Agility kuulumiset

okei, nyt kyllä jo vähän hävettää miten laiska olen päivittämään kuulumisia. Itse kuitenkin kyttään päivittäin läpi kaikki länderi-blogit jospa jollakin olisi jotain uutta kerrottavaa, ja sit ite on näin saamaton. Puolustaudun tähän hätään vaikka töillä. Kelpaako?

Kieltämättä päivät kuluvat nykyään aika rutiininomaisesti. Aamulla herätyskello soi 7.00 ja ylös kammetaan torkun tai kahden jälkeen, riippuen Milan öninän vaativuudesta. Toppakuteet niskaan ja aamulenkille silmiä aukaisemaan. Aamutoimet lenkin jälkeen ja töihin ysiin. Viideltä kotia, kotoa koiruus mukaan ja porukoille. Siitä tallille ja siitä sitten taas porukoitten kautta kotia. Ja kas, kello on jotakuinkin puol kasi. Milan iltalenkki, sauna ja peti. Ja aamulla sama alkaa alusta. Eli todella vaihtelevaa :)

Keskiviikko päivät tuo kuitenkin rutiiniin vähän vaihtelua, silloin töitten jälkeen tukkaputkella suoraan porukoille ja tallille, Kimmo tulee kotia päästää Milan yksinäisyydestä. Tallin jälkeen taas tukkaputkella vaihtaa vaatteet ja koirakentälle seiskaksi. Nyt olen saanut sovittua että pääsen keskiviikkosin puol viisi, jää siis aikaa minunkin syödä vähän ja koiran lämmittelylle enemmän ennen agility harkkoja.

Viime viikon keskiviikkona harkoissa oli tehtävä jossa oli suora hyppyjen linja ja joka hypyn välissä oli putki mutkalla johon koira piti saada. Eli hyppy, putkeen (sinne kauempaan päähän), hyppy ja toinen putki samalla tavalla ja hyppy jonka jälkeen suora putki. Meni miten sattu. Koiraa ei pitänyt hukata selän taakse, minkä minä tein ja useasti. Ei mennyt siis mitenkään loistokkaasti, ja ei jäänyt hyvää mieltä. Ärsytys jäi ehkä päällimmäisenä pintaan, ei ärsytys Milaa, sehän tekee mitä kerron sille vaan siihen että en osannut ohjata eikä tehtävää harjoiteltu niin että oisin saanut onnistuneen suorituksen. Parin epäonnistuneen jotenkin sujuneen suorituksen jälkeen seuraavan vuoro, tuntu että en oppinut mitään. No, ymmärrän kyllä että ei ole aikaa jankata jokaisen onnettoman ohjaajan kanssa useita kertoja vaan kotiläksyjä on tehtävä. Mut silti ärsytti.
Toisena harjoituksena oli hyppy-puomi-hyppy-puomi-hyppy. Hypyn jälkeen siis puomille, ennakoiva käännös seuraavalla hypylle, takas puomille ja viimeinen hyppy. Tämä menikin sitten jo paremmin. Kontaktit olivat hyvät. Treeneistä jäi siis puoli hyvät fiilikset.

Tällä viikolla taas harjoituksena oli kuuden hypyn tehtävä. Hypyt olivat kolme peräkkäin ja kaksi aina rinnakkain (six pack ikään kuin), ja tarkoitus oli mennä siksakkina aina toiselta reunalta toiselle (oik. reunan eka, vas toka, oik kolmas, vas kolmas, oik toka, vas eka). Matkaan lähdettiin koiran kaa yhtä aikaa, valssi toisen hypyn jälkeen, takaa kierrolla takaisin päin, taas valssi ja viimeinen este. Muuten meni ihan hyvin paitsi meidät ohjattiin tekemään valssi pitkälle toisen ja viidennen hypyn taa, no sinne kun tein valssit niin Mila oli jo kahden metrin päässä josta sain huutaa ensin "tässä" komennolla takaisin luo mistä jatkettiin matkaa. Eli Mila teki aivan turhia lenkkejä koska itse olin myöhässä tilanteista. No rämmittiin kuitenkin harjoitus kohtalaisesti läpi. Ärsytti jälkeen päin se että mitä teen väärin kun jouduin aina valssin kohdalla ensin komentamaan Milan takaisin luo ennen kuin voitiin jatkaa matkaa. Kysyinkin sitä että missä teen väärin ja vastaus oli että et missään, Mila vaan on niin nopea etten voi keretä tekemään valssia neuvottuun kohtaan vaan se pitäisi tehdä jo aiemmin hypyn kohdalle eikä sen taakse. Ärsytti. Toisaalta oli kiva tietää että en tehnyt mitään väärää mutta miksi mua ei sitten ohjattu tekemään valssia aikaisemmin! Juuri sitä kaipaisin enemmän treeneihin, yksilöllistä ohjausta. Me ollaan kuitenkin kaikki ohjaajat vielä aloittelijoita eikä osata itse ehdottaa mikä meistä tuntuu parhaalta ratkaisulta... Jatkossa kyllä aion kyseenalaistaa enemmän ja kysymään aiemmin jos itestä tuntuu että ei tuu onnistuu...

Tänään käytiin myös harrastamassa agilityä. Aamulla oli jälleen Ihalaisen Tarjan pitämä valmennus. Harjoiteltiin putkeen lähettämistä pimeistä kulmista, eteen irtoamista sekä otettiin A:ta. Putkeen lähettäminen onnistu kivasti, pikku hiljaa lisättiin vaikeutta ja lopuksi lähetettiin hypyn takaa putkeen jonka suu ei näkynyt ollenkaan. Mila irtosi hyvin, itse asiassa yllätyin miten hyvin. Joskus on jäänyt himmaamaan tai kääntynyt takaisin jos mun askeleet pysähtyy, tässäkin mun pitäis vaan muistuttaa käskyttää tarpeeksi. Meinaan jättää käskyttämisen aina turhan vähälle, mikä tyhmää koska Mila tekee ja irtoo kyllä kun vaan kerron että saa mennä ja tehdä.
Toisena harjoituksena olikin eteen irtoamista mikä oli kyllä hyvä harjoitus meille. Ensin otettiin pätkä ilman palkkausta ja kellotettiin aika ja sit harjoittelun jälkeen uusiksi kellotus. Pätkä oli siis pelkkiä hyppyjä jotka aloitettiin ensin käännöksellä ekan hypyn jälkeen ja siitä sitten suoraa linjaa hallin toiseen päähän hyppyjen yli. Itekin joutu oikeen juoksee kun palkattiin irtoamista lisäämällä matkaa aina hyppy hypyltä, ensin yhden hypyn takaa, toisen ja lopuksi linjassa taisi olla 4 hyppyä. Mekin saatiin aikaa puristettua sekunti pois, vaikka eka kerta ilman harjoittelua menikin jo ihan hyvin. Tässäkin mun pitäis taas muistaa vaan käskyttää reippaasti ja juosta ite lujaa eikä jarrutella, taitaa joutua siis emäntä juoksukouluun ettei jää ihan jälkeen koirasta tai ainakaan omalla hitaudellaan hidasta koiraa.
Viimeisenä harjoiteltiin vielä A:ta, saatiin muutama vinkkin kuinka voin sitä treenata ja se menikin aika hyvin. Mila oli hihnassa ja sillä jarrutin alastulossa pysähtymään kontaktille jossa palkka. Nyt vaan kun jaksais ton porukoitten pihassa olevan A:n kaivaa lumen alta niin voisi alkaa treenaa sitä taas lisää.
Näistä treeneistä jäi ihan hyvä mieli, vaikka mitään kovin uutta tai vaikeaa ei otettu. Mutta onnistumisia tuli ja niistä tulee aina hyvä mieli.

Loppupäivän Mila onkin tänään nukkunut, taisi kahden tunnin hallilla olo tehdä tehtävänsä ja viedä voimat. Otettiin yhessä kunnon parin tunnin päikkärit, on se kyllä ihanaa kun saa kerrankin nukkua päivällä hyvällä omalla tunnolla ilman kiirettä. Suosittelen :)

-mervi-