lauantai 26. toukokuuta 2007

Häitä ja hevosenhoitoa...

Viikonloppu on jo puolivälissä ja ohjelmaa riittää.
Mulla on ollu torstaista eteenpäin huomiseen asti hoidettavana oman kopukan lisäksi 3 muuta... Tilan isäntäväki on ratsastuskilpailu reissulla Turuus ja mä vastaan sit loppulauman hoidosta. Tämän kertainen navetan lomittaja ei edes laita hepukoita pihalle aamulla (pelkää hevosia, muttei lehmiä?), mutta onneksi sentään antaa aamu sapuskat. Eli tänäänkin on aamulla kasin aikaa oltu tallilla lykkimässä kopukoita pihalle. Kummasti vaan menee aikaa enemmän tallilla, kun hoito määrä kasvoi nelinkertaiseksi :)
Mila oli kyllä mukana tallilla torstaina, mut eilen ja tänään ei kun ihan oikeesti pitäs tehdä asioita reippaasti jos meinaa joutua poiskin joskus, vaikka siivosti yleensä onkin niin kyllä aikaa menee siihen että vahtii että missä nyt ollaan, ollanko juomassa lantalan vierestä lammikosta vettä vai syömässä kakkakikkareita jossain...

Tänään oli sit vielä tuttavan häät. Kavereita aktiivisilta ratsastusvuosilta. Ihan kivaa oli, morsian oli kaunis, (kauniimpi kuin sää, oli vähän pilvistä ja sateista), ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kakku maistui ja ilmeisesti boolikin oli maittavaa, poistuttiin paikalta siinä vaiheessa, aamulla kun pitää olla taas hoitaa niitä kopukoita... kirkon penkissä tuli kyllä mieleen, kun pappi puhui, että sitten joskus jos ikinä tulee olemaankaan omat häät (ei hätää että hetkeen olis tulossa, ei oo kosintaa näkyny eikä kuulunu) niin varmaan itkeä tihrustan alusta loppuun, nyt jo piti keskittyä ettei liikaa tunteilla...

Että siinä se tää viikonloppu taitaa mennä, yrittää aikatauluttaa että kaikki elukat saa hoidettua suurinpiirtein ajallaan... niin ja mummon synttärit ois huomenna samoin kuin koirahallilla vietetään eläintenpäivää, pyysivät jos alkeiskurssilaisiakin tulisi agility näytökseen että ihmiset näki että helposta alotetaan... en tiiä haluavatko antaa kuvan että jos nää pystyy, pystyy kaikki muutkin.
en tiiä kyllä mennäänkö, ei luvattu, voishan siellä käydä pyörähtää, kun toiveena oli saada eri rotuisia koiria paikalle, ei varmaan olis toista paikalla...

Agilitystä puheen ollen, keskiviikkona käytiin taas reenailee..
Tällä kertaa otettiin puomia niin että edessä oli hyppy jonka jälkeen puomille. Ite jätin Milan esteen taa ja menin puomin alkupään kohdille valmiiksi. Ihan hyvin meni molemmin puolin. Ei oikeestaan mitään ongelmia, nyt oli nameja lopussa sekä kontakteilla että maassa ja hyvin pysähty sinne eikä pompannu pois. niin, ja saan kyllä juosta varsinkin alkupuomin itekin, lopussa vähän jarruttelee enemmän..
Toisena harjoituksena oli sitten valssi. kaksi estettä jota piti sitten ohjata valssaamalla niin että tehtiin kahdeksikkoo, ensin reenattiin ilman koiria ja sit koirien kaa. Ihan hyvin meni, hirveen kiire mulle tulee Milan kaa ja varsinkin toisella puolella oli kaarros kovin laaja, pitää kuulemma reenata kotona, ilman koiraa siis.
Odottelu aika sitten otettiin itsenäisesti rengasta ja keppejä, Mila kauheesti ettii maasta nameja eikä meinaa malttaa seurata sitä namia mikä mulla. no joitakin hyviä suorituksia saatiin kuitenkin molemmille, pitää varmaan ottaa joku vinku mukaan, ne kun ainakin kotona pop-juttuja.

Jotain mäkäräisiä on ilmaantunut kovasti jo ainakin näille seuduille. Eilen säikähdin oikeesti kun otin Milan syliin ja huomasin että masussa oli vajaa kymmenen kirkaan punasta läikkää. Äkkiä tutkimaan vuotaako verta jostakin, mutta ei, eikä ne tuntunu olevan kipeitä edes.. Oli ollu äipän kaa pihan perällä metikössä, jossa oli ollu paljon ötököitä.. toivottavasti vaan nämä ekat aiheuttivat noin kovat reaktiot eikä koko kesää olla maha läikikkäänä. onneksi niitä ei tainnut kutittaa tai muutenkaa häirihtevän Milaa.
Tänään Mila oli sitten linkuttanut, ei tosin aamulla ulkoillessaan mun kaa mut Kimmon kaa päivällä, pitää kattoo löytyykö tassusta mitään kunhan kotiutuvat (on taas jossain autopajalla poikien riemuna).. onkohan nää jalkavaivat tarttuvia, kun lukee näitä blogeja niin useemmalla ilmenny moisia ongelmia..

Mutta niin, tämmöstä meillä täällä... nyt iltapalalle ja miettimään nukkumista, kello kun soi taas aamulla..

-mervi-

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Uusi lelu

Lauantaina kartutin Milan lelu varastoa yhdellä uudella lelulla.
Kaikista parhaat lelut Milasta on kyllä vinkulelut, joiden kanssa jaksaa purrittaa yksinkin hyvän tovin. Halusin kuitenkin lelun millä voisin leikittää Milaa muutenkin kuin heittelemällä, niinpä tein Milalle vetonarun.

Netissa seikkaillessani bongasin Kuopion palveluskoira yhdistyksen foorumilla keskustelun naruleluista, niiden tilaamisesta ja tekemisestä. Ohjeetkin tekemiselle oli, niinpä päätin kiertää kangaskaupan kautta hakemassa vähän trikoo kangasta ja kattoa mitä saisin aikaan.

Ja tämmönen siitä tuli
Ite naru oli kyllä helppo tehdä, tein vielä toiseen päähän letittämällä lenkin, mistä ite hyvä pitää kiinni. Aikaa meni ehkä 10 minsaa ja hintaa kerty kokonaiset 1,70 € :) (kahta eri väriä 150 cm leveetä trikoota 10 cm levyinen pätkä, kestää pesunkin) että ei kyllä jää hirveesti harmittamaan jos lelu ei saakaan suurta suosiota... Myytävät perinteisen solmu-narulelut on kovin tiukkaa punosta, ja meillä ainakaan ei hampaita tahdota semmoseen iskeä, nytkin tuo naru vähän liian "jämäkkää" Milan mielestä, olisi pitänyt jättää ehkä solmut löysemmälle.. ei sen puoleen vielä sen voi vaikka purkaa ja tehdä uusiks.

Narua on kyllä kokeiltu jo tosi toimissa ja kyllä Mila siihenkin syttyy, ei oikein osaa vetää kilpaa kunnolla vaan ennemmin leikkis niin että sitä heitellään. No pääasia että kivaa on!


Pialle vielä kiitoksia vinkistä, miten saada rähjäämiset ohitustilanteista pois. Bliw saippua pullo ostettu ja täytetty vedellä, ja nyt lenkeillä toivotaan että tulis koiria vastaan :) muutaman kerran olen päässy ruuttailee vettä päin näköö, on ehkä hiljentäny mut riekkuu edelleen hihnan päässä... mut katsotaan kuinka asia kehittyy :)
perjantaina lähdin oikeen tarkoituksella kuuden aikaa lenkille että tulisi paljon koiria vastaa ja kiersin koko taajaman, niin kokonaiset 2 koiraa tuli vastaan, molemmat viimeisen puolen kilometrin aikana ja toinen oli vielä niin puskassa että ei ees hokassu Milaa... no, eiköhän niitä vielä tule vastaan :)

-mervi-

torstai 17. toukokuuta 2007

Uusia kokemuksia

Juu, tuli käytyä näyttelyissä Milan kanssa tänään...
Ristiinassa oli ryhmis johon siis lähettii koittamaan onneamme ekaa kertaa.

Aamulla herätys ennen kuutta ja seiskan aikaan matkaan, vähän jännitti jo siinä vaiheessa ja tavarat tuli katottua aika monta kertaa onko kaikki tarpeellinen mukana, vaikka edellis iltana olin jo pakannu repun ja häkin lähtövalmiiksi...

Matkaa Ristiinan on meiltä reipas 100km ja matka sujui hyvin, Mila koisi takapenkillä turvavöissä, kun itse ajelin kohti määränpäätä (vain kerran ajettiin harhaan).
Näyttely alueella oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiin vähän rauhottumaan ja katselemaan ennen tosi toimia.
Paikalla oli kaiken kaikkiaan 7 länderiä, ja paljon sain toisilta neuvoja ja vinkkejä miten kehässä pitäis tehdä(kiitokset etenkin kasvattaja-Annelle, Mallalle ja Merville). ensin meinasi kyllä iskeä epätoivo, kun Mila ei olisi millään halunnu keskittyä ravaamaan ja tekemään mun kaa jotain, kun olis pitäny haistella maata, kattella muita koiria, ehkä vähän pistää leikiksi velipojan kanssa. Aikaa myöten Mila kuitenkin rauhottui ja jaksoi alkaa ottamaan kontaktia muhunkin. Pöydälläkin käytiin vähän harjottelee ennen kuin tehtiin viimeiset kampaukset turkkiin ja partaan ja otettiin teipit pois korvista (5 länderillä 7:stä teipit kehän laidalla korvissa :))

Ite kehässä meni ihan hyvin, vaikka mua jänskättikin aika lailla mikä varmasti vaikutti myös Milaan. Ensin kierros ympäri ja sitten pöydälle. Mila oli mun mielestä tosi nätisti pöydällä, ei yhtään purnannu kopelointia vastaan ja tais jopa seistä koko ajan (en kyllä varmaksi muista...)
Maassa seisottaessa ite ehkä himpun mokasin, kun istui, nostin seisomaan vaikka olisi kannattanu ihan reilusti kiepauttaa seisomaan uudestaan nätisti, eikä yritää seisottaa samassa paikassa väkisin.. en ollu ehkä tajunnu että siinä ei tarvii olla koko ajan tismalleen samoilla jalansijoilla, vaan tarpeen mukaan ottaa uudestaan. No nyt tiedän senkin. Sit vielä edes takas, silloin Mila tais peitsata vähän, mutta sain korjattua takas raville.
Sit tulikin jotain nauhoja käteen ja Anne ja Gabriel kans kehään ja mä olin jo ihan ulalla. Valittiin siis ROP-pentua ja en hokassu/tienny että missä järjestyksessä ois pitäny mennä, niin menin sit eellä vaikka piti mennä vasta jälkimmäisenä. Mila vähän kyttäili Gabrielia takana, ja ei liikkunu enää niin nätisti. ja sit tulikin taas jotain rusetteja. Gabriel oli ROP ja Mila VSP.

Vähän ehkä toikkaroin missä sattui ja en ollu ihan perillä mitä tapahtu millonkin ja kenen pitäs mennä ja missä järjestksessä, mutta mitään katastrofaalista ei onneksi tapahtunut ja nyt taas tiedän enemmän missä pitää tehdä mitäkin (ehkä) :)
Molemmille tuli taas paljon hyvää kokemusta!

Katseltiin vielä kehä loppuun, jossa siis Pela-äippä oli ROP ja Fanni PN2 ja sai sertin ja tuli muotovalioksi! Onnittelut!
sit vielä palkinto pytty hakemaan ja myynti kojun kautta kotia. Matkaan tarttui nahkanen talutus hihna ja vähän herkkuja Milalle.

Kotiin tullessa käytiin vielä pikaisesti kattoo agi-kisoja, jossa kaveri taas kisaamassa, ennen kuin kiiruhdin rippijuhliin, tallille ja taas lenkille. Nyt alkaa olla itse kukin jo aika väsy...

Lyhyesti vielä eilisistä agiharkoista kuitenkin.
Itsenäisesti otetiin keppeja ja rengasta, ihan ok, vähän meinaa keskittyä liikaa ympäristöön kuin itse suorittamiseen, mutta meni kyllä
Puomia mentiin taas, ja nyt saa jo juosta aika reippaasti itekin ainakin puoleen väliin jotta pysyy matkassa mukana, ja tällä kertaa ei haahuillu kertaakaan edestakas.
Uutena esteenä oli pussi, jota mentiin niin että pussia nostettiin niin että läpi näki, meni hyvin kunnes yritettiin mennä niin että pussi oli alhaalla jolloin tuli takas. Kerta otettiin vielä niin että valoa näky tunnelin pääs, ja jätettiin asia hautumaan ensi kertaan. Ihan kivaa oli taas.

Mutta nyt huilimaan...
-mervi-

Näyttely tuloksia

Jyväskylä 22.11.2008
Tuomari: Peter Machetanz, Saksa
Luokka: valio

ERI, VAK, ROP, CACIB

2 years old champion. Typical for the breed. Correct head. Dark eyes, correct pigmentation. Very good bite. Correct body, very good front. Ver good muscles and angulation. Correct coat and colour. Friendly temperament. Very good movement.



Seinäjoki 26.10.2008
Tuomari: Kirsti Lummelampi
Luokka: avoin

ERI, AVK, VSP, SERT, CACIB

Erit. hyväntyyppinen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä runko. Köyristää lantiotaan liikkeessä. Hyvä, karkea karvanlaatu. Liikkuu hyvin sivulta, hieman ahtaasti takaa.




Pieksämäki 7.6.2008
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Luokka: nuori

ERI, NUK1, VSP, SERT

Hyvät mittasuhteet, hyvä koko, riittävä luusto. Hyvät pään suhteet, hyvä asentoiset korvat, hyvät silmät, oikea ilma. Vahva pitkä kaula, hieman pyöreä selkälinja. Riittävä rungon syvyys, riittävästi kulmautunu edestä ja takaa. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Liikkeessä selkälinja suorenee, joustavat pitkät sivuliikkeet.



Jyväskylä 17.11.2007
Tuomari: Levente Miklos, Unkari
Luokka: juniori

ERI, JUK1, PN2, SERT, ROP-JUNIOR

Very elegant, well proportioned bitch. Lovely head, keeping of the ears should be more correct. Very good top & underline, too straight upper-arm, slightly soft pastern. Good movement.




Kuopio 4.8.2007
Tuomari: Soile Bister
Luokka: juniori

EH, JUK1

Sopivan kokinen, hyvä luustoinen narttu, jolla varsin hyvä pää ja ilme. Hieman kevyet korvat. Hyvät silmät. Voisi edestä olla paremman kulmaukset. Hyvä takaosa. Teinitytön runko. Erinomainen karva ja väri. Köyristää hieman lanneosaansa. Saisi liikkua takaa tehokkaammin, erittäin hyvä etuaskel. Häntä kaartuu liikkeessä. Hyvä luonne.



Hankasalmi 21.7.2007
Tuomari: Juha Putkonen
Luokka: juniori

ERI, JUK1, ROP, SERT

Hyvänkokoinen, hyväluustoinen narttu. Voisi esiintyä itsevarmemmin. Hyvä pää ja hyvä asentoiset korvat, tummat silmät, hyvä purenta ja pigmentti. Ikäisekseen riittävä eturinta, köyristää selkäänsä seistessä ja liikkeessä. Hyvä karvan laatu ja väri, hyvä häntä, liikkuu hyvin.



Kangasniemi 9.6.2007
Tuomari: Branislav Rajic, Slovenia
Luokka: juniori

ERI, JUK2, PN2, VASERT

9 mnts old, well-developed for the age. Beautiful head, correct ears, eyes, muzzle & teeth. Good pigmentation. Chest still needs to develop & topline to level. Very good coat & colour. Nice temperament. Quite correct angulation. Exellent tailcarriage. The movements not fully co-condinated.


Ristiina 17.5.2007
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Luokka: pentu

VSP-PENTU, KP

Hyvä koko, mittasuhteet ja luusto. Hyvä päänmuoto ja linjat. Hyvät korvat ja silmät. Oikea ilme. Hyvä kaula. Selkä saisi olla suorempi. Hyvä häntä. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvät raajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa. Sivusta lyhyellä askeleella.

lauantai 12. toukokuuta 2007

Mitäs sitä on tullut tehtyä...

Viikko on taas hurahtanut lähestulkoon kokonaan jo ohi, mitäs kaikkee sitä on tullutkaan tehtyä?

Maanantaina saapui postista Milan uusi yksiö :)
Tilasin Milalle kevythäkin, jos sitä vaikka tulis reissattua näytelyissä tai muuallakin Milan kanssa kaksin. Alusta lähtien omana paikkana on ollut Milalla metallinen häkki, jossa nukkuu yönsä (paitsi viimeaikoina on peti ollut päiväpeitto-kasa lattialle), metallinen häkki on vaan pirun painava ja jos kaksin joudutaan reissaamaan Milan kanssa, aattelin että käytännöllisempi on kevythäkki jonka kantaa sujuvasti, vaikka huollettavana olisi muutakin.
Toivottavasti ei nyt kuitenkaan syrjäytä kokonaan metallihäkkiä, ja sitäkin tulisi käytettyä, kun sekin on tullut kerran hommattua... Kotona metallihäkki varmasti, pysyy mutta tuleeko sitä ikinä otettua mihinkään mukaan on eri juttu...


Tiistaina sitten sain toteutettua yhden aika pitkäaikaisenkin unelmani. Maastossa ratsastamassa omalla hevosella, oma koira juoksemassa rinnalla mukana, aurinko paistaa, sopivan lämmin, linnut laulaa... Se oli kyllä lähes täydellistä :)
Mila oli taas vähän hölmönä kun nousin hevosen selkään, aika kivasti pysy mukana. Pari kertaa jäi kattoo että mihin sä meet, ja kun vaan jatkoin matkaa kohta juoksi meidät kiinni. Kerran taisi jotain räkyttää, mutta onneksi ei haukkunu vaikka laukattiinkin, toivottavasti ei kehitä semmosta tapaa jatkossakaan. Vähän enemmän saisi itsesuojelu vaistoa omata, jaloissa pyörii aika surutta, tallissakin. Onneksi ykskään hevosista ei ole semmonen tähtäilijä, että tietoisesti yrittäisivät monottaa. Waittinenkin luimistellen varoittaa jos tulee sen mielestä liian tykö, ennen kuin tekee mitään.
Illalla Mila pääsi sitten pesulle, pahemmin en ole Milaa ikinä pessyt, vaikka ahkera saunoja onkin. Nyt pääsi ihan saippuapyykille. Kaula ja takajalat/häntä oli enemmin harmaat kuin valkoiset. En tiedä laskeeko panta vähän väriä vai onko sitten vaan jätkät pajalla paskasille käsillään silitellyt. Tuolla autohalleilla kulkiessaan Kimmon kanssa tulee kiitettävän harmaana takaisin :)
Mila ei rakastanut pesua, vähän oli sen näkönen et "onks pakko jos ei taho" ei kuitenkaan tapellu vastaan vaan tyytyi kohtaloon... herkku-palkkaa pääsi mutustelemaan pyyhkeeseen käärittynä sohvalle


Keskiviikkona oli sitten taas agilityä vuorossa. Ilma oli sateinen ja koko treenit olivat hallissa sisällä. Alkulämmittelyksi juostiin hallia ympäri ja otettiin spurtteja. Mila yrittää räkyttää koko ajan kun juostaan niin että muutkin liikkuvat yhtäaikaa. Pitäs varmaan saada piettyä kontakti siinäkin paremmin...
Varsinaisia tehtäviä mitä harjoiteltiin oli tälläkin kertaa puomi, joka meni jälleen ihan kivasti vaikka oli ekaa kertaa kokonainen,Mila juoksee reippaasti koko puomin nameilta nameille. Tällä kertaa vain kerran Mila karkas takasin puomin toiseen suuntaan :)
ajattelin opettaa Milan ottamaan kontaktit pysäyttämällä sen niin että etutassut maassa ja takajalat kontaktilla palkan ja käskyn avulla, mutta nyt jo meinaa takapää hypätä pois kontaktilta, pitäisköhön sittenkin opettaa pysähtymään niin että kaikki jalat kontaktilla, mielipiteitä? kokemuksia?
Uutena juttuna oli eteen irtoamista kahden hypyn avulla, hyppyjen toisella puolella oli koulutusohjaajalla namikuppi ja eka hyppy "hyppy"-käskyllä ja siitä jatkettiin "eteen" käskyllä. Mila meinasi taas alkuun käydä haahuilemaan, mutta onneksi sain komennettua takasin. Harjoitus meni ihan hyvin, mitä nyt ite taas juoksin kumarassa, mutta miten kummassa voin juosta, näyttää kädellä, käskeä sanoin ja keskittyä siihen että olen selkä suorana, toki se ehkä olis itelle helpompaa mut... liian monta juttua
Uutta oli myös rengaseste, joka otettiin muutaman kerran ohjaajan avulla. Ohjaaja piti koiraa ja ite kutsuttiin koiraa renkaan läpi. Mila tuli aika rohkeesti läpi eikä pahemmin kummastellut moista estettä. hyvä hyvä.
Lopuksi otettiin vielä kepit kerran niin että ohjaaja kattoi miten menee ja antoi vinkkejä koti harjoitteluun. Mila menee kepit jo ihan jees, nami pitää vielä pitää ohjaavassa kädessä, että pujottelu nopeutuu, meinaa muuten lähtee haahuileen palkan perään. Vasen puoli on mulle se vaikeempi, mutta kyllä se kai siitä pikkuhiljaa, toisinaan sillä puoleltakin ohjaan jo etuperin :)

Torstaina sitten käytiin yhessä tallilla, vaikka olisi ehkä ollu järkevämpää jättää kotiin. Mila nimittäin sai hepulit hevosten tarhassa jossa kävin heinäpaalia aukasemassa. Ja se tarhahan ei ollu mikään kuiva, vaan kunnon paska-kura-velliä... voitte varmaan vaan kuvitella miltä näyttää valkovoittoinen koira juostessaa 5 minuuttiia täysiä siellä... no suihkun kautta kierrettiin kun kotia tultiin.
Ilta sitten meni lätkäpeliä jännätessä, muutama rauhottava olis voinu olla paikallaan... iskältä on varmaan tullut perittyä tuo että pelin aikana pompitaan vähän väliä ylös ja tarvittaessa huudetaan... mitään sm tai nhl lätkää en seuraa, mutta mm-kisat kyllä tuijotetaan jos vaan voi.

Eilen ei Milan kaa touhuttu ihmeitä, tallilla kävin ratsastelee, ja jätin Milan tällä kertaa kotiin kun mentiin kentälle puurtamaan, tiukkaa oli mutta lopulta se ruunan retku antoi vihdoin periksi:) Illalla otin Milan kaa pihalla vähän tokojuttuja keppi-harjoittun lomassa. Paikalla oloa ja maahan menoa. Nykyään Mila osaa jo aika hyvin korjata sivulle istumaan, jos käsken sivulle ja siirryn vähän tai käännyn korjaa perässä. Ja istumalla on paikallaan vaikka kuinka kauan, ja saan ite mennä vaikka kuinka kauas. Makuulla paikallaoloa on harjoiteltu hyvin lyhyillä matkoilla. ja tehostettu maahanmenon kannattavuutta niin että sivulla ollessa istu - maahan - istu - maahan... ja vain maassa tulee palkkaa.. no ei edelleenkään mene pelkästä käskystä, vaan pitää näyttää kädellä ja aina ei meinaa päästä kättä nostamaan maasta ilman että nousisi mukana.. harjoitella vaan pitäs ja paljon..

Tänään aamulla olin Mummon kaa kaupungilla, ostamassa sille äitienpäivän kunniaksi uusia kukkalaatikoita uudelle asunnolleen. Käytiin myös paikkakunnan uudessa Citymarketissa, vielä ei ollu läheskään kaikki paikallaan, mutta Milalle löyty sieltä uusi vinku. Porukoilla oli sitten tänään 3 koiraa, kun siskolla oli kaverin russeli Kerttu hoidossa. Mila ärähti heti Kepalle, jos yhtää yritti kukkoilla. Tämä johti sit siihen että Kerttu jumitteli keittiönpöydän alla eikä tullu leikkiin vaikka Czene ja Mila myöhemmin houkuttelivat... no, onneksi suht lepposasti meni.

Ilta lenkillä meinas taas hermo mennä tuohon räyhääjään. Nykyään joka koiralle pitää räksyttää ihan huolella. liekkö sitten murkkuiän tuomia juttuja, mutta tapa sais kyllä hävitä. Mutta mitä ihmettä teen, kun ei se siinä tilanteessä nää eikä kuule mitään vaikka olis mitä nameja kädessä ja niillä yrittäis houkutella keskittymään minuun. Vaikka ennakoin ja otan kontaktiin ennen kuin haukkuu, niin sitten kun tullaan tarpeeksi lähelle rähähtää ja namit unohtuu. En tiedä pitäskö sitten kerran hermostua sille ihan oikeesti, niin että ei uskaltas sanoo mitään, ja sen jälkeen jatkaa positiivisella vahvistamisella sitä että se turpa kannattaa pitää kiinni kun käsketään.
No, eka aattelin kokeilla jos saisin opetettua hakemaan vapaampaa kontaktia "mukana" käskyllä kuin seuraa, ja treenata sitä ilman että kukaan tulee vastaan ja siten että tulee vastaan ihmisiä, niille kun ei haukuta (onneksi), ja jos sen sais toimimaan koirien kohillakin. jos ei ala onnaa, sit varmaan palaa päreet...

nyt alan kattelee Euroviisuja, ja kuinka Hanna pärjää.. Huomenna on äippien päivä, mikä tietää varmaan taas sukulais kyläilyjä. illalla seiskan aikaan pitää olla kyllä taas töllön äärellä jännää lätkän finaalia..

-mervi-

sunnuntai 6. toukokuuta 2007

Kuvia

Päivät on taas hurahtaneet eikä ole tullu pahemmin kuulumsia kertoilua. Eipä tässä kyllä ihmeitä ole sattunutkaan..

Tänään on pitkästä aikaa ollut kunnolla keväinen sää ja aurinko paistanut eikä ole satanut. oma mieli ollu vaan aikalailla pakkasella, tuntuu taas vaan siltä että koko viikonloppu on menny ja mitään järkevää ei ole tehny ja kun nukkumaan pääsin viime yönä vasta puol 4 aikaan (ei täysin ollu kiinni omasta tahostani) niin on kyllä ollu kiukkupäivä... no, kai se tästä pikkuhiljaa alkaa laantumaan :) jos kävis kaupassa ostaa herkkuja ja kattos lätkää, eikä murehtis vielä ens viikon töitä ja sitä mitä pitäis jo osata...

Mila täytti eilen 8 kk, ja päivän myöhässä on otettu "synttärikuvat" ja kasvugalleriaan on taas lisätty kuva (on nyt vähän siistimmässä turkissa). Tässä vielä muutama poseeraus kuva lisäksi...





-mervi-

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Ulkonäköstressiä

Mä olen kehittänyt itelleni käsittämättömän stressauksen aiheen Milan korvista, ei sentään niin pahaa että harkitsisin kauneusleikkausta, kuten nelosen dokumetissä eilen illalla...(aika hullua, mm. lisko ja kala kävivät kirurgin pöydällä) mutta...

Mun mielestä Mila on nätti, sopusuhtasen olonen eikä kauheen rimpula, tykkään kyllä, mutta jotenkin aattelen jatkuvasti sen korvia..
voi kun nuo korvat asettuisivat, pitäsköhän ne vielä teipata? eikö ne ole asettuneet nätisti siksi että välillä on ollut ilman teippejä (oisko ollu 2 vk pisin aika yhteen putkeen ilman teippejä sitten viime vuoden)? joudunko nyt teippailee pitempään sen takia? miksi en ole hieronut niitä alusta pitäen yhtä paljon kuin nyt? mitenkähän pitkään pitää vielä pitää teippejä? tuleekohan niistä nätit koskaan? mitä oon tehny väärin?

Aina välillä päätän, että en enää teippaa, kun tuntuu että ovat aina samanlaiset kun teipit irtoavat. Ensin ajattelin että sitten loppuu kun hampaat lähteneet, sitten ajattelin että kunhan hampaat kasvaneet varmasti kokonaan, sitten että puolivuotiaaksi teippaan, nyt ekoihin näyttelyihin asti ainakin (ollaan ilmottauduttu siis Ristiinan ryhmikseen 17.5....)
Ei kai näyttely menestys ole yksin korvista kiinni, se on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, ja toisaalta mitä sitten vaikkei menestystä tulisikaan? Mila on mun mielestä silti kaunis ja ihana oma länderini!! mutta silti...
Kai sisälläni elää pieni kilpailuvietti ja menestymisen tahto, ja aina oon ollu semmonen että puolihyvällä ei lähdetä edes yrittämään,
voisinhan mennä tyrkkimään oman hevosen kanssa kisoihin, mutta miksi menisin koska tiedän että joskus olen osannut paremmin kuin nyt ja tiedän etten menestyisi, inttiinkin olisin voinut lähteä, mutta sitten olisi pitänyt kunnon olla niin hyvä ettei itkien oltas menty perässä... miksi siis lähteä näyttelyyn jos korvat höröttävät? (ja koirassahan ei ole mitään muuta kuin korvat!!!!)
Olishan se hienoa pärjätä ja saada vaikka joskus muotovalion arvo, mutta ei kuitenkaan mikään itsetarkoitus...

Muutama kuva hörökorvastani....



Ollaan me muutakin tehty kun murehdittu korvia, tai ei Mila niitä murehdi korkeintaa mököttää mulle kun laitan teipit :)
Viikonloppu tuli ja meni, ei kai tehty mitään ihmeellistä (en siis muista just nyt! dementia!) käytiin tallilla, lenkkeiltiin, möllötettiin kotona... ja ai niin tehtiin vähän puutarha hommia, Mila kaivo kukkapenkkiin (siihen yhteen ja ainoaani) kuoppaa tai häiriköi haravoimista :)
Vappukin tuli ja meni, Mila oli hoidossa illan porukoilla kun "äippä ja iskä" lähti katsastaa Irinan keikkaa... tosin jo kahden aikaan yöllä käytiin hakee Mila ja käpsyteltiin kotia nukkumaan..

Tänä aamuna sitten tulikin lunta, oikein loska keli on ollut, onneksi sade hiipui päivän mittaan ja illalla kun mentiin koirakentällä agilityyn oli tiet jo lähes sulaneet.
Tänään harjoiteltiin jälleen keppejä, puomia ja hyppyä ja putkea peräkanaa.
Keppejä treenattiin itsenäisesti ulkona, 6 keppiä peräkanaa ja meni ihan kivasti. Vasemmalla ohjatessa peruuttelen edelleen, kun olen ite hidas ohjaamaan, oikealta menee jo aika hyvin niin että ite kuljen etuperin. On tainut sittenkin olla hyötyä koti treeneistä, kävin pe ostaa muovisia aita tolppia, jotka sitten tökkäsin pihan perälle, kaipa nuo välttävät. 4:llä kepillä olen kotona harjotellu lähes päivittäin ja en ole kyllä havainnut mitään ahaa-elämystä, mutta tänään kentällä tuli ainakin pieni semmonen :)kyl se kai siitä...

Puomi otettiin taas koulutusohjaajien avustuksella. Päätin opettaa Milan pysähtymään alastulolle ottamaan nameja käskystä, vauhdikkaasti menee puomin yli niin että ite saan ihan juosta (puomi oli vielä semmonen madallettu versio). Tälläkin kertaa Mila juoksi puomin takasin nakin toivossa, vaikka yritin keretä nappaamaan sen kainaloon ettei pääsis haahuilee. ainakaan ei pelkää kipitellä puomia :)

Putki oli taas itsenäistä harjoittelua, nyt putkeen eteen oli laitettu hyppy ja tarkotus oli ensin palkata hypyn jälkeen ja sit putkeen ja palkka. Otin eka pari kertaa pelkän putken, kun ei ole montaa kertaa mennyt omalla ohjauksella. Taas livahti ainakin kerran ohi, mutta meni kyllä reippaasti läpi. Hyppyyn yhdistettynäkin putki meni ihan hyvin, molemmilta puolilta vaikka en palkannutkaan lopuksi välissä. Pitäisi kuulemma vaan ite juosta selkä suorana kun koira putkeessa eikä hiihtää kumarassa.... löytäisinköhän mäkin jostain semmosen lasten teltta-tunnelin koti putki treeneihin, niin kuin Adeina?

Ihan hyvä mieli jäi taas, vaikka Mila räkyttää välillä muille, yks uroskin oli kovin kiinnostunu Milasta ja pari kertaa karkas kepeiltä Milan luo, nostin syliin kun toinen yritti hampsia, onneksi Mila ei reagoinut oikeastaan mitenkään moiseen eikä ite osoittanut kiinnostusta tai karkaillu...

Nyt taitaa olla aika mennä saunaan ja jos vaikka vähän hieroisin Milan korvia ennen kuin menen nukkuu (ja teipithän meillä on taas)....

-mervi-