maanantai 22. joulukuuta 2008

Joululoma!!

Vihdoin täällä niin odotettu JOULULOMA!! Kokonaiset 4 päivää vapaata, tai oikeastaan 4,5 kun menen lauantaina vasta kolmeen iltapäivällä töihin.
Tekee terää. Nyt on ihan puhki olo, tää päivä oli ihan hullua töissä, viime viikko jo kiristi tahtia ja kuun loppua kohden kuulemma vaan meininki kiihtyy. Mummot hamstraa lääkkeitä jotta pärjää pyhät ja jos kelakatto on paukkunut yli niin sit otetaan kaikki mikä irtoo vaikkei niin tarviskaan. Ja Kela kustantaa. Ei mee mun jakeluun että kaikkee otetaan vaikka niitä ei olis vuoteen käyttänyt vaan siksi kun se on "ilmasta". No työpurnaus sikseen, epäilen että kolleegat ymmärtää :)

Muuten kaikki menee niin kuin ennenkin. Agi on nyt tauolla ja Milan kanssa on lähinnä taajamalenkkeilty ja pihahengailtu. Kunnon mettälenkistä on jo liian kauan, jospa nyt kerkeis panostaa laatuun tossa lenkkeilyssäkin kun on vapaat. Toisaalta epäilen kun koko joulu menee ravatessa paikasta toiseen syömässä. Ei pääse laihtumaan ei,varmaan vyöryn vapaiden jälkeen töihin...

Milakin syö nykyään kohtalaisesti. Vaihdoin muutama kuukausi ruokamerkkiä Advancesta Nutro Choicen Sensitiveen. Siihen siksi että se on aina maittanut porukoilla kun Czeene syö samaa. Jossain vaiheessa kun oli sekasin molempia ruokailun jälkeen löyty lattioilta Advancet ja Nutrot oli mahas. Ai miten niin ronkeli?
Toisaalta laatu ei tässä kai niin hyvää, ainakin jos kattoo määrää mikä poistuu elimistöstä. Paskan määrä tuplaantunut, samoin juo enemmän, toisaalta myös syökin kyllä lähes tuplaten kun nykyään menee melkein aina sekä aamu- että iltaeväs. Tällä mennään ainakin nyt jonkin aikaa, katotaan sit uudestaan kun alkaa taas tökkiä.

Painoakin on tyttöseen kertynyt. Eläinlääkärin puntari näytti 9.85 :) Eläinlääkärissä käytiin hakemassa stronghold kun Mila on syksyn aikana ryystänyt ilmaa, aivastellut ja hangannut nenää enemmän kuin ennen. Kieltämättä viime länderilehden luettua alko kauhukuvat nousta silmille, mutta suljetaan pois nenäpunkit ennen kuin enemmän huolestutaan. Milahan aina aika ajoin myös oksentelee keltaista vaahtoa, itse olen sen ajatellut johtuvan herkästä vatsasta, ja niin uskon edelleen. Kun ollaan reissussa tai muuten ei syönti maista tulee herkemmin oksu. Toisaalta aina välillä on tullut mieleen olisko takana muutakin... Ja viime lehden tultua katoin ensimmäiseksi tuon kitusiin ja kyllä kitalaki sekä kieli ovat yksiväriset :) eli "hyvällä tuurilla" on ongelmana nenäpunkki ja herkkämaha ja huonoa tuuria ei ajatella vielä.

Kaikin puolin meillä elämä jatkuu ennallaan, elukat terveitä ja itekin lähes. Silmä oireillut kohta 2 viikkoa ja huomenna meen lääkäriin kun ei kerran menny itestään ohi, sunnuntaina oli yläluomi turvoksissa jälleen aika kiitettävästi...

Joulumielikin alkaa olla tulollaan, maassa on jo ehkä 15 cm tai ainakin 10 cm lunta ja Kauneimpia Joululauluja kävin laulaa sunnuntaina vuosien tauon jälkeen. Lisäksi kuusia on koristeltu niin mummolla kuin porukoilla, porkkana- ja lanttulaatikot tehty mummon kanssa, piparit leivottu ja lahjat paketoitu.... Eli ollaan valmiina joulun viettoon :)

Joten haluamme toivottaa kaikille tasapuolisesti

torstai 4. joulukuuta 2008

Kaikenlaista...

Viime kirjoituksesta on taas kulunut sikana aikaa ja kaikenlaista mahtuu tähän väliin...
Toisaalta ei mitään ihmeempiä :)

Oon käyny farmasiapäivillä Helsingissä, hyvää ruokaa, paljon tuote-esittelyjä, koulukavereita ja hotelliyö. Siinäpä tiivistetysti :) Ei ees jaksettu lähtee iltarientoihin vaan illalla ajoissa syönnin päätteeksi hotellihuoneeseen lepää..

Meillä oli myös työpaikan pikkujoulut, ihan kivat kemut :) Tanssilattialla näkyi niitäkin kenen en ikikuunan päivän olis uskonu siellä viihtyvän :) Hyvä ruoka, hyvä seura ja ilmanen juoma, mitä muuta pikkujouluun tarvitaan? Kiellän kuitenkin olleeni humalassa. Mut kivaa oli. (ja illan päätteeksi vain yksi sairaslomalle murtuneen olkapään kera :)

Ollaan myös "lomitettu" appiukolla muutamaan otteeseen. Hoidettu heidän ollessa reissussa 5 hevosta, muutamat kissat ja kanit. Ja niin käyty töissä siinä ohella :) Täytyy sanoa että onneksi ei tarvitse joka päivä, ehkä en jaksais sitä kuitenkaan jatkuvasti... tai ainakin eläimiä pitäs olla vähemmän ja vaan omia. Maalla sinänsä oli ihan mukavaa, kuten sanonta kuuluu. Yksi kissa palasi noin puolen vuoden reissultaan takaisin (kaikki oli varmoja että on jääny auton alle tai suden syötiksi) ja vessanpöntöstä löytyi hiiri uimasta. Elävänä kuin mikä, ja pitihän hiirulainen pelastaa sieltä ja viedä heinälatoon toipumaan uintireissusta (se on sitten herranhaltuun milloin kissat sieltä sen listii, mut toisen mahdollisuuden sai, oli aika reppana polskutellessaan)..

Agility jäi tauolle joulu- ja tammikuuksi. Toivottavasti sattuu nyt Milan juoksut samalle aikaa, ettei tule megataukoa. Agi menee kai jotenkin, nyt on vähän semmonen fiilis ettei ole otetta siihen touhuun. Tai jotenkin en tiedä miten menee, osataanko mitään, ollaanko kehitytty yhtään vai mikä tilanne... Keinu on ottanut askeleen eteen ja muutamia onnistuneita suorituksia siltä, hullusti yllytystä ja palloa palkaksi. Keppejä olen kotona ottanut verkoilla, mutta niiden treenaus jäänyt vähälle, aina pimeetä ja märkää. Ennen taukoa olis toivunut saavan yhden onnistuneen harjoituksen niin että olis uskoa siihen mitä tehdään, jotenkin tuntuu että ei olla puolessa vuodessa opittu mitään...

Näyttelyissäkin käytiin Jyväskylässä. Se oli ns ylimääräinen kun ilmottautuminen oli ennen Seinäjoella valioitumista. Päätettiin kuitenkin mennä kuuntelee saksalaisen tuomarin mielipide. Yllätykseksi kukaan muu ilmottautuneista (yht. 4) ei tullut paikalla, niinpä Mila pääsi tarkkaan syyniin ja korjas potin kotiin. Toisaalta vähän tylsää saada näin mitään, tosin eihän se mikää tae ole että sieltä mitään tulis.

Tässä välissä Milasta on tullut vielä täti. Super paljon onnea sisko-likka Lunalle pentusista!!! Olen kovin seurannut kuulumisianne, mutta en vaan ole saanu aikaseksi kommentoida.. Kyllä teillä siellä on muutaman viikon päästä jo vilinää :) Niin ja tottakai onnitelut isi-Rytille kotiväkineen myös :)

Mitäpäs muuta, ei kai ihmeitä. Hieman joulustressiä kai ja aikaan saamattomuutta havaittavissa.. Toivottavasti huominen vapaapäivä saa tilanteen paremmaksi kun lähetään pukin apulaiseksi katsastaa paketteja.. ja niin jos jaksais siivota viikonloppuna...
Miten sitä voikaan olla näin laiska... yritän kuitenkin edelleen tsempata päivitysten suhteen (mikäli täällä enää edes ketään käy...)

-mervi-

ps. lisätty Jyväskylän arvostelu

tiistai 28. lokakuuta 2008

Viimeisen sertin metsästys

Milan kanssa aloitettiin viimeisen sertin metsästys valion arvoa varten viikonloppuna Seinäjoelta.
Matkaan startattiin jo perjantaina, kun töiden jälkeen suuntasimmen kera isin ja kummipojan sukulaisiin Kauhavalle.

Perjantai-ilta ja lauantai vietettiin lepposasti. Pikku-Anni aijaili Milaa ja perheen isäntä syötti samalla lusikalla kun itse söi maitorahkaa Milalle vain serkkuani ärsyttääkseen :) Hän ei ole koiraihminen, vaikka Mila on ansainnut paikkansa kyläilemässä.

Sunnuntai aamuna kehnosti nukutun yön jälkeen kello soi aikaisin (tuuli yöllä niin pirusti että olin varma että kattopeltejä on irti). Pikainen aamupala, pikkujätkä hereille, viimeiset pikaiset leikit ja autoon ja nokka kohti Seinäjokea. Onneksi matka ei ollut pitkä, puolen tunnin ajon päästä oltiin perillä hyvissä ajoin. Ei kun sisälle ja kehän laidalta hyvä paikka johon leiriytyä odottelemaan.

Odotellessa käytiin testailee kehää ja pöytää. Kehän pohja oli hyvä, ei ollut mattoja mutta hyvä alusta, ei luistanut. Pöytäkin oli oikea trimmauspöytä eli mallia tukeva. Mila vaan oli taas niin ujopiimä että oksat pois. Ei uskaltanut kulkea häkkien välistä ja ahdisti tungos. Kehässä harjoitellessa onneksi aina pikkaisen piristyi kun höpötin hullun lailla ja koitin saada innostumaan.

Kummasti se aina ennen kehää kuitenkin rupee jännittää. Kehän laidalta bongasin myös muut länderit. 3 kaiken kaikkiaan oli ländereitä ja Toto-poika pääsi ekana kehään. Kolmiota juoksutti tuomari ja Toton taisi kattoa lattialla. Petra vinkkaskin onneksi että pyydä että saa laittaa pöydälle, Milaa kun ei ole koskaan katottu maassa. Toto tuli kehästä sertin ja cacibin kera ja Enni lähtii hurmaamaan seuraavaksi. Mun mielestä niilläkin meni varsin kivasti, paljoa en kerennyt seurailla kun tsemppasin Milaa. Olin kuitenkin näkevinäni että sai punaisen nauhan eli EH:n..

Milan kanssa kehässä eka ympäri ja sit pöydälle jossa oli tosi jännittynyt, tuomarikin höpötti ettei tartte jännittää. Alas ja muutama kolmio, ja sit alko tulla ruusukkeita :) Kiittäen otin vastaan neljännen sertin sekä ekan Cacibin ja totesin että valioksi tuli ja mielellään otetaan palkinnot vastaan:) Nopeasti perään Rop-kehä, kerran ympäri ja Rop Totolle ja meille Vsp, oli tehnyt varmasti päätöksen jo valmiiksi niin nopeaa oli toiminta.

Kehän jälkeen oli hetken kyllä niin sekava olo, onnellinen että näin nopeasti saatiin tavoite muotovaliosta täyttymään, ensimmäinen näyttely missä oli mahdollista onnistui :) Nopeasti kerkesin muutaman sanan vaihtamaan Toton porukan kanssa ja onnittelemaan menestyksestä, Enni ja Petra hävisivät jonnekin, onnittelu kuitenkin teillekin, toivottavasti arvostelu oli hyvä :)

Sitten vaan hakemaan palkinnot ja pihalle, en pahemmin kierrelly kojuja, ei nää mun matkakumppanit ollut täysin hurmaantuneita näyttelymeiningistä vaikka mielellään katselivat suuren suuria ja pienen pieniä koiria. Serkutkin olivat tulleet moikkaamaan ja kannustamaan, paljoa ei keretty vaihtaa kuulumisia mutta mukavaa että kävivät varsinkin kun menestys oli tällainen :) Kerkesin kuitenkin pikaisesti täyttää valionarvon hakemuksen, se kai sit joskus tulee kotia.

Ennen kotimatkaa käytiin moikkaa vielä Paappaa joka oli Seinäjoella kuntoutuksessa ja evästettiin ennen kuin käännettiin nokka kohti kotia. Täytyy kyllä sanoa että oli sitä itse kukin aika väsyny, isin ajaessa me kaikki 3 muuta vedettiin sikeitä :)

Mutta siis onnellisen väsyneitä, mamman oma pieni kaunis koira oli saanut Muotovalion arvon :)


-mervi-

torstai 16. lokakuuta 2008

Milankin kuulumisia...

Juu, kyllä se koiruuskin on hengissä :) vaikkei kuulumisia ole juuri tullut...

Mitään ihmeellistä ei tosin kuulu, lihottaa yritän ettei kylkiluut paistas. Aamuruuan kyytipoikana tarjoillaan kermaviiliä toiveissa että maistuis paremmin, iltaruuan seassa öljyä sekä koiranmakkaraa tuomaan makua lisää. Vaihtelevasti uppoo :)

Hierottavana käytin Milan viime viikon maanantaina ja tulevana maanantaina mennään uusiksi. Mila peitsaa tosi paljon, tai siis kiinnitän ainakin siihen tosi paljon taas tällä hetkellä huomiota. En sit tiedä onko se vaan sen tapa liikkua, kun tekee sitä kävely kuin juoksu vauhdissa kuten myös vapaana.. Toisaalta näyttelyhihnassa osaa ravata kyllä, siis hakeutuu siinä paremmin raville kun normihihnassa. Pitäisköhän alkaa lenkittää sillä :)

Jumissakin tuo vähän oli, selkä sekä takajalat. Varmaan tyyppivika näillä kun tulee aika herkästi kylmiltään valtavia loikkia ylöspäin. Täysin ei kuitenkaan rentoutunut vieraiden käsien alla. Hetkittäin häntä hieman laskeutui eikä ollut koko ajan koipien välissä.. No jospa ensi kerralla olisi rennompi kun tutumpaa ja toivottavasti jumit vähän hellittänyt. Kotiohjeiksi saatiin saunan jälkeen selän sivelyä muutaman päivän välein sekä suositeltiin Osteomax-K:ta sekä oluthiivaa syöttämään. Osteomax-K:sta saa mm. magnesiumia sekä kalkkia ja olut hiivasta B-ryhmän vitamiineja... vielä en ole saanut aikaseksi hommattua mutta suunnitelmissa on. Lisäksi aion hankkia myös Back on Track loimen, katsotaan päästäänkö sovittelemaan vai tilataanko mittojen mukaan...

Czeene kävi myös hierojalla ja vanha rouva päätti nauttia ja oli kuulemma oikein kuorsannut käsittelyn aikana :) Se ainakin rentoutui kunnolla.

Agiakin ollaan harrasteltu. Kotona ollaan tehty silloin tällöin niin hyppyjä kuin A:takin (ottaa nykyään kontaktit hyvin, itseasiassa ei taida olla koskaan hypännyt yli!). Keppeihin olen virittänyt kotona verkot. Mulla on joku ongelma noitten keppien suhteen, paremminkin ne on mennyt mut nyt varmaankin ite saan sählättyä ne aina. Liekö omasta käskytyksestä ohjauksesta vai mistä kii, mut Mila usein pujottelee niin että menee joka toisen välin?! Jospa noilla verkoilla saatais onnistuneita suorituksia paljon jotta rytmi löytyy jälleen, ja mä taidan opetella pujottelun ajan olee hiljaa jotten sotke.

Keinu on menny ehkä askeleen oikeaan suuntaan. Olen nyt vaan vouhottanut paljon pallon kanssa keinua niin että siitä tulee superjuttu ja sinne on kiva kiivetä. Ite keikautan keinun ja samalla tuen milaa jottei pakene ja kehujen kera alas ja palkka pallolla. Nyt ainakin näyttää toimivan, katotaan milloin tulee takapakkia. Kun vaan nyt ite muistais sen maltin!!!
Toki harkoissakin ollaan käyty, aina kun töiltä pääsee. Viime kerrasta sen verran että positiivin juttu oli varmaan keinun ohella että Mila haki renkaan hyvin. Mentiin puomi - hyppy - rengas, ite olin varmaan reilun metrin sivussa kun hypyltä käskytin renkaalle ja hienosti haki sinne vaikka joutui muuttaamaan omaa linjaansa. Hienoa! :)

Hevosesta sen verran että pissa kulkee jälleen paremmin. Antibiootti loppu tänään ja hevonen on koko ajan pysynyt virkeänä. Nyt toivotaan että tilanne ei pahene kuurin loputtua. Varmuuden vuoksi syötellään C-vitamiinia + suolaa jotta joisi tarpeeksi. Huvittavaa tässä kaikessa on se että monena iltana mut on voinut bongailla karsinan oven takana höpöttelemässä "piss.. piss.. pissaa nyt... piss. piss.. tee pissa...." Se kun on ollut paras hoidon seuranta, miten paljon tulee, tuleeko paineella, pitääkö pinnistellä ja tiputella monta kertaa peräkkäin vai onnistuuko kerralla :)

-mervi-

torstai 9. lokakuuta 2008

Pissaongelmia ja pommiin nukkumista

Tää viikko alkoi lahjakkaasti pommiin nukkumisella. En myönnä että pitkästä aikaa tyttöjen kanssa hippaaminen lauantai-iltana olis ollut syynä, mut maanantai aamuna heräsin siihen kun puhelin soi 10.30 ja töistä soitettiin "Hanna tässä apteekilta terve, oletko tulossa töihin..." vähän aikaa kelailin ja tuumasin et "Juu, olen. Mä taisin nukkua pommiin. Hetki pieni mä tuun kohta..."
Kympiltä siis olis työt alkanut ja lopulta 11 olin paikalla, ja pikkasenko hävetti!!!! No onneksi kaikki otti tilanteen hyvin, eikä pahemmin ole vittuiltu, flunssan piikkiin meni osittain :)

Pissaongelmia ei onneksi ole itellä ollut vaikka viikon olenkin sairastanut räkätautia silmätulehduksella, ja tietenkäähän ei nouse kuume että vois kotia jäädä lepää...
Pissaongelmat on ollut tuolla mun hepukalla.
Hepsukkahan vaihtoi pari kuukautta sitten tallipaikkaa appiukon luo ja kaikki on sujunut hyvin. Nyt se on parisen viikkoa ollu samalla laitumella nuoren, ihanan, hemaisevan ja kiimaisen tamman kanssa. Ja juu, muna kasvo samontein korvien väliin! Aina tuo on naisten päälle ymmärtänyt ja huudellu niille mutta tämä on ollut entinen potenssiin 100!! Siis älytöntä huutamista, kiljumista, pullistelua, tärinää ja pörinää.. Ensimmäistä kertaa tallissa on saanu miettiä että karkaako avoimesta ovesta pihalle kun pyörii ja hyörii...

Siitä tai jostain muusta syystä johtuvat pissaongelmat havaittiin viikonloppuna.. Ei saanut tyhjennettyä rakkoa kunnolla, lirutteli tippa kerrallaan koko ajan. Tiistaiaamuna oltiin sovittu että soitetaan eläinlääkärille, tai no Jaana soitti kun oli vapaalla. Antsa-kuuri ja kipulääkettä. Sinänsä tuli varmaan viimeseen hetkeen, kun virtsa näytti jo punertavan.. Mä menin töihin ja isi haki multa töistä lääkkeet ja kuskas ne tallille jossa Jaana sitten syötti lääkkeet :) Lisäksi päätettiin syöttää c-vitamiinia, jos syynä olisikin virtsakivet.. Ammoniumkloridia elikkäs salmiakkia kuulemma ravipiireissä syötetään pissavaivoihin, mutta eläinlääkäriltä varmistettuani c-vitamiini hapettaa virtsaa samalla tavalla ja siihen päädyttiin, jotenkin tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta...

Nyt on muutama päivä mennyt kuuria, pissaaminen edelleen niin ja näin.. tulee paremmalla paineella mutta vähän kerrallaan. Pääasia kuitenkin että poika on ollut koko ajan pirteä, syö, juo, liikkuu, makaa täysin normaalisti. Eli vähän huojentaa mieltä, vaikka en ole eläissäni miettinyt hevosen kusemista näin paljoa!!! Ja siinä vaiheessa kun tuo ahne elukka lopettaa syömisen mä heitän pyyhkeen kehään, sit ollaan todella kipeitä. Mutta nyt siis kädet ristissä, iltarukouksessa toivon että anibiootti tehoo, se oli pelkkä tulehdus ja paranee pian. Hevosesta on pirun vaikee tietää onko olo parempi, huonompi, sama vai mikä...

Mutta tässä tän hetken akuutit kuulumiset, ensi kerralla Milankin kuulumisia, viime ajat on vaan nyt ollu nuo hevosen munat mieles :)

-mervi-

tiistai 23. syyskuuta 2008

Keinu

No niin, nyt toivoisin hieman vinkkiä kokeneemmilta kuinka opettaisin Milalle keinun?

Keinua on harjoiteltu ja jossain vaiheessa se jo sujui ihan ok kotona. Koirakentällä kerran keinu pääsi kuitenkin pamahtamaan kovasti alas ja Mila säikähti todella, häntä koipien välissä mulkoili keinua. Oma moka, luotin liikaa että homma on jo hanskassa.
Tällä hetkellä menee kotikeinua jotenkin, välillä rohkeammin ja välillä niin että pitää nostaa keinulle. Hallin keinulle ei itse kiipee.

Tähän asti ollaan harjoiteltu niin että itse keinauttaa keinun puolen välin jälkeen (noin kontaktin yläreunalla) ja siitää sit kävelty kontaktin kautta pois. Hallilla ollaan tehty niin että nostettu puoleen väliin tai vähän ennen ja siitä sitten kun keinu keikahtaa, hidastettu keinun liikettä ja alasmeno. Nyt kuitenkin agilitypäivillä kehotettiin opettamaan tulemaan suoraan päähän josta sitten vauhdilla alas.

Kumpi on kannattavampi tapa. Suoraan päähän ja ryminällä alas on tottakai nopeampi, toisaalta taas nivelille rajumpi. Entä ottaako Mila siitä kuitenkin herkemmin nokkiinsa kun tumahtaa alas.
Ja kuinka tuo pitäs opettaa? Ymmärsin että eka opetetaan tulee suoraan päähän, niin että, pidetään keinua ylhäällä, oppii luottaa että ei keinu keikahda. Mutta kuinka siitä edetään, miten opetetaan että se keinu todellisuudessa keinahtaakin. Vääntäkää rautalangasta.

Toisaalta en tiedä onko se nopeus kuinka oleellinen, tai siis miten hidas keinu on jos oppii niin että keinauttaa pehmeämmin ylempää ja siitä sitten kontaktin kautta alas. Helpommin tietty jää himmailemaankin...

Toivoisin nyt siis ihan käytännön vinkkejä, muuten voisi suunnitella sitä kisaamista mutta.. Jos ei kaikkia esteitä osaa niin turha lähtee yrittää..

Apua ystävät hyvät apua!! :)

-mervi-

Annalle tsemppiä viikonloppuun, mä pidän peukut kohti kattoo ja päivittelen töissä ahkeraan tulospalvelua :)

perjantai 19. syyskuuta 2008

Kuvia..

Ai mikä päivitystauko?
Juu, hieman on venähtänyt kuulumisten kirjoittelujen väli. Olis ehkä helpompi kirjottaa vähän ja useammin kuin yrittää jaksaa kerralla muistaa mitä kaikkea on tapahtunut..

Tärkeimpänä tapahtumana kuitenkin oli Miikkulaisen syntymäpäivät :) Kummemmin ei lapsosta muistettu, 2 nakkia tuli iltaherkkuna ja uusi peti vähän myöhemin.

Yritin ottaa neitosesta kauniita poseerauskuvia mutta homma meni ihan käpyjen kaa keikkumiseksi...

Onneksi edes yksi onnistunut otos:
Nyt kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää päivittää kuulumisia useammin.
Lupaan yrittää :)

Nyt kuitenkin töihin agikisoihin ja huomenna itse harrastelee Mikkeliin :)

-mervi-

maanantai 1. syyskuuta 2008

Peukalo on päivän sana!

Tänään on ollu vapaapäivä, itseasiassa jo kolmas päivä putkeen :) Tästä alkaakin sitten 10 päivän työputki, kun sunnuntaivuoro napsahti. Onneksi ei tarvii vielä olla ainoana farmaseuttina, vaan oon toisen kaverina :) muutaman illan olen jo yksin tehnyt.. onneksi olivat rauhallisia ja kokeneita farmanomeja seurana :)

Viikonloppu meni varsin mukavasti ja lepposasti, porukat oli reissussa joten oltiin Czeenen seurana porukoilla...
tää päivä onkin sit menny persiilleen. Aamulla jätin peukalon autonoven väliin ja se on ollu koko päivän ihan pirun kipee. Älkää kysykö miten on mahdollista että jätän oikean käden peukalon kuskin oven väliin kun suljen sillä kädellä itse oven!!! juu ja tukanväri on sitä mitä epäilettekin :) Joka tapauksessa kynsi on musta ja peukku kipee, onneksi jo taipuu huomenna kun pitäs pystyä kirjottamaan....
Ja jotta ei koskis vaan peukaloon, potkaisin varpaan oveen niin että nahkat rullalla ja koskee varpaiden taittaminen... Jospa mä jotenkin säilyisin hengissa huomiseen...

Milaa olen aloittanut nyppimään, tai oikeastaan vaan jalat ja mahanalunen vielä jälellä, jostain syystä tänään ei ole oikein edennyt :) Persuuskarvat tuntuu olevan tiukassa vielä, lähtee paljon huonommin kun selästä ja rinnasta... no eiköhän tuo kaljuks saada synttäripäiväksi :)
Jos vaikka veis joihinkin näytelmiin kun aikusen ikä täyttyy ja viimesen sertin metsästys alkaa... Hittolainen kun työt vaan haittaa harrastuksia! lauantait pitää erikseen pyytää vapaaks ja ilmottautumiset niin hiton aikasin että ei listoja oo vielä niin pitkälle ajalle... Jos nyt muutamat käytäs ainakin :)

Agia ollaan harrasteltu vähän kotona ja kentällä kun töiltä pääsee... Keinu menee kotona välillä innolla kun pallolla ärsyttää, toisaalta joskus tekee ihan yllättäen jumin eikä nouse enää. Kovin epävarmaa vielä, pitäis aina saada palkattua tosi superilla että tulisi huippujutuks! Keppejäkin ollaan yritetty saada jälleen kivaksi ja tempoa hyväks lyhentämällä 8 keppiin ja pallopalkalla. Välillä tulee tosi hyviä pujotteluja, nopeaa ja tahdikasta ja kaikki kepit menee oikein, välillä menee taas ihan sähläykseksi ja keppejä jää välistä...
Mutta treenaillaan... ilmottauduttiin jo agipäivään mikkeliin, jännittää kyllä mennä vieraiden silmien alle koheltaa. Mutta eiköhän siellä ymmärretä että ei vielä järin osata... kai sitä kaikki on joskus ollut aloittelijoita...

Nyt nauttimaan vapaapäivän viimesistä hetkistä :) ja jos kimmo tulis pian kotiin, niin hakemaan sääliä peukalon kanssa :)

-mervi-

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Päättämisen sietämätön vaikeus

Niin sitä viime viikonloppuna muutettiin hepukka asumaan uuteen kotiin.. Kovin on ollut rankkaa, etenkin mulle.

Hevonenhan on ollut meillä 10 vuotta ja aina asunnut tuolla yhdellä ja samalla tilalla. Vuosi sitten keväällä alkoi esiintyä kuitenkin yskimistä ja viime talvi oli jo kovin vaikeaa... Kuten olen aiemminkin kirjoittanut en ole aina hyppinyt riemusta ja ymmärtänyt täysin tuon entisen tallipaikan ratkaisuja, varsinkaan kun niillä on ollut vaikutus hevosen terveyteen.
Talvella otin sitten ekan kerran puheeksi appiukon kanssa (=uusi paikka) mahdollisuuden siirtää hevonen tarvittaessa... pitkään on tätä asiaa työstetty ja nyt se vihdoin on tullut päätökseen..

Vanhan paikan puolesta puhui lähempi etäisyys (6 km), tuttu ympäristö ja hevosen oma lauma. Lisäksi viime talveen verrattuna kuivikkeet ja heinä muuttuneet vähemmän pöliseviksi. Olosuhteet olisivat siis muuttuneet paremmiksi. Toisaalta ei ne ratkaisevat asenteen kuitenkaan olisi muuttuneet, henkilökohtainen pyyntöni suoraan perheen vanhemmille että veisivät hevosen ulos aamusta jotta sen on parempi hengittää niin ei ole toteutunut.
Uudessa paikassa taas voin olla 100 % varma siitä että hevonen saa hyvää hoitoa, huolehditaan ruokinnasta ja vesistä ulos, saa olla aamusta alkaen ulkona, otetaan huomioon yskiminen... Toisaalta taas siellä en pysty käymään joka päivä (matka 33 km) ja joku muu joutuu huolehtimaan mun hevosesta, tämä jos joku on syöny naista. Toisaalta tuonne paikkaan maksetaan selkeästi riihikuivalla rahalla, ei selkänahasta niin kuin edellisessä.

Yksi iso syy mikä puolsi paikan vaihtoa oli nimenomaan tuo kustannus juttu, nyt joudutaan maksamaan, mutta siihen hintaan kuuluu sitten kaikki hoito, karsinat, ruuat ja muu. Enää en siis lapa paskaa päivittäin edes omalta, kun viimeset vuodet olen hoitanut siinä sivussa lisänä myös talon oman väen ponia. Ja nyt ei tarvitse enää isin joka hiton vapaapäivä olla kyselemässä että olisiko jotain mitä pitäisi tehdä... Ne kun on ollut aina nimenomaan ne paskahommat jotka jäänyt meille..

Nyt kun tallityöt käytännössä poistuneet multa (ennen siis siivosin päivittäin oman kopun + tallin ponin karsinan, huolehdin että heinää haettu ylisiltä, kauraa tallissa, vettä ulkona, lisäksi kisaviikonloppuna kotiin jääneet hevoset 2 - 4 + oma..) niin nyt on motivaatiotakin alkanut löytymään. Ratsastus on taas ihan kivaa :) Viimeisenä puolen vuoden aikana päivät jolloin en ite ole käynyt tallilla voidaan laskea sormin... Kai sitä kaikkeen väsyy vaikka tykkääkin...
Ja nyt kun en käy päivittäin (pyrin käymään 3 - 4 kertaa viikossa) jää aikaa muuhunkin! Jaksaa ja kerkeää lenkkeillä kunnolla ja ehkä jopa nähdä kavereita!!! Niin ja jos meitä joskus tässä perheessä on enemmän kuin 2 kaksjalkaista niin käytännössä ei olisi mahdollista että kävisin päivittäin tunnista kahteen tallilla (ja ei, en ole raskaana, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa kyllä).

Kaikesta tästä huolimatta että tiesin uuden paikan olevan paremman ja oman elämän helpottavan niin jumaliste on ollu vaikee päätös. On ollut helpompaa olla tekemättä päätöstä kuin tehdä suuri muutos. Oon jahkannut, päättänyt, katunut, surkutellut, odottanut, itkenyt, toivonut, pelännyt ja vielä vähän miettinyt ja itkenyt..
Tuntu tosi pahalta viedä hevonen omasta tutusta ympäristöstä pois, pois oman lauman luota, omien tammojen keskeltä joiden kanssa kulki rintarinnan laitumella. Samalla murehdin miten talon ponista huolehditaan, kuinka hylkään sen, käytännössä kun minä olen sen jo vuosia hoitanut. Muut sielä tulee varmasti huolehdittua, mutta poni on ns. ylimääräinen, turha ja tarpeeton, riesa. Kai ne sen huolehtii, hoitaa ja rakastaa, siihen mun on vaan nyt pakko luottaa..

Mutta joskus kai on vaan pakko tehdä päätöksiä, vaikka se onkin vaikeaa.
Nyt siis totutellaan uuteen ympäristöön, uusiin tapoihin, uuteen elämään... ja minä yritän keksiä tekemistä tälle uudelle vapaa-ajalleni...

-mervi-

tiistai 12. elokuuta 2008

Pentujako?

Leirillä ajatus Milan pennuttamisesta heräsi taas voimallisemmin eloon. Kovin monta kysymystä pyörii vaan mielessä..

Ensinnäkin suurin murhe on varmaan mistä hitosta mä revin 2 kuukauden loman? KeTyn paikkaa olen tarjonnut jo muutamalle ;) mutta oikeasti, miten sen sais järkättyä? No voishan sitä pyytää viikon palkatonta synnytyksen tienoille ja sit 4 viikkoa lomaa ennen pentujen luovutusta. Suunnitelma hyvä mutta entäs toteutus? Kuinka saada loma sovittua 20 akan työyhteisössä niin että "käykö jos ilmoitan millon mulle käy, sitten kun tiedän miten alkaa koiralla juoksut ja onnistuko astutus?"... juu uskokaa vaan unelmiinne...

No vaikka saisinkin vapaat tai jonkun hoitajan järjestettyä niin jäljelle jää monta kysymystä.
Ensinnäkin kuka isäksi? Okei, kasvattajakollegiolta asiaa voi tiedustella, ja sinne kai kyselyn joskus vielä suuntaankin. Itsellä on kovin suppea näkemys vielä mitkä on hyviä sukulinjoja ja mistä taas tulee mitäkin sairautta enemmän tai vähemmän... Tottahan toki luotan että kasvattajakolleegio osaa suositella sitä parasta vaihtoehtoa, mutta olishan se kiva että itelläkin olis joku mielipide..

No vaikka vapaat sais ja isäkin järjestys niin tietty mietityttää myös mitä kaikkea voi tulla odotusaikana ja synnytyksessä. Entä jos kaikki ei mene hyvin? Itellä ei ole pätkääkään kokemusta koirien synnytyksestä, kerran olen nähnyt kun hevonen varsoo (silloinkin tulos oli kuollut varsa) ja pari kertaa vasikoinnin.. siinä mun kokemukset synnytyksistä. Kyllähän usein luonto hoitaa, mutta poikkeuksiakin on...
Toisaalta uskoa luo onnistumiseen viesti minkä sain viikko sitten ti aamuna 5.45. Kaverin sijoitus russelinarttu oli omatoimisesti pyöräyttänyt 2 pentua yllätyksenä yöllä. Tai en käsitä miten ne voi tulla yllätyksenä kun synnytys oli kuitenkin 58 vrk kohdalla. Kasvattaja oli kai "pikkasen" vikaan laskenu päivät kun oli pyytänyt koiran tuomaan itselleen penikoimaan vasta seuraavana viikonloppuna... Ja sitä myöten kaverini luuli synnytyksen olevan aikaisintaan viikon päästä... Se kyseinen kasvattaja on muutenkin vähän.. erikoinen, mutta se on eri juttu se.. Niin ja heillähän kaikki on sujunut täysin ongelmitta :)

Ja jos kaikki olisi siihen asti sujunut hyvin että pennut olisi onnellisesti maailmassa ja valmiita lähtemään uusiin koteihin, niin mistä minä saisin pennuille hyvät kodit? Ei ole kovin suuria saavutuksia meillä, että kovin tunnettuja oltaisiin ja sitä kautta pennuista oltaisiin kiinnostuneita. Ensikertalais kasvattajana olisi kiva saada pennuille kodit valmiiksi hyviksi tiedetyistä koiraperheistä. Sopiva pentuekoko olisi ehkä kaksi narttua, kotia yksi ja yksi vaikka kohti turkua. Ja jos joku tahtois 2 sheltin kaveriksi niin ehkä sit kuopioonkin :)

Voi elämä miten monta kysymysmerkkiä tässäkin asiassa on!
Niin ja se kasvattajanimi hakemuskin kannattaisi ehkä laittaa jo menemään, kunhan sen nimen keksis, tai lähinnä ne vara vaihtoehdot...

-mervi-

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Länderileiri 08

Leiristä ollaan pikkuhiljaa jo toivuttu. Toipuminen on mennyt yllättävän hyvinkin, viime vuonnahan Milalta meni useampi viikko totutella syömiseen, kun leiri stressas niin kovasti että syömisestä seuras oksentelua ja taas tyhjästä mahasta seuras oksentelua...
Nyt siis ruoka maittaa niin kuin ennenkin (huonosti kylläkin) vaikka leirillä evästys jäikin nakkipalkkaan.

Leiri oli jälleen todella mukava, ihana oli päästä pikkaraisen kanssa reissuun :) Matkaan lähdettiin jo torstaina ja perille löydettiin hyvin, edes Jyväskylän ralli-ruuhkat eivät olleet pahoja.

Kämppikseksi samaan huoneeseen saatiin loisto seuraa, kun jo torstaina saapui Anne-Mari ja Heppu-isi meille seuraksi :) Torstai-ilta olikin ainut kun mökissä oltiin vain me, lauantaina tupa alkoi täyttymään ja loppujen lopuksi samassa mökissä meitä majaili 7 kaksjalkaista ja 10 nelijalkaista :) Hyvin kuitenkin mahduttii ja suuremmilta rähinöiltä vältyttiin, kiitos vaan kaikille mökkiläisille sujuvasta majoittautumisesta :)

Ohjelmassa viikonlopun aikana meillä oli niin agilityä, pk-jälkeä, näyttelyä kuin yleistä oleilua. Mila ja Heppu kunnostautuivat uimalla jokapäivä, itsekin uskalsin heittää talviturkin saunasta käsin :) Päivät meni ulkona ollessa eri aktiviteeteissä, ei sen puoleen aurinko paistoi koko viikon lopun ja sää oli mitä mainioin, ei kuuma mutta silti aurinkoinen :) Ja illat venyi pitkäksi nuotiolla makkaraa paistellessa (tai odottaessa että makkaranpaistaja niitä meille tarjoili).

Väsy iski lauantaina niin itelle kuin koiralle ja otettiin pikku päikkärit Anne-Marin ja Hepun kansa ja niin sitä taas sitten jaksoi :) Mila ei tainnut levätä juuri ollenkaan kun en ollut itse paikalla, ikkunasta kurkki aina kun mökkiä kohti tultiin... Loppujen lopuksi niin väsy oli koira että aina kun hetki oltiin paikallaan kiipesi syliin tai jalkoihin nukkumaan... meidän pieni matkaaja :)

Paljon oli jo viime leiriltä tuttuja ihmisiä joihin nyt taas tutustui vähän paremmin ja paljon oli uusia kasvoja :) Kaikkien kanssa ei tietenkään heti ole niin paljon yhteistä juttua, mutta pikkuhiljaa alkaa porukka käydä tutummaksi. Kaikin puolin oli kiva leiri, ensi vuoden kalenteriin pitänee jälleen siis järkätä tilaa leirille :)


-mervi-

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Vanhenemista ja velkaantumista

Kummasti tuo aika vaan kuluu ilman että kuulumisia kerkeis kirjoitella.
Tosin eipä tänne ihmeempiä, kun ei lomaa tällä kesälle ole tarjolla niin arki on kovin samanlaista.

Viime viikonloppuna ikää karttui taas lisää, tosin viiskymppiset jäi meiltä kuitenkin pitämättä. Velkaa hankin kuitenkin synttärien kunniaksi!
Lauantaina Kimmon innokkaan esityön tuloksena varattiin matka etelään ja karautettiin Tuusulaan :) 3 vuotta ja 110 000 kilometriä uskollisesti palvellut Bora (jätti vain muutaman kerran mut Kuopioon muttei kertaakaan kuitenkaan välille) jätettiin etsimään uutta hyvää kotia ja matkaan tarttui himpun uudempi ja isompi. Avensis, mallia farmari, muutti meille, ja nyt saan Milalle kaivatun häkin takakonttiin ja karvojen imurointi penkiltä jää ainakin hetkeksi historiaan (tai toivottavasti ainakin vähentyy) :) Nyt kun vielä muistas että entisen kutosvaihteen paikalla onkin pakki ja tankkiin laitetaan bensaa eikä dieseliä (talvikelejä odotellessa kun entinen oli vielä nelikko)...
Ja koska etelään oli päädytty, käytiin loput rahat tuhlaa Ikeaan :)

Milan kanssa on ollut pientä hiljaiseloa agin puolella. Tällä viikolla en päässyt kun olin töissä ja kotonakaan ei ole kauheasti jaksettu touhuta. Keinu on edelleen kamalaa Milasta. Ekasta kolahduskerrasta kentällä toipui kotona aika nopeasti ja oma keinu taas sujui, kentälläkin sain seuraavalla viikolla otettua muutaman kerran ihan hyvin. Mutta kerran pääsi keinu kolahtamaan pahasti ja taas pelottaa, kotonakin.... näinköhän koskaan opitaan keinuvarmaksi. Nyt ollaan vähän taukoiltu koko keinusta, katotaan ensi viikolla mitä uskalletaan.
Viimeksi harjoiteltiin hyppyjen ja putkien avulla persjättöä ja täytyy sanoa että en osannu pätkääkään. Aina sain Milan tulemaan joko hypyn ohi tai sitten meni valssiksi. Sinänsä jäi vähän harmittaa kun ei onnistunu, mutta lämmin ilma eikä koiraakaan voi ikuisesti höykyttää tumpelon ohjaajan kanssa niin piti lopettaa kun kerran edes sai sinne päin... opettelemista siis riittää...

Mutta nyt painuttava nukkumaan kun duunivuoro huomennakin, tällä viikolla 6 päivää töitä :( Toisaalta sen tekee ihan mielellään kun sen ansiosta on ensi pe vapaa ja nokat suunnataan kohti Virtoja jo torstaina :) leiriä odotellessa....

-mervi-

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Heinäkuu

Nyt on jo siis heinäkuu ja viimepäivitykset kuulumisista on pitkälti viime kuulta... en jaksa edes keksiä mitään hyvää syytä miksi en ole saanut aikaseksi kirjoitettua, en vaan ole..
Mutta eipä meidän elämään ihmeitä kuulu.
Perusarki on sitä perusarkea, töitä, tallia ja minimaalisia lenkkejä. Lenkit on jäänyt todella vähäisiksi, pihalla oleilulla kuitataan suurin osa ulkoilusta.

Työt alkaa jo sujumaan, panikointi itsenäisestä työskentelystä on jäänyt taka-alalle ja pikku hiljaa alkaa vastuutakin saamaan (tai no, en mä riemusta kilju että mun vastuulla on kaiken maailman hörhöjen lääkkeet. paska valuu alaspäin, niin tuumas joku kaverini...)
Iltavuorot ja viikkovapaat tuo vaihtelua työvuoroihin, tosin tänäänkään en vapaalla ole saanu mitää järellistä aikaseksi...

Jos jotakuta kiinnostaa, hepukkakin on vielä. Kyrsii enemmän ja vähemmän päivän mukaan tuo tallipaikka, voikun joku kertois mulle mikä olis paras ratkaisu sen suhteen. Vointi on sillä päivän mukaan parempi tai huonompi. Tammoja huudattaa iloisesti laitumella ja muutenkin pirtee, elämäniloa siis on vaikka köhinää riittää...

Lomaakin pääsin pitämään pikkaisen, viime viikonloppuna oli vapaat pe-su ja jo torstaina lähdin pohjanmaalle serkun luo (kyllä, olisin päässyt osallistumaan agirotuun, mutta vapaat sain tietoon vasta ilmottautumisen jälkeen). Oli tunne että pakko päästä pois kotoa, pois tallilta, olemaan hetken huolehtimatta siitä mitä kaikkee pitäis tehdä (taidan stressata aina välillä aika herkästi). Onneksi ei sattunut heinän tekoa ja ystävä hyvä lupasi olla suuttumatta vaikka skippasin sen valmistujaiset ja mä pääsin Miikkulaisen kanssa reissuun.
Viikonloppu oli mukava ja rentouttava, ei tehty mitään ihmeellistä, serkun lasten kanssa (2 + 5v) leikittiin, nautittiin auringosta ja touhuttiin mukavia. Semmosta perussimppeliä olemista, sitä mitä kaipasin.
Mila oli taas superihana reissussa. Matkustamisen suhteen ei ongelmia ja lapsia jaksettiin loistavasti. Se on kuitenkin niin rauhallinen, malttaa rauhottua vieraassakin paikassa, ei juokse karkuun tai jahtaa lapsia, antaa pienten paijata. Serkku ei ole mikään koiraihminen, mutta Mila on lunastanut paikkansa vierailuille mukaan :) Nätisti oli ollut myös kun lähdettiin la iltana katsoo leffaa kahdestaa ja lapset + Mila jäi isän hoiviin. Korvat luimussa oli katellut oville, mutta viimein rauhoittunut nukkumaan :)

Agilityn sarallakin ollaan vähän taas harrasteltu. Treeneissä ollaan oltu sen mukaan mitä työt antaa periksi. Viime kerralla oli ykkösen rata, meni ihan hyvin mitä nyt ite vähän kämmin. Vielä ei ole sellaista rutiinia radoissa että kun joku menee eri tavalla kuin piti niin osaisi jatkaa. Heti menee oma ajatus sekaisin ja matka tyssää. Kontaktit meni hyvin, kun vaan siinäkin muistasin antaa käskyn odottaa lähtölupaa sujuisi paremmin. Ja turhan paljon pyydän koiran lähelle itteeni kun pitäisi vain kannustaa jatkamaan matkaa.
Tänään oli hyppy-putki rata jossa harjoiteltiin pakkovalssia sekä persjättöä, meni ihan hyvin. Pakkovalssi hypyltä hypylle oli aika vaikee, jos lähdin ennakoimaan käännöstä oma vauhti pysähty ja pysäytti koiran. Mut muuten oikeen kiva :)
Tänään otettiin myös keinua ja siinä tuli takapakkia hurjan paljon! Meillä on kotona ollut nyt keinu ja sitä ollaan treenailtu ja menee mielestäni varsin hyvin, onnistuu jo ilman hihnaa. No, tänään otin hallilla sitten keinua (hihnassa) ja Mila meni oikein hyvin kunnes keinu pamahti maahan. Mila säikähti todella ja hyppäs alas. Yritin ottaa vielä uudestaan rauhallisemmin, mutta kovin epäileväinen suhtautuminen jäi keinuun. Harmi, kotona se jo sujunut ilman jännitystä. Nyt pitää vaan saada koti keinu taas turvalliseksi Milan mielestä jotta liike pysyy tuttuna ja palata taaksepäin harjoittelussa kentällä... Masentaa vähän, kun ajattelin jo että nyt alkaa olla kaikki esteet hallussa, ja kun tuota pelottavaa keinua kun ei pääse treenaa usein..

Kotitreeni olosuhteet alkaa olla hyvällä mallilla :) Rengaskin ollaan saatu ja risukko on raivattu meille hajoittelualueeksi. Eilen kylvin siihen nurmikon ja kunhan se siihen kasvaa saa sinne esteet leväytettyä. Eivät ole enää varsinaisen pihan koristeena (tokikin heti sen jälkeen..) Jotain iloa on siis isin sairaslomasta :)

-mervi-

torstai 19. kesäkuuta 2008

Agilityn huumaa

Viime viikonloppuna käytiin haistelee tunnelmia isommista agi kisoista Varkaudessa. SM-kisoissa nähtiin niin onnistumisia, pettymyksiä, kyyneleitä, naurua kuin yllätyksiäkin, kaikkea mitä kunnon kisameininkiin kuuluu.
Ite kävin katselee kisoja sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai päivä oli varsin hyvä säänsä puolesta, nahkaakin sain vähän punottamaan. Sunnuntai puolestaan olikin kovin märkää, ja siitä riemusta Milakin sai osansa. Lauantaina en ottanut sitä mukaan, kun olin ymmärtänyt ettei muilla kuin kilpailivilla koirilla ole asiaa kentälle... no, ei se nyt tainnut ollakaan niin tarkkaa ja Mila pääsi moikkaillee sunnuntaina mm. isiä :) Heppu-isillä menikin varsin loistokkaasti sunnuntain skabat. Nollat molemmilta radoilta ja yhteistuloksissa 11, länderikoirakoista paras :) Hienoa Heppu ja Anne-Mari, se oli erittäin hyvä suoritus!

Vähänhän ite on vielä pihalla tuommosesta kisameiningistä, kaikki tuntuu tuntevan toisensa, ainakin ne kellä on samanrotuinen tai kiertää saman seudun kisoja, ja mä en tunne juuri ketään.. Mutta mukana hengailtiin, kiitokset vaan Annalle että Anne-Marille.

Ja täytyy kyllä sanoa että olen jälleen tyytyväinen Milan käyttäytymiseen isoissa tapahtumissa, ei mitää vetämistä, riuhtomista, toisten koirien kyttäilyä tai purraamista. Siellä se hengaili narun jatkona tyyneesti, näytti välillä vähän siltä että miksi minä olen täällä sateessa kun voisin nukkua lämpimällä sohvalla... Varautuneesti moikkaili ihmisiä ja loppuajan nukku sylissä radan reunalla :) ihana pirpana (ja niin isänsä näköinen)!

Ollaan mekin päästy vähän agilityn tunnelmia kokeilee juoksujen jälkeen. Viime viikolla käytiin ekaa kertaa tauon jälkeen, ja varsin kivasti meni. Olin varma että Mila sinkoilee käsistä, mutta tehtävä meni mukavasti.
Tällä viikolla meillä oli rataharjoitus johon oli yhdistetty kaikkea viime aikoina opeteltuja juttuja, persjättö, sylikäännös, putkeenmeno pimeästä kulmasta. Meni ihan kivasti... Tai no, mun käskytys on mitä sattuu, en näytä ajoissa enkä tarpeaksi selkeästi. Ite en hokaa tota ollenkaan vaikka on siitä mulle ennenkin sanottu. Mila kyllä irtoais jos antaisin luvan, mutta kun joku on idiootti eikä anna. Sylkkäri oli ehkä vaikeinta, en meinannu millään saada pyörimään oikein, kun en ite peruuttanut tarpeeksi. Puomin kontakteihin olen kyllä tyytyväinen, kun vaan ajoissa käskytin pysähtyi hyvin :)
Itsenäisesti mentiin lisäksi keppejä, niissä on nyt havaittavissa hieman motivaation laskua. Pitää kotona palkkailla taas reilummin pallolla ja tarvittaessa ottaa vain 6 kepillä.

Ja täytyy vielä vähän hehkuttaa... meillä on nyt myös keinu :) Isi teki sen vihdoin ja maalasinkin sen jo. Tosin maalata pitää vielä uudelleen kun sade tuli ja vei osan pois... ja painottaa lisäksi että on edes suunnilleen virallisen mukainen. Nyt päästään treenaa sitä vihdoin kunnolla, ja jos se opitaan ehkäpä me voitais uskaltautua kisoihin tänä vuonna... ehkä...

-mervi-

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Hyvä viikko :)

Tää viikko on kaikin puolin ollu kiva.
Maanantaina sain kun sainkin todistuksen, isi kiikutti sen mulle töihin ja lisäksi vielä vei laillistushakemuksen postiin. Tiistaina sit soittelin iltapäivälle TEO:lle joko paperit olis perillä, kuuleman perusteella joillekin on tullut laillistus jo seuraava päivänä. Ja juu, mun paperit löyty sihteerin pöydältä ja oikeus toimia laillistettuna farmaseuttina myönnettin 3.6.08 :)
Pikkasen jännitti aluksi, ja edelleenkin, toimia itsenäisesti, kukaan ei tarkasta kaikkea mitä annat asiakkaille.. Tokikin edelleen saa ja kysynkin paljon, millään ei vielä kaikkia lääkkeitä tiedä...
Huisia, mulla on ammatti!!!!
-onnittelut kaikille ystäville hyville jotka tätä lukee ja on saanut paperit, HYVÄ ME-

Milan juoksutkin lähenee loppua ja housut on jo heitetty pois tältä erää, ensi viikolla suuntaamme jo treeneihin taas.

Tänään oli sitten näytelmät täällä Pieksussa. Tuomari oli vaihtunut Marjatta Pylvänäinen-Suorsaan ja kehä oli vuorossa viimeisten joukossa. Tuomari oli sama mikä oli Milan ensimmäisissä näyttelyissä Ristiinassa vuosi sitten. Paikalle saapui lopulta vaan 2 länderiä, Ryti ja Mila. Odottelun jälkeen koitti meidänkin vuoro, onneksi ilma oli aika miellyttävä, aurinko paistoi mutta tuuli kuitenkin eikä ilma ollut paahtava. Ryti kiersi oman rinkinsä ja seisoi hienosti pöydällä vaikka mittakin siellä taisi vilahtaa. Meillä meni kans kivasti, etenkin pöytään olen tyytyväinen, jännitin miten siinä jaksaa seistä kun tuomari kattoi koirat tosi tarkasti pöydällä, ja vielä jos mittatikkua heilutellaan.. Mila seisoi kuitenkin tosi kivasti, ei ollu ahdistuneen olonen vaikka vähän olikin selkä köyryllä, ja mittaa ei meille näytetty :) Liikkeet meni kans kivasti, hyvin ravas, kerran taisi laukalla aloittaa käännöksen jälkeen mutta korjaus onnistui helposti.
Eri ja serti saatiin ja ROP:n valinnassa Ryti vei voiton, ansaitusti kylläkin. Mila vähän vilkuili siinä vaiheessa kehän ulkopuolelle...

Kaikin puolin olen tyytväinen. Viime näyttelystä on puol vuotta ja ei paljoo kyllä olla treenattu.
Ja Mila käyttäytyi jälleen vallan asiallisesti vaikka koiria ja ihmistä riitti... mitenkähän tuon saman tyyneyden saisi siirrettyä näillä oman taajaman kaduille...

Nyt kuitenkin kakun tekoon, huomenna tulee mummo ja muut kahveelle valmistumisen kunniaksi :)

-mervi-

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Odottelua..

sitä tää on viimeajat ollut.

Odotellaan että Milan juoksut loppuis. Kivuttomasti tää on mennyt, mutta saisivat jo loppua. Hyvin huomas juoksujen ehkä 10-12 pv käytöksen muuttuvan, vinkuili omiaan koko ajan ja kaipas lämpöä ja läheisyyttä.. olisko mieli halannut poikia katastamaan :)

Vielä enemmän taidan kuitenkin odottaa todistuksen saapumista, harjoittelu päätty jo toukokuun alussa jaa harjoittelun suoritusmerkinnänkin sain jo parin päivän päästä siitä. Normisti todistuksen kirjoittamiseen pitäisi mennä pariviikkoa, mutta mä olen odotellut sitä jo 4... Viime viikolla sitten jo soitin yliopistolle että kai mulla kaikki on suoritettu vai mikä maksaa, no dekaani ei ollutkaan muistanut/huomannut allekirjoittaa mun paperia.. Siellä se sitten seikkaili yliopistolla muutaman ylimääräisen päivän osastolta toiselle. Nyt rimpautin taas yo:lle ja todistuksen pitäis saapua tänään, viimeistään huomenna!! Paperit laillistuksen hakemista varten odottavat jo valmiina ja isi on palkattu postipojaksi, kun ite oon töissä (lähen siis tuota pikaa iltavuoroon).. ehkäpä pääsen jo tällä viikolla vaihtamaan oppilas kyltin rinnasta farmaseutiksi :) jos kaikki menee hyvin, sunnuntaina pääsee ehkä tarjoamaan kahvit mummolle papereiden kunniaksi!

Sitä ennen on kuitenkin la näyttelyt täällä, kokonaiset 3 länderi ilmoitettu. Tuomarikin oli vaihtunut, joten katotaan ilmaantuuko paikalle sittenkään muita kuin me..
Toivottavasti Milan massu paranee ennen sitä, oltiin tekee eilen hevosille laidunta ja Mila viipotteli pellolla mukana. Mäkäräisiäkin sattui olemaan paikalla ja milan mahan alunen oli aivan täynnä kirkkaan punaisia läikkiä. Onneksi ei tunnu kutittavan...

Mutta nyt kurkkii joko postipoika olisi suvainnut tuoda mulle kirjeen ja sitten duuniin...

-mervi-

torstai 15. toukokuuta 2008

Juoksun tuoksua

Vihdoinkin!! Milan juoksut alkoi maanantaina, eihän niitä onneksi yhtään odoteltukaan... Juoksujen alkamispäivien väli oli nyt 235 vrk kun edellinen väli oli 179vrk... Ihan kiva sitten joskus tulevaisuudessa ennustaa milloin voisi pentuja ajatella.. Nyt juoksut on just loppumaisillaan kun on Pieksun näytelmät.

Vihdoinkin tuli myös uudet työvuorolistat, ja ylläri ylläri mulla olikin kesäkuun puolivälis viikonloppu vapaa!! Eli agi-sm:n olisi nyt tarjolla kannustusjoukkoihin yksi lisää ja tarvittaessa vaikka KeTy jollekin! Odotan innolla että näkis naamoja blogien takaa :) ja tietty ihania ländereitä... Miikkulaisenkin voisi harkita ottaa hengailee mukaan...

Juoksutauko tarkoittaa myös taukoa agiharkoista. Isillä alkaa kyllä loma ens viikolla, joten jos pikku painostuksella saisin seuraavan kolmen viikon aikana keinun kotia ja ehkä jopa renkaan..

Muuten elämä menee samaa rataa.. Nyt on jopa työvuoroissakin jo esiintynyt muutakin kuin ma-pe 9-17. Paperit on vetää yliopistolla, toukokuun vimpalla viikolla toivottavasti olis jo farmaseutti :)

Tontista käydään painostusta ja haavekuvia kasvatellaan.. Hepukka köhii välillä ja sit siltä puuttuu pala jalastakin, jes. Ei paha haava, ei tulehtunu tai turvonnu, kasvattelee vaan iloisesti liikalihaa... Voi hittovie mä tahtoisin sen omaan pihaan.

Mutta tällä mennään kohti kesää ja odotellaan lämpimiä kevätpäiviä (tänään nimittäin sato lunta)...

-mervi-

perjantai 2. toukokuuta 2008

Hengissä?

Juu, kyllä ollaan hengissä vaikka viime kuussa en saannut mitään kirjoitettua... hävettää kyllä joo... Aika menee vaan niin nopeesti!

Työharjoittelu loppu tänään, tai virallisesti sunnuntai on viimeinen harkkapäivä, mutta viikonloppu on vapaa. Maanantaina vaan todistus harkasta postiin ja odottelee tutkintotodistusta. Muutama viikko ja sitten pitäisi olla ammatti :) Huisia!!

Miikkulaisen kanssa ollaan käyty ahkeraan edelleen agiharkoissa, kun ei ne juoksut ala kai ikinä! Todennäköisesti onnistuu tekemään ne just sillon kun on pieksämäen näytelmät, herkkuperseenä sit härnätään poikia siellä. Sinne ollaan siis nyt ilmottauduttu, pitäis kai vähän harjoitella taas ravaamista ja seisomistakin...

Agiharkat on mennyt vaihtelevalla menestyksellä. Mulla on vähän paha tapa yrittää liikaa ennakoida ja kiirehtiä vaikeampiin kohtiin ja unohdan ohjata kaikki esteet. Malttia malttia ja selkeyttä niin Milakin vois tietää mitä tarkoitan...
A:takin ollaan päästy kotona harjoittelee kun lumet sulaneet ja piha lähes kuiva. Nyt sekin alkaa jo sujua paremmin. Lyhyeltä matkalta lähettämällä onnistuu jo ilman hihnalla jarruttamista, mutta yhtään jos tulee vauhtia liikaa niin menee pitkäksi eikä onnistu pysähtymään alas niin että takajalat jäis kontaktille. Mutta hyvin on homma edennyt ja nopeastikin kun vaan pääsee usein ottamaan toistoja. Nyt olenkin laittanut toivelistalle isille keinun. Se kun on vielä täysin alkutekijöissä ja aika pelottavakin :) sitä kun päästäis kesä treenaa vois harkita ehkä kisoja... tai ehkä ei... katotaan.. :)

Muuten elämä menee samaa rataa, aamulla töihin, kotia, tallille, lenkille, sauna ja nukkuu... Ei ole mulla kyllä vapaa-ajanvietto ongelmia näitten elukoitten kanssa. Haaveissa siintääkin kovasti oma talo ja talli siihen pihaan niin vois joskus helpottaakin.. Pankissa kyllä ottavat meidät velkavankeuteen tuleviksi vuosiksi jos halutaan. Meillä vaan ei ole ihan täysin kohdanneet Kimmon kanssa ajatukset siitä missä asuttas ja onko mulla sitä tallia vai ei. Mutta keskustellaan, (taivutellaan, uhkaillaan,) keskustellaan, (vaaditaan, itketään,) keskustellaan.. kyllä se tästä vielä voitoksi kääntyy :)

Meillä on muuten kans tehty ekat havainnot punkeista. Tänään ostin ite Exspottia ja kai Mila pitäis "myrkyttää". Kovasti on kysyntä jo kasvanut töissäkin... Kesä tulee :)

-mervi-

maanantai 31. maaliskuuta 2008

Luikku koira ja iloinen emäntä

Milasta tuli sutjakka tyttö viikonloppuna, herkkujen avulla kakara on kynitty ja kutistuhan tuo puoleen.. :) mahan alunen lähti suhkoht kivuttomasti, mutta tassuista käytiin tällä kertaa aika taistoa. Lopputulos tässä :


Ja emäntä on kohtuu iloinen.. allekirjoitin työsopparin tänään tuohon "meidän" apteekkiin, eli siis sinne missä tällä hetkelläkin olen, joka on voimassa toistaiseksi :)
Tyytyväisiä ollaan! uusi apteekkari aikanaan tietty miettii henkilökunnan tarpeen, mutta kyllähän tuossa töitä taitaa riittää... tänään ollaankin sit hiihelty menemään aika hymyissä suin :)

-mervi-

ja noihin edellisiin kommentteihin...
Mirekin: juu eil tultu kevätpäiville, olis ollu kiva mutta matkaa tosiaan vähän liikaa. Katotaan miten saan työvuorot sovittua, jospa pääsis käymään leirillä, olisi kiva tavata..
Tsemppiä teille näytelmiin ja tuleviin agikoitoksiin.. meillä niistä ei vielä edes puhuta :)

Ansku: juu työjutut välillä hymyilyttää ja välillä v..tuttaa... ja TOSI harmi jos ei nähdä SM aikoihin.. Olis tosi kiva tavata, yhteistä kun meillä on useampi juttu :) Toivotaan että joskus jossain törmätään!!

Anne-Mari: Toivon todella että nähdään jossain vaihees, jos ei muuta niin koitetaan treffailla muuten? Meillä kun todella oli yhteisiäpiirteitä paljon, ja muutenkin synkkas hyvin heti :)
Kukas sitä Milan pentusta haaveilee??
te olette siis menossa leirille? entäs SM tänä vuonna? Varkaus kun on 40 km päässä meiltä... jotenkin väkisin mä sinne tulen..prkl..(tai sit en..)
ja isille kans pusuja :)

Terhi + poppoo: Welmulle antoisia lomia :) jospa tuo meidän tyttönenkin seuras perässä juoksuja, aina on tainnu mennä aika tasatahtia Lunan kanssa.. Ja lykkyä tuleville pentusuunnitelmille, kyllähän ne hoituu vaikka häitten lomassa tarpeen tullen :)

lauantai 29. maaliskuuta 2008

Uusia kuvia...

Vihdoin ja viimein kasvugalleriassa Milasta 1 v 6 kk kuva...
Lisäsin myös albumin jossa kuvia Miimukasta, linkki löytyysivupalkista. Osa kuvista blogissa jo aiemmin julkaistuja osa muita...

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Laiska? myönnetään..

Jep, täytyy myöntää että musta on tullu superlaiska blogin päivittäjä. Päivät menee duunis ja hyysätes elukoita ja illat lukiessa muitten blogeja...

No nyt kuitenkin aattelin jotain meidän kuulumisia kertoa...

Alotetaan Milasta, se kai ehkä teitä eniten kiinnostaa?!
Se voi hyvin. ja seuraavaan aiheeseen... ei vaan, siis voi kyllä hyvin, ei mitään ihmeellistä, juoksuja olen odotellut, ekat tuli reilu 6 kk iässä, toiset 179 vrk päästä ekoista ja nyt ootellaan kolmansia... sais tulla.. tai ei me niillä juoksuilla varsinaisesti mitään tehdä, mutta olisivat sitten pois päiväjärjestyksestä taas hetkeksi. Pissaillaan ja merkkaillaan joka lumikökkö ja hieman on ruuan kanssa nirppaillu, ehkäpä ne sieltä.
Olis vaan kiva että ne olis aika säännölliset jos joskus pentuset tulis meille ajankohtaiseksi..

Pentusista puheen ollen kävin tuossa pari viikkoa sitten suorittamassa hyväksytysti Kasvattajan peruskurssin. Kuopiossa järjestettiin viikonloppu rupeamana luennot joilla kävin kuuntelee. Ei muuten nukuttanut yhtään niin hyvin kuin koulun luennoilla!!! Paljon tuli uutta tietoo mutta vielä jäi enemmän ite selvitettäväksi siihen hetkeen kun pentuset tulee enemmän ajankohtaiseksi. Porukkaa kurssilla oli paljon, reippaasti yli sata. Ja osa oli aika konkareita jo koira-asioissa ja pennutuksissa, ei aina oikeen tiennyt ees mitä kysellään.. ja osa oli sit niitä jotka oli puhtaasti vain mielenkiinosta paikalla ja joille omat pennut on vasta tulevaisuutta... mutta sovussa siellä kaikki istuttiin ja kuunneltiin luentoja.
Eli nyt pitäis vaan sit allekirjoittaa kasvattajasitomus ja laittaan kennelnimi hakemus vetää, tai siis ainakin keksiä nimi vaihtoehdot. Meillä ei taida toimia länderi piireissä perinteinen omistajan ja koirien kaksi ekaa kirjainta... Memi tai Mime. No katellaan mitä keksitään ja mitä mahtaa jotkut isot herrat sitten aikanaan hyväksyä. Pentusia on ajatus tasolla ajateltu aikasintaan vuoden tai puolentoista päähän. Ja sitä ennen toivon epilepsiatutkimuksesta tulevan jotain tietoja ja niin, pitäis myös keksiä miten ihmeessä sitä järkkää itelleen sen 8 viikkoa lomaa.

Niin, tai mistä sitä tietää onko tulvaisuudes työtilanne mikä, että tarviiko miettiä miten sais lomaa. Farmaseuteille töitä on kyllä, mutta tää mun komppania ei järin helpolla liiku lähemmäs niitä kaikkia avoimia paikkoja. Pari viritystä tässä on tekeillä, ehkä ens viikolla ollaan jo viisaampia. Yks jäi meiltä töistä mamalomalle eilen. Tosin sijaisuutta ei apteekkari mulle aiemmin luvannut, nyt pitäs tingata paikkaa uudemman kerran. Ainut vaan että meidän apteekkari laskettiin viikko sitten maan mustiin multiin. Kaikki kunnioitus hänen muistolleen. Mutta niin, kovin on monta kysymysmerkkiä töissä tällä hetkellä...

Töistä puheen ollen. Onkohan niskat/selkä sillon jumis jos katsoo alaspäin ja sattuu sääreen? Koneella istuminen + ilmastointi ei taida tehdä terää mun niskoille (ja tää sohvalla rönöttäminen kannettavan kanssa varmaan parantaa ainakin).. Saiskohan itestään niin paljon irti että kun eka vapis viikolla parin viikon päästä niin menis hierojalle?

Vapaista puheen ollen, vituttaa.
Esitin kesällä muutamat viikonloppuvapaa-toiveet. Kesäkuussa Pieksämäen näyttely, se lauantai kai nyt onnistuu. Seuraavana viikonloppuna Agi-SM varkaudes, sanoin että voin olla la-aamuna töis jos ilta ja su vapaa ja mitä mulle napsahtaakaan: la ilta + sunnuntai. Kiitti v...sti! No, ehkä pe silloin vapaa ja eikös silloin jo kisat varkaudes? Tahtois kovasti nähdä länderi väkeä...
Sit heinäkuussa olis Mikkelissä näytelmät, ei mitään tietoa saako vapaata. Ja elokuun alussa länderi leiri ja siihen pyysin pe-su... ja mitä mulle sanotaan: todennäköisesti pe ei ainakaan onnistu! Kiitti v...sti!
Tulkaa siis kaikki kesäkuussa tänne näytelmään meitä tapaamaan!!!! kun me ei pr...le mihinkään päästä!

Agilitystä puheen ollen, viikottain edelleen treenailtu kun ei niitä juoksujakaan ole kuulunut. Tosin viime harkkojen tilalla oli talkoot, mitä ei meille etukäteen infottu. no tulipahan porukkaa paikalle ehkä paremmin ja kerettiin lopuksi kuitenkin ottaa joitekin yksittäisiä esteitä. Kepit meni hyvin, lähtee jo hyvin itsenäisesti pujottelee. Rengas meni kans jees, kerran hyppäs päin kyllä, ja muutaman kerran meni väärästä välistä. Tarvitsisi siis lisää vahvistusta, ehkä isi pääsee rakentaa kesäksi... Hypyt jees, mentiin 4 hyppyä ympyrällä, tulee hyppyjen välissä aina sisemmäksi mun lähelle ja käskyllä taas menee hyppää. Paremmin menee kun ohjaan riittävän selvällä kädellä ja en ala ite edistää.
Aiemmissa harkoissa on nyt ollut aika paljon ohjausharjoituksia, jotka sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä luulen liikoja Milasta ja omasta ohjauksesta ja en ohjaa loppuun asti. Pitäisi vaan malttaa tehdä asiat kunnolla, eikä pitää turhaa kiirettä. Ei hyödytä yrittää koiran edelle jos omalla hätiköimisellä saa sen esteiden ohi. Idiootti. Kai se joskus tästä... ehkä... tai sit ei... :)

Mitäpä muuta. Lunta on taas aika hillittömästi. Niin kuin kai kaikkialla keskiviikon jälkeen. Mä oon ootellu että kelit lämpenis että sais nyppiä tuon turjakkeen. Lämpeni tai ei niin nyppiminen aloitettu. Toinen korva, posket, jalat ja perse on suhteettoman muhkeet verrattuna kroppaan tällä hetkellä. Kyllä loppu koirakin ohenee viikonlopun aikana, jos käsi kestää. Ja kylkiluut paistaa, pitäis saada vähän massaa pieneen. Vaikka syö jo painoonsa nähden isoja annoksia. Auttaisko ihan öljyn lisääminen ruuan sekaan? Mä olen super huono tekemään mitään omia sävellyksiä aterioihin, nappulaa vaan kippoon ja napaan. Ja olen myös todennut että kovin on herkkämassuinen Mila, ihan pelkkä riisi ruuan seassa useampana päivänä peräkkäin saa toisen oksentamaan... Eli jämäherkkuja tarjoillaan harvakseltaan.

Että tämmöstä meillä tällä hetkellä. Odotellaan kevättä, juoksuja, työjuttuja...
ja nyt painutaan petiin. Kimmo ei ole kotona ja taitaa Mila päästä mamman kaikkuun... ei saa kertoa kellekään :)

-mervi-
ja juu niitä kuvia laitan joskus...

tiistai 18. maaliskuuta 2008

12 vuotta!

Mummelimme karttui jälleen vuosi lisää, 12 vuotta pykälässä!! Nykyään saa olla todella onnellinen ja kiitollinen jokaisesta lisä vuodesta, jokaisesta yhteisestä kesästä ja joulusta. Vanhuus ei tule yksin.

Viikko sitten Czene kävi lääkärissä, edellisellä viikolla oli kaksi kertaa oksentanut. Eka kerta oli ollut iltaruuan jälkeen ja oli ollut kovin huonovointinen, ei tullut omalle paikaleen nukkumaan vaan maannut eteisen lattialla hengästyneenä ja tärisevänä. Toinen kerta oli pari päivää sen jälkeen, ja ilmeisesti ei niin voimakkaasti vaikuttanut silloin(ite en ollu paikalla kummassakaan tilanteessa). Kuitenkin eläinlääkäriin aika ja verikokeisiin että löytyykö mitään mistään.
Päällisin puolin kaikki ok, olivat sitä mieltä että ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa, lihaksiakin vielä jälellä. Sydän ja keuhkot kuulostivat normaalilta. Maanantaina tuli sitten verikokeiden tulokset ja niissäkään ei ollut mitään hälyttäävää. Muutama arvo poikkesi viitearvoista mutta heitot oli pieniä. Eli onneksi ei syytä huoleen. Ruokaa tarjoillaan nykyään Czeenelle kolmesti päivässä, aina vaan kuin mahdollista järkätä. Annokset pysyy vähän pienempinä eikä välit veny pitkiksi, ja nyt on taas eväät pysyny sisällä.

Täytyy kyllä olla onnellinen että Czene on pysynyt noinkin terveenä, 12 vuotta ja vaivoina on oikeastaan vaan niveloireet, ja niihinkään ei mene Rimadylia kuin satunnaisesti. Toivotaan että jatkosskin Mummeli pysyy terveenä ja jaksaa pitkään vielä leikittää Milaa!

Onnittelut siis Czenelle!!

Onnittelut myös Heppu-iskälle huomisen johdosta! Komiat 5 vuotta täyteen!

-mervi-

Milan 1,5 vuotis kuvatkin on otettu, jos vaan saisin ne muokattua julkaisu kuntoon niin tekin näkisitte :) ehkä pääsiäisen vapaina saa aikaseksi.. ehkä...:)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Mun seittämän totuutta

Mä sain haasteen Chocolta kertoa seittämän asiaa ittestäni... tovin olen tässä asiaa pohtinut ja nyt kun tuo Mamikin jaksoi koneelle vääntyä niin saan ne vihdoin tuotua myös julki

1. Mä olen tän perheen rakas lapsi, ainakin jos vanha sananlasku "rakkaalla lapsella on monta nimeä" pitää paikkansa. Mila on mun oikee nimi, tai no, on mulla se hieno nimi siellä papereissa mutta Mila on nimi jolla kutsutaan.. useimmiten. Mami ja muutkin on antanut mulle muitakin nimiä... Miltsu, Miltsu-Piltsu, Milanen, Miimu, Miikkulainen, Turre, Pomppu... ja kaikkia eri viersioita niistä.. ja laiska taitaa olla tuo meidän Mami kun välillä kutsuu pelkästään Mi!

2. Mun paras leikkikaveri on tuo mummeli-Czeene. Asuu tossa "mummolassa" jossa vieraillaan päivittäin. Se on kyllä jo aika vanha ja raihnanen eikä aina jaksa innostua vaikka kuinka houkuttelen painimatsiin. Mutta kyllä se välillä aina intoutuu! Musta on kiva painia sen kanssa, roikkua kaulassa, järsiä jalkoja, taklata ja pyöriä kinttujen seassa, mä kun mahdun sujuvasti vaikka sen takajalkojen välistä kulkemaan mahan alle!!

3. Parhaat lelut onkin sitten Vingut, niitä on kiva vinguttaa varsinkin kun toiset yrittää kattoo telkkuu :) ja jos ei muuteen saa huomioo niin ottaa vingun ja painuu sen kanssa pyörimään sänkyyn niin johan kohta kuuluu kutsu huuto! Toisaalta mä kyllä tykkään retuttaa semmosta riepua ja pehmoleluja.. ja tennispallot on ihan pop ulkoleikeissä!!

4. Mä olen myös onnistunut aika hyvin jo kouluttamaan tuon isäntä väen. Kokeilkaa vaikka, semmonen tasanen aika hiljanenkin öninä saa huomiota aikaan. Varsinkin kun siihen lisää tiukan tuijotuksen ja harrastaa sitä sillon kun katotaan telkkua. Ja heti kun katse on luotu suhun niin ota lelu ja tyrkytä sitä ja önise vähän kovempaa. Toimii! ja kun tarpeeksi treenaa ja osaa ajoittaa oikein tällä taktiikalla voi päästä sänkyyn nukkuu. Jep jep, totta!! Valitsee vaan sopivan hetken että Mamilla on syvässä unessa, önisee, se ei jaksa kattoo kelloa ja arpoa kuinka aamu on ja kappas käsi heilahtaa ja sänkypaikka vapautuu!! Suosittelen lämpimästi kaikille joiden "pitäisi" nukkua muuallakuin sängyssä!

5. Mulla on myös tosi vallottava hymy. Sitä täytyy väläytellä aina sillon tällöin jos pitää varmistella että saa rapsuttelua ja mahdollisesti herkkuja. Kotiväellä tottakai pepsodent-hymy välähtelee kotia tulon yhteydessä, mutta tarpeen tullen myös nuo Iskän kaveritkin saa nauttia mun valloittavasta hymystä. Tosin ne eka luuli että mä irvistelen nille... mokomatkin moukat, eivät ymmärrä kauniin hymyn päälle...

6. Mulla on kotona oma kyttäyspaikka. Toinen meidän sohvista on ikkunan alla, joten sen käsi nojalla istuen tarkkailen mitä Mun Taajamassa tapahtuu. Siitä näkee takapihan männyn jossa oravia keikkuu, bussipysäkin ja sen ketä siitä kyytiin nousee, jalkakäytävän ja siellä kävelät koirat, jotka haukutaan pystyyn. Muutenkin mä oon ehdottomasti sitä mieltä että tää Taajama on mun ja kaikki vastaan tulevat koirat on syytä haukkua maan rakoon. Piruako ne mun alueella pyörii! Mami ei oo samaa mieltä ja välillä sen mieliksi oon hiljaa ja vaan mulkoilen, silleen saa namia. Mut välillä sitten muistutan muita ihan ääneenkiin että kenen alueella sitä hengaillaan.

7. Viimesenä seikkana voisin kertoa vaikka että mä en pelkää koviakaan ääniä. Iskä kuljettaa mua aina välillä tuolla halleilla mukana jossa ne rassaa autoja. Eilenkin päätiin siinä ottaa pikkutorkut vaikka siellä joku rälläkällä hurruutti ja joku hitsas. Ei paljoo kato nappaa, tää mimmi kato ottaa osaa lungisti. Sitäpaitti siellä on niitä kivoja iskän kavereita jotka syöttää mulle keksejä :)

Semmoset totuudet musta tällä kertaa.
Ja tottahan toki haaste pitää laittaa myös eteen päin. Mä haluisin laitta tän Isi-Hepulle, mut sen emäntä ei oo vielä tehnyt blogia mistä voitais lukea kuulumisia (vink vink).. niin mä laitan tän eteenpäin Adalle kenen kanssa me treenailtiin kerran Kuopios ja sit tottahan toki pitää olla myös rotu uskollinen ja haaste lähtee myös siskolikan isoveljelle Helsinkiin eli Peetulle.

-mila-

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Karkauspäivä


Karkauspäivähän on perinteisesti ollut poikkeuksellinen päivä. Päivä jota vietetään neljän vuoden välein. Päivä jolloin naisetkin saavat kosia.

Koitin onneani ja tällä kertaa en saanut hamekankaita :)

Eihän se vaatinutkaan kuin vähän reilut 6 vuotta ja sen karkauspäivän...

-ehkä joku päivä rouva-

lauantai 23. helmikuuta 2008

Agility kuulumiset

okei, nyt kyllä jo vähän hävettää miten laiska olen päivittämään kuulumisia. Itse kuitenkin kyttään päivittäin läpi kaikki länderi-blogit jospa jollakin olisi jotain uutta kerrottavaa, ja sit ite on näin saamaton. Puolustaudun tähän hätään vaikka töillä. Kelpaako?

Kieltämättä päivät kuluvat nykyään aika rutiininomaisesti. Aamulla herätyskello soi 7.00 ja ylös kammetaan torkun tai kahden jälkeen, riippuen Milan öninän vaativuudesta. Toppakuteet niskaan ja aamulenkille silmiä aukaisemaan. Aamutoimet lenkin jälkeen ja töihin ysiin. Viideltä kotia, kotoa koiruus mukaan ja porukoille. Siitä tallille ja siitä sitten taas porukoitten kautta kotia. Ja kas, kello on jotakuinkin puol kasi. Milan iltalenkki, sauna ja peti. Ja aamulla sama alkaa alusta. Eli todella vaihtelevaa :)

Keskiviikko päivät tuo kuitenkin rutiiniin vähän vaihtelua, silloin töitten jälkeen tukkaputkella suoraan porukoille ja tallille, Kimmo tulee kotia päästää Milan yksinäisyydestä. Tallin jälkeen taas tukkaputkella vaihtaa vaatteet ja koirakentälle seiskaksi. Nyt olen saanut sovittua että pääsen keskiviikkosin puol viisi, jää siis aikaa minunkin syödä vähän ja koiran lämmittelylle enemmän ennen agility harkkoja.

Viime viikon keskiviikkona harkoissa oli tehtävä jossa oli suora hyppyjen linja ja joka hypyn välissä oli putki mutkalla johon koira piti saada. Eli hyppy, putkeen (sinne kauempaan päähän), hyppy ja toinen putki samalla tavalla ja hyppy jonka jälkeen suora putki. Meni miten sattu. Koiraa ei pitänyt hukata selän taakse, minkä minä tein ja useasti. Ei mennyt siis mitenkään loistokkaasti, ja ei jäänyt hyvää mieltä. Ärsytys jäi ehkä päällimmäisenä pintaan, ei ärsytys Milaa, sehän tekee mitä kerron sille vaan siihen että en osannut ohjata eikä tehtävää harjoiteltu niin että oisin saanut onnistuneen suorituksen. Parin epäonnistuneen jotenkin sujuneen suorituksen jälkeen seuraavan vuoro, tuntu että en oppinut mitään. No, ymmärrän kyllä että ei ole aikaa jankata jokaisen onnettoman ohjaajan kanssa useita kertoja vaan kotiläksyjä on tehtävä. Mut silti ärsytti.
Toisena harjoituksena oli hyppy-puomi-hyppy-puomi-hyppy. Hypyn jälkeen siis puomille, ennakoiva käännös seuraavalla hypylle, takas puomille ja viimeinen hyppy. Tämä menikin sitten jo paremmin. Kontaktit olivat hyvät. Treeneistä jäi siis puoli hyvät fiilikset.

Tällä viikolla taas harjoituksena oli kuuden hypyn tehtävä. Hypyt olivat kolme peräkkäin ja kaksi aina rinnakkain (six pack ikään kuin), ja tarkoitus oli mennä siksakkina aina toiselta reunalta toiselle (oik. reunan eka, vas toka, oik kolmas, vas kolmas, oik toka, vas eka). Matkaan lähdettiin koiran kaa yhtä aikaa, valssi toisen hypyn jälkeen, takaa kierrolla takaisin päin, taas valssi ja viimeinen este. Muuten meni ihan hyvin paitsi meidät ohjattiin tekemään valssi pitkälle toisen ja viidennen hypyn taa, no sinne kun tein valssit niin Mila oli jo kahden metrin päässä josta sain huutaa ensin "tässä" komennolla takaisin luo mistä jatkettiin matkaa. Eli Mila teki aivan turhia lenkkejä koska itse olin myöhässä tilanteista. No rämmittiin kuitenkin harjoitus kohtalaisesti läpi. Ärsytti jälkeen päin se että mitä teen väärin kun jouduin aina valssin kohdalla ensin komentamaan Milan takaisin luo ennen kuin voitiin jatkaa matkaa. Kysyinkin sitä että missä teen väärin ja vastaus oli että et missään, Mila vaan on niin nopea etten voi keretä tekemään valssia neuvottuun kohtaan vaan se pitäisi tehdä jo aiemmin hypyn kohdalle eikä sen taakse. Ärsytti. Toisaalta oli kiva tietää että en tehnyt mitään väärää mutta miksi mua ei sitten ohjattu tekemään valssia aikaisemmin! Juuri sitä kaipaisin enemmän treeneihin, yksilöllistä ohjausta. Me ollaan kuitenkin kaikki ohjaajat vielä aloittelijoita eikä osata itse ehdottaa mikä meistä tuntuu parhaalta ratkaisulta... Jatkossa kyllä aion kyseenalaistaa enemmän ja kysymään aiemmin jos itestä tuntuu että ei tuu onnistuu...

Tänään käytiin myös harrastamassa agilityä. Aamulla oli jälleen Ihalaisen Tarjan pitämä valmennus. Harjoiteltiin putkeen lähettämistä pimeistä kulmista, eteen irtoamista sekä otettiin A:ta. Putkeen lähettäminen onnistu kivasti, pikku hiljaa lisättiin vaikeutta ja lopuksi lähetettiin hypyn takaa putkeen jonka suu ei näkynyt ollenkaan. Mila irtosi hyvin, itse asiassa yllätyin miten hyvin. Joskus on jäänyt himmaamaan tai kääntynyt takaisin jos mun askeleet pysähtyy, tässäkin mun pitäis vaan muistuttaa käskyttää tarpeeksi. Meinaan jättää käskyttämisen aina turhan vähälle, mikä tyhmää koska Mila tekee ja irtoo kyllä kun vaan kerron että saa mennä ja tehdä.
Toisena harjoituksena olikin eteen irtoamista mikä oli kyllä hyvä harjoitus meille. Ensin otettiin pätkä ilman palkkausta ja kellotettiin aika ja sit harjoittelun jälkeen uusiksi kellotus. Pätkä oli siis pelkkiä hyppyjä jotka aloitettiin ensin käännöksellä ekan hypyn jälkeen ja siitä sitten suoraa linjaa hallin toiseen päähän hyppyjen yli. Itekin joutu oikeen juoksee kun palkattiin irtoamista lisäämällä matkaa aina hyppy hypyltä, ensin yhden hypyn takaa, toisen ja lopuksi linjassa taisi olla 4 hyppyä. Mekin saatiin aikaa puristettua sekunti pois, vaikka eka kerta ilman harjoittelua menikin jo ihan hyvin. Tässäkin mun pitäis taas muistaa vaan käskyttää reippaasti ja juosta ite lujaa eikä jarrutella, taitaa joutua siis emäntä juoksukouluun ettei jää ihan jälkeen koirasta tai ainakaan omalla hitaudellaan hidasta koiraa.
Viimeisenä harjoiteltiin vielä A:ta, saatiin muutama vinkkin kuinka voin sitä treenata ja se menikin aika hyvin. Mila oli hihnassa ja sillä jarrutin alastulossa pysähtymään kontaktille jossa palkka. Nyt vaan kun jaksais ton porukoitten pihassa olevan A:n kaivaa lumen alta niin voisi alkaa treenaa sitä taas lisää.
Näistä treeneistä jäi ihan hyvä mieli, vaikka mitään kovin uutta tai vaikeaa ei otettu. Mutta onnistumisia tuli ja niistä tulee aina hyvä mieli.

Loppupäivän Mila onkin tänään nukkunut, taisi kahden tunnin hallilla olo tehdä tehtävänsä ja viedä voimat. Otettiin yhessä kunnon parin tunnin päikkärit, on se kyllä ihanaa kun saa kerrankin nukkua päivällä hyvällä omalla tunnolla ilman kiirettä. Suosittelen :)

-mervi-

perjantai 8. helmikuuta 2008

Lomalta töihin..

Viime viikonloppuna vietettiin siis minilomaa pohjoisemmassa.
Perjantaina matkattiin kohti Vuokattia Kimmon kanssa mökkeilemään Anopin + hänen miehen sekä miehen pojan ja tyttöystävän kanssa. Kiva viikonloppu, ikinä en ole ollut hiihtokeskuksessa lomailemassa ja ainahan mulle kylpyläkäynnit maittaa joten ei valittamista, varsinkin kun oma kustannusosuus oli minimi..

Perjantai meni vain olellessa ja mökillä saunoessa, mutta heti lauantaina oli sitten tosi kyseessä kun suunnattiin rinteisiin. Meikäläinen ei ole lasketellut viimeisen 10 vuoden aikana kertaakaan ja tavan hiihtosukset on ollu jalassa viimeksi yläasteella... 9 vuotta sitten. Että tällä kokemuksella kohti rinteitä. Onneksi maan vetovoima vie alas vaikka mitä tekis niinpä en jäänyt rinteiden huipulle keikkumaan koko päiväksi. Oikeastaan oli tosi kivaa, alkuun jännitti ja alas tultiin tukevasti auraamalla :) loppuajasta jo vähän uskalsi vauhtiakin antaa kertyä. Ja kerran vain heitin kumoon!! mutta täytyy sanoa että 3 tuntia oli kyllä maksimiaika, aika hyvin jalat jo siinä ajassa sai jumiin :)
Ja kun kerran selvittiin rinteistä ehjänä suunnattiin vielä keilaamaan sekä Kimmon kanssa uimaan. Mukavahan sitä oli lillua lämpimissä porealtaissa urheilun jälkeen. Illaksi vielä Katinkullan karaokebaariin kuuntelee sulosointuja, itse emme siis laulaneet ;)
Sunnuntaina vielä ennen kotia lähtöä käytiin pari tuntia keilaamassa, ja mä jopa onnistuin siinä, ainakin paremmin kuin edellisenä päivänä.. Ja vaihtelevassa säässä köröteltiin kotia... Kiva viikonloppu vaikka Miimukkaa olikin välillä ikävä, oikeasti muutaman kerran kattoi vaistomaisesti takapenkille kuinka siellä matka sujuu. Hyvinhän pussillinen vaatteita siellä matkusti.
Hyvin Milalla oli menny porukoilla, Czenee oli leikittänyt niin että olivat suoneet sille jo sunnuntaina tovin huilia ja tuoneet Milan kotiin siksi aikaa kun kävivät Mummolla...

Maanantaina koittikin arki samantien, kello pärähti seitsemältä ja eikun töihin ysiin. Nopeasti viikko on mennykin töissä. Apteekki on sama tuttu missä olen ollut useasti aiemminkin, paikat on siis tutut joten aika nopeasti on sulautunut joukkoon taas. Vähän on tietenkin muistelemista kuinka hommat sujuvat, mutta kyllä se tästä. Parit voiteet ja yskiksetkin olen jo päässyt tekemään.

Keskiviikkona jatkuikin meillä agi treenit 2 kuukauden tauon jälkeen, kiva oli kyllä mennä taas hallille vaikka saikin sitä ennen paahtaa pää kolmantena jalkana että kerettiin. Ohjaajana oli eri kuin meillä tavallisesti ja tällä kertaa harjoiteltiin itsenäisesti A:ta, puomia, keppejä, rengasta, putkeen lähettämistä sekä hyppy ja putki -harjoitus jossa oli sylikäännös.

Kepit meni hyvin, muistin antaa itse aloittaa, tosin kun yritin vähän lisätä tempoa edistämällä ja kannustamalla "Tule, tule", Mila jätti pujottelematta ja tuli perässä pää kalleen "Ai minne Tule?". Kun maltoin kannustaa vierellä pujotteli kyllä sujuvasti. Puomi oli ok, pari kertaa lipsahti kontaktilta alas asti, mutta muutama oli tosi hyvä. A:ta otin vain alastulolla, niin että nostan kontaktin ylä reunaan ja siitä käskyllä Mila tulee alas niin että takajalat jää kontaktille, tämä ok. Rengas kans ihan jees, pari kertaa tais mennä väärästä välistä. Putkeen lähettämisessä Mila kääntyy herkästi takas, aika suljetusta kulmasta menee sisään, mutta ei jatka ja kun itse menen meno-suun ohi kohti tulo-päätä (putki mutkalla), pyörähtää takasin, tiukalla käskytyksellä ja kannustamisella meni kuitenkin. Sylikäännöskin onnistu kunhan vaan ite menin oikeaan paikkaan, ajauduin usein putken suun kohdalle itse ja siitä sitten väärälle puolelle putkea, koira kyllä osaa, minä en.
Mutta taas innolla kohti ensi viikon treenejä, lisäksi odotan että tulisi kesä ja saisin A:an pihaan niin että pystyisin ottaa sitä vaikka päivittäin, nyt se on lumen ja pressun alla.. ei jaksa kaivaa kovinkaan usein esiin... laiska...

-mervi-

tiistai 29. tammikuuta 2008

Agilityä Kuopijos

Tiistaina käytiin hakemassa taas vähän tuntumaa agin harrastamiseen Kuopiosta Annan opastuksella. Aamulla ajoissa ylös, ei tosin mitenkään hirmu aikasin mutta kellolla kumminkin :) ja ysin jälkeen nokka kohti Kuopiota. Anna ja Ada odottelikin meitä jo parkkiksella ja kävelylenkin jälkeen Lemmikkiareenalle treenaa.

Kivaa oli vaikka Mila olikin outo, vieras paikka hämmensi kovasti. Kun jätti istumaan niin näytti siltä että pelkää että joku tulee ja puree pyllystä, muutenkaan ei oikein syttynyt. Meni kyllä tehtävät, mutta muuten haahuili lahjakkaasti. Ei antanut kiinni vaan haisteli mattoa ja nurkkia. Kiva, näin kauniisti minun koira tottelee.. ja ei hävetä yhtään. Käyttäytyminen oli kyllä outoa, ei se hallilla käydessä miihaile vaan on kyllä kärppänä mukana jutussa, ja syttyy eri tavalla tehtäviin. Tosin sielläkin jos jään ite kuuntelee ohjeita nappaan kyllä kainaloon just tuon haahuilun ehkäisemiseksi. Nyt ei innostunut narusta joka oli leluna (ja joka sai taas kotona kyytiä) tai nakeistakaan suuremmin. Taisi uusi paikka olla kovin jännä.

Tehtäväksi Anna laittoi meille pari erilaista, ekassa harjoiteltiin linjoja kuinka ohjata koira sinne minne halutaan, ja toisena oli sitten pyörimistä putken ja hyppyjen kanssa mm. ennakoivien käännösten avulla. Hyvin kyllä sai mut miettimään (ainakin näin jälkeenpäin kotona) sitä että millä liikkeellä ja missä vaiheessa saat koiran sinne minne pitää. Ennen estettä tehty käännös saattaa olla parempi ratkaisu seuraavalla esteelle mentäessä, kun taas ennen toista estettä tehty ratkaisu. Ja vielä se että ennemmin ohjaa koiraa haluttuun suuntaa kuin estää vääriä reittejä. Voi kun itse oppis joskus ajattelemaan noin, nyt vielä tekee kiltisti niin kuin käsketään eikä osaa tehdä omia ratkaisuja, vähän jotain mutta ei paljoa.
Lisäksi meillä oli kepit tehtävään liitettynä, mitä ei siis ennen ole ikinä ollut. Tähän mennessä keppejä on otettu vain yksittäisenä esteenä. Hyvin Mila jo pujottelee, pari kertaa meni kakkos väliin kun ite änkäsin tielle. Kun annoin itse aloittaa, meni oikein. Siinäkin pitäisi lisää harjoitella itsenäistä aloittamista, ilman että tungen aloitukseen mukaan.

Oli kyllä tosi kiva hakee taas tuntumaa agiin, vähän on jäänyt kotona tekemisetkin vähälle vaikka ennen taukoa luuli että jaksaa jatkuvasti kotona harjoitella. Nyt vaan odotellaan ensi viikolla alkavia harkkoja :)

Muuten tämä viikko on menny leppoisasti, käytännössä lomaillen. Koulua ei ole kun se pirun nettikurssi, johon pari vastausta tällä viikolla lähetin. Ensi viikolla alkaakin sitten harjoittelu. Kuinka mä jaksan nousta taas aamulla???

Nyt kuitenkin vielä lomailua viikonloppu, lähdetään Kimmon kanssa Anopin + muiden matkaan Vuokattiin huomenna ja sunnuntaina kotiudutaan. Milanen menee porukoille hoitoon, ekaa kertaa on ilman meitä hoidossa näin pitkään. Koskaan ei ole tainnut olla edes koko yötä... Kellekähän tämä erossa olo on vaikeinta? :)

-mervi-

Ai niin, mitä hepukkaan tulee niin tilanne sama. Sama paikka sama yskä. Välillä parempi välillä pahempi. En ole vielä keksinyt mikä olisi se järkevin ratkaisu, taidan yrittää eka painostaa tuolla alusen vaihtoon ja sitten että kaikki söisi tuorerehua. Ahdistaa kovasti edelleen, siis mua tää tilanne. Toisaalta Appiukolle olisi hyvä, siinä on vaan se välimatka ja toisella teettäminen. Niin ja tuolla nykysen paikan liepeillä on nähty karhu, hereillä. Ja appiukon seuduilla kait susia... Very nice :(

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Epätodellista

siltä elämä tuntuu, ainakin koulun osalta. Ihan kohta se on ohi. Huomenna ja perjantaina vielä käyn Kuopiossa yhdessä purkutilaisuudessa sekä kirjoittaa kypsyysnäytteen ja sit ei olis muuta kuin harjoittelu ja yhden nettikurssin pari tehtävää tehtävänä. Aika hurjaa. Mä olen tuotapikaa saamassa ensimmäisen ammatin, ei siinä mitään monelle tuo on varmasti se eka, mutta kun itse on tehnyt jo töitä useamman vuoden ja ollut kerran jo vakituisenakin niin tuntuu hurjalta. Vihdoinkin on paperi josta oikeasti hyötyä, lukion tai yo paperien en koe antaneen juuri mitään.. no koulupaikan ehkä, ehkä ei sitäkään...

Todellisuus on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan kun koulupäivät käy vähiin ja potkijaisetkin oli. Työmarkkinaseminaarissa viime pe kovasti kerrottiin mitä tulevaisuudessa ehkä tiedossa ja mitä papereita pitää mistä pyytää ja minne lähettää jotta sais laillistuksen. Viimeset bileetkin vietettiin opiskeluporukalla, ne potkijaiset toisin sanoen siis ilmaisen viinan bileet. Boolia riitti, kuten myös hauskaa... yksityiskohdat jääköön kertomatta :) Pahemmin en ole juossut noissa yleisissä opiskelukekkereissä, omien opiskelukaverien kanssa kuitenkin joitakin kertoja. Onneksi pääsee eroon noista rappiokavereista jotka johdatelleet minut siveellisen ihmisen humalan tielle parin otteeseen :)

Ei vaineskaan, ikävä niitä tulee. Epätodellista on ollut myös se että nyt on jo ensimmäisille näistä tovereista toivottanut hyvää loppuelämää ja toivotaan että joskus nähdään. 2,5 vuotta ollaan nähty melkein päivittäin ja nyt sitten ajaudutaan eri teille... Itestähän se on täysin kiinni miten paljon jatkossa tulee pitämään yhteyttä, itse vaan olen himpun laiska... Onneksi on sähköpostit, meset, facebookit sun muut, että yhteydenpitokeinoja on kyllä tarjolla. Pääseeköhän perjantaina ihan itkut kun lopuille sanoo heipat?

Onneksi Annaa näkee jo seuraavalla viikolla, kun se lupasi mua ja Milaa opastaa agilityn saloihin... Mennään käymään Kuopiossa, jossa päästään lämpimään tilaan saamaan palautetta siitä osataanko vielä mitään. Mielenkiintoista :)

-mervi-
lisäilin parin uuden länderiblogin linkit

tiistai 15. tammikuuta 2008

Viikonloppu

se tuli ja meni, kuten myös arki palas meidän elämään... tai no arki ja arki. Viikko sitten maanantaina kävin Kuopiossa 2 luennolla ja päätin heti lintsata tiistain ja torstain luennot. Ei niissä olisi kuitenkaan kerrottu mitään mitä en kavereilta sais tietää ja ei kannata ajaa kahden tunnin takia kahta tuntia tuolla dieselin hinnalla.

Pe kuitenkin kävin taas kuopios tekemässä viimeisen kurssin parityötä, motivaation määrä on 0! yksinkertaisesti ei enää jaksa ja ei kyllä kiinnosta aihekaan, turhalta tuntuva kurssi, katotaan irtoaako mitään puruissa... Samalla palautin myös lopputyön, sinne meni kuukausien ahdistus. Hyväksytty se on ja huomenna viimeinen palaveri ohjaajan kanssa, itsearviointi ja ohjaajan palaute. Ja pe seminaari aiheesta ja siitä viikonpäästä kypsyysnäyte ja sit se oli siinä. Yhteensä koulua enää 6 päivänä... Vähiin käy ennen kuin loppuu, paljoa ei ole tekemistä mutta kai nuo vähätkin pitäisi tehdä...

Perjantaina matkaan lähti myös opiskelutoveri Sanna, "elämysmatkailemaan" :) Pe meni ihan sutjakkaasti, tallilla käytiin ja saunottiin... Koiran lenkityskin jäi minimiin kun ajoissa piti päästä nukkuu kun lauantai aamuna oltiin menossa agivalmennukseen.

Totta tosiaan puoleentoista kuukauteen ei olla harjoiteltu kuin muutamia kertoja kotona ja nyt mentiin hallille Tarja Ihalaisen pitämään, yhdistyksen omaan valmennukseen. Meidän ryhmässä oli 5 aloittelevaa koirakkoa, kaikki taidettiin olla viime keväänä aloittaneita. Harjoitukset oli aika yksinkertaisia, ennakoivaa käännöstä ja vekin harjoittelemista, jolla saadaan koira jatkamaan heti esteen jälkeen haluttuun suuntaan. Harjoituksen meni hyvin, Mila oli aika toheissaan ja on se kyllä nopea. Viimeisenä harjoituksena oli puomi ja putki, puomin jälkeen piti ohjata putken toiseen suuhun joka ei niin suorassa linjassa puomilta katsottana kuin väärä pää. Asia periaatteessa yksinkertainen, koira pysähtyy kontaktille mussuttaa namit (eka kontakti hyvä, toisella tuli kans alas asti, mutta takajalat ei jääny kontaktille) itse tekee valssin ja menee puomin ja putken väärän pään väliin. Hyvin meni muuten, mutta kun puomilta lähettiin niin jalat mulla menossa kohti putkea ja yläkroppa osoitti sivulle jossa myös putki kauempana, ja sinnehän Mila ampas. Ei tullu mieleenkään että se sinne lähtee! Eli lukee tosi tarkasti vartalon asentoa vaikka kädet ja suu sanois muuta... Ja puomin meni niin vauhdikkaasti että kun yhtäaikaa lähetään mulle tulee kyllä kiire olla kontaktilla yhtäaikaa.

Kivaa oli taas treenata niin että oikeasti neuvotaan, kaipaisin vaan ehkä vähän haastavampaakin. Toisaalta ensin on opeteltava asiat pikkupätkissä että vois kokonaisuudet sujua. Ja olipahan kiva kun oli kerrankin KeTy matkassa, Sanna lämmitteli Milaa kun rakennettiin rataa ja kävelytti kun kuunneltiin seuraavan harjoituksen ohjeistusta :) näppärää :)

Kontaktin opettelussa toivottavasti päästään pian kunnolla vauhtiin, A valmistuu porukoiden pihalle tuota pikaa. Enää puuttuu harjalta suoja teräviltä reunoilta+raolta... Siinä sitten tavoitetta että jaksan johdonmukaisesti ja rauhassa opettaa kunnolla, ajattelin aloittaa pelkästä kontaktilla olemisesta josta pikkuhiljaa siirtyä siihen että tulee alastuloa ja pysähtyy ja joskus tulevaisuudessa sitten ylösnousun kanssa..Katsotaan kuinka meidän käy :)

Muuten viikonloppu meni koirien suhteen passiivisesti, oltiin siis la-su yö porukoilla, kun ne reissussa ja Czeene hoidettavana. Tiet on törkeen liukkaat ja kun vielä sitten sain kummipojan (3v) lauantaina hoitoon ei pahemmin lenkkeilty. Kieltämättä kuonopannat kätevät näillä keleillä, ei koirat yritä vetää eri suuntiin ja ite taiteilla pysyä pystyssä. Muuten ei ole kuonopanta ihmeitä tehnyt koirien ohittamiselle, edelleen välillä rähjätään ja hyvästä käytöksestä palkataan. Harjoitellaan siis vielä...

Kätevää muuten tuommoinen harvinainen vieras yhden uhmaikäisen kakaran kanssa :) Vähän kun meinas tulla turhaa kiukkuilua syömisen tai riisumisen suhteen niin vaan kuiskutti korvaan että haluutko että Sanna näkee kuinka sä kiukuttelet ja niin oli taas yhteistyö sujuvaa :) On se Sanna niin IN! Oikeasti pitkästä aikaa oli varsin yhteistyökykyinen mukula ja rajojen koittelu vähäisempää :) ja se jatkui vielä sunnuntainkin vaikka oltiinkin kaksin... :)

-mervi-