tiistai 28. lokakuuta 2008

Viimeisen sertin metsästys

Milan kanssa aloitettiin viimeisen sertin metsästys valion arvoa varten viikonloppuna Seinäjoelta.
Matkaan startattiin jo perjantaina, kun töiden jälkeen suuntasimmen kera isin ja kummipojan sukulaisiin Kauhavalle.

Perjantai-ilta ja lauantai vietettiin lepposasti. Pikku-Anni aijaili Milaa ja perheen isäntä syötti samalla lusikalla kun itse söi maitorahkaa Milalle vain serkkuani ärsyttääkseen :) Hän ei ole koiraihminen, vaikka Mila on ansainnut paikkansa kyläilemässä.

Sunnuntai aamuna kehnosti nukutun yön jälkeen kello soi aikaisin (tuuli yöllä niin pirusti että olin varma että kattopeltejä on irti). Pikainen aamupala, pikkujätkä hereille, viimeiset pikaiset leikit ja autoon ja nokka kohti Seinäjokea. Onneksi matka ei ollut pitkä, puolen tunnin ajon päästä oltiin perillä hyvissä ajoin. Ei kun sisälle ja kehän laidalta hyvä paikka johon leiriytyä odottelemaan.

Odotellessa käytiin testailee kehää ja pöytää. Kehän pohja oli hyvä, ei ollut mattoja mutta hyvä alusta, ei luistanut. Pöytäkin oli oikea trimmauspöytä eli mallia tukeva. Mila vaan oli taas niin ujopiimä että oksat pois. Ei uskaltanut kulkea häkkien välistä ja ahdisti tungos. Kehässä harjoitellessa onneksi aina pikkaisen piristyi kun höpötin hullun lailla ja koitin saada innostumaan.

Kummasti se aina ennen kehää kuitenkin rupee jännittää. Kehän laidalta bongasin myös muut länderit. 3 kaiken kaikkiaan oli ländereitä ja Toto-poika pääsi ekana kehään. Kolmiota juoksutti tuomari ja Toton taisi kattoa lattialla. Petra vinkkaskin onneksi että pyydä että saa laittaa pöydälle, Milaa kun ei ole koskaan katottu maassa. Toto tuli kehästä sertin ja cacibin kera ja Enni lähtii hurmaamaan seuraavaksi. Mun mielestä niilläkin meni varsin kivasti, paljoa en kerennyt seurailla kun tsemppasin Milaa. Olin kuitenkin näkevinäni että sai punaisen nauhan eli EH:n..

Milan kanssa kehässä eka ympäri ja sit pöydälle jossa oli tosi jännittynyt, tuomarikin höpötti ettei tartte jännittää. Alas ja muutama kolmio, ja sit alko tulla ruusukkeita :) Kiittäen otin vastaan neljännen sertin sekä ekan Cacibin ja totesin että valioksi tuli ja mielellään otetaan palkinnot vastaan:) Nopeasti perään Rop-kehä, kerran ympäri ja Rop Totolle ja meille Vsp, oli tehnyt varmasti päätöksen jo valmiiksi niin nopeaa oli toiminta.

Kehän jälkeen oli hetken kyllä niin sekava olo, onnellinen että näin nopeasti saatiin tavoite muotovaliosta täyttymään, ensimmäinen näyttely missä oli mahdollista onnistui :) Nopeasti kerkesin muutaman sanan vaihtamaan Toton porukan kanssa ja onnittelemaan menestyksestä, Enni ja Petra hävisivät jonnekin, onnittelu kuitenkin teillekin, toivottavasti arvostelu oli hyvä :)

Sitten vaan hakemaan palkinnot ja pihalle, en pahemmin kierrelly kojuja, ei nää mun matkakumppanit ollut täysin hurmaantuneita näyttelymeiningistä vaikka mielellään katselivat suuren suuria ja pienen pieniä koiria. Serkutkin olivat tulleet moikkaamaan ja kannustamaan, paljoa ei keretty vaihtaa kuulumisia mutta mukavaa että kävivät varsinkin kun menestys oli tällainen :) Kerkesin kuitenkin pikaisesti täyttää valionarvon hakemuksen, se kai sit joskus tulee kotia.

Ennen kotimatkaa käytiin moikkaa vielä Paappaa joka oli Seinäjoella kuntoutuksessa ja evästettiin ennen kuin käännettiin nokka kohti kotia. Täytyy kyllä sanoa että oli sitä itse kukin aika väsyny, isin ajaessa me kaikki 3 muuta vedettiin sikeitä :)

Mutta siis onnellisen väsyneitä, mamman oma pieni kaunis koira oli saanut Muotovalion arvon :)


-mervi-

torstai 16. lokakuuta 2008

Milankin kuulumisia...

Juu, kyllä se koiruuskin on hengissä :) vaikkei kuulumisia ole juuri tullut...

Mitään ihmeellistä ei tosin kuulu, lihottaa yritän ettei kylkiluut paistas. Aamuruuan kyytipoikana tarjoillaan kermaviiliä toiveissa että maistuis paremmin, iltaruuan seassa öljyä sekä koiranmakkaraa tuomaan makua lisää. Vaihtelevasti uppoo :)

Hierottavana käytin Milan viime viikon maanantaina ja tulevana maanantaina mennään uusiksi. Mila peitsaa tosi paljon, tai siis kiinnitän ainakin siihen tosi paljon taas tällä hetkellä huomiota. En sit tiedä onko se vaan sen tapa liikkua, kun tekee sitä kävely kuin juoksu vauhdissa kuten myös vapaana.. Toisaalta näyttelyhihnassa osaa ravata kyllä, siis hakeutuu siinä paremmin raville kun normihihnassa. Pitäisköhän alkaa lenkittää sillä :)

Jumissakin tuo vähän oli, selkä sekä takajalat. Varmaan tyyppivika näillä kun tulee aika herkästi kylmiltään valtavia loikkia ylöspäin. Täysin ei kuitenkaan rentoutunut vieraiden käsien alla. Hetkittäin häntä hieman laskeutui eikä ollut koko ajan koipien välissä.. No jospa ensi kerralla olisi rennompi kun tutumpaa ja toivottavasti jumit vähän hellittänyt. Kotiohjeiksi saatiin saunan jälkeen selän sivelyä muutaman päivän välein sekä suositeltiin Osteomax-K:ta sekä oluthiivaa syöttämään. Osteomax-K:sta saa mm. magnesiumia sekä kalkkia ja olut hiivasta B-ryhmän vitamiineja... vielä en ole saanut aikaseksi hommattua mutta suunnitelmissa on. Lisäksi aion hankkia myös Back on Track loimen, katsotaan päästäänkö sovittelemaan vai tilataanko mittojen mukaan...

Czeene kävi myös hierojalla ja vanha rouva päätti nauttia ja oli kuulemma oikein kuorsannut käsittelyn aikana :) Se ainakin rentoutui kunnolla.

Agiakin ollaan harrasteltu. Kotona ollaan tehty silloin tällöin niin hyppyjä kuin A:takin (ottaa nykyään kontaktit hyvin, itseasiassa ei taida olla koskaan hypännyt yli!). Keppeihin olen virittänyt kotona verkot. Mulla on joku ongelma noitten keppien suhteen, paremminkin ne on mennyt mut nyt varmaankin ite saan sählättyä ne aina. Liekö omasta käskytyksestä ohjauksesta vai mistä kii, mut Mila usein pujottelee niin että menee joka toisen välin?! Jospa noilla verkoilla saatais onnistuneita suorituksia paljon jotta rytmi löytyy jälleen, ja mä taidan opetella pujottelun ajan olee hiljaa jotten sotke.

Keinu on menny ehkä askeleen oikeaan suuntaan. Olen nyt vaan vouhottanut paljon pallon kanssa keinua niin että siitä tulee superjuttu ja sinne on kiva kiivetä. Ite keikautan keinun ja samalla tuen milaa jottei pakene ja kehujen kera alas ja palkka pallolla. Nyt ainakin näyttää toimivan, katotaan milloin tulee takapakkia. Kun vaan nyt ite muistais sen maltin!!!
Toki harkoissakin ollaan käyty, aina kun töiltä pääsee. Viime kerrasta sen verran että positiivin juttu oli varmaan keinun ohella että Mila haki renkaan hyvin. Mentiin puomi - hyppy - rengas, ite olin varmaan reilun metrin sivussa kun hypyltä käskytin renkaalle ja hienosti haki sinne vaikka joutui muuttaamaan omaa linjaansa. Hienoa! :)

Hevosesta sen verran että pissa kulkee jälleen paremmin. Antibiootti loppu tänään ja hevonen on koko ajan pysynyt virkeänä. Nyt toivotaan että tilanne ei pahene kuurin loputtua. Varmuuden vuoksi syötellään C-vitamiinia + suolaa jotta joisi tarpeeksi. Huvittavaa tässä kaikessa on se että monena iltana mut on voinut bongailla karsinan oven takana höpöttelemässä "piss.. piss.. pissaa nyt... piss. piss.. tee pissa...." Se kun on ollut paras hoidon seuranta, miten paljon tulee, tuleeko paineella, pitääkö pinnistellä ja tiputella monta kertaa peräkkäin vai onnistuuko kerralla :)

-mervi-

torstai 9. lokakuuta 2008

Pissaongelmia ja pommiin nukkumista

Tää viikko alkoi lahjakkaasti pommiin nukkumisella. En myönnä että pitkästä aikaa tyttöjen kanssa hippaaminen lauantai-iltana olis ollut syynä, mut maanantai aamuna heräsin siihen kun puhelin soi 10.30 ja töistä soitettiin "Hanna tässä apteekilta terve, oletko tulossa töihin..." vähän aikaa kelailin ja tuumasin et "Juu, olen. Mä taisin nukkua pommiin. Hetki pieni mä tuun kohta..."
Kympiltä siis olis työt alkanut ja lopulta 11 olin paikalla, ja pikkasenko hävetti!!!! No onneksi kaikki otti tilanteen hyvin, eikä pahemmin ole vittuiltu, flunssan piikkiin meni osittain :)

Pissaongelmia ei onneksi ole itellä ollut vaikka viikon olenkin sairastanut räkätautia silmätulehduksella, ja tietenkäähän ei nouse kuume että vois kotia jäädä lepää...
Pissaongelmat on ollut tuolla mun hepukalla.
Hepsukkahan vaihtoi pari kuukautta sitten tallipaikkaa appiukon luo ja kaikki on sujunut hyvin. Nyt se on parisen viikkoa ollu samalla laitumella nuoren, ihanan, hemaisevan ja kiimaisen tamman kanssa. Ja juu, muna kasvo samontein korvien väliin! Aina tuo on naisten päälle ymmärtänyt ja huudellu niille mutta tämä on ollut entinen potenssiin 100!! Siis älytöntä huutamista, kiljumista, pullistelua, tärinää ja pörinää.. Ensimmäistä kertaa tallissa on saanu miettiä että karkaako avoimesta ovesta pihalle kun pyörii ja hyörii...

Siitä tai jostain muusta syystä johtuvat pissaongelmat havaittiin viikonloppuna.. Ei saanut tyhjennettyä rakkoa kunnolla, lirutteli tippa kerrallaan koko ajan. Tiistaiaamuna oltiin sovittu että soitetaan eläinlääkärille, tai no Jaana soitti kun oli vapaalla. Antsa-kuuri ja kipulääkettä. Sinänsä tuli varmaan viimeseen hetkeen, kun virtsa näytti jo punertavan.. Mä menin töihin ja isi haki multa töistä lääkkeet ja kuskas ne tallille jossa Jaana sitten syötti lääkkeet :) Lisäksi päätettiin syöttää c-vitamiinia, jos syynä olisikin virtsakivet.. Ammoniumkloridia elikkäs salmiakkia kuulemma ravipiireissä syötetään pissavaivoihin, mutta eläinlääkäriltä varmistettuani c-vitamiini hapettaa virtsaa samalla tavalla ja siihen päädyttiin, jotenkin tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta...

Nyt on muutama päivä mennyt kuuria, pissaaminen edelleen niin ja näin.. tulee paremmalla paineella mutta vähän kerrallaan. Pääasia kuitenkin että poika on ollut koko ajan pirteä, syö, juo, liikkuu, makaa täysin normaalisti. Eli vähän huojentaa mieltä, vaikka en ole eläissäni miettinyt hevosen kusemista näin paljoa!!! Ja siinä vaiheessa kun tuo ahne elukka lopettaa syömisen mä heitän pyyhkeen kehään, sit ollaan todella kipeitä. Mutta nyt siis kädet ristissä, iltarukouksessa toivon että anibiootti tehoo, se oli pelkkä tulehdus ja paranee pian. Hevosesta on pirun vaikee tietää onko olo parempi, huonompi, sama vai mikä...

Mutta tässä tän hetken akuutit kuulumiset, ensi kerralla Milankin kuulumisia, viime ajat on vaan nyt ollu nuo hevosen munat mieles :)

-mervi-