tiistai 20. huhtikuuta 2010

Agilityn extra-innostus!

Viime lauantaina käytiin meidän hallilla agilityvalmennuksessa. Ja kylläpä tykkäsin :)
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...

Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...

Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)

Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...

Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..

-mervi-

torstai 8. huhtikuuta 2010

Nemin ekat agit ja hormonihuurua...

Puoltoista viikkoa sitten oli Nempun ekat oikeat agility harkat. Ollaanhan me jotain tehty aiemminkin, putkea, yksittäistä hyppyä, puomia...
Ekat harjoitukset olikin kohtalaisen helppoja. Suora lyhyt putki johon Nemi meni oikein reippaasti. Ekan kerran varmistelin niin että ohjaaja piti pikkasen kiinni ja ite kurkin putken toisesta päästä. Loput kerrat otettiin ihan lähettämällä, iloista kehua ja tyttö oli oikein reipas.
Toisena harjoituksena oli hypyn yli lähettämistä. Ensin yksi hyppy ja sitten kahdella hypyllä. Hyvin hyppäs ja pysyi jopa paikallaan :)
Suurin vaikeus olikin leikkiminen hallilla kun on muitakin koiria. Mä niin toivoisin että saisin Nemistä lelulla palkattavan. Milahan lähtee pallon perään ja sitä käytän sillä palkkana nakin ohella. Nemi ei osaa tuoda vielä palloa takas ja toivoisin että yhteinen leikki saatais repimisestä esim narulla. Leikkimistä harjoiteltiinkin odotusajat, tällä hetkellä potentiaalisin lelu on vinkuva hiiri joka on sukassa. Yllytin, kehuin, olin ite yli-innokas ja saatiin pientä leikkiä aikaan :) Ehkä se siitä.. Palkkauksen tehtävistä annoin kuitenkin herkkuina.
Heti seuraava kerta jäikin sitten väliin, kun ite sain hirveen flunssan, tukkoisuutta, kurkkukipua, vähän yskää, kipua poskionteloissa ja korvissa... Viikko on kärvistelty ja nyt ollaan jo voiton puolella. Antibioottia en halunnu hakee, ja ehkä täs selvitään ilman :)

Ja sitten noihin hormonihuuruihin ja tällä kertaa en tarkoita omia hormonihuuruja :)
Mila on ollu super rasittava näissä juoksuissa. Sellasta liehittelyä Nemille että! Ja jatkuvaa hypppelyä toistensä selkiin. Ja kaiken lisäksi vinkuilee mullekin, tulee viereen, nuolaisee korvaa, vinkuu ja tökkii tassulla. Plus on ollu tyttösestä huomattavasi kiinnostuneempi, nuuhkii ja varovasti lipasee...
Kieltämättä on käynyt ajatuksissa että jospa leikkuuttais. Milahan tulee syksyllä 4 vuotiaaksi, eli pennut pitäisi tehdä lähiaikoina jos meinaa. Se on vaan niin iso projekti että usko siitä selviytymiseen on itellä vähän horjunu. Ja onhan tässä näitä muitakin projekteja... tyttö ja talo, tosin esim. seuraaville juoksuille molemmista ollaan varmaan jo huomattavasti selvemmillä vesillä :)
Lisäksi tuntuu että nyt on pentuja tosi paljon enemmän syntynyt kun esim. silloin kun Milaa etsin, tulisiko ongelmaa saada hyvät kodit pennuille kun ei ole esim. menestystä agin puolella ja sitä kautta tuttu harrastaville koiraihmisille?
Ja onhan mulla vielä Nemi jos pentuja myöhemmin haluaa.. tosin Mila on mun silmään nätimpi kuin Nemi (ainakin vielä, tosin Nemi ei vielä saanut kaikkea massaansa). Toisaalta luonne ei helpoin, kiltti kyllä, mutta niitä huonojakin tapoja on (katukäyttäytyminen). Mila ei ole mitenkään alistuva ja koulutettavauudeltaan haasteellisempi kuin Nemi, tosin jos ois kokeneempi koiraihminen kuin minä tuskin ongelmaa...
En tiedä.. pitänee katsoa mitä elo on taas kun juoksut ohi... ei tarvitse onneksi tehdä nopeita päätöksiä.

-mervi-