Pohdintaa..

Tässä on nyt pyörinyt niin monta asiaa päässä että alkaa toi isoratas käymään jo liika kierroksilla. Pirusti pitäs tehä päätöksiä. Isoja päätöksiä.

Lähinnä on pohdinnan alla että otetaanko härkää sarvista ja riskiä että ruvetaan rakentamaan. Omakoti, piha ja perunamaa. Tosin perunamaa vois vaihtua vaihtua vaikka aksaesteisiin :)
Tarkottas sitä että pitäs lykätä kämppä myyntiin, toivoa että molemmilla riittää töitä tulevaisuudessakin. Omasta ei huoli mutta toi rakennusala... No niinhän se on että jos palkkahommaa ei ole niin on aikaa rakentaa omaa :) ja kai sitä aina jotain töitä on, ja liiton rahatkin jo hetken auttais jos iskis lomaa pidemmälle ajalle. Ens viikolla pitäs käydä kunnassa ja pankissa. Katsellaan...

Ja jotta ei olis liian helppoa niin mä käyn jatkuvaa sisäistä painia yhden ja kahden koiran välillä. VOI ELÄMÄ!! Meneekö kaksi siinä missä yksi? Olishan niistä seuraa ja niin kuin joku sano ei tarttis jatkuvasti olla ohjelmatoimistona kun touhuavat yhdessä. Mutta entä jos penikka oliskin ihan tuholainen, syö kaiken ja saa Milan hermot raunioiksi? Entä jos ite ei jaksaiskaan kaiken rakentamisen ohella panostaa lapseen ja siitä tulis vapaan kasvatuksen tulos :) Toisaalta Milakin varmaan omalta osaltaan vaikuttais kasvatukseen, jos sille ei kasvaisi noin suuri ego kun olisi joku jota kunnioittaa? Ja olishan se ihana nähdä metsälenkillä kun koirat nauttis täysin siemauksin juoksemisesta ja leikkimisestä. Niinhän sitä sanotaan että ensimmäinen koira muuttaa elämää enemmän, nyt on jo aamulenkit tullu tutuksi ja menot suunnitellaan niin että koira tulee otettua huomioon.
Mä olen päättänyt monta kertaa että joo, kyllä, Milalle seuraa, hyvin se menee. Ja ainakin yhtä monta kertaa että ei... onko nyt liian montaa rautaa tulessa, olisko penikalla parempi tulevaisuus jossain muussa kodissa.. tuskaa...

Kaiken tän pohdinnan ohella ollaan tehty töitä (omat pohtimiset sielläkin viitehintajärjestelmän kanssa..), lenkkeilty (hieman innostuttu juoksemaan) ja aksailtu.
Viime viikolla oli huipputreenit kun ketään muita ei tullu ja pääsi yksin harkkaa tunnin ajan kahden ohjaajan opastuksessa :)
Mentiin rataa jossa oli melkein kaikki esteet, keinu ja kepit sekä rengas jota harvemmin on ollu radalla. Kontaktit puomilla ja aalla super, Mila ei kai ole niistä koskaan hypänny, vielä. Rengas oli alkuun hakua ja meni välistä, mutta parani. Keinu oli ehkä se mitä eniten pelkäsin. Ei olla menty koskaan ennen radalla ja viime aikoina on otettu vielä hihnassa. Eka oli järkky lentokeinu, tuli sairaan lujaa ja huusin pirusti mutta ei pysähtynyt. Tässä vaiheessa ajattelin että kiva, puolen vuoden työ hukkaan. Tän jälkeen ei eka kiivenny ees keinulle, mutta nostin puoleen väliin ja palkkasin keinun laskeutumisen jälkeen. Loppu ajan meni paremmin, houkuttelemalla (irti oli) kiipesi ja keinua hidastettiin laskeutumisessa mutta ei hypänny pois :) Taisi olla ihan hyvä että keinu yhdistettiin muuhun tekemiseen, ei ollu vaan kökköä keinahtelua :) Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli keinusta.
Toinen pohdinnan paikka oli kepeillä. Kotona kesällä ollaan menty verkkojen kanssa ja hallillahan niitä ei ole... Kokeiltiin eri tavoilla kun ongelmana oli että Mila jättää pujottelemasta välejä. Parhaiten toimi kun menin noin yhden välin perässä ja käskytin pelkällä äänellä kep-kep-kep. Kun oli ääni sekä käsi ohjaamassa, alkoi kiirehtiä ja jäi taas väliin, pelkällä käsiohjauksella meni kans ok, mutta ite sai olla tarkkana etten sössi rytmiä. Sit kun kokeiltiin että vain menen rinnalla ilman ääntä tai kättä niin pujotteli kaksi väliä ja jäi kattoo että missä oon :) Paras oli siis kun äänellä autoin ilman että sohlin edessä, ainut vaan että aina kääntyi ennen viimeistä keppiä kattomaan missä oon, se väli piti käydä kädellä tyrkkää. Eli mene perässä äänellä käskyttäen, mutta ole tökkää viimeseen väliin, helppoa eikö? Mutta tätä treenataan lisää, ja parempi niin ettei tartte käsi ohjausta, mun ääni kyllä kantaa kauempaakin :)

Treenit antoi myös vähän toivoa tulevasta, päästäsköhän joskus kisaakin?

-mervi-

Pitäiskö joskus päivittääkin?

mihin kaikki aika menee? tuntuu että ei kerkee ikinä päivittää edes kuulumisiaan tänne... tai tekemään ruokaa, pyykkäämään, siivoomaan puhumatta edes isommista projekteista kuten vaatekaapin siivous? mut kummasti sitä kerkee kuitenkin lukee muiden blogit, facebookit, vakkari nettisivut sekä kattoo töllöö... hmmm.. ehkäpä kuitenkin aikaansaamattomuutta vain eikä ajanpuutetta...

Meillä mennään jota kuinkin normaalisti, agissa käydään kun työvuoroilta päästään. Keinu on ollu nyt ihan jees, kaiken varalta mennään hihnassa ja yritän malttaa pysyä muutamassa toistossa per kerta, ettei tule stoppia. Nyt onneksi pääsee kentälle sen pari kertaa viikossa kun alkeisryhmä alkaa... mitähän siitäkin tulee...

Kaiken kaikkiaan musta tuntuu että Mila on himpun aikuistunut. Lenkillä vetäminen vähentynyt, enää oikeastaan alku matkan hurmio pistää hihnan kireelle. Plus tietty hyvät hajut ja toiset koirat. Niitä ei ohiteta edelleenkään kauniisti, ehkä paremmin kuitenkin. Parhaimmillaan äänettömästi :)

Ja kun toinen aikuistuu pitäiskö ottaa uutta pentusta tilalle? Pentukuume vaivaa... Lunan pennut teki tiukkaa, varsinkin kun kysellään sijoituskotia niin teki mieli huutaa Hep, meille! nyt sit Pela-äipällä on uusi lauma kauniita pentusia... Arghhh...

Kahden koiran taloutta pääsin taas kokeilee pari viikkoa sitten kun porukat oli reissussa ja Czeene huollettavien listalla. Kivasti onnistui lenkkeilly kahdenkin kanssa, tosin mitään pitkiä lenkkejä ei enää vanhuksen kanssa voi kiertää. Molemmat kulki kauniisti vetämättä, ainut vaan että mummeli haukkui jatkuvasti. Ei millekään erityisesti, kunhan haukahteli. Raivostuttavaa! ja oma lukunsa oli vastaan tulevat koirat.. kaksi urpoa, toinen kuuro ja toinen vaan idiootti :)

Mutta nyt mä siirryn kattoo töllöä ja lukee muiden blogit... ehkä huomenna pesen sit pyykkiä:)

-mervi-

Perjantaiharkat

Tänään oli meidän ekat perjantain harkat. Harkkapäivä siis vaihtui keskiviikolta perjantaille ja tottahan toki heti ens viikolla ja seuraavassa listassakin on perjantai iltavuoro... tietenkin. Sanoin kyllä että jatkossa harkat perjantaisin, jos voi huomioida listoissa joten saas nähdä miten käy..

Tänään kuitenkin päästiin paikalle ja ihan kivaa oli vaikka otettiin vaan yksittäisiä esteitä. Hyppy -rengas-hyppy, puomi, keinu ja kepit. Teki oikeastaan ihan hyvää saada toistoja vaikeista jutuista. Helpoimmat oli rengas ja hypyt sekä puomi. Renkaan haki hyvin vähän vinostakin ja puomin kontaktit otti aina. Jotakin olen siis joskus osannut opettaa kun kontaktit puomilla ja myös aalla hyvät (tosin aata ei olla otettu aikoihin, mutta kotona treenailtu ja siellä hyvä). Ei hyppää yli, toisinaan meinaa lähteä luvatta palkan jälkeen kontaktilta. Nyt siis otin erityisesti sitä että kontaktin jälkee odotetaan lähtölupaa. Hyvä mieli näistä :)

Kepeiltäkin jäi hyvä mieli. Rytmi oli yllättävän hyvä vaikka pujottelua on otettu viimeksi varmaan 2 kk sitten. Muutaman kerran jätti muutaman kepin jälkeen pujottelematta, mutta tahdittamalla kep-kep-kep sain menemään oikein. Jotenkin onnistuin olemaan ryssimättä itsekin! Täytyy kyllä todeta että kotona verkotetuista kepeistä on varmasti ollut hyötyä vaikka niitä ei hetkeen olla otettukaan, on saanut onnistuneita toistoja ja itsenäistä tekemistä sekä vauhtia. Ja heti kun hanki häviää treeniä jatketaan!

Suurin murhe tällä hetkellä on siis keinu. Edelleen. Ehkä pitäs vaan malttaa hihnassa toistaa uudestaan ja uudestaan. Saatiin onneksi hyviäkin suorituksia, kehumalla ja nakkien avulle kiipeemään ja kontaktin kautta vapautus pallon perään. Päästin välillä hihnasta niin sitten teki taas sen että kiipee puoliväliin ja hyppää pois. Ohjaaja oli sitä mieltä että ei pelkää estettä, häntä pysyy koko ajan ylhäällä, Mila ei vaan tykkää. Itse asiassa nyt en kertaakaan edes hidastanut keinun laskeutumista vaan pamahti joka kerta, kynnys kysymys onkin ehkä se keinahtaminen. Kun viimeisellä kerralla ei olisi tahtonut kiivetä ja itse keinautin keinun, niin johan mentiin iloisesti alaspäin. Jotakin edistystä on siis tapahtunut, jossain vaiheessa kun oikeasti pelkäsi. Nyt vaan itelle malttia ja paljon toistoja niin jospa se alkais sujua ja pitää hihnassa että ei oppis sitä että voi poistua paikalta jos ei haluakaan.

No jospa tähän saatais kevään myötä toistoja useammin kun nyt sit lupaudin alkeiskurssille avuksi :) tuleepahan ite otettua yksittäisiä esteitä edes useammin kun kentälle pääsee kahdesti viikossa.

-mervi-

Loman jälkeen

Tammikuu vaihtui helmikuuksi lomailun merkeissä. Kaksjalkaiset lomailivat Vuokatissa perjantaista keskiviikkoon. Kieltämättä kiva piristys :)
Äkkinäinen kun lähtee lomailee tulee paikat kipeeksi :) keilailu sai vasemman pakaran huutamaan hoosiannaa (ilmeisesti venähti, kun vihlas kerran iloseen) kuten myös oikean käden. Eikä laskettelu sitä helpottanut.. Onneksi kylpylän porealtaat rentouttivat ihanasti. Hiihdin myös ensimmäistä kertaa 10 vuoteen, ainakin kilometrin :) Kaiken kaikkiaan kiva loma!
Mila ei päässyt lomalle mukaan, tai no, oli kai tuo jonkinlaisella lomalla "mummolassa". Ei ollu tyttö rauhoittunut nukkumaan häkissä joten yöt oli päässyt viettämään sängyssä... Karu paluu arkeen koitti siis kaikille kun kotia palattiin :)

Keskiviikkona palattiin kotia niin että kerkesin agilityharkkoihin illaksi. Ensimmäiset kahteen kuukauteen, ja oikeastaan mitään ei olla tässä välissä tehty.
Tehtävä oli ihan hauska, sopivan yksinkertainen tauon jälkeen. Aloitus oli hypyn jälkeen putkeen joka meni mutkalla puomin nousun alta, siitä puomille, hyppy, putki, toinen putki ja hyppy, takaisin puomille ja viimeinen hyppy. Monelle tuntu tuottavan hankaluutta eka putki puomin alla, mutta meillä meni ihan simppelisti, putkeen sujuvasti ja siitä helposti puomille :) mukavaa :)
Vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui 2. ja 3. putken väli. Molemmat mutkalla ja Mila ampui niin kovaa putkesta ulos että seuraavan putken lähempi pää = oikea pää, meni ohi hujauksessa ja väärästä sisään. Tän sai onneksi korjattua ottamalla putkesta Mila vastaan niin että olin selkä menosuuntaan ja sain vauhtia pois himpun että kerkes bongata oikean pään.
Tätä hiottiin hetki ja ärsyttävintä on että kun joutuu samaa kohtaa korjailee usemman kerran, ite väsyy ja koira väsyy ja alkaa ennakoida ja tuloksena on kämmiminen niissä simppeleissä kohdissa. Mulle on sanottu varmaan miljoona kertaa että joka este pitää ohjata, vaikka olisivat muka "helppoja"... milloinkahan se onnistuu.. Nyt en meinannut saada Milaa ekan putken oikeaan päähän kun hätäilin ottamaan vastaan..
Mutta kivaa oli harkoissa ja Mila oli kans silmin nähden innostunut :)

Meillä vaihtuu myös harkkojen vetäjä kevään aikana kun nykyinen jää masua kasvattaa. Nyt uusi ohjaaja oli katsomassa treenejä. Tulevalla on hyvin samantyyppinen koira, nopea, joten jään innolla odottaa saanko treeneistä tulevaisuudesta enemmän :)

Lisäksi Riikka kysyi lähtisinkö vetää agin alkeisryhmää keväällä...
Jäin vähän monttu auki ihmettelee onko tosissaan.. Enhän mä mitään osaa niin että pystyisin toisia ohjaa! Ei tarvitsisi yksin vetää vaan toisen kaverina, mutta ei ole oikeen käsitystä miten kokenut ohjaaja tämä toinen olisi..
Toisaalta ihan alkuun varmaan onnistuisi, yksittäisten esteiden opettaminen, mutta kai sitä jossain vaiheessa pitäis osata sit opettaa ohjaamistakin.. Ja jos tulee joku ongelma, en tiedä osaisinko neuvoa ratkaisua..
Meillä täällä ei agility ole ehkä niin vakavaa kuin muualla, tai siis alkeisryhmään pääsee kaikki, ei ole mitään "pääsykokeita", käytännössä ilmaista, jäsenmaksu + olisko joku 10 €, kaikki otetaan messiin oli sitten tavoitteet mitä... Toki vaaditaan että sit käydään säännöllisesti mutta muuta ei sit vaaditakaan.. Meitäkin oli alkuun ihan tosi paljon, varmaan parikymmentä jaettuna kahteen ryhmään, ekalla kerralla varmaan kolmekymmentä... pikkuhiljaa väki kuitenkin vähenee, nyt käy säännöllisesti varmaan yhteensä 10 kahdessa ryhmässä...
Mutta niin, en tiedä... Toisaalta kyllähän siinä varmaan itsekin oppis, mutta vähän hirvittää jos jo alkujaan onnistun jonkun ohjaa metsään! Ja kyllähän se myös sitoo, pitää mennä kentälle sunnuntaisin, jakso tai ei :) Kinusin harkinta-aikaa, mutta kai sitä pitäs kohta ilmottaa lähdenkö mukaan vai en.. voi apua!

-mervi-

yritin ladata ohjelman millä vois piirtää agility ratoja, vois ymmärtää paremmin mitä on tehty, mut en mä osannutkaan... voi piru. neuvoja?