maanantai 31. joulukuuta 2007

Joulua ja ale-shoppailua

Joulu tuli ja meni ja hyvin tuli syötyä. Aatto oli perinteisesti paikasta toiseen kiiruhtamista ja ylensyöntiä :) jos vetää kahteen kertaan jouluruuan samana päivänä 5 tunnin sisään niin voisi sanoa että ei ollut kyllä enää nälkä :) tosin illalla piti jo napsia ruisleipää kinkulla...

Pukkikin kävi ja kukin sai pakettinsa, meitä muistettiin mm. 6 pyyhkeellä, keppijumppakepillä ja Maija Mehiläinen DVD-llä... Koiruudetkin sai oman osansa tietysti. Czeene vinku pakettien perään, kun pukki vasta niitä jakoi, että sain pitää ihan kunnolla pannasta kiinni ettei käy varastamassa... meinasi esimerkiksi yhden meidän paketeista repiä kun se oli siinä lattialla vieressä, eli ei niiden tarvitse edes haista millekään herkulle niin toinen käy ylikierroksilla. Koirille paketeista paljastu herkkuja ja Milalle vielä aktivointi pelilauta -juttu. Sen verran meni Milalla maha sekasi herkuista että maharulla oottaa kaapissa parempaa aikaa :) vaikka ei kyllä mitenkään erikoisen paljon koirat herkutellu..

Muuten aika on menny lepposasti joulun jälkitunnelmissa, uutta vuotta vuotta odotellessa. Koulu tehtäviin en ole koskenutkaan yli viikkoon, tällä viikolla pitää kyllä sitten saada jotain jo valmiiksi...
Ja tottahan toki käytiin myös välipäivien alennusmyyntejä hyödyntämässä. Tosin mitään ale kamaa ei tainnu tarttua matkaan, mutta hyvää syy lähtee tuhlaa loputkin olemattomista rahoista. Valehtelen, pipo minkä ostin olin alennuksessa. Ei mikään tyylitajuisen ykkösvalinta, mutta ei palele muuten korvat! Muuta tarttui matkaan mulle mp3-soitin lenkkeily seuraksi (ai miten niin ankea sosiaalinen elämä?) ja Milalle kuonopanta.

Toisaalta tunnen huonoa omatuntoa ja ehkä epäonnistumistakin siinä että hommasin kuonopannan. Mä en vaan jaksa enää Milan rähjäämistä muille koirille ja en ole saanut sitä opetettua siltä pois. Kun itse näen että koira tulee vastaan, otan Milan tiukasti haltuun ja samalla viestin siis että nyt täytyy reagoida. Ite olen siis opettanut Milalle sen että vastaantulijoihin tulee reagoida. Kuonopannan avulla toivon pääseväni siihen että ei tarvitse reagoida ennen kuin Mila reagoi, eli en aiheuta jännittynyttä tilannetta ennen ohitusta.
Ja täytyy kyllä sanoa että on se helpottanut muutenkin lenkkeilyä. Ei Mila pahasti vedä, mutta vähän semmosta jatkuvaa hihnankiristystä, nyt se on vähentynyt. Veto loppuu kyllä heti tavallisella pannallakin kun pysähtyy, mutta se on semmosta hihnanpäässä roikkumista. Koiratkin ohitetaan rauhallisemmin, ei mitenkään huomaamattomasti mutta ei möykkää niin paljoa. Jokaisesta rauhallisemmasta ohituksesta tulee palkka heti kun ottaa muhun takas kontaktin. Itse käytän tällä hetkellä kahta pantaa ja hihnaa, periaatteessa mennään tavispannalla, mutta vetäessä tai ohittaessa kuonopannan hihna lyhenee. Alkuun kulki kyllä semmonen "haista paska" -ilme naamalla, että ajattelin että se ei edes pissaa koko lenkillä, tyyty kuitenkin kohtaloonsa aika nopeasti :) Toivottavasti tällä voitaisiin päästä meille molemmille vähä-stressisempiin taajamalenkkeilyihin.
Onhan se ikävää etten ole saanu Milalle opetettua asiallisia käytöstapoja tän suhteen ja että joudun turvautumaan tällaiseen, mutta parempi mun mielestä se että nyt lenkkeillään vähän rennommin ja yritetään oppia niitä parempia tapoja kuin se että kaikki lenkit taajamassa on hampaan kiristelyä.

Nyt kuitenkin muffinsien tekoon, mennään uutta vuotta vastaanottamaan Kimmon työkaverien luo ja ajattelin tekaista vähän viemisiä mukaan...

Kaikille blogin lukijoille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Mervi ja Mila

lauantai 22. joulukuuta 2007

torstai 20. joulukuuta 2007

Puhkuri

Siinäpä päivän sana ja viime aikojen päänvaiva. Koko syksyn olen ollut huolissani ruunastani, mutta samalla olen varmaan halunnut kieltää tosiasian ja nähnyt joka asiassa sen olemattoman toivon kipinän, tänään taisi yskiä vähemmän kuin eilen..

Eilen sen oikeastaan itselleni myönsin ja tänään eläinlääkärikin sen totes. Hengittäminen ei ole helppoa, pumppaa pallealla ja muilla lihaksilla ilmaa eli käyttää lihaksia mitä terve ei käytä. Waittinen on siis sairas, sillä on puhkuri.

Tilanne ei nyt onneksi ole se että suoraan pitäs monttua alkaa kaivaa. Mutta faktaa on että tuossa ympäristössä tilanne ei helpota, pysyy korkeintaan tuollaisena, todennäköisesti pahenee. Talliympäristö on liian pölyinen, ei auta että itse teen kaikkeni, pidän purualustan mahdollisimman pölyttömänä (mahdoton yhtälö että puru olis pölytön), kastelen heinät, enkä lakaise tai siivoa karsinoita kun Waittinen sisällä. Näin pitäisi kaikkien tehdä ja kaikkien hevosten kohdalla että ilmassa ei olisi pölyä.
Mutta minkäs teet kun tallissa on 6 hevosta ja niistä on 1 sinun ja muut tilan omien tyttöjen ja ne ei nää asiaa niin. Jotta olisi mahdollista pitää kopu tuossa tallissa pitäisi kaikille vaihtaa aluseksi esim. turve ja kaikille syötää kasteltua heinää tai tuorerehua... ja kun tallinylinen täynnä kuivaa heinää (joka huonompaa kuin vuosiin) ja puru samaa mitä navetassa käytetään on mahdollisuudet muuttaa kaikki olematon, ei niiden rahallisestikaan kannata. Ja sitten kun lisätään tyttöjen ajattelu että turve on paskin alusta, niin sottasen näkönen ja tumma (pimentää kyllä tallia musta alusta) ja meidän hevoset ei tykkää kastellusta heinästä (?????) ja että hevoset tulee ajella karvattomiksi ja loimittaa ja tallin ei saa päästää ulkoa raikasta, viileä ilmaa.. Sama kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan...

Tässä on nyt sit menny pari päivää siinä kun mua itkettää, hevonen on sairas eikä sen ole tuolla hyvä. Olen miettinyt mistä sille paremman paikan saan. Pitää varmaan appiukolle soittaa ja kysyä mitä maksaa että tekee omien hevosten seuraksi pihattokarsinana mun hevoselle... Sinnekin vaan semmonen matka että päivittäin en pysty käymään itse...


-mervi-

lauantai 15. joulukuuta 2007

Nirppikset


Aikaa on taas kulunut viime kirjotuksesta, mut eipä täs ihmeitä ole tapahtunutkaan... Lopputyö lähentelee loppusuoraa, jos se ohjaaja vaan joskus antais jotain kommenttia... Tän talven ainoot pikkujoulut kävin viettää kuopios opiskelukavereitten kanssa tiistaina. Juu, vapaa ehtoisesti ajelen Kuopioon, ja sitä ennen käytiin vielä jouluostokset tekee lauantaina, Kuopiossa. Paketteja ei tänäkään vuonna tule muille kuin lapsille, kummipenskoille Joonakselle ja Nooralle sekä Kimmon siskonpojalle Anssille. Ja tietty tolle omalle kakaralle Miltsulle :) ja lisäksi herkut molemmille koirille aatoksi.

Maistuiskohan jouluherkku-maharulla paremmin Milalle kuin ruoka, se ei nimittäin maistu. Oikeastaan koko syksyn, juoksuista asti on ollu älytöntä nirppailua ruuan suhteen. Mulla alkaa mennä hermo. Tähän mennessä on syöny tosi hyvin. Nyt kun on ruoka-aika saa todella pyytää syömään. Tutkailee kuppia, maistelee ja sylkee lattialle nappuloita... Kyllä se osan syö, mutta lähes joka kerta jää osa syömättä ja enemmän tai vähemmän nappuloita löytyy lattialta.
En sit tiedä eikö sillä oikeasti ole nälkä, onko ruoka sen mielestä pahaa vai mikä. Eväs on sitä samaa Advancen kana-riisi nappulaa mitä on syöny koko ajan, en ole viittinyt ruveta mitään ekstroja laittaa sekaan että ettei oppis nirppailee lisää. Yhteen ruokaan per päiväkään en ole siirtynyt kun tuntuu että Mila oksentaa tosi helposti jos maha liian tyhjä... Piimän seassa meni jossain vaihees paremmin, mutta nyt saattaa jättää senkin syömättä..
Toisaalta en ole hirveän huolissani, lenkille lähtee mielellään, koulutustilanteissa herkut kelpaa, muutenkin terveen oloinen, pissaa ja kakkaa normaalisti, eikä ole laihtunut. En sit tiiä nukkuuko enemmän kuin tavallisesti, paljonhan tuo koisaa kun olen kotona mutta mistä tiedän mitä se päivät tekee kun olen ollut koulussa..
Rasittaa vaan itseäni kun ei tiedä miksi ei ruoka kelpaa. Oon kyllä ajatellut että pitäisikö käydä eläinlääkärissä varmistamssa että ei ole mitään suurempaa vikaa, mistä tuo ruokahaluttomuus johtuu. Ja varsinkin kun välillä oksentaakin, ei mitenkään päivittäin tai viikottainkaa, ehkä kuukausittain. Varsinkin kesällä kun oli tallilla mukana niin oksennus tuli helposti..

Ja ettei elämä olis helppoa tuo ruunan-retkukin protestoi ja ei syö. Sille ei kyllä pahaa tee että vähän laihtuis, mutta sais se kyllä syödäkin. Syynä siinä taitaa olla kun on nyt saanut yrttirehua jonka toivon helpottavan yskään. Ei taida olla herran makuun, kuukauden söi hyvin mutta nyt sekin nirppailee... Heinät vetää iloisesti joten en siitäkään järin huolissaan, paitsi siitä yskästä. Pitää varmaan kutsua eläinlääkäri kattomaan että onko mitään tehtävissä vai eletäänkö näin ja toivotaan ettei pahene.

Mutta mulle maistuu ruoka, joten edes joku tässä perheessä pysyy kyllä hyvissä lihoissa :) (Kimmo viettää pikkujouluja ja mä kävin hakee kaupasta vähän popcornia, suklaata, jätskiä ja namia... ja pipareiden määrää ei lasketa näin joulu alla :)

-mervi-

torstai 29. marraskuuta 2007

Viimeiset liidot ennen taukoa

Eilen oli viimeiset agiharkat ennen parin kuukauden taukoa. Ohjaajat halusivat pitää joulu ja tammikuun taukoa harkkojen pitämisestä. Toisaalta ihan ymmärrettävää, keväästä asti harkat olleet joka viikko. Samalla menee joulutauko ja toivottavasti pakkastauotkin. (Tietty helmikuu pakkasia ja sit alkaa meillä juoksu kun kelit lämpenee...toivotaan että ei).

Kuitenkin ensin jotain viime viikon harkoista. Silloin otettiin taas yksittäisiä esteitä. Pussi meni ihan hyvin, alkuun jänskätti ja piti vähän nostaa kangasta että uskalsi läpi tulla. Mutta siitäkin saatiin muutamia hyviä toistoja tehtyjä.
Rengas oli kans treenattavana. Ensin ajattelin koittaa meniskö ilman että hyppysiivekket olisi estämässä että ei menisi renkaan ohi. Meni ohi ja laitoin siivekkeet takas, parempi kai treenata vielä noin. Sinänsä renkaassa ei muuta ongelmaa, tosin kerran hyppäs päin rengasta, kopsahdus vaan kävi, meni kyllä uudestaan heti ettei mitään kammoo ainakaan jääny.
Kepeissä oli ensimmäistä kertaa kaikki 12. Mila meni hyvin, ei välttämättä tarvii kädellä näyttää kuin aloitus ja kulkea rinnalla ja käskyttää. Jotakin me osataan :) Täytyyhän sen jossakin kyllä näkyäkin että ollaan jos ei päivittäin niin viikottain treenattu kotona. Mutta lisää treeniä vaan siihenkin, ja nyt sit sitä että alkaa hakemaan itse aloitusväliä.
Lisäksi aloitettiin sylikäännöksen harjoitteleminen, pyöräyteltiin koiraa molemmilla sivuilla namin voimalla. Mila pyörii hyvin molempiin suuntiin, oli vaan niin ahne nakkien perään että multa meinäs mennä sormet.

Tällä viikolla meillä oli taas radan pätkä johon ite suunniteltiin ohjaus. Alku oli hyppy ja puomi, Mila menee puomin jo aika vauhdikkaasti. Pysähtyy kontaktille, mutta saattaa lähteä maahan ilman lupaa, tätä toivottavasti pääsen treenaa joskus kotona jos vaan isi mulle sen A:n tekis.
Sitten 3 hyppyä jotka 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden muodostaen puoli ympyrän. Meni hyvin, ekalla kerralla menin ite turhan lähelle keskimmäistä hyppyä jolloin kiersi sen hypyn takaa, toisella kerralla näytin vain kädellä ja meni oikein.
Hyppyjen jälkeen valssi ja koira putkeen, meni ok, en muista tais tulla vähän kiire. Putki teki lopussa 90 asteen kulman ja takasin putken alkuun päin hyppy ja pussi suorana linjana. Vähän jänskätin meneekö pussiin mut hyvin tuli jo ekalla kerralla läpi.
Pussin jälkeen muuri ja kahden aiemman hypyn kautta takaisin puomille ja viimeiselle hypylle.
Ihan kiva tehtävä, joutuu jo vähän ite miettimään mitä tekee. Tosin ohjaajat kerto ennen toista kierrosta mitä korjata. Mila irtoaa hyvin sivusuunnassa mutta ei taas eteenpäin, sen takia en esim. uskalla putkeen lähettää niin että ite tekisin takaa leikkauksen. Sitä pitäisi nyt tauon aikana kotona treenata samoin kuin niitä kontakteja. Ihan hyvä mieli jäi treeneistä, kyseltiin kyllä että mitä me nyt tehdään kaikki keskiviikko illat, kuulemma levätään ja kerätään motivaatiota. Siitä ei kyllä ole ollut pulaa meistä kummallakaan.
Tosin nyt su olis möllikisat jossa meille olis varmaan oma aloittelijoiden luokka, katsotaan mennäänkö...jos vaikka ääni olisi siihen mennessä palautunut, nyt mä lähinnä pihisen. Eikä ole edes kurkkukipeä tai yskä.

Muuten arki menee varsin lepposasti. En ole enää juurikaan Kuopios käyny, huomenna tod.näk. viimesen kerran opiskelujen takia. Lopputyötä oon aamupäivät vääntäny ja Mila käy vähän väliä vieressä kerjää huomiota. Nyt kun olis ahkera voisi ehkä päästä oikeasti viettämään joululomaa...:)

-mervi-
ai niin, tutun koira oli saanu Jyväskylästä kennelyskän :( Onneksi meille ei tainnut tautia sieltä tarttua. Armille paranemisia :)

maanantai 19. marraskuuta 2007

Jyväskylän tunnelmia...

Totta tosiaan lauantaina vietettiin kaikkine matkoineen yhden työpäivän verran aikaa Jyväskylän KV-näyttelyssä.. ja ihan hyvä reissu oli.

Lähtö kohti jyväskylää oli onneksi vasta puolen 10 aikoihin, saatiin nukkua totuttuun tapaan aamulla :) Ajoissa oltiin kuitenkin paikalla, joten hyvin kerettiin tottua näyttelyhälinään. Meidän kehät oli sivummalla jossain sivuhallissa joka oli kyllä aika ahdas, kehien välissä oleva käytävä oli tosi tukkoinen. Häkki oli vetoisassa paikassa ulko-oven lähettyvillä, ja vähän jännitin meneekö lihakset jumiin Milalla siinä ootellessa. Ei kai sit menny, hyvin nimittäin liikku.

Kehä alko jotakuinkin silloin kuin ajattelinkin, ekana ainoa pentu Kuje-kepponen kävi pokkaamassa itselleen KP:n sekä ROP-pennun tittelin. Onnittelut! Sitten urokset kehään, tulokset jäi niiden osalta vähän hämäräksi (jännitys taisi hiipiä silloin kylään). Kaikki tais saada ERI:n ja Rönni oli lopulta Roppi.
Me mentiinkin sitten ekana kehään nartuista ainoina junnuina kun toinen junnu oli jääny pois. Ensiksi kehää ympäri nätisti ravaten. Mila liikku kyllä tosi hyvin, kertaakaan ei peitsannut tai edes lähtenyt peitsaamaan vaikka sitä jännitin etukäteen paljon, ravas hyvin pitkällä askeleella kuitenkin mun vierellä niin etten joutunu hihnalla yhtään muuttamaan liikettä (ainakin mun mielestä) :)
Pöydällä oli taasen kovin jännittynyt, korvat nurinpäin kuunteli eikä seissyt mitenkään rennon ja varman oloisesti. Tuomari pyysi näyttämään hampaat, ja mä sit niitä yritin jotenkin näyttään. Eka kerta että pyydetään näyttää, tosin nyt on liikkeellä paljon kennelyskää ja tuomareilla oli käytössä käsidesit ja kai ohjeistettu suosimaan sitä et handleri näyttää hampaat. Erittäin positiivista ja ajatteleveista koiria kohtaan !!! Tuomari vielä vähän aikaa katteli pöydällä ja mä yritin saada Milan rentoutumaan, en edes muista koskiko tuomari ollenkaan koko koiraan.
Lopuksi vielä edestakaisin ravia, ERI nauha ja luokkavoitto ja odottelemaan paras narttu kehää. Kaikki muutkin nartut kävi vuorollaan napsimassa ERI:t ja kaikki pääsi siis osallistumaan paras narttu kehään.
Eka taas koko joukolla pari kierrosta ympäri ja seisomista. Mila ei olisi jaksanut enää ollenkaan seistä vaan meinasi koko ajan istahtaa, olinkin varma että tässä meni meidän mahikset kun keskittyminen oli mitä oli. Toisin kuitenkin kävi, Ruuti oli PN1 ja me 2, Vanda PN3 ja Caro PN4. Ruutin ollessa jo valio me saatiin sitten myös serti, vähän aikaa kesti ennen kuin tajusin ollenkaan :)
Lopuksi vielä Toton kanssa junnu kehään valitsemaan ROP-junnu, Royal Canin järkkäs siellä jonkun spesiaali junnu kisan johon valittiin noita ROP-junnuja. Mila sai myös sen kunnian, vaikka toisaalta oisin luovuttanut sen mielellään Totolle, se kun tiesi odottamista :)
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen, erityisesti liikkeisiin. Turhaan panikoin peitsaamista, tosin ei passaa tuudittautua siihen ettei enää ikinä muka peitsais. Korvat nyt oli mitä oli, vaikka niitä teippailinkin. :)

Jäätin siis odottelemaan junnukehän alkua. Ite sekä Mila oltiin molemmat jo aika väsyjä, Mila kiipesi syliin nukkumaan ja kun häkkiin pääsi huilaamaan ei meinannut enää pois tulla. Kokemusta kuitenkin nuo ryhmäkehät joten sinne mentiin. Esiarvostelukehä oli täynnä koiria ja ei missään järellisessä järjestyksessä, siellä sitten yritettiin olla joukossa mukana. Milaa ahdisti kovaa moinen väenpaljous, eihän siinä voi seistä jos toisen nenä on omassa hännässä ja oma nenä toisen hännässä. Olen todennut että Milaa tarvii tietyllä tavalla rauhaa ja tilaa ympärilleen voidakseen keskittyä, se että toinen on ihan kiinni saa sen jännittyneeksi ja jos suostuu seisomaan seisoo häntä koipien välissä. Uskoisin että moni länderi tämmöinen, ei ihan luotuja siihen että nostetaan seisomaan rivin jatkoksi, pölläytetään karvoja ja siinä ollaan vaikka mitä tapahtus.
Iso kehä oli siis mitä odottaa saattoi, siellä ravattiin kyllä taas oikein sievästi villakoiran jälkeen, seisty ei oikein ollenkaan, ja vielä kun kaikki pois tiputetut juos meidän vierestä ulos kehästä ei seisty sitäkään vähää enää. Nopea poistumisreitti meille myös :) en edes tiedä kuka korjas potin, nopeesti vaan häkki kasaan ja kohti autoa ja kotia.

Rankka päivä oli kyllä, Mila nukku koko automatkan kotia, eikä illallakaan liiemmin riehuttu. Ite painelin suoraan tallille ja siitä vielä 1 vuotissyntymäpäiville. Kieltämättä aika uupunu olin minäkin, mutta tyytyväinen. Epäilin jo että tointaako ollenkaan lähteä, ja kyllähän se kannatti. Ja tietyllä tavalla tuntuu paremmalta kuin eka serti, nyt oli useampi "vastustaja" mitkä tuomari laittoi mieleiseensä järjestykseen ja tänään tykättiin myös meistä :)
Hyvä taso oli kyllä ländereissä, kaikki tais saada erinomaisen arvostelun!

Nythän puuttuu valion arvoon enää yksi serti, joka tarvitaan yli kaksivuotiaana. Tässä välissä voisi käydä muutamat näyttelyt, tosin taitaa mennä ensi keväälle tai kesään ennen kuin seuraavan kerran ollaan kehässä, ehkä seuraavaksi kotinäyttelyssä Pieksämäellä.. katsotaan innostutaanko sitä ennen, ei kuitenkaan ihan lähiaikoina varmaankaan.

-mervi-
ja kuviahan ei siis ole, kameraa ei tietenkään silloin satu mukaan kun menestystä vähän ropisee :)

perjantai 16. marraskuuta 2007

Lääkärissä

Tää viikko on kyllä menny lääkärien kanssa asioidessa. Maanantaina siis yhteydessä elukkalääkäriin hevosen vuoksi. Yskä jatkuu edelleen, eilen käytiin 40 minsaa metsässä kävelee ja yski kyllä niin että mun sydäntä riipi. Ei kuulosta hyvälle.

Keskiviikkona kävin ite lääkärissä. Vihdoin vaivauduin syksyllä lääkäriin jatkuvan nuhan takia, allergiatestien ja röntgenin kautta erikoislääkärille. En ole testien mukaan millekään allerginen mut oikea poskiontelo täynnä jotain... No keskiviikkona siis erikoislääkärillä ja se päätti huuhdella poskiontelon. Juu kuulostaa just niin kauheelta kun on. Ei sattunut kun puudutti hyvin, mutta eihän se korvaan kivalta kuulosta kun ruston läpi jotain tikkua työnnetään nenässä :) antibiootti ja nenäsumute hoidoksi ja viikonpäästä uusi huuhtelu. Kivaa.

Tänään oli sitten Miltsun vuoro. Virallinen silmätarkastus ja rokotukset. Heti kun mentiin lyötiin tipat silmään, Milaa vähän jänskätti. Joku pikku jeppe räkytti vieres ja namitkaan ei kelvannu. Päästiin hetkeksi odottelemaan ja täyttämään lappusia. Mila rauhottu ja odotti kiltisti, sylistä katseli kun kääpiösnautseri poika vinku vieressä koko ajan. Silmätarkastus oli kyllä nopeesti ohi, huone pimeeksi katto parilla lampulla ja sano et terveet on. Me kaarrettiin vielä rokotuksiin, ne meni kans kivasti, huomasi kyllä kun pisti mutta ei ruvennut pistämään vastaan. Kassan kautta kiitos ja hei.

2 vuoden päästä sitten uusiksi, rokotukset ja silmät, viimestään. Tai mistä sitä tietää vaikka pikku-milasia sitä ennen tulisi ja silmät pitäs tarkastuttaa aiemmin... no ei nyt ihan hetkeen kuitenkaan vielä :)

Huomenna sitten kohti Jykylää. Vähä jänskättää tuleeko mitään, kunhan saisin edes liikkumaan oikein..

-mervi-

maanantai 12. marraskuuta 2007

Astmaatikko hevonen

Tämä päivä on menny eläinlääkärien kanssa puhelimessa (tai ainakin hyvä syy olla tekemättä ruotsin tehtäviä ;)

Meidän hepukka on jo pitempään yskinyt, viime keväästä oikeastaan ja heiniä olen kastellut läpi kesän pölyn vähentämiseksi. Nyt syksyllä oireet alkoivat paheta ja kevyen liikunnan jälkeen (en ole pahemmin liikuttanut ja kunto nollassa) hengitys alkoi vinkumaan. Tää tapahtu ekan kerran muutama viikko sitten. Puhelimessa juttelin hevosia harrastavan eläinlääkärin kanssa ja ohjeisti mm. heinien kastelussa ja että ottaa yhteys kunnan lääkäriin. Oireet kuitenkin pysy kurissa (ei siis vinkunu vaikka rasitin) niin en heti ottanut yhteyttä tohtoriin. Nyt kuitenkin viikonloppuna hengitys oli taas tosi raskasta ja tänä aamuna soitin lääkärille.

Kortisoni kuuri ja hengitysteitä avaava lääkettä. Toivotaan että auttaa, tai sit pitää alkaa ottaa kokeita, miettiä klinikka käyntiä ja sitä pystyykö se enää asumaan tallissa vai tarviiko pihatto tarhan...:( 9 vuotta on ollu ja tähän asti aina terve, eläinlääkäri on käyny rokottaa vaan. Toivotaan että noilla kuureilla olo helpottaa (ja ei kovin usein tarvita lisää hintaa kun oli "vain" 130€ ja lääkettä riittää pariksi viikoksi). Lisäksi taidan hommata semmosta yrttirehua jota suositellaan yskiville hevosille.
Aika hevos annos kyllä kortisonia, alkuannos 2 päivän ajan 13 tabl. 40 mg:n tabletteja josta annos pienenee asteittain 2 viikon aikana...:)

Kortisoni tabletit meni kädestä syöttämällä ja illalla menen antaa ruuan seassa jauhemaisen avaavan lääkkeen ja kattoo syökö sen miten. Ja matolääkkeen samalla tungen kurkusta alas.

Milakin sai tänään matolääkkeen. Viimeksi kesällä oon madottanut ja nyt saatiin tietää että päästään pe pieksämäellä silmäpeilaukseen. Olin jo varannut Kuopioon ajan, mutta tänään tuli soitto että perjantaina on Pieksämäellä joukkotarkastus. Samalla otetaan sit rokotuksetkin. Piti vielä varmistaa että helähtääkö niistä antidoping, mutta niin väittivät ettei. Luotetaan siihen, lauantaina kun ois jyväskylän reissu.

Mitenkähän käy korvien teippauksen, en taida kehata viedä koiraa teipit korvissa lääkäriin...Pitää varmaan ainakin siksi aikaa ottaa pois :)

-mervi-

perjantai 9. marraskuuta 2007

Möllikisoja ja muita touhuja..

Juu, hetki on menny taas viimepäivityksestä. Käyköhän täällä enää ketään lukemssa kun kerran kuussa tulee jotain...

Kovin koulupainotteista on edelleen, nyt onneksi helpottaa. Tai helpottaa ja helpottaa, Kuopiossa ei tarvitse käydä joka päivä mutta lopputyö tehtävänä, nyt olen sentään jo aloittanut. Olisko jo 5 sivua!!!

Jotain koiratouhuja on keretty vaikka peruslenkitys on hävettävän pientä. Varsinkin kun pimeä tulee 4 jälkeen, metsälenkit jääny väliin. Tallillekaan en ole uskaltanut ottaa mukaan kun siellä häädetään rottia myrkyn avulla.

Pariviikkoa sitten kävin Kuopiossa (ihan kun en koulun puolesta sinne tarpeeksi aja) viikonloppuna kuuntelee pienimuotoisen koirien ea ja hieronta luennon. Tilaisuuden järkkäs Kuopion russeli porukka ja luennon piti koiranomiksi opiskeleva russelisti. Parin tunnin luento monisteiden kustannus hintaan. Käytiin läpi perus ea-juttuja, myrkytyksiä ym...
Siellä oli yksi nainen jonka koirille oli kyllä sattunu kaikki mahdollinen, mutta ilmeisesti koirat elossa vielä. Russeli oli nielly solmuluun niin että toinen pää tuntu kurkus ja toinen mahas, sai vedettyä sen pois, sama koiruus (ilmeisesti) oli syöny kärpässienen, kokonaan ja valkoisen eli sen myrkyllisemmän. Yhtä koiraa oli purru käärme (kaiken kaikkiaan sen koiria oli kai kyy purru 8 kertaa) ja koira syöny sen käärmen sen jälkeen...kaikki kuunteli kauhulla kun se kertoi "esimerkkejä"..
Lopuksi käytiin hierontaa ja venyttelyä. Luennoitsija kannusti hieromaan koiria, mitään haittaa siitä ei olisi. Ja venyttely tekisi hyvää. Milaa olen vähän yrittänyt, hieroa, tai sivelyä miten vaan, antaa kyllä tehdä, mutta kun yritän venytellä niin ei rentoudu... Pitäis jatkaa harjoituksia että antaisi mun venyttää eikä jännittäisi vastaan.
Kiva luento oli, joskus vois mennä ihan hierontakurssille minne saisi ottaa oman koirankin mukaan.

Viime viikonloppuna harrasteltiin oikein molempina päivinä. Lauantaina oli Pieksämäellä mätsärit, ja pitihän meidän mennä avustamaan omaa seuraa. Hallissa pidettiin ja oli aika kylmä. Mila ei seiso kunnolla kylmässä, vaan häntä koipien välissä kyyhöttää. Siihen olin tyytyväinen että sain ravaamaan kehässä (peitsaa edelleen kauheen herkästi, aika lottoomista saanko ravaamaan) ja Mila keskitty muhun eikä etsinyt maasta nameja tai haikaillu muuta toimintaa tutussa hallissa. Menestystä ei niitetty vaikka punainen nauha saatiin. Luokat oli vaan pennut, yli 10 kk ja veteraanit, koon puolesta kaikki ole siis samassa sarjassa. Tuomari oli tykästänyt selkeesti isoihin koiriin kun 4 parasta punasista oli vihikoira, suursnautseri, rotikka ja joku vinttikoira... oli kuulemma rotikkakasvattaja (ei mitenkään läpinäkyvää että pikkukoirat ei silmää miellyttänyt :)
Se suursnautseri oli kyllä ihana, 10 kk ikäinen uros, tohottaja ja tosi leikkisän oloinen. Semmosen mä haluisin jos joskus on iso koira.

Sunnuntaina käytiin sit möllikisoissa :) meille alkeiskurssillaisille oli erikseen oma mölli-mölliluokka, tais olla 7 estettä lähes samanlainen kuin oltiin samalla viikolla harkoissa tehty. Hyppy-hyppy-puomi-hyppy-hyppy jonka jälkeen valssi-putki-hyppy. Olis voinu kyllä olla jotain vähän haastavampaa, johon ois pitänyt tehdä joku oma ratkaisu. Ihan kivasti meni, kaks kertaa mentiin rata ja molemmat kerrat virheettömästi (puomille palkka kädestä) ja toisiks nopeimpia oltiin. Kiva oli että agilityä pääs ottaa toisen kerran viikossa, maksulliset harkat oikeastaan.

Tällä viikolla agilityssä oli yksittäisiä esteitä. Kepit menee jo hyvin, kotona on 12 ja välttämättä ei tartte joka väliä osottaa kädellä enää. Harkoissa on vaan puolet ja ne meni pelkällä käskyttämisellä. Pussi meni kans eka jännäämisen jälkeen hyvin. Aika hitaasti tulee läpi mutta vauhti parani joka toistolla. Renkaalle hakee jo kans kivasti. Nyt olen käskynä korostanut rrrrrengasta enkä käyttänyt hyppyä tai muuta. Tosin siivekkeet on ollu esteenä aina ettei pääse ohi hyppäämään (siis kehikon ja renkaan välistä). Yksittäisen hypyn avulla harjoiteltiin odottamista, kävin palkkaamassa useasti ja välillä pyysin hyppää. Kyllähän se tietty tuossa pysyy, vaikka meinaa joskus harjoitusten yhteydessä karata. Ehkä mä iten hermoilen niissä tilanteissa ohjausta valmiiksi ja se saa Milan ennakoimaan.
Yhtenä esteenä oli A. Se on meille aika vaikee, tai siis Mila menee hyvin yli mutta tulee hidastamatta suoraan alas. Nyt olen ottanut makupaloille alusta jos hahmottas paremmin että namit oottaa alhaalla ja siihen olis pysähdyttävä. Mutta tulee alas asti ja hyppää kontaktilta sivuun syömään namit. Ei siis pysähdy takajalat kontaktille. En tiedä ei kai sitä olis pakko niin opettaa, mutta musta tuntuu että se olis selkein mulle ja Milalle, takajalat kontaktilla ja vasta luvan kanssa pois. Lopuksi otettiin niin että nostin alastulolle suoraan josta hitaasti kädellä vetäen saatiin se pysähtymään kontaktille oikein. Ehkä mä näin yritän nyt sille jankuttaa sitä että siihen pysähdytään ennen kuin otan koko estettä. Ainut vaan että toistoja tulee kerran viikossa treeneillä vähän. Isille olen vihjannut A:n rakentamisesta, tai oikeestaan se lupas jo mutta vielä ei ole toteutusta näkynyt. Jospa talven aikana saisin treenattua kontaktia..
Parasta antia treeneissä taisi kuitenkin olla se että sain Milan pysymään kontaktissa koko ajan vaikka vieressä toiset koirat suoritti toisia esteitä ja Mila oli irti. Erittäin hyvää harjoitusta :)

Mut et semmosta, kierimistä edelleen harjoitellaan ja nyt sujuu molempiin suuntiin jotenkin :) Jykylän näyttely ois ens viikonloppuna ja ilmottautuneita ländereitä on 16!!! taisi siihen mennä meidän mahikset pärjäämiselle :) Tuomarikin oli vaihtunut saksalaisesta unkarilaiseen. Käydään kuitenkin onneamme koittamassa. Vähän jännittää saanko ravaamaan ollenkaan ja mitäs Miltsu tuumaa sisänäyttelystä.

-mervi-

lauantai 27. lokakuuta 2007

Pirpana kotona vuoden

Päivälleen vuosi sitten ajeltiin kotia päin anttolasta sylissä pieni tärisevä koira. Sitä hetkeä oltiin odotettu, mietitty, toivottu ja jännitetty pitkään. Muistan kuinka Anne antoi mulle tutun hajuiseen peittoon käärityn tärisevän pikku pennun, jonka sydän läpätti ja katse oli pelokas, mihinkä tässä joudutaan... kotia.

Nyt tuo sama karvaturri nukkuu aamuisin kainalossa (hieman olen lipsunut, mutta sillä saa kivasti siirrettyä herätystä puolesta tunnista tuntiin eteenpäin), hyppii riemusta kun tulee kotia... pikku pirpanasta on tullut meidän koira :)




Pikkasen kokoa kasvettu vuodessa :)

-mervi-

perjantai 19. lokakuuta 2007

Elossa ollaan...

..vaikkei mitään olekaan meistä hetkeen kuulunut.
Mä olen vaan ollut aikaan saamaton, tai no en nyt sanos että aikaan saamaton mutta en anna itselleni lupaa tehdä "turhuuksia" niin kauan kun koulu painaa päälle ja ahistaa niin paljon kuin nyt.

Tää on kyllä ollu ihan hullu syksy koulun osalta, ollaan ekat jotka suorittaa tutkintoa tutkintouudistuksen jälkeen eikä ihan suunnittelijoilla ole ollut ymmärrystä kuinka paljon tekemistä.. Vähän joka kurssiin on tullu jotain lisää ja kun pakollisten lisäksi pitää suorittaa enemmän valinnaisia verrattuna aiempiin vuosikursseihin alkaa ahdistaa ja paljon. Jotain kai kertoo että meillä on koko syksynä vain kaksi tenttiä ja sitäkin enemmän ryhmätöitä. Onhan ne kivaa vaihtelua, mutta liika on aina liikaa. Mä luulin opiskelevani yliopistossa enkä yläasteella! ja ihan oikeesti ajankäyttöä rajoittaa paljon nuo ryhmätyöt, pitää olla sopiva aika usealle milloin tehdään.. ja varsinkin kun ite asuu 100 km päässä koulusta... joka viikolle on jotain palautettavaa ja lopputyö odottaa aloittamistaan (ja sehän nyt ei tietenkään yhtään stressaa!!)..
Kuukauden jos jaksan niin sit helpottaa, sitten ei ole enää kuin lopputyö...

Eli kovin koulupainotteista on meidän elämä...
Kotona sit kantaa huonoo omaatuntoa siitä kun Milan lenkkeily jäänyt minimiin, saati sit hevosen liikutus, se vaan lihoo ja jäykistyy.. Tosin Milalla oli tuossa nuo juoksut joten senkään osalta ei kovin aktiivista aikaa olla vietetty. Nyt keskiviikkona oltiin ekaa kertaa 4 viikkoon harrastaa agilitya. Tällä välin on kotona otettu tosi vähän mitään, muutaman kerran keppejä ja joitain hyppyjä...

Kivaa oli siis käydä pitkästä aikaa. Eka tehtävä koostui hypyistä ja putkista. Kaksi hyppyä ja putki suorana linjana, sen jälkeen hyppy oikealle (90 asteen kulmassa putkeen) ennakoivaa käännöstä käyttäen ja sit takaisin päin toinen putki ja hyppy.. Kukaan ei varmaan ymmärrä mitä tarkotin mut ei se mitään, kivaa oli ja hyvin meni.. Hauska huomata että osataan jo jotain! Huomasin myös että mulle tulee herkästi kiirus, Milalla on vauhtia mulle jo ihan tarpeeksi. Hyvin meni, kerran taidettiin vähän törmäillä ja mut kertaakaan en kadottanut koiraa tehtävän aikana :)
Toisena tehtävänä oli sit hyppy-A-hyppy. Mila ei ole hetkeen mennyt A:ta ja eihän se siitä alkuun uskaltnut yli tulla. Lopulta tuli kyllä, mutta kontaktille ei kyllä pysähdy. Ohjaaja neuvo ottamaan jatkossa makupaloille jonkun alustan että hahmottas paremmin minne pitäs pysähtyä syömään. Vaihtoehto olis kuulemma opettaa pysähtymään vasta kontaktin jälkeen maahan. Mut mä vähän epäilen että se on epämääräisempi kuin niin että etutassut maassa takatassut kontaktilla ja helpommin siitä lipsuu... Katotaan saanko sen hokaamaan makupala-alustalla paremmin että pitää jarruttaa, nyt tulee niin vauhdilla että ei pysähdy kontaktille. Puomille muisti ainakin aiemmin jarruttaa kyllä... Pitäs varmaan ruveta käymään itsenäisesti ottaa kontakteja, nyt niitä tulee niin harvoin että toistojen määrä aivan liian vähän. Aa löytyy hallin pihaltakin, eli sitä pystys ainakin ottaa vaikka ei halliin pääsiskään...

Sen verran olen yrittänyt Milaa aktivoida että olen opettanut sitä kierimään. Toiseen suuntaan osaa jo aika hyvin, ja nyt pyörähti toiseen suuntaan jo muutaman kerran... ees jotain tekemistä senkin aivoille!
Ja näyttelyynkin ilmotin, Jyväskylään marraskuussa.. kai sitä jotain elämää pitää olla koulun ulkopuolellakin!

-mervi-

lauantai 29. syyskuuta 2007

Turilaasta sutjakkaaksi

Tässä viikona aikana olen sen verran saanu aikaseksi että Mila on muuttanut hieman muotoaan... karvaa lähti aika kasa ja koira pieneni kovasti ja mun jännetupet ilmoittelivat olemassa olostaan :)
Nyt sit kasvatellaan uutta turkkia, jos sitä vielä kävästäs tänä syksynä näyttelyissä..
Ollaan me muutakin vähän tehty, vaikka en ole saanu tänne mitään kirjotettua... Viime viikonloppuna käytii sukuloimassa pohjanmaalla ja kotosalla olen yrittäny opettaa Milalle maahan menoa ja kierimistä.. Vähän aktiviteettiä päänupillekin... Muuten on aika menny ihan peruslenkkeilyssä ja opiskelujen stressaamisessa, tentti tiistaina ja koko ajan päällä jotain mitä pitäis tehdä ja palauttaa... ahdistaa.:(

Milan muodon muutos:



-mervi-

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Juoksuista taukoa...

Joo, niin tuo meidän neiti päätti että harrastukset sikseen ja pojat kehiin :) merkkejä juoksuista on ollu ilmassa jo tovin, jos ei tuolla pissailun määrällä pojat osaa meidän kotiovelle niin sit ei millään :) ja tänäänhän olisi ollut agia, olis oottanu edes viikonloppuun... no, nyt sit on 4 viikon tauko harjoittelusta koirakentällä.. :(

Maanantaina käytiin kuitenkin vielä tokossa. Meininki edelleen ihan sama, vielä kun mentiin hirmu kiireellä ja Mila tais jo vähän vaivata tulossa olevat juoksut ja ohjausta ei taaskaan siis pahemmin tullut niin oli vähän olo et turhaan tultiin. Toisilla on nuo koulutus tavat vähän omista poikkeavat, mulla oli varmaan suu auki kuunnellessa kun viereistä nuorta saksanpaimenkoiraa komennettiin, yhtään ei ois saanu liikkua ja kun lähettiin yhtä aikaa seuraamaan niin käskyt oli sellasia että hyvä etten säikähtäny ite! ja huvittavin ehkä oli kun otettiin luoksetuloa ja jätin Milan odottamaan irti ja kävelin jonkun kymmenen metriä ja kutsuin, tuli hyvin luo, istu sivulle ja palkkasin namilla ja vapautin, otin muutaman askeleen taaksepäin ja kehuin/leikitin samalla kun laitoin kiinni, niin tuli heti että "palaa vaan takaisin tänne riviin".. Mutta urhollisesti käydään sillon tällöin harjottelemassa keskittymistä varmaan jatkossakin...

Kotona olen nyt ottanut kans vähän enemmän maahanmenoa.. Pikkuhiljaa alkaa hokasta mitä haluun, oon tehny nyt muutamia kertoja niin että kourallinen nameja ja maahan - istu jankkausta niin että palkka kun makaa... Hyvin alkaa tarjoamaan jo, kattoo silmiin ja valuu alas :) ja kun sivulla pyytää maasta istumaan aina hypätään ylös päin ennen kuin istutaan sivulle, tähänkin pitäs kai ottaa nami rauhottamaan :) tavotteena on että ens kesänä osais mennä maahan, nousta istumaan ja seisomaan käskystä. Seisoo kyllä paikallaan hyvin käskystä, mutta ei nouse istumisesta seisomaan... no se treeniin seuraavaksi...

Agissakin käytiin viime viikolla. Nyt alkaa tulla ohjausharjoituksia aina vaan lisää, otettiin samaa kuin edellisellä kerralla, ennakoivaa käännöstä, mutta niin että jauhettiin kahdeksikkoa kahden esteen välillä. Se on kyllä ihan törkeen vaikeeta mulla, varsinkin vasemmalla puolella. Mila ei irtoo yhtään sivusuunnassa hypylle, ja heti kun vauhti hidastuu ei hyppää... oma liikkuminen pitäisi saada sujuvammaksi.
Toisena harjoituksena oli 4 esteen tehtävä, 3 hyppyä jotka aina 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja loppuun putki. Koira istutettiin vinosti ekan hypyn taa, jolloin sillä oli suora linja kaikkien esteitten yli. Hyvin meni, ei ongelmia, ainoostaan että mulla meinas ääni loppua... Vielä kun olen semmonen että höpötän koko ajan, niin teki aika tiukkaa loppuajasta :) Mutta kivaa oli että jokin suju hyvin, kai meillä jo jotain yhteispeliä on?

Viikonloppuna oli kuvioissa vielä lisää agilityä..tosin vaan mulla. Olin töissä seuran agikisoissa koko lauantain. Kiva oli kun sain olla ratahankilöstössä, näki kaikki radat ja oppi jotain kilpailu kulusta. Hassua kun alkaa hokata, mitä toiset tekee esim. rataan tutustumisessa ja alkaa nähdä eroja eri ratkaisuissa. Katsomallakin siis oppii, katotaan kerkeenkö sunnuntaina lisää opiskelemaan kun b-maajoukkue leiri pieksämäellä, toivottavasti.

Muuten aika on menny stressatessa koulujutuista, sairastaessa sitkeää flunssaa joka ei nosta kuumetta mutta ääni häviää ja nenä vuotaa... Viikonloppuna suunnataan kohti pohjanmaata Paapan 90 v synttäreille, pääsee tuo ihanan tuoksuin tyttönen hurmaamaan sinnekin naapureiden pojat :)

-mervi-

maanantai 10. syyskuuta 2007

Viime viikon tekemiset ja aikaan saannokset..

No niin. Viikko on jälleen mennyt ja mitäs sitä on tullut tehtyä?

Maanantaina kävin Milan kanssa piiiiiitkästä aikaa tokossa. Mentiin suosiolla pentujen ryhmään, vaikka ehkä jo jotain osataankin. Täällä tää koulutus tokon puolella ei mun mielestä ihan toimi. Pari kertaa viikossa on mahdollisuus osallistua ilman mitään sitoutumista, mikä siis toisaalta ihan hyvä, pystyy käymään sillon kerkee eikä ole tavoitteita tai edellytyksiä. Mutta näissä "harkoissa" ei paljoa kyllä neuvota. Tehdään mitä ohjaaja sanoo niin kun osataan. Ohjaajat (ei ainakaan ne kenen ohjattavana me ollaan oltu) ei pahemmin neuvo että miten opettaisit koiraa tai että miten kannattaisi sinun kouluttaa sinun koiraa tai muuta. Kerrotaan mitkä liikkeet on ja sit niitä tehdään. Jos koulutus ois jotenkin johdonmukaisesti etenevää tai kiinnitettäs koiriin yksilöinä huomiota ja siihen mitkä niiden heikkouksia tai vahvuuksia, vois jaksaa vaikka panostaakin tähän, mutta nyt meille riittää yhdes tekeminen ja se että Mila keskittyy muhun kun tehdään.
Maanantaina siis mentiin ja paikalla oli paljon koiria, 20.. yli? Sisälle halliin meni ne jotka jo jotain osaa, mekin päästiin sinne. Yksinkertaisia juttuja, ohjaaja kävi tervehtii koirat, sivulla istumista, maahan menoa, liikkeestä maahan, liikkeestä seisomista, luokse tuloa, seuraamista... Mila on selvästi kasvanut, jaksaa odottaa paljon paremmin, tosin lopussa alko haukkumaan kun ei tapahtunut mitään. Ja muutenkin esim. seuraaminen kehittynyt. Maahanmeno on mitä on ja nyt on ollu havaittavissa myös että kun jätän paikalle ei jääkään! nyt on sit sitäkin vähän taas muisteltu, ja oon yrittänyt ottaa saman loogisen tavan kun Anne-Mari Hepulle, paikka käskyllä tullaan aina vapauttaa viereen kun taas odota käskyllä voi vapautus tulla kauempaa..
Mutta niin, mitään vinkkejä, korjausehdotuksia tai mitään ei sanottu... tuskin me täydellisesti osataan kuitenkaan...
Ymmärrän kyllä että koulutusohjaajista ja aktiivisista sellasista on varmasti pula, ja hyvä että edes jotain järjestetään ilman että tavoitteena kilpailut...Mutta uskoisin silti että osallistujia olis kurssimuotosille koulutuksillekin, jossa päästäs alkuun ja jossa enemmän neuvottas miten koulutat omaa koiraa, vaikka vähän maksasivatkin...

Tiistain olikin sitten sieltä ja syvältä. Olin lähössä yliopistolta pois kun auto päätti ettei käynnisty. Kiva. Soittelin sit omat ja vieraat miehet ja kun kuitenkin starttas (akku ei tyhjä) niin ei voi auttaa. Mun kyydis piti tulla vielä siskonpoikakin (3,5v) jonka kanssa tehtiin sitten junamatka. Oli kyllä tosi paska päivä. Junalla selvittiin kuitenkin kotia, ja autokin haettiin ja onneksi vika ei ollut suuri, joku juotos poikki. Voi pienestä olla kiinni joskus...

Keskviikkona olikin Milan synttärit. Niitä ei kuitenkaan pahemmin juhlittu, käytiin harrastamassa agilityä. Keinua, mikä meni tällä kertaa hyvin. Laskettiin jopa alas asti eikä Mila reagoinut siihen oikeestaan ollenkaan. Ohjaaja yritti laittaa namia pitkin keinua että tulis hitaasti, mutta ei se huomaa kun vasta ne jotka on lopus. Yritin istuttaa alastulokontaktille niin että tassut maassa, ei tainnu vielä hokata jutun juonta, mutta ehkä joku päivä. Positiivista oli kyllä se että nyt ei säikkyny, kun viimeksi hyppäs useamman kerran alas.
Toisena harjoituksena oli kahden hypyn harjoitus johon harjoiteltiin ennakoivaa käännöstä (olikohan niin?). Koira ekan hypyn taa, yli ite kääntyy selin seuraavaan esteeseen ja koira siitä yli, palkka ja eka este uusiksi (selvää?). Tää oli vaikeeta, mulle ainakin. Heti jos oma vauhti pysähty tai menin liian sivuun Mila ei hypänny tokaa hyppyä. Saatiin se jotenkin onnistumaan, kun itse käännyin selin seuraavaan hyppyyn ajoissa ja muistin jatkaa liikettä.. vaatii harjottelua vielä ja paljon.
Itsenäisesti otettiin sitten odotus ajalla keppejä. Ne alkaa mennä jo hyvin, Mila hakee jo vähän itsekin. Toiset katteli kateellisena kun Mila pujottelee niin että mun ei tartte kun vähän näyttää kädellä ja mennä vieres (tosin keppejä vaan puolet, kotona kyllä on ollu jo 10 kepukkaa), osalla kun on homma siinä vaihees että perutellaan ja ohjataan kädellä.. mut kai sen nyt pitää jossain näkyä jos viikottain ellei päivittäin keppejä ollaan harjoiteltu. Kiva huomata et osataan edes jotain :)

Torstaina ei kai tapahtunu mitään ihmeellistä, en muista ainakaan.

Perjantaina pääsin vihdoin aloittamaan ompelemaan Milalle talveksi takkia. Kankaat kävin viikolla ostaa ja edellisenä viikonloppuna tein kaavoja ja saumurin sain anopilta lainaan. Kävin siis viime viikonloppuna kattoo josko löytys tehdastekonen nuttu, mutta ne oli kauheen suuria. Hurtan mantteleista 40cm oli hyvä pituudelta mutta leveyttä oli älyttömästi liikaa, sitä ois joutunu siis fiksailee, joten päätin tehdä ite..
Aluskankaaksi ostin flanellia, väliin villavatiinia (jotain mitä käytetään esim villakangastakeissa) ja päällinen sadetta ja tuulta pitävää kangasta, jossa alapuoli muovin kaltanen mutta ei kuitenkaan mitään kurapukukangasta ja kaulukseksi resoria.
Kaavatkin maltoin tällä kertaa tehdä, yleensä kun teen eka ja sit mietin että miten ois kannattanu... Ja mitään valmiita kaavojahan mulla ei ollu, mutta piirtämällä ja kokeilemalla tein jonkinlaiset, joita muokattu matkan varrella monesti.
Siinä sitten menikin perjantai ilta ja lauantai kun värkkäs. Välillä sai istua ohjekirjan kanssa että mites nää saumurin langat laitetaan kun toi yks katkes...
Tänään sain sitten viimeisteltyä, kun kanttauksesta jäi uupumaan 10 cm lauantaina. Tänään tein myös tassunjälki heijastimet ja laitoin solkikiinnityksen paikalleen.
Onhan se itsetehdyn näkönen jos läheltä tulee kattoo, mutta oon sitä mieltä että ne ompeleet mitkä ei näy metrin päähän ei haittaa :)
Mila oli kyllä urhollinen mannekiini vaikka aina revin sen nukkumasta sovitukseen... Kiltisti seiso kun tuumailin että mites nyt, muutaman kerran lysähti takas nukkuuu..:)

Mut niin tämmönen tuli :)



Nyt vois siis suunnitella kynäsevänsä Milalta karvat kun on jotain lämmikettä tilalle.

Sunnuntai menikin lenkkeillessä, ratsastaessa ja yrittäessä tehdä koulujuttuja. Tämäkin päivä oli tarkoitettu koulutehtäville, mutta heikosti oon mitään saanu aikasiks... pää on kuin olis jossain tynnyrissä, nenä tukos ja varpaat jäässä... meinaa flunssa taas tulla seuraksi...

-mervi-

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

1 vuotta!!!

Vuosi sitten sain iloisia uutisia Anttolasta ja siitä alkoikin mahdoton odotus oman tyttösen kotia saamiseksi.
Täytyy sanoo että en ole katunut, en sitä että otin koiran, en sitä että otin länderin, en sitä että Mila oli pennuista se joka meille tuli! en tiedä olisko muistakin pennuista kasvanut MUN koira, mutta Mila ainakin on hyvin minunnäköinen koira!

KIITOS siis kasvattaja-Annelle ihanasta kakarasta (joka vinguttaa koko ajan uutta vinkuaan) ja ONNITTELUT kaikille sisaruksille ja Milalta PUSUT äipälle ja iskälle!!

Muutama kuva vielä päivän sankarista...




-mervi-

perjantai 31. elokuuta 2007

Arkea syksyisessä säässä...

Okei, myönnetään, toivoin Kreikasta tullessa että Suomessa olisi himpun viileempää ettei tarvitsisi jatkuvasti olla hiestä märkänä.. mutta en mä kyllä ihan tätä tarkottanut! On ollut tosi viileää, märkää ja tuulista, syksy tuli kerralla!
Sinänsä ei kyllä harmita istua luennoilla niin paljoa kun ulkona tollanen sää. Milakaan ei taida rakastaa syksy kelejä.. Kakkapaikan ettiminen on vielä vähän vaikeampaa kuin tavallisesti kun kaikki puskat on niin märkiä, ja kun sisälle tullaan joutuu sietämään tassujen pyyhkimistä. Ei se ääneen protestoi, mutta ei kyllä rakastakaan!

Mutta niin, koulu alko keskiviikkona ja matkustaminen sen myötä... päivittäin mulle tulee ajettavaksi siis semmonen 200 kilsaa... onneksi ei ole ollut vielä kuin yksi kasin aamu (aina pitää etsiä niitä positiivisia puolia).
Täytyy kyllä antaa julkinen tunnustus tuolle mun KePolle, tänä aamuna kierti sateessa Milan kaa 20 minsan lenkin 6 jälkeen aamulla (normi pika-aamupissi lenkki on kortteli ympäri, mut sillä ei aina kerkee kakkapaikka löytymään) sillä aikaa kun mä föönailin tukkaa.. :) korvaamaton aamu-pissittäjä se on!!
Varsin arkea on siis ollut, onneksi päivät ollu vielä aika lyhyitä.. nyt kun vaan heti jaksas ryhdistäytyä opiskelun suhteen eikä jättäs kaikkee aina viime tippaan..

Keskiviikkona oltiin intoo täynnä menemässä agility harkkoihin nakit ja pallot palkaksi mukana. Tulin kentälle ja vähän ihmettelin että miksi kentällä on auto... miksi kaikki seisoo auton ympärillä... miksi kentällä ei ole yhtään estettä... miksi kellään ei ole koiria... no, meidät molemmat toivotettiin tervetulleiksi talkoisiin. en sit tienny kun en ollu viime viikolla (sen siitä kuulemma saa kun lomailee etelän lämmössä eikä tuu treeneihin). Laitoin sit Milan autoon ja lähin kattomaan oliko jotain mitä vois tehdä.
Ilmeisesti olivat aloittaneet jo aikaisemmin, kun ei siellä juurikaan ollut hommaa. Joitain esteitä vähän pestiin vielä ja kannettiin aitoja ja juotiin talkoo kahvit pullan kera :) Samalla nakitettiin parin viikon päästä oleviin kisoihin töihin, ihan kiva olis toisaalta mennä, varsinkin jos pääsen ratahenkilökuntaan... näkis ratoja ainakin! Ja treeniliivinkin laitoin tilaukseen, yhen takin oon jo pilannu kun nakit taskun pohjalla rasvanneet kankaan..

Eli meidän harrastus puoli on ollut viimepäivinä kotona maahanmenon harjottelua ja hihnalenkeilyä. Maahan menee jo aika nopsaa, kun näyttää kädellä missä nakki. Samantien melkein pyydän takas istuu, ei siis kestä siellä kauaa. Aattelin että kunhan menee ensin käskystä heti maahan ilman kättä, voi alkaa pidentää aikaa... jos nyt yrittäis opettaa kunnolla ja hitaasti, eikä harppoa eteenpäin.
Hihnalenkit menee jo paremmin ilman vetämistä, lenkin alkuun pari kertaa saa muistuttaa että ei ole sallittua, niin muistaa jo hyvin ite jarruttaa hihnan kiristyessä. Onnistui jopa juosten.

Mulle on iskeny ihmeen into juosta. Tai siis olis kiva käydä juoksu lenkeillä. Tosin en mä jaksa juosta kun tosi lyhyitä pätkiä, mutta kai se on aloitettava siitä mitä jaksaa. Mä vaan tarvittisin kaverin joka patistas lenkille ja tsemppais jaksamaan vielä vähän matkaa.. ei vaan ole täällä oikeen sellasia kavereita kenen kanssa lähtee.. tuolle ukko-kullalle yritin ehottaa, mutta se on sitä mieltä että kerkee kävellenkin, vaikka ei tekis sille kyllä pahaa vähän kuntoo kohottaa ja mahaa pienentää.. En pistäs pahakseni todellakaan jos oma kunto kasvais juostessa ja muutama kilo tippus..
Onhan mulla kyllä innokas juoksukumppani, Mila, mutta se ei pahemmis sparraa mua jaksamaan vielä seuraavaan risteykseen :)

Mila alkaa olla jo aika kauhees turkis. Pää on ihan pieni verrattuna muuhun kroppaan, kun se tuli nypittyä leirillä. Mutta aattelin vielä ainakin pari viikkoo jaksaa katella tuommosena, että karva ois kypsää ja lähtis kunnolla. Ei taida siis olla kovin juhla-trimmis ens viikon synttäreille :)
joku takkikin pitäs käydä ostaa oottamaan sitä kun nykäsen karvat pois, saiskohan huomenna aikasiks et lähtis kattoo tän kylän tarjonnan... vai nukkusko oikeen pitkään ja laiskottelis loppupäivän...:)

-mervi-

tiistai 28. elokuuta 2007

Hierojalla

Eilen kävin molempien koirien kanssa hierojalla.
Czeene kävi nyt kolmatta kertaa ja tiesi jo mikä on homman nimi. Hieroja sanoi että on jumit vähentyneet, mutta kun toisessa takasessa on kulumia niin se aiheuttaa kireyttä toiseen takajalkaan. Mutta kävely on parantanut joten nyt kun akuutti hoito on annettu jatketaan mitä todennäköisemmin 1-2 kk välein ylläpito hieronnalla.

Milakin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun hierotaan. Kyllähän se minun syliin hyvin rauhottuu kun silittelen, mutta miten suhtautuu siihen että pitäisi rentoutua toisen käsiin. Hyvinhän se meni. En olisi uskonut että Mila olisi niin hyvin jaksanut paikallaan, joutui kuitenkin odottamaan tunnin verran autossa kun Czeene hierottiin. Mutta kun kippasin kylelleen ja rapsuttelin päästä jäi hyvin aloilleen. Eka kyllä katto ilmeellä että et kai jätä mua, kun hieroja rapsutteli alkuun. Enhän minä jättänyt, ja tuskin siihen olisi jäänyt paikalleen jos oisin häipännyt. Eikä tullu mulle mieleenkään että veisin koiran hierojalle ja sanoisin et tuun hakee tunnin päästä, jotkut kuulemma tekee niin..
Mutta itse hieronnan otti hyvin vastaan, välillä nosti päätä kattomaan mitä tehdään, mutta ei suuremmin reagoinut. Alkuun vähän jänskätti, mutta hyvin meni. Ja niin kuin epäillä saattoi mitään jumeja ei löytynyt, kai tuossa iässä vielä luulis olevan kunnossa. Tarkotus olikin vain totuttaa Milaa hierontaa, jos joskus kisataan (?) ja tarvitsee lihashuoltoa niin ei mene homma siihen että ihmetellään mitä tapahtuu.. ja mikäs siinä kun vielä oli ilmaista :) lokakuussa alkaa ottaa rahaa, kun valmistunut, mutta epäilenpä että tuosta vanhuksesta tulee vakkariasiakas siitä huolimatta. Jos sen elämänlaatua ja oloa saa näin parannettua, se hälle suotakoon.

Milalla on ollut havaittavissa hieman ylivirtaa. Ei ole enään havaittavissa syömättymyyttä ja ruuan oksentelua jota esiinty melkein viikon leirin jälkeen. Pikkusilla annoksilla useasti päivässä päästiin yli syömisongelmista ja nyt maistuu koko ruoka jo ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänään päästiin purkaa virtaa metsälenkille, ja kylläpä tyttö juoksikin sydämensä kyllyydestä. Ihana nähdä kun toinen nauttii hyppiessä mättäältä mättäälle :) ilma vaan on jo kovin syksyinen, märkää ja kylmää... ei ole tullut laitettua edes keppejä pihalle, kun nurtsi ihan märkä ja liukas.
Hihnalenkeillä on taas hieman keskusteltu kuka määrää tahdin. Kauhee veto päällä ja mennään oikeen etukenos, mutta nyt se loppu! muutaman kerran joutu ottaa tiukasti ja kertoo kuka määrää tahdin ja hihnan pituuden, mutta nyt alkaa jo hokata että ei toinna yrittää. Säännöllisesti saa muistuttaa, mutta hetkittäin menee jo hyvin. Kun vaan itse jaksais olla johdonmukainen ja tiukka jatkossakin tässä niin eiköhän se ala tuottaa tulosta.
Toinen mihin olen taas yrittänyt panostaa on maahan meno. Menee maahan kun näyttää kädellä ja namilla. Kai tässäkin vaan kertaus on opintojen äiti ja toistoa toiston perään, mutta tuntuu turhauttavalta että Mila kyllä tietää mitä käsky tarkoittaa mutta ei mene ilman että nami siinä kädes millä näytän. pitää vaan tehdä maahan menosta sille kannattavaa... kyllä me vielä joskus osataan, toivottavasti...

Viimeinen lomapäivä menossa ja huomenna jatkuu koulu. Toisaalta kiva nähdä kavereita ja aloittaa viimeinen rutistus koulun päättymiseksi, toisaalta lomailuunkin tottuisi :)

-mervi-

maanantai 27. elokuuta 2007

Lomatunnelmia

Reissusta ollaan selvitty ja kotia palattu!

Matka alkoi 16.8 kun eka matkasin junalla Helsinkiin, sieltä sit kaverille ja keskustan kautta lentokentälle ja illalla oltiin jo perillä lämpöisessä Kreikassa Kreetan saarella. Kello taisi puol 2 yöllä kun selvittiin huoneeseemme. Näkymä oli kieltämättä silloin jo lupaava, allas suoraan alapuolella, toisen kerroksen huone, parvekkeen yläpuolella ei siis lisää parvekkeita, eikä toisten parvekkeet ollu kiinni meidän partsissa :)
Aika meni kyllä lomalla mukavasti, lämmintä riitti, eiköhän tuo ollu joka päivä 30 kieppeille, auringossa yli 40... Uitiin altaalla, meressä (altaalla uiminen huomattavasti miellyttävämpää kuin suolaisessa merivedessä), löhöttiin auringossa niin että sain että itteni pariin otteeseen aika punaseksi, kierreltiin kyliä, syötiin iltaisin masut pullolleen.. Käsittämätöntä miten vähällä ruualla siellä selvis, päivä meni syöden hedelmiä ja juoden vettä ja illalla sit käytiin syömässä tavernoissa, täällä on syöny tuplaten varmaan joka päivä sen mitä siellä, ja siellä kuitenkin tuli käveltyä ja uitua! Tosin ruoka-annokset oli siellä ihan kiitettävän kokosia... Pihvi oli kuin grillikyljys luun kera :) ja päälle aina tuotiin vesimelonia ja snapsit.
Ilta elämä oli kyllä aika rauhaisaa, kerran käytiin, mutta ei oikein innostanut kun en kotisuomessakaan juurikaan baareile tai juo itteeni humalaan, niin sai selittää miksi en juo tarjottuja juomia (sitäpaitsi kai joku luontainen suojavaistokin jo sanoo että valmiiksi pöytään tuotuja juomia ei kumota suinpäin) ja yhen pojan ekat kysymykset oli oletteko sisaruksia? oletteko täällä perheen kanssa vai kahdestaan? minkä ikäinen olet? onko sinulla poikaystävää? ei oikein kolahatanut :) sitä paitsi oli paljon kivempaa olla aamuisin tolkuissa ja nauttia päivästä muualla kuin vessassa!Pari "retkeäkin" tehtiin, Haniassa ostoksilla, bussilla Falassarnan rannoilla ja Samarian rotkon vaeltaminen. Falassarnassa tavattiin vuohenkasvattaja joka siis tuottaa Fetajuustoa. Kutsui sisään pieneen kotiinsa (pöytä, sänky, jääkaappi kivirakennuksessa) tarjosi niin alkulähteeltä olevaa fetaa kuin vain voi sekä itse poimittuja oliiveja, oikeeta luomuruokaa. Näytti pieniä vuohen poikasia ja kierrätti katsomassa maisemia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut yhteistä kieltä.. ja sitäpaitsi mä olen kai perusluonteeltani jonkun verran epäilevä, kun vanhan papan seurassakin kävi kaikki epäilykset mielessä.
Matkakumppanini on kuitenkin ollut 3 kuukautta intiassa ja nähnyt kaikenlaista ja selvinny sieltä, joten päättäväisenä se mua vei vaikka vähän jarruttelinkin. Kaikki retket piti tehdä itsenäisesti, ilman Finnmatkoja ja ois halunnu vuokrata auton tai skootterin mut minä ilmoitin siinä vaihees että en suostu, se liikennekulttuuri kun ei ollu kaikkein loogisinta tai hidastempoisinta...
Tietynlainen kohokohta oli Samarian rotkon vaeltaminen, ja sekin tehtiin siis paikallisbusseja käyttäen...tottakai :) Rotko on 13 km pitkä + kävely kaupunkiin josta lautta lähti 5 km. Matkaan lähdettiin aamulla puol seiskan aikaan, bussilla Haniaan, sieltä bussilla rotkon alkupäähän, rotkon kävely, lautalla sitten kaupunkiin josta lähti bussi takas Haniaan ja sieltä sit takas "kotia" Agia Marinaan. Takasin oltiin vissiin puol ysin aikaan illalla... Rotkon alku oli aika jyrkkää laskua, jotkut vanhat paimenten tekemän kiviportaat jotka kiemurteli vuorten rinnettä alas. Kokoajan sai katella jalkoihin kun kivet johon astunu aika moni muukin on todella liukkaita, maisemia piti välillä oikeen pysähtyä kattelee. Kieltämättä aika kaunista. Loppurotko oli vaihtelevaa polkua metsässä, kivikkoa rotkon pohjalla jossa virtasi vesi, mikä oli kyllä todellinen elämän lähde. Älytön hiki, aurinko paahtaa ja pullossa lämmintä vettä, niin onko mitään piristämpää kuin huuhtoo naamaa raikkaalla vedellä! Vesipisteitä ja levähdyspaikkoja oli matkan varrella useampi sekä autioitunut Samarian kaupunki missä pysähdyttiin syömään eväät.
Ihan kiva kokemus, vaikka aika rankkakin, varpaat oli aika hellinä koska reittiä ei ole kyllä tehty yhtään helppokulkuisemmaksi vaan oli hyvinkin luonnontilainen ja kivikkoinen, vieläkun tollot poltettiin jalkapohjat kun ennen lauttaa mentiin mereen uimaan ja aateltiin kipasta nopeesti kuuman rantakivikon yli ilman kenkiä... no tieshän sen mitä siinä kävi.. onneksi ei kuitenkaan rakkoja saatu!

Ihan kiva reissu, mukavaa oli mutta oli tosi ihana palata kotiin, meinasi iskeä koti-ikävä välillä :) onneksi rapsuttelu ikävään sain yhdessä ravintolassa syliini kissanpennun :) tuntui oikeesti että on levännyt ja kivaa tulla kotiin, ja sainhan mä vähän rusketusraitojakin aikaseksi :)
Arki vaan julmasti koittaa keskiviikkona kun koulu alkaa, tänään on vielä sitä ennen hieronnat molemmilla koirilla. Katotaan mitä Mila tykkää, kyllä se ainakin mun syliin nukahtaa kun silittelee, mutta että malttaako rauhottua toisen ihmisen käsiin.. ja keskiviikkona taas agilityä kun viimeviikkoinen jäi väliin, toisaalta ihan hyvä. Pieni hengähdystauko voi tehdä Milallekin hyvää.

-mervi-

tiistai 14. elokuuta 2007

Leirillä

Pikkuhiljaa ollaan toivuttu viikonlopun länderileristä ja palattu normaaliin elämään, tai siis eihän tää nyt arkea ole kun lomaillaan :)

Leiri oli varsin kiva kokemus, paljon toimintaa, paljon ihmisiä, paljon koiria, paljon ulkona olemista ja syömistä ja vähän nukkumista :)

Päästiin kattelee kun toiset treenas agilityä ja itekin kokeilemaan. Osallistuttiin jopa mölli-agi kisaan missä rata koostui pelkistä hypyistä, putkista ja renkaasta. Meni kivasti vaikka Mila menikin putkeen väärässä välissä. Kiva oli kuulla jälkein päin että meno oli sujuvaa ja Mila kuuntelee ohjeitani ja osaa itse jo myös lukea rataa ja hakea seuraava estettä, ehkäpä me jo jotain osataan :)
mä osallistuin vielä huoltajien agi-kisaan, jossa koirat arvottiin. Mulle sattui "vääränrotuinen" Ceci jonka huomion sai helposti makupaloilla :) Oli oikeestaan aika hauska ohjata koiraa joka osaa, riitti kun näytti minne mennään, kiitos vaan koiria lainanneille!

Menestystä ei niitetty agility puolella, sen paremmin kuin juoksukilpailussakaan. Mut osallistuttiin kuitenkin ja hauskaa oli. Leirinäyttelykään ei tuonut suurempaa menestystä, Milasta tykättiin mutta Vandan korvat oli paremmin asettuneet niin ei päästy jatkoon :) mut näyttelypuolella sinänsä saatiin uusia vinkkejä, nyt tiedän miten nypitään pää, tai siis mistä parta alkaa ja että kulmakarvojakin saa siistiä :) Lopputulos trimmauskoulutuksesta oli Milan kalju pää :) ja peitsaamisongelmaankin saatiin vinkkejä, ite kun juoksen hitaasti Mila ravaa varmemmin kuin jos yritän kävellä nopeeta. Eiku treenailee vaan.

Jossakin sentään menestystä tuli, arpajaisissa! Viisi arpaa ostin ja neljällä voitin! Herkkutikkuja, possunsaparoita, pelikortit ja koiran turvavyövaljaat jotka lahjoitin tussipakettia vastaan Ernan Kiiralle!

Ja uskoisin että saatiin uusia ystäviä :) Heppu-isi ja Anne-Mari oli kivaa leiri seuraa, meillä oli paljon yhteistä :) ja Milalla ja Mirjamin Vandalla olisi ollut jatkuvasti virtaa leikkiä keskenään! Ennestään tuttuja mukavia ihmisiä, paljon uusia mukavia ihmisiä. Toisten kaa tulee juteltua helpommin kuin toisten, mutta ei oikeastaan hetkiä että oli vaivautunut olo. Mukavasti otettiin vastaan tälläinen ensikertalainen, taidetaan tulla toistekin!

Kaiken kaikkiaan siis tosi kiva viikonloppu, vaikkakin rankka. Mila hieman stressas ja syöminen jäi vähälle. Pe aamuna söi kotona, pe iltana söi mutta oksensi, la aamuna ei syöny, la iltana en ees tarjonnu, su aamu söi vähän, su iltana kotona söi, ma aamuna kotona söi ja oksensi... no pikkuhiljaa ollaan ehkä pääsemäs normaaliin syömisen suhteen.

Ja mitä vähemään Mila söi sitä enemmän nukku, paljon koko ajan tarkkailtavaa ympärillä vei voimia niin että kun perjantaina kuumu agilityä kattoes ni sunnuntaina kävi nukkumaan näyttelykehään :) pikkutyttö oli tosi väsy ja ainakun pääs syliin nukahti, pikkuhiljaa siitäkin ollaan toivuttu :) ei sen puoleen olin mäkin väsynyt.

Maanantaina kävin meidän vanhuksen, Czeenen kanssa hierottavana. Urheilukoirahierojaksi opiskeleva tarvitsee harjoitushierontoja, joten heti kun tuli mahdollisuus vanhus lihas huoltoon. Czeene antoi hieroa ihan hyvin, kipee lonkka vähän rajoitti ja vastakkaisen puolella löytyikin sitten kipeitä kohtia. Etupään lihaksissa ei löytyny jumeja. Toinen hieronta aika on ensiviikolle, ja sitten seuraavalla viikolla on aika molemmille koirille. Ajattelin totuttaa Milan jo nyt hierontaa, että jos joskus edistytään agilityssä niin että kilpaillaan niin voi lihashuoltoa tehdä hieronnalla ja Mila osaisi jo rentoutua siinä eikä jännitäisi. Nyt vielä hieronnat ovat ilmaisia, mutta luulenpa että molemman koirat pääsevät nauttimaan myöhemminkin. Varsinkin jos siitä on Czeenelle näkyvää hyötyä, uskon että meistä tulee vakkariasiakkaita.

nyt pitäs alkaa pakkailemaan etelänreissua varten.. seuraavat kuulumiset toivottavasti ees hieman ruskettuneena :)

-mervi-

tiistai 7. elokuuta 2007

Helteitä

Jaahas mistäs sitä alkais? Aika menee kauheeta vauhtia ja yhtään ei kerkee kuulumisia päivitellä...

Lauantaina oli Kuopiossa näyttelyt johon mekin osallistuttiin. Kaiken kaikkiaan ländereitä oli paikalla viisi joista kolme oli sisaruksia, Mila, Gabriel ja Luna ja lisäksi Maisa ja Welmu. Lauantaina oli älyttömän kuuma ja kehäkin oli vielä myöhässä. Odottavan aika on pitkä... lopulta kun päästiin itseasiaa, Mila ainakin tuntu jo vähän väsähtäneen, tai ainakaan keskittyminen ei ollut parasta. Ja Maisalla oli vielä juoksut mikä tuntu sekoittaneen himpun myös Milaa, kovasti olis tahtonu sinne kun ois pitäny seistä nätisti :)
Liikkuminen oli taas niin ja näin, ekan kerran kun mentiin kaikki kehäs ympäri tais peitsata koko ajan, jes. Pöydällä seiso nätisti, eikä kummemmin rettelöinnyt kopelointia vastaan. Sit taas alas ja uudestaan liikkeet ensin ees taas. Ja taas peitsataan, onneksi tuomari sanoi että ottaa uusiksi että kun ei lähtenyt oikein eikä tyrmännyt heti ja lopulta Mila ravas, jipii! Siinä vaihees kun ravaa uskaltaa yleensä pyytää jo vähän lisää vauhtia, mut jos lähtee väärin en saa muuten korjattua kun pysähtymällä ja lähtemällä uudestaan liikkeelle ja toivoo et nyt menee oikein. Lopuksi vielä vähän paikalla seisomista, punainen nauha ja pihalle.
Eli loppu tulos oli niin että Mila ja Luna sai punaset ja Maisa joko punasen tai sinisen (ei jääny selväksi kumpi) ja Mila oli ykkönen, paremman pään ansiosta. Eli mitään ihmeellistä ei saavutettu tällä kertaa, arvostelu oli kyllä ihan hyvä, ei pahemmin moitteita, vähän korvista (teipit tuli otettua liian aikasin kun pitivätkin tauon just meitä ennen) ja liikkeestä. Mutta tykkäs kyllä muuten, "runko on mut täytteet puuttuu" :)


Kehän jälkeen lähdettiinkin aika nopsaa kotia päin. Mila koisas tyytyväisenä kyljellään koti matkan :) rento matka kaveri se kyllä on, ja taaskaan ei turhia hötkyilly näyttelyissäkään.
Iltapäivällä käytettiin vielä koirat uimassa ja harjoiteltiin vähän agility juttuja koti pihalla, vihdoin viime viikolla sain ikea-tuliaisena pari tunnelia. Ei ne mitään pitkiä ole, kaks kun liittää yhteen niin reipas 3 metriä... mutta meille kelpaa ja passaa hyvin siihen että Mila oppiin hakeutumaan itse putkeen. Ei ole mitään ongelmia uskaltamisen suhteen, hiihtelee välillä ihan käskemättäkin putken läpi :)

Muuten viikonloppu menikin taas pihalla ollessa, hoitaessa hevosia (taas iski nakki hoitaa oman lisäks pari muuta) ja ommellessa. Milalle värkkäsin metallihäkkiin päälliskankaan. Lähinnä aattelin et jos leirillä mökkiin otan metallihäkin niin saa vähä eristettyä, ja muutenkin jos pihalla pitää siinä häkis niin onpahan auringonsuojaa. Käytännössä kotona metallihäkki on Milan yöpaikka ja mun yöpöytä :) se on vaan liian suuri, tuli ostettua sillonkun Mila oli pentu turhan suuri ja sitä myötä epäkäytännöllinen... Kevyt häkki liikkuu mukana paljon helpommin. Mut onpahan nyt ainakin koiran kestävä häkki kaiken varalle ja mistä sitä ikinä tietää vaikka joskus ois kaks koiraa mitkä sulloo häkkiin tai sit vaikka farmari auto jonka peräloosiin laittas häkin.
mutta niin tuli taas ompelu kiintiö tyydytettyä kun näpräs. tosin syksyllä meinasin tehä Milalle nutun, jos vaan jostain löydän kaavat tai ees saan hommattua sopivan valmiin takin josta sit ottaa mallia, ikinä kun en mitään tee kaavoilla, kassit ja kaikki mitä oon tehny tehdään hetken mielijohteesta ilman mitään ohjeita :) ja anopilla olis kuulemma saumuri, jospa sen sais liisattua vähäks aikaa...

Viikonlppu meni siinä ja nyt on jo vimppa työ viikko yli puolen välin, enää huominen ja sit parin viikon loma :) uunissa paistuu lomalle lähtijäis muffinssin työkavereille, tosin puolen vuoden päästä meen jo takas viimeseen harjotteluun samaan paikkaan... ja toivottavasti syksylle ois viikonloppu töitä :)
Perjantaina suunnataankin sit siilinjärvelle leireilee, kiva kiva!!!


-mervi-
lisäilen kuvia näyttlyistä ja arvostelun, sekä Milan 11 kuukautis kuvan jahka olen ajan kanssa oikean koneen ääres

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Kesän loppumista odotellessa...

Tää on niin ristiriitaista. Kesä on ihanaa aikaa, varsinkin aurinkoiset päivät ovat työn teon ohella oikeita nautinnon hetkiä. Mutta silti odottelen että kesä menis ja työt loppus.

Ennen töiden loppumista on vielä Kuopion näyttely, sitäkin odottaa kun siellä näkee Luna siskon ja muitakin ländereitä. Mutta sekin on jo elokuuta.
9 päivä loppuu työt, ja perjantaina suunnataan heti länderileirille Milan kanssa. Sitä jos jotain on odottanut, siitä lähtien kun sain oman läntsyn tai oikeastaan jo sitä ennen :) ihanaa päästä tapaamaan uusia ländereitä ja toki ihmisiä jotka kulkee niitten kanssa, etunenässä Heppu-isiä!
Kun leiristä on toivuttu torstaina 16 päivä tää tyttö lähtee elämänsä ekalle rantalomalle!!! Kaverin kaa päätettiin pistää elämä risaseksi ja ollaan varattu viikon matka Kreikkaan Kreetalle rannalle lojumaan :) sitä odotellaan kans innolla... ja ne muutama välipäivä menee sit pakatessa ja jännittäessä loman alkua.
Ja sitten kun sieltä palaan seuraavan viikon perjantaina on jäljellä enää 4 lomapäivää ennen koulunalkua :( ja kesä ohi ja rankka syksy edes...

Ensin oottaa että tulis jo elokuu, ja sit toivoo että se ei vielä ois menny ohi...
Mutta kaikkee kivaa on kyllä luvassa sille kahdelle ja puolelle viikolle minkä lomailen, että ehkä taidan kuitenkin odotella sitä elokuuta :)

Tänään käytiin taas agilityä harrastamssa. Otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Ekan kerran Mila meni oikein hyvin, otettiin taas niin että keinu laskeutui pöydälle. Toisella kerralla hyppäs kesken alas, sit hyppäs vielä parikolme kertaa lisää! Kääk, mikä sille tuli? Mun mielestä ekalla kerralla ei sattunu mitää, ei rämähdystä ei mitään... no, saatiin onneksi se menemään pari kertaa hitaasti houkuttelemalle koko keinu ja jätettiin hautumaan seuraavaan kertaan... toivottavasti ei tule mitään ongelmia.
Toisena harjoituksena oli 4 hypyn ja 2 putken irtoamis tehtävä. Esteet muodosti ikään kuin neliön, putket mutkalla eri päissä, ja putken suulta toisen putken suulle kaksi hyppyä. Mila meni oikeestaan tosi hyvin. Liikkeelle lähettiin hyppyjen välistä, hyppy - putki - hyppy - hyppy - putki - hyppy. Ainoastaan toka putkelle tullessa ite ajauduin niin sivuun että meni ohi, ja vikan esteen ohi meni kans kerran, mutta siinä olin ite kans niin sivussa että katto varmaan siitä... oikeesti järkyttävän tarkkaa mitä ite tekee siellä, ja ite kun ei osaa niin koira menee vikaan siks. harjoittelua harjoittelua... onneksi yks kaveri on menos kait ikeaan pe, jospa saisin tuliaiseksi pari tunnelia koti harjoitteluun :)

-mervi-

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Viikonloppukatsaus..

Viikonloppu tai oikeastaan koko viime viikon loppu meni vauhdilla. Keskiviikkona agilityä käytiin harrastamassa. Uutena esteenä oli keinu ja pitkästä aikaa pussia otettiin. Pussi meni hyvin, ja lopulta ei tarvinnut enää näyttää valoa tunnelin päässä :) Keinua otettiin koulutusohjaajan kanssa niin että ite ohjasin keinulle, pysäytettiin kontaktille ja namia syömään, keinu laskeutui pöydälle jonka kautta palkatan pois. Ihan hyvin meni eikä Mila yhtään säpsähdellyt liikkuvaa alustaa :)

Torstaina tuli sukulaisia (täti, serkku + sen kaks lasta 4v ja 1v) kyläilemään viikonlopuksi ja se päivä menikin hevosia hoitaessa (mulla oli 3 + oma kopukka hoidettavana viikonlopun) ja syödessä synttärikakkuja, vuoden päästä voitas pitää Kimmon kans viiskymppiset :)

Perjantaina kans meni siinä kun tuli töistä, kävi hoitaa hevoset, vietti aikaa porukoilla ja illalla vielä pesi pika pikaa Milan tassut ja pyllyn seuraavaa päivää varten ja kattelit tavarat valmiiksi,nukkumaan pääsi jo ennen yhtä :)

Lauantai aamuna kasin pintaan ylös, Milan aamupissat ja ruuat ja jätin sen nukkuu Kimmon kanssa. Ite tallille, puol kympin jälkeen pois suihkuun ja tukkaa selvittää ja puol 11 aikaa kyytiin KeTyksi lähtenyt kaveri ja auton nokka kohti Hankasalmen ryhmänäyttelyä.

Päivä oli sään osalta loistava, ehkä jopa kuuma, mutta ei pidä valittaa sateisen viikon jälkeen. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja kehän alkua odotellessa nähtiin näyttelyn toista länderi-edustajaa Paavoa Oulusta. Kyllä vaan länderi-ihminen toisen tunnistaa, pitkästä matkasta jo Paavo omistajineen (enpä huomannut nimeä kysyä, saati itseäni esitellä, hups :)) meidät bongasi ja viittoi jutuille.
Oman vuoron lähestyessä hiipi esille taas pikkuinen jännitys, Paavon ollessa kehässä tuomari kovasti ohjasi liikkumisesta, reippaammin reippaamin, peitsaa peitsaa... vähän aloin minäkin hermostua että kuinka meidän käy.
Ekat kierrokset kehän ympäri menikin meillä myös peitsatessa. Ei vaikka pysähdyin, hidastin, lisäsin tahtia niin aina vaan peitsas..:( no pöydälle välillä, jonka jälkeen oli luvassa toinen mahdollisuus.
Pöydällä tuomari otti esiin ekana mittatikun jonka kolautti pöytään ja Mila oli hypätä alas. Mila nojas minuun eikä mittaamisesta meinannut tulla mitään, kai se jonkinlaisen mitan sai kun ei siitä enempää kommentoinut. Muuten pöydällä Mila oli nätisti, jännittynyt kylläkin.
Pöydän jälkeen uudestaan liikkeelle näyttämään osataanko ollenkaan ravata ja kyllähän sieltä sitä ravia vihdoin tuli. Helpotuksen huokaus ja uskalsin jo vähän pyytää vauhdikkaampaa liikettä.
Tuomari päätti antaa meille ERI:n ja niin ollen Mila oli ROP ja sai ekan SERTinsä!!!! huraa huraa!!

Toisaalta jäi vähän kaivelee tuo liikkuminen.. Tuomari oli tarkka liikkumisesta ja jos sitä ravia ei olis tullut toisella kerralla olisi meilläkin varmaan ollut tuloksena EVA.. Muuten tuomari kyllä arvosteli molemmat länderit hyviksi, eikä arvostelu papereissa ollut moitteen sanoja juuri lainkaan.

Ja koska oltiin Roppeja jäätiin oottelee ryhmäkehiä, tavoitteita ei enää ollut, mutta kokemusta molemmille halusin (kiitos vaan kasvattaja-Annelle pikaopastuksesta puhelimitse mitä siellä ryhmäkehäs tapahtuu). Odottelua oli parisen tuntia jonka aikana vähän syötiin ja jaloiteltiin ja moikattiin tuttuja ja Mila kerkesi ottaa nokoset sylissä. Ryhmäkehässä taas sitten ehkä palloiltiin missä sattuu.. No oikeassa paikassa oltiin oikeaan aikaan, mutta en mä tajunnu että se tuomari siellä kokoamiskehäs jo niin paljon syynäs koiria. Kyllähän mekin käytiin pöydällä ja vähän ravattiin, mutta siinä kun jonos odoteltiin niin muut puunas niitä pumpuli pyllyjä harjat heiluen ja seisotti koiria kun meidän Mila nuuskutteli nurmikoita :)
No, tulos oli aika odotettu, ekan kiekan jälkeen ulos ja vihdoin kohti kotia.

Mutta mitä jäi käteen päivästä? hyvä arvostelu, eka serti, pari pyttyy, kokemus ryhmäkehästä ja toteamus että Mila keskitty siellä aika hyvin eikä höntyilly muiden koirien luo, stressi siitä että kuinka saan Milan ravaamaan ja väsynyt koira, omistaja ja KeTy. ihan kelpo päivä siis :)

Lauantai ilta ja sunnuntai menikin sitten siinä touhutessa normi juttujen kaa, tallia, ulkona oloa, lasten leikkejä, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Sunnuntaina kärtsäsin itteni, taas :)

Mutta viikonloppu oli vallan mukava, oli tosi kivaa kun oli noita sukulaisia kyläilee ja lapsukaisia touhuamassa. Pikkuinen Anni säikky alkuun koirien haukkumista, mutta loppuajasta paijas jo Milaa aika ronskein ottein ja yritti suukotta koiria :)
Ja täytyypä todeta että Mila osasi käyttäytä pienen lapsen seurassa hyvin, ja on muuten oppinut jo vähän pois siitä että tervehtiessä ihmisiä hypitään vasten :) positiivista :)

-mervi-

torstai 12. heinäkuuta 2007

Kivaa agilityssä

Eilen päästiin kentälle agilityä harrastamaan, mikä oli varsin kivaa kun viime viikkoinen kerta jäi väliin kun oli ne heinätyöt...

Innosta puhkuen oltiin kentällä ajoissa, katselemassa edellistä ryhmää, ja iloksemme saimme huomata että meidän ryhmään koiria ei saapunut kuin viisi! normaalista paikalla on kymmenkunta koiraa, ja paljon aikaa menee odotteluun. Alku veryttelyn jälkeen päästiin heti asiaan.
Tällä kertaa Milakin pääsi kokeilemaan A:ta. Alkuun laitettiin nousullekin nameja, mutta kun Mila jäi niitä syömään vauhti pysähty ja hyppäs takas alas. Paremmin meni kun kädellä ohjas vaan suoraa yli ja yritti pysäyttää kontakteille. Hyppää kyllä alas siinä, mutta pääasia kai vielä että edes menee ylös ja tulee alas, niin ettei hyppää korkeuksista. Milalla ei kyllä tunnu olevan mitään pelkoja kiipeilyn suhteen, puomi on pop eikä a:kaan hirvittänyt. Otettiin vaan pari kertaa ja jätettiin asia hautumaan tulevaisuutta varten.

Seuraavaksi otettiin keppejä itsenäisesti, nyt otin ekaa kertaa hallissa palloa palkkana. Kotona olen käyttänyt palloa niin kepeillä kuin hypyilläkin. Tosin kepeiltä pitää varmaan jättää pallo pois, kun niin toheissaan tohotetaan menemään että jättää keppejä väleistä kun koittaa kiiruhtaa. Eli kuumuu liikaa ja pujottelu ei vielä tarpeeksi nopeeta siihen vauhtiin mitä tarjoo. Kepeissä on kyllä tapahtunu kehitystä, välit kyllä pitää näyttää edelleen molemmilta puolilta, mutta muuten sujuvampaa. Kotona keppejä on 8 peräkkäin, kentällä 6, pikkuhiljaa vois taas pidentää kotona yhdellä keppiparilla.

Ulkona harjoiteltiin sitten putkea joka oli mutkalla. Palkka kuppi odotti putken päässä jolle lähetettiin jo vähän kauempaa (pari metriä). Ensin vaan sinkeesti jätin paikalleen ja menin ite eelle lähettämään, vaikka idea oli että saa ohjattua koiran putkeen vaikka ite ei näyttäs sitä vieressä. Ihan hyvin se sinne niinkin meni, onnistuin jopa takaaleikkuksessa kun lähetettiin toiselta puolelta. Odottelen vaan että saisin kotia putkia harjoteltavaksi. Kaverin on pitänyt käydä Ikealta lastentunneleita ostamassa, mutta ei vielä ole käynyt...no, jos en muuten saa elokuussa kun on loman pätkä käyn hakee ite. olis kiva päästä kotonakin harjottelee putkeen lähettämistä ja saadalle Milalle toistoja.

Viimeisenä harjoituksena oli kolmen hypyn tehtävä, jotka oli peräkkäin, tosin ei suorassa linjassa. Koira odottamaan, ite ekan esteen viereen, hyppy, toinen hyppy, kolmas hyppy, valssi ja kaksi ekaa estettä uudestaan toisesta suunnasta ja ohjaaja palkkakupin kanssa auttamassa irtoamaan viimeiselle hypylle. Otettiin pari kertaa. Meni ihan hyvin, ekalla kerralla ajauduin valssissa kolmannen esteen ohi turhan pitkälle, mutta sain Milan vielä hypyille. Toinen kerta meni jo paremmin. Mila kuulemma kuuntelee tarkasti mitä käsken, oli kuulemma meinannu tulla valssin jälkeen välistä pois mutta käskystä hyppäs (ite en kyllä semmosia huomaa, tarpeeks siinä että menee ite oikeaan suuntaan), kuulemma hyvä mutta vaatii multa selkeitä käskyjä että minne pitää mennä.

Hyvä mieli jäi siis kentältä, ens viikolla taas uusiksi :)
Kotona tosin oon ottanut muutaman kerran sitä samaa hyppy sarjaa, koti-esteet vaatimattomampia ja meinaa helposti hypätä siivekkeen yli. Mutta muutaman kerran jälkeen suju ihan hyvin, molemmilta puolilta. Pitää vaan muistaa itellä maltti että ei liikaa höylää kotona ettei ilmene kyllästymistä... vielä ainakaan ei ole havaittavissa, vaan kun kepeille menee, alkaa Mila ettiä palloa palkaksi :) (kun on kaksi pallo-hullua koiraa, on ihan kätsää että vastapäätä on tenniskenttä... on noita palloja kertynyt :) )

Nyt on sitten harjoittelu ohi ja kesätyöt alkanut, käytännossä ei ole työn kuva muuttunut, annan lääkkeitä ulos ja yritän jotain neuvookin :) vielä on paljon oppimista. Ens kevään harjoittelupaikka on varmistettu, samoin kuin ens kesän työt, samassa paikassa pysyn. Vielä kun joku työntekijöistä pamahtas sopivasti paksuks, olis töitä varmaan pidemmällekin... tai jos tätä menoa reseptuuri kasvaa on varmaan muutenkin, toivotaan ainakin :)

mut nyt teho-osaston pariin...

-mervi-

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Ei mikään huippu viikko...

ei tosiaan ei.
Sunnuntai aamupäivä oli vielä oikein mukava. Opiskelu kaveri on Jyväskylässä harjoittelussa ja pistäytyi koirineen, sheltit Elli ja Ada, kyläilemässä. Käytiin yhdessä kiertämässä kunnon lenkki metikössä, jossa koirat saivat juoksennella irti.
Mila yritti haastaa Ada (1,5 vuotias) leikkiin, mutta ei se oikeen syttyny ja juoksi karkuun, Elli (vanhempi reilusti) taas puolusti omiaan ja räkytti mennä kolmantena perässä. Yhteenotoilta onneksi vältyttiin, kun Milakin tajus että ei nää haluu painimatsia ja lopetti painostamisen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, eli oli oikein loistavaa! Kiitos vaan Annalle vierailusta :)


Sunnuntai illasta alkoi sitten koskea nieluun, varsinaisesti kurkku ei ollut kipeä mutta suussa maistu tosi pahalle, limaa valu nieluun ja tosi inhottavaa. Nukkumisesta ei meinannu tulla mitään kun vähän väliä sai hörppiä vettä helpotukseksi. Maanantaina nielu edelleen kipeä ja töissä vuorotellen imeskelin bafucinia tai jotain muuta kurkkukarkkeja jotta suu "raikastuisi". Maanantaina olin melkein valmis harkitsemaan lääkärissä käyntiä, mulla kun on allergisen nuhan oireet ollut koko talven, aamulla aivastuttaa, koko ajan niiskuttelen ym... ostin jotain nenäsumutettakin keväällä, mut siitä kuivu kurkku ja toisaalta kun tähän tottunu en kehtaa syödä allergialääkettä jatkuvasti, sitä paitsi se tulee kalliiksi ilman reseptiä... ja en kai mä nyt nuhan takia lääkäriin mene? ehkä meen syksyllä, tai sit oottelen pari vuotta et sisko valmistuu lekuriksi :) et mitenkäs se oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä..

Tiistai olikin sit jo himpun parempi päivä, söin jo puolet vähemmän bafucineja, tosin flunssanen olo oli, hautasin siis ajatukset lääkäristä..
Keskiviikkona tehtiinkin sitten heinätöitä. Onhan se ihan kivaa, vähän aikaa, mutta ei enää siinä vaiheessa kun olet ollut monta tuntia hiestä märkä, joka paikka täynnä heinän pölyä, jalat naarmuilla heinän pistelyistä ja ihan oikeasti et enää jaksa nostaa paalia. lähin vähän aikasemmin töistä ja kerkesin olemaan pellolla parin kuorman verran ja sit loppu illan heiteltiin heiniä ylisille... kaiken kaikkiaan kai pari tuhatta paalia ja ihmisiä tekemässä yhteensä 9 (+ pari lasta ja pari jotka vaan ajo) itekkään en ollu koko päivää hommissa, mut kun puol ykstoista tulin kotiin niin oli kyl aika puhki, ja edelleen tietää mitä lihaksia on käyttänyt... sanoinkin että heinän teossa ei ole kuin yksi hyvä puoli, se on vaan kerran kesässä!

Heinän teon myötä multa hävis ääni (ai miten niin allergiaa) ja nyt kaks viimestä päivää on saanu rykiä että ääni kulkee, ja vielä tänäänkin tiskissä yks kaks hävis ääni...onneks ei ollu huono kuulonen mummo :) ja limaa riittää niistettäväksi.. niin ja tän kaiken lisäksi on säännöllinen selkä/vatsa kipu päällänsä... ei ole helppoa ei..
Mut kai se tästä, viikonloppu vapaata joten ei kai tässä nyt viittis alkaa enemmin sairastella :)

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen kirjotukseen.
Ehkä se tilanne ei ole niin paha kun sillä hetkellä tuntui, Mila on kyllä tottelevainen, tänään esim. pihalla ollessa bongas jotain tieltä ja oli lähdös niin mun karjasu kyllä palautti nopeesti luo. Kerkesin ennakoimaan.
Nyt olen ottanut aina vaan lisää luokse tuloa ja hyvin tulee, metsä lenkillä tein sitä että vaihdoin suuntaa kun Mila meni kauempana edellä tai saatoin pysähtyä ja en liikkunu ennenkuin tuli "hakemaan" ja otti kontaktin, palkka tulee aina ja kiinni antaa ottaa kaulasta.
Eli ongelma tulee silloin kun menee jonnekin luvattomaan paikkaan ja itse kai hokaa sen myös, nimittäin tallilla, missä irti karkailee joskus pihan puolelle josta sit komennan pois. Silloin ei välttämättä anna kiinni, viimeks sit kyllästyin ja menin jatkamaan hommia kun tiedän kyllä että tilalta ei häviä, kohta Milakin pyöri taas tallissa ja palkkasin kun tuli luo.
Ehkäpä oma käytökseni muuttuu niissä tilanteissa, mikä hämmentää tilannetta lisää. ja ehkä mä en ole mikään johdonmukainen tämmösissä asioissa, ehkä kiirehdin liikaa ja häiriötekijöiden määrä ylittää osaamis kapasiteetin. Kaikista parhaiten olen Milalle onnistunut opettamaan semmoset pikkujutut jotka on jokapäiväsiä, joita ei erikseen tarvii harjotella, sisälle ei mennä eikä ulos tulla ilman lupaa (tosin lipsuu porukoilla siitä näin kesällä kun ovi auki aina), ruokaa ei tule ilman katsekontaktia, tulee eteiseen pyyhittämään jalat vaikka ei tykkääkään, sänkyyn ei edes yritä enää.... mut tommoset asiat missä pitäs edetä hitaasti ja johdonmukaisest mulle hankalia opettaa, ehkä vaan hätäilen ja oletan liikaa että pitäs jo osata... ja tietty hirvittää se että kyseessä on eka koira eikä kokemusta ja et nyt jos jotain pilaa...
Mut katsellaan mihin suuntaan mennään, treeniä lisää ja vapaana ollaan vain harkitusti :)

Kasvugalleriaa taas päivitetty, kun kuukausiakin kertyi yksi lisää :)


-mervi-