Elossa ollaan...

..vaikkei mitään olekaan meistä hetkeen kuulunut.
Mä olen vaan ollut aikaan saamaton, tai no en nyt sanos että aikaan saamaton mutta en anna itselleni lupaa tehdä "turhuuksia" niin kauan kun koulu painaa päälle ja ahistaa niin paljon kuin nyt.

Tää on kyllä ollu ihan hullu syksy koulun osalta, ollaan ekat jotka suorittaa tutkintoa tutkintouudistuksen jälkeen eikä ihan suunnittelijoilla ole ollut ymmärrystä kuinka paljon tekemistä.. Vähän joka kurssiin on tullu jotain lisää ja kun pakollisten lisäksi pitää suorittaa enemmän valinnaisia verrattuna aiempiin vuosikursseihin alkaa ahdistaa ja paljon. Jotain kai kertoo että meillä on koko syksynä vain kaksi tenttiä ja sitäkin enemmän ryhmätöitä. Onhan ne kivaa vaihtelua, mutta liika on aina liikaa. Mä luulin opiskelevani yliopistossa enkä yläasteella! ja ihan oikeesti ajankäyttöä rajoittaa paljon nuo ryhmätyöt, pitää olla sopiva aika usealle milloin tehdään.. ja varsinkin kun ite asuu 100 km päässä koulusta... joka viikolle on jotain palautettavaa ja lopputyö odottaa aloittamistaan (ja sehän nyt ei tietenkään yhtään stressaa!!)..
Kuukauden jos jaksan niin sit helpottaa, sitten ei ole enää kuin lopputyö...

Eli kovin koulupainotteista on meidän elämä...
Kotona sit kantaa huonoo omaatuntoa siitä kun Milan lenkkeily jäänyt minimiin, saati sit hevosen liikutus, se vaan lihoo ja jäykistyy.. Tosin Milalla oli tuossa nuo juoksut joten senkään osalta ei kovin aktiivista aikaa olla vietetty. Nyt keskiviikkona oltiin ekaa kertaa 4 viikkoon harrastaa agilitya. Tällä välin on kotona otettu tosi vähän mitään, muutaman kerran keppejä ja joitain hyppyjä...

Kivaa oli siis käydä pitkästä aikaa. Eka tehtävä koostui hypyistä ja putkista. Kaksi hyppyä ja putki suorana linjana, sen jälkeen hyppy oikealle (90 asteen kulmassa putkeen) ennakoivaa käännöstä käyttäen ja sit takaisin päin toinen putki ja hyppy.. Kukaan ei varmaan ymmärrä mitä tarkotin mut ei se mitään, kivaa oli ja hyvin meni.. Hauska huomata että osataan jo jotain! Huomasin myös että mulle tulee herkästi kiirus, Milalla on vauhtia mulle jo ihan tarpeeksi. Hyvin meni, kerran taidettiin vähän törmäillä ja mut kertaakaan en kadottanut koiraa tehtävän aikana :)
Toisena tehtävänä oli sit hyppy-A-hyppy. Mila ei ole hetkeen mennyt A:ta ja eihän se siitä alkuun uskaltnut yli tulla. Lopulta tuli kyllä, mutta kontaktille ei kyllä pysähdy. Ohjaaja neuvo ottamaan jatkossa makupaloille jonkun alustan että hahmottas paremmin minne pitäs pysähtyä syömään. Vaihtoehto olis kuulemma opettaa pysähtymään vasta kontaktin jälkeen maahan. Mut mä vähän epäilen että se on epämääräisempi kuin niin että etutassut maassa takatassut kontaktilla ja helpommin siitä lipsuu... Katotaan saanko sen hokaamaan makupala-alustalla paremmin että pitää jarruttaa, nyt tulee niin vauhdilla että ei pysähdy kontaktille. Puomille muisti ainakin aiemmin jarruttaa kyllä... Pitäs varmaan ruveta käymään itsenäisesti ottaa kontakteja, nyt niitä tulee niin harvoin että toistojen määrä aivan liian vähän. Aa löytyy hallin pihaltakin, eli sitä pystys ainakin ottaa vaikka ei halliin pääsiskään...

Sen verran olen yrittänyt Milaa aktivoida että olen opettanut sitä kierimään. Toiseen suuntaan osaa jo aika hyvin, ja nyt pyörähti toiseen suuntaan jo muutaman kerran... ees jotain tekemistä senkin aivoille!
Ja näyttelyynkin ilmotin, Jyväskylään marraskuussa.. kai sitä jotain elämää pitää olla koulun ulkopuolellakin!

-mervi-