Leirillä

Pikkuhiljaa ollaan toivuttu viikonlopun länderileristä ja palattu normaaliin elämään, tai siis eihän tää nyt arkea ole kun lomaillaan :)

Leiri oli varsin kiva kokemus, paljon toimintaa, paljon ihmisiä, paljon koiria, paljon ulkona olemista ja syömistä ja vähän nukkumista :)

Päästiin kattelee kun toiset treenas agilityä ja itekin kokeilemaan. Osallistuttiin jopa mölli-agi kisaan missä rata koostui pelkistä hypyistä, putkista ja renkaasta. Meni kivasti vaikka Mila menikin putkeen väärässä välissä. Kiva oli kuulla jälkein päin että meno oli sujuvaa ja Mila kuuntelee ohjeitani ja osaa itse jo myös lukea rataa ja hakea seuraava estettä, ehkäpä me jo jotain osataan :)
mä osallistuin vielä huoltajien agi-kisaan, jossa koirat arvottiin. Mulle sattui "vääränrotuinen" Ceci jonka huomion sai helposti makupaloilla :) Oli oikeestaan aika hauska ohjata koiraa joka osaa, riitti kun näytti minne mennään, kiitos vaan koiria lainanneille!

Menestystä ei niitetty agility puolella, sen paremmin kuin juoksukilpailussakaan. Mut osallistuttiin kuitenkin ja hauskaa oli. Leirinäyttelykään ei tuonut suurempaa menestystä, Milasta tykättiin mutta Vandan korvat oli paremmin asettuneet niin ei päästy jatkoon :) mut näyttelypuolella sinänsä saatiin uusia vinkkejä, nyt tiedän miten nypitään pää, tai siis mistä parta alkaa ja että kulmakarvojakin saa siistiä :) Lopputulos trimmauskoulutuksesta oli Milan kalju pää :) ja peitsaamisongelmaankin saatiin vinkkejä, ite kun juoksen hitaasti Mila ravaa varmemmin kuin jos yritän kävellä nopeeta. Eiku treenailee vaan.

Jossakin sentään menestystä tuli, arpajaisissa! Viisi arpaa ostin ja neljällä voitin! Herkkutikkuja, possunsaparoita, pelikortit ja koiran turvavyövaljaat jotka lahjoitin tussipakettia vastaan Ernan Kiiralle!

Ja uskoisin että saatiin uusia ystäviä :) Heppu-isi ja Anne-Mari oli kivaa leiri seuraa, meillä oli paljon yhteistä :) ja Milalla ja Mirjamin Vandalla olisi ollut jatkuvasti virtaa leikkiä keskenään! Ennestään tuttuja mukavia ihmisiä, paljon uusia mukavia ihmisiä. Toisten kaa tulee juteltua helpommin kuin toisten, mutta ei oikeastaan hetkiä että oli vaivautunut olo. Mukavasti otettiin vastaan tälläinen ensikertalainen, taidetaan tulla toistekin!

Kaiken kaikkiaan siis tosi kiva viikonloppu, vaikkakin rankka. Mila hieman stressas ja syöminen jäi vähälle. Pe aamuna söi kotona, pe iltana söi mutta oksensi, la aamuna ei syöny, la iltana en ees tarjonnu, su aamu söi vähän, su iltana kotona söi, ma aamuna kotona söi ja oksensi... no pikkuhiljaa ollaan ehkä pääsemäs normaaliin syömisen suhteen.

Ja mitä vähemään Mila söi sitä enemmän nukku, paljon koko ajan tarkkailtavaa ympärillä vei voimia niin että kun perjantaina kuumu agilityä kattoes ni sunnuntaina kävi nukkumaan näyttelykehään :) pikkutyttö oli tosi väsy ja ainakun pääs syliin nukahti, pikkuhiljaa siitäkin ollaan toivuttu :) ei sen puoleen olin mäkin väsynyt.

Maanantaina kävin meidän vanhuksen, Czeenen kanssa hierottavana. Urheilukoirahierojaksi opiskeleva tarvitsee harjoitushierontoja, joten heti kun tuli mahdollisuus vanhus lihas huoltoon. Czeene antoi hieroa ihan hyvin, kipee lonkka vähän rajoitti ja vastakkaisen puolella löytyikin sitten kipeitä kohtia. Etupään lihaksissa ei löytyny jumeja. Toinen hieronta aika on ensiviikolle, ja sitten seuraavalla viikolla on aika molemmille koirille. Ajattelin totuttaa Milan jo nyt hierontaa, että jos joskus edistytään agilityssä niin että kilpaillaan niin voi lihashuoltoa tehdä hieronnalla ja Mila osaisi jo rentoutua siinä eikä jännitäisi. Nyt vielä hieronnat ovat ilmaisia, mutta luulenpa että molemman koirat pääsevät nauttimaan myöhemminkin. Varsinkin jos siitä on Czeenelle näkyvää hyötyä, uskon että meistä tulee vakkariasiakkaita.

nyt pitäs alkaa pakkailemaan etelänreissua varten.. seuraavat kuulumiset toivottavasti ees hieman ruskettuneena :)

-mervi-