tiistai 9. helmikuuta 2010

Blogin päivitystä...

No niin, päivittämisestä on kulunut jo luvattoman kauan. Hävettävän kauan :( Hyviä tekosyitähän voisi keksiä loputtomiin, tunnustan kuitenkin olleeni vain laiska ja syytän hieman huonossa kunnossa ollutta konettani.
Nyt kone on kuitenkin tyhjennetty kaikesta turhasta ja asennettu Windows uudestaan ja taas toimii, enää ei mene tuntia että saa koneen auki ja toista että netti aukeaa. Ja nettitikkukin tuli hommattua kun modeemi sanoi itsensä irti, eli nyt rupee olemaan välineet bloggailuun jälleen kunnossa :)

Mitään suuren suurta ei ole elämässämme tapahtunut. Edelleen asutaan vuokra-kerrostalo kaksiossa, johon koirat sopeutuneet ihan ok. Nemille on loppupelissä ihan sama missä on, Mila stressaa enemmän ja ilmoittaa edelleen öisin kun postinjakaja käy rapus (nyt on sitäpaitsi varmasti vaihtunut postipoika, tää uus tömistelee paljon kuuluvammin rapussa!).
Talo rakentuu koko ajan, toivottavasti kesäksi päästään sinne. Ah, mä niiiiin haaveilen omasta talosta, aidatusta pihasta missä koirat saa olla irti... Vielä on kuitenkin paljon tekemistä ja päättämistäkin, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...

Milan kanssa ollaan koko syksy treenailtu agia innolla. Nyt rupee olla jotakuinkin sellaista että vois sitä kisaamista ajatella tänä vuonna. Kaikki esteet menee jo ja loppu onkin ohjaajasta kiinni :) Nyt on ollu tosin pidempi tauko, pakkaset, työt ja muut esteenä mutta kevään myötä palataan kentälle innosta puhkuen :)
Mä kyllä olen todella kateellinen harrastajille suuremmissa kaupungeissa, mahdollisuudet harjoitteluun ovat paljon paremmat. En välttämättä edes itke lämpimän hallin perään, mutta kunnon opetusta ohjauskuvioihin ja treenausta enemmän tosissaan. Sitä kaipaisin. Mutta näillä kai on vaan mentävä...

Muutenkin Mila on kaikinpuolin kunnossa, huomaa että on aikuinen ja paljon rauhallisempi kuin tuo juniori. Iän myötä on tullut myös hieman varautuneisuutta luonteeseen, tietyille ihmisille varsinkin haukutaan ja purrataan pitkäänkin ennen kuin hyväksytään että on ihan ok.
Syksyllä käytin Milan myös kuvattavana, tyttö unille ja otettiin lonkka-, kyynär- sekä selkä kuvat. Kuvat eivät olleet virallisia, mutta kaikki näytti hyvältä. Eniten itseäni kiinnosti selän kuvat, Milahan liikkuu tosi paljon peitsaten ja silloin varsinkin selkä menee köyryyn, monesti myös huomannut että lenkin lopulla kävellään häntä alhaalla. Selästä ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään mikä eläinlääkärin mukaan estäisi normaalin harrastamisen. Viimeinen selkänikama on hieman erimuotoinen kuin muut, oppikirjojen mukaan kaikki ovat samanmuotoisia, mutta eläinlääkärin mukaan tämä on normaalia yksilöllistä anatomista vaihtelua ja ei siis tarvitse olla huolissaan. Eli hyvillä mielin voidaan harrastella tästäkin eteenpäin :)
Silmätkin peilattiin Milalta ja niistä puhtaat paperit, toisessa oli pinnassa joku naarmu, mutta sillä ei ollut vaikutusta näköön. Eli terveyspuolen suhteen eletään Milan kanssa rauhallista aikuisikää :)

Meidän juniori sitten, Nemppu-Pemppu :) Teinityttö on edelleen luonnonlapsi, vähän on sille tullut mitään opetettua. Perus käytöstapoja, kohtalaisella menestyksellä. Tulee luokse, odottaa kun käskee, tietää mitä on "ALAS" kun ollaan riekkumassa sängyllä... Nyt on kuitenkin tarkoitus panostaa perusjuttuihin, sivulle tulo, maahan meno, odottaminen paikalla... Hitaasti hyvä tulee :)
Nemi on kaiken kaikkiaan aktiivinen ja ihmisrakas :) jos Milasta on tullut varautunut niin Nemi rakastaa kaikkia! Moni kaverikin on saanut pikkusen naamalle pussailemaan ja hymyilemään ihanalla länderihymyllä :) Milan kanssa lenkillä on isotyttö ja räyhää muille kun mikäkin, mut sit jos on yksin mukana niin tullaan jalan viereen ja ollaan et äiti älä jätä... Eli hyvin menee Milan huonot tavat perille :(

Parit näyttelyt on käyty Nemin kanssa. Marraskuussa Jyväskylässä KV-näyttelyissä oli ensi esiintyminen kehissä ja meni varsin mukavasti. ROP-pentu palkinto saatiin :) Tyttö käyttäytyi varsin hienosti, vaikka selkeästi jännitti suurissa ympyröissä. Myyntikojuja kun kierteli lähestulkoon kiipesi syliin ihmispaljoutta piiloon :) Toinen matka suureen maailmaan ja näyttelykehiin tehtiin tammikuussa Turkuun. Anne-Mari ystävällisesti majoitti meidät viikonlopuksi, noin kauas kun ei tulisi ihan päivän reissua kyllä tehtyä... Sieltä ei suurta menestystä saatu, ERI ja junnunarttujen 3. Tärkeimpänä antina kuitenkin uusia kokemuksia tytölle, junamatkustusta, vieraassa paikassa majailua, koiratapahtumia. Hienosti pää kestää maalaistytöllä näköjään :)

Agilityä Nemi ei vielä ole aloittanut, muutaman kerran on putkeen mennyt ja puomia kokeiltu, mut tarkotus olisi nyt kevään myötä mennä alkeiskurssille niin tulisi opetettuakin asioita :) Näyttelyistä seuraavat on varmaan vasta kesällä, paikkakunnalla olisi ainakin ryhmänäyttely mihin taidan ilmoittaa. Saa nyt kuitenkin kasvattaa kunnon karvan, minkä kerkee hyvin nyppiä ennen seuraavia kehiä.

Mä yritän oikeasti nyt päivitellä vähän tiiviimmin, jospa kevään myötä taas tulisi enemmän aktiivista toimintaa koirien kanssa niin olisi mitä kertoakin :) Mutta en uskalla päätäni pistää pantiksi, kuinka aktiivista tulee olemaan. Muutoksia elämään on luvassa, mutta niistä lisää tulevaisuudessa ;)


-mervi-

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiva huomata täälläkin taas jotain luettavaa. Paljon terkkuja teille kaikille, mutta ennen kaikkea ihanalle Nemille paljon rapsutuksia täältä hiirolasta:)

terv. Malla&co