Mitäpä meille kuuluu?

On taas vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi saanut aikaseksi kuulumisia kirjoittaa..
Kangasniemen näyttelystä on toivuttu ja juhannusvapaita aloitellaan.
Tähän väliin on mahtunut ihan perus eloa.
Töitä, hevosen hoitoa, koiran kusetusta, pesemättömiä pyykkejä, imuroimattomia lattioita, vähän auringon ottoa ja himppu agilityä.

Viime viikolla agilityssä oli ehkä vähän tylsää. Vettä tuli kaatamalla, oltiin siis hallissa jossa peltikatto, ei käytännössä kuullut mitään. Oli vain yksi koulutusohjaaja paikalla ja otettiin pelkästään eteen irtoamista kolmella hypyllä, sekä itsenäisesti rengasta ja keppejä. Ei menny mitenkään huipusti. Mila seuraa ilmeisesti mun vartalon ja käsien liikkeitä niin tarkasti että saan sen ohi ihan peräkkäisista hypyistäkin. Pitäs kai hallita ja tajuta paremmin mitä siellä ite touhuaa.. Mutta muutaman haparoinnin jälkeen irtos ihan hyvin (koulutusohjaaja siis namikupin kaa ootteli hyppyjen takana).
Tällä viikolla oli jo taas kivempaa. Otettiin pitkästä aikaa puomia, ja Mila tuntuu kovin tykkäävän siitä. Meinasi taas karata luvatta kiipeilemään. Eka kerran tais hypätä ylösmeno kontaktin yli, joten nameja lisättiin sinnekin ja tietty loppuun kontaktille. Meni ihan kivasti, saan ite juosta että pysyn mukana. Ainut vaan että meinaa usein tipahtaa puomilta lopussa alas, kun tulee niin vauhdilla ja alkaa yks kaks ettii nameja, jospa tuo toistojen myötä oppis.
Toisena harjoituksena oli hyppy-mutka putki-hyppy -irtoamis harjoitusta. Alkuun otettiin vaan pelkkää putkee niin että koulutusohjaaja palkkas kupista putken jälkeen. Ekan kerran meni putkesta ohi, näytin kuulemma kädellä sivuun, mut muuten meni kuitenkin putken suuremmitta ongelmitta. Hyppy putki hyppy meni ihan hyvin, viimesen hypyn käskytin eteen käskyllä, ja taas tuli palkat ohjaajalta. Tuntu että ehkä tää sittenkin voi joskus sujua, paljon vielä matkaa mutta kai suunta on oikea.
Pois lähtiessä yks toinen kurssilainen sanoi että olo on kuin pikkulapsella ja tekis mieli kiukutella että ei vielä lähetä, millon pääsee uudestaan. Kieltämättä agilityä oottaa ja aina on kiva mennä, ja varsinkin jos yhtää sujuu niin nälkä alkaa kasvaa syödessä. Toisaalta on ihan järkevää että ei oteta montaa asiaa kerralla, mutta kun ois vaan niin kivaa...
Onneksi vähän helpotusta tuo isin rakentamat esteet kotia. Lautaa ja rimaa sekä sähkömiehen putkea niin hyppyjä on kasassa 4 + ne aitatolppa kepit. Kaverin pitäs vielä helsingistä kuskailla pari lasten leikkitunnelia putkiksi. Pitää vaan yrittää ite pitää malttia, eikä ruveta tekee mitään mitä ei varmuudella osata. Tänään vähän kokeilin samoja mitä ollaan tehty kentälläkin, vähän valsseja ja irtoamista hypyillä. Kotona yritän panostaa myös leikkimällä palkkaamiseen, kentällä tulee käytettyä nameja, niin kotona panostetaan sit enemmän hauskanpitoon. Ei sen puoleen, kyllä Mila tykkää kentälläkin, vähän on semmonen et "mun vuoro, mun vuoro" :)

Nyt oon myös yrittäny panostaa myös pallon tuomiseen takasin. Mila tykkää pallon heitto leikeistä, Czenehän on automaatti ja palauttaa pallon suoraan käteen kun taas Mila sitten huitelee pallo suussa kunnareita ympäri pihaa. Nyt on sit tullu nami palkka kun tulee luo ja pallo lentää uusiks. toimii kohtuudella, ainakin jos Milan kans leikkii pelkästään. Luoksetuloa on kans panostettu, oon yrittäny huudella kesken touhujen ja palkata aina kun tulee. on nimittäin ollut havaittavissa käskyn tehottomuutta... ainakin sillon kun oikeesti pitäs tulla, ja tehdään jotain ei niin positiivisa juttua... no, kertaushan on opintojen äiti, mutta kun aina olis vaan nami taskus ja ikinä ei turhaan huutelis käsky sanaa..opettelemista siis molemmilla

semmosta meillä, punkkeja on riesaks asti vaikka ex-spot laitettu, nopeesti oppi että sänkyyn ei tulla enää (löyty nimittäin punkki sängystä, elävä! siihen loppu aamulöllöilyt mamin kaikus) sohvalla pääsee kuitenkin kainaloon jos tahtoo. mäkärät onneksi vähentyneet (vaihtuneen itikoihin joita riittää) ja sateetkin kai vaihtuvat auringonpaisteeseen ainakin vähäks aikaa.
Länderi leirille ollaan imottauduttu (tänään lähti s-postia, toivottavasti nähdään monia "nettituttuja") ja parit näyttely ilmot oottelee täyttämistä ja lähtemistä..

toivotamme kaikille oikein lämpöistä Juhannusta, itse nautitaan vapaista toivottavasti hyvin leväten ja syöden :)

-mervi-