Tällä viikolla se sitten koitti, kylmä pudotus takaisin arkeen 3 viikon loman jälkeen. Maanantai aamuna kello soi 5.20 ja se jos joku on julmaa, varsinkin kun edelliset viikot nukkunut puol ysiin...
Milalle arki tarkoittaa lähinnä enemmän yksinoloa. Koulusta olen yrittänyt tulla mahdollisimman aikasin takas kotia päästämään tyttöpolo pälkähästä, mutta ei sitä aina vaan pysty järjestää niin ettei aika venyisi surullisen pitkäksi...
Kotiin paluu onkin ollut sitä lämpöisempi, tai oikeastaan pomppivaisempi...:)
Iltasin olen kyllä yrittänyt huolehtia ettei enempää joudu yksin olemaan ja pääsee kunnon lenkeille/touhuamaan..
Maanantaina käytiin tokoilee ja meni ihan jees, helpohkoja asioita tehtiin. Toisen koiran ohittamista niin että kontakti säilyy ja seuraamisessa pysähtymistä jolloin koira istuu, ihan hyvin meni ja nätisti istu ku pysähtyy. Myös paikalla istumista ja siitä luoksetuloa hihnan etäisyydellä, nätisti istuu paikallaan sen pikkuhetken, lopuksi vielä hyppy tai siis kävely yhdessä hyppyesteen läpi.
Tänään käytiin myös tokoilee, kerettiin juuri ja juuri kun kotimatkan ajoin aika haipakkaa...
Tänään oli aika paljon koiria paikalla. Mila haukku taas kiitettävästi, mutta jaksaa kyllä keskittyä niin kauan kun namia riittää ja innostaa juttelemalla.
En tiedä oppiiko se että tää on se paikka jossa jatkuvasti saa namia. Tosin ikää on kuitenkin vain reipas 4 kk, että ehkä tuo keskittyminen ja oleminen rauhottuu kun vähän kasvaa...
Tuntuu välillä että oletan sen osaavan tai jaksavan tehdä asioita jo niin kuin pitäs, mutta ehkä sen ei vielä tarviikaan jaksaa istua vierellä ilman että koko ajan palkkaa namilla tai kehulla... Turhaudun vaan kun kuvittelen sen osaavan ja sit ku ei onnistu niin tuntuu ettei tästä mitään tuu, vaikka pitäs vaan muistaa että toinen on vielä kovin pieni... no, opettelemista meillä molemmilla riittää..
onneksi enää yksi päivä ja sitten viikonloppu,
sitä odotellaan...
-mervi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti