Mitäs sitä on tullut tehtyä...

Viikko on taas hurahtanut lähestulkoon kokonaan jo ohi, mitäs kaikkee sitä on tullutkaan tehtyä?

Maanantaina saapui postista Milan uusi yksiö :)
Tilasin Milalle kevythäkin, jos sitä vaikka tulis reissattua näytelyissä tai muuallakin Milan kanssa kaksin. Alusta lähtien omana paikkana on ollut Milalla metallinen häkki, jossa nukkuu yönsä (paitsi viimeaikoina on peti ollut päiväpeitto-kasa lattialle), metallinen häkki on vaan pirun painava ja jos kaksin joudutaan reissaamaan Milan kanssa, aattelin että käytännöllisempi on kevythäkki jonka kantaa sujuvasti, vaikka huollettavana olisi muutakin.
Toivottavasti ei nyt kuitenkaan syrjäytä kokonaan metallihäkkiä, ja sitäkin tulisi käytettyä, kun sekin on tullut kerran hommattua... Kotona metallihäkki varmasti, pysyy mutta tuleeko sitä ikinä otettua mihinkään mukaan on eri juttu...


Tiistaina sitten sain toteutettua yhden aika pitkäaikaisenkin unelmani. Maastossa ratsastamassa omalla hevosella, oma koira juoksemassa rinnalla mukana, aurinko paistaa, sopivan lämmin, linnut laulaa... Se oli kyllä lähes täydellistä :)
Mila oli taas vähän hölmönä kun nousin hevosen selkään, aika kivasti pysy mukana. Pari kertaa jäi kattoo että mihin sä meet, ja kun vaan jatkoin matkaa kohta juoksi meidät kiinni. Kerran taisi jotain räkyttää, mutta onneksi ei haukkunu vaikka laukattiinkin, toivottavasti ei kehitä semmosta tapaa jatkossakaan. Vähän enemmän saisi itsesuojelu vaistoa omata, jaloissa pyörii aika surutta, tallissakin. Onneksi ykskään hevosista ei ole semmonen tähtäilijä, että tietoisesti yrittäisivät monottaa. Waittinenkin luimistellen varoittaa jos tulee sen mielestä liian tykö, ennen kuin tekee mitään.
Illalla Mila pääsi sitten pesulle, pahemmin en ole Milaa ikinä pessyt, vaikka ahkera saunoja onkin. Nyt pääsi ihan saippuapyykille. Kaula ja takajalat/häntä oli enemmin harmaat kuin valkoiset. En tiedä laskeeko panta vähän väriä vai onko sitten vaan jätkät pajalla paskasille käsillään silitellyt. Tuolla autohalleilla kulkiessaan Kimmon kanssa tulee kiitettävän harmaana takaisin :)
Mila ei rakastanut pesua, vähän oli sen näkönen et "onks pakko jos ei taho" ei kuitenkaan tapellu vastaan vaan tyytyi kohtaloon... herkku-palkkaa pääsi mutustelemaan pyyhkeeseen käärittynä sohvalle


Keskiviikkona oli sitten taas agilityä vuorossa. Ilma oli sateinen ja koko treenit olivat hallissa sisällä. Alkulämmittelyksi juostiin hallia ympäri ja otettiin spurtteja. Mila yrittää räkyttää koko ajan kun juostaan niin että muutkin liikkuvat yhtäaikaa. Pitäs varmaan saada piettyä kontakti siinäkin paremmin...
Varsinaisia tehtäviä mitä harjoiteltiin oli tälläkin kertaa puomi, joka meni jälleen ihan kivasti vaikka oli ekaa kertaa kokonainen,Mila juoksee reippaasti koko puomin nameilta nameille. Tällä kertaa vain kerran Mila karkas takasin puomin toiseen suuntaan :)
ajattelin opettaa Milan ottamaan kontaktit pysäyttämällä sen niin että etutassut maassa ja takajalat kontaktilla palkan ja käskyn avulla, mutta nyt jo meinaa takapää hypätä pois kontaktilta, pitäisköhön sittenkin opettaa pysähtymään niin että kaikki jalat kontaktilla, mielipiteitä? kokemuksia?
Uutena juttuna oli eteen irtoamista kahden hypyn avulla, hyppyjen toisella puolella oli koulutusohjaajalla namikuppi ja eka hyppy "hyppy"-käskyllä ja siitä jatkettiin "eteen" käskyllä. Mila meinasi taas alkuun käydä haahuilemaan, mutta onneksi sain komennettua takasin. Harjoitus meni ihan hyvin, mitä nyt ite taas juoksin kumarassa, mutta miten kummassa voin juosta, näyttää kädellä, käskeä sanoin ja keskittyä siihen että olen selkä suorana, toki se ehkä olis itelle helpompaa mut... liian monta juttua
Uutta oli myös rengaseste, joka otettiin muutaman kerran ohjaajan avulla. Ohjaaja piti koiraa ja ite kutsuttiin koiraa renkaan läpi. Mila tuli aika rohkeesti läpi eikä pahemmin kummastellut moista estettä. hyvä hyvä.
Lopuksi otettiin vielä kepit kerran niin että ohjaaja kattoi miten menee ja antoi vinkkejä koti harjoitteluun. Mila menee kepit jo ihan jees, nami pitää vielä pitää ohjaavassa kädessä, että pujottelu nopeutuu, meinaa muuten lähtee haahuileen palkan perään. Vasen puoli on mulle se vaikeempi, mutta kyllä se kai siitä pikkuhiljaa, toisinaan sillä puoleltakin ohjaan jo etuperin :)

Torstaina sitten käytiin yhessä tallilla, vaikka olisi ehkä ollu järkevämpää jättää kotiin. Mila nimittäin sai hepulit hevosten tarhassa jossa kävin heinäpaalia aukasemassa. Ja se tarhahan ei ollu mikään kuiva, vaan kunnon paska-kura-velliä... voitte varmaan vaan kuvitella miltä näyttää valkovoittoinen koira juostessaa 5 minuuttiia täysiä siellä... no suihkun kautta kierrettiin kun kotia tultiin.
Ilta sitten meni lätkäpeliä jännätessä, muutama rauhottava olis voinu olla paikallaan... iskältä on varmaan tullut perittyä tuo että pelin aikana pompitaan vähän väliä ylös ja tarvittaessa huudetaan... mitään sm tai nhl lätkää en seuraa, mutta mm-kisat kyllä tuijotetaan jos vaan voi.

Eilen ei Milan kaa touhuttu ihmeitä, tallilla kävin ratsastelee, ja jätin Milan tällä kertaa kotiin kun mentiin kentälle puurtamaan, tiukkaa oli mutta lopulta se ruunan retku antoi vihdoin periksi:) Illalla otin Milan kaa pihalla vähän tokojuttuja keppi-harjoittun lomassa. Paikalla oloa ja maahan menoa. Nykyään Mila osaa jo aika hyvin korjata sivulle istumaan, jos käsken sivulle ja siirryn vähän tai käännyn korjaa perässä. Ja istumalla on paikallaan vaikka kuinka kauan, ja saan ite mennä vaikka kuinka kauas. Makuulla paikallaoloa on harjoiteltu hyvin lyhyillä matkoilla. ja tehostettu maahanmenon kannattavuutta niin että sivulla ollessa istu - maahan - istu - maahan... ja vain maassa tulee palkkaa.. no ei edelleenkään mene pelkästä käskystä, vaan pitää näyttää kädellä ja aina ei meinaa päästä kättä nostamaan maasta ilman että nousisi mukana.. harjoitella vaan pitäs ja paljon..

Tänään aamulla olin Mummon kaa kaupungilla, ostamassa sille äitienpäivän kunniaksi uusia kukkalaatikoita uudelle asunnolleen. Käytiin myös paikkakunnan uudessa Citymarketissa, vielä ei ollu läheskään kaikki paikallaan, mutta Milalle löyty sieltä uusi vinku. Porukoilla oli sitten tänään 3 koiraa, kun siskolla oli kaverin russeli Kerttu hoidossa. Mila ärähti heti Kepalle, jos yhtää yritti kukkoilla. Tämä johti sit siihen että Kerttu jumitteli keittiönpöydän alla eikä tullu leikkiin vaikka Czene ja Mila myöhemmin houkuttelivat... no, onneksi suht lepposasti meni.

Ilta lenkillä meinas taas hermo mennä tuohon räyhääjään. Nykyään joka koiralle pitää räksyttää ihan huolella. liekkö sitten murkkuiän tuomia juttuja, mutta tapa sais kyllä hävitä. Mutta mitä ihmettä teen, kun ei se siinä tilanteessä nää eikä kuule mitään vaikka olis mitä nameja kädessä ja niillä yrittäis houkutella keskittymään minuun. Vaikka ennakoin ja otan kontaktiin ennen kuin haukkuu, niin sitten kun tullaan tarpeeksi lähelle rähähtää ja namit unohtuu. En tiedä pitäskö sitten kerran hermostua sille ihan oikeesti, niin että ei uskaltas sanoo mitään, ja sen jälkeen jatkaa positiivisella vahvistamisella sitä että se turpa kannattaa pitää kiinni kun käsketään.
No, eka aattelin kokeilla jos saisin opetettua hakemaan vapaampaa kontaktia "mukana" käskyllä kuin seuraa, ja treenata sitä ilman että kukaan tulee vastaan ja siten että tulee vastaan ihmisiä, niille kun ei haukuta (onneksi), ja jos sen sais toimimaan koirien kohillakin. jos ei ala onnaa, sit varmaan palaa päreet...

nyt alan kattelee Euroviisuja, ja kuinka Hanna pärjää.. Huomenna on äippien päivä, mikä tietää varmaan taas sukulais kyläilyjä. illalla seiskan aikaan pitää olla kyllä taas töllön äärellä jännää lätkän finaalia..

-mervi-