Okei, myönnetään, toivoin Kreikasta tullessa että Suomessa olisi himpun viileempää ettei tarvitsisi jatkuvasti olla hiestä märkänä.. mutta en mä kyllä ihan tätä tarkottanut! On ollut tosi viileää, märkää ja tuulista, syksy tuli kerralla!
Sinänsä ei kyllä harmita istua luennoilla niin paljoa kun ulkona tollanen sää. Milakaan ei taida rakastaa syksy kelejä.. Kakkapaikan ettiminen on vielä vähän vaikeampaa kuin tavallisesti kun kaikki puskat on niin märkiä, ja kun sisälle tullaan joutuu sietämään tassujen pyyhkimistä. Ei se ääneen protestoi, mutta ei kyllä rakastakaan!
Mutta niin, koulu alko keskiviikkona ja matkustaminen sen myötä... päivittäin mulle tulee ajettavaksi siis semmonen 200 kilsaa... onneksi ei ole ollut vielä kuin yksi kasin aamu (aina pitää etsiä niitä positiivisia puolia).
Täytyy kyllä antaa julkinen tunnustus tuolle mun KePolle, tänä aamuna kierti sateessa Milan kaa 20 minsan lenkin 6 jälkeen aamulla (normi pika-aamupissi lenkki on kortteli ympäri, mut sillä ei aina kerkee kakkapaikka löytymään) sillä aikaa kun mä föönailin tukkaa.. :) korvaamaton aamu-pissittäjä se on!!
Varsin arkea on siis ollut, onneksi päivät ollu vielä aika lyhyitä.. nyt kun vaan heti jaksas ryhdistäytyä opiskelun suhteen eikä jättäs kaikkee aina viime tippaan..
Keskiviikkona oltiin intoo täynnä menemässä agility harkkoihin nakit ja pallot palkaksi mukana. Tulin kentälle ja vähän ihmettelin että miksi kentällä on auto... miksi kaikki seisoo auton ympärillä... miksi kentällä ei ole yhtään estettä... miksi kellään ei ole koiria... no, meidät molemmat toivotettiin tervetulleiksi talkoisiin. en sit tienny kun en ollu viime viikolla (sen siitä kuulemma saa kun lomailee etelän lämmössä eikä tuu treeneihin). Laitoin sit Milan autoon ja lähin kattomaan oliko jotain mitä vois tehdä.
Ilmeisesti olivat aloittaneet jo aikaisemmin, kun ei siellä juurikaan ollut hommaa. Joitain esteitä vähän pestiin vielä ja kannettiin aitoja ja juotiin talkoo kahvit pullan kera :) Samalla nakitettiin parin viikon päästä oleviin kisoihin töihin, ihan kiva olis toisaalta mennä, varsinkin jos pääsen ratahenkilökuntaan... näkis ratoja ainakin! Ja treeniliivinkin laitoin tilaukseen, yhen takin oon jo pilannu kun nakit taskun pohjalla rasvanneet kankaan..
Eli meidän harrastus puoli on ollut viimepäivinä kotona maahanmenon harjottelua ja hihnalenkeilyä. Maahan menee jo aika nopsaa, kun näyttää kädellä missä nakki. Samantien melkein pyydän takas istuu, ei siis kestä siellä kauaa. Aattelin että kunhan menee ensin käskystä heti maahan ilman kättä, voi alkaa pidentää aikaa... jos nyt yrittäis opettaa kunnolla ja hitaasti, eikä harppoa eteenpäin.
Hihnalenkit menee jo paremmin ilman vetämistä, lenkin alkuun pari kertaa saa muistuttaa että ei ole sallittua, niin muistaa jo hyvin ite jarruttaa hihnan kiristyessä. Onnistui jopa juosten.
Mulle on iskeny ihmeen into juosta. Tai siis olis kiva käydä juoksu lenkeillä. Tosin en mä jaksa juosta kun tosi lyhyitä pätkiä, mutta kai se on aloitettava siitä mitä jaksaa. Mä vaan tarvittisin kaverin joka patistas lenkille ja tsemppais jaksamaan vielä vähän matkaa.. ei vaan ole täällä oikeen sellasia kavereita kenen kanssa lähtee.. tuolle ukko-kullalle yritin ehottaa, mutta se on sitä mieltä että kerkee kävellenkin, vaikka ei tekis sille kyllä pahaa vähän kuntoo kohottaa ja mahaa pienentää.. En pistäs pahakseni todellakaan jos oma kunto kasvais juostessa ja muutama kilo tippus..
Onhan mulla kyllä innokas juoksukumppani, Mila, mutta se ei pahemmis sparraa mua jaksamaan vielä seuraavaan risteykseen :)
Mila alkaa olla jo aika kauhees turkis. Pää on ihan pieni verrattuna muuhun kroppaan, kun se tuli nypittyä leirillä. Mutta aattelin vielä ainakin pari viikkoo jaksaa katella tuommosena, että karva ois kypsää ja lähtis kunnolla. Ei taida siis olla kovin juhla-trimmis ens viikon synttäreille :)
joku takkikin pitäs käydä ostaa oottamaan sitä kun nykäsen karvat pois, saiskohan huomenna aikasiks et lähtis kattoo tän kylän tarjonnan... vai nukkusko oikeen pitkään ja laiskottelis loppupäivän...:)
-mervi-
perjantai 31. elokuuta 2007
tiistai 28. elokuuta 2007
Hierojalla
Eilen kävin molempien koirien kanssa hierojalla.
Czeene kävi nyt kolmatta kertaa ja tiesi jo mikä on homman nimi. Hieroja sanoi että on jumit vähentyneet, mutta kun toisessa takasessa on kulumia niin se aiheuttaa kireyttä toiseen takajalkaan. Mutta kävely on parantanut joten nyt kun akuutti hoito on annettu jatketaan mitä todennäköisemmin 1-2 kk välein ylläpito hieronnalla.
Milakin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun hierotaan. Kyllähän se minun syliin hyvin rauhottuu kun silittelen, mutta miten suhtautuu siihen että pitäisi rentoutua toisen käsiin. Hyvinhän se meni. En olisi uskonut että Mila olisi niin hyvin jaksanut paikallaan, joutui kuitenkin odottamaan tunnin verran autossa kun Czeene hierottiin. Mutta kun kippasin kylelleen ja rapsuttelin päästä jäi hyvin aloilleen. Eka kyllä katto ilmeellä että et kai jätä mua, kun hieroja rapsutteli alkuun. Enhän minä jättänyt, ja tuskin siihen olisi jäänyt paikalleen jos oisin häipännyt. Eikä tullu mulle mieleenkään että veisin koiran hierojalle ja sanoisin et tuun hakee tunnin päästä, jotkut kuulemma tekee niin..
Mutta itse hieronnan otti hyvin vastaan, välillä nosti päätä kattomaan mitä tehdään, mutta ei suuremmin reagoinut. Alkuun vähän jänskätti, mutta hyvin meni. Ja niin kuin epäillä saattoi mitään jumeja ei löytynyt, kai tuossa iässä vielä luulis olevan kunnossa. Tarkotus olikin vain totuttaa Milaa hierontaa, jos joskus kisataan (?) ja tarvitsee lihashuoltoa niin ei mene homma siihen että ihmetellään mitä tapahtuu.. ja mikäs siinä kun vielä oli ilmaista :) lokakuussa alkaa ottaa rahaa, kun valmistunut, mutta epäilenpä että tuosta vanhuksesta tulee vakkariasiakas siitä huolimatta. Jos sen elämänlaatua ja oloa saa näin parannettua, se hälle suotakoon.
Milalla on ollut havaittavissa hieman ylivirtaa. Ei ole enään havaittavissa syömättymyyttä ja ruuan oksentelua jota esiinty melkein viikon leirin jälkeen. Pikkusilla annoksilla useasti päivässä päästiin yli syömisongelmista ja nyt maistuu koko ruoka jo ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänään päästiin purkaa virtaa metsälenkille, ja kylläpä tyttö juoksikin sydämensä kyllyydestä. Ihana nähdä kun toinen nauttii hyppiessä mättäältä mättäälle :) ilma vaan on jo kovin syksyinen, märkää ja kylmää... ei ole tullut laitettua edes keppejä pihalle, kun nurtsi ihan märkä ja liukas.
Hihnalenkeillä on taas hieman keskusteltu kuka määrää tahdin. Kauhee veto päällä ja mennään oikeen etukenos, mutta nyt se loppu! muutaman kerran joutu ottaa tiukasti ja kertoo kuka määrää tahdin ja hihnan pituuden, mutta nyt alkaa jo hokata että ei toinna yrittää. Säännöllisesti saa muistuttaa, mutta hetkittäin menee jo hyvin. Kun vaan itse jaksais olla johdonmukainen ja tiukka jatkossakin tässä niin eiköhän se ala tuottaa tulosta.
Toinen mihin olen taas yrittänyt panostaa on maahan meno. Menee maahan kun näyttää kädellä ja namilla. Kai tässäkin vaan kertaus on opintojen äiti ja toistoa toiston perään, mutta tuntuu turhauttavalta että Mila kyllä tietää mitä käsky tarkoittaa mutta ei mene ilman että nami siinä kädes millä näytän. pitää vaan tehdä maahan menosta sille kannattavaa... kyllä me vielä joskus osataan, toivottavasti...
Viimeinen lomapäivä menossa ja huomenna jatkuu koulu. Toisaalta kiva nähdä kavereita ja aloittaa viimeinen rutistus koulun päättymiseksi, toisaalta lomailuunkin tottuisi :)
-mervi-
Czeene kävi nyt kolmatta kertaa ja tiesi jo mikä on homman nimi. Hieroja sanoi että on jumit vähentyneet, mutta kun toisessa takasessa on kulumia niin se aiheuttaa kireyttä toiseen takajalkaan. Mutta kävely on parantanut joten nyt kun akuutti hoito on annettu jatketaan mitä todennäköisemmin 1-2 kk välein ylläpito hieronnalla.
Milakin pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun hierotaan. Kyllähän se minun syliin hyvin rauhottuu kun silittelen, mutta miten suhtautuu siihen että pitäisi rentoutua toisen käsiin. Hyvinhän se meni. En olisi uskonut että Mila olisi niin hyvin jaksanut paikallaan, joutui kuitenkin odottamaan tunnin verran autossa kun Czeene hierottiin. Mutta kun kippasin kylelleen ja rapsuttelin päästä jäi hyvin aloilleen. Eka kyllä katto ilmeellä että et kai jätä mua, kun hieroja rapsutteli alkuun. Enhän minä jättänyt, ja tuskin siihen olisi jäänyt paikalleen jos oisin häipännyt. Eikä tullu mulle mieleenkään että veisin koiran hierojalle ja sanoisin et tuun hakee tunnin päästä, jotkut kuulemma tekee niin..
Mutta itse hieronnan otti hyvin vastaan, välillä nosti päätä kattomaan mitä tehdään, mutta ei suuremmin reagoinut. Alkuun vähän jänskätti, mutta hyvin meni. Ja niin kuin epäillä saattoi mitään jumeja ei löytynyt, kai tuossa iässä vielä luulis olevan kunnossa. Tarkotus olikin vain totuttaa Milaa hierontaa, jos joskus kisataan (?) ja tarvitsee lihashuoltoa niin ei mene homma siihen että ihmetellään mitä tapahtuu.. ja mikäs siinä kun vielä oli ilmaista :) lokakuussa alkaa ottaa rahaa, kun valmistunut, mutta epäilenpä että tuosta vanhuksesta tulee vakkariasiakas siitä huolimatta. Jos sen elämänlaatua ja oloa saa näin parannettua, se hälle suotakoon.
Milalla on ollut havaittavissa hieman ylivirtaa. Ei ole enään havaittavissa syömättymyyttä ja ruuan oksentelua jota esiinty melkein viikon leirin jälkeen. Pikkusilla annoksilla useasti päivässä päästiin yli syömisongelmista ja nyt maistuu koko ruoka jo ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänään päästiin purkaa virtaa metsälenkille, ja kylläpä tyttö juoksikin sydämensä kyllyydestä. Ihana nähdä kun toinen nauttii hyppiessä mättäältä mättäälle :) ilma vaan on jo kovin syksyinen, märkää ja kylmää... ei ole tullut laitettua edes keppejä pihalle, kun nurtsi ihan märkä ja liukas.
Hihnalenkeillä on taas hieman keskusteltu kuka määrää tahdin. Kauhee veto päällä ja mennään oikeen etukenos, mutta nyt se loppu! muutaman kerran joutu ottaa tiukasti ja kertoo kuka määrää tahdin ja hihnan pituuden, mutta nyt alkaa jo hokata että ei toinna yrittää. Säännöllisesti saa muistuttaa, mutta hetkittäin menee jo hyvin. Kun vaan itse jaksais olla johdonmukainen ja tiukka jatkossakin tässä niin eiköhän se ala tuottaa tulosta.
Toinen mihin olen taas yrittänyt panostaa on maahan meno. Menee maahan kun näyttää kädellä ja namilla. Kai tässäkin vaan kertaus on opintojen äiti ja toistoa toiston perään, mutta tuntuu turhauttavalta että Mila kyllä tietää mitä käsky tarkoittaa mutta ei mene ilman että nami siinä kädes millä näytän. pitää vaan tehdä maahan menosta sille kannattavaa... kyllä me vielä joskus osataan, toivottavasti...
Viimeinen lomapäivä menossa ja huomenna jatkuu koulu. Toisaalta kiva nähdä kavereita ja aloittaa viimeinen rutistus koulun päättymiseksi, toisaalta lomailuunkin tottuisi :)
-mervi-
maanantai 27. elokuuta 2007
Lomatunnelmia
Reissusta ollaan selvitty ja kotia palattu!
Matka alkoi 16.8 kun eka matkasin junalla Helsinkiin, sieltä sit kaverille ja keskustan kautta lentokentälle ja illalla oltiin jo perillä lämpöisessä Kreikassa Kreetan saarella. Kello taisi puol 2 yöllä kun selvittiin huoneeseemme. Näkymä oli kieltämättä silloin jo lupaava, allas suoraan alapuolella, toisen kerroksen huone, parvekkeen yläpuolella ei siis lisää parvekkeita, eikä toisten parvekkeet ollu kiinni meidän partsissa :)
Aika meni kyllä lomalla mukavasti, lämmintä riitti, eiköhän tuo ollu joka päivä 30 kieppeille, auringossa yli 40... Uitiin altaalla, meressä (altaalla uiminen huomattavasti miellyttävämpää kuin suolaisessa merivedessä), löhöttiin auringossa niin että sain että itteni pariin otteeseen aika punaseksi, kierreltiin kyliä, syötiin iltaisin masut pullolleen.. Käsittämätöntä miten vähällä ruualla siellä selvis, päivä meni syöden hedelmiä ja juoden vettä ja illalla sit käytiin syömässä tavernoissa, täällä on syöny tuplaten varmaan joka päivä sen mitä siellä, ja siellä kuitenkin tuli käveltyä ja uitua! Tosin ruoka-annokset oli siellä ihan kiitettävän kokosia... Pihvi oli kuin grillikyljys luun kera :) ja päälle aina tuotiin vesimelonia ja snapsit.
Ilta elämä oli kyllä aika rauhaisaa, kerran käytiin, mutta ei oikein innostanut kun en kotisuomessakaan juurikaan baareile tai juo itteeni humalaan, niin sai selittää miksi en juo tarjottuja juomia (sitäpaitsi kai joku luontainen suojavaistokin jo sanoo että valmiiksi pöytään tuotuja juomia ei kumota suinpäin) ja yhen pojan ekat kysymykset oli oletteko sisaruksia? oletteko täällä perheen kanssa vai kahdestaan? minkä ikäinen olet? onko sinulla poikaystävää? ei oikein kolahatanut :) sitä paitsi oli paljon kivempaa olla aamuisin tolkuissa ja nauttia päivästä muualla kuin vessassa!Pari "retkeäkin" tehtiin, Haniassa ostoksilla, bussilla Falassarnan rannoilla ja Samarian rotkon vaeltaminen. Falassarnassa tavattiin vuohenkasvattaja joka siis tuottaa Fetajuustoa. Kutsui sisään pieneen kotiinsa (pöytä, sänky, jääkaappi kivirakennuksessa) tarjosi niin alkulähteeltä olevaa fetaa kuin vain voi sekä itse poimittuja oliiveja, oikeeta luomuruokaa. Näytti pieniä vuohen poikasia ja kierrätti katsomassa maisemia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut yhteistä kieltä.. ja sitäpaitsi mä olen kai perusluonteeltani jonkun verran epäilevä, kun vanhan papan seurassakin kävi kaikki epäilykset mielessä.
Matkakumppanini on kuitenkin ollut 3 kuukautta intiassa ja nähnyt kaikenlaista ja selvinny sieltä, joten päättäväisenä se mua vei vaikka vähän jarruttelinkin. Kaikki retket piti tehdä itsenäisesti, ilman Finnmatkoja ja ois halunnu vuokrata auton tai skootterin mut minä ilmoitin siinä vaihees että en suostu, se liikennekulttuuri kun ei ollu kaikkein loogisinta tai hidastempoisinta...
Tietynlainen kohokohta oli Samarian rotkon vaeltaminen, ja sekin tehtiin siis paikallisbusseja käyttäen...tottakai :) Rotko on 13 km pitkä + kävely kaupunkiin josta lautta lähti 5 km. Matkaan lähdettiin aamulla puol seiskan aikaan, bussilla Haniaan, sieltä bussilla rotkon alkupäähän, rotkon kävely, lautalla sitten kaupunkiin josta lähti bussi takas Haniaan ja sieltä sit takas "kotia" Agia Marinaan. Takasin oltiin vissiin puol ysin aikaan illalla... Rotkon alku oli aika jyrkkää laskua, jotkut vanhat paimenten tekemän kiviportaat jotka kiemurteli vuorten rinnettä alas. Kokoajan sai katella jalkoihin kun kivet johon astunu aika moni muukin on todella liukkaita, maisemia piti välillä oikeen pysähtyä kattelee. Kieltämättä aika kaunista. Loppurotko oli vaihtelevaa polkua metsässä, kivikkoa rotkon pohjalla jossa virtasi vesi, mikä oli kyllä todellinen elämän lähde. Älytön hiki, aurinko paahtaa ja pullossa lämmintä vettä, niin onko mitään piristämpää kuin huuhtoo naamaa raikkaalla vedellä! Vesipisteitä ja levähdyspaikkoja oli matkan varrella useampi sekä autioitunut Samarian kaupunki missä pysähdyttiin syömään eväät.
Ihan kiva kokemus, vaikka aika rankkakin, varpaat oli aika hellinä koska reittiä ei ole kyllä tehty yhtään helppokulkuisemmaksi vaan oli hyvinkin luonnontilainen ja kivikkoinen, vieläkun tollot poltettiin jalkapohjat kun ennen lauttaa mentiin mereen uimaan ja aateltiin kipasta nopeesti kuuman rantakivikon yli ilman kenkiä... no tieshän sen mitä siinä kävi.. onneksi ei kuitenkaan rakkoja saatu!
Ihan kiva reissu, mukavaa oli mutta oli tosi ihana palata kotiin, meinasi iskeä koti-ikävä välillä :) onneksi rapsuttelu ikävään sain yhdessä ravintolassa syliini kissanpennun :) tuntui oikeesti että on levännyt ja kivaa tulla kotiin, ja sainhan mä vähän rusketusraitojakin aikaseksi :)
Arki vaan julmasti koittaa keskiviikkona kun koulu alkaa, tänään on vielä sitä ennen hieronnat molemmilla koirilla. Katotaan mitä Mila tykkää, kyllä se ainakin mun syliin nukahtaa kun silittelee, mutta että malttaako rauhottua toisen ihmisen käsiin.. ja keskiviikkona taas agilityä kun viimeviikkoinen jäi väliin, toisaalta ihan hyvä. Pieni hengähdystauko voi tehdä Milallekin hyvää.
-mervi-
Matka alkoi 16.8 kun eka matkasin junalla Helsinkiin, sieltä sit kaverille ja keskustan kautta lentokentälle ja illalla oltiin jo perillä lämpöisessä Kreikassa Kreetan saarella. Kello taisi puol 2 yöllä kun selvittiin huoneeseemme. Näkymä oli kieltämättä silloin jo lupaava, allas suoraan alapuolella, toisen kerroksen huone, parvekkeen yläpuolella ei siis lisää parvekkeita, eikä toisten parvekkeet ollu kiinni meidän partsissa :)
Aika meni kyllä lomalla mukavasti, lämmintä riitti, eiköhän tuo ollu joka päivä 30 kieppeille, auringossa yli 40... Uitiin altaalla, meressä (altaalla uiminen huomattavasti miellyttävämpää kuin suolaisessa merivedessä), löhöttiin auringossa niin että sain että itteni pariin otteeseen aika punaseksi, kierreltiin kyliä, syötiin iltaisin masut pullolleen.. Käsittämätöntä miten vähällä ruualla siellä selvis, päivä meni syöden hedelmiä ja juoden vettä ja illalla sit käytiin syömässä tavernoissa, täällä on syöny tuplaten varmaan joka päivä sen mitä siellä, ja siellä kuitenkin tuli käveltyä ja uitua! Tosin ruoka-annokset oli siellä ihan kiitettävän kokosia... Pihvi oli kuin grillikyljys luun kera :) ja päälle aina tuotiin vesimelonia ja snapsit.
Ilta elämä oli kyllä aika rauhaisaa, kerran käytiin, mutta ei oikein innostanut kun en kotisuomessakaan juurikaan baareile tai juo itteeni humalaan, niin sai selittää miksi en juo tarjottuja juomia (sitäpaitsi kai joku luontainen suojavaistokin jo sanoo että valmiiksi pöytään tuotuja juomia ei kumota suinpäin) ja yhen pojan ekat kysymykset oli oletteko sisaruksia? oletteko täällä perheen kanssa vai kahdestaan? minkä ikäinen olet? onko sinulla poikaystävää? ei oikein kolahatanut :) sitä paitsi oli paljon kivempaa olla aamuisin tolkuissa ja nauttia päivästä muualla kuin vessassa!Pari "retkeäkin" tehtiin, Haniassa ostoksilla, bussilla Falassarnan rannoilla ja Samarian rotkon vaeltaminen. Falassarnassa tavattiin vuohenkasvattaja joka siis tuottaa Fetajuustoa. Kutsui sisään pieneen kotiinsa (pöytä, sänky, jääkaappi kivirakennuksessa) tarjosi niin alkulähteeltä olevaa fetaa kuin vain voi sekä itse poimittuja oliiveja, oikeeta luomuruokaa. Näytti pieniä vuohen poikasia ja kierrätti katsomassa maisemia. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut yhteistä kieltä.. ja sitäpaitsi mä olen kai perusluonteeltani jonkun verran epäilevä, kun vanhan papan seurassakin kävi kaikki epäilykset mielessä.
Matkakumppanini on kuitenkin ollut 3 kuukautta intiassa ja nähnyt kaikenlaista ja selvinny sieltä, joten päättäväisenä se mua vei vaikka vähän jarruttelinkin. Kaikki retket piti tehdä itsenäisesti, ilman Finnmatkoja ja ois halunnu vuokrata auton tai skootterin mut minä ilmoitin siinä vaihees että en suostu, se liikennekulttuuri kun ei ollu kaikkein loogisinta tai hidastempoisinta...
Tietynlainen kohokohta oli Samarian rotkon vaeltaminen, ja sekin tehtiin siis paikallisbusseja käyttäen...tottakai :) Rotko on 13 km pitkä + kävely kaupunkiin josta lautta lähti 5 km. Matkaan lähdettiin aamulla puol seiskan aikaan, bussilla Haniaan, sieltä bussilla rotkon alkupäähän, rotkon kävely, lautalla sitten kaupunkiin josta lähti bussi takas Haniaan ja sieltä sit takas "kotia" Agia Marinaan. Takasin oltiin vissiin puol ysin aikaan illalla... Rotkon alku oli aika jyrkkää laskua, jotkut vanhat paimenten tekemän kiviportaat jotka kiemurteli vuorten rinnettä alas. Kokoajan sai katella jalkoihin kun kivet johon astunu aika moni muukin on todella liukkaita, maisemia piti välillä oikeen pysähtyä kattelee. Kieltämättä aika kaunista. Loppurotko oli vaihtelevaa polkua metsässä, kivikkoa rotkon pohjalla jossa virtasi vesi, mikä oli kyllä todellinen elämän lähde. Älytön hiki, aurinko paahtaa ja pullossa lämmintä vettä, niin onko mitään piristämpää kuin huuhtoo naamaa raikkaalla vedellä! Vesipisteitä ja levähdyspaikkoja oli matkan varrella useampi sekä autioitunut Samarian kaupunki missä pysähdyttiin syömään eväät.
Ihan kiva kokemus, vaikka aika rankkakin, varpaat oli aika hellinä koska reittiä ei ole kyllä tehty yhtään helppokulkuisemmaksi vaan oli hyvinkin luonnontilainen ja kivikkoinen, vieläkun tollot poltettiin jalkapohjat kun ennen lauttaa mentiin mereen uimaan ja aateltiin kipasta nopeesti kuuman rantakivikon yli ilman kenkiä... no tieshän sen mitä siinä kävi.. onneksi ei kuitenkaan rakkoja saatu!
Ihan kiva reissu, mukavaa oli mutta oli tosi ihana palata kotiin, meinasi iskeä koti-ikävä välillä :) onneksi rapsuttelu ikävään sain yhdessä ravintolassa syliini kissanpennun :) tuntui oikeesti että on levännyt ja kivaa tulla kotiin, ja sainhan mä vähän rusketusraitojakin aikaseksi :)
Arki vaan julmasti koittaa keskiviikkona kun koulu alkaa, tänään on vielä sitä ennen hieronnat molemmilla koirilla. Katotaan mitä Mila tykkää, kyllä se ainakin mun syliin nukahtaa kun silittelee, mutta että malttaako rauhottua toisen ihmisen käsiin.. ja keskiviikkona taas agilityä kun viimeviikkoinen jäi väliin, toisaalta ihan hyvä. Pieni hengähdystauko voi tehdä Milallekin hyvää.
-mervi-
tiistai 14. elokuuta 2007
Leirillä
Pikkuhiljaa ollaan toivuttu viikonlopun länderileristä ja palattu normaaliin elämään, tai siis eihän tää nyt arkea ole kun lomaillaan :)
Leiri oli varsin kiva kokemus, paljon toimintaa, paljon ihmisiä, paljon koiria, paljon ulkona olemista ja syömistä ja vähän nukkumista :)
Päästiin kattelee kun toiset treenas agilityä ja itekin kokeilemaan. Osallistuttiin jopa mölli-agi kisaan missä rata koostui pelkistä hypyistä, putkista ja renkaasta. Meni kivasti vaikka Mila menikin putkeen väärässä välissä. Kiva oli kuulla jälkein päin että meno oli sujuvaa ja Mila kuuntelee ohjeitani ja osaa itse jo myös lukea rataa ja hakea seuraava estettä, ehkäpä me jo jotain osataan :)
mä osallistuin vielä huoltajien agi-kisaan, jossa koirat arvottiin. Mulle sattui "vääränrotuinen" Ceci jonka huomion sai helposti makupaloilla :) Oli oikeestaan aika hauska ohjata koiraa joka osaa, riitti kun näytti minne mennään, kiitos vaan koiria lainanneille!
Menestystä ei niitetty agility puolella, sen paremmin kuin juoksukilpailussakaan. Mut osallistuttiin kuitenkin ja hauskaa oli. Leirinäyttelykään ei tuonut suurempaa menestystä, Milasta tykättiin mutta Vandan korvat oli paremmin asettuneet niin ei päästy jatkoon :) mut näyttelypuolella sinänsä saatiin uusia vinkkejä, nyt tiedän miten nypitään pää, tai siis mistä parta alkaa ja että kulmakarvojakin saa siistiä :) Lopputulos trimmauskoulutuksesta oli Milan kalju pää :) ja peitsaamisongelmaankin saatiin vinkkejä, ite kun juoksen hitaasti Mila ravaa varmemmin kuin jos yritän kävellä nopeeta. Eiku treenailee vaan.
Jossakin sentään menestystä tuli, arpajaisissa! Viisi arpaa ostin ja neljällä voitin! Herkkutikkuja, possunsaparoita, pelikortit ja koiran turvavyövaljaat jotka lahjoitin tussipakettia vastaan Ernan Kiiralle!
Ja uskoisin että saatiin uusia ystäviä :) Heppu-isi ja Anne-Mari oli kivaa leiri seuraa, meillä oli paljon yhteistä :) ja Milalla ja Mirjamin Vandalla olisi ollut jatkuvasti virtaa leikkiä keskenään! Ennestään tuttuja mukavia ihmisiä, paljon uusia mukavia ihmisiä. Toisten kaa tulee juteltua helpommin kuin toisten, mutta ei oikeastaan hetkiä että oli vaivautunut olo. Mukavasti otettiin vastaan tälläinen ensikertalainen, taidetaan tulla toistekin!
Kaiken kaikkiaan siis tosi kiva viikonloppu, vaikkakin rankka. Mila hieman stressas ja syöminen jäi vähälle. Pe aamuna söi kotona, pe iltana söi mutta oksensi, la aamuna ei syöny, la iltana en ees tarjonnu, su aamu söi vähän, su iltana kotona söi, ma aamuna kotona söi ja oksensi... no pikkuhiljaa ollaan ehkä pääsemäs normaaliin syömisen suhteen.
Ja mitä vähemään Mila söi sitä enemmän nukku, paljon koko ajan tarkkailtavaa ympärillä vei voimia niin että kun perjantaina kuumu agilityä kattoes ni sunnuntaina kävi nukkumaan näyttelykehään :) pikkutyttö oli tosi väsy ja ainakun pääs syliin nukahti, pikkuhiljaa siitäkin ollaan toivuttu :) ei sen puoleen olin mäkin väsynyt.
Maanantaina kävin meidän vanhuksen, Czeenen kanssa hierottavana. Urheilukoirahierojaksi opiskeleva tarvitsee harjoitushierontoja, joten heti kun tuli mahdollisuus vanhus lihas huoltoon. Czeene antoi hieroa ihan hyvin, kipee lonkka vähän rajoitti ja vastakkaisen puolella löytyikin sitten kipeitä kohtia. Etupään lihaksissa ei löytyny jumeja. Toinen hieronta aika on ensiviikolle, ja sitten seuraavalla viikolla on aika molemmille koirille. Ajattelin totuttaa Milan jo nyt hierontaa, että jos joskus edistytään agilityssä niin että kilpaillaan niin voi lihashuoltoa tehdä hieronnalla ja Mila osaisi jo rentoutua siinä eikä jännitäisi. Nyt vielä hieronnat ovat ilmaisia, mutta luulenpa että molemman koirat pääsevät nauttimaan myöhemminkin. Varsinkin jos siitä on Czeenelle näkyvää hyötyä, uskon että meistä tulee vakkariasiakkaita.
nyt pitäs alkaa pakkailemaan etelänreissua varten.. seuraavat kuulumiset toivottavasti ees hieman ruskettuneena :)
-mervi-
Leiri oli varsin kiva kokemus, paljon toimintaa, paljon ihmisiä, paljon koiria, paljon ulkona olemista ja syömistä ja vähän nukkumista :)
Päästiin kattelee kun toiset treenas agilityä ja itekin kokeilemaan. Osallistuttiin jopa mölli-agi kisaan missä rata koostui pelkistä hypyistä, putkista ja renkaasta. Meni kivasti vaikka Mila menikin putkeen väärässä välissä. Kiva oli kuulla jälkein päin että meno oli sujuvaa ja Mila kuuntelee ohjeitani ja osaa itse jo myös lukea rataa ja hakea seuraava estettä, ehkäpä me jo jotain osataan :)
mä osallistuin vielä huoltajien agi-kisaan, jossa koirat arvottiin. Mulle sattui "vääränrotuinen" Ceci jonka huomion sai helposti makupaloilla :) Oli oikeestaan aika hauska ohjata koiraa joka osaa, riitti kun näytti minne mennään, kiitos vaan koiria lainanneille!
Menestystä ei niitetty agility puolella, sen paremmin kuin juoksukilpailussakaan. Mut osallistuttiin kuitenkin ja hauskaa oli. Leirinäyttelykään ei tuonut suurempaa menestystä, Milasta tykättiin mutta Vandan korvat oli paremmin asettuneet niin ei päästy jatkoon :) mut näyttelypuolella sinänsä saatiin uusia vinkkejä, nyt tiedän miten nypitään pää, tai siis mistä parta alkaa ja että kulmakarvojakin saa siistiä :) Lopputulos trimmauskoulutuksesta oli Milan kalju pää :) ja peitsaamisongelmaankin saatiin vinkkejä, ite kun juoksen hitaasti Mila ravaa varmemmin kuin jos yritän kävellä nopeeta. Eiku treenailee vaan.
Jossakin sentään menestystä tuli, arpajaisissa! Viisi arpaa ostin ja neljällä voitin! Herkkutikkuja, possunsaparoita, pelikortit ja koiran turvavyövaljaat jotka lahjoitin tussipakettia vastaan Ernan Kiiralle!
Ja uskoisin että saatiin uusia ystäviä :) Heppu-isi ja Anne-Mari oli kivaa leiri seuraa, meillä oli paljon yhteistä :) ja Milalla ja Mirjamin Vandalla olisi ollut jatkuvasti virtaa leikkiä keskenään! Ennestään tuttuja mukavia ihmisiä, paljon uusia mukavia ihmisiä. Toisten kaa tulee juteltua helpommin kuin toisten, mutta ei oikeastaan hetkiä että oli vaivautunut olo. Mukavasti otettiin vastaan tälläinen ensikertalainen, taidetaan tulla toistekin!
Kaiken kaikkiaan siis tosi kiva viikonloppu, vaikkakin rankka. Mila hieman stressas ja syöminen jäi vähälle. Pe aamuna söi kotona, pe iltana söi mutta oksensi, la aamuna ei syöny, la iltana en ees tarjonnu, su aamu söi vähän, su iltana kotona söi, ma aamuna kotona söi ja oksensi... no pikkuhiljaa ollaan ehkä pääsemäs normaaliin syömisen suhteen.
Ja mitä vähemään Mila söi sitä enemmän nukku, paljon koko ajan tarkkailtavaa ympärillä vei voimia niin että kun perjantaina kuumu agilityä kattoes ni sunnuntaina kävi nukkumaan näyttelykehään :) pikkutyttö oli tosi väsy ja ainakun pääs syliin nukahti, pikkuhiljaa siitäkin ollaan toivuttu :) ei sen puoleen olin mäkin väsynyt.
Maanantaina kävin meidän vanhuksen, Czeenen kanssa hierottavana. Urheilukoirahierojaksi opiskeleva tarvitsee harjoitushierontoja, joten heti kun tuli mahdollisuus vanhus lihas huoltoon. Czeene antoi hieroa ihan hyvin, kipee lonkka vähän rajoitti ja vastakkaisen puolella löytyikin sitten kipeitä kohtia. Etupään lihaksissa ei löytyny jumeja. Toinen hieronta aika on ensiviikolle, ja sitten seuraavalla viikolla on aika molemmille koirille. Ajattelin totuttaa Milan jo nyt hierontaa, että jos joskus edistytään agilityssä niin että kilpaillaan niin voi lihashuoltoa tehdä hieronnalla ja Mila osaisi jo rentoutua siinä eikä jännitäisi. Nyt vielä hieronnat ovat ilmaisia, mutta luulenpa että molemman koirat pääsevät nauttimaan myöhemminkin. Varsinkin jos siitä on Czeenelle näkyvää hyötyä, uskon että meistä tulee vakkariasiakkaita.
nyt pitäs alkaa pakkailemaan etelänreissua varten.. seuraavat kuulumiset toivottavasti ees hieman ruskettuneena :)
-mervi-
tiistai 7. elokuuta 2007
Helteitä
Jaahas mistäs sitä alkais? Aika menee kauheeta vauhtia ja yhtään ei kerkee kuulumisia päivitellä...
Lauantaina oli Kuopiossa näyttelyt johon mekin osallistuttiin. Kaiken kaikkiaan ländereitä oli paikalla viisi joista kolme oli sisaruksia, Mila, Gabriel ja Luna ja lisäksi Maisa ja Welmu. Lauantaina oli älyttömän kuuma ja kehäkin oli vielä myöhässä. Odottavan aika on pitkä... lopulta kun päästiin itseasiaa, Mila ainakin tuntu jo vähän väsähtäneen, tai ainakaan keskittyminen ei ollut parasta. Ja Maisalla oli vielä juoksut mikä tuntu sekoittaneen himpun myös Milaa, kovasti olis tahtonu sinne kun ois pitäny seistä nätisti :)
Liikkuminen oli taas niin ja näin, ekan kerran kun mentiin kaikki kehäs ympäri tais peitsata koko ajan, jes. Pöydällä seiso nätisti, eikä kummemmin rettelöinnyt kopelointia vastaan. Sit taas alas ja uudestaan liikkeet ensin ees taas. Ja taas peitsataan, onneksi tuomari sanoi että ottaa uusiksi että kun ei lähtenyt oikein eikä tyrmännyt heti ja lopulta Mila ravas, jipii! Siinä vaihees kun ravaa uskaltaa yleensä pyytää jo vähän lisää vauhtia, mut jos lähtee väärin en saa muuten korjattua kun pysähtymällä ja lähtemällä uudestaan liikkeelle ja toivoo et nyt menee oikein. Lopuksi vielä vähän paikalla seisomista, punainen nauha ja pihalle.
Eli loppu tulos oli niin että Mila ja Luna sai punaset ja Maisa joko punasen tai sinisen (ei jääny selväksi kumpi) ja Mila oli ykkönen, paremman pään ansiosta. Eli mitään ihmeellistä ei saavutettu tällä kertaa, arvostelu oli kyllä ihan hyvä, ei pahemmin moitteita, vähän korvista (teipit tuli otettua liian aikasin kun pitivätkin tauon just meitä ennen) ja liikkeestä. Mutta tykkäs kyllä muuten, "runko on mut täytteet puuttuu" :)
Kehän jälkeen lähdettiinkin aika nopsaa kotia päin. Mila koisas tyytyväisenä kyljellään koti matkan :) rento matka kaveri se kyllä on, ja taaskaan ei turhia hötkyilly näyttelyissäkään.
Iltapäivällä käytettiin vielä koirat uimassa ja harjoiteltiin vähän agility juttuja koti pihalla, vihdoin viime viikolla sain ikea-tuliaisena pari tunnelia. Ei ne mitään pitkiä ole, kaks kun liittää yhteen niin reipas 3 metriä... mutta meille kelpaa ja passaa hyvin siihen että Mila oppiin hakeutumaan itse putkeen. Ei ole mitään ongelmia uskaltamisen suhteen, hiihtelee välillä ihan käskemättäkin putken läpi :)
Muuten viikonloppu menikin taas pihalla ollessa, hoitaessa hevosia (taas iski nakki hoitaa oman lisäks pari muuta) ja ommellessa. Milalle värkkäsin metallihäkkiin päälliskankaan. Lähinnä aattelin et jos leirillä mökkiin otan metallihäkin niin saa vähä eristettyä, ja muutenkin jos pihalla pitää siinä häkis niin onpahan auringonsuojaa. Käytännössä kotona metallihäkki on Milan yöpaikka ja mun yöpöytä :) se on vaan liian suuri, tuli ostettua sillonkun Mila oli pentu turhan suuri ja sitä myötä epäkäytännöllinen... Kevyt häkki liikkuu mukana paljon helpommin. Mut onpahan nyt ainakin koiran kestävä häkki kaiken varalle ja mistä sitä ikinä tietää vaikka joskus ois kaks koiraa mitkä sulloo häkkiin tai sit vaikka farmari auto jonka peräloosiin laittas häkin.
mutta niin tuli taas ompelu kiintiö tyydytettyä kun näpräs. tosin syksyllä meinasin tehä Milalle nutun, jos vaan jostain löydän kaavat tai ees saan hommattua sopivan valmiin takin josta sit ottaa mallia, ikinä kun en mitään tee kaavoilla, kassit ja kaikki mitä oon tehny tehdään hetken mielijohteesta ilman mitään ohjeita :) ja anopilla olis kuulemma saumuri, jospa sen sais liisattua vähäks aikaa...
Viikonlppu meni siinä ja nyt on jo vimppa työ viikko yli puolen välin, enää huominen ja sit parin viikon loma :) uunissa paistuu lomalle lähtijäis muffinssin työkavereille, tosin puolen vuoden päästä meen jo takas viimeseen harjotteluun samaan paikkaan... ja toivottavasti syksylle ois viikonloppu töitä :)
Perjantaina suunnataankin sit siilinjärvelle leireilee, kiva kiva!!!
-mervi-
lisäilen kuvia näyttlyistä ja arvostelun, sekä Milan 11 kuukautis kuvan jahka olen ajan kanssa oikean koneen ääres
Lauantaina oli Kuopiossa näyttelyt johon mekin osallistuttiin. Kaiken kaikkiaan ländereitä oli paikalla viisi joista kolme oli sisaruksia, Mila, Gabriel ja Luna ja lisäksi Maisa ja Welmu. Lauantaina oli älyttömän kuuma ja kehäkin oli vielä myöhässä. Odottavan aika on pitkä... lopulta kun päästiin itseasiaa, Mila ainakin tuntu jo vähän väsähtäneen, tai ainakaan keskittyminen ei ollut parasta. Ja Maisalla oli vielä juoksut mikä tuntu sekoittaneen himpun myös Milaa, kovasti olis tahtonu sinne kun ois pitäny seistä nätisti :)
Liikkuminen oli taas niin ja näin, ekan kerran kun mentiin kaikki kehäs ympäri tais peitsata koko ajan, jes. Pöydällä seiso nätisti, eikä kummemmin rettelöinnyt kopelointia vastaan. Sit taas alas ja uudestaan liikkeet ensin ees taas. Ja taas peitsataan, onneksi tuomari sanoi että ottaa uusiksi että kun ei lähtenyt oikein eikä tyrmännyt heti ja lopulta Mila ravas, jipii! Siinä vaihees kun ravaa uskaltaa yleensä pyytää jo vähän lisää vauhtia, mut jos lähtee väärin en saa muuten korjattua kun pysähtymällä ja lähtemällä uudestaan liikkeelle ja toivoo et nyt menee oikein. Lopuksi vielä vähän paikalla seisomista, punainen nauha ja pihalle.
Eli loppu tulos oli niin että Mila ja Luna sai punaset ja Maisa joko punasen tai sinisen (ei jääny selväksi kumpi) ja Mila oli ykkönen, paremman pään ansiosta. Eli mitään ihmeellistä ei saavutettu tällä kertaa, arvostelu oli kyllä ihan hyvä, ei pahemmin moitteita, vähän korvista (teipit tuli otettua liian aikasin kun pitivätkin tauon just meitä ennen) ja liikkeestä. Mutta tykkäs kyllä muuten, "runko on mut täytteet puuttuu" :)
Kehän jälkeen lähdettiinkin aika nopsaa kotia päin. Mila koisas tyytyväisenä kyljellään koti matkan :) rento matka kaveri se kyllä on, ja taaskaan ei turhia hötkyilly näyttelyissäkään.
Iltapäivällä käytettiin vielä koirat uimassa ja harjoiteltiin vähän agility juttuja koti pihalla, vihdoin viime viikolla sain ikea-tuliaisena pari tunnelia. Ei ne mitään pitkiä ole, kaks kun liittää yhteen niin reipas 3 metriä... mutta meille kelpaa ja passaa hyvin siihen että Mila oppiin hakeutumaan itse putkeen. Ei ole mitään ongelmia uskaltamisen suhteen, hiihtelee välillä ihan käskemättäkin putken läpi :)
Muuten viikonloppu menikin taas pihalla ollessa, hoitaessa hevosia (taas iski nakki hoitaa oman lisäks pari muuta) ja ommellessa. Milalle värkkäsin metallihäkkiin päälliskankaan. Lähinnä aattelin et jos leirillä mökkiin otan metallihäkin niin saa vähä eristettyä, ja muutenkin jos pihalla pitää siinä häkis niin onpahan auringonsuojaa. Käytännössä kotona metallihäkki on Milan yöpaikka ja mun yöpöytä :) se on vaan liian suuri, tuli ostettua sillonkun Mila oli pentu turhan suuri ja sitä myötä epäkäytännöllinen... Kevyt häkki liikkuu mukana paljon helpommin. Mut onpahan nyt ainakin koiran kestävä häkki kaiken varalle ja mistä sitä ikinä tietää vaikka joskus ois kaks koiraa mitkä sulloo häkkiin tai sit vaikka farmari auto jonka peräloosiin laittas häkin.
mutta niin tuli taas ompelu kiintiö tyydytettyä kun näpräs. tosin syksyllä meinasin tehä Milalle nutun, jos vaan jostain löydän kaavat tai ees saan hommattua sopivan valmiin takin josta sit ottaa mallia, ikinä kun en mitään tee kaavoilla, kassit ja kaikki mitä oon tehny tehdään hetken mielijohteesta ilman mitään ohjeita :) ja anopilla olis kuulemma saumuri, jospa sen sais liisattua vähäks aikaa...
Viikonlppu meni siinä ja nyt on jo vimppa työ viikko yli puolen välin, enää huominen ja sit parin viikon loma :) uunissa paistuu lomalle lähtijäis muffinssin työkavereille, tosin puolen vuoden päästä meen jo takas viimeseen harjotteluun samaan paikkaan... ja toivottavasti syksylle ois viikonloppu töitä :)
Perjantaina suunnataankin sit siilinjärvelle leireilee, kiva kiva!!!
-mervi-
lisäilen kuvia näyttlyistä ja arvostelun, sekä Milan 11 kuukautis kuvan jahka olen ajan kanssa oikean koneen ääres
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)