tiistai 23. syyskuuta 2008

Keinu

No niin, nyt toivoisin hieman vinkkiä kokeneemmilta kuinka opettaisin Milalle keinun?

Keinua on harjoiteltu ja jossain vaiheessa se jo sujui ihan ok kotona. Koirakentällä kerran keinu pääsi kuitenkin pamahtamaan kovasti alas ja Mila säikähti todella, häntä koipien välissä mulkoili keinua. Oma moka, luotin liikaa että homma on jo hanskassa.
Tällä hetkellä menee kotikeinua jotenkin, välillä rohkeammin ja välillä niin että pitää nostaa keinulle. Hallin keinulle ei itse kiipee.

Tähän asti ollaan harjoiteltu niin että itse keinauttaa keinun puolen välin jälkeen (noin kontaktin yläreunalla) ja siitää sit kävelty kontaktin kautta pois. Hallilla ollaan tehty niin että nostettu puoleen väliin tai vähän ennen ja siitä sitten kun keinu keikahtaa, hidastettu keinun liikettä ja alasmeno. Nyt kuitenkin agilitypäivillä kehotettiin opettamaan tulemaan suoraan päähän josta sitten vauhdilla alas.

Kumpi on kannattavampi tapa. Suoraan päähän ja ryminällä alas on tottakai nopeampi, toisaalta taas nivelille rajumpi. Entä ottaako Mila siitä kuitenkin herkemmin nokkiinsa kun tumahtaa alas.
Ja kuinka tuo pitäs opettaa? Ymmärsin että eka opetetaan tulee suoraan päähän, niin että, pidetään keinua ylhäällä, oppii luottaa että ei keinu keikahda. Mutta kuinka siitä edetään, miten opetetaan että se keinu todellisuudessa keinahtaakin. Vääntäkää rautalangasta.

Toisaalta en tiedä onko se nopeus kuinka oleellinen, tai siis miten hidas keinu on jos oppii niin että keinauttaa pehmeämmin ylempää ja siitä sitten kontaktin kautta alas. Helpommin tietty jää himmailemaankin...

Toivoisin nyt siis ihan käytännön vinkkejä, muuten voisi suunnitella sitä kisaamista mutta.. Jos ei kaikkia esteitä osaa niin turha lähtee yrittää..

Apua ystävät hyvät apua!! :)

-mervi-

Annalle tsemppiä viikonloppuun, mä pidän peukut kohti kattoo ja päivittelen töissä ahkeraan tulospalvelua :)

2 kommenttia:

AnnA kirjoitti...

Heippa,
Itse suosin sitä, että koira kiipee ihan ite, menee päähän (/ kontaktille) ja siitä sitten lasketaan ohjaajan toimesta. Tässä edetään niin rauhallisesti, että koiraa ei ala missään vaiheessa pelottamaan tai se ei jännity liikaa. Kokeile alkuun vaikka laskea lautaa vain vähän matkaa esim. pöydälle, jonka kautta koira voi itse sitten poitua. Ja kaiken tosiaan on tapahduttava HYVIN, HYVIN hitaasti... että näin..

Kiitos peukutuksesta, se kannatti!! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mites Mila jakselee?