Laiska? myönnetään..

Jep, täytyy myöntää että musta on tullu superlaiska blogin päivittäjä. Päivät menee duunis ja hyysätes elukoita ja illat lukiessa muitten blogeja...

No nyt kuitenkin aattelin jotain meidän kuulumisia kertoa...

Alotetaan Milasta, se kai ehkä teitä eniten kiinnostaa?!
Se voi hyvin. ja seuraavaan aiheeseen... ei vaan, siis voi kyllä hyvin, ei mitään ihmeellistä, juoksuja olen odotellut, ekat tuli reilu 6 kk iässä, toiset 179 vrk päästä ekoista ja nyt ootellaan kolmansia... sais tulla.. tai ei me niillä juoksuilla varsinaisesti mitään tehdä, mutta olisivat sitten pois päiväjärjestyksestä taas hetkeksi. Pissaillaan ja merkkaillaan joka lumikökkö ja hieman on ruuan kanssa nirppaillu, ehkäpä ne sieltä.
Olis vaan kiva että ne olis aika säännölliset jos joskus pentuset tulis meille ajankohtaiseksi..

Pentusista puheen ollen kävin tuossa pari viikkoa sitten suorittamassa hyväksytysti Kasvattajan peruskurssin. Kuopiossa järjestettiin viikonloppu rupeamana luennot joilla kävin kuuntelee. Ei muuten nukuttanut yhtään niin hyvin kuin koulun luennoilla!!! Paljon tuli uutta tietoo mutta vielä jäi enemmän ite selvitettäväksi siihen hetkeen kun pentuset tulee enemmän ajankohtaiseksi. Porukkaa kurssilla oli paljon, reippaasti yli sata. Ja osa oli aika konkareita jo koira-asioissa ja pennutuksissa, ei aina oikeen tiennyt ees mitä kysellään.. ja osa oli sit niitä jotka oli puhtaasti vain mielenkiinosta paikalla ja joille omat pennut on vasta tulevaisuutta... mutta sovussa siellä kaikki istuttiin ja kuunneltiin luentoja.
Eli nyt pitäis vaan sit allekirjoittaa kasvattajasitomus ja laittaan kennelnimi hakemus vetää, tai siis ainakin keksiä nimi vaihtoehdot. Meillä ei taida toimia länderi piireissä perinteinen omistajan ja koirien kaksi ekaa kirjainta... Memi tai Mime. No katellaan mitä keksitään ja mitä mahtaa jotkut isot herrat sitten aikanaan hyväksyä. Pentusia on ajatus tasolla ajateltu aikasintaan vuoden tai puolentoista päähän. Ja sitä ennen toivon epilepsiatutkimuksesta tulevan jotain tietoja ja niin, pitäis myös keksiä miten ihmeessä sitä järkkää itelleen sen 8 viikkoa lomaa.

Niin, tai mistä sitä tietää onko tulvaisuudes työtilanne mikä, että tarviiko miettiä miten sais lomaa. Farmaseuteille töitä on kyllä, mutta tää mun komppania ei järin helpolla liiku lähemmäs niitä kaikkia avoimia paikkoja. Pari viritystä tässä on tekeillä, ehkä ens viikolla ollaan jo viisaampia. Yks jäi meiltä töistä mamalomalle eilen. Tosin sijaisuutta ei apteekkari mulle aiemmin luvannut, nyt pitäs tingata paikkaa uudemman kerran. Ainut vaan että meidän apteekkari laskettiin viikko sitten maan mustiin multiin. Kaikki kunnioitus hänen muistolleen. Mutta niin, kovin on monta kysymysmerkkiä töissä tällä hetkellä...

Töistä puheen ollen. Onkohan niskat/selkä sillon jumis jos katsoo alaspäin ja sattuu sääreen? Koneella istuminen + ilmastointi ei taida tehdä terää mun niskoille (ja tää sohvalla rönöttäminen kannettavan kanssa varmaan parantaa ainakin).. Saiskohan itestään niin paljon irti että kun eka vapis viikolla parin viikon päästä niin menis hierojalle?

Vapaista puheen ollen, vituttaa.
Esitin kesällä muutamat viikonloppuvapaa-toiveet. Kesäkuussa Pieksämäen näyttely, se lauantai kai nyt onnistuu. Seuraavana viikonloppuna Agi-SM varkaudes, sanoin että voin olla la-aamuna töis jos ilta ja su vapaa ja mitä mulle napsahtaakaan: la ilta + sunnuntai. Kiitti v...sti! No, ehkä pe silloin vapaa ja eikös silloin jo kisat varkaudes? Tahtois kovasti nähdä länderi väkeä...
Sit heinäkuussa olis Mikkelissä näytelmät, ei mitään tietoa saako vapaata. Ja elokuun alussa länderi leiri ja siihen pyysin pe-su... ja mitä mulle sanotaan: todennäköisesti pe ei ainakaan onnistu! Kiitti v...sti!
Tulkaa siis kaikki kesäkuussa tänne näytelmään meitä tapaamaan!!!! kun me ei pr...le mihinkään päästä!

Agilitystä puheen ollen, viikottain edelleen treenailtu kun ei niitä juoksujakaan ole kuulunut. Tosin viime harkkojen tilalla oli talkoot, mitä ei meille etukäteen infottu. no tulipahan porukkaa paikalle ehkä paremmin ja kerettiin lopuksi kuitenkin ottaa joitekin yksittäisiä esteitä. Kepit meni hyvin, lähtee jo hyvin itsenäisesti pujottelee. Rengas meni kans jees, kerran hyppäs päin kyllä, ja muutaman kerran meni väärästä välistä. Tarvitsisi siis lisää vahvistusta, ehkä isi pääsee rakentaa kesäksi... Hypyt jees, mentiin 4 hyppyä ympyrällä, tulee hyppyjen välissä aina sisemmäksi mun lähelle ja käskyllä taas menee hyppää. Paremmin menee kun ohjaan riittävän selvällä kädellä ja en ala ite edistää.
Aiemmissa harkoissa on nyt ollut aika paljon ohjausharjoituksia, jotka sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä luulen liikoja Milasta ja omasta ohjauksesta ja en ohjaa loppuun asti. Pitäisi vaan malttaa tehdä asiat kunnolla, eikä pitää turhaa kiirettä. Ei hyödytä yrittää koiran edelle jos omalla hätiköimisellä saa sen esteiden ohi. Idiootti. Kai se joskus tästä... ehkä... tai sit ei... :)

Mitäpä muuta. Lunta on taas aika hillittömästi. Niin kuin kai kaikkialla keskiviikon jälkeen. Mä oon ootellu että kelit lämpenis että sais nyppiä tuon turjakkeen. Lämpeni tai ei niin nyppiminen aloitettu. Toinen korva, posket, jalat ja perse on suhteettoman muhkeet verrattuna kroppaan tällä hetkellä. Kyllä loppu koirakin ohenee viikonlopun aikana, jos käsi kestää. Ja kylkiluut paistaa, pitäis saada vähän massaa pieneen. Vaikka syö jo painoonsa nähden isoja annoksia. Auttaisko ihan öljyn lisääminen ruuan sekaan? Mä olen super huono tekemään mitään omia sävellyksiä aterioihin, nappulaa vaan kippoon ja napaan. Ja olen myös todennut että kovin on herkkämassuinen Mila, ihan pelkkä riisi ruuan seassa useampana päivänä peräkkäin saa toisen oksentamaan... Eli jämäherkkuja tarjoillaan harvakseltaan.

Että tämmöstä meillä tällä hetkellä. Odotellaan kevättä, juoksuja, työjuttuja...
ja nyt painutaan petiin. Kimmo ei ole kotona ja taitaa Mila päästä mamman kaikkuun... ei saa kertoa kellekään :)

-mervi-
ja juu niitä kuvia laitan joskus...