Arkea syksyisessä säässä...

Okei, myönnetään, toivoin Kreikasta tullessa että Suomessa olisi himpun viileempää ettei tarvitsisi jatkuvasti olla hiestä märkänä.. mutta en mä kyllä ihan tätä tarkottanut! On ollut tosi viileää, märkää ja tuulista, syksy tuli kerralla!
Sinänsä ei kyllä harmita istua luennoilla niin paljoa kun ulkona tollanen sää. Milakaan ei taida rakastaa syksy kelejä.. Kakkapaikan ettiminen on vielä vähän vaikeampaa kuin tavallisesti kun kaikki puskat on niin märkiä, ja kun sisälle tullaan joutuu sietämään tassujen pyyhkimistä. Ei se ääneen protestoi, mutta ei kyllä rakastakaan!

Mutta niin, koulu alko keskiviikkona ja matkustaminen sen myötä... päivittäin mulle tulee ajettavaksi siis semmonen 200 kilsaa... onneksi ei ole ollut vielä kuin yksi kasin aamu (aina pitää etsiä niitä positiivisia puolia).
Täytyy kyllä antaa julkinen tunnustus tuolle mun KePolle, tänä aamuna kierti sateessa Milan kaa 20 minsan lenkin 6 jälkeen aamulla (normi pika-aamupissi lenkki on kortteli ympäri, mut sillä ei aina kerkee kakkapaikka löytymään) sillä aikaa kun mä föönailin tukkaa.. :) korvaamaton aamu-pissittäjä se on!!
Varsin arkea on siis ollut, onneksi päivät ollu vielä aika lyhyitä.. nyt kun vaan heti jaksas ryhdistäytyä opiskelun suhteen eikä jättäs kaikkee aina viime tippaan..

Keskiviikkona oltiin intoo täynnä menemässä agility harkkoihin nakit ja pallot palkaksi mukana. Tulin kentälle ja vähän ihmettelin että miksi kentällä on auto... miksi kaikki seisoo auton ympärillä... miksi kentällä ei ole yhtään estettä... miksi kellään ei ole koiria... no, meidät molemmat toivotettiin tervetulleiksi talkoisiin. en sit tienny kun en ollu viime viikolla (sen siitä kuulemma saa kun lomailee etelän lämmössä eikä tuu treeneihin). Laitoin sit Milan autoon ja lähin kattomaan oliko jotain mitä vois tehdä.
Ilmeisesti olivat aloittaneet jo aikaisemmin, kun ei siellä juurikaan ollut hommaa. Joitain esteitä vähän pestiin vielä ja kannettiin aitoja ja juotiin talkoo kahvit pullan kera :) Samalla nakitettiin parin viikon päästä oleviin kisoihin töihin, ihan kiva olis toisaalta mennä, varsinkin jos pääsen ratahenkilökuntaan... näkis ratoja ainakin! Ja treeniliivinkin laitoin tilaukseen, yhen takin oon jo pilannu kun nakit taskun pohjalla rasvanneet kankaan..

Eli meidän harrastus puoli on ollut viimepäivinä kotona maahanmenon harjottelua ja hihnalenkeilyä. Maahan menee jo aika nopsaa, kun näyttää kädellä missä nakki. Samantien melkein pyydän takas istuu, ei siis kestä siellä kauaa. Aattelin että kunhan menee ensin käskystä heti maahan ilman kättä, voi alkaa pidentää aikaa... jos nyt yrittäis opettaa kunnolla ja hitaasti, eikä harppoa eteenpäin.
Hihnalenkit menee jo paremmin ilman vetämistä, lenkin alkuun pari kertaa saa muistuttaa että ei ole sallittua, niin muistaa jo hyvin ite jarruttaa hihnan kiristyessä. Onnistui jopa juosten.

Mulle on iskeny ihmeen into juosta. Tai siis olis kiva käydä juoksu lenkeillä. Tosin en mä jaksa juosta kun tosi lyhyitä pätkiä, mutta kai se on aloitettava siitä mitä jaksaa. Mä vaan tarvittisin kaverin joka patistas lenkille ja tsemppais jaksamaan vielä vähän matkaa.. ei vaan ole täällä oikeen sellasia kavereita kenen kanssa lähtee.. tuolle ukko-kullalle yritin ehottaa, mutta se on sitä mieltä että kerkee kävellenkin, vaikka ei tekis sille kyllä pahaa vähän kuntoo kohottaa ja mahaa pienentää.. En pistäs pahakseni todellakaan jos oma kunto kasvais juostessa ja muutama kilo tippus..
Onhan mulla kyllä innokas juoksukumppani, Mila, mutta se ei pahemmis sparraa mua jaksamaan vielä seuraavaan risteykseen :)

Mila alkaa olla jo aika kauhees turkis. Pää on ihan pieni verrattuna muuhun kroppaan, kun se tuli nypittyä leirillä. Mutta aattelin vielä ainakin pari viikkoo jaksaa katella tuommosena, että karva ois kypsää ja lähtis kunnolla. Ei taida siis olla kovin juhla-trimmis ens viikon synttäreille :)
joku takkikin pitäs käydä ostaa oottamaan sitä kun nykäsen karvat pois, saiskohan huomenna aikasiks et lähtis kattoo tän kylän tarjonnan... vai nukkusko oikeen pitkään ja laiskottelis loppupäivän...:)

-mervi-