maanantai 31. maaliskuuta 2008

Luikku koira ja iloinen emäntä

Milasta tuli sutjakka tyttö viikonloppuna, herkkujen avulla kakara on kynitty ja kutistuhan tuo puoleen.. :) mahan alunen lähti suhkoht kivuttomasti, mutta tassuista käytiin tällä kertaa aika taistoa. Lopputulos tässä :


Ja emäntä on kohtuu iloinen.. allekirjoitin työsopparin tänään tuohon "meidän" apteekkiin, eli siis sinne missä tällä hetkelläkin olen, joka on voimassa toistaiseksi :)
Tyytyväisiä ollaan! uusi apteekkari aikanaan tietty miettii henkilökunnan tarpeen, mutta kyllähän tuossa töitä taitaa riittää... tänään ollaankin sit hiihelty menemään aika hymyissä suin :)

-mervi-

ja noihin edellisiin kommentteihin...
Mirekin: juu eil tultu kevätpäiville, olis ollu kiva mutta matkaa tosiaan vähän liikaa. Katotaan miten saan työvuorot sovittua, jospa pääsis käymään leirillä, olisi kiva tavata..
Tsemppiä teille näytelmiin ja tuleviin agikoitoksiin.. meillä niistä ei vielä edes puhuta :)

Ansku: juu työjutut välillä hymyilyttää ja välillä v..tuttaa... ja TOSI harmi jos ei nähdä SM aikoihin.. Olis tosi kiva tavata, yhteistä kun meillä on useampi juttu :) Toivotaan että joskus jossain törmätään!!

Anne-Mari: Toivon todella että nähdään jossain vaihees, jos ei muuta niin koitetaan treffailla muuten? Meillä kun todella oli yhteisiäpiirteitä paljon, ja muutenkin synkkas hyvin heti :)
Kukas sitä Milan pentusta haaveilee??
te olette siis menossa leirille? entäs SM tänä vuonna? Varkaus kun on 40 km päässä meiltä... jotenkin väkisin mä sinne tulen..prkl..(tai sit en..)
ja isille kans pusuja :)

Terhi + poppoo: Welmulle antoisia lomia :) jospa tuo meidän tyttönenkin seuras perässä juoksuja, aina on tainnu mennä aika tasatahtia Lunan kanssa.. Ja lykkyä tuleville pentusuunnitelmille, kyllähän ne hoituu vaikka häitten lomassa tarpeen tullen :)

lauantai 29. maaliskuuta 2008

Uusia kuvia...

Vihdoin ja viimein kasvugalleriassa Milasta 1 v 6 kk kuva...
Lisäsin myös albumin jossa kuvia Miimukasta, linkki löytyysivupalkista. Osa kuvista blogissa jo aiemmin julkaistuja osa muita...

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Laiska? myönnetään..

Jep, täytyy myöntää että musta on tullu superlaiska blogin päivittäjä. Päivät menee duunis ja hyysätes elukoita ja illat lukiessa muitten blogeja...

No nyt kuitenkin aattelin jotain meidän kuulumisia kertoa...

Alotetaan Milasta, se kai ehkä teitä eniten kiinnostaa?!
Se voi hyvin. ja seuraavaan aiheeseen... ei vaan, siis voi kyllä hyvin, ei mitään ihmeellistä, juoksuja olen odotellut, ekat tuli reilu 6 kk iässä, toiset 179 vrk päästä ekoista ja nyt ootellaan kolmansia... sais tulla.. tai ei me niillä juoksuilla varsinaisesti mitään tehdä, mutta olisivat sitten pois päiväjärjestyksestä taas hetkeksi. Pissaillaan ja merkkaillaan joka lumikökkö ja hieman on ruuan kanssa nirppaillu, ehkäpä ne sieltä.
Olis vaan kiva että ne olis aika säännölliset jos joskus pentuset tulis meille ajankohtaiseksi..

Pentusista puheen ollen kävin tuossa pari viikkoa sitten suorittamassa hyväksytysti Kasvattajan peruskurssin. Kuopiossa järjestettiin viikonloppu rupeamana luennot joilla kävin kuuntelee. Ei muuten nukuttanut yhtään niin hyvin kuin koulun luennoilla!!! Paljon tuli uutta tietoo mutta vielä jäi enemmän ite selvitettäväksi siihen hetkeen kun pentuset tulee enemmän ajankohtaiseksi. Porukkaa kurssilla oli paljon, reippaasti yli sata. Ja osa oli aika konkareita jo koira-asioissa ja pennutuksissa, ei aina oikeen tiennyt ees mitä kysellään.. ja osa oli sit niitä jotka oli puhtaasti vain mielenkiinosta paikalla ja joille omat pennut on vasta tulevaisuutta... mutta sovussa siellä kaikki istuttiin ja kuunneltiin luentoja.
Eli nyt pitäis vaan sit allekirjoittaa kasvattajasitomus ja laittaan kennelnimi hakemus vetää, tai siis ainakin keksiä nimi vaihtoehdot. Meillä ei taida toimia länderi piireissä perinteinen omistajan ja koirien kaksi ekaa kirjainta... Memi tai Mime. No katellaan mitä keksitään ja mitä mahtaa jotkut isot herrat sitten aikanaan hyväksyä. Pentusia on ajatus tasolla ajateltu aikasintaan vuoden tai puolentoista päähän. Ja sitä ennen toivon epilepsiatutkimuksesta tulevan jotain tietoja ja niin, pitäis myös keksiä miten ihmeessä sitä järkkää itelleen sen 8 viikkoa lomaa.

Niin, tai mistä sitä tietää onko tulvaisuudes työtilanne mikä, että tarviiko miettiä miten sais lomaa. Farmaseuteille töitä on kyllä, mutta tää mun komppania ei järin helpolla liiku lähemmäs niitä kaikkia avoimia paikkoja. Pari viritystä tässä on tekeillä, ehkä ens viikolla ollaan jo viisaampia. Yks jäi meiltä töistä mamalomalle eilen. Tosin sijaisuutta ei apteekkari mulle aiemmin luvannut, nyt pitäs tingata paikkaa uudemman kerran. Ainut vaan että meidän apteekkari laskettiin viikko sitten maan mustiin multiin. Kaikki kunnioitus hänen muistolleen. Mutta niin, kovin on monta kysymysmerkkiä töissä tällä hetkellä...

Töistä puheen ollen. Onkohan niskat/selkä sillon jumis jos katsoo alaspäin ja sattuu sääreen? Koneella istuminen + ilmastointi ei taida tehdä terää mun niskoille (ja tää sohvalla rönöttäminen kannettavan kanssa varmaan parantaa ainakin).. Saiskohan itestään niin paljon irti että kun eka vapis viikolla parin viikon päästä niin menis hierojalle?

Vapaista puheen ollen, vituttaa.
Esitin kesällä muutamat viikonloppuvapaa-toiveet. Kesäkuussa Pieksämäen näyttely, se lauantai kai nyt onnistuu. Seuraavana viikonloppuna Agi-SM varkaudes, sanoin että voin olla la-aamuna töis jos ilta ja su vapaa ja mitä mulle napsahtaakaan: la ilta + sunnuntai. Kiitti v...sti! No, ehkä pe silloin vapaa ja eikös silloin jo kisat varkaudes? Tahtois kovasti nähdä länderi väkeä...
Sit heinäkuussa olis Mikkelissä näytelmät, ei mitään tietoa saako vapaata. Ja elokuun alussa länderi leiri ja siihen pyysin pe-su... ja mitä mulle sanotaan: todennäköisesti pe ei ainakaan onnistu! Kiitti v...sti!
Tulkaa siis kaikki kesäkuussa tänne näytelmään meitä tapaamaan!!!! kun me ei pr...le mihinkään päästä!

Agilitystä puheen ollen, viikottain edelleen treenailtu kun ei niitä juoksujakaan ole kuulunut. Tosin viime harkkojen tilalla oli talkoot, mitä ei meille etukäteen infottu. no tulipahan porukkaa paikalle ehkä paremmin ja kerettiin lopuksi kuitenkin ottaa joitekin yksittäisiä esteitä. Kepit meni hyvin, lähtee jo hyvin itsenäisesti pujottelee. Rengas meni kans jees, kerran hyppäs päin kyllä, ja muutaman kerran meni väärästä välistä. Tarvitsisi siis lisää vahvistusta, ehkä isi pääsee rakentaa kesäksi... Hypyt jees, mentiin 4 hyppyä ympyrällä, tulee hyppyjen välissä aina sisemmäksi mun lähelle ja käskyllä taas menee hyppää. Paremmin menee kun ohjaan riittävän selvällä kädellä ja en ala ite edistää.
Aiemmissa harkoissa on nyt ollut aika paljon ohjausharjoituksia, jotka sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä luulen liikoja Milasta ja omasta ohjauksesta ja en ohjaa loppuun asti. Pitäisi vaan malttaa tehdä asiat kunnolla, eikä pitää turhaa kiirettä. Ei hyödytä yrittää koiran edelle jos omalla hätiköimisellä saa sen esteiden ohi. Idiootti. Kai se joskus tästä... ehkä... tai sit ei... :)

Mitäpä muuta. Lunta on taas aika hillittömästi. Niin kuin kai kaikkialla keskiviikon jälkeen. Mä oon ootellu että kelit lämpenis että sais nyppiä tuon turjakkeen. Lämpeni tai ei niin nyppiminen aloitettu. Toinen korva, posket, jalat ja perse on suhteettoman muhkeet verrattuna kroppaan tällä hetkellä. Kyllä loppu koirakin ohenee viikonlopun aikana, jos käsi kestää. Ja kylkiluut paistaa, pitäis saada vähän massaa pieneen. Vaikka syö jo painoonsa nähden isoja annoksia. Auttaisko ihan öljyn lisääminen ruuan sekaan? Mä olen super huono tekemään mitään omia sävellyksiä aterioihin, nappulaa vaan kippoon ja napaan. Ja olen myös todennut että kovin on herkkämassuinen Mila, ihan pelkkä riisi ruuan seassa useampana päivänä peräkkäin saa toisen oksentamaan... Eli jämäherkkuja tarjoillaan harvakseltaan.

Että tämmöstä meillä tällä hetkellä. Odotellaan kevättä, juoksuja, työjuttuja...
ja nyt painutaan petiin. Kimmo ei ole kotona ja taitaa Mila päästä mamman kaikkuun... ei saa kertoa kellekään :)

-mervi-
ja juu niitä kuvia laitan joskus...

tiistai 18. maaliskuuta 2008

12 vuotta!

Mummelimme karttui jälleen vuosi lisää, 12 vuotta pykälässä!! Nykyään saa olla todella onnellinen ja kiitollinen jokaisesta lisä vuodesta, jokaisesta yhteisestä kesästä ja joulusta. Vanhuus ei tule yksin.

Viikko sitten Czene kävi lääkärissä, edellisellä viikolla oli kaksi kertaa oksentanut. Eka kerta oli ollut iltaruuan jälkeen ja oli ollut kovin huonovointinen, ei tullut omalle paikaleen nukkumaan vaan maannut eteisen lattialla hengästyneenä ja tärisevänä. Toinen kerta oli pari päivää sen jälkeen, ja ilmeisesti ei niin voimakkaasti vaikuttanut silloin(ite en ollu paikalla kummassakaan tilanteessa). Kuitenkin eläinlääkäriin aika ja verikokeisiin että löytyykö mitään mistään.
Päällisin puolin kaikki ok, olivat sitä mieltä että ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa, lihaksiakin vielä jälellä. Sydän ja keuhkot kuulostivat normaalilta. Maanantaina tuli sitten verikokeiden tulokset ja niissäkään ei ollut mitään hälyttäävää. Muutama arvo poikkesi viitearvoista mutta heitot oli pieniä. Eli onneksi ei syytä huoleen. Ruokaa tarjoillaan nykyään Czeenelle kolmesti päivässä, aina vaan kuin mahdollista järkätä. Annokset pysyy vähän pienempinä eikä välit veny pitkiksi, ja nyt on taas eväät pysyny sisällä.

Täytyy kyllä olla onnellinen että Czene on pysynyt noinkin terveenä, 12 vuotta ja vaivoina on oikeastaan vaan niveloireet, ja niihinkään ei mene Rimadylia kuin satunnaisesti. Toivotaan että jatkosskin Mummeli pysyy terveenä ja jaksaa pitkään vielä leikittää Milaa!

Onnittelut siis Czenelle!!

Onnittelut myös Heppu-iskälle huomisen johdosta! Komiat 5 vuotta täyteen!

-mervi-

Milan 1,5 vuotis kuvatkin on otettu, jos vaan saisin ne muokattua julkaisu kuntoon niin tekin näkisitte :) ehkä pääsiäisen vapaina saa aikaseksi.. ehkä...:)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Mun seittämän totuutta

Mä sain haasteen Chocolta kertoa seittämän asiaa ittestäni... tovin olen tässä asiaa pohtinut ja nyt kun tuo Mamikin jaksoi koneelle vääntyä niin saan ne vihdoin tuotua myös julki

1. Mä olen tän perheen rakas lapsi, ainakin jos vanha sananlasku "rakkaalla lapsella on monta nimeä" pitää paikkansa. Mila on mun oikee nimi, tai no, on mulla se hieno nimi siellä papereissa mutta Mila on nimi jolla kutsutaan.. useimmiten. Mami ja muutkin on antanut mulle muitakin nimiä... Miltsu, Miltsu-Piltsu, Milanen, Miimu, Miikkulainen, Turre, Pomppu... ja kaikkia eri viersioita niistä.. ja laiska taitaa olla tuo meidän Mami kun välillä kutsuu pelkästään Mi!

2. Mun paras leikkikaveri on tuo mummeli-Czeene. Asuu tossa "mummolassa" jossa vieraillaan päivittäin. Se on kyllä jo aika vanha ja raihnanen eikä aina jaksa innostua vaikka kuinka houkuttelen painimatsiin. Mutta kyllä se välillä aina intoutuu! Musta on kiva painia sen kanssa, roikkua kaulassa, järsiä jalkoja, taklata ja pyöriä kinttujen seassa, mä kun mahdun sujuvasti vaikka sen takajalkojen välistä kulkemaan mahan alle!!

3. Parhaat lelut onkin sitten Vingut, niitä on kiva vinguttaa varsinkin kun toiset yrittää kattoo telkkuu :) ja jos ei muuteen saa huomioo niin ottaa vingun ja painuu sen kanssa pyörimään sänkyyn niin johan kohta kuuluu kutsu huuto! Toisaalta mä kyllä tykkään retuttaa semmosta riepua ja pehmoleluja.. ja tennispallot on ihan pop ulkoleikeissä!!

4. Mä olen myös onnistunut aika hyvin jo kouluttamaan tuon isäntä väen. Kokeilkaa vaikka, semmonen tasanen aika hiljanenkin öninä saa huomiota aikaan. Varsinkin kun siihen lisää tiukan tuijotuksen ja harrastaa sitä sillon kun katotaan telkkua. Ja heti kun katse on luotu suhun niin ota lelu ja tyrkytä sitä ja önise vähän kovempaa. Toimii! ja kun tarpeeksi treenaa ja osaa ajoittaa oikein tällä taktiikalla voi päästä sänkyyn nukkuu. Jep jep, totta!! Valitsee vaan sopivan hetken että Mamilla on syvässä unessa, önisee, se ei jaksa kattoo kelloa ja arpoa kuinka aamu on ja kappas käsi heilahtaa ja sänkypaikka vapautuu!! Suosittelen lämpimästi kaikille joiden "pitäisi" nukkua muuallakuin sängyssä!

5. Mulla on myös tosi vallottava hymy. Sitä täytyy väläytellä aina sillon tällöin jos pitää varmistella että saa rapsuttelua ja mahdollisesti herkkuja. Kotiväellä tottakai pepsodent-hymy välähtelee kotia tulon yhteydessä, mutta tarpeen tullen myös nuo Iskän kaveritkin saa nauttia mun valloittavasta hymystä. Tosin ne eka luuli että mä irvistelen nille... mokomatkin moukat, eivät ymmärrä kauniin hymyn päälle...

6. Mulla on kotona oma kyttäyspaikka. Toinen meidän sohvista on ikkunan alla, joten sen käsi nojalla istuen tarkkailen mitä Mun Taajamassa tapahtuu. Siitä näkee takapihan männyn jossa oravia keikkuu, bussipysäkin ja sen ketä siitä kyytiin nousee, jalkakäytävän ja siellä kävelät koirat, jotka haukutaan pystyyn. Muutenkin mä oon ehdottomasti sitä mieltä että tää Taajama on mun ja kaikki vastaan tulevat koirat on syytä haukkua maan rakoon. Piruako ne mun alueella pyörii! Mami ei oo samaa mieltä ja välillä sen mieliksi oon hiljaa ja vaan mulkoilen, silleen saa namia. Mut välillä sitten muistutan muita ihan ääneenkiin että kenen alueella sitä hengaillaan.

7. Viimesenä seikkana voisin kertoa vaikka että mä en pelkää koviakaan ääniä. Iskä kuljettaa mua aina välillä tuolla halleilla mukana jossa ne rassaa autoja. Eilenkin päätiin siinä ottaa pikkutorkut vaikka siellä joku rälläkällä hurruutti ja joku hitsas. Ei paljoo kato nappaa, tää mimmi kato ottaa osaa lungisti. Sitäpaitti siellä on niitä kivoja iskän kavereita jotka syöttää mulle keksejä :)

Semmoset totuudet musta tällä kertaa.
Ja tottahan toki haaste pitää laittaa myös eteen päin. Mä haluisin laitta tän Isi-Hepulle, mut sen emäntä ei oo vielä tehnyt blogia mistä voitais lukea kuulumisia (vink vink).. niin mä laitan tän eteenpäin Adalle kenen kanssa me treenailtiin kerran Kuopios ja sit tottahan toki pitää olla myös rotu uskollinen ja haaste lähtee myös siskolikan isoveljelle Helsinkiin eli Peetulle.

-mila-

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Karkauspäivä


Karkauspäivähän on perinteisesti ollut poikkeuksellinen päivä. Päivä jota vietetään neljän vuoden välein. Päivä jolloin naisetkin saavat kosia.

Koitin onneani ja tällä kertaa en saanut hamekankaita :)

Eihän se vaatinutkaan kuin vähän reilut 6 vuotta ja sen karkauspäivän...

-ehkä joku päivä rouva-