mutta pujottelu meinas alkaa vasta 2 välistä. Kova käskytys niin ekakin väli taittui :)
Lopussa huomas että mammalla taitaa olla kunto vähän kehno, ja sit kun ei ite jaksa, ohjaus herpaantuu ja koira on ihan kysymysmerkkinä.
Mutta oli se niin kivaa :) Nyt vaan ootellaan se pakollinen tauko jotta päästäs jatkaa. Mä edelleen haaveilen sitä kisauran aloittamisesta, milloinkahan uskaltaisin...
Onneksi agility ei ihan ole kokonaan tauolla. Nemin alkeiskurssi alkaa ens su. Katotaan miten ipanan kanssa pärjätään, pitäis alkaa vahvistaa sitä paikalla odottamista.... :)
-mervi-
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Nemi 1 v
Eilen tuli meidän kakaralla vuosi täyteen, ei kyllä uskoisi :) vielä on kovin lapsi mieleltään :)
Paljon on mahtunut tähän vuoteen yhteistä, enemmänkin olisin toivonut jaksavani tehdä mutta on ollut näitä muita projekteja..
Kaikesta huolimatta vaikka aika lailla pellossa on kasvanut niin Nemistä on tullut ihan järkevä nuori koira, äärettömän ihmisrakas, ei missään nimessä ilkeä tai pahantahtoinen, vähän ehkä riehakas ja malttamaton. Malttia tulee kai aikanaan iän myötä, mutta toivottavasti pilke silmäkulmassa säilyy..
Paljon onnea siis Nempulle ja kaikille sisaruksille myös :)
-mervi-
Paljon on mahtunut tähän vuoteen yhteistä, enemmänkin olisin toivonut jaksavani tehdä mutta on ollut näitä muita projekteja..
Kaikesta huolimatta vaikka aika lailla pellossa on kasvanut niin Nemistä on tullut ihan järkevä nuori koira, äärettömän ihmisrakas, ei missään nimessä ilkeä tai pahantahtoinen, vähän ehkä riehakas ja malttamaton. Malttia tulee kai aikanaan iän myötä, mutta toivottavasti pilke silmäkulmassa säilyy..
Paljon onnea siis Nempulle ja kaikille sisaruksille myös :)
-mervi-
torstai 4. maaliskuuta 2010
Lauma kasvaa...
Niin se kuukausi taas vaihtui ja nyt ollaan jo kovasti menossa kohti kevättä :) päivät on valoisempia ja pakkasetkin lauhtuneet.
Koirien flunssakin taitaa olla ohi ja nyt leudoimmilla säillä ovat päässeet lenkillekin normaalimmin.
Loppujen lopuksi myös Nemi alkoi hieman oireilla, ei yhtä selvää rohinaa hengityksessä, mutta aivastelua tavallista runsaammin.
Milanhan käytin lääkärissä heti ensimmäisellä viikolla jolloin oli oireita. Mitään ei löytynyt, tai siis kuulunut keuhkoista, imusolmukkeet hieman turvoksissa, mutta ei mitään vakavia tulehduksen merkkejä. Diagnoosi lievä ylähengitystieinfektio, hoitona lepo. Eli maksoin sen 50 turhaan, no sainpahan mielen rauhan.. viikonloppukin oli tulossa ja muutenkin siinä vaiheessa oli kovin epävarmaa olisinko ite viemässä lääkäriin tarvittaessa seuraavalla viikolla, jos oireet pahenisivat...
En olisi ollut viemässä.
Seuraavalla viikolla sain elämäni haastavimman ja ihanimman työn. Tiistaina 23.2.2010 klo 6.47 musta tuli äiti. Tytön tylleröinen, 3250g, 48,5cm syntyi vahvistamaan perheemme naisvaltaa :)
Perjantaina saavuttiin kotia ja nyt on harjoiteltu yhteiseloa :) ihan kivasti menee, eihän noin pieni tee juuri muuta kuin nukkuu ja syö, hieman seurustellaan mutta pääsääntöisesti keskitytään noihin kahteen ensimmäiseen. Itsekin olen saanut ihan kiitettävästi nukuttua, enemmän pitäisi malttaa huilailla päivällä, eikä touhuta kotitöitä tai netissä surffailla...
Koirat on ottaneet tyttösen vastaan varsin hyvin, vähän tuotiin peitossa ennakkoon hajuja kotia ja kovastihan tuota nuuskuteltiin. Ja mä sain muutaman päivän poissaolon jälkeen iloisen vastaanoton, hyvä etteivät kiivenneet lahjetta pitkin syliin :)
Tottakai pitää pitää kolmikkoa silmällä eikä voi jättää vahtimatta, mutta hyvin tytöt käyttäytyy. Käydään haistelemassa, mutta kumpikaan ei ole tainnut edes yrittää käydä nuolaisemassa.
Nemi on enemmän kiinnostunut ja käy kurkkimassa kun ääniä kuuluu että mikä siellä on. Mila on enemmän kylmän viileä, ehkä jopa vähän mököttää kun tuli taas yksi lisää joka vie huomiota.
Tasasesti yritetään kaikille antaa huomiota, ja kunhan ikää tulee pienimmälle lisää niin mäkin pääsen ulkoilemaan. Nyt on ollu koirien lenkitys täysin muiden hoidossa (ei tässä kyllä vielä hurjan kovasti kävellä edes...) Mutta harjoitellaan ja katsellaan mitä yhteiselo tuo tullessaan :)
Nemi vartioi tytön unta :)
-mervi-
Koirien flunssakin taitaa olla ohi ja nyt leudoimmilla säillä ovat päässeet lenkillekin normaalimmin.
Loppujen lopuksi myös Nemi alkoi hieman oireilla, ei yhtä selvää rohinaa hengityksessä, mutta aivastelua tavallista runsaammin.
Milanhan käytin lääkärissä heti ensimmäisellä viikolla jolloin oli oireita. Mitään ei löytynyt, tai siis kuulunut keuhkoista, imusolmukkeet hieman turvoksissa, mutta ei mitään vakavia tulehduksen merkkejä. Diagnoosi lievä ylähengitystieinfektio, hoitona lepo. Eli maksoin sen 50 turhaan, no sainpahan mielen rauhan.. viikonloppukin oli tulossa ja muutenkin siinä vaiheessa oli kovin epävarmaa olisinko ite viemässä lääkäriin tarvittaessa seuraavalla viikolla, jos oireet pahenisivat...
En olisi ollut viemässä.
Seuraavalla viikolla sain elämäni haastavimman ja ihanimman työn. Tiistaina 23.2.2010 klo 6.47 musta tuli äiti. Tytön tylleröinen, 3250g, 48,5cm syntyi vahvistamaan perheemme naisvaltaa :)
Perjantaina saavuttiin kotia ja nyt on harjoiteltu yhteiseloa :) ihan kivasti menee, eihän noin pieni tee juuri muuta kuin nukkuu ja syö, hieman seurustellaan mutta pääsääntöisesti keskitytään noihin kahteen ensimmäiseen. Itsekin olen saanut ihan kiitettävästi nukuttua, enemmän pitäisi malttaa huilailla päivällä, eikä touhuta kotitöitä tai netissä surffailla...
Koirat on ottaneet tyttösen vastaan varsin hyvin, vähän tuotiin peitossa ennakkoon hajuja kotia ja kovastihan tuota nuuskuteltiin. Ja mä sain muutaman päivän poissaolon jälkeen iloisen vastaanoton, hyvä etteivät kiivenneet lahjetta pitkin syliin :)
Tottakai pitää pitää kolmikkoa silmällä eikä voi jättää vahtimatta, mutta hyvin tytöt käyttäytyy. Käydään haistelemassa, mutta kumpikaan ei ole tainnut edes yrittää käydä nuolaisemassa.
Nemi on enemmän kiinnostunut ja käy kurkkimassa kun ääniä kuuluu että mikä siellä on. Mila on enemmän kylmän viileä, ehkä jopa vähän mököttää kun tuli taas yksi lisää joka vie huomiota.
Tasasesti yritetään kaikille antaa huomiota, ja kunhan ikää tulee pienimmälle lisää niin mäkin pääsen ulkoilemaan. Nyt on ollu koirien lenkitys täysin muiden hoidossa (ei tässä kyllä vielä hurjan kovasti kävellä edes...) Mutta harjoitellaan ja katsellaan mitä yhteiselo tuo tullessaan :)
Nemi vartioi tytön unta :)-mervi-
tiistai 16. helmikuuta 2010
Lepoa lepoa...
Tällä kertaa Milalla (ei sen puoleen kyllä mäkin olen viime aikoina ottanut ton lepäämisen huolella). Tytöllä on ollut nyt pari päivää jonkinlaista rohinaa kurkussa/nielussa. Su-ma välisenä yönä piti ääntä nukkuessaan, eli hengitys ei kulkenut ihan normaalisti ja eilen sit ulkoillessa rohis ja vinku. Etenkin kun haistelee kovasti, vetää, yrittää riekkua Nemin kanssa tuntuu että ensin pitää kakostella kurkkua selväksi. Sama jatkui viime yönä, hengitys raskaampaa ja ikään kuin kuorsas, mitä ei normaalisti tee ja aamulenkillä taas kurkun selvittelyä.
Soitin sit eläinlääkärille ja sovittiin että seurailen tilannetta vielä pari päivää ennen kuin tutkitaan tarkemmin. Mila on kuitenkin aivan virkeä (nimenomaan yritää hihnassa riekkua Nempun kaa), syö just niin hyvin kuin länderi syö (vaihtelevasti siis) eikä lämpöä ole, nyt vaan otetaan hetki rauhallisemmin jotta menisi kurja tauti pois. Jos muutoksia tulee, niin sit tottakai lääkärin luo.
Toivottavasti menee tällä tauti ohi, hieman mietin mistä vois olla tullu. Toki ihan vilustuminen ja sitä kautta tulehdus aina mahdollista. Koirakontakteja ei meillä ole nyt ollut, ainut linkki suurempaan koiratapahtumaan on Nemin reissu Turkuun, missä ilmeisesti sit on ollu kennelyskää, kun Svingi ja Heppu tässä välissä ovat oireilleet. Nemi on kuitenkin ollut oireeton, olisiko voinut tuoda tartunnan kuitenkin? Toisaalta huonolla tuurilla tauti tarttuu varmaan ihan ulkoakin, Mila ainakin on viime viikot ollut super kiinnostunut hajuista ja nuuskuttelee joka jäljen tarkkaan... taitaa juoksuja tehdä myös...
Nyt siis vaan lepoa ja toivotaan että päästään helpolla. Ehkä vähän ekstra kainalohoitoa potilaalle päiväunilla siis tiedossa :)
-mervi-
Soitin sit eläinlääkärille ja sovittiin että seurailen tilannetta vielä pari päivää ennen kuin tutkitaan tarkemmin. Mila on kuitenkin aivan virkeä (nimenomaan yritää hihnassa riekkua Nempun kaa), syö just niin hyvin kuin länderi syö (vaihtelevasti siis) eikä lämpöä ole, nyt vaan otetaan hetki rauhallisemmin jotta menisi kurja tauti pois. Jos muutoksia tulee, niin sit tottakai lääkärin luo.
Toivottavasti menee tällä tauti ohi, hieman mietin mistä vois olla tullu. Toki ihan vilustuminen ja sitä kautta tulehdus aina mahdollista. Koirakontakteja ei meillä ole nyt ollut, ainut linkki suurempaan koiratapahtumaan on Nemin reissu Turkuun, missä ilmeisesti sit on ollu kennelyskää, kun Svingi ja Heppu tässä välissä ovat oireilleet. Nemi on kuitenkin ollut oireeton, olisiko voinut tuoda tartunnan kuitenkin? Toisaalta huonolla tuurilla tauti tarttuu varmaan ihan ulkoakin, Mila ainakin on viime viikot ollut super kiinnostunut hajuista ja nuuskuttelee joka jäljen tarkkaan... taitaa juoksuja tehdä myös...
Nyt siis vaan lepoa ja toivotaan että päästään helpolla. Ehkä vähän ekstra kainalohoitoa potilaalle päiväunilla siis tiedossa :)
-mervi-
tiistai 9. helmikuuta 2010
Blogin päivitystä...
No niin, päivittämisestä on kulunut jo luvattoman kauan. Hävettävän kauan :( Hyviä tekosyitähän voisi keksiä loputtomiin, tunnustan kuitenkin olleeni vain laiska ja syytän hieman huonossa kunnossa ollutta konettani.
Nyt kone on kuitenkin tyhjennetty kaikesta turhasta ja asennettu Windows uudestaan ja taas toimii, enää ei mene tuntia että saa koneen auki ja toista että netti aukeaa. Ja nettitikkukin tuli hommattua kun modeemi sanoi itsensä irti, eli nyt rupee olemaan välineet bloggailuun jälleen kunnossa :)
Mitään suuren suurta ei ole elämässämme tapahtunut. Edelleen asutaan vuokra-kerrostalo kaksiossa, johon koirat sopeutuneet ihan ok. Nemille on loppupelissä ihan sama missä on, Mila stressaa enemmän ja ilmoittaa edelleen öisin kun postinjakaja käy rapus (nyt on sitäpaitsi varmasti vaihtunut postipoika, tää uus tömistelee paljon kuuluvammin rapussa!).
Talo rakentuu koko ajan, toivottavasti kesäksi päästään sinne. Ah, mä niiiiin haaveilen omasta talosta, aidatusta pihasta missä koirat saa olla irti... Vielä on kuitenkin paljon tekemistä ja päättämistäkin, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Milan kanssa ollaan koko syksy treenailtu agia innolla. Nyt rupee olla jotakuinkin sellaista että vois sitä kisaamista ajatella tänä vuonna. Kaikki esteet menee jo ja loppu onkin ohjaajasta kiinni :) Nyt on ollu tosin pidempi tauko, pakkaset, työt ja muut esteenä mutta kevään myötä palataan kentälle innosta puhkuen :)
Mä kyllä olen todella kateellinen harrastajille suuremmissa kaupungeissa, mahdollisuudet harjoitteluun ovat paljon paremmat. En välttämättä edes itke lämpimän hallin perään, mutta kunnon opetusta ohjauskuvioihin ja treenausta enemmän tosissaan. Sitä kaipaisin. Mutta näillä kai on vaan mentävä...
Muutenkin Mila on kaikinpuolin kunnossa, huomaa että on aikuinen ja paljon rauhallisempi kuin tuo juniori. Iän myötä on tullut myös hieman varautuneisuutta luonteeseen, tietyille ihmisille varsinkin haukutaan ja purrataan pitkäänkin ennen kuin hyväksytään että on ihan ok.
Syksyllä käytin Milan myös kuvattavana, tyttö unille ja otettiin lonkka-, kyynär- sekä selkä kuvat. Kuvat eivät olleet virallisia, mutta kaikki näytti hyvältä. Eniten itseäni kiinnosti selän kuvat, Milahan liikkuu tosi paljon peitsaten ja silloin varsinkin selkä menee köyryyn, monesti myös huomannut että lenkin lopulla kävellään häntä alhaalla. Selästä ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään mikä eläinlääkärin mukaan estäisi normaalin harrastamisen. Viimeinen selkänikama on hieman erimuotoinen kuin muut, oppikirjojen mukaan kaikki ovat samanmuotoisia, mutta eläinlääkärin mukaan tämä on normaalia yksilöllistä anatomista vaihtelua ja ei siis tarvitse olla huolissaan. Eli hyvillä mielin voidaan harrastella tästäkin eteenpäin :)
Silmätkin peilattiin Milalta ja niistä puhtaat paperit, toisessa oli pinnassa joku naarmu, mutta sillä ei ollut vaikutusta näköön. Eli terveyspuolen suhteen eletään Milan kanssa rauhallista aikuisikää :)
Meidän juniori sitten, Nemppu-Pemppu :) Teinityttö on edelleen luonnonlapsi, vähän on sille tullut mitään opetettua. Perus käytöstapoja, kohtalaisella menestyksellä. Tulee luokse, odottaa kun käskee, tietää mitä on "ALAS" kun ollaan riekkumassa sängyllä... Nyt on kuitenkin tarkoitus panostaa perusjuttuihin, sivulle tulo, maahan meno, odottaminen paikalla... Hitaasti hyvä tulee :)
Nemi on kaiken kaikkiaan aktiivinen ja ihmisrakas :) jos Milasta on tullut varautunut niin Nemi rakastaa kaikkia! Moni kaverikin on saanut pikkusen naamalle pussailemaan ja hymyilemään ihanalla länderihymyllä :) Milan kanssa lenkillä on isotyttö ja räyhää muille kun mikäkin, mut sit jos on yksin mukana niin tullaan jalan viereen ja ollaan et äiti älä jätä... Eli hyvin menee Milan huonot tavat perille :(
Parit näyttelyt on käyty Nemin kanssa. Marraskuussa Jyväskylässä KV-näyttelyissä oli ensi esiintyminen kehissä ja meni varsin mukavasti. ROP-pentu palkinto saatiin :) Tyttö käyttäytyi varsin hienosti, vaikka selkeästi jännitti suurissa ympyröissä. Myyntikojuja kun kierteli lähestulkoon kiipesi syliin ihmispaljoutta piiloon :) Toinen matka suureen maailmaan ja näyttelykehiin tehtiin tammikuussa Turkuun. Anne-Mari ystävällisesti majoitti meidät viikonlopuksi, noin kauas kun ei tulisi ihan päivän reissua kyllä tehtyä... Sieltä ei suurta menestystä saatu, ERI ja junnunarttujen 3. Tärkeimpänä antina kuitenkin uusia kokemuksia tytölle, junamatkustusta, vieraassa paikassa majailua, koiratapahtumia. Hienosti pää kestää maalaistytöllä näköjään :)
Agilityä Nemi ei vielä ole aloittanut, muutaman kerran on putkeen mennyt ja puomia kokeiltu, mut tarkotus olisi nyt kevään myötä mennä alkeiskurssille niin tulisi opetettuakin asioita :) Näyttelyistä seuraavat on varmaan vasta kesällä, paikkakunnalla olisi ainakin ryhmänäyttely mihin taidan ilmoittaa. Saa nyt kuitenkin kasvattaa kunnon karvan, minkä kerkee hyvin nyppiä ennen seuraavia kehiä.
Mä yritän oikeasti nyt päivitellä vähän tiiviimmin, jospa kevään myötä taas tulisi enemmän aktiivista toimintaa koirien kanssa niin olisi mitä kertoakin :) Mutta en uskalla päätäni pistää pantiksi, kuinka aktiivista tulee olemaan. Muutoksia elämään on luvassa, mutta niistä lisää tulevaisuudessa ;)
-mervi-
Nyt kone on kuitenkin tyhjennetty kaikesta turhasta ja asennettu Windows uudestaan ja taas toimii, enää ei mene tuntia että saa koneen auki ja toista että netti aukeaa. Ja nettitikkukin tuli hommattua kun modeemi sanoi itsensä irti, eli nyt rupee olemaan välineet bloggailuun jälleen kunnossa :)
Mitään suuren suurta ei ole elämässämme tapahtunut. Edelleen asutaan vuokra-kerrostalo kaksiossa, johon koirat sopeutuneet ihan ok. Nemille on loppupelissä ihan sama missä on, Mila stressaa enemmän ja ilmoittaa edelleen öisin kun postinjakaja käy rapus (nyt on sitäpaitsi varmasti vaihtunut postipoika, tää uus tömistelee paljon kuuluvammin rapussa!).
Talo rakentuu koko ajan, toivottavasti kesäksi päästään sinne. Ah, mä niiiiin haaveilen omasta talosta, aidatusta pihasta missä koirat saa olla irti... Vielä on kuitenkin paljon tekemistä ja päättämistäkin, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Milan kanssa ollaan koko syksy treenailtu agia innolla. Nyt rupee olla jotakuinkin sellaista että vois sitä kisaamista ajatella tänä vuonna. Kaikki esteet menee jo ja loppu onkin ohjaajasta kiinni :) Nyt on ollu tosin pidempi tauko, pakkaset, työt ja muut esteenä mutta kevään myötä palataan kentälle innosta puhkuen :)
Mä kyllä olen todella kateellinen harrastajille suuremmissa kaupungeissa, mahdollisuudet harjoitteluun ovat paljon paremmat. En välttämättä edes itke lämpimän hallin perään, mutta kunnon opetusta ohjauskuvioihin ja treenausta enemmän tosissaan. Sitä kaipaisin. Mutta näillä kai on vaan mentävä...
Muutenkin Mila on kaikinpuolin kunnossa, huomaa että on aikuinen ja paljon rauhallisempi kuin tuo juniori. Iän myötä on tullut myös hieman varautuneisuutta luonteeseen, tietyille ihmisille varsinkin haukutaan ja purrataan pitkäänkin ennen kuin hyväksytään että on ihan ok.
Syksyllä käytin Milan myös kuvattavana, tyttö unille ja otettiin lonkka-, kyynär- sekä selkä kuvat. Kuvat eivät olleet virallisia, mutta kaikki näytti hyvältä. Eniten itseäni kiinnosti selän kuvat, Milahan liikkuu tosi paljon peitsaten ja silloin varsinkin selkä menee köyryyn, monesti myös huomannut että lenkin lopulla kävellään häntä alhaalla. Selästä ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään mikä eläinlääkärin mukaan estäisi normaalin harrastamisen. Viimeinen selkänikama on hieman erimuotoinen kuin muut, oppikirjojen mukaan kaikki ovat samanmuotoisia, mutta eläinlääkärin mukaan tämä on normaalia yksilöllistä anatomista vaihtelua ja ei siis tarvitse olla huolissaan. Eli hyvillä mielin voidaan harrastella tästäkin eteenpäin :)
Silmätkin peilattiin Milalta ja niistä puhtaat paperit, toisessa oli pinnassa joku naarmu, mutta sillä ei ollut vaikutusta näköön. Eli terveyspuolen suhteen eletään Milan kanssa rauhallista aikuisikää :)
Meidän juniori sitten, Nemppu-Pemppu :) Teinityttö on edelleen luonnonlapsi, vähän on sille tullut mitään opetettua. Perus käytöstapoja, kohtalaisella menestyksellä. Tulee luokse, odottaa kun käskee, tietää mitä on "ALAS" kun ollaan riekkumassa sängyllä... Nyt on kuitenkin tarkoitus panostaa perusjuttuihin, sivulle tulo, maahan meno, odottaminen paikalla... Hitaasti hyvä tulee :)
Nemi on kaiken kaikkiaan aktiivinen ja ihmisrakas :) jos Milasta on tullut varautunut niin Nemi rakastaa kaikkia! Moni kaverikin on saanut pikkusen naamalle pussailemaan ja hymyilemään ihanalla länderihymyllä :) Milan kanssa lenkillä on isotyttö ja räyhää muille kun mikäkin, mut sit jos on yksin mukana niin tullaan jalan viereen ja ollaan et äiti älä jätä... Eli hyvin menee Milan huonot tavat perille :(
Parit näyttelyt on käyty Nemin kanssa. Marraskuussa Jyväskylässä KV-näyttelyissä oli ensi esiintyminen kehissä ja meni varsin mukavasti. ROP-pentu palkinto saatiin :) Tyttö käyttäytyi varsin hienosti, vaikka selkeästi jännitti suurissa ympyröissä. Myyntikojuja kun kierteli lähestulkoon kiipesi syliin ihmispaljoutta piiloon :) Toinen matka suureen maailmaan ja näyttelykehiin tehtiin tammikuussa Turkuun. Anne-Mari ystävällisesti majoitti meidät viikonlopuksi, noin kauas kun ei tulisi ihan päivän reissua kyllä tehtyä... Sieltä ei suurta menestystä saatu, ERI ja junnunarttujen 3. Tärkeimpänä antina kuitenkin uusia kokemuksia tytölle, junamatkustusta, vieraassa paikassa majailua, koiratapahtumia. Hienosti pää kestää maalaistytöllä näköjään :)
Agilityä Nemi ei vielä ole aloittanut, muutaman kerran on putkeen mennyt ja puomia kokeiltu, mut tarkotus olisi nyt kevään myötä mennä alkeiskurssille niin tulisi opetettuakin asioita :) Näyttelyistä seuraavat on varmaan vasta kesällä, paikkakunnalla olisi ainakin ryhmänäyttely mihin taidan ilmoittaa. Saa nyt kuitenkin kasvattaa kunnon karvan, minkä kerkee hyvin nyppiä ennen seuraavia kehiä.
Mä yritän oikeasti nyt päivitellä vähän tiiviimmin, jospa kevään myötä taas tulisi enemmän aktiivista toimintaa koirien kanssa niin olisi mitä kertoakin :) Mutta en uskalla päätäni pistää pantiksi, kuinka aktiivista tulee olemaan. Muutoksia elämään on luvassa, mutta niistä lisää tulevaisuudessa ;)
-mervi-
Näyttely tuloksia
Turku 23.1.2010
Tuomari: Tino Pehar, Kroatia
Luokka: juniori
ERI, JUK3
10 months old. Good head, expression and proportions. Excellent body for her age. Very good angulations on front, slightly open in back. In movement could have more drive. Good coat and colour.
Jyväskylä 22.11.2009
Tuomari: Norman Deschuymere, Belgia
Luokka: pentu
ROP-PENTU, KP
Complete scissorbite. Nice femine head with good prop, little snipy in nose. Good ear set. Good body. Medium angulations. Good movement.
Tuomari: Tino Pehar, Kroatia
Luokka: juniori
ERI, JUK3
10 months old. Good head, expression and proportions. Excellent body for her age. Very good angulations on front, slightly open in back. In movement could have more drive. Good coat and colour.
Jyväskylä 22.11.2009
Tuomari: Norman Deschuymere, Belgia
Luokka: pentu
ROP-PENTU, KP
Complete scissorbite. Nice femine head with good prop, little snipy in nose. Good ear set. Good body. Medium angulations. Good movement.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
