tiistai 29. tammikuuta 2008

Agilityä Kuopijos

Tiistaina käytiin hakemassa taas vähän tuntumaa agin harrastamiseen Kuopiosta Annan opastuksella. Aamulla ajoissa ylös, ei tosin mitenkään hirmu aikasin mutta kellolla kumminkin :) ja ysin jälkeen nokka kohti Kuopiota. Anna ja Ada odottelikin meitä jo parkkiksella ja kävelylenkin jälkeen Lemmikkiareenalle treenaa.

Kivaa oli vaikka Mila olikin outo, vieras paikka hämmensi kovasti. Kun jätti istumaan niin näytti siltä että pelkää että joku tulee ja puree pyllystä, muutenkaan ei oikein syttynyt. Meni kyllä tehtävät, mutta muuten haahuili lahjakkaasti. Ei antanut kiinni vaan haisteli mattoa ja nurkkia. Kiva, näin kauniisti minun koira tottelee.. ja ei hävetä yhtään. Käyttäytyminen oli kyllä outoa, ei se hallilla käydessä miihaile vaan on kyllä kärppänä mukana jutussa, ja syttyy eri tavalla tehtäviin. Tosin sielläkin jos jään ite kuuntelee ohjeita nappaan kyllä kainaloon just tuon haahuilun ehkäisemiseksi. Nyt ei innostunut narusta joka oli leluna (ja joka sai taas kotona kyytiä) tai nakeistakaan suuremmin. Taisi uusi paikka olla kovin jännä.

Tehtäväksi Anna laittoi meille pari erilaista, ekassa harjoiteltiin linjoja kuinka ohjata koira sinne minne halutaan, ja toisena oli sitten pyörimistä putken ja hyppyjen kanssa mm. ennakoivien käännösten avulla. Hyvin kyllä sai mut miettimään (ainakin näin jälkeenpäin kotona) sitä että millä liikkeellä ja missä vaiheessa saat koiran sinne minne pitää. Ennen estettä tehty käännös saattaa olla parempi ratkaisu seuraavalla esteelle mentäessä, kun taas ennen toista estettä tehty ratkaisu. Ja vielä se että ennemmin ohjaa koiraa haluttuun suuntaa kuin estää vääriä reittejä. Voi kun itse oppis joskus ajattelemaan noin, nyt vielä tekee kiltisti niin kuin käsketään eikä osaa tehdä omia ratkaisuja, vähän jotain mutta ei paljoa.
Lisäksi meillä oli kepit tehtävään liitettynä, mitä ei siis ennen ole ikinä ollut. Tähän mennessä keppejä on otettu vain yksittäisenä esteenä. Hyvin Mila jo pujottelee, pari kertaa meni kakkos väliin kun ite änkäsin tielle. Kun annoin itse aloittaa, meni oikein. Siinäkin pitäisi lisää harjoitella itsenäistä aloittamista, ilman että tungen aloitukseen mukaan.

Oli kyllä tosi kiva hakee taas tuntumaa agiin, vähän on jäänyt kotona tekemisetkin vähälle vaikka ennen taukoa luuli että jaksaa jatkuvasti kotona harjoitella. Nyt vaan odotellaan ensi viikolla alkavia harkkoja :)

Muuten tämä viikko on menny leppoisasti, käytännössä lomaillen. Koulua ei ole kun se pirun nettikurssi, johon pari vastausta tällä viikolla lähetin. Ensi viikolla alkaakin sitten harjoittelu. Kuinka mä jaksan nousta taas aamulla???

Nyt kuitenkin vielä lomailua viikonloppu, lähdetään Kimmon kanssa Anopin + muiden matkaan Vuokattiin huomenna ja sunnuntaina kotiudutaan. Milanen menee porukoille hoitoon, ekaa kertaa on ilman meitä hoidossa näin pitkään. Koskaan ei ole tainnut olla edes koko yötä... Kellekähän tämä erossa olo on vaikeinta? :)

-mervi-

Ai niin, mitä hepukkaan tulee niin tilanne sama. Sama paikka sama yskä. Välillä parempi välillä pahempi. En ole vielä keksinyt mikä olisi se järkevin ratkaisu, taidan yrittää eka painostaa tuolla alusen vaihtoon ja sitten että kaikki söisi tuorerehua. Ahdistaa kovasti edelleen, siis mua tää tilanne. Toisaalta Appiukolle olisi hyvä, siinä on vaan se välimatka ja toisella teettäminen. Niin ja tuolla nykysen paikan liepeillä on nähty karhu, hereillä. Ja appiukon seuduilla kait susia... Very nice :(

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Epätodellista

siltä elämä tuntuu, ainakin koulun osalta. Ihan kohta se on ohi. Huomenna ja perjantaina vielä käyn Kuopiossa yhdessä purkutilaisuudessa sekä kirjoittaa kypsyysnäytteen ja sit ei olis muuta kuin harjoittelu ja yhden nettikurssin pari tehtävää tehtävänä. Aika hurjaa. Mä olen tuotapikaa saamassa ensimmäisen ammatin, ei siinä mitään monelle tuo on varmasti se eka, mutta kun itse on tehnyt jo töitä useamman vuoden ja ollut kerran jo vakituisenakin niin tuntuu hurjalta. Vihdoinkin on paperi josta oikeasti hyötyä, lukion tai yo paperien en koe antaneen juuri mitään.. no koulupaikan ehkä, ehkä ei sitäkään...

Todellisuus on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan kun koulupäivät käy vähiin ja potkijaisetkin oli. Työmarkkinaseminaarissa viime pe kovasti kerrottiin mitä tulevaisuudessa ehkä tiedossa ja mitä papereita pitää mistä pyytää ja minne lähettää jotta sais laillistuksen. Viimeset bileetkin vietettiin opiskeluporukalla, ne potkijaiset toisin sanoen siis ilmaisen viinan bileet. Boolia riitti, kuten myös hauskaa... yksityiskohdat jääköön kertomatta :) Pahemmin en ole juossut noissa yleisissä opiskelukekkereissä, omien opiskelukaverien kanssa kuitenkin joitakin kertoja. Onneksi pääsee eroon noista rappiokavereista jotka johdatelleet minut siveellisen ihmisen humalan tielle parin otteeseen :)

Ei vaineskaan, ikävä niitä tulee. Epätodellista on ollut myös se että nyt on jo ensimmäisille näistä tovereista toivottanut hyvää loppuelämää ja toivotaan että joskus nähdään. 2,5 vuotta ollaan nähty melkein päivittäin ja nyt sitten ajaudutaan eri teille... Itestähän se on täysin kiinni miten paljon jatkossa tulee pitämään yhteyttä, itse vaan olen himpun laiska... Onneksi on sähköpostit, meset, facebookit sun muut, että yhteydenpitokeinoja on kyllä tarjolla. Pääseeköhän perjantaina ihan itkut kun lopuille sanoo heipat?

Onneksi Annaa näkee jo seuraavalla viikolla, kun se lupasi mua ja Milaa opastaa agilityn saloihin... Mennään käymään Kuopiossa, jossa päästään lämpimään tilaan saamaan palautetta siitä osataanko vielä mitään. Mielenkiintoista :)

-mervi-
lisäilin parin uuden länderiblogin linkit

tiistai 15. tammikuuta 2008

Viikonloppu

se tuli ja meni, kuten myös arki palas meidän elämään... tai no arki ja arki. Viikko sitten maanantaina kävin Kuopiossa 2 luennolla ja päätin heti lintsata tiistain ja torstain luennot. Ei niissä olisi kuitenkaan kerrottu mitään mitä en kavereilta sais tietää ja ei kannata ajaa kahden tunnin takia kahta tuntia tuolla dieselin hinnalla.

Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...

Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.

Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.

Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)

Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)

Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...

Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)

-mervi-