Ei mikään huippu viikko...

ei tosiaan ei.
Sunnuntai aamupäivä oli vielä oikein mukava. Opiskelu kaveri on Jyväskylässä harjoittelussa ja pistäytyi koirineen, sheltit Elli ja Ada, kyläilemässä. Käytiin yhdessä kiertämässä kunnon lenkki metikössä, jossa koirat saivat juoksennella irti.
Mila yritti haastaa Ada (1,5 vuotias) leikkiin, mutta ei se oikeen syttyny ja juoksi karkuun, Elli (vanhempi reilusti) taas puolusti omiaan ja räkytti mennä kolmantena perässä. Yhteenotoilta onneksi vältyttiin, kun Milakin tajus että ei nää haluu painimatsia ja lopetti painostamisen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, eli oli oikein loistavaa! Kiitos vaan Annalle vierailusta :)


Sunnuntai illasta alkoi sitten koskea nieluun, varsinaisesti kurkku ei ollut kipeä mutta suussa maistu tosi pahalle, limaa valu nieluun ja tosi inhottavaa. Nukkumisesta ei meinannu tulla mitään kun vähän väliä sai hörppiä vettä helpotukseksi. Maanantaina nielu edelleen kipeä ja töissä vuorotellen imeskelin bafucinia tai jotain muuta kurkkukarkkeja jotta suu "raikastuisi". Maanantaina olin melkein valmis harkitsemaan lääkärissä käyntiä, mulla kun on allergisen nuhan oireet ollut koko talven, aamulla aivastuttaa, koko ajan niiskuttelen ym... ostin jotain nenäsumutettakin keväällä, mut siitä kuivu kurkku ja toisaalta kun tähän tottunu en kehtaa syödä allergialääkettä jatkuvasti, sitä paitsi se tulee kalliiksi ilman reseptiä... ja en kai mä nyt nuhan takia lääkäriin mene? ehkä meen syksyllä, tai sit oottelen pari vuotta et sisko valmistuu lekuriksi :) et mitenkäs se oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä..

Tiistai olikin sit jo himpun parempi päivä, söin jo puolet vähemmän bafucineja, tosin flunssanen olo oli, hautasin siis ajatukset lääkäristä..
Keskiviikkona tehtiinkin sitten heinätöitä. Onhan se ihan kivaa, vähän aikaa, mutta ei enää siinä vaiheessa kun olet ollut monta tuntia hiestä märkä, joka paikka täynnä heinän pölyä, jalat naarmuilla heinän pistelyistä ja ihan oikeasti et enää jaksa nostaa paalia. lähin vähän aikasemmin töistä ja kerkesin olemaan pellolla parin kuorman verran ja sit loppu illan heiteltiin heiniä ylisille... kaiken kaikkiaan kai pari tuhatta paalia ja ihmisiä tekemässä yhteensä 9 (+ pari lasta ja pari jotka vaan ajo) itekkään en ollu koko päivää hommissa, mut kun puol ykstoista tulin kotiin niin oli kyl aika puhki, ja edelleen tietää mitä lihaksia on käyttänyt... sanoinkin että heinän teossa ei ole kuin yksi hyvä puoli, se on vaan kerran kesässä!

Heinän teon myötä multa hävis ääni (ai miten niin allergiaa) ja nyt kaks viimestä päivää on saanu rykiä että ääni kulkee, ja vielä tänäänkin tiskissä yks kaks hävis ääni...onneks ei ollu huono kuulonen mummo :) ja limaa riittää niistettäväksi.. niin ja tän kaiken lisäksi on säännöllinen selkä/vatsa kipu päällänsä... ei ole helppoa ei..
Mut kai se tästä, viikonloppu vapaata joten ei kai tässä nyt viittis alkaa enemmin sairastella :)

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen kirjotukseen.
Ehkä se tilanne ei ole niin paha kun sillä hetkellä tuntui, Mila on kyllä tottelevainen, tänään esim. pihalla ollessa bongas jotain tieltä ja oli lähdös niin mun karjasu kyllä palautti nopeesti luo. Kerkesin ennakoimaan.
Nyt olen ottanut aina vaan lisää luokse tuloa ja hyvin tulee, metsä lenkillä tein sitä että vaihdoin suuntaa kun Mila meni kauempana edellä tai saatoin pysähtyä ja en liikkunu ennenkuin tuli "hakemaan" ja otti kontaktin, palkka tulee aina ja kiinni antaa ottaa kaulasta.
Eli ongelma tulee silloin kun menee jonnekin luvattomaan paikkaan ja itse kai hokaa sen myös, nimittäin tallilla, missä irti karkailee joskus pihan puolelle josta sit komennan pois. Silloin ei välttämättä anna kiinni, viimeks sit kyllästyin ja menin jatkamaan hommia kun tiedän kyllä että tilalta ei häviä, kohta Milakin pyöri taas tallissa ja palkkasin kun tuli luo.
Ehkäpä oma käytökseni muuttuu niissä tilanteissa, mikä hämmentää tilannetta lisää. ja ehkä mä en ole mikään johdonmukainen tämmösissä asioissa, ehkä kiirehdin liikaa ja häiriötekijöiden määrä ylittää osaamis kapasiteetin. Kaikista parhaiten olen Milalle onnistunut opettamaan semmoset pikkujutut jotka on jokapäiväsiä, joita ei erikseen tarvii harjotella, sisälle ei mennä eikä ulos tulla ilman lupaa (tosin lipsuu porukoilla siitä näin kesällä kun ovi auki aina), ruokaa ei tule ilman katsekontaktia, tulee eteiseen pyyhittämään jalat vaikka ei tykkääkään, sänkyyn ei edes yritä enää.... mut tommoset asiat missä pitäs edetä hitaasti ja johdonmukaisest mulle hankalia opettaa, ehkä vaan hätäilen ja oletan liikaa että pitäs jo osata... ja tietty hirvittää se että kyseessä on eka koira eikä kokemusta ja et nyt jos jotain pilaa...
Mut katsellaan mihin suuntaan mennään, treeniä lisää ja vapaana ollaan vain harkitusti :)

Kasvugalleriaa taas päivitetty, kun kuukausiakin kertyi yksi lisää :)


-mervi-