Juoksun vaikutuksia

Milan juoksuja on nyt kohta lusittu jo 3 viikkoa. Eka viikko meni niin ettei näkynyt käytöksessä, mutta sitten ollaankin menty laidasta laitaan.. Toka viikko vinkuiltiin, käveltiin perässä ja kaivattiin hellyyttä erityisesti.
Kohtuu rasittavaa.
Kolmas viikko alkoi sitten sillä että roudailtiin leluja ja vinguttiin. Ei se pesää rakenna tai hoivaa leluja pentuina, tai ainakin pennut saa aika rajua kyytiä... Mutta kantaa niitä suussa ja vinkuu, tuo syliin että leikittäisiin ja kiihtyy yli kierroksille jolloin vaan täristään ja läähätetään.
Super rasittavaa.
No nyt on alkamassa viimenen viikko ja vuoto alkaa vähentyä ja ehkä vähän käytöskin normalisoitua.. Ehkäpä se tästä sittenkin :)

Kovin on ollu ankeaa Milan elämä kun lenkit on ollu lähinnä taajaman tallaamista ympäri ilman suurempaa ohjelmaa. Jonkun verran on pelaillu aktivointilaudalla tai pallolla, konginkin täytin pitkästä aikaa.
Ajattelinkin täs yks päivä että meen tohon viereisen koulun pihalle touhuamaan. Vähän seuraamista, paikalla oloa, jalkojen ali pujottelua, pallo leikkiä. Paikan valitsin siksi etta on vähän valoa ja jalkakäytävät vähän kauempana että on enemmän reagointi aikaa jos ohi menee koiria.

Ylimääräisiä sydämenlyöntejä sain kyllä kun koulun pihan poikki päätti tulla myös yks poika, tai no mies, saksanpaimenkoira uroksensa kanssa jolla ei ole mitään käytös tapoja. Mila siis irti ja lähti haukkuen hyppien koiraa kohti joka luojan kiitos kiinni (ei sitä kyllä irti vois pitääkään). Mä karjuin TÄNNE! niin kovaa kun pystyin ja ihme että pää kesti ja kävelin pois päin Milasta ja sakemannista hihnan luo joka oli vähän sivussa. Onneksi Mila tuli ja nakkia naamaan ja hihna kaulaan kädet täristen. Koira meni ohi flexin päässä riekkuen ja haukkuen ja jätkä vaan vetää röökii... Yritin Milan kanssa touhuta senkin ajan normisti että ei tulis ylimääräisiä kierroksia enää.
Huh, kyllä taas säikäytti. Ei olis varmaan kun rukkanen jälellä jos olis menny lähelle. Vikaa myös Milassa tai sen opetuksessa että reagoi koiriin noin ja lähtee röyhistelee, mutta sitä työstetään ja onnellinen olen että tiukan paikan tullen tuli luo, ja sain palkattua hyvin :)

Mä en vaan voi ymmärtää minkä ihmeen takia ihmiset hommaa saksanpaimenkoiria tai muita isoja ja aktiivisia koiria sohvaperunoiksi ja munan jatkeeksi jos ei ole ajatustakaan että niiden kanssa harrastaa! Tuokin kyseinen koira on kerran jo purrut pyöräilevää tyttöä selkään kun ei pysynytkään käsissä. Onhan se varmaan tosi räyheen näköistä pitää auton takapenkillä huoltoaseman pihassa isoa saksanpaimenkoiraa, mutta kuka siitä elosta nauttii siinä perheessä, koira, isäntä, emäntä vai ne kaksi lasta?

Muutenkin raivostuttaa ihmiset koirien kanssa lenkeillä jos ne ei pysy kurissa ja järjestyksessä. Okei, ei Milakaan mikään kultaisen käytöksen mestari ole, mutta kyllä mä sen pidän sen verran etäällä muista että ei tarvii miettiä pystyykö ohittaa..
Muutenkin ohittaminen rähjäämättä sujuu jo paremmin, monet koirat mennään jo ohi ilman että haukutaan, hyppii ja vetää mutta ei hauku. Mutta sitten on ne muutamat jotka saa kiihtymyksen nollasta sataan jo heti kun näkee.. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.. tavoitteena että Mila osaa kulkea nätisti kaikkien koirien ohi veteraani-iässä :)

-mervi-

Vuosi 2008 paketissa

Niin vaan meni joulu ja uusivuosikin. Tässä tuntuu ihan kuin olisi ollut lomalla kun vähän väliä pidemmät vapaat :) ihan positiivista :)

Joulu meni niin kuin aina ennenkin, juostiin paikasta toiseen ja syötiin masut pullolleen, lähinnä kaksjalkaiset, koirilla peruseväät parilla puruluulla. Milalle pukki toi lautapelin jota on jo kerran kokeiltu, hetken joutui ihan tuumailee miten sais nakit :)
Juoksutkin tyttö aloitti, 30.12 juoksuväli 231 vrk, viime väli oli 235 vrk, melko tarkkaa :) housut oli ensimmäiset 5 minuuttia ihan kamalaa, mutta sitten tottui taas ja nyt ei enää ongelmaa.

Uusi vuosi vietettiin niin kuin edellisetkin, Kimmon työkaverilla saunottiin, syötiin ja ammuttiin raketteja.
Mila on tähän asti ollu aina ulkona kun on ammuttu raketteja, tosin hieman etäämmällä mutta ollut kuitenkin samassa paikassa. Niin tänäkin vuonna... aluksi. Pamahdukset eivät tyttöä hetkauttaneet, mutta kun läheltä lähti raketti ja suhahti se sai Milan reagoimaan. Haukahteli ja hyppi, yritti kai hätyyttää ääntä pois. Fiksuna tyttönä ajattelin että otan syliin rauhoittumaan ja tuloksena oli hampaan jälki poskessa. Oma vika.
Loppujen rakettien ampumisen ajan olin sisällä Milan kanssa ja siellä oli ihan normaali, lähinnä ihmetteli että miks me tultiin tänne... Eikä mullekaan tullut kuin pieni haava joka ei onneksi edes tulehtunut tai mustunut.
Olin kyllä mielessäni varautunut että edellisten vuosien pelkäämättömyys ei ole tae tulevasta, mutta silti yllätti miten voimakkaasti reagoi ja se että Mila voi todella purra mua. Tosin ei se ollut ollenkaan vihamielinen enkä sitä pätkääkään tilanteesta syytä, se vaan reagoi niin kuin reagoi. Onneksi Milalla toimintakyky edelleen säilyi ja silloin kun raketteja ei ammuttu ihan läheltä ei ollut mitään ongelmaa ulkonakaan, haisteli ihan normaalisti, mitään läähätystä, tärinää tai vinkumista ei ollut.

Joka tapauksessa vuosi saatiin vaihdettua ja kun katsotaan taaksepäin paljon on tähän vuoteen mahtunut.
Helmikuussa kosintaani suostuttiin, mikä on mulle iso asia vaikkei jokapäiväsessä elämässä mitenkään näykään, lähinnä siinä että nykyään käytän kahta korua yhden sijaan :)
Isoin muutos oli ehkä opintojen päättyminen ja työpaikan saaminen, vihdoin ammatti ja työ missä ainakin nyt viihdyn :)
Yksi iso muutos oli myös hepukan muuttaminen appiukolle. Tää oli henkisesti mulle raskasta ja muutti mun jokapäiväistä elämää paljon. Kuitenkin kaikki on mennyt ja sopeutuminen sujunut hyvin, niin mulla kuin hepsulla :)
Milan suhteen isoin asia oli Muotovalion arvon saaminen (virallisesti myönnetty 17.12.08), yksi tavoitteistamme saavutettu ja näillä näkymin kehät jätämme tulevaisuudessa muille.

Ja johan on tänäkin vuonna kerennyt tapahtumaan, jos meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia on niillä jälleen yksi serkku enemmän :) potra poika päätyi maailmaan aika tarkkaan 2 vuorokautta sitten, huomenna ehkä pääsee jo nuuskuttelee vastasyntyneen tuoksua...
Tulevaa odotellessa mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan :)

-mervi-

Joululoma!!

Vihdoin täällä niin odotettu JOULULOMA!! Kokonaiset 4 päivää vapaata, tai oikeastaan 4,5 kun menen lauantaina vasta kolmeen iltapäivällä töihin.
Tekee terää. Nyt on ihan puhki olo, tää päivä oli ihan hullua töissä, viime viikko jo kiristi tahtia ja kuun loppua kohden kuulemma vaan meininki kiihtyy. Mummot hamstraa lääkkeitä jotta pärjää pyhät ja jos kelakatto on paukkunut yli niin sit otetaan kaikki mikä irtoo vaikkei niin tarviskaan. Ja Kela kustantaa. Ei mee mun jakeluun että kaikkee otetaan vaikka niitä ei olis vuoteen käyttänyt vaan siksi kun se on "ilmasta". No työpurnaus sikseen, epäilen että kolleegat ymmärtää :)

Muuten kaikki menee niin kuin ennenkin. Agi on nyt tauolla ja Milan kanssa on lähinnä taajamalenkkeilty ja pihahengailtu. Kunnon mettälenkistä on jo liian kauan, jospa nyt kerkeis panostaa laatuun tossa lenkkeilyssäkin kun on vapaat. Toisaalta epäilen kun koko joulu menee ravatessa paikasta toiseen syömässä. Ei pääse laihtumaan ei,varmaan vyöryn vapaiden jälkeen töihin...

Milakin syö nykyään kohtalaisesti. Vaihdoin muutama kuukausi ruokamerkkiä Advancesta Nutro Choicen Sensitiveen. Siihen siksi että se on aina maittanut porukoilla kun Czeene syö samaa. Jossain vaiheessa kun oli sekasin molempia ruokailun jälkeen löyty lattioilta Advancet ja Nutrot oli mahas. Ai miten niin ronkeli?
Toisaalta laatu ei tässä kai niin hyvää, ainakin jos kattoo määrää mikä poistuu elimistöstä. Paskan määrä tuplaantunut, samoin juo enemmän, toisaalta myös syökin kyllä lähes tuplaten kun nykyään menee melkein aina sekä aamu- että iltaeväs. Tällä mennään ainakin nyt jonkin aikaa, katotaan sit uudestaan kun alkaa taas tökkiä.

Painoakin on tyttöseen kertynyt. Eläinlääkärin puntari näytti 9.85 :) Eläinlääkärissä käytiin hakemassa stronghold kun Mila on syksyn aikana ryystänyt ilmaa, aivastellut ja hangannut nenää enemmän kuin ennen. Kieltämättä viime länderilehden luettua alko kauhukuvat nousta silmille, mutta suljetaan pois nenäpunkit ennen kuin enemmän huolestutaan. Milahan aina aika ajoin myös oksentelee keltaista vaahtoa, itse olen sen ajatellut johtuvan herkästä vatsasta, ja niin uskon edelleen. Kun ollaan reissussa tai muuten ei syönti maista tulee herkemmin oksu. Toisaalta aina välillä on tullut mieleen olisko takana muutakin... Ja viime lehden tultua katoin ensimmäiseksi tuon kitusiin ja kyllä kitalaki sekä kieli ovat yksiväriset :) eli "hyvällä tuurilla" on ongelmana nenäpunkki ja herkkämaha ja huonoa tuuria ei ajatella vielä.

Kaikin puolin meillä elämä jatkuu ennallaan, elukat terveitä ja itekin lähes. Silmä oireillut kohta 2 viikkoa ja huomenna meen lääkäriin kun ei kerran menny itestään ohi, sunnuntaina oli yläluomi turvoksissa jälleen aika kiitettävästi...

Joulumielikin alkaa olla tulollaan, maassa on jo ehkä 15 cm tai ainakin 10 cm lunta ja Kauneimpia Joululauluja kävin laulaa sunnuntaina vuosien tauon jälkeen. Lisäksi kuusia on koristeltu niin mummolla kuin porukoilla, porkkana- ja lanttulaatikot tehty mummon kanssa, piparit leivottu ja lahjat paketoitu.... Eli ollaan valmiina joulun viettoon :)

Joten haluamme toivottaa kaikille tasapuolisesti

Kaikenlaista...

Viime kirjoituksesta on taas kulunut sikana aikaa ja kaikenlaista mahtuu tähän väliin...
Toisaalta ei mitään ihmeempiä :)

Oon käyny farmasiapäivillä Helsingissä, hyvää ruokaa, paljon tuote-esittelyjä, koulukavereita ja hotelliyö. Siinäpä tiivistetysti :) Ei ees jaksettu lähtee iltarientoihin vaan illalla ajoissa syönnin päätteeksi hotellihuoneeseen lepää..

Meillä oli myös työpaikan pikkujoulut, ihan kivat kemut :) Tanssilattialla näkyi niitäkin kenen en ikikuunan päivän olis uskonu siellä viihtyvän :) Hyvä ruoka, hyvä seura ja ilmanen juoma, mitä muuta pikkujouluun tarvitaan? Kiellän kuitenkin olleeni humalassa. Mut kivaa oli. (ja illan päätteeksi vain yksi sairaslomalle murtuneen olkapään kera :)

Ollaan myös "lomitettu" appiukolla muutamaan otteeseen. Hoidettu heidän ollessa reissussa 5 hevosta, muutamat kissat ja kanit. Ja niin käyty töissä siinä ohella :) Täytyy sanoa että onneksi ei tarvitse joka päivä, ehkä en jaksais sitä kuitenkaan jatkuvasti... tai ainakin eläimiä pitäs olla vähemmän ja vaan omia. Maalla sinänsä oli ihan mukavaa, kuten sanonta kuuluu. Yksi kissa palasi noin puolen vuoden reissultaan takaisin (kaikki oli varmoja että on jääny auton alle tai suden syötiksi) ja vessanpöntöstä löytyi hiiri uimasta. Elävänä kuin mikä, ja pitihän hiirulainen pelastaa sieltä ja viedä heinälatoon toipumaan uintireissusta (se on sitten herranhaltuun milloin kissat sieltä sen listii, mut toisen mahdollisuuden sai, oli aika reppana polskutellessaan)..

Agility jäi tauolle joulu- ja tammikuuksi. Toivottavasti sattuu nyt Milan juoksut samalle aikaa, ettei tule megataukoa. Agi menee kai jotenkin, nyt on vähän semmonen fiilis ettei ole otetta siihen touhuun. Tai jotenkin en tiedä miten menee, osataanko mitään, ollaanko kehitytty yhtään vai mikä tilanne... Keinu on ottanut askeleen eteen ja muutamia onnistuneita suorituksia siltä, hullusti yllytystä ja palloa palkaksi. Keppejä olen kotona ottanut verkoilla, mutta niiden treenaus jäänyt vähälle, aina pimeetä ja märkää. Ennen taukoa olis toivunut saavan yhden onnistuneen harjoituksen niin että olis uskoa siihen mitä tehdään, jotenkin tuntuu että ei olla puolessa vuodessa opittu mitään...

Näyttelyissäkin käytiin Jyväskylässä. Se oli ns ylimääräinen kun ilmottautuminen oli ennen Seinäjoella valioitumista. Päätettiin kuitenkin mennä kuuntelee saksalaisen tuomarin mielipide. Yllätykseksi kukaan muu ilmottautuneista (yht. 4) ei tullut paikalla, niinpä Mila pääsi tarkkaan syyniin ja korjas potin kotiin. Toisaalta vähän tylsää saada näin mitään, tosin eihän se mikää tae ole että sieltä mitään tulis.

Tässä välissä Milasta on tullut vielä täti. Super paljon onnea sisko-likka Lunalle pentusista!!! Olen kovin seurannut kuulumisianne, mutta en vaan ole saanu aikaseksi kommentoida.. Kyllä teillä siellä on muutaman viikon päästä jo vilinää :) Niin ja tottakai onnitelut isi-Rytille kotiväkineen myös :)

Mitäpäs muuta, ei kai ihmeitä. Hieman joulustressiä kai ja aikaan saamattomuutta havaittavissa.. Toivottavasti huominen vapaapäivä saa tilanteen paremmaksi kun lähetään pukin apulaiseksi katsastaa paketteja.. ja niin jos jaksais siivota viikonloppuna...
Miten sitä voikaan olla näin laiska... yritän kuitenkin edelleen tsempata päivitysten suhteen (mikäli täällä enää edes ketään käy...)

-mervi-

ps. lisätty Jyväskylän arvostelu