torstai 29. marraskuuta 2007

Viimeiset liidot ennen taukoa

Eilen oli viimeiset agiharkat ennen parin kuukauden taukoa. Ohjaajat halusivat pitää joulu ja tammikuun taukoa harkkojen pitämisestä. Toisaalta ihan ymmärrettävää, keväästä asti harkat olleet joka viikko. Samalla menee joulutauko ja toivottavasti pakkastauotkin. (Tietty helmikuu pakkasia ja sit alkaa meillä juoksu kun kelit lämpenee...toivotaan että ei).

Kuitenkin ensin jotain viime viikon harkoista. Silloin otettiin taas yksittäisiä esteitä. Pussi meni ihan hyvin, alkuun jänskätti ja piti vähän nostaa kangasta että uskalsi läpi tulla. Mutta siitäkin saatiin muutamia hyviä toistoja tehtyjä.
Rengas oli kans treenattavana. Ensin ajattelin koittaa meniskö ilman että hyppysiivekket olisi estämässä että ei menisi renkaan ohi. Meni ohi ja laitoin siivekkeet takas, parempi kai treenata vielä noin. Sinänsä renkaassa ei muuta ongelmaa, tosin kerran hyppäs päin rengasta, kopsahdus vaan kävi, meni kyllä uudestaan heti ettei mitään kammoo ainakaan jääny.
Kepeissä oli ensimmäistä kertaa kaikki 12. Mila meni hyvin, ei välttämättä tarvii kädellä näyttää kuin aloitus ja kulkea rinnalla ja käskyttää. Jotakin me osataan :) Täytyyhän sen jossakin kyllä näkyäkin että ollaan jos ei päivittäin niin viikottain treenattu kotona. Mutta lisää treeniä vaan siihenkin, ja nyt sit sitä että alkaa hakemaan itse aloitusväliä.
Lisäksi aloitettiin sylikäännöksen harjoitteleminen, pyöräyteltiin koiraa molemmilla sivuilla namin voimalla. Mila pyörii hyvin molempiin suuntiin, oli vaan niin ahne nakkien perään että multa meinäs mennä sormet.

Tällä viikolla meillä oli taas radan pätkä johon ite suunniteltiin ohjaus. Alku oli hyppy ja puomi, Mila menee puomin jo aika vauhdikkaasti. Pysähtyy kontaktille, mutta saattaa lähteä maahan ilman lupaa, tätä toivottavasti pääsen treenaa joskus kotona jos vaan isi mulle sen A:n tekis.
Sitten 3 hyppyä jotka 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden muodostaen puoli ympyrän. Meni hyvin, ekalla kerralla menin ite turhan lähelle keskimmäistä hyppyä jolloin kiersi sen hypyn takaa, toisella kerralla näytin vain kädellä ja meni oikein.
Hyppyjen jälkeen valssi ja koira putkeen, meni ok, en muista tais tulla vähän kiire. Putki teki lopussa 90 asteen kulman ja takasin putken alkuun päin hyppy ja pussi suorana linjana. Vähän jänskätin meneekö pussiin mut hyvin tuli jo ekalla kerralla läpi.
Pussin jälkeen muuri ja kahden aiemman hypyn kautta takaisin puomille ja viimeiselle hypylle.
Ihan kiva tehtävä, joutuu jo vähän ite miettimään mitä tekee. Tosin ohjaajat kerto ennen toista kierrosta mitä korjata. Mila irtoaa hyvin sivusuunnassa mutta ei taas eteenpäin, sen takia en esim. uskalla putkeen lähettää niin että ite tekisin takaa leikkauksen. Sitä pitäisi nyt tauon aikana kotona treenata samoin kuin niitä kontakteja. Ihan hyvä mieli jäi treeneistä, kyseltiin kyllä että mitä me nyt tehdään kaikki keskiviikko illat, kuulemma levätään ja kerätään motivaatiota. Siitä ei kyllä ole ollut pulaa meistä kummallakaan.
Tosin nyt su olis möllikisat jossa meille olis varmaan oma aloittelijoiden luokka, katsotaan mennäänkö...jos vaikka ääni olisi siihen mennessä palautunut, nyt mä lähinnä pihisen. Eikä ole edes kurkkukipeä tai yskä.

Muuten arki menee varsin lepposasti. En ole enää juurikaan Kuopios käyny, huomenna tod.näk. viimesen kerran opiskelujen takia. Lopputyötä oon aamupäivät vääntäny ja Mila käy vähän väliä vieressä kerjää huomiota. Nyt kun olis ahkera voisi ehkä päästä oikeasti viettämään joululomaa...:)

-mervi-
ai niin, tutun koira oli saanu Jyväskylästä kennelyskän :( Onneksi meille ei tainnut tautia sieltä tarttua. Armille paranemisia :)

maanantai 19. marraskuuta 2007

Jyväskylän tunnelmia...

Totta tosiaan lauantaina vietettiin kaikkine matkoineen yhden työpäivän verran aikaa Jyväskylän KV-näyttelyssä.. ja ihan hyvä reissu oli.

Lähtö kohti jyväskylää oli onneksi vasta puolen 10 aikoihin, saatiin nukkua totuttuun tapaan aamulla :) Ajoissa oltiin kuitenkin paikalla, joten hyvin kerettiin tottua näyttelyhälinään. Meidän kehät oli sivummalla jossain sivuhallissa joka oli kyllä aika ahdas, kehien välissä oleva käytävä oli tosi tukkoinen. Häkki oli vetoisassa paikassa ulko-oven lähettyvillä, ja vähän jännitin meneekö lihakset jumiin Milalla siinä ootellessa. Ei kai sit menny, hyvin nimittäin liikku.

Kehä alko jotakuinkin silloin kuin ajattelinkin, ekana ainoa pentu Kuje-kepponen kävi pokkaamassa itselleen KP:n sekä ROP-pennun tittelin. Onnittelut! Sitten urokset kehään, tulokset jäi niiden osalta vähän hämäräksi (jännitys taisi hiipiä silloin kylään). Kaikki tais saada ERI:n ja Rönni oli lopulta Roppi.
Me mentiinkin sitten ekana kehään nartuista ainoina junnuina kun toinen junnu oli jääny pois. Ensiksi kehää ympäri nätisti ravaten. Mila liikku kyllä tosi hyvin, kertaakaan ei peitsannut tai edes lähtenyt peitsaamaan vaikka sitä jännitin etukäteen paljon, ravas hyvin pitkällä askeleella kuitenkin mun vierellä niin etten joutunu hihnalla yhtään muuttamaan liikettä (ainakin mun mielestä) :)
Pöydällä oli taasen kovin jännittynyt, korvat nurinpäin kuunteli eikä seissyt mitenkään rennon ja varman oloisesti. Tuomari pyysi näyttämään hampaat, ja mä sit niitä yritin jotenkin näyttään. Eka kerta että pyydetään näyttää, tosin nyt on liikkeellä paljon kennelyskää ja tuomareilla oli käytössä käsidesit ja kai ohjeistettu suosimaan sitä et handleri näyttää hampaat. Erittäin positiivista ja ajatteleveista koiria kohtaan !!! Tuomari vielä vähän aikaa katteli pöydällä ja mä yritin saada Milan rentoutumaan, en edes muista koskiko tuomari ollenkaan koko koiraan.
Lopuksi vielä edestakaisin ravia, ERI nauha ja luokkavoitto ja odottelemaan paras narttu kehää. Kaikki muutkin nartut kävi vuorollaan napsimassa ERI:t ja kaikki pääsi siis osallistumaan paras narttu kehään.
Eka taas koko joukolla pari kierrosta ympäri ja seisomista. Mila ei olisi jaksanut enää ollenkaan seistä vaan meinasi koko ajan istahtaa, olinkin varma että tässä meni meidän mahikset kun keskittyminen oli mitä oli. Toisin kuitenkin kävi, Ruuti oli PN1 ja me 2, Vanda PN3 ja Caro PN4. Ruutin ollessa jo valio me saatiin sitten myös serti, vähän aikaa kesti ennen kuin tajusin ollenkaan :)
Lopuksi vielä Toton kanssa junnu kehään valitsemaan ROP-junnu, Royal Canin järkkäs siellä jonkun spesiaali junnu kisan johon valittiin noita ROP-junnuja. Mila sai myös sen kunnian, vaikka toisaalta oisin luovuttanut sen mielellään Totolle, se kun tiesi odottamista :)
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, erityisesti liikkeisiin. Turhaan panikoin peitsaamista, tosin ei passaa tuudittautua siihen ettei enää ikinä muka peitsais. Korvat nyt oli mitä oli, vaikka niitä teippailinkin. :)

Jäätin siis odottelemaan junnukehän alkua. Ite sekä Mila oltiin molemmat jo aika väsyjä, Mila kiipesi syliin nukkumaan ja kun häkkiin pääsi huilaamaan ei meinannut enää pois tulla. Kokemusta kuitenkin nuo ryhmäkehät joten sinne mentiin. Esiarvostelukehä oli täynnä koiria ja ei missään järellisessä järjestyksessä, siellä sitten yritettiin olla joukossa mukana. Milaa ahdisti kovaa moinen väenpaljous, eihän siinä voi seistä jos toisen nenä on omassa hännässä ja oma nenä toisen hännässä. Olen todennut että Milaa tarvii tietyllä tavalla rauhaa ja tilaa ympärilleen voidakseen keskittyä, se että toinen on ihan kiinni saa sen jännittyneeksi ja jos suostuu seisomaan seisoo häntä koipien välissä. Uskoisin että moni länderi tämmöinen, ei ihan luotuja siihen että nostetaan seisomaan rivin jatkoksi, pölläytetään karvoja ja siinä ollaan vaikka mitä tapahtus.
Iso kehä oli siis mitä odottaa saattoi, siellä ravattiin kyllä taas oikein sievästi villakoiran jälkeen, seisty ei oikein ollenkaan, ja vielä kun kaikki pois tiputetut juos meidän vierestä ulos kehästä ei seisty sitäkään vähää enää. Nopea poistumisreitti meille myös :) en edes tiedä kuka korjas potin, nopeesti vaan häkki kasaan ja kohti autoa ja kotia.

Rankka päivä oli kyllä, Mila nukku koko automatkan kotia, eikä illallakaan liiemmin riehuttu. Ite painelin suoraan tallille ja siitä vielä 1 vuotissyntymäpäiville. Kieltämättä aika uupunu olin minäkin, mutta tyytyväinen. Epäilin jo että tointaako ollenkaan lähteä, ja kyllähän se kannatti. Ja tietyllä tavalla tuntuu paremmalta kuin eka serti, nyt oli useampi "vastustaja" mitkä tuomari laittoi mieleiseensä järjestykseen ja tänään tykättiin myös meistä :)
Hyvä taso oli kyllä ländereissä, kaikki tais saada erinomaisen arvostelun!

Nythän puuttuu valion arvoon enää yksi serti, joka tarvitaan yli kaksivuotiaana. Tässä välissä voisi käydä muutamat näyttelyt, tosin taitaa mennä ensi keväälle tai kesään ennen kuin seuraavan kerran ollaan kehässä, ehkä seuraavaksi kotinäyttelyssä Pieksämäellä.. katsotaan innostutaanko sitä ennen, ei kuitenkaan ihan lähiaikoina varmaankaan.

-mervi-
ja kuviahan ei siis ole, kameraa ei tietenkään silloin satu mukaan kun menestystä vähän ropisee :)

perjantai 16. marraskuuta 2007

Lääkärissä

Tää viikko on kyllä menny lääkärien kanssa asioidessa. Maanantaina siis yhteydessä elukkalääkäriin hevosen vuoksi. Yskä jatkuu edelleen, eilen käytiin 40 minsaa metsässä kävelee ja yski kyllä niin että mun sydäntä riipi. Ei kuulosta hyvälle.

Keskiviikkona kävin ite lääkärissä. Vihdoin vaivauduin syksyllä lääkäriin jatkuvan nuhan takia, allergiatestien ja röntgenin kautta erikoislääkärille. En ole testien mukaan millekään allerginen mut oikea poskiontelo täynnä jotain... No keskiviikkona siis erikoislääkärillä ja se päätti huuhdella poskiontelon. Juu kuulostaa just niin kauheelta kun on. Ei sattunut kun puudutti hyvin, mutta eihän se korvaan kivalta kuulosta kun ruston läpi jotain tikkua työnnetään nenässä :) antibiootti ja nenäsumute hoidoksi ja viikonpäästä uusi huuhtelu. Kivaa.

Tänään oli sitten Miltsun vuoro. Virallinen silmätarkastus ja rokotukset. Heti kun mentiin lyötiin tipat silmään, Milaa vähän jänskätti. Joku pikku jeppe räkytti vieres ja namitkaan ei kelvannu. Päästiin hetkeksi odottelemaan ja täyttämään lappusia. Mila rauhottu ja odotti kiltisti, sylistä katseli kun kääpiösnautseri poika vinku vieressä koko ajan. Silmätarkastus oli kyllä nopeesti ohi, huone pimeeksi katto parilla lampulla ja sano et terveet on. Me kaarrettiin vielä rokotuksiin, ne meni kans kivasti, huomasi kyllä kun pisti mutta ei ruvennut pistämään vastaan. Kassan kautta kiitos ja hei.

2 vuoden päästä sitten uusiksi, rokotukset ja silmät, viimestään. Tai mistä sitä tietää vaikka pikku-milasia sitä ennen tulisi ja silmät pitäs tarkastuttaa aiemmin... no ei nyt ihan hetkeen kuitenkaan vielä :)

Huomenna sitten kohti Jykylää. Vähä jänskättää tuleeko mitään, kunhan saisin edes liikkumaan oikein..

-mervi-

maanantai 12. marraskuuta 2007

Astmaatikko hevonen

Tämä päivä on menny eläinlääkärien kanssa puhelimessa (tai ainakin hyvä syy olla tekemättä ruotsin tehtäviä ;)

Meidän hepukka on jo pitempään yskinyt, viime keväästä oikeastaan ja heiniä olen kastellut läpi kesän pölyn vähentämiseksi. Nyt syksyllä oireet alkoivat paheta ja kevyen liikunnan jälkeen (en ole pahemmin liikuttanut ja kunto nollassa) hengitys alkoi vinkumaan. Tää tapahtu ekan kerran muutama viikko sitten. Puhelimessa juttelin hevosia harrastavan eläinlääkärin kanssa ja ohjeisti mm. heinien kastelussa ja että ottaa yhteys kunnan lääkäriin. Oireet kuitenkin pysy kurissa (ei siis vinkunu vaikka rasitin) niin en heti ottanut yhteyttä tohtoriin. Nyt kuitenkin viikonloppuna hengitys oli taas tosi raskasta ja tänä aamuna soitin lääkärille.

Kortisoni kuuri ja hengitysteitä avaava lääkettä. Toivotaan että auttaa, tai sit pitää alkaa ottaa kokeita, miettiä klinikka käyntiä ja sitä pystyykö se enää asumaan tallissa vai tarviiko pihatto tarhan...:( 9 vuotta on ollu ja tähän asti aina terve, eläinlääkäri on käyny rokottaa vaan. Toivotaan että noilla kuureilla olo helpottaa (ja ei kovin usein tarvita lisää hintaa kun oli "vain" 130€ ja lääkettä riittää pariksi viikoksi). Lisäksi taidan hommata semmosta yrttirehua jota suositellaan yskiville hevosille.
Aika hevos annos kyllä kortisonia, alkuannos 2 päivän ajan 13 tabl. 40 mg:n tabletteja josta annos pienenee asteittain 2 viikon aikana...:)

Kortisoni tabletit meni kädestä syöttämällä ja illalla menen antaa ruuan seassa jauhemaisen avaavan lääkkeen ja kattoo syökö sen miten. Ja matolääkkeen samalla tungen kurkusta alas.

Milakin sai tänään matolääkkeen. Viimeksi kesällä oon madottanut ja nyt saatiin tietää että päästään pe pieksämäellä silmäpeilaukseen. Olin jo varannut Kuopioon ajan, mutta tänään tuli soitto että perjantaina on Pieksämäellä joukkotarkastus. Samalla otetaan sit rokotuksetkin. Piti vielä varmistaa että helähtääkö niistä antidoping, mutta niin väittivät ettei. Luotetaan siihen, lauantaina kun ois jyväskylän reissu.

Mitenkähän käy korvien teippauksen, en taida kehata viedä koiraa teipit korvissa lääkäriin...Pitää varmaan ainakin siksi aikaa ottaa pois :)

-mervi-

perjantai 9. marraskuuta 2007

Möllikisoja ja muita touhuja..

Juu, hetki on menny taas viimepäivityksestä. Käyköhän täällä enää ketään lukemssa kun kerran kuussa tulee jotain...

Kovin koulupainotteista on edelleen, nyt onneksi helpottaa. Tai helpottaa ja helpottaa, Kuopiossa ei tarvitse käydä joka päivä mutta lopputyö tehtävänä, nyt olen sentään jo aloittanut. Olisko jo 5 sivua!!!

Jotain koiratouhuja on keretty vaikka peruslenkitys on hävettävän pientä. Varsinkin kun pimeä tulee 4 jälkeen, metsälenkit jääny väliin. Tallillekaan en ole uskaltanut ottaa mukaan kun siellä häädetään rottia myrkyn avulla.

Pariviikkoa sitten kävin Kuopiossa (ihan kun en koulun puolesta sinne tarpeeksi aja) viikonloppuna kuuntelee pienimuotoisen koirien ea ja hieronta luennon. Tilaisuuden järkkäs Kuopion russeli porukka ja luennon piti koiranomiksi opiskeleva russelisti. Parin tunnin luento monisteiden kustannus hintaan. Käytiin läpi perus ea-juttuja, myrkytyksiä ym...
Siellä oli yksi nainen jonka koirille oli kyllä sattunu kaikki mahdollinen, mutta ilmeisesti koirat elossa vielä. Russeli oli nielly solmuluun niin että toinen pää tuntu kurkus ja toinen mahas, sai vedettyä sen pois, sama koiruus (ilmeisesti) oli syöny kärpässienen, kokonaan ja valkoisen eli sen myrkyllisemmän. Yhtä koiraa oli purru käärme (kaiken kaikkiaan sen koiria oli kai kyy purru 8 kertaa) ja koira syöny sen käärmen sen jälkeen...kaikki kuunteli kauhulla kun se kertoi "esimerkkejä"..
Lopuksi käytiin hierontaa ja venyttelyä. Luennoitsija kannusti hieromaan koiria, mitään haittaa siitä ei olisi. Ja venyttely tekisi hyvää. Milaa olen vähän yrittänyt, hieroa, tai sivelyä miten vaan, antaa kyllä tehdä, mutta kun yritän venytellä niin ei rentoudu... Pitäis jatkaa harjoituksia että antaisi mun venyttää eikä jännittäisi vastaan.
Kiva luento oli, joskus vois mennä ihan hierontakurssille minne saisi ottaa oman koirankin mukaan.

Viime viikonloppuna harrasteltiin oikein molempina päivinä. Lauantaina oli Pieksämäellä mätsärit, ja pitihän meidän mennä avustamaan omaa seuraa. Hallissa pidettiin ja oli aika kylmä. Mila ei seiso kunnolla kylmässä, vaan häntä koipien välissä kyyhöttää. Siihen olin tyytyväinen että sain ravaamaan kehässä (peitsaa edelleen kauheen herkästi, aika lottoomista saanko ravaamaan) ja Mila keskitty muhun eikä etsinyt maasta nameja tai haikaillu muuta toimintaa tutussa hallissa. Menestystä ei niitetty vaikka punainen nauha saatiin. Luokat oli vaan pennut, yli 10 kk ja veteraanit, koon puolesta kaikki ole siis samassa sarjassa. Tuomari oli tykästänyt selkeesti isoihin koiriin kun 4 parasta punasista oli vihikoira, suursnautseri, rotikka ja joku vinttikoira... oli kuulemma rotikkakasvattaja (ei mitenkään läpinäkyvää että pikkukoirat ei silmää miellyttänyt :)
Se suursnautseri oli kyllä ihana, 10 kk ikäinen uros, tohottaja ja tosi leikkisän oloinen. Semmosen mä haluisin jos joskus on iso koira.

Sunnuntaina käytiin sit möllikisoissa :) meille alkeiskurssillaisille oli erikseen oma mölli-mölliluokka, tais olla 7 estettä lähes samanlainen kuin oltiin samalla viikolla harkoissa tehty. Hyppy-hyppy-puomi-hyppy-hyppy jonka jälkeen valssi-putki-hyppy. Olis voinu kyllä olla jotain vähän haastavampaa, johon ois pitänyt tehdä joku oma ratkaisu. Ihan kivasti meni, kaks kertaa mentiin rata ja molemmat kerrat virheettömästi (puomille palkka kädestä) ja toisiks nopeimpia oltiin. Kiva oli että agilityä pääs ottaa toisen kerran viikossa, maksulliset harkat oikeastaan.

Tällä viikolla agilityssä oli yksittäisiä esteitä. Kepit menee jo hyvin, kotona on 12 ja välttämättä ei tartte joka väliä osottaa kädellä enää. Harkoissa on vaan puolet ja ne meni pelkällä käskyttämisellä. Pussi meni kans eka jännäämisen jälkeen hyvin. Aika hitaasti tulee läpi mutta vauhti parani joka toistolla. Renkaalle hakee jo kans kivasti. Nyt olen käskynä korostanut rrrrrengasta enkä käyttänyt hyppyä tai muuta. Tosin siivekkeet on ollu esteenä aina ettei pääse ohi hyppäämään (siis kehikon ja renkaan välistä). Yksittäisen hypyn avulla harjoiteltiin odottamista, kävin palkkaamassa useasti ja välillä pyysin hyppää. Kyllähän se tietty tuossa pysyy, vaikka meinaa joskus harjoitusten yhteydessä karata. Ehkä mä iten hermoilen niissä tilanteissa ohjausta valmiiksi ja se saa Milan ennakoimaan.
Yhtenä esteenä oli A. Se on meille aika vaikee, tai siis Mila menee hyvin yli mutta tulee hidastamatta suoraan alas. Nyt olen ottanut makupaloille alusta jos hahmottas paremmin että namit oottaa alhaalla ja siihen olis pysähdyttävä. Mutta tulee alas asti ja hyppää kontaktilta sivuun syömään namit. Ei siis pysähdy takajalat kontaktille. En tiedä ei kai sitä olis pakko niin opettaa, mutta musta tuntuu että se olis selkein mulle ja Milalle, takajalat kontaktilla ja vasta luvan kanssa pois. Lopuksi otettiin niin että nostin alastulolle suoraan josta hitaasti kädellä vetäen saatiin se pysähtymään kontaktille oikein. Ehkä mä näin yritän nyt sille jankuttaa sitä että siihen pysähdytään ennen kuin otan koko estettä. Ainut vaan että toistoja tulee kerran viikossa treeneillä vähän. Isille olen vihjannut A:n rakentamisesta, tai oikeestaan se lupas jo mutta vielä ei ole toteutusta näkynyt. Jospa talven aikana saisin treenattua kontaktia..
Parasta antia treeneissä taisi kuitenkin olla se että sain Milan pysymään kontaktissa koko ajan vaikka vieressä toiset koirat suoritti toisia esteitä ja Mila oli irti. Erittäin hyvää harjoitusta :)

Mut et semmosta, kierimistä edelleen harjoitellaan ja nyt sujuu molempiin suuntiin jotenkin :) Jykylän näyttely ois ens viikonloppuna ja ilmottautuneita ländereitä on 16!!! taisi siihen mennä meidän mahikset pärjäämiselle :) Tuomarikin oli vaihtunut saksalaisesta unkarilaiseen. Käydään kuitenkin onneamme koittamassa. Vähän jännittää saanko ravaamaan ollenkaan ja mitäs Miltsu tuumaa sisänäyttelystä.

-mervi-