Tänään päästiin taas harjottelemaan koirahallille. Nyt oli vähän lauhempi sää, ja porukkaa oli heti paljon enemmän! Halli jaettiin kahtia, toiseen vähän osaavammat ja toiseen ne osaamattomammat. Meille kyllä sanottiin että mentäs sinne "isompien" puolella, mutta kampesin kuitenkin "pienten" puolelle.. Parempi ehkä kuitenkin harjoitella helpompia asioita kun kuvitella itsestään liikoja...
Tällä kertaa ei oltu edes nuorimpia, vaan paikalla oli 4-kuinen australian paimenkoira. Aluksi otettiin taas seuraamista, ympyrässä seurattiin ja käskystä liike seis. Mila seurasi kivasti kun palkkasin muutaman askeleen välein, ihmettelen kyllä että miksi niitä pysähdyksiä ei oteta tiheemmin, puoli kierrosta ennen kuin käskystä pysähdys... no, me oltiin kyllä vähän oma-aloitteisia pysähdeltiin useemmin...
Seuraavaksi otettiin taas maahanmenoja liikkeestä, nyt Mila meni aika hyvin sivulta suoraan maahan, muutaman kerran käänty selän taakse makaamaan tai jotain muuta ei toivottua, mutta meni ihan hyvin, pitkiä aikojahan se ei maassa pysy...
Olen yrittäny kotona tehostaa maahanmeno harjotteluja, ulkoa kun tullaan istuu eteiseen käskystä ja lähtee vasta luvalla... nyt ole yrittänyt samaan tilanteeseen saada maahanmenoa, tosi lyhyillä ajoilla tosin.. menee vaihtelevasti, ja namilla käskettävä maahan
Lisäksi harjoiteltiin kontaktin pitämistä koiraa ohittaessa, hyvin meni, vaikka toinen yritti tulla haistelee.. (mitenkähän tän sais tuonne ihan tielle, siellä kun ei yhtään rauhotu vaikka kuinka ois namia...)
Ja lopuksi vielä luoksetuloa. Jätin Milan taas yksin paikalleen istumaan ja pääsin kävelee hyvin pois, mutta kun käännyin ja juuri kun kutsuin hieman varasti... tuli kuitenkin mun luo eikä toisten koirien ja kiersi nätisti sivulle istumaan :)
Ihan hyvä mieli taas jäi, maahanmenoa pitää vaan treenata kotona, ja seisomista. Mila kun seisoo kivasti kotona, mutta kentällä tarjos vaan pyllyä maahan... Varsinkin jos lauantaina sinne mätsäriin uskalletaan...
-mervi-
maanantai 29. tammikuuta 2007
sunnuntai 28. tammikuuta 2007
Viikonloppua..
Tämä viikonloppu on mennyt aika rauhassa.. Perusjuttuja, siivousta, pyykkäystä, lenkkeilyä ja ratsastusta valoisan aikaan ja koulujuttujen välttelyä viimeseen asti...
Eilen aamulla vein petivaatteita tuulettumaan ulos Mila mukanani irti. Mila sit bongas jotain mielenkiintoista ja lähti loikkimaan vauhdilla tietä (pihatietämme, vieressä menee ojan toisella puolella "auto-pihatie" joka vie sitten isommalle asfaltti-tielle, jossa myös pyörätie) eteenpäin. Karjasin sitten Milan takasin aika äänneekkäästi kai, kun kävelijät käänty katsomaan pyörätiellä... Mila kyllä tuli takaisin mikä siis tosi positiivista :)
Lauantain päivälenkki tehtiin jäälle, siellä sai loikkia ja juoksennella huoletta irti, Milasta ilmeisesti hauskaa pomppia umpihangessa, kun sinne aina loikkaa vaikka kelkan tekemä urakin olisi... Tänään taas kierrettiin ihan taajamassa lenkki ja ilma oli vielä eilistä kauniimpi. 10 astetta pakkasta ja aurinko paistoi, talvea parhaimmillaan!
Tänään oli kamerakin mukana, ja muutama kuva tuli otettua pihalla...
koiruskat riehuvat porukoiden pihamaalla...
ja muutama poseerauskuva...
-mervi-
Eilen aamulla vein petivaatteita tuulettumaan ulos Mila mukanani irti. Mila sit bongas jotain mielenkiintoista ja lähti loikkimaan vauhdilla tietä (pihatietämme, vieressä menee ojan toisella puolella "auto-pihatie" joka vie sitten isommalle asfaltti-tielle, jossa myös pyörätie) eteenpäin. Karjasin sitten Milan takasin aika äänneekkäästi kai, kun kävelijät käänty katsomaan pyörätiellä... Mila kyllä tuli takaisin mikä siis tosi positiivista :)
Lauantain päivälenkki tehtiin jäälle, siellä sai loikkia ja juoksennella huoletta irti, Milasta ilmeisesti hauskaa pomppia umpihangessa, kun sinne aina loikkaa vaikka kelkan tekemä urakin olisi... Tänään taas kierrettiin ihan taajamassa lenkki ja ilma oli vielä eilistä kauniimpi. 10 astetta pakkasta ja aurinko paistoi, talvea parhaimmillaan!
Tänään oli kamerakin mukana, ja muutama kuva tuli otettua pihalla...
koiruskat riehuvat porukoiden pihamaalla...
ja muutama poseerauskuva...
-mervi-
perjantai 26. tammikuuta 2007
Torstai tokoa
Eilen käytiin koira kentällä reilun viikon tauon jälkeen. Pakkasta oli aika reippaasti, ja niillä rajoilla oltiin onko ohjausta vai ei, mutta onneksi tuolla hallissa on kuitenkin viitisen astetta lämpöisempää että villa paidan kanssa pärjättiin :)
Koirakoita oli paikalla vähemmän kuin tavallisesti, herkkähipiäiset kai jääneet kotiin :) mikä oli kyllä oikeastaan hyvä, ja kun koko halli oli käytössä tilaa oli reilusti.
Lämmittelyksi otimme seuraamista. Koulutusohjaajissa on todella suuria eroja, toinen sanoo että näin pienillä ei seurata vielä (tosin oltiin kyllä varmaan taas ainoot alle puol vuotiaat, yks narttu oli ainakin just tullu juoksu tauolta takas kentälle) ja nyt taas piti seurata koko hallia ympäri! Ei noin pikkanen vielä jaksa eikä siltä voi edes vaatia moista, ei taida ohjaaja aina muistaa että osa on OIKEASTI aloittelijoita!
No, me siellä loikittiin muitten jatkona ja välillä vaan juostiin ja välillä vähän seurattiin... Mila jaksaa seurata hyvin n. 2-4 askelta :) ja sit yleensä jo pysähdyn ja pyydän istumaan, tai siis Mila oikeastaan istuu jo itse käskemättä kun pysähdyn (positiivista).
Seuraamiseen sekaan otettiin myös esteen yli hyppyä. Mila ei meinannu ensin mennä esteen yli, tai siis oli ehkä liian korkea. Estettä madallettiin jolloin meni hienosti yli (mennään siis molemmat esteen läpi) ja heti sen jälkeen paljon palkkaa ja kehuja, seuraavalla kerralla oli taas este isompana jolloin pyysin pienemmäksi. Mila hyppäs hyvin ja hienosti jäi seisomaan esteen jälkeen. Ohjaaja sanoi että varmaan olisi mennyt isommankin, totesin vaan että no kunhan täyttäs ensin ees 5 kuukautta.. Eipä ollu ohjaaja muistanu että on vielä vauva..
Lisäksi harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa (oli taas vähän mahdoton tehtävä), me siis harjoiteltiin vaan maahanmenoa pysähtymisen jälkeen. Mila ei vielä ole hokassu että siitä sivulta voisi mennä maahan, vaan aina joko peruuttaa kauas enne kuin meneen maahan tai makaa vinossa tai jotain muuta... En sit oikein tiedä mitä tehdä, kun maahanmeno ei kuitenkaan ole se hauskin juttu Milasta, ja aina pitäs palkata, mutta taas onko järkeä palkata kun menee "väärin".. ehkä pitäs nyt vaan harjotella sitä maahan menoa ilman että on edes sivulla...
Parhaiten sujui luoksetulo, jätin Milan istumaan paikalleen irti, ilman että ohjaaja piti kiinni, ja menin n.15m päähän josta kutsuin luo. Ja Mila tuli oikein hienosti luokse ja sitten siitä sivulle ja palkkaa ja kehuja! Siitä jäi hyvä mieli, varsinkin kun hallissa siis muitakin koiria! Ohjaajakin kehui!
Harkoista jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli, luoksetulo oli hyvä ja Mila ottaa hyvin kontaktia, tosin aina kun toinen haukkuu niin vastaa kyllä ja haluaisi tekemään tuttavuutta.. Ehkäpä se tästä kunhan taas itse muistasin soveltaa harjotukset sopiviksi ja enkä vaatisi liikaa...
-mervi-
Koirakoita oli paikalla vähemmän kuin tavallisesti, herkkähipiäiset kai jääneet kotiin :) mikä oli kyllä oikeastaan hyvä, ja kun koko halli oli käytössä tilaa oli reilusti.
Lämmittelyksi otimme seuraamista. Koulutusohjaajissa on todella suuria eroja, toinen sanoo että näin pienillä ei seurata vielä (tosin oltiin kyllä varmaan taas ainoot alle puol vuotiaat, yks narttu oli ainakin just tullu juoksu tauolta takas kentälle) ja nyt taas piti seurata koko hallia ympäri! Ei noin pikkanen vielä jaksa eikä siltä voi edes vaatia moista, ei taida ohjaaja aina muistaa että osa on OIKEASTI aloittelijoita!
No, me siellä loikittiin muitten jatkona ja välillä vaan juostiin ja välillä vähän seurattiin... Mila jaksaa seurata hyvin n. 2-4 askelta :) ja sit yleensä jo pysähdyn ja pyydän istumaan, tai siis Mila oikeastaan istuu jo itse käskemättä kun pysähdyn (positiivista).
Seuraamiseen sekaan otettiin myös esteen yli hyppyä. Mila ei meinannu ensin mennä esteen yli, tai siis oli ehkä liian korkea. Estettä madallettiin jolloin meni hienosti yli (mennään siis molemmat esteen läpi) ja heti sen jälkeen paljon palkkaa ja kehuja, seuraavalla kerralla oli taas este isompana jolloin pyysin pienemmäksi. Mila hyppäs hyvin ja hienosti jäi seisomaan esteen jälkeen. Ohjaaja sanoi että varmaan olisi mennyt isommankin, totesin vaan että no kunhan täyttäs ensin ees 5 kuukautta.. Eipä ollu ohjaaja muistanu että on vielä vauva..
Lisäksi harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa (oli taas vähän mahdoton tehtävä), me siis harjoiteltiin vaan maahanmenoa pysähtymisen jälkeen. Mila ei vielä ole hokassu että siitä sivulta voisi mennä maahan, vaan aina joko peruuttaa kauas enne kuin meneen maahan tai makaa vinossa tai jotain muuta... En sit oikein tiedä mitä tehdä, kun maahanmeno ei kuitenkaan ole se hauskin juttu Milasta, ja aina pitäs palkata, mutta taas onko järkeä palkata kun menee "väärin".. ehkä pitäs nyt vaan harjotella sitä maahan menoa ilman että on edes sivulla...
Parhaiten sujui luoksetulo, jätin Milan istumaan paikalleen irti, ilman että ohjaaja piti kiinni, ja menin n.15m päähän josta kutsuin luo. Ja Mila tuli oikein hienosti luokse ja sitten siitä sivulle ja palkkaa ja kehuja! Siitä jäi hyvä mieli, varsinkin kun hallissa siis muitakin koiria! Ohjaajakin kehui!
Harkoista jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli, luoksetulo oli hyvä ja Mila ottaa hyvin kontaktia, tosin aina kun toinen haukkuu niin vastaa kyllä ja haluaisi tekemään tuttavuutta.. Ehkäpä se tästä kunhan taas itse muistasin soveltaa harjotukset sopiviksi ja enkä vaatisi liikaa...
-mervi-
maanantai 22. tammikuuta 2007
Turistina mätsärissä
Sunnuntaina kävimme haistelemassa näyttelymaailman hajuja Kuopiossa järjestetyissä Match Showssa. Emme siis itse osallistuneet vaikka Milalla olisi ikä riittänyt pikkupentu (4-8kk) luokkaan, vaan vain ihmettelimme sitä koira ja ihmis paljoutta ja kannustimme kaveria koirineen. Ja koiriahan siellä riitti, pikkupentujakin taisi osallistua lähemmäs 30 ja haukkuja oli joka lähtöön, oli karvattomia, turrikoita, pikkusia ja suuria (en ole eläissäni nähnyt niin isoa taskandoggia kuin siellä, se oli valtava uros, maatessaan kyljellään jalat oikosina lattialla vei varmaan parineliöä tilaa)
Mila käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, pelkäsin vähän että intoutuu haukkumaan kaikille koirille, tai ainakin vastaamaan toisien haukkumisiin, kun koirakentällä on ollut tapana kertoa olevansa paikalla jos joku muu haukkuu...
Mutta ei, Mila taisi olla hieman shokissa siitä koira määrästä joka oli vastassa kun halliin mentiin, eikä sanonut koko aikana oikeastaan mitään. Muutaman kerran haukahti, ja yhden tutun koiran kanssa meinasi laittaa paini-matsin pystyyn ennen kuin kerettiin rauhoittelemaan tilannetta, mutta muuten kuljeskeli lattialla kiltisti ja haisteli kaikki ohi kulkevat :) hieno tyttö!
Saa nähdä milloin uskalletaan itse osallistua, pitäisi varmaan ainakin vähän opetella seisomista ja pöydällä oloa. 2 viikon päästä olisi Kuopiossa seuraavan kerran... Näyttelyhihnan kyllä kävin jo ostamassa...
Mila kehän laidalla tutkailemassa mitä oikein tapahtuu....
Tänään oli tarkoitus mennä koirakentälle tokoilee, kun koulustakin pääsin ajoissa, mutta taitaa jäädä väliin pakkasen takia... nytkin mittarissa 17 astetta pakkasen puolella vaikka aurinko paistanut koko päivän... villanutulle on taas käyttöä :)
(korvat ovat nyt pysyneet nätisti jo reilun viikon ilman teippejä, vaikka aiemmin nousivat aina muutamassa päivässä, toivo ei olekaan vielä menetetty!!)
-mervi-
Mila käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, pelkäsin vähän että intoutuu haukkumaan kaikille koirille, tai ainakin vastaamaan toisien haukkumisiin, kun koirakentällä on ollut tapana kertoa olevansa paikalla jos joku muu haukkuu...
Mutta ei, Mila taisi olla hieman shokissa siitä koira määrästä joka oli vastassa kun halliin mentiin, eikä sanonut koko aikana oikeastaan mitään. Muutaman kerran haukahti, ja yhden tutun koiran kanssa meinasi laittaa paini-matsin pystyyn ennen kuin kerettiin rauhoittelemaan tilannetta, mutta muuten kuljeskeli lattialla kiltisti ja haisteli kaikki ohi kulkevat :) hieno tyttö!
Saa nähdä milloin uskalletaan itse osallistua, pitäisi varmaan ainakin vähän opetella seisomista ja pöydällä oloa. 2 viikon päästä olisi Kuopiossa seuraavan kerran... Näyttelyhihnan kyllä kävin jo ostamassa...
Mila kehän laidalla tutkailemassa mitä oikein tapahtuu....
Tänään oli tarkoitus mennä koirakentälle tokoilee, kun koulustakin pääsin ajoissa, mutta taitaa jäädä väliin pakkasen takia... nytkin mittarissa 17 astetta pakkasen puolella vaikka aurinko paistanut koko päivän... villanutulle on taas käyttöä :)
(korvat ovat nyt pysyneet nätisti jo reilun viikon ilman teippejä, vaikka aiemmin nousivat aina muutamassa päivässä, toivo ei olekaan vielä menetetty!!)
-mervi-
torstai 18. tammikuuta 2007
Lumitöitä..
Tänään sitä on sitten tullut, tuota kauan ja paljon kaivattua lunta ja ihan huolella on tullutkin! Olisiko päivän aikana tullut joku 30 cm, nyt taitaa pikkuhiljaa lopetella..
Aika mielenkiintoista on ollu ajella..
Mutta en valita, en vaikka tulisi metri kerralla, heti niin hyvä mieli kun lunta maassa ja on paljon valoisempaa :)
Milakin osallistui lumitöihin innolla, ensin kotona, sit mummon luona ja sit vielä porukoilla. Tai siis Mila keskittyi kyllä enemmän tuhoamaan lunta syömällä.. mikä sitten jossain vaihessa kostautui ja yski limaa ja vettä pois kurkusta... ahneella on...:)
Nyt on sitten loppuilta nukuttu tyytyväisenä ja ilmeisesti myös aika uupuneena (sohvalla):)
Lumi hankaloitti myös kovasti pissaamis/kakkaamis juttuja. Mila käy oma aloitteisesti puskan puolella asioillaan, mutta nyt kun meni penkareen yli niin uppos hankeen, ja eihän silloin voi mitään tehdä!!
onneksi joku kiva auraaja-setä oli koti tiellämme tökänny yhdestä kohdasta koko lumipenkareen ojaan, ja siihen oli hyvä Milankin mielestä pysähtyä, ei tarvinnut olla tiellä eikä upota hankeen :)
nyt jäämme jännäämään pääsekö aamulla ovesta ulos vai ei...
-mervi-
Aika mielenkiintoista on ollu ajella..
Mutta en valita, en vaikka tulisi metri kerralla, heti niin hyvä mieli kun lunta maassa ja on paljon valoisempaa :)
Milakin osallistui lumitöihin innolla, ensin kotona, sit mummon luona ja sit vielä porukoilla. Tai siis Mila keskittyi kyllä enemmän tuhoamaan lunta syömällä.. mikä sitten jossain vaihessa kostautui ja yski limaa ja vettä pois kurkusta... ahneella on...:)
Nyt on sitten loppuilta nukuttu tyytyväisenä ja ilmeisesti myös aika uupuneena (sohvalla):)
Lumi hankaloitti myös kovasti pissaamis/kakkaamis juttuja. Mila käy oma aloitteisesti puskan puolella asioillaan, mutta nyt kun meni penkareen yli niin uppos hankeen, ja eihän silloin voi mitään tehdä!!
onneksi joku kiva auraaja-setä oli koti tiellämme tökänny yhdestä kohdasta koko lumipenkareen ojaan, ja siihen oli hyvä Milankin mielestä pysähtyä, ei tarvinnut olla tiellä eikä upota hankeen :)
nyt jäämme jännäämään pääsekö aamulla ovesta ulos vai ei...
-mervi-
tiistai 16. tammikuuta 2007
meidän koira sohvalla muka...
meillä oli sovittu ja kauan ennen kuin koiraa oli talossa että koira ei sitten tule sohvalle eikä sängylle, häkki ostetaan missä yönsä nukkuu...
Häkki kyllä on ja yön siellä Mila nukkuukin, mutta muuten on hieman lipsuttu...
Niin kauan kun ei ite päässy pomppaamaan niin ei ollu sohvalla...tai korkeintaan sylissä, mutta ei loikoillu yksin... no, nyt kun sit ponnua on tullut niin eihän sitä mikään sieltä enää pois pidä, tai oikeastaan ei olla edes kielletty...
mutta sänkyyn ei tule... paitsi aamulla kun juoksee herättämään jos joku vielä nukkuu...ja joskus harvoin muulloin...:)
-mervi-
Häkki kyllä on ja yön siellä Mila nukkuukin, mutta muuten on hieman lipsuttu...
Niin kauan kun ei ite päässy pomppaamaan niin ei ollu sohvalla...tai korkeintaan sylissä, mutta ei loikoillu yksin... no, nyt kun sit ponnua on tullut niin eihän sitä mikään sieltä enää pois pidä, tai oikeastaan ei olla edes kielletty...
mutta sänkyyn ei tule... paitsi aamulla kun juoksee herättämään jos joku vielä nukkuu...ja joskus harvoin muulloin...:)
-mervi-
maanantai 15. tammikuuta 2007
maanantai tokoa
Tänään käytiin taasen hallilla tokoilemassa.
Jos viime kerralla ei tuntunu sujuvan, nyt olin kyllä tyytyväinen!
Taas aika kiireellä höngättiin paikalle, mutta onneksi kerettiin hieman rauhottua ja haistella paikkoja ennen kuin alettiin toimimaan.
Tällä kerralla oli (taas )uusi ohjaaja, ehkä kaikista paras tähän mennessä. Selitti aika hyvin mitä tehdään ja hommat oli yksinkertaisia.
Ohjaaja kävi tervehtimässä koirat, jonka jälkeen harjoiteltiin jälleen toisen koirien ohi kävelemistä kontaktin säilyttäen. Hyvin meni, ei pahemmin vilkuillu toisia kun namia jatkuvasti työnsi suuhun :)
Sitten harjoiteltiin sivulle istumista. Mila alkaa jo aika hyvin tarjoamaan itseään sivulle, tosin ihan vinoon, josta se sitten pitää ohjata oikealle paikalle. Mutta tajuaa jo että namit tulee kun ollaan sivulla.
Hieman toisen koiran ohittamista ja kohdalla pysähtymistä niin että kontakti säilyy, kivasti meni, muutaman kerran meinas mennä haistelee ja noukki nameja maasta kun sinne niitä kylvin...
Vielä vähän maahan menoja sekä luokse tuloa, Mila jaksaa jo tosi hyvin istua paikallaan kun kävelen hihnan mitan pois ja pyydän luo (tät kyllä treenataan aina kotona kun tullaan sisälle, eteiseen istutaan ja luvalla saa mennä). Maahan meno sujuu jotenkin, mutta ei siellä kyllä kauaa viihdy, saa olla tosi nopea että kerkeää pyytämään istumaan ennen kuin itse nousee.
Kaikin puolin jäi nyt hyvä mieli, ensi kerralla taidan ottaa vielä lelun mukaan, jolla voi viihdyttää Milaa kun odotellaan vuoroa...
ehkä tästä sittenkin tulee jotain..:)
-mervi-
Jos viime kerralla ei tuntunu sujuvan, nyt olin kyllä tyytyväinen!
Taas aika kiireellä höngättiin paikalle, mutta onneksi kerettiin hieman rauhottua ja haistella paikkoja ennen kuin alettiin toimimaan.
Tällä kerralla oli (taas )uusi ohjaaja, ehkä kaikista paras tähän mennessä. Selitti aika hyvin mitä tehdään ja hommat oli yksinkertaisia.
Ohjaaja kävi tervehtimässä koirat, jonka jälkeen harjoiteltiin jälleen toisen koirien ohi kävelemistä kontaktin säilyttäen. Hyvin meni, ei pahemmin vilkuillu toisia kun namia jatkuvasti työnsi suuhun :)
Sitten harjoiteltiin sivulle istumista. Mila alkaa jo aika hyvin tarjoamaan itseään sivulle, tosin ihan vinoon, josta se sitten pitää ohjata oikealle paikalle. Mutta tajuaa jo että namit tulee kun ollaan sivulla.
Hieman toisen koiran ohittamista ja kohdalla pysähtymistä niin että kontakti säilyy, kivasti meni, muutaman kerran meinas mennä haistelee ja noukki nameja maasta kun sinne niitä kylvin...
Vielä vähän maahan menoja sekä luokse tuloa, Mila jaksaa jo tosi hyvin istua paikallaan kun kävelen hihnan mitan pois ja pyydän luo (tät kyllä treenataan aina kotona kun tullaan sisälle, eteiseen istutaan ja luvalla saa mennä). Maahan meno sujuu jotenkin, mutta ei siellä kyllä kauaa viihdy, saa olla tosi nopea että kerkeää pyytämään istumaan ennen kuin itse nousee.
Kaikin puolin jäi nyt hyvä mieli, ensi kerralla taidan ottaa vielä lelun mukaan, jolla voi viihdyttää Milaa kun odotellaan vuoroa...
ehkä tästä sittenkin tulee jotain..:)
-mervi-
sunnuntai 14. tammikuuta 2007
Ihana viikonloppu
viikonloppu on aina yhtä ihana, lähinnä siksi että aamulla ei kello soi eikä ole kiire minnekään...
toisaalta näin talvisin kun pimeä tulee aikasin on kaikki ulkotoiminta (ratsastaminen + koirien lenkitys) tehtävä aikasin jos meinaa valoisan aikaan keretä...
Mutta silti saa nukkua kunnes Mila herättää. Mila nukkuukin ihan sujuvasti aamulla ysiin joskus jopa kymmeneen, aikamoinen nukkumatti.. passaa mulle ;)
Koiruskien kanssa käytiin launtaina kiertämässä jää/metsälenkki.. jään kautta metikköön ja tietä pitkin kotia...
Jää on kyllä nyt tosi liukas kun lunta ei ole yhtään pinnalla, koiratkin taisi liukkaus yllättää aluksi, kunnes alkoivat varovaisemmin hipsimään kohti rantaa..
On se aina niin ihana katsoa kun vanha koirakin oikein nuortuu silmissä pomppimaan ja loikkimaan metikössä... ja loppu matka hihnassa sitten haukuttiin kun olisi vielä pitäny päästä juoksemaan irti
Tänäänkin käytiin Milan kanssa kaksin jäällä hipsuttelee. Pitäsköhän kaivaa jostain hokkarit esiin ja käydä kokeilee pysyskö niillä pystys, järven jää olis nyt siihen okein oivallinen!
Tänään on satanut myös LUNTA! IHANAA LUNTA!! ainakin minusta, on heti niin paljon valoisampaa :)
huomenna taas koittaa arki ja aikanen herätys...
katotaan keretäänkö koirahallille illalla...
-mervi-
toisaalta näin talvisin kun pimeä tulee aikasin on kaikki ulkotoiminta (ratsastaminen + koirien lenkitys) tehtävä aikasin jos meinaa valoisan aikaan keretä...
Mutta silti saa nukkua kunnes Mila herättää. Mila nukkuukin ihan sujuvasti aamulla ysiin joskus jopa kymmeneen, aikamoinen nukkumatti.. passaa mulle ;)
Koiruskien kanssa käytiin launtaina kiertämässä jää/metsälenkki.. jään kautta metikköön ja tietä pitkin kotia...
Jää on kyllä nyt tosi liukas kun lunta ei ole yhtään pinnalla, koiratkin taisi liukkaus yllättää aluksi, kunnes alkoivat varovaisemmin hipsimään kohti rantaa..
On se aina niin ihana katsoa kun vanha koirakin oikein nuortuu silmissä pomppimaan ja loikkimaan metikössä... ja loppu matka hihnassa sitten haukuttiin kun olisi vielä pitäny päästä juoksemaan irti
Tänäänkin käytiin Milan kanssa kaksin jäällä hipsuttelee. Pitäsköhän kaivaa jostain hokkarit esiin ja käydä kokeilee pysyskö niillä pystys, järven jää olis nyt siihen okein oivallinen!
Tänään on satanut myös LUNTA! IHANAA LUNTA!! ainakin minusta, on heti niin paljon valoisampaa :)
huomenna taas koittaa arki ja aikanen herätys...
katotaan keretäänkö koirahallille illalla...
-mervi-
torstai 11. tammikuuta 2007
Paluu arkeen..
Tällä viikolla se sitten koitti, kylmä pudotus takaisin arkeen 3 viikon loman jälkeen. Maanantai aamuna kello soi 5.20 ja se jos joku on julmaa, varsinkin kun edelliset viikot nukkunut puol ysiin...
Milalle arki tarkoittaa lähinnä enemmän yksinoloa. Koulusta olen yrittänyt tulla mahdollisimman aikasin takas kotia päästämään tyttöpolo pälkähästä, mutta ei sitä aina vaan pysty järjestää niin ettei aika venyisi surullisen pitkäksi...
Kotiin paluu onkin ollut sitä lämpöisempi, tai oikeastaan pomppivaisempi...:)
Iltasin olen kyllä yrittänyt huolehtia ettei enempää joudu yksin olemaan ja pääsee kunnon lenkeille/touhuamaan..
Maanantaina käytiin tokoilee ja meni ihan jees, helpohkoja asioita tehtiin. Toisen koiran ohittamista niin että kontakti säilyy ja seuraamisessa pysähtymistä jolloin koira istuu, ihan hyvin meni ja nätisti istu ku pysähtyy. Myös paikalla istumista ja siitä luoksetuloa hihnan etäisyydellä, nätisti istuu paikallaan sen pikkuhetken, lopuksi vielä hyppy tai siis kävely yhdessä hyppyesteen läpi.
Tänään käytiin myös tokoilee, kerettiin juuri ja juuri kun kotimatkan ajoin aika haipakkaa...
Tänään oli aika paljon koiria paikalla. Mila haukku taas kiitettävästi, mutta jaksaa kyllä keskittyä niin kauan kun namia riittää ja innostaa juttelemalla.
En tiedä oppiiko se että tää on se paikka jossa jatkuvasti saa namia. Tosin ikää on kuitenkin vain reipas 4 kk, että ehkä tuo keskittyminen ja oleminen rauhottuu kun vähän kasvaa...
Tuntuu välillä että oletan sen osaavan tai jaksavan tehdä asioita jo niin kuin pitäs, mutta ehkä sen ei vielä tarviikaan jaksaa istua vierellä ilman että koko ajan palkkaa namilla tai kehulla... Turhaudun vaan kun kuvittelen sen osaavan ja sit ku ei onnistu niin tuntuu ettei tästä mitään tuu, vaikka pitäs vaan muistaa että toinen on vielä kovin pieni... no, opettelemista meillä molemmilla riittää..
onneksi enää yksi päivä ja sitten viikonloppu,
sitä odotellaan...
-mervi-
Milalle arki tarkoittaa lähinnä enemmän yksinoloa. Koulusta olen yrittänyt tulla mahdollisimman aikasin takas kotia päästämään tyttöpolo pälkähästä, mutta ei sitä aina vaan pysty järjestää niin ettei aika venyisi surullisen pitkäksi...
Kotiin paluu onkin ollut sitä lämpöisempi, tai oikeastaan pomppivaisempi...:)
Iltasin olen kyllä yrittänyt huolehtia ettei enempää joudu yksin olemaan ja pääsee kunnon lenkeille/touhuamaan..
Maanantaina käytiin tokoilee ja meni ihan jees, helpohkoja asioita tehtiin. Toisen koiran ohittamista niin että kontakti säilyy ja seuraamisessa pysähtymistä jolloin koira istuu, ihan hyvin meni ja nätisti istu ku pysähtyy. Myös paikalla istumista ja siitä luoksetuloa hihnan etäisyydellä, nätisti istuu paikallaan sen pikkuhetken, lopuksi vielä hyppy tai siis kävely yhdessä hyppyesteen läpi.
Tänään käytiin myös tokoilee, kerettiin juuri ja juuri kun kotimatkan ajoin aika haipakkaa...
Tänään oli aika paljon koiria paikalla. Mila haukku taas kiitettävästi, mutta jaksaa kyllä keskittyä niin kauan kun namia riittää ja innostaa juttelemalla.
En tiedä oppiiko se että tää on se paikka jossa jatkuvasti saa namia. Tosin ikää on kuitenkin vain reipas 4 kk, että ehkä tuo keskittyminen ja oleminen rauhottuu kun vähän kasvaa...
Tuntuu välillä että oletan sen osaavan tai jaksavan tehdä asioita jo niin kuin pitäs, mutta ehkä sen ei vielä tarviikaan jaksaa istua vierellä ilman että koko ajan palkkaa namilla tai kehulla... Turhaudun vaan kun kuvittelen sen osaavan ja sit ku ei onnistu niin tuntuu ettei tästä mitään tuu, vaikka pitäs vaan muistaa että toinen on vielä kovin pieni... no, opettelemista meillä molemmilla riittää..
onneksi enää yksi päivä ja sitten viikonloppu,
sitä odotellaan...
-mervi-
sunnuntai 7. tammikuuta 2007
Horoskooppia ja linkkejä...
Lisäilin linkkilistaan löytämiäni länderistien blogeja, joita itsekin aktiivisesti seuraillut.. (jos et halua blogiasi linkitettävän, ilmoita komenteissa niin poistelen..)
Adeinan touhukirjassa oli linkki koirien horoskooppeihin.
Milahan on siis ikuinen neitsyt...
Neitsyt
Neitsytkoirat ovat hiljaisia, vetäytyviä, siistejä ja täsmällisiä. Sinusta saatta tuntua, että ne ovat viileitä lähestymisyrityksillesi. Älä anna tämän johtaa sinua harhaan, ne eivät ole ylimielisiä. Päinvastoin, älykkäät neitsytkoirat yleensä vähättelevät omaa arvoaan ja ovat siksi ujoja. Ne eivät jaksa uskoa, että ihminen on valmis antamaan paljonkin omaa kiintymystään koiralleen. Kun ne viimein ovat varmoja rakkaudestasi, ne vastaavat tunteeseen täysin rinnoin.
Sopiva koiraystävä: Rapu
Sopivat ihmiset: mikä tahansa merkki sopii, sillä neitsytkoira kokee ihmisen enemmän yksilönä kuin tyyppinä
Lempiväri: vihreä ja tummanruskea
Onnennumero: 7, myös 6 sopii
Mieliruoka: ei määrättyä suosikkia, mutta mietojen makujen ystävänä sopivat kana ja turskanmäti kermassa
Inhottavinta: rakkaudettomuus, tunnetason epävarmuus
Ihanaa: olla kaksin oman ihmisen kanssa.
Ominaisuuksia: herkkyys, itsekeskeisyys, pidättyvyys, äly.
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen
En ehkä allekirjoita vielä ainakaan kaikkea, mutta kiva et lempivärit sopii meidän kämpän väreihin ja jos minä olisin koira olisin sopiva kaveri :)
-mervi-
Adeinan touhukirjassa oli linkki koirien horoskooppeihin.
Milahan on siis ikuinen neitsyt...
Neitsyt
Neitsytkoirat ovat hiljaisia, vetäytyviä, siistejä ja täsmällisiä. Sinusta saatta tuntua, että ne ovat viileitä lähestymisyrityksillesi. Älä anna tämän johtaa sinua harhaan, ne eivät ole ylimielisiä. Päinvastoin, älykkäät neitsytkoirat yleensä vähättelevät omaa arvoaan ja ovat siksi ujoja. Ne eivät jaksa uskoa, että ihminen on valmis antamaan paljonkin omaa kiintymystään koiralleen. Kun ne viimein ovat varmoja rakkaudestasi, ne vastaavat tunteeseen täysin rinnoin.
Sopiva koiraystävä: Rapu
Sopivat ihmiset: mikä tahansa merkki sopii, sillä neitsytkoira kokee ihmisen enemmän yksilönä kuin tyyppinä
Lempiväri: vihreä ja tummanruskea
Onnennumero: 7, myös 6 sopii
Mieliruoka: ei määrättyä suosikkia, mutta mietojen makujen ystävänä sopivat kana ja turskanmäti kermassa
Inhottavinta: rakkaudettomuus, tunnetason epävarmuus
Ihanaa: olla kaksin oman ihmisen kanssa.
Ominaisuuksia: herkkyys, itsekeskeisyys, pidättyvyys, äly.
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen
En ehkä allekirjoita vielä ainakaan kaikkea, mutta kiva et lempivärit sopii meidän kämpän väreihin ja jos minä olisin koira olisin sopiva kaveri :)
-mervi-
lauantai 6. tammikuuta 2007
torstai 4. tammikuuta 2007
Tokoilua
tänään käytiin ekaa kertaa koirakentällä, tai pikemmin hallilla (Pieksämäen PalveluskoiraYhdistys ry) toko-treeneissä. Tai no ei ehkä voi puhua treeneistä, mutta jotain sinnepäin, pennuille tarkoitettua toko harjoittelua.
Paikalla oli kaiken kaikkiaan 10 koirakkoa, ja Mila taisi kyllä olla nuorin. Toiset osasi jo hienosti seurata ja mennä sivulle käskystä kun meidän neiti taas päätti suureen ääneen ilmottaa kauniilla sulosoinnuilla että länderi on paikalla! :)
no kyllä mekin jotain muuta tehtiin ku haukuttiin, vähän maahanmeno harjoituksia ja kontaktin pitämistä, piti ohittaa toinen koira ja pujotella koirakoita niin että kontakti säilyi. Ihan hyvin meni, ei haukkunu ohitus tilanteissa ollenkaan :) lopuksi vielä luoksetulo niin että ohjaaja piti koiran kun itse juoksi kauemmaksi ja kutsui luokse. Luokse tuli :)
Ihan kivaa oli ja uudestaan mennään varmasti, tavoitteena lähinnä saada Mila kuuntelemaan ja toimimaan muiden koirien läsnäollessa. Oli puhetta jo yhden tuttavan kanssa että huhtikuussa olisi tulossa agilityn-alkeiskurssia ja keväällä näyttelykurssi... katsotaan mihin kaikkeen kerkee, mieli kyllä tekis...
-mervi ja mila, joka ilmeisen väsyneenä nukkuu sylissä-
Paikalla oli kaiken kaikkiaan 10 koirakkoa, ja Mila taisi kyllä olla nuorin. Toiset osasi jo hienosti seurata ja mennä sivulle käskystä kun meidän neiti taas päätti suureen ääneen ilmottaa kauniilla sulosoinnuilla että länderi on paikalla! :)
no kyllä mekin jotain muuta tehtiin ku haukuttiin, vähän maahanmeno harjoituksia ja kontaktin pitämistä, piti ohittaa toinen koira ja pujotella koirakoita niin että kontakti säilyi. Ihan hyvin meni, ei haukkunu ohitus tilanteissa ollenkaan :) lopuksi vielä luoksetulo niin että ohjaaja piti koiran kun itse juoksi kauemmaksi ja kutsui luokse. Luokse tuli :)
Ihan kivaa oli ja uudestaan mennään varmasti, tavoitteena lähinnä saada Mila kuuntelemaan ja toimimaan muiden koirien läsnäollessa. Oli puhetta jo yhden tuttavan kanssa että huhtikuussa olisi tulossa agilityn-alkeiskurssia ja keväällä näyttelykurssi... katsotaan mihin kaikkeen kerkee, mieli kyllä tekis...
-mervi ja mila, joka ilmeisen väsyneenä nukkuu sylissä-
keskiviikko 3. tammikuuta 2007
Länderilenkki
Tänään tavattiin rotutovereita, tämän paikkakunnan ainut toinen länderi!!!
Kävimme yhteislenkillä Beran (Kaihelin Wagner) ja Annen kanssa.
Oikein mukavaa oli ja koirat käyttäytyivät nätisti, tai siis mitään rähinöitä tai muita hankaluuksia ei ollut, Bera oli ehkä hieman turhan kiinnostunut Milan "tyttömäisistä hajuista"...:)
Mila yritti saada Beraa leikkiin mutta poikaa kiinnosti lähinnä vaan hajut, mutta iloisesti molemmat kuitenkin peräkanaa juoksentelivat metsikös irti.
Kiitokset Annelle ja Beralle lenkkiseurasta, otetaan uusiksi!
Iltasella kävin vielä Czeenen ja Milan kanssa heittelee palloa kaukalolla (jossa jostain syystä ei ole vielä jäätä..) Eihän tuo pallon viskely varmaan kohta 11 vuotiaalle vanhuksen nivelille hyvää tee, mutta kun toinen rakastaa pallon hakemista! ainakin mielen virkeyttä sai taas roppakaupalla..
Mila ei niinkään ymmärrä pallon hakemisen elämää suurempaa merkitystä, juoksee kyllä pallon perään ja välillä jopa kantaa suussa ja melkein luo (mitä olen kovasti yrittänyt vahvistaa nameilla ja kehuilla), mutta enemmän keskittyi palloon tarttuneen lumen syöntiin...:)
-mervi-
Kävimme yhteislenkillä Beran (Kaihelin Wagner) ja Annen kanssa.
Oikein mukavaa oli ja koirat käyttäytyivät nätisti, tai siis mitään rähinöitä tai muita hankaluuksia ei ollut, Bera oli ehkä hieman turhan kiinnostunut Milan "tyttömäisistä hajuista"...:)
Mila yritti saada Beraa leikkiin mutta poikaa kiinnosti lähinnä vaan hajut, mutta iloisesti molemmat kuitenkin peräkanaa juoksentelivat metsikös irti.
Kiitokset Annelle ja Beralle lenkkiseurasta, otetaan uusiksi!
Iltasella kävin vielä Czeenen ja Milan kanssa heittelee palloa kaukalolla (jossa jostain syystä ei ole vielä jäätä..) Eihän tuo pallon viskely varmaan kohta 11 vuotiaalle vanhuksen nivelille hyvää tee, mutta kun toinen rakastaa pallon hakemista! ainakin mielen virkeyttä sai taas roppakaupalla..
Mila ei niinkään ymmärrä pallon hakemisen elämää suurempaa merkitystä, juoksee kyllä pallon perään ja välillä jopa kantaa suussa ja melkein luo (mitä olen kovasti yrittänyt vahvistaa nameilla ja kehuilla), mutta enemmän keskittyi palloon tarttuneen lumen syöntiin...:)
-mervi-
tiistai 2. tammikuuta 2007
Eläinlääkärissä
Tänään oli Milalla elämänsä kolmas eläinlääkäri käynti. Vuorossa oli tehoste rokotukset sekä osallistuminen länderien epilepsiatutkimukseen.
Ensin lääkäri tutki päällisin puolin. Korvatkin olivat puhtaat, edellisellä kerralla olivat olleet töhnäset ja saimme komennon korvanputsaukseen. Kaikki hyvin ja masun näppylätkin kuulemma normaaleja pennuille, ei syytä huoleen menevät aikanaan ohi.
Rokotukset Mila otti kiltisti, namia suuhun ja ei edes huomattu että pikkasen pistettiin.
Verinäytteen otto olikin jo vähän jännempi juttu, yhtään ei ulissut tai vinkunu, muutaman kerran vähän rimpuili, mutta lämmin ja tiukka syleily piti paikallaan. Side vielä jalkaan, kun pistokohta vähän jäi vuotamaan, sitten kuitti, kiitos ja näkemiin.
Hienosti meni siis ja nyt mekin olemme antaneet osamme yhteiseksi hyväksi! eläinlääkärikin sanoi että kyllä sillä näyttää olevan kaikki nappulat päässä kohdallaan :)
Side jalassa muistona osallistumisesta tutkimukseen yhteiseksi hyväksi
ylpeä saan olla noin hienosti käyttäytyvästä pennustani
-mervi-
Ensin lääkäri tutki päällisin puolin. Korvatkin olivat puhtaat, edellisellä kerralla olivat olleet töhnäset ja saimme komennon korvanputsaukseen. Kaikki hyvin ja masun näppylätkin kuulemma normaaleja pennuille, ei syytä huoleen menevät aikanaan ohi.
Rokotukset Mila otti kiltisti, namia suuhun ja ei edes huomattu että pikkasen pistettiin.
Verinäytteen otto olikin jo vähän jännempi juttu, yhtään ei ulissut tai vinkunu, muutaman kerran vähän rimpuili, mutta lämmin ja tiukka syleily piti paikallaan. Side vielä jalkaan, kun pistokohta vähän jäi vuotamaan, sitten kuitti, kiitos ja näkemiin.
Hienosti meni siis ja nyt mekin olemme antaneet osamme yhteiseksi hyväksi! eläinlääkärikin sanoi että kyllä sillä näyttää olevan kaikki nappulat päässä kohdallaan :)
Side jalassa muistona osallistumisesta tutkimukseen yhteiseksi hyväksi
ylpeä saan olla noin hienosti käyttäytyvästä pennustani
-mervi-
maanantai 1. tammikuuta 2007
Vuosi vaihtui
Vuosi tuli vaihdettua ja hyvin meni.
Oltiin koko perheellä tuttava perheen luona. Menomatkalla kävellen Mila hieman ihmetteli ku paukku ja ei malttanu kakalle pysähtyä, mutta ei osoittanu pelkäävänsä. Sisällä ei sitten reagoinut pamauksiin ollenkaan...
Ulkona istuttaessa nuotiolla alkuillasta ei pamauksiin reagoinut muuten kuin tuli katsomaan että taasko sais namin ja jatkoi keppien ja käpyjen järsimistä. Syötettiin aika tiiviisti nameja aina kun isommin pamahti.
Puolen yön aikaan sitten ammuttiin isompia raketteja ja silloin pikkasen säikähteli, varsinkin pata joka vinku oli aika paha... muut sitten räiskytteli tiellä ja me oltiin metsän puolella, jonne ei välke pahemmin näkyny. Mila keskittyi maan kaivamiseen eikä pahemmin säpsähdelly, enemmän tuntu hermostuvan kun otin syliin...
Rakettien (vihdoin) loputtua istuimme nuotiolla ja Mila kömpi syliin nukkumaan, ei paljon häirinny lähiseudun raketit..
on tainnut olla jotain hyötyä kun pennusta asti kulkenut remontti-hommissa ja autopajoilla mukana :)
Näitä ammuttiin ja tätä Mila teki :)
Oltiin koko perheellä tuttava perheen luona. Menomatkalla kävellen Mila hieman ihmetteli ku paukku ja ei malttanu kakalle pysähtyä, mutta ei osoittanu pelkäävänsä. Sisällä ei sitten reagoinut pamauksiin ollenkaan...
Ulkona istuttaessa nuotiolla alkuillasta ei pamauksiin reagoinut muuten kuin tuli katsomaan että taasko sais namin ja jatkoi keppien ja käpyjen järsimistä. Syötettiin aika tiiviisti nameja aina kun isommin pamahti.
Puolen yön aikaan sitten ammuttiin isompia raketteja ja silloin pikkasen säikähteli, varsinkin pata joka vinku oli aika paha... muut sitten räiskytteli tiellä ja me oltiin metsän puolella, jonne ei välke pahemmin näkyny. Mila keskittyi maan kaivamiseen eikä pahemmin säpsähdelly, enemmän tuntu hermostuvan kun otin syliin...
Rakettien (vihdoin) loputtua istuimme nuotiolla ja Mila kömpi syliin nukkumaan, ei paljon häirinny lähiseudun raketit..
on tainnut olla jotain hyötyä kun pennusta asti kulkenut remontti-hommissa ja autopajoilla mukana :)
Näitä ammuttiin ja tätä Mila teki :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)