Mun seittämän totuutta

Mä sain haasteen Chocolta kertoa seittämän asiaa ittestäni... tovin olen tässä asiaa pohtinut ja nyt kun tuo Mamikin jaksoi koneelle vääntyä niin saan ne vihdoin tuotua myös julki

1. Mä olen tän perheen rakas lapsi, ainakin jos vanha sananlasku "rakkaalla lapsella on monta nimeä" pitää paikkansa. Mila on mun oikee nimi, tai no, on mulla se hieno nimi siellä papereissa mutta Mila on nimi jolla kutsutaan.. useimmiten. Mami ja muutkin on antanut mulle muitakin nimiä... Miltsu, Miltsu-Piltsu, Milanen, Miimu, Miikkulainen, Turre, Pomppu... ja kaikkia eri viersioita niistä.. ja laiska taitaa olla tuo meidän Mami kun välillä kutsuu pelkästään Mi!

2. Mun paras leikkikaveri on tuo mummeli-Czeene. Asuu tossa "mummolassa" jossa vieraillaan päivittäin. Se on kyllä jo aika vanha ja raihnanen eikä aina jaksa innostua vaikka kuinka houkuttelen painimatsiin. Mutta kyllä se välillä aina intoutuu! Musta on kiva painia sen kanssa, roikkua kaulassa, järsiä jalkoja, taklata ja pyöriä kinttujen seassa, mä kun mahdun sujuvasti vaikka sen takajalkojen välistä kulkemaan mahan alle!!

3. Parhaat lelut onkin sitten Vingut, niitä on kiva vinguttaa varsinkin kun toiset yrittää kattoo telkkuu :) ja jos ei muuteen saa huomioo niin ottaa vingun ja painuu sen kanssa pyörimään sänkyyn niin johan kohta kuuluu kutsu huuto! Toisaalta mä kyllä tykkään retuttaa semmosta riepua ja pehmoleluja.. ja tennispallot on ihan pop ulkoleikeissä!!

4. Mä olen myös onnistunut aika hyvin jo kouluttamaan tuon isäntä väen. Kokeilkaa vaikka, semmonen tasanen aika hiljanenkin öninä saa huomiota aikaan. Varsinkin kun siihen lisää tiukan tuijotuksen ja harrastaa sitä sillon kun katotaan telkkua. Ja heti kun katse on luotu suhun niin ota lelu ja tyrkytä sitä ja önise vähän kovempaa. Toimii! ja kun tarpeeksi treenaa ja osaa ajoittaa oikein tällä taktiikalla voi päästä sänkyyn nukkuu. Jep jep, totta!! Valitsee vaan sopivan hetken että Mamilla on syvässä unessa, önisee, se ei jaksa kattoo kelloa ja arpoa kuinka aamu on ja kappas käsi heilahtaa ja sänkypaikka vapautuu!! Suosittelen lämpimästi kaikille joiden "pitäisi" nukkua muuallakuin sängyssä!

5. Mulla on myös tosi vallottava hymy. Sitä täytyy väläytellä aina sillon tällöin jos pitää varmistella että saa rapsuttelua ja mahdollisesti herkkuja. Kotiväellä tottakai pepsodent-hymy välähtelee kotia tulon yhteydessä, mutta tarpeen tullen myös nuo Iskän kaveritkin saa nauttia mun valloittavasta hymystä. Tosin ne eka luuli että mä irvistelen nille... mokomatkin moukat, eivät ymmärrä kauniin hymyn päälle...

6. Mulla on kotona oma kyttäyspaikka. Toinen meidän sohvista on ikkunan alla, joten sen käsi nojalla istuen tarkkailen mitä Mun Taajamassa tapahtuu. Siitä näkee takapihan männyn jossa oravia keikkuu, bussipysäkin ja sen ketä siitä kyytiin nousee, jalkakäytävän ja siellä kävelät koirat, jotka haukutaan pystyyn. Muutenkin mä oon ehdottomasti sitä mieltä että tää Taajama on mun ja kaikki vastaan tulevat koirat on syytä haukkua maan rakoon. Piruako ne mun alueella pyörii! Mami ei oo samaa mieltä ja välillä sen mieliksi oon hiljaa ja vaan mulkoilen, silleen saa namia. Mut välillä sitten muistutan muita ihan ääneenkiin että kenen alueella sitä hengaillaan.

7. Viimesenä seikkana voisin kertoa vaikka että mä en pelkää koviakaan ääniä. Iskä kuljettaa mua aina välillä tuolla halleilla mukana jossa ne rassaa autoja. Eilenkin päätiin siinä ottaa pikkutorkut vaikka siellä joku rälläkällä hurruutti ja joku hitsas. Ei paljoo kato nappaa, tää mimmi kato ottaa osaa lungisti. Sitäpaitti siellä on niitä kivoja iskän kavereita jotka syöttää mulle keksejä :)

Semmoset totuudet musta tällä kertaa.
Ja tottahan toki haaste pitää laittaa myös eteen päin. Mä haluisin laitta tän Isi-Hepulle, mut sen emäntä ei oo vielä tehnyt blogia mistä voitais lukea kuulumisia (vink vink).. niin mä laitan tän eteenpäin Adalle kenen kanssa me treenailtiin kerran Kuopios ja sit tottahan toki pitää olla myös rotu uskollinen ja haaste lähtee myös siskolikan isoveljelle Helsinkiin eli Peetulle.

-mila-