Joulua ja ale-shoppailua

Joulu tuli ja meni ja hyvin tuli syötyä. Aatto oli perinteisesti paikasta toiseen kiiruhtamista ja ylensyöntiä :) jos vetää kahteen kertaan jouluruuan samana päivänä 5 tunnin sisään niin voisi sanoa että ei ollut kyllä enää nälkä :) tosin illalla piti jo napsia ruisleipää kinkulla...

Pukkikin kävi ja kukin sai pakettinsa, meitä muistettiin mm. 6 pyyhkeellä, keppijumppakepillä ja Maija Mehiläinen DVD-llä... Koiruudetkin sai oman osansa tietysti. Czeene vinku pakettien perään, kun pukki vasta niitä jakoi, että sain pitää ihan kunnolla pannasta kiinni ettei käy varastamassa... meinasi esimerkiksi yhden meidän paketeista repiä kun se oli siinä lattialla vieressä, eli ei niiden tarvitse edes haista millekään herkulle niin toinen käy ylikierroksilla. Koirille paketeista paljastu herkkuja ja Milalle vielä aktivointi pelilauta -juttu. Sen verran meni Milalla maha sekasi herkuista että maharulla oottaa kaapissa parempaa aikaa :) vaikka ei kyllä mitenkään erikoisen paljon koirat herkutellu..

Muuten aika on menny lepposasti joulun jälkitunnelmissa, uutta vuotta vuotta odotellessa. Koulu tehtäviin en ole koskenutkaan yli viikkoon, tällä viikolla pitää kyllä sitten saada jotain jo valmiiksi...
Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.

Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.

Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...

Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Mervi ja Mila