No niin, nyt toivoisin hieman vinkkiä kokeneemmilta kuinka opettaisin Milalle keinun?
Keinua on harjoiteltu ja jossain vaiheessa se jo sujui ihan ok kotona. Koirakentällä kerran keinu pääsi kuitenkin pamahtamaan kovasti alas ja Mila säikähti todella, häntä koipien välissä mulkoili keinua. Oma moka, luotin liikaa että homma on jo hanskassa.
Tällä hetkellä menee kotikeinua jotenkin, välillä rohkeammin ja välillä niin että pitää nostaa keinulle. Hallin keinulle ei itse kiipee.
Tähän asti ollaan harjoiteltu niin että itse keinauttaa keinun puolen välin jälkeen (noin kontaktin yläreunalla) ja siitää sit kävelty kontaktin kautta pois. Hallilla ollaan tehty niin että nostettu puoleen väliin tai vähän ennen ja siitä sitten kun keinu keikahtaa, hidastettu keinun liikettä ja alasmeno. Nyt kuitenkin agilitypäivillä kehotettiin opettamaan tulemaan suoraan päähän josta sitten vauhdilla alas.
Kumpi on kannattavampi tapa. Suoraan päähän ja ryminällä alas on tottakai nopeampi, toisaalta taas nivelille rajumpi. Entä ottaako Mila siitä kuitenkin herkemmin nokkiinsa kun tumahtaa alas.
Ja kuinka tuo pitäs opettaa? Ymmärsin että eka opetetaan tulee suoraan päähän, niin että, pidetään keinua ylhäällä, oppii luottaa että ei keinu keikahda. Mutta kuinka siitä edetään, miten opetetaan että se keinu todellisuudessa keinahtaakin. Vääntäkää rautalangasta.
Toisaalta en tiedä onko se nopeus kuinka oleellinen, tai siis miten hidas keinu on jos oppii niin että keinauttaa pehmeämmin ylempää ja siitä sitten kontaktin kautta alas. Helpommin tietty jää himmailemaankin...
Toivoisin nyt siis ihan käytännön vinkkejä, muuten voisi suunnitella sitä kisaamista mutta.. Jos ei kaikkia esteitä osaa niin turha lähtee yrittää..
Apua ystävät hyvät apua!! :)
-mervi-
Annalle tsemppiä viikonloppuun, mä pidän peukut kohti kattoo ja päivittelen töissä ahkeraan tulospalvelua :)
tiistai 23. syyskuuta 2008
perjantai 19. syyskuuta 2008
Kuvia..
Ai mikä päivitystauko?
Juu, hieman on venähtänyt kuulumisten kirjoittelujen väli. Olis ehkä helpompi kirjottaa vähän ja useammin kuin yrittää jaksaa kerralla muistaa mitä kaikkea on tapahtunut..
Tärkeimpänä tapahtumana kuitenkin oli Miikkulaisen syntymäpäivät :) Kummemmin ei lapsosta muistettu, 2 nakkia tuli iltaherkkuna ja uusi peti vähän myöhemin.
Yritin ottaa neitosesta kauniita poseerauskuvia mutta homma meni ihan käpyjen kaa keikkumiseksi...
Onneksi edes yksi onnistunut otos:
Nyt kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää päivittää kuulumisia useammin.
Lupaan yrittää :)
Nyt kuitenkin töihin agikisoihin ja huomenna itse harrastelee Mikkeliin :)
-mervi-
Juu, hieman on venähtänyt kuulumisten kirjoittelujen väli. Olis ehkä helpompi kirjottaa vähän ja useammin kuin yrittää jaksaa kerralla muistaa mitä kaikkea on tapahtunut..
Tärkeimpänä tapahtumana kuitenkin oli Miikkulaisen syntymäpäivät :) Kummemmin ei lapsosta muistettu, 2 nakkia tuli iltaherkkuna ja uusi peti vähän myöhemin.
Yritin ottaa neitosesta kauniita poseerauskuvia mutta homma meni ihan käpyjen kaa keikkumiseksi...
Onneksi edes yksi onnistunut otos:
Nyt kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää päivittää kuulumisia useammin.
Lupaan yrittää :)
Nyt kuitenkin töihin agikisoihin ja huomenna itse harrastelee Mikkeliin :)
-mervi-
maanantai 1. syyskuuta 2008
Peukalo on päivän sana!
Tänään on ollu vapaapäivä, itseasiassa jo kolmas päivä putkeen :) Tästä alkaakin sitten 10 päivän työputki, kun sunnuntaivuoro napsahti. Onneksi ei tarvii vielä olla ainoana farmaseuttina, vaan oon toisen kaverina :) muutaman illan olen jo yksin tehnyt.. onneksi olivat rauhallisia ja kokeneita farmanomeja seurana :)
Viikonloppu meni varsin mukavasti ja lepposasti, porukat oli reissussa joten oltiin Czeenen seurana porukoilla...
tää päivä onkin sit menny persiilleen. Aamulla jätin peukalon autonoven väliin ja se on ollu koko päivän ihan pirun kipee. Älkää kysykö miten on mahdollista että jätän oikean käden peukalon kuskin oven väliin kun suljen sillä kädellä itse oven!!! juu ja tukanväri on sitä mitä epäilettekin :) Joka tapauksessa kynsi on musta ja peukku kipee, onneksi jo taipuu huomenna kun pitäs pystyä kirjottamaan....
Ja jotta ei koskis vaan peukaloon, potkaisin varpaan oveen niin että nahkat rullalla ja koskee varpaiden taittaminen... Jospa mä jotenkin säilyisin hengissa huomiseen...
Milaa olen aloittanut nyppimään, tai oikeastaan vaan jalat ja mahanalunen vielä jälellä, jostain syystä tänään ei ole oikein edennyt :) Persuuskarvat tuntuu olevan tiukassa vielä, lähtee paljon huonommin kun selästä ja rinnasta... no eiköhän tuo kaljuks saada synttäripäiväksi :)
Jos vaikka veis joihinkin näytelmiin kun aikusen ikä täyttyy ja viimesen sertin metsästys alkaa... Hittolainen kun työt vaan haittaa harrastuksia! lauantait pitää erikseen pyytää vapaaks ja ilmottautumiset niin hiton aikasin että ei listoja oo vielä niin pitkälle ajalle... Jos nyt muutamat käytäs ainakin :)
Agia ollaan harrasteltu vähän kotona ja kentällä kun töiltä pääsee... Keinu menee kotona välillä innolla kun pallolla ärsyttää, toisaalta joskus tekee ihan yllättäen jumin eikä nouse enää. Kovin epävarmaa vielä, pitäis aina saada palkattua tosi superilla että tulisi huippujutuks! Keppejäkin ollaan yritetty saada jälleen kivaksi ja tempoa hyväks lyhentämällä 8 keppiin ja pallopalkalla. Välillä tulee tosi hyviä pujotteluja, nopeaa ja tahdikasta ja kaikki kepit menee oikein, välillä menee taas ihan sähläykseksi ja keppejä jää välistä...
Mutta treenaillaan... ilmottauduttiin jo agipäivään mikkeliin, jännittää kyllä mennä vieraiden silmien alle koheltaa. Mutta eiköhän siellä ymmärretä että ei vielä järin osata... kai sitä kaikki on joskus ollut aloittelijoita...
Nyt nauttimaan vapaapäivän viimesistä hetkistä :) ja jos kimmo tulis pian kotiin, niin hakemaan sääliä peukalon kanssa :)
-mervi-
Viikonloppu meni varsin mukavasti ja lepposasti, porukat oli reissussa joten oltiin Czeenen seurana porukoilla...
tää päivä onkin sit menny persiilleen. Aamulla jätin peukalon autonoven väliin ja se on ollu koko päivän ihan pirun kipee. Älkää kysykö miten on mahdollista että jätän oikean käden peukalon kuskin oven väliin kun suljen sillä kädellä itse oven!!! juu ja tukanväri on sitä mitä epäilettekin :) Joka tapauksessa kynsi on musta ja peukku kipee, onneksi jo taipuu huomenna kun pitäs pystyä kirjottamaan....
Ja jotta ei koskis vaan peukaloon, potkaisin varpaan oveen niin että nahkat rullalla ja koskee varpaiden taittaminen... Jospa mä jotenkin säilyisin hengissa huomiseen...
Milaa olen aloittanut nyppimään, tai oikeastaan vaan jalat ja mahanalunen vielä jälellä, jostain syystä tänään ei ole oikein edennyt :) Persuuskarvat tuntuu olevan tiukassa vielä, lähtee paljon huonommin kun selästä ja rinnasta... no eiköhän tuo kaljuks saada synttäripäiväksi :)
Jos vaikka veis joihinkin näytelmiin kun aikusen ikä täyttyy ja viimesen sertin metsästys alkaa... Hittolainen kun työt vaan haittaa harrastuksia! lauantait pitää erikseen pyytää vapaaks ja ilmottautumiset niin hiton aikasin että ei listoja oo vielä niin pitkälle ajalle... Jos nyt muutamat käytäs ainakin :)
Agia ollaan harrasteltu vähän kotona ja kentällä kun töiltä pääsee... Keinu menee kotona välillä innolla kun pallolla ärsyttää, toisaalta joskus tekee ihan yllättäen jumin eikä nouse enää. Kovin epävarmaa vielä, pitäis aina saada palkattua tosi superilla että tulisi huippujutuks! Keppejäkin ollaan yritetty saada jälleen kivaksi ja tempoa hyväks lyhentämällä 8 keppiin ja pallopalkalla. Välillä tulee tosi hyviä pujotteluja, nopeaa ja tahdikasta ja kaikki kepit menee oikein, välillä menee taas ihan sähläykseksi ja keppejä jää välistä...
Mutta treenaillaan... ilmottauduttiin jo agipäivään mikkeliin, jännittää kyllä mennä vieraiden silmien alle koheltaa. Mutta eiköhän siellä ymmärretä että ei vielä järin osata... kai sitä kaikki on joskus ollut aloittelijoita...
Nyt nauttimaan vapaapäivän viimesistä hetkistä :) ja jos kimmo tulis pian kotiin, niin hakemaan sääliä peukalon kanssa :)
-mervi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)