tiistai 16. helmikuuta 2010

Lepoa lepoa...

Tällä kertaa Milalla (ei sen puoleen kyllä mäkin olen viime aikoina ottanut ton lepäämisen huolella). Tytöllä on ollut nyt pari päivää jonkinlaista rohinaa kurkussa/nielussa. Su-ma välisenä yönä piti ääntä nukkuessaan, eli hengitys ei kulkenut ihan normaalisti ja eilen sit ulkoillessa rohis ja vinku. Etenkin kun haistelee kovasti, vetää, yrittää riekkua Nemin kanssa tuntuu että ensin pitää kakostella kurkkua selväksi. Sama jatkui viime yönä, hengitys raskaampaa ja ikään kuin kuorsas, mitä ei normaalisti tee ja aamulenkillä taas kurkun selvittelyä.

Soitin sit eläinlääkärille ja sovittiin että seurailen tilannetta vielä pari päivää ennen kuin tutkitaan tarkemmin. Mila on kuitenkin aivan virkeä (nimenomaan yritää hihnassa riekkua Nempun kaa), syö just niin hyvin kuin länderi syö (vaihtelevasti siis) eikä lämpöä ole, nyt vaan otetaan hetki rauhallisemmin jotta menisi kurja tauti pois. Jos muutoksia tulee, niin sit tottakai lääkärin luo.

Toivottavasti menee tällä tauti ohi, hieman mietin mistä vois olla tullu. Toki ihan vilustuminen ja sitä kautta tulehdus aina mahdollista. Koirakontakteja ei meillä ole nyt ollut, ainut linkki suurempaan koiratapahtumaan on Nemin reissu Turkuun, missä ilmeisesti sit on ollu kennelyskää, kun Svingi ja Heppu tässä välissä ovat oireilleet. Nemi on kuitenkin ollut oireeton, olisiko voinut tuoda tartunnan kuitenkin? Toisaalta huonolla tuurilla tauti tarttuu varmaan ihan ulkoakin, Mila ainakin on viime viikot ollut super kiinnostunut hajuista ja nuuskuttelee joka jäljen tarkkaan... taitaa juoksuja tehdä myös...

Nyt siis vaan lepoa ja toivotaan että päästään helpolla. Ehkä vähän ekstra kainalohoitoa potilaalle päiväunilla siis tiedossa :)

-mervi-

2 kommenttia:

JonnaCS kirjoitti...

Ihanaa lukea vihdoin teidänkin konkkaronkan kuulumisia :D Nemikin on kasvanut hirmuisesti. Suloinen parivaljakko <3

Anne-Mari kirjoitti...

Noi Milan oireet on ihan kuin Hepullakin. Eli yöllä hengitys oli tosi raskas, kuin kuorsaus. Onneksi meillä helpotti noi hengityskrohinat nopeesti, vaikka köhiminen jatkui. Paranemisia!