Viikonloppu

se tuli ja meni, kuten myös arki palas meidän elämään... tai no arki ja arki. Viikko sitten maanantaina kävin Kuopiossa 2 luennolla ja päätin heti lintsata tiistain ja torstain luennot. Ei niissä olisi kuitenkaan kerrottu mitään mitä en kavereilta sais tietää ja ei kannata ajaa kahden tunnin takia kahta tuntia tuolla dieselin hinnalla.

Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...

Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.

Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.

Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)

Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)

Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...

Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)

-mervi-