Pentujako?

Leirillä ajatus Milan pennuttamisesta heräsi taas voimallisemmin eloon. Kovin monta kysymystä pyörii vaan mielessä..

Ensinnäkin suurin murhe on varmaan mistä hitosta mä revin 2 kuukauden loman? KeTyn paikkaa olen tarjonnut jo muutamalle ;) mutta oikeasti, miten sen sais järkättyä? No voishan sitä pyytää viikon palkatonta synnytyksen tienoille ja sit 4 viikkoa lomaa ennen pentujen luovutusta. Suunnitelma hyvä mutta entäs toteutus? Kuinka saada loma sovittua 20 akan työyhteisössä niin että "käykö jos ilmoitan millon mulle käy, sitten kun tiedän miten alkaa koiralla juoksut ja onnistuko astutus?"... juu uskokaa vaan unelmiinne...

No vaikka saisinkin vapaat tai jonkun hoitajan järjestettyä niin jäljelle jää monta kysymystä.
Ensinnäkin kuka isäksi? Okei, kasvattajakollegiolta asiaa voi tiedustella, ja sinne kai kyselyn joskus vielä suuntaankin. Itsellä on kovin suppea näkemys vielä mitkä on hyviä sukulinjoja ja mistä taas tulee mitäkin sairautta enemmän tai vähemmän... Tottahan toki luotan että kasvattajakolleegio osaa suositella sitä parasta vaihtoehtoa, mutta olishan se kiva että itelläkin olis joku mielipide..

No vaikka vapaat sais ja isäkin järjestys niin tietty mietityttää myös mitä kaikkea voi tulla odotusaikana ja synnytyksessä. Entä jos kaikki ei mene hyvin? Itellä ei ole pätkääkään kokemusta koirien synnytyksestä, kerran olen nähnyt kun hevonen varsoo (silloinkin tulos oli kuollut varsa) ja pari kertaa vasikoinnin.. siinä mun kokemukset synnytyksistä. Kyllähän usein luonto hoitaa, mutta poikkeuksiakin on...
Toisaalta uskoa luo onnistumiseen viesti minkä sain viikko sitten ti aamuna 5.45. Kaverin sijoitus russelinarttu oli omatoimisesti pyöräyttänyt 2 pentua yllätyksenä yöllä. Tai en käsitä miten ne voi tulla yllätyksenä kun synnytys oli kuitenkin 58 vrk kohdalla. Kasvattaja oli kai "pikkasen" vikaan laskenu päivät kun oli pyytänyt koiran tuomaan itselleen penikoimaan vasta seuraavana viikonloppuna... Ja sitä myöten kaverini luuli synnytyksen olevan aikaisintaan viikon päästä... Se kyseinen kasvattaja on muutenkin vähän.. erikoinen, mutta se on eri juttu se.. Niin ja heillähän kaikki on sujunut täysin ongelmitta :)

Ja jos kaikki olisi siihen asti sujunut hyvin että pennut olisi onnellisesti maailmassa ja valmiita lähtemään uusiin koteihin, niin mistä minä saisin pennuille hyvät kodit? Ei ole kovin suuria saavutuksia meillä, että kovin tunnettuja oltaisiin ja sitä kautta pennuista oltaisiin kiinnostuneita. Ensikertalais kasvattajana olisi kiva saada pennuille kodit valmiiksi hyviksi tiedetyistä koiraperheistä. Sopiva pentuekoko olisi ehkä kaksi narttua, kotia yksi ja yksi vaikka kohti turkua. Ja jos joku tahtois 2 sheltin kaveriksi niin ehkä sit kuopioonkin :)

Voi elämä miten monta kysymysmerkkiä tässäkin asiassa on!
Niin ja se kasvattajanimi hakemuskin kannattaisi ehkä laittaa jo menemään, kunhan sen nimen keksis, tai lähinnä ne vara vaihtoehdot...

-mervi-