Mun mielestä Mila on nätti, sopusuhtasen olonen eikä kauheen rimpula, tykkään kyllä, mutta jotenkin aattelen jatkuvasti sen korvia..
voi kun nuo korvat asettuisivat, pitäsköhän ne vielä teipata? eikö ne ole asettuneet nätisti siksi että välillä on ollut ilman teippejä (oisko ollu 2 vk pisin aika yhteen putkeen ilman teippejä sitten viime vuoden)? joudunko nyt teippailee pitempään sen takia? miksi en ole hieronut niitä alusta pitäen yhtä paljon kuin nyt? mitenkähän pitkään pitää vielä pitää teippejä? tuleekohan niistä nätit koskaan? mitä oon tehny väärin?
Aina välillä päätän, että en enää teippaa, kun tuntuu että ovat aina samanlaiset kun teipit irtoavat. Ensin ajattelin että sitten loppuu kun hampaat lähteneet, sitten ajattelin että kunhan hampaat kasvaneet varmasti kokonaan, sitten että puolivuotiaaksi teippaan, nyt ekoihin näyttelyihin asti ainakin (ollaan ilmottauduttu siis Ristiinan ryhmikseen 17.5....)
Ei kai näyttely menestys ole yksin korvista kiinni, se on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, ja toisaalta mitä sitten vaikkei menestystä tulisikaan? Mila on mun mielestä silti kaunis ja ihana oma länderini!! mutta silti...
Kai sisälläni elää pieni kilpailuvietti ja menestymisen tahto, ja aina oon ollu semmonen että puolihyvällä ei lähdetä edes yrittämään,
voisinhan mennä tyrkkimään oman hevosen kanssa kisoihin, mutta miksi menisin koska tiedän että joskus olen osannut paremmin kuin nyt ja tiedän etten menestyisi, inttiinkin olisin voinut lähteä, mutta sitten olisi pitänyt kunnon olla niin hyvä ettei itkien oltas menty perässä... miksi siis lähteä näyttelyyn jos korvat höröttävät? (ja koirassahan ei ole mitään muuta kuin korvat!!!!)
Olishan se hienoa pärjätä ja saada vaikka joskus muotovalion arvo, mutta ei kuitenkaan mikään itsetarkoitus...
Muutama kuva hörökorvastani....
Ollaan me muutakin tehty kun murehdittu korvia, tai ei Mila niitä murehdi korkeintaa mököttää mulle kun laitan teipit :)
Viikonloppu tuli ja meni, ei kai tehty mitään ihmeellistä (en siis muista just nyt! dementia!) käytiin tallilla, lenkkeiltiin, möllötettiin kotona... ja ai niin tehtiin vähän puutarha hommia, Mila kaivo kukkapenkkiin (siihen yhteen ja ainoaani) kuoppaa tai häiriköi haravoimista :)
Vappukin tuli ja meni, Mila oli hoidossa illan porukoilla kun "äippä ja iskä" lähti katsastaa Irinan keikkaa... tosin jo kahden aikaan yöllä käytiin hakee Mila ja käpsyteltiin kotia nukkumaan..
Tänä aamuna sitten tulikin lunta, oikein loska keli on ollut, onneksi sade hiipui päivän mittaan ja illalla kun mentiin koirakentällä agilityyn oli tiet jo lähes sulaneet.
Tänään harjoiteltiin jälleen keppejä, puomia ja hyppyä ja putkea peräkanaa.
Keppejä treenattiin itsenäisesti ulkona, 6 keppiä peräkanaa ja meni ihan kivasti. Vasemmalla ohjatessa peruuttelen edelleen, kun olen ite hidas ohjaamaan, oikealta menee jo aika hyvin niin että ite kuljen etuperin. On tainut sittenkin olla hyötyä koti treeneistä, kävin pe ostaa muovisia aita tolppia, jotka sitten tökkäsin pihan perälle, kaipa nuo välttävät. 4:llä kepillä olen kotona harjotellu lähes päivittäin ja en ole kyllä havainnut mitään ahaa-elämystä, mutta tänään kentällä tuli ainakin pieni semmonen :)kyl se kai siitä...
Puomi otettiin taas koulutusohjaajien avustuksella. Päätin opettaa Milan pysähtymään alastulolle ottamaan nameja käskystä, vauhdikkaasti menee puomin yli niin että ite saan ihan juosta (puomi oli vielä semmonen madallettu versio). Tälläkin kertaa Mila juoksi puomin takasin nakin toivossa, vaikka yritin keretä nappaamaan sen kainaloon ettei pääsis haahuilee. ainakaan ei pelkää kipitellä puomia :)
Putki oli taas itsenäistä harjoittelua, nyt putkeen eteen oli laitettu hyppy ja tarkotus oli ensin palkata hypyn jälkeen ja sit putkeen ja palkka. Otin eka pari kertaa pelkän putken, kun ei ole montaa kertaa mennyt omalla ohjauksella. Taas livahti ainakin kerran ohi, mutta meni kyllä reippaasti läpi. Hyppyyn yhdistettynäkin putki meni ihan hyvin, molemmilta puolilta vaikka en palkannutkaan lopuksi välissä. Pitäisi kuulemma vaan ite juosta selkä suorana kun koira putkeessa eikä hiihtää kumarassa.... löytäisinköhän mäkin jostain semmosen lasten teltta-tunnelin koti putki treeneihin, niin kuin Adeina?
Ihan hyvä mieli jäi taas, vaikka Mila räkyttää välillä muille, yks uroskin oli kovin kiinnostunu Milasta ja pari kertaa karkas kepeiltä Milan luo, nostin syliin kun toinen yritti hampsia, onneksi Mila ei reagoinut oikeastaan mitenkään moiseen eikä ite osoittanut kiinnostusta tai karkaillu...
Nyt taitaa olla aika mennä saunaan ja jos vaikka vähän hieroisin Milan korvia ennen kuin menen nukkuu (ja teipithän meillä on taas)....
-mervi-
8 kommenttia:
Hymyssä suin lueskelin tekstiäsi korvista :) Itse olin aivan hermorauniona Bellan korvien kanssa. Ne oli aona itälänsi suuntaan vaikka niitä teippasin lähes 9 kuukauden ikään asti, oli kolikkoa ja kaiken näköistä vempainta. Lopulta luovutin ja annan kaikkien korvien kukkia :) Bella on ruusukorvat jotka taipuvat ns. ruttuun.
Kyllä ne korvat asettuvat viimeistään 7kk ikään mennessä. Ainoastaan hampaiden vaihtojen ajan saattavat korvat höröttää enemmän. Sen jälkeen kun kasvu loppuu niin alkaa ne korvatkin rustottumaan. Kaikkien länderien korvat ei edes pysty olemaan nätisti lasekutuneet kun korvanlehti on hirveän kevyt.
Duon kanssa olin aivan vainoharhainen. 4kk iässä tunsin (luulotauti) että korvat alkavat nousemaan. Pahimmat hampaan vaihdonajan pidin teippiä muutamia päiviä kerrallaan ja sitten lopetin kokonaan niiden käytön. Hyvin on korvat olleet nätisti alhaalla. Tosin Duon korvien materiaalikin on huomattavasti paksumpi kuin Bellalla. Bellan korvat muistuttavat isoa haavanlehtä.
Loppujen lopuksi näyttelyissä on aivan sama miten ne korvat ovat (näin ainakin olen uskonut) kyllä se kokonaisuus ratkaisee. Tottakai yleisilme päästä on hirmuisesti nätimpi jos korvat ovat oikein mutta ei niiden kanssa kannata hiuksia menettää.
Onhan Milan molemmilla vanhemmillakin aavistuksen höröttävät korvat, mutta ne tekevät vaan koirasta persoonallisemman.
Ländereillä kun on muutenkin mieliala korvat kun ne innostuvat alkavat korvat sojottomaan. Kun Bella on rentona on korvat nätisti ja kun se innostuu alkaa ne sojottamaan pupuna.
Itse lopettaisin teippien käytön ja laittaisin ne muutaman päivän ennen näyttelyä. Tämä on siis minun mielipiteeni :)
Älä noista korvista liikaa huolehdi, laitat teipit kun siltä tuntuu. Aikuisena teippailu ei sitten enää ole niin tehokasta (rustot ovat täysin kovettuneet), joten nyt on aika teippailun.
Meilläkin pistetään Fenjan korvat vielä teippiin ennen loppukuun näyttelyä, vaikkei hörötystä ole kuin hieman.
PS. Anskun kommentti länderin korvien asennon muuttumisesta sen mielialan mukaan on kyllä ihan totta: jos länderit eivät olisi sellaisia intopyllyjä, niiden korvat olisivat jotakuinkin kaikkien priimat nätit taittokorvat! ;-)
Hötskyolotila = harottavat korvat... :-DDDD
Niitä putkia saa Br-lelujen myymälöistä. http://www.br-lelut.fi/ Tuolta osoitteesta pitäisi löytyä niiden myymälöiden osoitteet. ;)
Ikeallakin on joku lasten leluputki ja kuulemma nekin on ihan käteviä.
Et muuten oo ainoa jota kauhistuttaa korvien asettuminen. Amandan korvat oli nätisti mulle tullessaan, joten siitä mun ei koskaan tarvinnu hermoilla, mutta Kuje... Mä seuraan kyllä sen korvia kauheasti ja ikää ei tytöllä oo ku kohta kymmenisen viikkoa.
Länderin korvia on kyllä vaikka minkälaisia. Amandalla on suuret ja raskaat korvat. Ne voi olla oikein asettuneena tais sitten ne voi sojottaa milloin mitenkin. Se laittaa ne joskus kaksinkerroin. http://koti.mbnet.fi/adeina/kuvia/v8_etusivu.jpg Tossa näkyy miten toinen korva on taiteltuna hassusti. Joskus sillä on molemmat korvat noin ja silloin Amanda näyttää ihan ääliöltä. Onneksi korvat menee sentään aina normaaliasentoonki :D
Milahan on aivan kuin isänsä:) Korvat on just niinkuin Hepulla! Ja silti isi-ukko on muotovalio, että älä turhia hätäile! Se riippuu niin paljon tuomarista, Hepullekin on sanottu ainakin kolmesti arvostelussa, että hyvin asettuneet korvat *hehee* :) Yleisesti arvostelu on korvien osalta ollut "hieman haja-asentoiset korvat.." Eli ei mun mielestä mikään paha:)
Enemmän kiinnitäisin "näyttelystressissä" huomiota siihen käytökseen ja siihen että koira antaa katsoa hampaat...Jos hampaita ei koira anna katsoa, niin eipä korvillakaan ole mitään väliä...
Uskon, että teillä menee näyttely Milan kanssa hienosti! Tsemppiä vaan kovasti ja ilmoittele sitten tuloksia, vaikka tekstarilla:) Laitan sulle numeron s-postiin!
t.Heppu ja Anne-Mari
Eipä tosiaan ollut tarkoitus säikäytää sua ! ! :) Hampaiden katsominen menee takuu varmasti teillä ihan loistavasti! Olet ollut niin aktiivinen Milan kanssa, käynyt mätsäreissä treenaamassa, tokossa ja agissa, tallilla ja kylässä, joten ei hätää:)
Oikeestaan mun pointti oli vaan se, että korvat on kuitenkin vain pieni osa koko arvostelua.
:) :) :) :) :) :)
Kiitos kaikille kommenteista, ja en mä oikeasti pahasti säikähtänyt :) Taidan vaan olla luonteeltani semmonen että haluan jättää mahdollisimman positiivisen kuvan, ja harmittelen jälkikäteen jos omalla tekemisellä/tekemättömyydellä pilaan jotain... tässä tapauksessa sillä että en totuta Milaa tarpeeksi hampaiden kattomiseen/teippaa korvia tarpeeksi...
Mutta niillä mennään mitä on ja katotaan mitä se tuo tullessaan :)
Onpa kiva huomata että länderiväki neuvoo kokematonta ja porukoissa uutta, ja että meidän menemisiä seurataan :) melkein tuntuu että kuulutaan jo joukkoon :)
Mervi ja kaikkineen korviineen ihana Mila
Tuomareita on joka lähtöön ja valitettavasti on myös "korvatuomareita", sen sain huomata viime kesänä kun kuskasin vanhimman tyttären Astra Pipuliinaa näyttelyissä.
Pipulla on vähän mielenkiintoiset korvat... ne ovat vähän liian ylös kiinnittyneet, eivätkä taivu kuten pitäisi, vaikka kuin teippaisi, hieroisi, vääntäisi tai kääntäisi, paitsi jos Pipu haluaa itse ne oikein kantaa. Osa tuomareista tuijotti korvia, osa häntiä, osa turkkia. Turkinkin osalta oli mielenkiinstoisa miettiä, että koska se sitten on sopiva, kun ensin sitä oli liikaa, sitten liian vähän jne.
Pitää vaan aina näyttelyissä muistaa, että olet siellä hakemassa kyseisen tuomarin mielipidettä koirastasi kyseisenä päivänä ja siinä kunnossa kuin koirasi juuri sillä hetkellä on. Näyttelyitä ei saa ottaa liian vakavasti. Pitää muistaa, että ne ovat vaan hauska harrastus ja monen muun harrastuksen kohdalla voit oikeasti itse vaikuttaa tosi paljon siihen, miten menestytte, mutta näyttelyissä aina ei.
Saas nähdä miten tää kommentti lopulta tulee; viitenä kappaleena vai ei ollenkaan... tuntuu nimittäin vähän bloggeri tökkivän.
Lähetä kommentti