Vuosi 2008 paketissa

Niin vaan meni joulu ja uusivuosikin. Tässä tuntuu ihan kuin olisi ollut lomalla kun vähän väliä pidemmät vapaat :) ihan positiivista :)

Joulu meni niin kuin aina ennenkin, juostiin paikasta toiseen ja syötiin masut pullolleen, lähinnä kaksjalkaiset, koirilla peruseväät parilla puruluulla. Milalle pukki toi lautapelin jota on jo kerran kokeiltu, hetken joutui ihan tuumailee miten sais nakit :)
Juoksutkin tyttö aloitti, 30.12 juoksuväli 231 vrk, viime väli oli 235 vrk, melko tarkkaa :) housut oli ensimmäiset 5 minuuttia ihan kamalaa, mutta sitten tottui taas ja nyt ei enää ongelmaa.

Uusi vuosi vietettiin niin kuin edellisetkin, Kimmon työkaverilla saunottiin, syötiin ja ammuttiin raketteja.
Mila on tähän asti ollu aina ulkona kun on ammuttu raketteja, tosin hieman etäämmällä mutta ollut kuitenkin samassa paikassa. Niin tänäkin vuonna... aluksi. Pamahdukset eivät tyttöä hetkauttaneet, mutta kun läheltä lähti raketti ja suhahti se sai Milan reagoimaan. Haukahteli ja hyppi, yritti kai hätyyttää ääntä pois. Fiksuna tyttönä ajattelin että otan syliin rauhoittumaan ja tuloksena oli hampaan jälki poskessa. Oma vika.
Loppujen rakettien ampumisen ajan olin sisällä Milan kanssa ja siellä oli ihan normaali, lähinnä ihmetteli että miks me tultiin tänne... Eikä mullekaan tullut kuin pieni haava joka ei onneksi edes tulehtunut tai mustunut.
Olin kyllä mielessäni varautunut että edellisten vuosien pelkäämättömyys ei ole tae tulevasta, mutta silti yllätti miten voimakkaasti reagoi ja se että Mila voi todella purra mua. Tosin ei se ollut ollenkaan vihamielinen enkä sitä pätkääkään tilanteesta syytä, se vaan reagoi niin kuin reagoi. Onneksi Milalla toimintakyky edelleen säilyi ja silloin kun raketteja ei ammuttu ihan läheltä ei ollut mitään ongelmaa ulkonakaan, haisteli ihan normaalisti, mitään läähätystä, tärinää tai vinkumista ei ollut.

Joka tapauksessa vuosi saatiin vaihdettua ja kun katsotaan taaksepäin paljon on tähän vuoteen mahtunut.
Helmikuussa kosintaani suostuttiin, mikä on mulle iso asia vaikkei jokapäiväsessä elämässä mitenkään näykään, lähinnä siinä että nykyään käytän kahta korua yhden sijaan :)
Isoin muutos oli ehkä opintojen päättyminen ja työpaikan saaminen, vihdoin ammatti ja työ missä ainakin nyt viihdyn :)
Yksi iso muutos oli myös hepukan muuttaminen appiukolle. Tää oli henkisesti mulle raskasta ja muutti mun jokapäiväistä elämää paljon. Kuitenkin kaikki on mennyt ja sopeutuminen sujunut hyvin, niin mulla kuin hepsulla :)
Milan suhteen isoin asia oli Muotovalion arvon saaminen (virallisesti myönnetty 17.12.08), yksi tavoitteistamme saavutettu ja näillä näkymin kehät jätämme tulevaisuudessa muille.

Ja johan on tänäkin vuonna kerennyt tapahtumaan, jos meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia on niillä jälleen yksi serkku enemmän :) potra poika päätyi maailmaan aika tarkkaan 2 vuorokautta sitten, huomenna ehkä pääsee jo nuuskuttelee vastasyntyneen tuoksua...
Tulevaa odotellessa mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan :)

-mervi-