Hampaita, korvia ja harmaita hiuksia...

Mila on mulle viime aikoina antanut aihetta hiusten harmaantumiselle...

Ensinnäkin hampaat. Hampaat lähtevät nyt urakalla ja asia sinänsä hyvä ja kaikki mennyt hyvin, tähän asti.. mitä nyt verta vähän alustoilla ja tassuja ja partaa saa pestä aina kun jotain enemmän järsii.
Alakulmahampaat ovat irroneet, ja nyt niitä pitäisi taivutella peukalolla painamalla kääntymään hieman ulospäin, maitohampaat kun upposivat ikeniin.
Yläkumahampaat eivät ole irroneet vaikka uudet jo kasvavat, ja nyt niitä pitäisi heilutella irtoamaan ettei tule lääkäri keikka.
Ja Mila taas ei rakasta sitä kun ole vähän väliä sen suuta härkkimässä, ja aina välillä meinaa asiasta protestoida. Pahemmin ei ole kuitenkaan tarvinnut yhteen ottaa. Pitää varmaan huomenna soittaa eläinlääkärille ja varata varmuudeksi aika loppuviikolle, jos hampaat ei lähde itsestään. Uusia näkyy ehkä 2-3mm ja toinen maitohampaista heiluu, mutta toinen ei oikeastaan ollenkaa...
Ja niin, sitä hampaiden katsomista pitäisi myös harjoitella näyttelyjä ajatellen.. no, ehkä panostetaan siihen sitten kun muuten hammasprojekti ohi.

Toiseksi korvat. Korvat ovat taas viipottaneet taivaissa, en tiedä mikä häiriö niihin iski tossa muutama viikko sitten kun olivat pitkään nätisti. Nyt kun ottaa teipit pois päivässä pompsahtavat ylös, jospa ne tuon hammasprojektin jälkeen asettuvat taas paikoilleen. no, nyt ollaan siis teipit korvissa, tää ehkä aiheuttaa Milalle enemmän harmaita hiuksia kuin mulle.

Kolmanneksi pissat. Mila on taas pissannu ihan urakalla sisälle. Välillä oli hetkiä ettei pissaa tullu sisälle kuin yksinollessa, mutta nyt sit taas välilä tuntuu että et ikinä kerkee viemään ulos... No, ei auta kai kun toivoa parasta että kesään mennessä oppii ja olla itse taas ripeempi ulos viennissä.

Neljänneksi kiipeily ruokapöydälle. Mila on muutaman kerran löytäny tiensä porukoitten luona ruokapöydälle. Ensin hypätään tuolille ja siitä sit pöydälle, kätevää! Tänään sain sitten neitokaisen itseteosta syömässä kahvittelun jälkeen pöydälle jäänyttä viineriä, pöydällä. Tuli muuten livakkaan alas, kun hieman asiasta mainitsin...
Vanha koiramme kun ei ikinä ole varastanut mitään pöydiltä, vaikka olisi ollut yksin, ei sitä aina muista laittaa tuoleja niin ettei pääsis pöydälle ja kattoo ettei mitään syötävää jää ulottuville... no, pitää vaan olla itse tarkempi ja siivota jälkensä paremmin.

Että näin meillä.
Ja niin, toisaalta tukka kyllä pitäisi muutenkin värjätä..

-mervi-