maanantai 22. maaliskuuta 2010

Parit harkat ja tauolle...

Niinpä niin. Mila aloitti juoksut joka tietää taas pakollista kuukauden taukoa koirakentältä. Harmi, juoksut tulee kyllä ihan oletettuun aikaan mutta ois saanu tulla vaikka vähän aiemmin kun ei oltais joka tapauksessa päästy harkkaamaan.

Kerettiin käydä onneksi pari kertaa ennen kuin alko juoksut. Ekaa kertaa monen kuukauden tauon jälkeen oltiin kentällä puoltoista viikkoa sitten. Tai käytiin me kai kerran tammikuussa pakkasten välissä, mutta ei sitä voi sanoa harjoittelemiseksi kun ei ite pystyny juoksemaan, muutaman kerran putkeen ja muutama hyppy ja kotia huilaa :)
Mutta nyt siis oltiin ihan kunnolla tekemässä. Ekalla kerralla käytin törkeästi hyväksi pientä lasta, joka sopivasti heräs autossa (mummo mukana apuna kylläkin) ja peräsin oikeutta mennä eka kun 2 viikkonen parkuu :) Rata meni kivasti, taidettiin peräti päästä puhtaasti läpi heti ekalla yrityksellä. Mila oli ihan intona, irtosi erittäin hyvin ja koko ajan oli meno päällä "minne, minne, kerro jo tai päätän ite!!!" Rataa en muista enää miten meni, mutta hyvä fiilis jäi ja kaikkea ei oltu unohdettu tauon aikana. Eka keinu tais olla lentokeinu, mutta sen jälkeen meni ihan täydellisesti senkin, myös kepit oli hyvät!

Nyt perjantaina käytiin kans ja silloin ratana taisi olla peräti kolmosen rata. Vähän liian vaikeaa meille, vaikka menikin ihan hyvin. Mila jälleen ihan intona, lukee pienestäkin kropan liikkeestä minne pitäis mennä, ja sit jos ite näyttää vähän väärin vartalolla niin siellä oltiin jo :) Kepeille oli vaikea kulma tulla kun käytännössä olivat renkaan kanssa lähes vierekkäin ja renkaan jälkeen siis 180 astetta takaisin päin kepeille. Hyvin käänty eikä ajautunut vieressä olleelle hypylle, mutta pujottelu meinas alkaa vasta 2 välistä. Kova käskytys niin ekakin väli taittui :)
Lopussa huomas että mammalla taitaa olla kunto vähän kehno, ja sit kun ei ite jaksa, ohjaus herpaantuu ja koira on ihan kysymysmerkkinä.
Mutta oli se niin kivaa :) Nyt vaan ootellaan se pakollinen tauko jotta päästäs jatkaa. Mä edelleen haaveilen sitä kisauran aloittamisesta, milloinkahan uskaltaisin...

Onneksi agility ei ihan ole kokonaan tauolla. Nemin alkeiskurssi alkaa ens su. Katotaan miten ipanan kanssa pärjätään, pitäis alkaa vahvistaa sitä paikalla odottamista.... :)

-mervi-

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Nemi 1 v

Eilen tuli meidän kakaralla vuosi täyteen, ei kyllä uskoisi :) vielä on kovin lapsi mieleltään :)
Paljon on mahtunut tähän vuoteen yhteistä, enemmänkin olisin toivonut jaksavani tehdä mutta on ollut näitä muita projekteja..

Kaikesta huolimatta vaikka aika lailla pellossa on kasvanut niin Nemistä on tullut ihan järkevä nuori koira, äärettömän ihmisrakas, ei missään nimessä ilkeä tai pahantahtoinen, vähän ehkä riehakas ja malttamaton. Malttia tulee kai aikanaan iän myötä, mutta toivottavasti pilke silmäkulmassa säilyy..

Paljon onnea siis Nempulle ja kaikille sisaruksille myös :)

-mervi-

torstai 4. maaliskuuta 2010

Lauma kasvaa...

Niin se kuukausi taas vaihtui ja nyt ollaan jo kovasti menossa kohti kevättä :) päivät on valoisempia ja pakkasetkin lauhtuneet.

Koirien flunssakin taitaa olla ohi ja nyt leudoimmilla säillä ovat päässeet lenkillekin normaalimmin.
Loppujen lopuksi myös Nemi alkoi hieman oireilla, ei yhtä selvää rohinaa hengityksessä, mutta aivastelua tavallista runsaammin.
Milanhan käytin lääkärissä heti ensimmäisellä viikolla jolloin oli oireita. Mitään ei löytynyt, tai siis kuulunut keuhkoista, imusolmukkeet hieman turvoksissa, mutta ei mitään vakavia tulehduksen merkkejä. Diagnoosi lievä ylähengitystieinfektio, hoitona lepo. Eli maksoin sen 50 turhaan, no sainpahan mielen rauhan.. viikonloppukin oli tulossa ja muutenkin siinä vaiheessa oli kovin epävarmaa olisinko ite viemässä lääkäriin tarvittaessa seuraavalla viikolla, jos oireet pahenisivat...
En olisi ollut viemässä.

Seuraavalla viikolla sain elämäni haastavimman ja ihanimman työn. Tiistaina 23.2.2010 klo 6.47 musta tuli äiti. Tytön tylleröinen, 3250g, 48,5cm syntyi vahvistamaan perheemme naisvaltaa :)

Perjantaina saavuttiin kotia ja nyt on harjoiteltu yhteiseloa :) ihan kivasti menee, eihän noin pieni tee juuri muuta kuin nukkuu ja syö, hieman seurustellaan mutta pääsääntöisesti keskitytään noihin kahteen ensimmäiseen. Itsekin olen saanut ihan kiitettävästi nukuttua, enemmän pitäisi malttaa huilailla päivällä, eikä touhuta kotitöitä tai netissä surffailla...

Koirat on ottaneet tyttösen vastaan varsin hyvin, vähän tuotiin peitossa ennakkoon hajuja kotia ja kovastihan tuota nuuskuteltiin. Ja mä sain muutaman päivän poissaolon jälkeen iloisen vastaanoton, hyvä etteivät kiivenneet lahjetta pitkin syliin :)
Tottakai pitää pitää kolmikkoa silmällä eikä voi jättää vahtimatta, mutta hyvin tytöt käyttäytyy. Käydään haistelemassa, mutta kumpikaan ei ole tainnut edes yrittää käydä nuolaisemassa.
Nemi on enemmän kiinnostunut ja käy kurkkimassa kun ääniä kuuluu että mikä siellä on. Mila on enemmän kylmän viileä, ehkä jopa vähän mököttää kun tuli taas yksi lisää joka vie huomiota.
Tasasesti yritetään kaikille antaa huomiota, ja kunhan ikää tulee pienimmälle lisää niin mäkin pääsen ulkoilemaan. Nyt on ollu koirien lenkitys täysin muiden hoidossa (ei tässä kyllä vielä hurjan kovasti kävellä edes...) Mutta harjoitellaan ja katsellaan mitä yhteiselo tuo tullessaan :)

Nemi vartioi tytön unta :)

-mervi-