Päivän hyvä työ

Juhannus tuli juhlittua ja arki ja sateet palasivat...
jussi meni kyllä rauhallisesti, täällä nautittiin loistavasta säästä ja pihalla tuli oltua käytännösä koko ajan, tuli syötyä hyvin ja nukuttuakin, tosin voiko niistä kumpaakaan tehdä liikaa? se ainoa siideri jonka ostin jäi juomatta (taas) ja lauantaina oltiin 10 sängys, kun kummipoika tuli yöksi...eli ei kovin riehakasta, mutta oikein mukavaa! Milakin koisas koko eilis illan, kun taisi väsyttää lämmin ilma, yleinen riekkuminen pihalla ja uiminen vaikka lenkkeilty ei olla ollenkaan.

Tänään pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen suunnitelman ja kävin luovuttamassa verta veripalvelun liikkuvassa pisteessä.
Edellisestä kerrasta oli kulunut jo reilu vuosi, kun syksyllä piinas pitkään yskä ja ei voinu osallistua. Tällä kertaa ei tarvinnut edes juuri odotella ja hemoglobiinikin näytti hyviä lukemia (153, koskaan ei ole tainnu olla alle 145...) joten eikun pötköttelee ja laittamaan hyvä kiertämään.

En tiedä kuvittelenko vaan, mutta veren luovuttamisesta tulee oikeasti hyvä olo. Se on kuitenkin niin pieni vaiva itelle, ja suuri apu kolmelle jotka sitä todella tarvitsee että henkisesti olo on hyvä, vaikka fyysisesti ehkä onkin voimaton. Tää oli mulle 7 kerta, eli oon auttanut nyt 21 ihmistä :)
ja täytyy sanoa, että kaikkeen tottuu. Ekan kerran kun menin luovuttaa jännitti ja pelottikin ihan törkeesti, oikeastaan siksi päätin luovuttaa että tottuisin pistämiseen, äiti kun joutu lähtee mun kaa verikokeeseen vaikka olin parikymppinen kun vaan jännitti niin paljon.
Edelleen sanon joka kerta että saatan säpsähtää, mutta tällä kertaa en kuulemma yhtään nykässy :) ja hemoglobiinin mittaus on kehittynyt aika älyttömästi sitten ala-aste aikojen kun oli jumalaton piikki millä tökättiin, nyt ei satu oikeestaan ollenkaan. Valehtelisin jos sanoisin että pistäminen ei tuntus pahalta, kyllähän se vähän sattuu ja irvistän kyllä joka kerta, ja tuntuuhan se ikävältä kun melkein 10 minuttia on neula kädessä, mutta lopulta aika pieni vaiva ja sen kyllä kestää jos vaan tahtoo...

Haastankin kaikki länderistit ja muut blogin lukijat luovuttamaan verta ja siten auttamaan niitä jotka sitä apua tarvitsee, ikinä kun ei tiedä jos sitä ite on vielä joku päivä tilanteessa että itse tarvitsee moista apua...
kommenttia kehiin kun haasteeseen vastattu :)

-itsestään ylpeä mervi-