maanantai 19. maaliskuuta 2007

Synttärit ja mätsärit

Eilen meidän vanhus, unkarinviszla Czeene täytti 11 vuotta! onnittelut jo harmaantuneelle kaunokaisellemme.
Czeene tuli meille noin 5 vuotta sitten, 6 vuotiaana "avioero lapsena". Silloisen omistajan elämäntilanne muuttui ja aikaa ei ollut tarpeeksi aktiiviselle koiralle ja lenkit vaihtuivat pikapissityksiin. Kasvattajansa kautta tieto Czeenestä kantautui äidin työkaverille, jolla myös viszloja ja sitä kautta Czeene saapui meille talouden ensimmäiseksi koiraksi. Oikeastaan ollenkaan ikävöimättä Czeene kotiutui ja valloitti sydämmemme ja on toiminut siitä lähtien pihan vahtina ja ovikellona ja tarpeen vaatiessa ainakin minun päiväunikaverina :)
Aikaa on kulunut jo viisi vuotta vanhuus alkaa näkyä. Fyysinen kunto on vieläkin aika hyvä, pitkien lenkkien jälkeen toinen lonkka ilmoittelee olemassa olostaan, mutta ketterästi edelleen hypätään sohvalle taikka lumipenkalle ja Milan kanssa päivittäin otetaan painimatsit :)
Päänuppi alkaa ennemmin pettämään, kuulo on mennyt lähes tulkoon kokonaan ja nykyään haukutaan kaikkea varmuuden vuoksi. Silmätkin ovat harmaantuneet, ja kieltämättä väsyneen näköiset. Silloin tällöin niihin kuitenkin syttyy se iloinen ja pirteä katse, etenkin pallon heittely tai erikois herkut saavat tuon mummon riehaantumaan kuin pikkukakaran...
Toivottavasti on vielä useampi vuosi jäljellä rakkaan koiruuden kanssa jäljellä!


Sunnuntaina käytiin Milan kanssa Kiinanharjakoira yhdistyksen järjestämässä Hyväntekeväisyys Match Showssa Kuopiossa Lemmikkiareenalla. Koiruska kyytiin ja auton nokka kohti Kuopiota (vain 6 kerta tällä viikolla) äiti lähti mukaan henkiseksi tueksi ja koran pitäjäksi.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin eikä rokotusten tarkastuksessa/ilmottautumisessa tarvinnut kauaa jonotella. Tällä kertaa ilmottautumisen vastaanottaja itse kysyi onko kromfohrländeri, hieman yllätyin kun tunnistettiin, yleensä kun ei ainakaan osu rotu oikeaksi jos jotain veikataan...

Ennen luokkaa kerkesin muutamia kertoja käydä kehässä harjoittelee juoksemista ja seisomista. Mila oli hieman vaisu koko ajan ja yritti kiivetä syliin "mami, mua jänskättää"... Sain höpötellä ja innostaa sitä kunnolla, kun nappulat ensimmäistä kertaa ikinä ei riittänyt siihen yksin. Mila kuitenkin harjotellessa ravas ihan kivasti, ei pomppinut tai haukkunut muille, hieman nuuskutteli maata mut oli mun mielestä hyvä. Pöydälläkin käytiin harjottelee, kehuin kovasti ja tutkin ite ja lisäksi äiti kävi kattoo hampaat pöydällä ollessa. Vähän taas jänskätti, mutta mun mielestä seiso ihan nätisti.. (tosin en mä kyl tiiä miten näiden pitäis seistä...)

Ennen omaa vuoroo huilailtiin hallin reunoilla ja Milaa tais vähän unettaa... käperty nukkumaan omalle alustalle vaikka hälinää oli ympärillä. Muutenkin Mila käyttäytyi tosi asiallisesti, kertaakaan ei vastannu muiden haukkumiseen ja oli ehkä vähän turhankin passiivisen oloinen... vieressä olevia mopseja kävi kyllä haistelee :)

Mila osallistui pentu luokkaan (5-9kk) numerolla 10, pariksi tuli pikkuinen mopsi poika. Ensiksi kierrettiin kehä yhdessä, jonka jälkeen tuomari katsoi mopsin pöydällä sekä liikkeet yksi kehässä. Meidän vuoron tullessa ensin pöydälle seisomaan. Mila seisoi mielestäni kivasti, ja tällä kertaa hokasin itse mennä etupuolelle seuraksi/rohkaisemaan. Tuomari oli kiva ja otti tilanteen enemmän harjoituksen kuin arvostelun kannalta. Kyseli minkä ikäinen ja ollaanko ennen oltu ja rapsutteli paljon. Varmasti jäi monelle koiralle positiivinen kuva :)
Pöydän jälkeen taas maahan ja ravaamiset. Mila ravas ihan kivasti, ei pomppinu tai pahemmin nuuskutellu maata.
Lopuksi vielä molemmat seisomaan ja tuomari valitsi kumpi saisi punaisen/sinisen nauhan. Ennen päättämistä tuomari pyysi kiertämään kehän vielä yhdessä, taisimme olla aika tasavertainen pari... Tällä kertaa me saimme punaisen nauhan ja mieli oli hyvä :)

Punaisten nauhojen yhteis kehässä liikkuminen sujui mielestäni edelleen ihan hyvin vaikka koiria oli paljon. Mila ei kuitenkaan enää jaksanut hirveästi keskittyä, vaikka kuinka kannustin seisomaan. Tuomari tiputti meidät pois ehkä puolessa välissä punasista...

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä mieli vaikkei sijoituttukaan. Itse en jännittänyt niin paljon kuin viimeksi, ja osasin rohkaista Milaa pöydällä. Liikkuminen sujui sata kertaa paremmin kuin hallilla treeneissä. Mila oli kyllä hieman vaisun oloinen koko päivän, ja ei varmasti esittänyt parastaan, mutta nyt otettiin kyllä iso askel eteenpäin verrattuna edellis kertaan...

Päivän päätteksi molemmat koirat saivat porsaan saparot, Mila palkaksi mätsärireissusta ja Czeene synttärilahjaksi. Czeenekin meinas pompata syliin, kun tajus mitä oli kädessä...







-mervi-
(oho, tulipas tekstiä.. muutama kuva kuitenkin väliin piristykseksi:))

1 kommentti:

Adeina kirjoitti...

Teillä on ollu kiva päivä :) Hyvä Mila!