Viimeisen sertin metsästys

Milan kanssa aloitettiin viimeisen sertin metsästys valion arvoa varten viikonloppuna Seinäjoelta.
Matkaan startattiin jo perjantaina, kun töiden jälkeen suuntasimmen kera isin ja kummipojan sukulaisiin Kauhavalle.

Perjantai-ilta ja lauantai vietettiin lepposasti. Pikku-Anni aijaili Milaa ja perheen isäntä syötti samalla lusikalla kun itse söi maitorahkaa Milalle vain serkkuani ärsyttääkseen :) Hän ei ole koiraihminen, vaikka Mila on ansainnut paikkansa kyläilemässä.

Sunnuntai aamuna kehnosti nukutun yön jälkeen kello soi aikaisin (tuuli yöllä niin pirusti että olin varma että kattopeltejä on irti). Pikainen aamupala, pikkujätkä hereille, viimeiset pikaiset leikit ja autoon ja nokka kohti Seinäjokea. Onneksi matka ei ollut pitkä, puolen tunnin ajon päästä oltiin perillä hyvissä ajoin. Ei kun sisälle ja kehän laidalta hyvä paikka johon leiriytyä odottelemaan.

Odotellessa käytiin testailee kehää ja pöytää. Kehän pohja oli hyvä, ei ollut mattoja mutta hyvä alusta, ei luistanut. Pöytäkin oli oikea trimmauspöytä eli mallia tukeva. Mila vaan oli taas niin ujopiimä että oksat pois. Ei uskaltanut kulkea häkkien välistä ja ahdisti tungos. Kehässä harjoitellessa onneksi aina pikkaisen piristyi kun höpötin hullun lailla ja koitin saada innostumaan.

Kummasti se aina ennen kehää kuitenkin rupee jännittää. Kehän laidalta bongasin myös muut länderit. 3 kaiken kaikkiaan oli ländereitä ja Toto-poika pääsi ekana kehään. Kolmiota juoksutti tuomari ja Toton taisi kattoa lattialla. Petra vinkkaskin onneksi että pyydä että saa laittaa pöydälle, Milaa kun ei ole koskaan katottu maassa. Toto tuli kehästä sertin ja cacibin kera ja Enni lähtii hurmaamaan seuraavaksi. Mun mielestä niilläkin meni varsin kivasti, paljoa en kerennyt seurailla kun tsemppasin Milaa. Olin kuitenkin näkevinäni että sai punaisen nauhan eli EH:n..

Milan kanssa kehässä eka ympäri ja sit pöydälle jossa oli tosi jännittynyt, tuomarikin höpötti ettei tartte jännittää. Alas ja muutama kolmio, ja sit alko tulla ruusukkeita :) Kiittäen otin vastaan neljännen sertin sekä ekan Cacibin ja totesin että valioksi tuli ja mielellään otetaan palkinnot vastaan:) Nopeasti perään Rop-kehä, kerran ympäri ja Rop Totolle ja meille Vsp, oli tehnyt varmasti päätöksen jo valmiiksi niin nopeaa oli toiminta.

Kehän jälkeen oli hetken kyllä niin sekava olo, onnellinen että näin nopeasti saatiin tavoite muotovaliosta täyttymään, ensimmäinen näyttely missä oli mahdollista onnistui :) Nopeasti kerkesin muutaman sanan vaihtamaan Toton porukan kanssa ja onnittelemaan menestyksestä, Enni ja Petra hävisivät jonnekin, onnittelu kuitenkin teillekin, toivottavasti arvostelu oli hyvä :)

Sitten vaan hakemaan palkinnot ja pihalle, en pahemmin kierrelly kojuja, ei nää mun matkakumppanit ollut täysin hurmaantuneita näyttelymeiningistä vaikka mielellään katselivat suuren suuria ja pienen pieniä koiria. Serkutkin olivat tulleet moikkaamaan ja kannustamaan, paljoa ei keretty vaihtaa kuulumisia mutta mukavaa että kävivät varsinkin kun menestys oli tällainen :) Kerkesin kuitenkin pikaisesti täyttää valionarvon hakemuksen, se kai sit joskus tulee kotia.

Ennen kotimatkaa käytiin moikkaa vielä Paappaa joka oli Seinäjoella kuntoutuksessa ja evästettiin ennen kuin käännettiin nokka kohti kotia. Täytyy kyllä sanoa että oli sitä itse kukin aika väsyny, isin ajaessa me kaikki 3 muuta vedettiin sikeitä :)

Mutta siis onnellisen väsyneitä, mamman oma pieni kaunis koira oli saanut Muotovalion arvon :)


-mervi-