Tänään oli meidän ekat perjantain harkat. Harkkapäivä siis vaihtui keskiviikolta perjantaille ja tottahan toki heti ens viikolla ja seuraavassa listassakin on perjantai iltavuoro... tietenkin. Sanoin kyllä että jatkossa harkat perjantaisin, jos voi huomioida listoissa joten saas nähdä miten käy..
Tänään kuitenkin päästiin paikalle ja ihan kivaa oli vaikka otettiin vaan yksittäisiä esteitä. Hyppy -rengas-hyppy, puomi, keinu ja kepit. Teki oikeastaan ihan hyvää saada toistoja vaikeista jutuista. Helpoimmat oli rengas ja hypyt sekä puomi. Renkaan haki hyvin vähän vinostakin ja puomin kontaktit otti aina. Jotakin olen siis joskus osannut opettaa kun kontaktit puomilla ja myös aalla hyvät (tosin aata ei olla otettu aikoihin, mutta kotona treenailtu ja siellä hyvä). Ei hyppää yli, toisinaan meinaa lähteä luvatta palkan jälkeen kontaktilta. Nyt siis otin erityisesti sitä että kontaktin jälkee odotetaan lähtölupaa. Hyvä mieli näistä :)
Kepeiltäkin jäi hyvä mieli. Rytmi oli yllättävän hyvä vaikka pujottelua on otettu viimeksi varmaan 2 kk sitten. Muutaman kerran jätti muutaman kepin jälkeen pujottelematta, mutta tahdittamalla kep-kep-kep sain menemään oikein. Jotenkin onnistuin olemaan ryssimättä itsekin! Täytyy kyllä todeta että kotona verkotetuista kepeistä on varmasti ollut hyötyä vaikka niitä ei hetkeen olla otettukaan, on saanut onnistuneita toistoja ja itsenäistä tekemistä sekä vauhtia. Ja heti kun hanki häviää treeniä jatketaan!
Suurin murhe tällä hetkellä on siis keinu. Edelleen. Ehkä pitäs vaan malttaa hihnassa toistaa uudestaan ja uudestaan. Saatiin onneksi hyviäkin suorituksia, kehumalla ja nakkien avulle kiipeemään ja kontaktin kautta vapautus pallon perään. Päästin välillä hihnasta niin sitten teki taas sen että kiipee puoliväliin ja hyppää pois. Ohjaaja oli sitä mieltä että ei pelkää estettä, häntä pysyy koko ajan ylhäällä, Mila ei vaan tykkää. Itse asiassa nyt en kertaakaan edes hidastanut keinun laskeutumista vaan pamahti joka kerta, kynnys kysymys onkin ehkä se keinahtaminen. Kun viimeisellä kerralla ei olisi tahtonut kiivetä ja itse keinautin keinun, niin johan mentiin iloisesti alaspäin. Jotakin edistystä on siis tapahtunut, jossain vaiheessa kun oikeasti pelkäsi. Nyt vaan itelle malttia ja paljon toistoja niin jospa se alkais sujua ja pitää hihnassa että ei oppis sitä että voi poistua paikalta jos ei haluakaan.
No jospa tähän saatais kevään myötä toistoja useammin kun nyt sit lupaudin alkeiskurssille avuksi :) tuleepahan ite otettua yksittäisiä esteitä edes useammin kun kentälle pääsee kahdesti viikossa.
-mervi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti