Nyt on jo siis heinäkuu ja viimepäivitykset kuulumisista on pitkälti viime kuulta... en jaksa edes keksiä mitään hyvää syytä miksi en ole saanut aikaseksi kirjoitettua, en vaan ole..
Mutta eipä meidän elämään ihmeitä kuulu.
Perusarki on sitä perusarkea, töitä, tallia ja minimaalisia lenkkejä. Lenkit on jäänyt todella vähäisiksi, pihalla oleilulla kuitataan suurin osa ulkoilusta.
Työt alkaa jo sujumaan, panikointi itsenäisestä työskentelystä on jäänyt taka-alalle ja pikku hiljaa alkaa vastuutakin saamaan (tai no, en mä riemusta kilju että mun vastuulla on kaiken maailman hörhöjen lääkkeet. paska valuu alaspäin, niin tuumas joku kaverini...)
Iltavuorot ja viikkovapaat tuo vaihtelua työvuoroihin, tosin tänäänkään en vapaalla ole saanu mitää järellistä aikaseksi...
Jos jotakuta kiinnostaa, hepukkakin on vielä. Kyrsii enemmän ja vähemmän päivän mukaan tuo tallipaikka, voikun joku kertois mulle mikä olis paras ratkaisu sen suhteen. Vointi on sillä päivän mukaan parempi tai huonompi. Tammoja huudattaa iloisesti laitumella ja muutenkin pirtee, elämäniloa siis on vaikka köhinää riittää...
Lomaakin pääsin pitämään pikkaisen, viime viikonloppuna oli vapaat pe-su ja jo torstaina lähdin pohjanmaalle serkun luo (kyllä, olisin päässyt osallistumaan agirotuun, mutta vapaat sain tietoon vasta ilmottautumisen jälkeen). Oli tunne että pakko päästä pois kotoa, pois tallilta, olemaan hetken huolehtimatta siitä mitä kaikkee pitäis tehdä (taidan stressata aina välillä aika herkästi). Onneksi ei sattunut heinän tekoa ja ystävä hyvä lupasi olla suuttumatta vaikka skippasin sen valmistujaiset ja mä pääsin Miikkulaisen kanssa reissuun.
Viikonloppu oli mukava ja rentouttava, ei tehty mitään ihmeellistä, serkun lasten kanssa (2 + 5v) leikittiin, nautittiin auringosta ja touhuttiin mukavia. Semmosta perussimppeliä olemista, sitä mitä kaipasin.
Mila oli taas superihana reissussa. Matkustamisen suhteen ei ongelmia ja lapsia jaksettiin loistavasti. Se on kuitenkin niin rauhallinen, malttaa rauhottua vieraassakin paikassa, ei juokse karkuun tai jahtaa lapsia, antaa pienten paijata. Serkku ei ole mikään koiraihminen, mutta Mila on lunastanut paikkansa vierailuille mukaan :) Nätisti oli ollut myös kun lähdettiin la iltana katsoo leffaa kahdestaa ja lapset + Mila jäi isän hoiviin. Korvat luimussa oli katellut oville, mutta viimein rauhoittunut nukkumaan :)
Agilityn sarallakin ollaan vähän taas harrasteltu. Treeneissä ollaan oltu sen mukaan mitä työt antaa periksi. Viime kerralla oli ykkösen rata, meni ihan hyvin mitä nyt ite vähän kämmin. Vielä ei ole sellaista rutiinia radoissa että kun joku menee eri tavalla kuin piti niin osaisi jatkaa. Heti menee oma ajatus sekaisin ja matka tyssää. Kontaktit meni hyvin, kun vaan siinäkin muistasin antaa käskyn odottaa lähtölupaa sujuisi paremmin. Ja turhan paljon pyydän koiran lähelle itteeni kun pitäisi vain kannustaa jatkamaan matkaa.
Tänään oli hyppy-putki rata jossa harjoiteltiin pakkovalssia sekä persjättöä, meni ihan hyvin. Pakkovalssi hypyltä hypylle oli aika vaikee, jos lähdin ennakoimaan käännöstä oma vauhti pysähty ja pysäytti koiran. Mut muuten oikeen kiva :)
Tänään otettiin myös keinua ja siinä tuli takapakkia hurjan paljon! Meillä on kotona ollut nyt keinu ja sitä ollaan treenailtu ja menee mielestäni varsin hyvin, onnistuu jo ilman hihnaa. No, tänään otin hallilla sitten keinua (hihnassa) ja Mila meni oikein hyvin kunnes keinu pamahti maahan. Mila säikähti todella ja hyppäs alas. Yritin ottaa vielä uudestaan rauhallisemmin, mutta kovin epäileväinen suhtautuminen jäi keinuun. Harmi, kotona se jo sujunut ilman jännitystä. Nyt pitää vaan saada koti keinu taas turvalliseksi Milan mielestä jotta liike pysyy tuttuna ja palata taaksepäin harjoittelussa kentällä... Masentaa vähän, kun ajattelin jo että nyt alkaa olla kaikki esteet hallussa, ja kun tuota pelottavaa keinua kun ei pääse treenaa usein..
Kotitreeni olosuhteet alkaa olla hyvällä mallilla :) Rengaskin ollaan saatu ja risukko on raivattu meille hajoittelualueeksi. Eilen kylvin siihen nurmikon ja kunhan se siihen kasvaa saa sinne esteet leväytettyä. Eivät ole enää varsinaisen pihan koristeena (tokikin heti sen jälkeen..) Jotain iloa on siis isin sairaslomasta :)
-mervi-
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
torstai 19. kesäkuuta 2008
Agilityn huumaa
Viime viikonloppuna käytiin haistelee tunnelmia isommista agi kisoista Varkaudessa. SM-kisoissa nähtiin niin onnistumisia, pettymyksiä, kyyneleitä, naurua kuin yllätyksiäkin, kaikkea mitä kunnon kisameininkiin kuuluu.
Ite kävin katselee kisoja sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai päivä oli varsin hyvä säänsä puolesta, nahkaakin sain vähän punottamaan. Sunnuntai puolestaan olikin kovin märkää, ja siitä riemusta Milakin sai osansa. Lauantaina en ottanut sitä mukaan, kun olin ymmärtänyt ettei muilla kuin kilpailivilla koirilla ole asiaa kentälle... no, ei se nyt tainnut ollakaan niin tarkkaa ja Mila pääsi moikkaillee sunnuntaina mm. isiä :) Heppu-isillä menikin varsin loistokkaasti sunnuntain skabat. Nollat molemmilta radoilta ja yhteistuloksissa 11, länderikoirakoista paras :) Hienoa Heppu ja Anne-Mari, se oli erittäin hyvä suoritus!
Vähänhän ite on vielä pihalla tuommosesta kisameiningistä, kaikki tuntuu tuntevan toisensa, ainakin ne kellä on samanrotuinen tai kiertää saman seudun kisoja, ja mä en tunne juuri ketään.. Mutta mukana hengailtiin, kiitokset vaan Annalle että Anne-Marille.
Ja täytyy kyllä sanoa että olen jälleen tyytyväinen Milan käyttäytymiseen isoissa tapahtumissa, ei mitää vetämistä, riuhtomista, toisten koirien kyttäilyä tai purraamista. Siellä se hengaili narun jatkona tyyneesti, näytti välillä vähän siltä että miksi minä olen täällä sateessa kun voisin nukkua lämpimällä sohvalla... Varautuneesti moikkaili ihmisiä ja loppuajan nukku sylissä radan reunalla :) ihana pirpana (ja niin isänsä näköinen)!
Ollaan mekin päästy vähän agilityn tunnelmia kokeilee juoksujen jälkeen. Viime viikolla käytiin ekaa kertaa tauon jälkeen, ja varsin kivasti meni. Olin varma että Mila sinkoilee käsistä, mutta tehtävä meni mukavasti.
Tällä viikolla meillä oli rataharjoitus johon oli yhdistetty kaikkea viime aikoina opeteltuja juttuja, persjättö, sylikäännös, putkeenmeno pimeästä kulmasta. Meni ihan kivasti... Tai no, mun käskytys on mitä sattuu, en näytä ajoissa enkä tarpeaksi selkeästi. Ite en hokaa tota ollenkaan vaikka on siitä mulle ennenkin sanottu. Mila kyllä irtoais jos antaisin luvan, mutta kun joku on idiootti eikä anna. Sylkkäri oli ehkä vaikeinta, en meinannu millään saada pyörimään oikein, kun en ite peruuttanut tarpeeksi. Puomin kontakteihin olen kyllä tyytyväinen, kun vaan ajoissa käskytin pysähtyi hyvin :)
Itsenäisesti mentiin lisäksi keppejä, niissä on nyt havaittavissa hieman motivaation laskua. Pitää kotona palkkailla taas reilummin pallolla ja tarvittaessa ottaa vain 6 kepillä.
Ja täytyy vielä vähän hehkuttaa... meillä on nyt myös keinu :) Isi teki sen vihdoin ja maalasinkin sen jo. Tosin maalata pitää vielä uudelleen kun sade tuli ja vei osan pois... ja painottaa lisäksi että on edes suunnilleen virallisen mukainen. Nyt päästään treenaa sitä vihdoin kunnolla, ja jos se opitaan ehkäpä me voitais uskaltautua kisoihin tänä vuonna... ehkä...
-mervi-
Ite kävin katselee kisoja sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai päivä oli varsin hyvä säänsä puolesta, nahkaakin sain vähän punottamaan. Sunnuntai puolestaan olikin kovin märkää, ja siitä riemusta Milakin sai osansa. Lauantaina en ottanut sitä mukaan, kun olin ymmärtänyt ettei muilla kuin kilpailivilla koirilla ole asiaa kentälle... no, ei se nyt tainnut ollakaan niin tarkkaa ja Mila pääsi moikkaillee sunnuntaina mm. isiä :) Heppu-isillä menikin varsin loistokkaasti sunnuntain skabat. Nollat molemmilta radoilta ja yhteistuloksissa 11, länderikoirakoista paras :) Hienoa Heppu ja Anne-Mari, se oli erittäin hyvä suoritus!
Vähänhän ite on vielä pihalla tuommosesta kisameiningistä, kaikki tuntuu tuntevan toisensa, ainakin ne kellä on samanrotuinen tai kiertää saman seudun kisoja, ja mä en tunne juuri ketään.. Mutta mukana hengailtiin, kiitokset vaan Annalle että Anne-Marille.
Ja täytyy kyllä sanoa että olen jälleen tyytyväinen Milan käyttäytymiseen isoissa tapahtumissa, ei mitää vetämistä, riuhtomista, toisten koirien kyttäilyä tai purraamista. Siellä se hengaili narun jatkona tyyneesti, näytti välillä vähän siltä että miksi minä olen täällä sateessa kun voisin nukkua lämpimällä sohvalla... Varautuneesti moikkaili ihmisiä ja loppuajan nukku sylissä radan reunalla :) ihana pirpana (ja niin isänsä näköinen)!
Ollaan mekin päästy vähän agilityn tunnelmia kokeilee juoksujen jälkeen. Viime viikolla käytiin ekaa kertaa tauon jälkeen, ja varsin kivasti meni. Olin varma että Mila sinkoilee käsistä, mutta tehtävä meni mukavasti.
Tällä viikolla meillä oli rataharjoitus johon oli yhdistetty kaikkea viime aikoina opeteltuja juttuja, persjättö, sylikäännös, putkeenmeno pimeästä kulmasta. Meni ihan kivasti... Tai no, mun käskytys on mitä sattuu, en näytä ajoissa enkä tarpeaksi selkeästi. Ite en hokaa tota ollenkaan vaikka on siitä mulle ennenkin sanottu. Mila kyllä irtoais jos antaisin luvan, mutta kun joku on idiootti eikä anna. Sylkkäri oli ehkä vaikeinta, en meinannu millään saada pyörimään oikein, kun en ite peruuttanut tarpeeksi. Puomin kontakteihin olen kyllä tyytyväinen, kun vaan ajoissa käskytin pysähtyi hyvin :)
Itsenäisesti mentiin lisäksi keppejä, niissä on nyt havaittavissa hieman motivaation laskua. Pitää kotona palkkailla taas reilummin pallolla ja tarvittaessa ottaa vain 6 kepillä.
Ja täytyy vielä vähän hehkuttaa... meillä on nyt myös keinu :) Isi teki sen vihdoin ja maalasinkin sen jo. Tosin maalata pitää vielä uudelleen kun sade tuli ja vei osan pois... ja painottaa lisäksi että on edes suunnilleen virallisen mukainen. Nyt päästään treenaa sitä vihdoin kunnolla, ja jos se opitaan ehkäpä me voitais uskaltautua kisoihin tänä vuonna... ehkä...
-mervi-
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Hyvä viikko :)
Tää viikko on kaikin puolin ollu kiva.
Maanantaina sain kun sainkin todistuksen, isi kiikutti sen mulle töihin ja lisäksi vielä vei laillistushakemuksen postiin. Tiistaina sit soittelin iltapäivälle TEO:lle joko paperit olis perillä, kuuleman perusteella joillekin on tullut laillistus jo seuraava päivänä. Ja juu, mun paperit löyty sihteerin pöydältä ja oikeus toimia laillistettuna farmaseuttina myönnettin 3.6.08 :)
Pikkasen jännitti aluksi, ja edelleenkin, toimia itsenäisesti, kukaan ei tarkasta kaikkea mitä annat asiakkaille.. Tokikin edelleen saa ja kysynkin paljon, millään ei vielä kaikkia lääkkeitä tiedä...
Huisia, mulla on ammatti!!!!
-onnittelut kaikille ystäville hyville jotka tätä lukee ja on saanut paperit, HYVÄ ME-
Milan juoksutkin lähenee loppua ja housut on jo heitetty pois tältä erää, ensi viikolla suuntaamme jo treeneihin taas.
Tänään oli sitten näytelmät täällä Pieksussa. Tuomari oli vaihtunut Marjatta Pylvänäinen-Suorsaan ja kehä oli vuorossa viimeisten joukossa. Tuomari oli sama mikä oli Milan ensimmäisissä näyttelyissä Ristiinassa vuosi sitten. Paikalle saapui lopulta vaan 2 länderiä, Ryti ja Mila. Odottelun jälkeen koitti meidänkin vuoro, onneksi ilma oli aika miellyttävä, aurinko paistoi mutta tuuli kuitenkin eikä ilma ollut paahtava. Ryti kiersi oman rinkinsä ja seisoi hienosti pöydällä vaikka mittakin siellä taisi vilahtaa. Meillä meni kans kivasti, etenkin pöytään olen tyytyväinen, jännitin miten siinä jaksaa seistä kun tuomari kattoi koirat tosi tarkasti pöydällä, ja vielä jos mittatikkua heilutellaan.. Mila seisoi kuitenkin tosi kivasti, ei ollu ahdistuneen olonen vaikka vähän olikin selkä köyryllä, ja mittaa ei meille näytetty :) Liikkeet meni kans kivasti, hyvin ravas, kerran taisi laukalla aloittaa käännöksen jälkeen mutta korjaus onnistui helposti.
Eri ja serti saatiin ja ROP:n valinnassa Ryti vei voiton, ansaitusti kylläkin. Mila vähän vilkuili siinä vaiheessa kehän ulkopuolelle...
Kaikin puolin olen tyytväinen. Viime näyttelystä on puol vuotta ja ei paljoo kyllä olla treenattu.
Ja Mila käyttäytyi jälleen vallan asiallisesti vaikka koiria ja ihmistä riitti... mitenkähän tuon saman tyyneyden saisi siirrettyä näillä oman taajaman kaduille...
Nyt kuitenkin kakun tekoon, huomenna tulee mummo ja muut kahveelle valmistumisen kunniaksi :)
-mervi-
Maanantaina sain kun sainkin todistuksen, isi kiikutti sen mulle töihin ja lisäksi vielä vei laillistushakemuksen postiin. Tiistaina sit soittelin iltapäivälle TEO:lle joko paperit olis perillä, kuuleman perusteella joillekin on tullut laillistus jo seuraava päivänä. Ja juu, mun paperit löyty sihteerin pöydältä ja oikeus toimia laillistettuna farmaseuttina myönnettin 3.6.08 :)
Pikkasen jännitti aluksi, ja edelleenkin, toimia itsenäisesti, kukaan ei tarkasta kaikkea mitä annat asiakkaille.. Tokikin edelleen saa ja kysynkin paljon, millään ei vielä kaikkia lääkkeitä tiedä...
Huisia, mulla on ammatti!!!!
-onnittelut kaikille ystäville hyville jotka tätä lukee ja on saanut paperit, HYVÄ ME-
Milan juoksutkin lähenee loppua ja housut on jo heitetty pois tältä erää, ensi viikolla suuntaamme jo treeneihin taas.
Tänään oli sitten näytelmät täällä Pieksussa. Tuomari oli vaihtunut Marjatta Pylvänäinen-Suorsaan ja kehä oli vuorossa viimeisten joukossa. Tuomari oli sama mikä oli Milan ensimmäisissä näyttelyissä Ristiinassa vuosi sitten. Paikalle saapui lopulta vaan 2 länderiä, Ryti ja Mila. Odottelun jälkeen koitti meidänkin vuoro, onneksi ilma oli aika miellyttävä, aurinko paistoi mutta tuuli kuitenkin eikä ilma ollut paahtava. Ryti kiersi oman rinkinsä ja seisoi hienosti pöydällä vaikka mittakin siellä taisi vilahtaa. Meillä meni kans kivasti, etenkin pöytään olen tyytyväinen, jännitin miten siinä jaksaa seistä kun tuomari kattoi koirat tosi tarkasti pöydällä, ja vielä jos mittatikkua heilutellaan.. Mila seisoi kuitenkin tosi kivasti, ei ollu ahdistuneen olonen vaikka vähän olikin selkä köyryllä, ja mittaa ei meille näytetty :) Liikkeet meni kans kivasti, hyvin ravas, kerran taisi laukalla aloittaa käännöksen jälkeen mutta korjaus onnistui helposti.
Eri ja serti saatiin ja ROP:n valinnassa Ryti vei voiton, ansaitusti kylläkin. Mila vähän vilkuili siinä vaiheessa kehän ulkopuolelle...
Kaikin puolin olen tyytväinen. Viime näyttelystä on puol vuotta ja ei paljoo kyllä olla treenattu.
Ja Mila käyttäytyi jälleen vallan asiallisesti vaikka koiria ja ihmistä riitti... mitenkähän tuon saman tyyneyden saisi siirrettyä näillä oman taajaman kaduille...
Nyt kuitenkin kakun tekoon, huomenna tulee mummo ja muut kahveelle valmistumisen kunniaksi :)
-mervi-
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Odottelua..
sitä tää on viimeajat ollut.
Odotellaan että Milan juoksut loppuis. Kivuttomasti tää on mennyt, mutta saisivat jo loppua. Hyvin huomas juoksujen ehkä 10-12 pv käytöksen muuttuvan, vinkuili omiaan koko ajan ja kaipas lämpöä ja läheisyyttä.. olisko mieli halannut poikia katastamaan :)
Vielä enemmän taidan kuitenkin odottaa todistuksen saapumista, harjoittelu päätty jo toukokuun alussa jaa harjoittelun suoritusmerkinnänkin sain jo parin päivän päästä siitä. Normisti todistuksen kirjoittamiseen pitäisi mennä pariviikkoa, mutta mä olen odotellut sitä jo 4... Viime viikolla sitten jo soitin yliopistolle että kai mulla kaikki on suoritettu vai mikä maksaa, no dekaani ei ollutkaan muistanut/huomannut allekirjoittaa mun paperia.. Siellä se sitten seikkaili yliopistolla muutaman ylimääräisen päivän osastolta toiselle. Nyt rimpautin taas yo:lle ja todistuksen pitäis saapua tänään, viimeistään huomenna!! Paperit laillistuksen hakemista varten odottavat jo valmiina ja isi on palkattu postipojaksi, kun ite oon töissä (lähen siis tuota pikaa iltavuoroon).. ehkäpä pääsen jo tällä viikolla vaihtamaan oppilas kyltin rinnasta farmaseutiksi :) jos kaikki menee hyvin, sunnuntaina pääsee ehkä tarjoamaan kahvit mummolle papereiden kunniaksi!
Sitä ennen on kuitenkin la näyttelyt täällä, kokonaiset 3 länderi ilmoitettu. Tuomarikin oli vaihtunut, joten katotaan ilmaantuuko paikalle sittenkään muita kuin me..
Toivottavasti Milan massu paranee ennen sitä, oltiin tekee eilen hevosille laidunta ja Mila viipotteli pellolla mukana. Mäkäräisiäkin sattui olemaan paikalla ja milan mahan alunen oli aivan täynnä kirkkaan punaisia läikkiä. Onneksi ei tunnu kutittavan...
Mutta nyt kurkkii joko postipoika olisi suvainnut tuoda mulle kirjeen ja sitten duuniin...
-mervi-
Odotellaan että Milan juoksut loppuis. Kivuttomasti tää on mennyt, mutta saisivat jo loppua. Hyvin huomas juoksujen ehkä 10-12 pv käytöksen muuttuvan, vinkuili omiaan koko ajan ja kaipas lämpöä ja läheisyyttä.. olisko mieli halannut poikia katastamaan :)
Vielä enemmän taidan kuitenkin odottaa todistuksen saapumista, harjoittelu päätty jo toukokuun alussa jaa harjoittelun suoritusmerkinnänkin sain jo parin päivän päästä siitä. Normisti todistuksen kirjoittamiseen pitäisi mennä pariviikkoa, mutta mä olen odotellut sitä jo 4... Viime viikolla sitten jo soitin yliopistolle että kai mulla kaikki on suoritettu vai mikä maksaa, no dekaani ei ollutkaan muistanut/huomannut allekirjoittaa mun paperia.. Siellä se sitten seikkaili yliopistolla muutaman ylimääräisen päivän osastolta toiselle. Nyt rimpautin taas yo:lle ja todistuksen pitäis saapua tänään, viimeistään huomenna!! Paperit laillistuksen hakemista varten odottavat jo valmiina ja isi on palkattu postipojaksi, kun ite oon töissä (lähen siis tuota pikaa iltavuoroon).. ehkäpä pääsen jo tällä viikolla vaihtamaan oppilas kyltin rinnasta farmaseutiksi :) jos kaikki menee hyvin, sunnuntaina pääsee ehkä tarjoamaan kahvit mummolle papereiden kunniaksi!
Sitä ennen on kuitenkin la näyttelyt täällä, kokonaiset 3 länderi ilmoitettu. Tuomarikin oli vaihtunut, joten katotaan ilmaantuuko paikalle sittenkään muita kuin me..
Toivottavasti Milan massu paranee ennen sitä, oltiin tekee eilen hevosille laidunta ja Mila viipotteli pellolla mukana. Mäkäräisiäkin sattui olemaan paikalla ja milan mahan alunen oli aivan täynnä kirkkaan punaisia läikkiä. Onneksi ei tunnu kutittavan...
Mutta nyt kurkkii joko postipoika olisi suvainnut tuoda mulle kirjeen ja sitten duuniin...
-mervi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
