Hierojalla

Eilen kävin molempien koirien kanssa hierojalla.
Czeene kävi nyt kolmatta kertaa ja tiesi jo mikä on homman nimi. Hieroja sanoi että on jumit vähentyneet, mutta kun toisessa takasessa on kulumia niin se aiheuttaa kireyttä toiseen takajalkaan. Mutta kävely on parantanut joten nyt kun akuutti hoito on annettu jatketaan mitä todennäköisemmin 1-2 kk välein ylläpito hieronnalla.

Milakin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun hierotaan. Kyllähän se minun syliin hyvin rauhottuu kun silittelen, mutta miten suhtautuu siihen että pitäisi rentoutua toisen käsiin. Hyvinhän se meni. En olisi uskonut että Mila olisi niin hyvin jaksanut paikallaan, joutui kuitenkin odottamaan tunnin verran autossa kun Czeene hierottiin. Mutta kun kippasin kylelleen ja rapsuttelin päästä jäi hyvin aloilleen. Eka kyllä katto ilmeellä että et kai jätä mua, kun hieroja rapsutteli alkuun. Enhän minä jättänyt, ja tuskin siihen olisi jäänyt paikalleen jos oisin häipännyt. Eikä tullu mulle mieleenkään että veisin koiran hierojalle ja sanoisin et tuun hakee tunnin päästä, jotkut kuulemma tekee niin..
Mutta itse hieronnan otti hyvin vastaan, välillä nosti päätä kattomaan mitä tehdään, mutta ei suuremmin reagoinut. Alkuun vähän jänskätti, mutta hyvin meni. Ja niin kuin epäillä saattoi mitään jumeja ei löytynyt, kai tuossa iässä vielä luulis olevan kunnossa. Tarkotus olikin vain totuttaa Milaa hierontaa, jos joskus kisataan (?) ja tarvitsee lihashuoltoa niin ei mene homma siihen että ihmetellään mitä tapahtuu.. ja mikäs siinä kun vielä oli ilmaista :) lokakuussa alkaa ottaa rahaa, kun valmistunut, mutta epäilenpä että tuosta vanhuksesta tulee vakkariasiakas siitä huolimatta. Jos sen elämänlaatua ja oloa saa näin parannettua, se hälle suotakoon.

Milalla on ollut havaittavissa hieman ylivirtaa. Ei ole enään havaittavissa syömättymyyttä ja ruuan oksentelua jota esiinty melkein viikon leirin jälkeen. Pikkusilla annoksilla useasti päivässä päästiin yli syömisongelmista ja nyt maistuu koko ruoka jo ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänään päästiin purkaa virtaa metsälenkille, ja kylläpä tyttö juoksikin sydämensä kyllyydestä. Ihana nähdä kun toinen nauttii hyppiessä mättäältä mättäälle :) ilma vaan on jo kovin syksyinen, märkää ja kylmää... ei ole tullut laitettua edes keppejä pihalle, kun nurtsi ihan märkä ja liukas.
Hihnalenkeillä on taas hieman keskusteltu kuka määrää tahdin. Kauhee veto päällä ja mennään oikeen etukenos, mutta nyt se loppu! muutaman kerran joutu ottaa tiukasti ja kertoo kuka määrää tahdin ja hihnan pituuden, mutta nyt alkaa jo hokata että ei toinna yrittää. Säännöllisesti saa muistuttaa, mutta hetkittäin menee jo hyvin. Kun vaan itse jaksais olla johdonmukainen ja tiukka jatkossakin tässä niin eiköhän se ala tuottaa tulosta.
Toinen mihin olen taas yrittänyt panostaa on maahan meno. Menee maahan kun näyttää kädellä ja namilla. Kai tässäkin vaan kertaus on opintojen äiti ja toistoa toiston perään, mutta tuntuu turhauttavalta että Mila kyllä tietää mitä käsky tarkoittaa mutta ei mene ilman että nami siinä kädes millä näytän. pitää vaan tehdä maahan menosta sille kannattavaa... kyllä me vielä joskus osataan, toivottavasti...

Viimeinen lomapäivä menossa ja huomenna jatkuu koulu. Toisaalta kiva nähdä kavereita ja aloittaa viimeinen rutistus koulun päättymiseksi, toisaalta lomailuunkin tottuisi :)

-mervi-