Lomatunnelmia

Reissusta ollaan selvitty ja kotia palattu!

Matka alkoi 16.8 kun eka matkasin junalla Helsinkiin, sieltä sit kaverille ja keskustan kautta lentokentälle ja illalla oltiin jo perillä lämpöisessä Kreikassa Kreetan saarella. Kello taisi puol 2 yöllä kun selvittiin huoneeseemme. Näkymä oli kieltämättä silloin jo lupaava, allas suoraan alapuolella, toisen kerroksen huone, parvekkeen yläpuolella ei siis lisää parvekkeita, eikä toisten parvekkeet ollu kiinni meidän partsissa :)
Aika meni kyllä lomalla mukavasti, lämmintä riitti, eiköhän tuo ollu joka päivä 30 kieppeille, auringossa yli 40... Uitiin altaalla, meressä (altaalla uiminen huomattavasti miellyttävämpää kuin suolaisessa merivedessä), löhöttiin auringossa niin että sain että itteni pariin otteeseen aika punaseksi, kierreltiin kyliä, syötiin iltaisin masut pullolleen.. Käsittämätöntä miten vähällä ruualla siellä selvis, päivä meni syöden hedelmiä ja juoden vettä ja illalla sit käytiin syömässä tavernoissa, täällä on syöny tuplaten varmaan joka päivä sen mitä siellä, ja siellä kuitenkin tuli käveltyä ja uitua! Tosin ruoka-annokset oli siellä ihan kiitettävän kokosia... Pihvi oli kuin grillikyljys luun kera :) ja päälle aina tuotiin vesimelonia ja snapsit.
Ilta elämä oli kyllä aika rauhaisaa, kerran käytiin, mutta ei oikein innostanut kun en kotisuomessakaan juurikaan baareile tai juo itteeni humalaan, niin sai selittää miksi en juo tarjottuja juomia (sitäpaitsi kai joku luontainen suojavaistokin jo sanoo että valmiiksi pöytään tuotuja juomia ei kumota suinpäin) ja yhen pojan ekat kysymykset oli oletteko sisaruksia? oletteko täällä perheen kanssa vai kahdestaan? minkä ikäinen olet? onko sinulla poikaystävää? ei oikein kolahatanut :) sitä paitsi oli paljon kivempaa olla aamuisin tolkuissa ja nauttia päivästä muualla kuin vessassa!Pari "retkeäkin" tehtiin, Haniassa ostoksilla, bussilla Falassarnan rannoilla ja Samarian rotkon vaeltaminen. Falassarnassa tavattiin vuohenkasvattaja joka siis tuottaa Fetajuustoa. Kutsui sisään pieneen kotiinsa (pöytä, sänky, jääkaappi kivirakennuksessa) tarjosi niin alkulähteeltä olevaa fetaa kuin vain voi sekä itse poimittuja oliiveja, oikeeta luomuruokaa. Näytti pieniä vuohen poikasia ja kierrätti katsomassa maisemia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut yhteistä kieltä.. ja sitäpaitsi mä olen kai perusluonteeltani jonkun verran epäilevä, kun vanhan papan seurassakin kävi kaikki epäilykset mielessä.
Matkakumppanini on kuitenkin ollut 3 kuukautta intiassa ja nähnyt kaikenlaista ja selvinny sieltä, joten päättäväisenä se mua vei vaikka vähän jarruttelinkin. Kaikki retket piti tehdä itsenäisesti, ilman Finnmatkoja ja ois halunnu vuokrata auton tai skootterin mut minä ilmoitin siinä vaihees että en suostu, se liikennekulttuuri kun ei ollu kaikkein loogisinta tai hidastempoisinta...
Tietynlainen kohokohta oli Samarian rotkon vaeltaminen, ja sekin tehtiin siis paikallisbusseja käyttäen...tottakai :) Rotko on 13 km pitkä + kävely kaupunkiin josta lautta lähti 5 km. Matkaan lähdettiin aamulla puol seiskan aikaan, bussilla Haniaan, sieltä bussilla rotkon alkupäähän, rotkon kävely, lautalla sitten kaupunkiin josta lähti bussi takas Haniaan ja sieltä sit takas "kotia" Agia Marinaan. Takasin oltiin vissiin puol ysin aikaan illalla... Rotkon alku oli aika jyrkkää laskua, jotkut vanhat paimenten tekemän kiviportaat jotka kiemurteli vuorten rinnettä alas. Kokoajan sai katella jalkoihin kun kivet johon astunu aika moni muukin on todella liukkaita, maisemia piti välillä oikeen pysähtyä kattelee. Kieltämättä aika kaunista. Loppurotko oli vaihtelevaa polkua metsässä, kivikkoa rotkon pohjalla jossa virtasi vesi, mikä oli kyllä todellinen elämän lähde. Älytön hiki, aurinko paahtaa ja pullossa lämmintä vettä, niin onko mitään piristämpää kuin huuhtoo naamaa raikkaalla vedellä! Vesipisteitä ja levähdyspaikkoja oli matkan varrella useampi sekä autioitunut Samarian kaupunki missä pysähdyttiin syömään eväät.
Ihan kiva kokemus, vaikka aika rankkakin, varpaat oli aika hellinä koska reittiä ei ole kyllä tehty yhtään helppokulkuisemmaksi vaan oli hyvinkin luonnontilainen ja kivikkoinen, vieläkun tollot poltettiin jalkapohjat kun ennen lauttaa mentiin mereen uimaan ja aateltiin kipasta nopeesti kuuman rantakivikon yli ilman kenkiä... no tieshän sen mitä siinä kävi.. onneksi ei kuitenkaan rakkoja saatu!

Ihan kiva reissu, mukavaa oli mutta oli tosi ihana palata kotiin, meinasi iskeä koti-ikävä välillä :) onneksi rapsuttelu ikävään sain yhdessä ravintolassa syliini kissanpennun :) tuntui oikeesti että on levännyt ja kivaa tulla kotiin, ja sainhan mä vähän rusketusraitojakin aikaseksi :)
Arki vaan julmasti koittaa keskiviikkona kun koulu alkaa, tänään on vielä sitä ennen hieronnat molemmilla koirilla. Katotaan mitä Mila tykkää, kyllä se ainakin mun syliin nukahtaa kun silittelee, mutta että malttaako rauhottua toisen ihmisen käsiin.. ja keskiviikkona taas agilityä kun viimeviikkoinen jäi väliin, toisaalta ihan hyvä. Pieni hengähdystauko voi tehdä Milallekin hyvää.

-mervi-