Nirppailua ja kyläilyä

Viikonloppuna reissattiin pohojanmaalle serkku-likan yo-juhliin. Matkaan lähdettiin la-aamuna, auto täyteen ihmisiä ja takakonttiin Mila häkkeineen. Czene jäi talon vahdiksi, oottelee iskää kotia töistä.
Matkat sujuivat Milalla hyvin, häkkiin meni kiltisti, ja matkan aikana ei kuulunu häkistä mitään. Välillä piti ihan kurkata että ollaanko siellä elossa, mut kaikes rauhas vaan matkusti, hyvä niin. Itekin aika lahjakkaasti nukuin, matkaa on semmonen reipas 350km, mennessä nukuin kai tunnin, tullessa pari... tuota väliä on ajettu säännöllisesti koko ikäni, ja kaiken kaikkiaan koko matkan olen ollut hereillä kai pari kertaa...:)

Perillä sitten meitä ootti kahden norjan harmaan haukku-konsertti. Serkkujen koirat on siis pihassa häkissä, ja räkyttivät koko ajan, vaikka en vienyt Milaa 10 metriä lähemmäksi. Pikainen lenkki ja vaatteitten vaihtoon sisälle, Milakin pääsi sisälle siksi aikaa, mutta itse juhlien ajan joutu viettämään autossa. Vähän oli myrtsillään ja kai stressaantunutkin kun ei suostunut syömään edes purutikkua minkä jätin ajan kuluksi. Kieltämättä ikävää että joutu olee autos yksin, kun toiset koirat haukkuu vähän väliä ja vieraita ihmisiä kulkee ohi, mutta kun ei voinut olla sisälläkään...

Yöksi sitten mentiin vähän matkan päähän toisen serkun luo, ja voi sitä onnea kun Milakin pääsi sisään ihmisten luo. Vielä kun tuotiin oma häkki, niin koira oikein rentoutui silmissä. Ei haitannut edes 1, 3 ja 4 -vuotaiden leikit :)
täytyy kyllä sanoa että hyvin Mila sietää lapsia, kertaakaan ei näyttänyt hermostumisen merkkejä vaikka vanhemmilla lapsilla (pojat) leikit oli välillä vauhdikkaitakin, pikkuinen Anni-tyttönen taas olisi halunnut silitellä Milaa mm. lapiolla...:)
Sunnuntai aamupäivä vielä vietettiin ulkona auringon paisteessa (itellä kärtsäs heti käsivarret) ennen kuin lähdettiin koti matkalle...
Mila on kyllä hyvä reissu kaveri, kun vaan saa olla ihmisten kanssa ottaa aika rennosti paikassa kuin paikassa :)

Kotona onkin nyt sit esiintynyt nirppailua ruuan suhteen. oikeastaan viime viikolla oli viitteitä että ei oikein ruoka maita. Eilen jäi muutama nappula aamuruuasta syömättä ja tänään taas syötiin vaan muutama nappula. Ruoka on samaa kuin ennenkin, eikä kyllä mitään herkkuja ole tulossakaan. Iltasapuskat on menny molempina iltoina, onneksi. Tähän asti on pärjätty koira kentälläkin vaikka pelkillä ruoka palkoilla, siis perusruoka palkoilla. Aina on seassa ollu myös extra herkkua, mutta välillä on palkaks saanu ihan tavallisen nappulan...mut niin näköjään koitti meillekin se päivä että nirsoillaan ruuasta... jospa tämä kuitenkin olisi ohi menevää... huomiselle agilitylle on kuitenkin nakkeja kaapis :)

Agilityssä viime viikolla harjoiteltiin taas valssailua, nyt kolmella esteellä niin että kaks hyppyä peräkkäin, väliin valssi ja sit kolmas. Ihan hyvin meni, vaikka alkuun luuli että ikinä ei kerkee valssia tekee siihen väliin, mut kerkes vaan:) ja hassua miten koirat osaa heti, käsittämätöntä vaan. Uutena juttuna oli A-este, mitä me ei kuitenkaa saatu ottaa, kun ollaan kuulemma vielä liian junnuja, ehkä syksyllä lähempänä vuoden ikää sit. Me sit treenailtiin keppejä ja paikalla odottamista esteen takana, koira siis paikalleen esteen eteen ja itse eteni ja koira odotti. Kun ite käveli niin hyvin odotti, mutta jos juoksi, niin meinas tulla perään. Kertaakaan ei kuitenkaan hypänny estettä.

Tänään on sitten kertynyt Milalle ikää jo yhdeksän kuukautta, ja kasvugalleriaan taas lisätty kuva.. nyt sitä ollaan jo junnuja. lauantaina lähdetään koittamaan onneamme Kangasniemelle, korvatkin taas teipissä, vähän jänskättää että tuleekohan siitä mitään jos kehässä yhtä aikaa muita..
(tässä samalla pahoittelen Milan puolesta, kun ei äippä ja iskä kotijoukkoineen ole saaneet enää sähköpostitse kuulumisia. Musta on tainnu tuolla laiska, ja toisaalta jos käytte täältä käsin lukee kuulumiset, niin aika hyvin tiedättä mitä meille kuuluu.. toivottavasti käytte!)

-mervi-