Viime lauantaina käytiin meidän hallilla agilityvalmennuksessa. Ja kylläpä tykkäsin :)
mä olen tainnut ennenkin voivotella sitä, kun ei saa omaan ohjaukseen opetusta, tai ainakaan niin paljon kuin haluaisin. No nyt sai. Ja kaikkia uusia kuvioita, en edes niitä nimiä tiedä...
Kataisen Sanna piti valmennusta, jossa jokainen hyppy mentiin sieltä "väärältä" puolelta, eli paljon tuli takaakiertoja ja koiran pyörittämistä ittensä ympäri. Meinas olla hankalaa blondin tajuta ettei aina tartte ite yrittää pyöriä ja pysyä sit kartalla, vaan antaa koiran pyöriä ja poimitaan se vaan sit mukaan :) Ja aina on sanottu että ei saa koiraa laskea selän taakse, ja nythän se piti vähän joka välissä poimia selän takaa mukaansa! Mutta poispäinkäännös me osattiin :) vaikka sanoin että ei me sellasia olla tehty... en vaan tienny mikä se oli :) Koitan vaikka joskus saada ratapiirroksen lisättyä, turha yrittää selittää miten rata meni...
Suurin anti taisi kuitenkin olla hirveä into mikä tuli valmennuksesta! Ja lisäksi kun itäinen Suomi on saanut nyt koirakoulun joka keskittyy agilityyn mä alan innostua :) Eli Kuopion tällä puolella on just perustettu koirakoulu, johon jo alustavasti laitoin kyselyä että jos kerätään täältä oma porukka niin päästäskö valmennuksiin. Säännöllinen valmennus, kerta kuukauteen suunnilleen kuulostas niin hyvältä! Viikottaiseen ryhmään en uskalla lähteä, nuo elämän muut projektit pitää kai myös yrittää handlata, mutta kerta kuukauteen tää mamma tahtoo luksusaikaa Milan kanssa! Toivottavasti saadaan kuviot onnistuu ja päästään opiskelee agia kunnolla :)
Milan juoksut on siis vihdoin ohi ja rauha maahan palannut, siskosten välinen rakkaus jäänyt jälleen taka-alalle. Luojan kiitos, mun hermoja koiteltiin todella. Nyt vaan toivotaan että Nemi ei aloita omia juoksuja, viimeksihän ne oli tammikuussa... se on kyllä semmonen hormonihiiri etten yllätyis vaikka paukkais jo kolmannet juoksunsa tähän väliin...
Nempun kanssakin käytiin myös toisissa aginalkeissa. Keppeihin ja renkaaseen tutustuttiin. Voi hitsi toi penska on niiiiin erilainen kuin Mila, paineistuu todella nopeasti jos ei ymmärrä mitä vaaditaan! Toisaalta oppii nopeasti, mutta jos ei ihan tiedä miten tehdä ja yrität liian voimakkaasti komentaa alkaa jännittää ja ei tee mitään. Esim. kepeillä säpsähti kun mun jaloista tais hiekkaa lentää siihen rautaan keppien välissä maassa, ei sit uskaltanu tulla välistä ollenkaan. Otettiin lopuksi pelkkää viimestä keppiväliä niin, että kutsuin sen vaan välistä ja palkkasin... Hitaasti kai hyvää tulee.. kunhan tuo routa sulaa maasta niin tökin noi omat kepit maahan niin saadaan toistoja kotona.
Nyt olen muutaman kerran kotona harjotellu yhdellä esteellä ihan hyppäämistä, siinäkin jos otat liian monta kertaa niin jo alkaa haistelu ja muu touhuaminen. Ja kun ei edes innostu siitä leikkimisestä niin superisti että lähtis lelun perään... No mä kylvän sit ton nurtsin täyteen nakinpaloja heittelemällä niitä :)
Muuten kyllä on intoa täynnä yhdessä tekemiseen, sivulle tarjoaa itseään todella innokkaasti, kiepsahtaa niin nopeasti että pylly meinaa tulla mun varpaiden päälle :) (tokoillakin voitais, mutta taas tää opetus puoli täällä tökkii...) Yritetään siis touhuilla kaikkea kivaa, vähän kerrallaan ettei iske ahdistus ja kyllästys..
-mervi-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti