Juoksuja ei meillä ole nyt, ja toivottavasti ei vielä ihan heti tulossa, mutta ostin jo varmuuden vuoksi oottamaan sitä päivää kun on ja että voidaan moisiin vekotuksiin totutella jo etukäteen.
Kampa olikin ehkä se kammottavampi juttu Milasta.
Paljon olen ihan pikkupennusta lähtien silitellyt Milaa ja nyppinytkin aina välillä vähän (ilmeisesti en riittävästi), mutta oikea kampa meiltä on puuttunut. Yks päivä kun täs tavallisella, omalla kammalla yritin ohimennen Milaa pyyhkäistä se päättikin juosta karkuun. Ou nou!
Heti silloin houkuttelin Milan nameilla pysymään kammattavana edes yhden vedon ajan ja päätin, nyt on aika hommata oma kampa tytölle ja alkaa totuttaa se siihen todella... karva kun alkaa olaa aika turjake ja nyppiäkin kai joskus pitäs..
No, alkuunhan Mila ei tykänny yhtään, mutta sinnikäästi olen useasti nyt pikkuhetken turkkia kammannut ja palkannu aina kovasti kehumalla ja nameilla, ruokakupillekaan ei ole aina päässyt jos ei sitä ennen saa vähän kammata...
Homma alkaa toimimaan jo paremmin. Enää ei juosta karkuun, mutta vähän ollaan että "onks pakko?"
mitähän siitä tulee kun oikeasti pitää nyppiä.. onneksi on niin ruuan perään, että melkein mikä vaan käy kunhan nameja tulee :)
Kevät tulee kohisten, tai ehkä paremmin sataen, ja lumet on tippuneet katolta.
Mila pääsikin leikkimään kukkulan kuningatarta takapihan kinoksille. Lumi on nyt kovin pehmeää ja upottavaa että liikkuminen siellä vaikean näköistä, mutta eipä se kyllä menoa tunnun hidastavan pahemmin :)
-mervi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti