Jyväskylän tunnelmia...

Totta tosiaan lauantaina vietettiin kaikkine matkoineen yhden työpäivän verran aikaa Jyväskylän KV-näyttelyssä.. ja ihan hyvä reissu oli.

Lähtö kohti jyväskylää oli onneksi vasta puolen 10 aikoihin, saatiin nukkua totuttuun tapaan aamulla :) Ajoissa oltiin kuitenkin paikalla, joten hyvin kerettiin tottua näyttelyhälinään. Meidän kehät oli sivummalla jossain sivuhallissa joka oli kyllä aika ahdas, kehien välissä oleva käytävä oli tosi tukkoinen. Häkki oli vetoisassa paikassa ulko-oven lähettyvillä, ja vähän jännitin meneekö lihakset jumiin Milalla siinä ootellessa. Ei kai sit menny, hyvin nimittäin liikku.

Kehä alko jotakuinkin silloin kuin ajattelinkin, ekana ainoa pentu Kuje-kepponen kävi pokkaamassa itselleen KP:n sekä ROP-pennun tittelin. Onnittelut! Sitten urokset kehään, tulokset jäi niiden osalta vähän hämäräksi (jännitys taisi hiipiä silloin kylään). Kaikki tais saada ERI:n ja Rönni oli lopulta Roppi.
Me mentiinkin sitten ekana kehään nartuista ainoina junnuina kun toinen junnu oli jääny pois. Ensiksi kehää ympäri nätisti ravaten. Mila liikku kyllä tosi hyvin, kertaakaan ei peitsannut tai edes lähtenyt peitsaamaan vaikka sitä jännitin etukäteen paljon, ravas hyvin pitkällä askeleella kuitenkin mun vierellä niin etten joutunu hihnalla yhtään muuttamaan liikettä (ainakin mun mielestä) :)
Pöydällä oli taasen kovin jännittynyt, korvat nurinpäin kuunteli eikä seissyt mitenkään rennon ja varman oloisesti. Tuomari pyysi näyttämään hampaat, ja mä sit niitä yritin jotenkin näyttään. Eka kerta että pyydetään näyttää, tosin nyt on liikkeellä paljon kennelyskää ja tuomareilla oli käytössä käsidesit ja kai ohjeistettu suosimaan sitä et handleri näyttää hampaat. Erittäin positiivista ja ajatteleveista koiria kohtaan !!! Tuomari vielä vähän aikaa katteli pöydällä ja mä yritin saada Milan rentoutumaan, en edes muista koskiko tuomari ollenkaan koko koiraan.
Lopuksi vielä edestakaisin ravia, ERI nauha ja luokkavoitto ja odottelemaan paras narttu kehää. Kaikki muutkin nartut kävi vuorollaan napsimassa ERI:t ja kaikki pääsi siis osallistumaan paras narttu kehään.
Eka taas koko joukolla pari kierrosta ympäri ja seisomista. Mila ei olisi jaksanut enää ollenkaan seistä vaan meinasi koko ajan istahtaa, olinkin varma että tässä meni meidän mahikset kun keskittyminen oli mitä oli. Toisin kuitenkin kävi, Ruuti oli PN1 ja me 2, Vanda PN3 ja Caro PN4. Ruutin ollessa jo valio me saatiin sitten myös serti, vähän aikaa kesti ennen kuin tajusin ollenkaan :)
Lopuksi vielä Toton kanssa junnu kehään valitsemaan ROP-junnu, Royal Canin järkkäs siellä jonkun spesiaali junnu kisan johon valittiin noita ROP-junnuja. Mila sai myös sen kunnian, vaikka toisaalta oisin luovuttanut sen mielellään Totolle, se kun tiesi odottamista :)
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, erityisesti liikkeisiin. Turhaan panikoin peitsaamista, tosin ei passaa tuudittautua siihen ettei enää ikinä muka peitsais. Korvat nyt oli mitä oli, vaikka niitä teippailinkin. :)

Jäätin siis odottelemaan junnukehän alkua. Ite sekä Mila oltiin molemmat jo aika väsyjä, Mila kiipesi syliin nukkumaan ja kun häkkiin pääsi huilaamaan ei meinannut enää pois tulla. Kokemusta kuitenkin nuo ryhmäkehät joten sinne mentiin. Esiarvostelukehä oli täynnä koiria ja ei missään järellisessä järjestyksessä, siellä sitten yritettiin olla joukossa mukana. Milaa ahdisti kovaa moinen väenpaljous, eihän siinä voi seistä jos toisen nenä on omassa hännässä ja oma nenä toisen hännässä. Olen todennut että Milaa tarvii tietyllä tavalla rauhaa ja tilaa ympärilleen voidakseen keskittyä, se että toinen on ihan kiinni saa sen jännittyneeksi ja jos suostuu seisomaan seisoo häntä koipien välissä. Uskoisin että moni länderi tämmöinen, ei ihan luotuja siihen että nostetaan seisomaan rivin jatkoksi, pölläytetään karvoja ja siinä ollaan vaikka mitä tapahtus.
Iso kehä oli siis mitä odottaa saattoi, siellä ravattiin kyllä taas oikein sievästi villakoiran jälkeen, seisty ei oikein ollenkaan, ja vielä kun kaikki pois tiputetut juos meidän vierestä ulos kehästä ei seisty sitäkään vähää enää. Nopea poistumisreitti meille myös :) en edes tiedä kuka korjas potin, nopeesti vaan häkki kasaan ja kohti autoa ja kotia.

Rankka päivä oli kyllä, Mila nukku koko automatkan kotia, eikä illallakaan liiemmin riehuttu. Ite painelin suoraan tallille ja siitä vielä 1 vuotissyntymäpäiville. Kieltämättä aika uupunu olin minäkin, mutta tyytyväinen. Epäilin jo että tointaako ollenkaan lähteä, ja kyllähän se kannatti. Ja tietyllä tavalla tuntuu paremmalta kuin eka serti, nyt oli useampi "vastustaja" mitkä tuomari laittoi mieleiseensä järjestykseen ja tänään tykättiin myös meistä :)
Hyvä taso oli kyllä ländereissä, kaikki tais saada erinomaisen arvostelun!

Nythän puuttuu valion arvoon enää yksi serti, joka tarvitaan yli kaksivuotiaana. Tässä välissä voisi käydä muutamat näyttelyt, tosin taitaa mennä ensi keväälle tai kesään ennen kuin seuraavan kerran ollaan kehässä, ehkä seuraavaksi kotinäyttelyssä Pieksämäellä.. katsotaan innostutaanko sitä ennen, ei kuitenkaan ihan lähiaikoina varmaankaan.

-mervi-
ja kuviahan ei siis ole, kameraa ei tietenkään silloin satu mukaan kun menestystä vähän ropisee :)