Juoksun vaikutuksia

Milan juoksuja on nyt kohta lusittu jo 3 viikkoa. Eka viikko meni niin ettei näkynyt käytöksessä, mutta sitten ollaankin menty laidasta laitaan.. Toka viikko vinkuiltiin, käveltiin perässä ja kaivattiin hellyyttä erityisesti.
Kohtuu rasittavaa.
Kolmas viikko alkoi sitten sillä että roudailtiin leluja ja vinguttiin. Ei se pesää rakenna tai hoivaa leluja pentuina, tai ainakin pennut saa aika rajua kyytiä... Mutta kantaa niitä suussa ja vinkuu, tuo syliin että leikittäisiin ja kiihtyy yli kierroksille jolloin vaan täristään ja läähätetään.
Super rasittavaa.
No nyt on alkamassa viimenen viikko ja vuoto alkaa vähentyä ja ehkä vähän käytöskin normalisoitua.. Ehkäpä se tästä sittenkin :)

Kovin on ollu ankeaa Milan elämä kun lenkit on ollu lähinnä taajaman tallaamista ympäri ilman suurempaa ohjelmaa. Jonkun verran on pelaillu aktivointilaudalla tai pallolla, konginkin täytin pitkästä aikaa.
Ajattelinkin täs yks päivä että meen tohon viereisen koulun pihalle touhuamaan. Vähän seuraamista, paikalla oloa, jalkojen ali pujottelua, pallo leikkiä. Paikan valitsin siksi etta on vähän valoa ja jalkakäytävät vähän kauempana että on enemmän reagointi aikaa jos ohi menee koiria.

Ylimääräisiä sydämenlyöntejä sain kyllä kun koulun pihan poikki päätti tulla myös yks poika, tai no mies, saksanpaimenkoira uroksensa kanssa jolla ei ole mitään käytös tapoja. Mila siis irti ja lähti haukkuen hyppien koiraa kohti joka luojan kiitos kiinni (ei sitä kyllä irti vois pitääkään). Mä karjuin TÄNNE! niin kovaa kun pystyin ja ihme että pää kesti ja kävelin pois päin Milasta ja sakemannista hihnan luo joka oli vähän sivussa. Onneksi Mila tuli ja nakkia naamaan ja hihna kaulaan kädet täristen. Koira meni ohi flexin päässä riekkuen ja haukkuen ja jätkä vaan vetää röökii... Yritin Milan kanssa touhuta senkin ajan normisti että ei tulis ylimääräisiä kierroksia enää.
Huh, kyllä taas säikäytti. Ei olis varmaan kun rukkanen jälellä jos olis menny lähelle. Vikaa myös Milassa tai sen opetuksessa että reagoi koiriin noin ja lähtee röyhistelee, mutta sitä työstetään ja onnellinen olen että tiukan paikan tullen tuli luo, ja sain palkattua hyvin :)

Mä en vaan voi ymmärtää minkä ihmeen takia ihmiset hommaa saksanpaimenkoiria tai muita isoja ja aktiivisia koiria sohvaperunoiksi ja munan jatkeeksi jos ei ole ajatustakaan että niiden kanssa harrastaa! Tuokin kyseinen koira on kerran jo purrut pyöräilevää tyttöä selkään kun ei pysynytkään käsissä. Onhan se varmaan tosi räyheen näköistä pitää auton takapenkillä huoltoaseman pihassa isoa saksanpaimenkoiraa, mutta kuka siitä elosta nauttii siinä perheessä, koira, isäntä, emäntä vai ne kaksi lasta?

Muutenkin raivostuttaa ihmiset koirien kanssa lenkeillä jos ne ei pysy kurissa ja järjestyksessä. Okei, ei Milakaan mikään kultaisen käytöksen mestari ole, mutta kyllä mä sen pidän sen verran etäällä muista että ei tarvii miettiä pystyykö ohittaa..
Muutenkin ohittaminen rähjäämättä sujuu jo paremmin, monet koirat mennään jo ohi ilman että haukutaan, hyppii ja vetää mutta ei hauku. Mutta sitten on ne muutamat jotka saa kiihtymyksen nollasta sataan jo heti kun näkee.. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.. tavoitteena että Mila osaa kulkea nätisti kaikkien koirien ohi veteraani-iässä :)

-mervi-